Tervetuloa toukokuu!

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Kesäisen lämpimät päivät vaihtuivat enemmänki normaaliin, suomalaiseen koleuteen. Vesisateitakin on tullut, lähinnä iltaisin ja öisin. Täällä etelässä olikin jo kovin kuivaa. Sateet on otettu vastaan tyytyväisyydellä. Luonto kiittää aivan selvästi vihertymällä kiihtyvällä vauhdilla.

Corydalis solida - Pystykiurunkannus

Pystykiurunkannukset kukkivat runsaina. Niitä ei viileys haittaa. Päinvastoin, kukinta ei ole niin nopeasti ohi. Pinkki Beth Evans on lisääntynyt hienosti. Lukuisia uusia taimia on siellä täällä. Tulevina vuosina tulee niiden vuoro kukkia. Samoin lilakukkaista pystykiurunkannusta on mitä omituisimmissa paikoissa. 

Ehdin jo ihmetellä, kun viime kesänä istuttamastani sinisestä Porcelain Blue:sta ei näy vilaustakaan. Sitten eksyin Saaripalstan Sailan juttuun (6.1.2022), jonka kommenttikentässä hän toteaa Porcelain Bluen olevan safiirikiurunkannus ja se kukkii vasta keskikesällä. Ilo on siis vielä edessä. Toivottavasti kaveri on hengissä.

Primula elatior - Etelänkevätesikko

Kesällä 2021 siirsin etelänkevätesikon Pikkupuutarhan Harkkokäytävän puolelle. Siirto oli esikolle mieluinen. Se on rehevöitynyt merkittävästi ja kukkii runsaana. Kasvuston ollessa tässä vaiheessa vielä aika matalaa, esikon kukat näkyvät keittiön ikkunasta katsoessa. Tämä sivuseikalta kuulostava asia on suuren suuri ilo.

Primula - Esikko

Sain vuosi sitten Lappalainen etelässä -blogin Nilalta useita esikoita. Osassa kukinta oli jo ohi, joten näitä istuttaessa en voinut ryhmitellä niitä värin mukaan. Pikkupuutarhan Kivipenkissä valkoinen aloitti ensimmäisenä kukintansa.

Primula - Esikko

Valkoisen viereen on osunut punakukkainen, joka avaa pian nuppunsa.
Kuten kuvasta näkyy, vaahteravauvoja on odotettavissa. Noita "neniä" on joka paikassa. Näyttävät kuivilta ja elottomilta, mutta niin vain aloittavat kasvu-uransa ajatusta nopeammin. Meikäläisellä on kohta pysyvät surureunat kynsien alla joka kerran ohi kulkiessani kymmenen ensimmäistä vaahteravauvaa kitkettyäni.

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas

Koiranhammas on niitä kasveja, joista en ennen blogielämää tiennyt mitään. No, monen muun kasvin lisäksi. Ensimmäisten istutuksesta ei vielä kauaa ole. Keltakukkaiset Pagodat ovat kotiutuneet kivasti. Rusokoiranhammas ja White Beauty sen sijaan tuppaavat ottamaan hatkat yhden kukinnan jälkeen.

Dicentra formosa - Pikkusydän

Pikkusydämen päätä ei pahemmin palella. Se on joka vuosi ensimmäisten herääjien joukossa. Nuppujakin on jo runsaasti esillä. Pikkusydän on tehokas leviämään ja valtaamaan tilaa. Ainakin meillä. 

Meillä on sisäänkäynnin vieressä vajaan metrin pituinen kapea kaistale, jossa ei oikein mikään viihdy. Syitä osaan luetella useita ja todennäköisesti liuta sellaisia, joita en edes tiedä. Taidan kokeilla, josko paikka kelpaisi pikkusydämelle.

Luin Luontoportti.fi:stä, että pikkusydämen siemenissä on rasvalisäke (elaiosomi), mikä houkuttelee muurahaisia, jotka taasen levittävät siemeniä. Myös sen hauras juurakko saattaa helposti jakaantua ja kulkeutua puutarhatöiden yhteydessä uusille alueille.

Lamprocapnos spectabilis (Dicentra spectabilis) - Särkynytsydän

Kiemurapenkin särkynytsydän on niinikään heräämässä. Viime vuonna istutin samaa kasvia yläpihan Makkaripenkkiin luettuani särkyneensydämen viihtyvän myös varjoisemmassa paikassa. Vuodentakaiset istutusten paikat eivät ole vielä kunnolla iskostuneet muistiini. Niinpä en pihakierroksilla kaikkia muista edes etsiä. Yllätyksiä on siis odotettavissa. Joko iloisia tapaamisia tai surullisia hyvästejä.

Clematis alpina 'Purple Dream'

Tuoreimmassa OmaPiha-lehdessä (3/2023) on kiinnostava kirjoitus "Kasvien nimistä". Saila Roution eli meille tutun Saaripalstan Sailan teksti valaisee selkeästi kasvien tieteellisten nimien syntyä ja rakennetta. 

