Jokunen kukka ja yksi kissa

Iris sibirica

 

Sinikukkainen siperiankurjenmiekka kukki tänä kesänä valtoimenaan. Se on kukintansa lähestulkoon jo lopettanut. Kuvan iris on tavallista siperiankurjenmiekkaa lilampi. Nimeä en tiedä, sillä tilasin joitakin vuosia sitten Viherpeukaloilta ihan muuta ja tämän sain. Ei haittaa, koska pidän tästä kovasti. Myös sen myöhäisempi kukinta on hyvä ominaisuus.

Iris sibirica-ryhmä - Loistokurjenmiekka

Sinililan siperiankurjenmiekan kaverina kasvaa valkoinen loistokurjenmiekka. Meikäläisen huolella laadittu lista pettää nyt pahan kerran. Ei hajua, milloin ja millä nimellä olen tämän istuttanut. Muistaisinkohan jonain talvipäivänä käydä paperit kunnolla läpi?

Kurjenmiekat ovat itse asiassa helppoja puutarhakasveja. Niitä ei tarvitse tukea. Viihtyessään ne myös lisääntyvät kivasti. Vihreät lehdet ovat koristeellisia ja täyttävät paikan ennen kukkimista ja kukinnan jälkeen.

Iris graminea - Mätäskurjenmiekka

Mätäskurjenmiekan kukinta meinaa joka vuosi jäädä näkemättä. Sen matala kukka jää pahasti lehtien varjoon. Muutenkin paikka reheväksi kasvaneen Päivänliljapenkin päässä on muuttunut mätäskurjenmiekalle liian ahtaaksi. Jospa vain keksisin sille hyvän paikan.

Saksalaisesta liiteristä ostetulla saksankurjenmiekalla ei ollut nimeä. Se on yksinkertaisesti sininen saksankurjenmiekka. Tämä on melkoisen sievään sinivalkoiseen röyhelöön pukeutunut mimmi. Tulee mieleen flamencotanssija tätä katsellessa. Viime päivien helteet kiihdyttävät kukintaa, mutta onneksi kaikki nuput eivät aukea samanaikaisesti.

Tämän kurjenmiekan sain toissa kesänä Lappalainen etelässä -blogin Nilalta. Tätä kutsun taivaansiniseksi kurjenmiekaksi. Viime kesänä se ei kukkinut vielä ollenkaan. Tänä vuonna kukkiikin sitten useamman kukan voimalla.

Syyspenkki on värejä täynnä. Taka-alalla koristeomena Musta Rudolt hehkuu punaisena. Sen edessä kääpiöhopeakuusi rauhoittaa loistetta ja Musta Rudolfin vasemmalla puolella villiviini on vielä kirkkaan vihreä. Etualan tummahipiäinen pensas on Puutarha Tahvosilta ostettu purppuraheisiangervo 'UMNHarpell'. Sen takana ruskaheisiangervo 'Amber Jubilee'. Välissä kohoavat keijunkukka Hansin vaaleanpunaiset kukat (joiden kukinta on jo hiipumassa). Ja kaikki muu värikäs onkin sitten erivärisiä harjaneilikoita, joita tänä kesänä tupsahtelee ihan kaikkialla.

Achillea millefolium - Kärsämö

Pidän kovasti kärsämöistä. Erityisen paljon tykkäsin punakukkaisesta 'Cerise Queen'ista, joka kuitenkin otti ja lähti. Syyspenkkiin yrittää soluttautua puiston puolelta tavallista siankärsämöä. Soisin sen pysyvän kunnan puolella, joten olen koittanut penkkiin saapuneet kitkeä. Nippanappa, etten kitkenyt myös kuvan vaaleanpunaista kärsämöä. Tämä on kolmen vuoden takainen kolme kympillä ostos entisestä Honkkarista. Luulin sen jo kuolleen, mutta niin vain nousi ja ryhtyi kukkimaan. Onneksi en kitkenyt.

