sunnuntai 23. heinäkuuta 2023

Oliskos nyt liljojen vuoro esittäytyä?

Lilium Spring Pink

Onkin vierähtänyt pidempi tovi uusien liljojen istuttamisesta. Kirjanpitoni mukaan kuvan Spring Pinkit olen istuttanut keväällä 2020. Niitä on sisäänkäynnin Bermudassa myös aiemmilta vuosilta istutettuina. 

Kesällä kukkivia liljoja voi ostaa ja istuttaa keväällä. Niitä on hyvin saatavissa myös muiden syyssipulien aikaan. Voisinkin tänä syksynä panostaa myös uusiin kesäliljoihin, sillä kuivuuden aiheuttamia aukkopaikkoja löytyy runsaasti täytettäväksi.

Lilium Spring Pink

Minusta Spring Pink on yksi kauneimmista liljoista. Väri vaihtelee hennosta vaaleanpunaisesta valkoiseen. Hieno yksityiskohta on terälehtien tyylikäs tumma rajaus, joka korostaa tyven ruskeita pilkkuja. Tätä myydään kerrottukukkaisena. Osa kukista onkin hivenen kerrottuja, mutta iso osa yksinkertaisia. Kauniita joka tapauksessa.

Lilium Sweet Surrender


Toinen mielililjani on tiikerililja Sweet Surrender. Näitä olen istuttanut monena vuotena ja lisääkin voisin istuttaa. Tänä kesänä liljojen varret ovat edellisvuosia matalampia, mikä johtunee kuivuudesta. Sweet Surrenderin kukka nuokkuu aina alaspäin, joten kuvattaessa pitäisi kellahtaa nurmikolle saadakseen suoran kuvan kukasta. Kaikki Sweet Surrenderini eivät ole vielä auenneet, joten kuvaamista ja ihasteltavaa riittää vielä eteenpäinkin. Hyvä, etteivät kaikki pöllähdä kukkaan samanaikaisesti.

Lilium Mapira

Olen istuttanut lukuisia tummia liljoja, mutta niistä ainoastaan Mapira nousee vuosi toisensa jälkeen kukkimaan. Kuvassa väri on viininpunainen, mikä taasen johtuu aamuauringon valon osumisesta terälehtien taakse kuvaustilanteessa. Mapiran kukka katsoo aina niin paljon alaspäin, että sen äärellä pitäisi kuvatessa maata selällään maassa.

Mikä lie lilja Mix-pussukasta.

Sorrun usein kaikenlaisiin mix-pussukoihin, joiden pahvikannen kuvassa on useita kivan näköisiä kukkia. Yleensä juuri haluttua väriä on yksi kappale tai ei ainuttakaan. Ei voi tietää, tuurilla mennään. Kuvan lilja on Asiatic-sekoituspussista, jossa piti olla vaaleaa ja tummaa. Tuli vain vaaleaa, mikä ei sinänsä ole ollenkaan paha.

Lilium Peach Dwarf


Hennon oranssisävyiset Peach Dwarf-liljat ovat OmaPiha-lehden tilaajalahja vuodelta 2015 (ellen ihan väärin ole kirjannut). Ne ovat nousseet uskollisesti vuodesta toiseen, mutta tänä vuonna vain kolmen kukan voimin. Ehkä kuivuus vaivaa niitäkin. Peach Dwarf on muita liljoja matalampi, jolloin se sopii esimerkiksi penkin etuosaan. En ole törmännyt tähän liljaan kotimaisissa kaupoissa. Ehkä sitä on saatavissa ulkomaisista nettikaupoista?

Lilium Rosella's Dream


Rosella's Dreamia istutin Kiemurapenkkiin 2016. Kumppaniksi istutin samanaikaisesti myös niinikään vaaleanpunaisia Nataliaa ja Antoniaa, mutta ne eivät ole pärjänneet. 