Vähänkin enemmän kasvien kanssa touhutessa törmää väkisinkin tieteellisiin nimiin. Kesäkukkaostoksilla selviää ostamalla sinisiä orvokkeja ja valkoisia petunioita. Mutta perennakauppaan lähtiessä on jo hyvä tietää, onko hankkimassa Geranium pratensea (kyläkurjenpolvi) vai Geranium sanguineumia (verikurjenpolvi). Vielä enemmän tieteellisten nimien vähäisestäkin osaamisesta on iloa ja hyötyä vieraillessa ulkomailla puistoissa, puutarhoissa ja kasvimyymälöissä. Myös monissa siemeniä ja kasveja myyvissä verkkokaupoissa tiedot on löydettävissä tieteellisillä nimillä.

Kotimaisissa taimimyymälöissä voi aina kysyä. Jos vain myyjän löytää ja jos myyjä on muutakin kuin "mä oon vaan täällä töissä". Puutarhaharrastaja pärjää kyllä ilman tieteellisten nimien tietämystäkin. Itse koen saaneeni tieteellisten nimien opettelusta runsaasti hyötyä. Seurustelen joka vuosi kuukausitolkulla kasvien kanssa. Aika kiva tuntea kaverinsa nimeltä, eikä viitata jutuissa esimerkiksi "siihen punakukkaiseen matalaan kukkaan Harkkokäytävän vasemmassa nurkassa 20 cm sinikämmenestä sisäänkäyntiin päin".

Clematis 'Multi Blue'

Joka kevät riittää jännittämistä, miten kärhöt ovat selvinneet talven yli. Alppikärhöjen tyvet suojasin verkoilla, jotta jänikset eivät pääsisi niitä syömään. Näin takaan kukinnan tälle keväälle. Vuosi sitten siniselle alppikärhölleni kävi juuri niin köpelösti, että talttahampaat napsivat sen tyvestsä poikki. Jäi kevätkukinta sen osalta väliin ja syyskukintakin oli erityisen vaatimatonta.

Jalokärhöjä en ole suojannut. Niinpä niistä valtaosa on napsittu poikki. Jalokärhöt versovat vuosittain maasta, joten maanpäällisten osien menetys ei merkitse koko kärhön ja sen kukinnan menetystä.

Lonicera x brownii 'Dropmore Scarlet' - Tulikuusama

Tulikuusama herää aina aikaisin. Siinä on ollut vihreitä versoja jo viikkoja. Lämpimien säiden myötä versot lisääntyivät ja kasvoivat. Vielä on tietenkin matkaa koko aidalla kasvavan köynnöksen kesäiseen oloasuun.

Lonivera per. 'Belgica Select' - Ruotsinköynnöskuusama

Ruotsinköynnöskuusama on myös valmiina lähtöön.

Lonicera heckrottii - Koreaköynnöskuusama

Samoin yläpihan Pikkupuutarhan koreaköynnöskuusama on jo pitkään kasvatellut uusia versojaan.

Fritillaria imp. Rubra - Keisarinpikarililja

Keisarinpikarililjat eivät ole olleet moksiskaan talvesta. Päivänliljapenkin Rubrissa nuput ovat jo pitkällä. Kunhan aurinko ja lämpö palaa meidän nurkille, näiden kukinta etenee.

Fritillaria imp. - Keisarinpikarililja

Iloisimpia yllätyksiä on olopihan Syreenipenkissä vuosikausia kasvaneiden keltaisten keisarinpikarililjojen nuput. Ovat kyllä nousseet uskollisesti kevät toisensa jälkeen, mutta kukkimaan eivät ole ryhtyneet. 

Yritin etsiä tietoa, milloin tämä olisi kukkinut, jos on kukkinut? En vain löytänyt. Olen lisännyt kuvia tallentaessani kansioiden nimeämistä yksityiskohtaisemmaksi helpottaakseni jonkun tietyn kuvan etsimistä. Vanhoihin kuviin uudistus ei tietenkään ulotu nyt, tuskin koskaan.

Mahonia

Mahonia sai talvella ylleen kasapäin lunta. Osa oksista makasi mahallaan pitkälle kevääseen. Kaikkia oksia en lumimäärän vuoksi suojannut kevätahavaa vastaan. Mitäpä olisi hyödyttänyt levittää vihreitä harsoja hangelle? Joinain keväinä mahoniat ovat olleet täynnä ruskeita lehtiä, jonka vuoksi olen pelännyt menettäväni puskat kokonaan. Blogiystäviltä olen saanut neuvoksi leikata kuolleet oksat pois. Hyvin ovat elpyneet ja vehreytyneet. Tänä vuonna vaurioita on aika vähän. Kukkanuppujakin näissä jo on.

Huhtikuuta saatiin viettää aurinkoisissas ja osin jopa kesäisen lämpimissä säissä. Parhaimmillaan mittari näytti puolen kuun tienoilla +19℃. Kuivuus alkoi jo vaivaamaan. Viimeisen viikon aikana vettä on saatu sopivasti vihreyttämään ja vehreyttämään maisemaa.

Vapun alla sää muuttui suorastaan kylmäksi. Vappuaattona vettä vihmoi taivaalta, tuuli kovaa ja puuskissa vielä kovempaa. Lämpömittari jäi koko aattopäivän alle +5 asteen. Puutarhatöitä olisi, mutta välillä on hyvä hengähtää.

Loista kevätaurinko,
lämmitä jo maa,
kevään ensi kukista,
niin paljon voimaa saa.

 

Matka kohti kesää jatkuu.
Tervetuloa toukokuu!