Scabiosa atroburpurea 'Oxford Blue' - Törmäkukka

Oxford Blue -törmäkukkaa kasvatin siemenestä parinakin keväänä. Viime kesänä se kukki vaisusti. Nyt on sentään jonossa useampi nuppu valmiina avautumaan.

Harjaneilikoita ehdin jo tuossa aiempana hehkuttaa. Monelle harjaneilikka on muisto mummolan tai lapsuuden kukkapenkistä. Myös minulle. Isänäidillä näitä kasvoi puutarhassa. Samoin Raumalla asuvalla tädilläni harjaneilikka oli kukkapenkin vakioasukas. Kasvatin näitä siemenestä 2019. Sen jälkeen olen ollut omavarainen niiden suhteen. Tänä kesänä harjaneilikoita on siellä ja täällä. Eniten ehkä voimakasta pinkkiä, mutta runsaasti myös muita värejä. Minua ei yhtään haittaa tällainen seikkailija. Olenhan jo tottunut samanlaisiin vaeltajiin, kuten sormustinkukkiin ja akileijoihin.

Physocarcarpus opulifolius ' Amber Jubilee' - Ruskaheisiangervo

Ruskaheisiangervo Amber Jubilee on peräisin Puutarha Tahvosille suuntautuneesta tutustumisretkestä kesällä 2019. Tämän pensaan lehtien väri vaihtelee koko kasvukauden. Siitä on siis väri-iloa muulloinkin kuin syysruskassa. Kukkakin on kaunis.

Physocarpus opulifolius 'UMNHarpell' - Purppuraheisiangervo

Samaiselta Puutarha Tahvosten retkeltä meille kotiutui Purppuraheisiangervo 'UMNHarpell', jonka toinen nimi lienee Fireside. Pensaan lehdet ovat tummat. Auringon paisteessa väri suorastaan hehkuu. Ruskaheisiangervon kumppanina kasvaessa kumpikin pensas korostaa toinen toistaan. Olen iloinen, että olen löytänyt tällaiset lehdiltään eri väriset puut, pensaat ja perennat. Väriensä ansiosta kasvi kerää katseita koko kasvukauden.

Pilosella aurantiana - Oranssikeltano, takana Veronica austriaca - Loistotädyke

Oranssikeltano on hupsu vinoilija. Sen lehdet ovat maan tasalla. Kukkavarsi nousee ylös ja huipulle avautuu pienten oranssien kukkien rykelmä. Oranssikeltanon kasvutapa on turhan rento ja siksi se makailee joissain paikoissa pitkin pituuttaan. Se kannattaa istuttaa kauemmas istutusalueen reunasta tai käytävien laidoilta. Silloin makuuasento ei niin paljon haittaa, ainakaan puutarhurin kulkemista. 

Oranssikeltano leviää siemenistä ja rönsyillä. En ole kokenut sitä erityisen agressiiviseksi leviäjäksi. Oranssikeltano on hyvä pörriäiskasvi. Se menestyy myös kuivassa paikassa.

Campanula patula - Harakankello

Harakankellot ovat löytäneet tiensä puutarhaamme. Tänä kesänä niitä putkahtelee monista paikoista. Olen innokas kitkijä, mutta nämä saavat kasvaa missä haluavat. Lapsena sanottiin miltei kaikkia luonnossa näkyviä sinisiä kellokukkia kissankelloiksi. Se oli luultavasti lapsesta hauskempi nimi kuin harakankello.

Yksi kissankello sentään puutarhastamme löytyy. Tosin karvainen sellainen eli naapurin Mamis, joka käy säännöllisesti kiertämässä pihaamme. Toisinaan se tepastelee avoimesta ovesta sisälle tupakierrokselle. Annamme sen tehdä kierroksensa rauhassa. Mamis on aika arka kissa. Joskus se sentään antaa rapsuttaa itseään ja kertoo naukuen kuulumisiaan.