Kiemurapenkin päässä valtaa on vahvasti ottamassa syysasteri Patricia Ballard. Ilmeisesti se ei kuitenkaan häiritse liljoa, joiden sipulit ovat aika syvällä maassa. Ballardia olen jopa kitkenyt aika reilulla kädellä, koska en halua yhtä kasvia koko penkkiä täyteen. Ja Ballardia kasvaa myös muualla. Ihmettelen, miksi Patricia Ballard ehtii vain harvoina syksyinä kukkimaan. Paikka on lämmin ja kukka loppusyksyn kaunistus, jos vain kukkisi.

Jälleen nimetön liljaistutus

Ruusupenkin päädyssä kasvavan tuijan kupeessa kasvaa jälleen jonkun mix-pussukan liljoja. Nimi on kadonnut ja istutuspaikka tyhmä. Tuija ahdistelee liljoja, jotka koittavat väistää isompaansa kallistumalla oikealle. Tuija tosin kapenee huomattavasti, kunhan ehdin sen versoja lyhentämään. Joka tapauksessa on myönnettävä, että kasveja istuttaessa etäisyysessä olisi huomioitava myös tulevaisuus.

Liljojen siirtämisessä on haastetta kerrakseen. Istuttaessa liljansipulia sitä harvoin tunkee maan syvyyksiin. Kun yrittää kaivaa jotain liljasipulia ylös, onkin porauduttava Kiinaan saakka. Siitä huolimatta pahimmillaan halkaisee sipulin lapiolla kahtia. Turvallisinta hankkia mieluisia liljoja lisää ja jättää omituisiin paikkoihin istutetut rauhaan.


Mistähän johtuu, että monet hienot liljat tulevat ja menevät? Sen sijaan nimettöminä halvalla ostetut oranssit ja keltaiset nousevat ja kukkivat vuodesta toiseen. Joskus liljakukko niitä vähän kurittaa, mutta koskaan ei niin paljon, että loukkaantuisivat lopullisesti. 


Liljoista sitten muihin juttuihin.

Saatuamme kivituhkaurakan kärrätyksi ja levitetyksi, siirryimme Pojan kanssa marjapuskiin. Herukat alkoivat olla kypsää tavaraa. Keräyskohteena oli kaksi isoa punaherukkapensasta ja yksi valkoherukka. Kerääminen sujui joutuisasti jutellessa ja maailmaa parantaessa. Poika keräsi muutaman rasiallisen kokonaisia marjoja suoraan pakkaseen laitettavaksi. Muut marjat marjat poimimme ämpäriin.


Laitoin mehumaijan samantien porisemaan. Arkkupakastin olikin jo päällä, kun laitoin sinne pari viikkoa sitten kaksi laatikollista mansikoita. Herukkamehun valutin suoraan puolen litran pakastusrasioihin. Niitä on kätevä sulattaa talvella mehua ja kiisseliä varten. Tai mitä nyt herukkamehusta keksii tehdä. 

Viinirypäle Zilga
 
Kunhan karviaiset kypsyvät, keitän senkin todennäköisesti mehuksi. Samoin Zilga-rypäleet, joita on pergolan katossa kypsymässä varmaan pari ämpärillistä.

Jouduin viime vuonna ostamaan uuden mehumaijan, kun vanha 9 litran mehumaija ei toiminutkaan induktioliedellä. Naapurikylän marketista löytyi 7 litran ruostumattomasta teräksestä valmistettu kotimainen mehumaija, joka toimii oikein hyvin. Itse asiassa hieman pienempi maija on helpompi käsitellä ja puhdistaa.


Lauantain suunnitelmissa oli sisäänkäynnin reunan kuivuudessa kärvistelevän kapean alueen uusiminen. Se homma siirtyi johonkin toiseen päivään, kun muistin perjantain kauppareissulla ostaa syyslannoitetta. Viime vuonna syyslannoitteen levittäminen taisi jäädä väliin. Lauantai valikoitui levityspäiväksi siksi, että sunnuntaille on luvattu sadetta. Lannoitteen ainesten sanotaan imeytyvän paremmin kosteaan maahan.

