Tervetuloa toukokuu!

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Kesäisen lämpimät päivät vaihtuivat enemmänki normaaliin, suomalaiseen koleuteen. Vesisateitakin on tullut, lähinnä iltaisin ja öisin. Täällä etelässä olikin jo kovin kuivaa. Sateet on otettu vastaan tyytyväisyydellä. Luonto kiittää aivan selvästi vihertymällä kiihtyvällä vauhdilla.

Corydalis solida - Pystykiurunkannus

Pystykiurunkannukset kukkivat runsaina. Niitä ei viileys haittaa. Päinvastoin, kukinta ei ole niin nopeasti ohi. Pinkki Beth Evans on lisääntynyt hienosti. Lukuisia uusia taimia on siellä täällä. Tulevina vuosina tulee niiden vuoro kukkia. Samoin lilakukkaista pystykiurunkannusta on mitä omituisimmissa paikoissa. 

Ehdin jo ihmetellä, kun viime kesänä istuttamastani sinisestä Porcelain Blue:sta ei näy vilaustakaan. Sitten eksyin Saaripalstan Sailan juttuun (6.1.2022), jonka kommenttikentässä hän toteaa Porcelain Bluen olevan safiirikiurunkannus ja se kukkii vasta keskikesällä. Ilo on siis vielä edessä. Toivottavasti kaveri on hengissä.

Primula elatior - Etelänkevätesikko

Kesällä 2021 siirsin etelänkevätesikon Pikkupuutarhan Harkkokäytävän puolelle. Siirto oli esikolle mieluinen. Se on rehevöitynyt merkittävästi ja kukkii runsaana. Kasvuston ollessa tässä vaiheessa vielä aika matalaa, esikon kukat näkyvät keittiön ikkunasta katsoessa. Tämä sivuseikalta kuulostava asia on suuren suuri ilo.

Primula - Esikko

Sain vuosi sitten Lappalainen etelässä -blogin Nilalta useita esikoita. Osassa kukinta oli jo ohi, joten näitä istuttaessa en voinut ryhmitellä niitä värin mukaan. Pikkupuutarhan Kivipenkissä valkoinen aloitti ensimmäisenä kukintansa.

Primula - Esikko

Valkoisen viereen on osunut punakukkainen, joka avaa pian nuppunsa.
Kuten kuvasta näkyy, vaahteravauvoja on odotettavissa. Noita "neniä" on joka paikassa. Näyttävät kuivilta ja elottomilta, mutta niin vain aloittavat kasvu-uransa ajatusta nopeammin. Meikäläisellä on kohta pysyvät surureunat kynsien alla joka kerran ohi kulkiessani kymmenen ensimmäistä vaahteravauvaa kitkettyäni.

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas

Koiranhammas on niitä kasveja, joista en ennen blogielämää tiennyt mitään. No, monen muun kasvin lisäksi. Ensimmäisten istutuksesta ei vielä kauaa ole. Keltakukkaiset Pagodat ovat kotiutuneet kivasti. Rusokoiranhammas ja White Beauty sen sijaan tuppaavat ottamaan hatkat yhden kukinnan jälkeen.

Dicentra formosa - Pikkusydän

Pikkusydämen päätä ei pahemmin palella. Se on joka vuosi ensimmäisten herääjien joukossa. Nuppujakin on jo runsaasti esillä. Pikkusydän on tehokas leviämään ja valtaamaan tilaa. Ainakin meillä. 

Meillä on sisäänkäynnin vieressä vajaan metrin pituinen kapea kaistale, jossa ei oikein mikään viihdy. Syitä osaan luetella useita ja todennäköisesti liuta sellaisia, joita en edes tiedä. Taidan kokeilla, josko paikka kelpaisi pikkusydämelle.

Luin Luontoportti.fi:stä, että pikkusydämen siemenissä on rasvalisäke (elaiosomi), mikä houkuttelee muurahaisia, jotka taasen levittävät siemeniä. Myös sen hauras juurakko saattaa helposti jakaantua ja kulkeutua puutarhatöiden yhteydessä uusille alueille.

Lamprocapnos spectabilis (Dicentra spectabilis) - Särkynytsydän

Kiemurapenkin särkynytsydän on niinikään heräämässä. Viime vuonna istutin samaa kasvia yläpihan Makkaripenkkiin luettuani särkyneensydämen viihtyvän myös varjoisemmassa paikassa. Vuodentakaiset istutusten paikat eivät ole vielä kunnolla iskostuneet muistiini. Niinpä en pihakierroksilla kaikkia muista edes etsiä. Yllätyksiä on siis odotettavissa. Joko iloisia tapaamisia tai surullisia hyvästejä.