Mamiksen omistaja tietää, että kissa saa olla meidän pihassa rauhassa. Hän tulee meiltä kysymään, jos Mamis ei ole vähään aikaan käynyt kotosalla. Mamiksella on muutama mieluisa varjoinen tarkkailupaikka meidän pihassa. Emme ruoki Mamista, koska sillä on hyvä koti ja siellä ravintoa ja hoitoa tarjolla. Alueellamme asuu ihmisiä, jotka inhoavat miltei kaikkia eläimiä, linnuista kissoihin ja koiriin. Itse en täällä kissaa vapaana pitäisi, mutta se ei ole syy vainota jonkun toisen lemmikkiä.

Mamis on nyt päivittäisen pihakierroksensa tehnyt. Kenties se on samalla verottanut pihamme hiiripopulaatiota. Sillä on selvästi suunta kohti omaa kotia ja sieltä saatavia rapsutuksia.

Tämä raportti päättyköön tuoksuherneiden ensimmäisiin kukkiin. Ajastan postauksen, suljen tietokoneen ja lähden virittämään kasvimaalle sadetinta. Lähes kolmenkympin lämpötila hoitaa maan kuivumisen ennätysnopeasti, joten yötä vasten kastelu hyödyttää kasveja enemmän.

Kukka jos toinenkin

Paeonia lac. Red Charm - tai sitten joku muu

Huikean korkeiksi kasvaneiden pionien nuput alkavat näillä +30 asteen helteillä poksahdella vauhdikkaasti auki. Ykkössijalle kiri Alexander Fleminginä messuilta ostettu pioni, joka ei todellakaan Alexander ole. Vahvin nimiehdotus on Red Charm, mutta saattaa tämä olla joku muukin.

Paeonia lac. Festiva Maxima

Juhannussunnuntaina pihani vanhemmista pioneista kukintansa aloitti valkoinen Festiva Maxima. Karl Rosenfieldit ja Sarah Bernhardtit tuleva pian perässä. Perinteisesti pionien kukinnan aikaan saapuu kesän rankin sade, mutta toistaiseksi sellaista ei ole 10 päivän ennusteiden näköpiirissä. Tosin tiistaina 5.7. on 30 %:n mahdollisuus ukkossateelle. Katsotaan, kuivuuko ennuste näissä saunaolosuhteissa pelkäksi lupaukseksi.

Idänunikot keikkuivat tapansa mukaan penkissä sinne tänne. Muutamille laitoin jo tukiakin, jotta kulku niiden ohitse helpottui. Valtaosa idänunikoista on keskittynyt kasvamaan ja kukkimaan pionien taakse. Ripottelen vuosittain siemenkodat tyhjiksi penkin etuosaan, jotta pergolassa istuessa olisi helpompi ihastella palluraisia nuppuja ja myöhemmin tietenkin oranssipunaisena palavia kukkia.

Vaal.punainen Papaver or. 'Princess Victoria Louise' ja valkoinen Papaver or. 'Royal Wedding'

Vuosia sitten onnistuneesti siemenestä kasvatetut vaalenpunainen Victoria Louise ja valkoinen Royal Wedding kukkivat tänä vuonna vain muutaman kukan voimin. Sopivat kivasti perhoangervon kainaloon.

Papaver rhoesas 'Amazing Grey- - Silkkiunikko

Silkkiunikko Amazing Greyn siemeniä sain pussillisen blogiystävältä. Esikasvatin tätä unikkoa, jotta sen siemenet eivät jäisi keväällä penkistä nousevien jalkoihin. Tai pahimmassa tapauksessa tulisi kitketyksi rikkaruohoina. Nyt kahdessa paikassa on kasvit valmiina avaamaan nuppunsa. Odotan jännityksellä näkymiä. Uuden kasvin suhteen on aina mahdollisuus, että se onkin jotain muuta, mitä on kuvitellut kasvattaneensa.