Ensin koitin sekoittaa lannoitetta kastelukannulliseen vettä. Hölmö idea, sillä lannoite ei sekoitu yhtään mihinkään. Suurin osa lannoiteesta solahti kätevästi kannusta veden mukana ulos, mutta osa jäi myös kannun pohjalle. Muutaman kannullisen tällä tavoin levitettyäni palasin vanhaan tapaan eli ripottelin kauhalla rakeita suoraan ämpäristä istutusten lomaan. Sade hoitakoon imeytystehtävän.

Ostin kaksi 20 l:n säkkiä, koska yhden säkillisen riittävyys on 600 m². Aika tyyristä tavaraa.

Lathyrus latifolius - Ruusunätkelmä


Syyslannnoitteen levittämisen jälkeen innostuin kitkemään Syyspenkin ja osan Vapaapenkistä. Istutinpa samalla penkkiin koko kesän purkissa odottaneen Lidlistä juurakkona ostetun siankärsämön. Väristä ei ole tietoa. 

Kuvassa Syyspenkin Mustan Rudolfin viereen noussut ruusunätkelmä, joka on jo kukkimisensa kukkinut. Kasvatin ruusunätkelmän siemenestä, mutta nyt en kuolemaksenikaan muista, keneltä siemenet sain. Hämärästi muistan, että ne olisivat peräisin Tuplasti terapiaa -blogin Pirjolta.

Valkoinen syysleimu 'David' ja takana kultakärsämö

Puutarha- ja pihatöiden tuoksinassa en ole pahemmin ehtinyt kuvauskierroksille. Ennen tämän postauksen aloittamista kipaisin pikaisesti näpsimässä muutamia kukkakuvia. Puutarha ei paljon emäntäänsä odottele, vaan elää ihan omaa elämäänsä edeten kukin kasvi vuorollaan. Minusta syksy ei ole vielä lähelläkään, mutta niin vain syysleimu David on jo täydessä kukassa. Tosin se kukkii yleensä viikkotolkulla, joten siinä mielessä ei vielä tarvitse villahousuja kaapista kaivaa. Kultakärsämö ei suinkaan jää Davidille kakkoseksi, mutta kuvassa kylläkin hiukan sivuun.

Naapurin Mamis tarkastauskierroksella
Naapurin Mamis tuli tarkastamaan, miten meidän kivituhkaurakka etenee. Se taisi kummastella leikkimökin eteen muodostunutta varastokasaa, joka poistuu ajallaan. Pari iltaa sitten Mamis hiipi illalla avoimesta ovesta sisäänkin. Toisinaan se tekee tupatarkastuksen kiertämällä kämpän. Tällä kertaa se palasi samantien takaisin pihamaalle.

Tyttären 18-vuotias Nemo


Tytär lähti viikonloppureissulle ja niinpä me kävimme ruokkimassa ja rapsuttamassa kissoja. Nemo tuli valvomaan, että varmasti kastelen kaikki kesäkukkaset.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Perjantai-iltana nypin pergolan laatikoiden petunioita ja huomasin, että kelloköynnöksiin on jo tullut nuppuja. Toisen pylvään köynnöksessä on jo useampi isokokoinen nuppu. Toisenkin pylvään köynnöksestä löytyi pari pienempää ja seinustan kolmannesta kelloköynnöksestä pikkuruisia nupun alkuja. Nuppuvaihe kestää aika pitkään, joten kukkia saa vielä odotella. Kiva, että kukkia on tulossa, eikä niitä selvästikään tarvitse elokuun viimeisille päivillä saakka odottaa.

Ammi majus - Isosudenporkkanan nuppu

 
Pikaisesti sunnuntain sääennustetta vilkaistessani huomasin, että luvatut sateet ovat kadonneet kartalta. Pihalla puuhailua todennäköisesti siis tiedossa.

Mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille!