Clematis alpina 'Purple Dream'

Tuoreimmassa OmaPiha-lehdessä (3/2023) on kiinnostava kirjoitus "Kasvien nimistä". Saila Roution eli meille tutun Saaripalstan Sailan teksti valaisee selkeästi kasvien tieteellisten nimien syntyä ja rakennetta. 

Vähänkin enemmän kasvien kanssa touhutessa törmää väkisinkin tieteellisiin nimiin. Kesäkukkaostoksilla selviää ostamalla sinisiä orvokkeja ja valkoisia petunioita. Mutta perennakauppaan lähtiessä on jo hyvä tietää, onko hankkimassa Geranium pratensea (kyläkurjenpolvi) vai Geranium sanguineumia (verikurjenpolvi). Vielä enemmän tieteellisten nimien vähäisestäkin osaamisesta on iloa ja hyötyä vieraillessa ulkomailla puistoissa, puutarhoissa ja kasvimyymälöissä. Myös monissa siemeniä ja kasveja myyvissä verkkokaupoissa tiedot on löydettävissä tieteellisillä nimillä.

Kotimaisissa taimimyymälöissä voi aina kysyä. Jos vain myyjän löytää ja jos myyjä on muutakin kuin "mä oon vaan täällä töissä". Puutarhaharrastaja pärjää kyllä ilman tieteellisten nimien tietämystäkin. Itse koen saaneeni tieteellisten nimien opettelusta runsaasti hyötyä. Seurustelen joka vuosi kuukausitolkulla kasvien kanssa. Aika kiva tuntea kaverinsa nimeltä, eikä viitata jutuissa esimerkiksi "siihen punakukkaiseen matalaan kukkaan Harkkokäytävän vasemmassa nurkassa 20 cm sinikämmenestä sisäänkäyntiin päin".

Clematis 'Multi Blue'

Joka kevät riittää jännittämistä, miten kärhöt ovat selvinneet talven yli. Alppikärhöjen tyvet suojasin verkoilla, jotta jänikset eivät pääsisi niitä syömään. Näin takaan kukinnan tälle keväälle. Vuosi sitten siniselle alppikärhölleni kävi juuri niin köpelösti, että talttahampaat napsivat sen tyvestsä poikki. Jäi kevätkukinta sen osalta väliin ja syyskukintakin oli erityisen vaatimatonta.

Jalokärhöjä en ole suojannut. Niinpä niistä valtaosa on napsittu poikki. Jalokärhöt versovat vuosittain maasta, joten maanpäällisten osien menetys ei merkitse koko kärhön ja sen kukinnan menetystä.

Lonicera x brownii 'Dropmore Scarlet' - Tulikuusama

Tulikuusama herää aina aikaisin. Siinä on ollut vihreitä versoja jo viikkoja. Lämpimien säiden myötä versot lisääntyivät ja kasvoivat. Vielä on tietenkin matkaa koko aidalla kasvavan köynnöksen kesäiseen oloasuun.

Lonivera per. 'Belgica Select' - Ruotsinköynnöskuusama

Ruotsinköynnöskuusama on myös valmiina lähtöön.

Lonicera heckrottii - Koreaköynnöskuusama

Samoin yläpihan Pikkupuutarhan koreaköynnöskuusama on jo pitkään kasvatellut uusia versojaan.

Fritillaria imp. Rubra - Keisarinpikarililja

Keisarinpikarililjat eivät ole olleet moksiskaan talvesta. Päivänliljapenkin Rubrissa nuput ovat jo pitkällä. Kunhan aurinko ja lämpö palaa meidän nurkille, näiden kukinta etenee.

Fritillaria imp. - Keisarinpikarililja

Iloisimpia yllätyksiä on olopihan Syreenipenkissä vuosikausia kasvaneiden keltaisten keisarinpikarililjojen nuput. Ovat kyllä nousseet uskollisesti kevät toisensa jälkeen, mutta kukkimaan eivät ole ryhtyneet. 

Yritin etsiä tietoa, milloin tämä olisi kukkinut, jos on kukkinut? En vain löytänyt. Olen lisännyt kuvia tallentaessani kansioiden nimeämistä yksityiskohtaisemmaksi helpottaakseni jonkun tietyn kuvan etsimistä. Vanhoihin kuviin uudistus ei tietenkään ulotu nyt, tuskin koskaan.