Erilaisia ängelmiä innostuin istuttamaan kesällä 2020. Kunkin viereen laitoin nimen kirjattuna puiseen tikkuun. Ja tietenkin istutuspaikat on merkitty myös taulukkoon. Viime kesänä jouduin kuitenkin kaivelemaan jaloängelmien penkissä yhtä jos toistakin. Sen seurauksen osa ängelmistä siirtyi hivenen ja samassa yhteydessä nimilaput menivät sekaisin. Olen onnellisesti pihalla näiden virallisista nimistä. En siis laita näihin kuviin nimiä, jotta en anna väärää tietoa tai sotke ajatuksianne.

Samassa penkissä pitäisi kasvaa jaloängelmä Eliniä ja Albumia sekä lilakukkaista Hewitt's Doublea. Olen istuttanut myös valkoista Nimbus White -lehtoängelmää (thalictrum aquilefigolium) ja keijuängelmää (thalictrum rochebrunianum). Myös amurinängelmää (thalictrum contortum) olen samana kesänä istuttanut, mutta siitä ei näy vilaustakaan.

Akileijojen nimien suhteen olen enemmän sekaisin kuin ikinä ennen. Eniten ympäri puutarhaa kukkii vaaleanpunalila-kukkaista, vaikka olen kaivanut ja kitkenyt sitä runsaasti poiskin. Parhaiten oman muotonsa ja värinsä ovat pitäneet mummonmyssyksi kutsuttu vaaleanpunainen Petticoat Pink ja sen sininen versio. Myös sininen Nora Barlow pitää hyvin pintansa.

Campanula patula - Harakankello

Vältin herukkapensaiden välien tehokasta kitkemistä, koska viime kesänä siellä kasvoi harakankelloja. Ei näy siellä harakankelloja, ainakaan vielä. Sen sijaan kottikärrysolaamme, rajanaapurin autokatoksen tukipuiden tyveen ilmestyi ihan huomaamatta sinisenä kukkivia harakankelloja. Hyvä, että huomasin. Tarkoitus oli trimmata siimaleikkurilla valtoimenaan kasvavia voikukkia ja siinä samassa nämä söpöt kukat olisivat olleet mennyt muisto. 

Syringa x prestoniae 'James MacFarlane' - Isabellansyreeni

Muut syreenit ovat lopettaneet kukintansa. Rajanaapurin jättikokoisen korallikanukan katveessa kasvava, 2014 istuttamani isabellansyreeni James MacFarlane on sekin helteen vuoksi jo loppusuoralla. Tänä vuonna kukkia oli entistä enemmän.

Heuchera 'Hans' - Keijunkukka

Puutarha Tahvosten retkeltä 2019 ostettu keijunkukka Hans kukkii runsaana ja kauniina. Tästä kasvista tykkään valtavasti. Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan ehdotuksesta jaoin kasvin vuosi sitten kahtia, mutta istutin ne edelleen melko lähelle toisiaan. Seuraavan jaon yhteydessä voisin monistaa kasvia muuallekin. Tai sitten vain marssia kauppaan ostamaan uusia taimia. Hansia tosin tapaa harvemmin puutarhamyymälöissä.

Pilosella aurantiaca - Oranssikeltano

Oranssikeltanot ovat tänä kesänä aivan villejä. Niitä putkahtelee Vasenrinteessä siellä täällä. Yksi löytyi jopa porrasaskelmien välistä, josta kaivoin sen purkkiin jollekin annettavaksi.

Sain oranssikeltanon ikäpäiviä sitten erään tutun rivitalopihalta. Hän kutsui tätä lapinvuokoksi, joka se ei todellakaan ole. Istutin oranssikeltanot aluksi yläphan Syreenipenkkiin, jossa niitä kasvaa edelleen. Myöhemmin siirsin muutaman taimen Vasenrinteeseen. Tämä kukka jakaa selvästi mielipiteitä. Toisille se on inhokki. Minusta se sopii hyvin Vasenrinteeseen, joka paahteisena ja kuivana paikkana vaatii sitkeyttä.