20 kommenttia:

  1. Sinulla on paljon kauniita liljoja, tuo Spring Pink näyttää kauniilta, samoin viininpunaisella hohtava tumma lilja (sait kauniin kuvan) ja tietysti Sweet Surrender on viehättävä. Mikäpä toisaalta ei? Tänä vuonna on mielestäni liljakukkoja ollut hieman vähemmän, mutta onhan niitä silti joutunut liiskaamaan. Jos liljakukot häviäisivät, istuttaisin liljoja enemmän.
    Minunkin pitäisi pikimmiten ostaa syyslannoitetta, viime vuosi taisi minullakin jäädä väliin sen suhteen. Pussin hinta tuntuu välillä suolaiselta, varsinkin kun pitäisi ostaa monta säkkiä, jos joka puolelle sitä pyrkisi laittamaan.
    Meillä herukat odottavat vielä kypsymistä, olen muutamia maistellut, mutta vielä ei voi mehua keittää. Hienosti Zilgan rypäleet poikivat pergolan katosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liljakukkoja on tänä vuonna vähemmän, mutta kyllä niitä on tullut listittyä useampi kappale. Valkosipulivedellä suihkuttaminen näyttäisi auttavan, vaan siinäkin varmemman tuloksen saa useamman vuoden kokeilemalla. Liljakukot ovat yksi syy, miksi lisää liljoja ei ole tullut kovin hanakasti istutettua. Muutaman Sweet Surrenderin ja Spring Pinkin voisin laittaa.
      Lannoitteiden hinnat ovat nousseet. Yksi säkki maksoi runsaan 42 euroa eli monelta voi jo sen vuoksi jäädä levittämättä.
      Raakoina herukoita ei kannatakaan kerätä. Tulee mehuakin paremmin, kun marjat ovat täysin kypsiä. Meillä pensaat ovat hyvin aurinkoisella paikalla. Valkoiset rapisivat maahan niitä poimiessa.
      Zilgalle en oikein keksi muuta jalostusta kuin mehuksi keittäminen. Pienestä osasta saatan tehdä hyytelöä.

      Poista
  2. Kivoja liljoja, Spring Pink omaan silmään kaunein. Liljoja pitäisi saada omaankin pihaan istutettua lisää kun vanhemmat hankinnat ovat harventuneet, jostain syystä tänä kesänä en liljakukkoihinkaan ole törmännyt. Ne ovat ehdottomasti huonoin puoli liljojen kasvatuksessa.
    David tuntuu olevan aikainen kukkija. Olen arvuutellut omien valkoisten syysleimujeni nimeä jotka paljastuivat selkeästi eri lajiksi kuin Tiara. David voisi kukinnan ajankohdan puolesta täsmätä kun omanikin ensimmäisenä aloitti, omani ovat myös muita syysleimujani korkeampia. Miten korkeaksi sinulla David kasvaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liljakukot ovat todellakin liljojen negatiivinen puoli. Meillä oli monta lähestulkoon liljakukotonta vuotta, mutta nyt niitä taas täällä seikkailee. Tänä vuonna vähän edellistä vähemmän. Säännölliset liljakukkometsästykset auttavat ja valkosipulivedellä suihkuttaminen näköjään myös.
      David kukkii syysleimuista aina ensimmäisenä. Minulla on toistakin valkoista syysleimua (jonka nimeä en tiedä) ja se aloittaa kukintansa muiden leimujen kanssa samoihin aikoihin.
      Davin kasvaa joka vuosi korkeaksi. Pitääkin joku päivä mitata, mutta yli 70 cm:n se menee ehdottomasti.