Mahonia

Mahonia sai talvella ylleen kasapäin lunta. Osa oksista makasi mahallaan pitkälle kevääseen. Kaikkia oksia en lumimäärän vuoksi suojannut kevätahavaa vastaan. Mitäpä olisi hyödyttänyt levittää vihreitä harsoja hangelle? Joinain keväinä mahoniat ovat olleet täynnä ruskeita lehtiä, jonka vuoksi olen pelännyt menettäväni puskat kokonaan. Blogiystäviltä olen saanut neuvoksi leikata kuolleet oksat pois. Hyvin ovat elpyneet ja vehreytyneet. Tänä vuonna vaurioita on aika vähän. Kukkanuppujakin näissä jo on.

Huhtikuuta saatiin viettää aurinkoisissas ja osin jopa kesäisen lämpimissä säissä. Parhaimmillaan mittari näytti puolen kuun tienoilla +19℃. Kuivuus alkoi jo vaivaamaan. Viimeisen viikon aikana vettä on saatu sopivasti vihreyttämään ja vehreyttämään maisemaa.

Vapun alla sää muuttui suorastaan kylmäksi. Vappuaattona vettä vihmoi taivaalta, tuuli kovaa ja puuskissa vielä kovempaa. Lämpömittari jäi koko aattopäivän alle +5 asteen. Puutarhatöitä olisi, mutta välillä on hyvä hengähtää.

Loista kevätaurinko,
lämmitä jo maa,
kevään ensi kukista,
niin paljon voimaa saa.

 

Matka kohti kesää jatkuu.
Tervetuloa toukokuu!

Katariina katosi hankeen

 

Lauantai-iltana alkoi lumisade, joka vain sakeni sakenemistaan. Lämpötilakin painui pakkasen puolelle. Tätähän meille on ennustettu ja luvattu, joten mikään yllätys talviseksi muuttunut sää ei ole.

Aloituskuva on ylä- ja alapihan erottavasta rinteestä. Portaiden kahtia jakamasta oikeasta puolesta eli Oikearinteestä. Maanpeiteruusu Fairy siinä nukkuu vielä talviuntaan. Ruusun oksien kärjen kohdalla on myös kevätkurjenmiekka Katharine Hodgkinin melko pitkiksi kasvaneita piippoja. Valitettavasti niitä ei nyt näy, koska ne katosivat lumisateen myötä hankeen.

Iris reticulata Katharine Hodgkin

Tässä Katariinat lauantaipäivällä kuvattuina. Paikka on ollut lumettomana jo muutaman päivän. En vain ollut aiemmin katsonut riittävän tarkasti huomatakseni piippoja. Olin aikeissa sunnuntaina kehittää jotkut suojat piipoille, jotta jänikset tai peurat eivät niitä popsisi. Nyt tuli hiukan lisäaikaa verkkojen löytämiselle, kun piipot uinuvat lumessa.

Tulipa sylvestris - Metsätulppaani

Lähellä alapihan takalaidan aitaa kasvavan Mustilanhortensian kupeeseen olen istuttanut metsätulppaaneita. Yllätys, yllätys. Ovat jo heränneet.

Omphalodes verna - Kevätkaihonkukka

Kevätkaihonkukka on kunnon kevätvirkku. Sen vihreät versot nostavat päätään ensimmäisten lämpimien auringonsäteiden myötä. Kuvan Vasenrinteen yläosa on pihan ensimmäisiä sulapaikkoja, jossa kevätkaihonkukka on taas aloittamassa kesäistä matkaansa.

Huvituksen alle loppukesästä istutettuja esikoita on alkanut putkahdella mullasta enemmänkin. Sain Lappalainen etelässä -blogin Nilalta monen monta eri väristä esikkoa. Ne viettivät aikansa ruukuissa, kun etsin niille sopivaa paikkaa. Istutuskarttani mukaan näiden pitäisi olla etelänkevätesikkoja. Osa esikoista oli jo kukkimisensa kukkinut, enkä voinut ainakaan kukan värin perusteella istutuspaikkoja kirjata. Tunnen huonosti eri esikoita, joten olkoon nämä tässä vaiheessa vain esikoita.

Dicentra formosa - Pikkusydän

Pikkusydämen punaisia naamoja on jo kurkkaamassa mullasta Kurgaanissa. Nämä ilmestyvät ilmoille varsin nopeasti lumen sulattua. Eipä ehdi edes selkäänsä kääntää, kun pikkusydänten tillimäisiä lehtiä puskee sieltä täältä.

Crocus crysanthus - Kultasahrami Romance

Vapaapenkiksi nimettyyn paikkaan istutin syksyllä kultasahrami Romancea. Samaan paikkaan olin istuttanut ennen sipuliaikaa pari uutta syyshortensiaa, joille laitoin jänisten varalta verkon. Krookusten perhe on tullut aivan  huomaamtta eristetyksi toinen toisistaan verkolla. Maa on vielä sen verran kohmeessa, etten uskalla verkkoa nostaa. Saattavat krookukset häiriintyä.