Geranium sanguineum - Verikurjenpolvi kera hopeahärkin

Kurjenpolvet eivät tykänneet talvesta minun pihallani. Moni niistä joko katosi kokonaan tai on herännyt surkeina ruipeloina. Jopa helpoksi kokemani kyläkurjenpolvi on paikoin huonossa hapessa. Idänkurjenpolvi Baby Blue (Geranium himalayense 'Baby Blue') on vetristynyt mukavasti, mikä ilahduttaa. Myös peittokurjenpolvi (Geranium cantabrigiense) on osoittautunut varsin kestäväksi ja nimensä mukaisesti peittäväksi.

Verikurjepolveen ei taida tehota talvi tai kuivuus tai mikään muukaan. Olen jakanut sitä moneen paikkaan sillä seurauksella, että se rehottaa kaikkialla valtoimenaan. Vasenrinteessä verikurjenpolvi alkoi kukkia sen verran ajoissa, että se ehti kimppaan hopeahärkin kanssa. 

Oikearinteen mehitähdistä tykkään myös paljon. Keväiset sipulikukat kukkivat mehitähtien lomassa ja päällä niin ahkerasti, että pelkäsin niistä olevan jo haittaa mehitähdille. Ahomansikalla on myös jokin kumma vimma lähettää sateliittejaan ihan mehitähtien viereen. Kitken ne pois, samoin ylempää vyöryvää maksaruohoa ja ilman muuta rikkaruohotkin. Haluan mehitähtien valtakunnan pysyvän niiden omana alueena. Ahomansikoilla on tilaa vaikka herukkapensaiden lomassa.

Ehkä helle on jo pehmittänyt pääni tai en vain muuten tunne rajojani. Kun kerran ohjeissa sanotaan, että vuorimäntyjen vuosikasvu on typistettävä juhannukseen mennessä, ryhdyin kirjaimellisesti toimeen. En sentään juhannusaattona, mutta juhannuspäivänä ja sunnuntaina. Tylyä hommaa viileälläkin säällä. Ja vielä tylympää +30 asteen helteessä. Kun korkeimmalle vuorimännylle on kertynyt korkeutta tuplasti meikäläisen mitta, tarvittiin A-tikkaat ja erilaisia teleskooppivempaimia. 

Yhä edelleen muutama vuorimäntypallura on tuolla kasvuston taustapuolella typistämättä. En vain jaksanut, eikä muutenkaan houkutellut huitoa saksien kanssa irtoavien neulasten tarttuessa hikiseen ihoon. Mikä ihme esti minua aloittamasta hommaa vaikka viikkoa paria aiemmin? Ensi vuodeksi on laitettava kännykkään kovalla äänellä kilkattava muistutus, että tämäkin työ tulee sijoitettua inhimmillisempään ajankohtaan. 

Vuorimännyn typistystä ei kannata unohtaa. Tietämättömyyttäni en alkuvuosina typistänyt meidän vuorimäntyjä. Siksi olen kaivanut muutaman onnettoman rohjakkeen kokonaan pois. Myös kuvassa näkyvän kasvuston vanhimmat osat olisivat huomattavasti kauniimpia, jos olisin aloittanut typistyksen ajoissa.

Sain vihdoin myös nokkoskäytteen muhimaan. Tosin liemessä on nokkosen lisäksi myös rohtoraunioyrttiä, joka sopii hyvin käytteeksi sekin. Kasvit saavat liota vedessä runsaan viikon verran, jonka jälkeen siivilöin liemen toiseen astiaan. Minulla on tähän tarkoitukseen säästössä pari tuulilasinpesunestekanisteria, jotka olen pessyt ja huuhdellut huolelliesti. Nokkoskäyte on erinomaista lannoitetta ja sitä voi  käyttää myös tuholaisten torjuntaan. Laimennettuna kummassakin tapauksessa.