Raparperihan se siellä punastelee. Se on tunnetusti aina yhtä kevätvirkku. Vielä menee hetki ensimmäiseen rapskupiirakkaan.

Näin vihreää alapihallamme oli lauantaina. Myös yläpihalla lumi oli sulanut hyvin tehokkaasti. Käytävät oli paljaina. Istutusalueilla ja muuallakin lunta oli lähinnä niissä paikoissa, joihin sitä on kolattu. Märkää oli joka paikassa, enkä kovin paljon viitsinyt alapihallakaan tallustella.

Koivunoksia ja muuta puista lentänyttä sälää on joka paikassa. Isoimpia poimin kulkiessani pois, mutta mihinkään haravointi- tai muihin siivoustalkoisiin en aio vielä ryhtyä. Sulakoon ja kuivukoon paikat ensin kunnolla.

Sunnuntaina maisema näyttikin vähemmän keväiseltä. Lunta oli illan ja yön aikana satanut sen verran runsaasti, että lumityöt oli tehtävä. Aurakin kävi lykkäämässä sisäänkäynnin umpeen. 10 päivän sääennusteen mukaan sama meno jatkuu useita päiviä eteenpäin. Lunta ja pikkupakkasta on luvassa harva se päivä. Ehdin jo innostua paljaista nurmikoista ja esiin työntyvistä piipoista. Nyt vähän harmittaa, mutta tällaistahan tämä meidän kevätsäämme tuppaa olemaan. Jos kerran lunta pitää sataa, satakoon sitten mieluummin maaliskuun lopussa, eikä vaikkapa vappuna.

Mustarastaitakin taitaa uusi lumikerros harmittaa ja haitata. Ne syövät maasta käsin, joten ruoan löytyminen on nyt vaikeaa. Kuvassa ei näy syreenistä roikkuva siemenautomaatti, josta muut pikkulinnut pudottavat ruokaillessaan joitakin siemeniä myös maassa syöville. Ehdin jo päättää, etten enää tänä keväänä täytä siemenautomaatteja, vaan niissä vielä olevat siemenet saavat riittää. Talviolosuhteiden jatkuessa pyörsin päätökseni ja kävin lisäämässä automaatteihin hiukan uusia siemeniä.

Noita mustarastaita ikkunasta tiiraillessani oli hieraistava silmiä kerran jos toisenkin. Joukkoon nimittäin liittyi peipposia (joista en ehtinyt saada kuvaa). Huusin Ukkokullankin katsomaan ja tunnistamaan. Kyllä, peippoja ne olivat. Myöhemmin sunnuntaina näin yhden peipon myös pihan toisella ruokintapaikalla. 

Luontoportin mukaan peippojen kevätmuutto ajoittuu huhtikuuhun, mutta saattaa niitä tulla jo maaliskuussakin. Joitakin yksilöitä talvehtii harvalukuisena Etelä-Suomessa. Tiirasta en löytänyt yhtään peippohavaintoa. Västäräkkejä on nähty saapuvan ti 21.3.

Kannoin jo paksuimmat talvitakit vaatehuoneeseen. En ole lainkaan vilukissa, päinvastoin. Tuumasin pärjääväni pikkupakkasillakin kevyemmillä tamineilla. Niin vain vanhan kansan taikausko iski tajuntaan. Tuliko talvi takaisin, kun liian aikaisin laitoin talvivaatteet kesäsäilöön? Ei, en suostu talvihynttyitä takaisinkaan siirtämään. Lumi sulaa, lämpö lisääntyy ja kevät saapuu. Riippumatta siitä, missä talvitakkini kulloinkin ovat.

Olla möllötetään - minä ja puutarha

Niin on ollut mukamas kiirettä, etten ole ehtinyt blogiakaan päivittää. Lukemassa käyn aika usein ja pyrin myös pikaisesti kommentoimaan niin monia lukemiani blogeja kuin vaan ehdin. Toisinaan huomaan kuitenkin tuijottavani ruutua edessäni, enkä saa päästäni ulos sanan sanaa. Tahdosta ei ole kyse, ei vaan synny mitään sellaista, jota voisi lukukelpoiseksi lauseeksi kutsua. Niin kauan, kun pihalla oli vähänkin jotain järkevää tekemistä, tunsin itseni aikaansaavaksi ja tehokkaaksi. Nyt ulkona on enimmäkseen ollut sateista, märkää ja pimeää, joten sinne ei ole tullut mentyä ainakaan valokuvaus mielessä. Vapaa-aika on kulunut lähinnä sohvan nurkassa kirjaa lukiessa tai lehtiä selaillessa. Tai sitten vain olla möllöttämässä.

Eilen sain itseni hilattua ylös sohvalta ja pukeutumaan ulkoilutamineisiin. Siitä onkin jo kohtuullisen helppo ryhtyä laittamaan töppöstä toisen eteen ja kiersin perälenkiksi kutsumamme vajaan tunnin reitin kotinurkilla. Kamera oli mukana ja kokonaista neljä kuvaa tuli napsittua. Hyvästä tahdosta ja reippaasta aikomuksesta huolimatta en löytänyt kovinkaan paljon sellaista, joka olisi innostanut kuvaamiseen. Mitä nyt tuollainen kanto, jolle oli kasvanut vihreät hiukset päähän.

Tänään kävin aikani kuluksi katsomassa, onko lämmin marraskuu saanut sipulit nousemaan pintaan. Vaikka laitoin omat sipulini turhankin aikaisin maahan, en löytänyt istutuskohdista kärjen kärkeä kurkistamassa mullasta. Sen sijaan isomaksaruoho näyttää pulpauttaneen pintaan pieniä alkuja ja myös pikkusydän oli aika keväisen näköinen punertavine kärkineen. Ehkä lämpötila voisi laskea tuonne nollan tuntumille päiväsaikaankin, niin kasvit osaisivat asennoitua pieneen talviuneen paremmin.

Kesällä siirtämäni mahoniat voivat hyvin ja puskevat pieniä silmuja. Pelkäsin kovin menettäväni mahoniat, mutta niille oli ihan pakko keksiä parempi istutuspaikka, sillä aiemmassa paikassa ne joutuivat talven aikana vahingossa tallotuiksi ja muutenkin kaipasivat hiukan varjoisempaa paikkaa. Kerään tuonne talon puistopäätyyn kasveja, joita ei kalkita ja jotka pärjäävät vähemmällä valolla. Siellä on jo ennestään mm. rhodoja ja kotkansiipiä.

En ole erityisen hyvin onnistunut rhodojen kasvattamisessa. Luultavasti olen aina istuttanut ne aivan vääränlaisiin olosuhteisiin, jolloin ne ovat enimmäkseen kituneet ja lopulta olen kaivanut ne pois. Vanhin rhodomme näyttäisi vihdoin ryhtyneen viihtymään talon puistopäädyssä. Se tuskin on kukkinut kertaakaan istuttamisensa jälkeen, mutta nyt elän toivossa. Alkukesästä laitoin sille kunnon rhodomultaa ja lannoitin rhodolannoitteella. Mahtaako tuo sentään olla vielä kukkanupun alku? Saattaisi siitä ehkä tulla ainakin uusi lehti rhodooni.

Juusoa otti hieman pattiin, kun mamma tallusteli ihan väärään suuntaan kameransa kanssa, vaikka hän olisi halunnut lähteä pienelle lenkille metsikköön. Edes naapurin Leevi-kissa ei suostunut jäämään leikkikaveriksi, joten nytkö tässä pitää ihan yksinään itseään viihdyttää. 

Ehkä tämän turhanpäiväisen vetelyyden aiheuttaa tuleva joulu tai pikemminkin parhaillaan vallitseva välitila, joka ei ole oikein mitään. Ei ole kesä, mutta ei talvikaan. Ulkona on maa paljaana, mutta ei siellä voi juuri mitään tehdä. Joka paikassa hehkutetaan kiivaassa tahdissa tulevaa joulua, mutta ei se vielä niin ajankohtainen ole, että sen suhteen kannattaisi ryhtyä aktiivisiin toimenpiteisiin. Toki olen aloittanut joulukorttitehtailun, mutta siinä se sitten onkin. Taidanpa mennä sohvalle selailemaan joululehtiä.

 
Olen saanut uuden lukijan blogiini; siis lämpimästi tervetuloa Vikki, taisit vastavuoroisesti saada mnut innostumaan kuvistasi.

Mökkipuutarhan Pirjo antoi minulle haasteen "Kuusi kuvaa kesästä" ja siihen olen luvannut vastata - oikein mielelläni selailen lähipäivinä kesäisiä kuvia.

Marraskuun iltoina nähdä voi kummia

hämäriä hahmoja, varjoja tummia.

Lieneekö tonttu vai naapurin kissa

vilahdus vain -

se on kadoksissa.

- Uppis -