Liemi haisee ihan hirvittävän pahalle, joten siivilöinti ja purkitusvaiheessa kannattaa varata pyykkipoika nenää varten. Tässä tapauksessa ainakin on hyötyä hajuaistittomuudesta.

Naapurin Mamiksesta on tullut vakiovieraamme. Se kiertää kanssani puutarhassa, ilmestyy milloin minkäkin puskan takaa pyörimään kintuissani rapsutuksia kerjäten. Pihaoven ollessa auki Mamis tekee sisällä tupatarkastuksia ja juttelee meille mennen tullen.

Juhannusaattona Mamis pyörähteli kivituhkassa meidän istuessa iltaa pergolassa. Keskiviikkona meille saapuu tyttären kissaveljekset hoitoon, kun tytär lähtee Islantiin ponivaellukselle. Ainakin Nemon kanssa aion mennä pihalle, jos vain saan sen suostumaan Juuson vanhoihin valjaisiin. On sitä ulkoilutettu valjaissa ennenkin, joten uskon homman toimivan. Lokia vaivaa nivelrikko, eikä se todennäköisesti ole Nemon lailla innokas pihakierroksiin. Toki kokeilen, jos Loki haluaa.

Ilta koittaa, joten seuraava toimenpide onkin kasvimaan ja kesäkukkien kastelu. Sitä työtä saakin nyt tehdä, jotta kasvit eivät aivan näänny. Muutama pari viikkoa sitten istutettu esikko on hätää kärsimässä, vaikka kastelen niitäkin säännöllisesti. Muut saavat sinnitellä seuraaviin sateisiin saakka.

Kesäkuu vetelee viimeisiään. Mukavaa alkavaa heinäkuuta kaikille. Pysykää uidessane pinnalla ja huolehtikaa juomisestä näillä helteillä!

Kotikylän rusokirsikka kukkii

 
Lauantaipäivän olisi voinut käyttää jos jonkinlaiseen tekemiseen. Viikolla kylän keskustassa käydessäni huomasin rusokirsikoiden olevan avautumassa. Kukinnan näkemistä ei vain voi ohittaa, joten ohjelmamuutoksesta ei syntynyt minkäänlaista kiistaa. Aamupalan ja lehtiuutisten selaamisen jälkeen suuntasimme Ukkokullan kanssa askeleet kohti kylän keskustaa.

Tänäkin keväänä kaksi suurta rusokirsikkapuuta on yhtä vaaleanpunaista pilveä. Puiden kuvaaminen on tosin vähän hankalaa, kun ympärillä on autoja ja yleensä lukuisa joukko muita valokuvaajia. Myös harmaa sähkökaappi puiden vierellä tuo mukaan vähemmän kuvauksellisen elementin. Voisihan sen photoshopata poiskin, mutta olkoon. Kukkien paljous vetää katseen puoleensa.

Kuvista ei näy eikä kuulu, kuinka puissa surisi pörriäisten paljous. Hyvä, että ajoitimme kirsikkapuiden ihailun lauantaille. Ensi viikolla se saattaa jo olla ohi.

Jos ovat kirsikkapuut kauniita, ovat sitä myös vaahterat. Ne kukkivat parhaillaan keltaisenaan. Puun kauneutta ei lainkaan himmennä se, että olen viime päivät nyppinyt vaahteravauvoja oman pihan istutusalueilta. Lisää nousee vauhdilla siinä samassa, kun selkänsä kääntää. Myös syksyn kattorempan yhteydessä uusiin ränneihin laitetuissa rännirosvoissa on "vaahteraneniä" kasapäin. Tuuli tuo niitä katolle, josta sade huuhtoo nenät ränneihin.

Ojien ja purojen reunamille on noussut rentukat kukkimaan. Osa oli jo avoinna, mutta ilman kumisaappaita en päässyt kameran kanssa riittävän lähelle.

Eräällä metsäisellä omakotitontilla kukki runsaasti sinivuokkoja. Kauempaa katsoessa ajattelin, että onpa scillat levinneet jännään paikkaan. Lähemmäksi päästyäni näin lukuista sinivuokot. Hienoa, ettei niitä ole poimittu, vaikka aivan vieressä kulkee suosittu kävelytie.

Pihlajien silmut ovat jänniä nekin. Voisi kuvitella, että kuvassa pallopäinen kaveri pitelee kämmeniään korviensä päällä. Näkeekö silmu jotain jännittävää? Vai haluaako hän vaimentaa melun korvissaan?

Kirjastokirjojen eräpäivä on lähellä, joten rusokirsikkaretkeen oli hyvä yhdistää kirjojen palautus. Niinhän siinä kävi, että yhden palautetun kirjan tilalle tuli lainattua neljä uutta. Aina kannattaa ottaa reppu mukaan. Vaikka lähtisi vain rusokirsikoita ihastelemaan.

Varmasti joku teistä tunnistaa nämä kasvit? Niitä kasvaa kirjastoon johtavan kävelytien lehtomaisessa ympäristössä molemmin puolin. Minusta ne näyttävät sudenmarjoilta. Omaan pihaan on eksynyt muutama sudenmarja, joista ei vielä näy vilaustakaan. Joko talvi on vienyt ne mennessää tai sitten hieman varjoisa paikka ei ole saanut niitä vielä nousemaan. En tosin ole muistanut tilannetta tarkistaakaan.

Säätiedotuksessa ennustettiin sadetta iltapäiväksi. Arvioimme ehtivämme kotiin hyvin ennen sateen alkua. Aika lähellä kotia jo olimme, kun taivas verhoutui tummiin pilviin. Vihertyvä lehtikuusi on aika komean näköinen vasten mustia pilviä. Oikeassa alakulmassa näkyvä keltainen vaahterakin olisi ollut hieno kuvattava, mutta silloin näkyviin olisi tullut jonkun talo. Siksi jäi kuvaamatta.

Lähellä kotiamme olevan talon pihanurmi on juuri nyt täynnä liloja pystykiurunkannuksia. Kyseisen talon naapurinurmikolla taasen etelänkevätesikot ovat nousseet mullasta. Pian siellä kukkii keltaisena.

Ehdimme nippanappa kotiin ennen sadetta. Ovea avatessamme ensimmäiset pisarat putoilivat olkapäille. Lounaspöydän ääressä istuessamme jyrähti ukkonenkin aivan talon päällä. Yhden ainoan kerran. Vettä on satanut kuuroina pitkin päivää. 

Iltapäivällä istahdin työhuoneen pöydän ääreen inventoimaan siemenvarastojani ja naputtelemaan tietokonetta. Pihaovi oli auki, jotta kuulisin paremmin lintujen laulua (työhuoneessa ei ole helposti avattavaa tuuletusikkunaa). Silmäkulmassa vilahti jotain. Naapurin adoptiokissa oli tulossa tutustumisretkelle. Mamis on todella arka kissa, eikä sitä ole helppo lähestyä. Kamera oli pöydällä vieressäni. Sain napattua kuvan. Jatkoin naputtelua ja Mamis uskaltautui tekemään tupakierroksen ennen paluutaan ulos.

Pelargonium Pink Inspire

Milloin olisin työt tehnyt?
Maanantaina en malttanut,
tiistaina en tietänyt,
keskiviikkona en kerennyt,
torstaina en tohtinut,
perjantaina oli paha päivä,
lauantaina oli pyhän aatto,
sunnuntaina oli suuri juhla.

Ei ole tänä sunnuntaina suurta juhlaa. Runo kuvaa kuitenkin hyvin päivien kulkua ja sitä, miten tekemiset siirtyvät hyvistä aikomuksista huolimatta.

Leppoisaa sunnuntaita kaikille!