      Poista
  3. Hienoja liljoja, Mapiran kuvasi on aivan ihana!
    Hienoa, että poika tuli avuksi monenlaisiin puuhiin. Yhdessä tekeminen on mukavaa.
    Ihanat kissat, Mamis niin söpö tehdessään tarkastuksia.
    Isosudenporkkana on todella hieno! Joskus yritin kasvattaa niitä siemenestä, mutta taimia tuli vain vähän eivätkä ehtineet kukkaan. Kannattaisi kokeilla uudestaan, kun ne ovat niin upeita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhdessä on mukava tehdä raskaitakin hommia, kun siinä ohessa tulee aina myös juteltua. Jakamalla kunkin työpanos helpottuu merkittävästi.
      Mamis kiertää meidän pihan useamman kerran päivässä. Toissapäivänä se kellahti terassin eteen piehtaroimaan kivituhkassa. Olemme tottuneet sen kierroksiin ja vierailuihin niin hyvin, että kaipaamme Mamista, jollei sitä hetkeen näy.
      Kasvatin isosudenporkkanat siemenestä. Kovin moni niistä ei itänyt. Näyttäisivät ehtivän kukkaan, kun nuppuvaihe on jo noin pitkällä. Tuon yhden laitoin kesäkukkaruukkuun, muut ovat kasvimaan vierellä. Jospa siementäisivät sinne ja ryhtyisivät vakituisesti asumaan meillä.

      Poista
  4. Jossain vaiheessa tännekin luvattiin täksi viikonlopuksi kunnon sateita. Sääennusteet vaihtuivat ja saadaan ehkä vähän lisää sadetta tänään eilisen 3millin lisäksi.
    Olen huomannut saman, että osa liljoista porskuttaa menemään, varmaan sellaiset aika perusmuodot. Ja osa kivoista taantuilee. Olen myös miettinyt, että osa liljoista saattaa meillä myös asustaa paremmilla paikoilla kuin osa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmeellisesti ennustetut sateet kuivahtavat. Tai sitten sataa vain pilven reuna muutamalla pisaralla. Tänään touhusin puutarhassa auringon paistaessa alapihalla ja yläpihalla taasen satoi. Enpä paljon kastunut tullessani yläpihalle kottikärryjen kanssa.
      Ehkä liljojen perusmuodoissa on enemmän voimaa ja kestävyyttä, kun jaksavat vuodesta toiseen nousta ja kukkia. Keltaiset ja oranssit ovat minulla olleet varmaan yli 10 vuotta.

      Poista
  5. Liljat(kin) osaavat olla mutkikkaita. Toiset porskuttavat vuodesta toiseen ja toiset eivät. Nyt olen katsellut sillä silmällä mihin iskee liljakukot ja mihin ei. Ne mihin ei iske saavat jatkopaikan ja muut saavat mennä jos ovat mennäkseen. Tänään on taas liljakukkojen munien ja toukkien metsästyspäivä, eilen jäi välistä kun sade yllätti. Mapira on kaunis tumma yksilö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä ole tullut ajatelleeksi, että liljoissakin on eroja siinä, miten kelpaavat liljakukoille. Sweet Surrenderia minulla kasvaa useammassa paikassa, enkä siitä ole löytänyt ainuttakaan liljakukkoa (nyt pitää koputtaa puuta, etten löydä jatkossakaan). Isokukkaiset värililjat sen sijaan tuntuvat olevan oikeita kukkomagneetteja.

      Poista
  6. Upeaa kukkaloistoa nyt liljojen merkeissä. Voi että on ikävä mehumaijaa. Meillä oli ennen viljelyspalsta ja siellä muun muassa muutama marjapensas. Syksyllä tehtiin samalla tavalla suoraan mehumaijasta pakastepulloon ja sitä sitten juotiin mehuna pitkin talvea. Kiisseleitä en ole harrastanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Puikoillanikin! Useiden lajien istuttamisesta riittää iloa koko kesäksi. Pionien kukinnan aikaan tuntuu, että tässäkö se kesä nyt sitten oli. Ei suinkaan, pionit menevät ja muita tulee.
      Mehumaija on näppärä vekotin sadon säilömiseksi. Oli selvää, että hankin uuden, kun huomasin vanhan olevan sopimaton induktioliedelle.
      Keitän talvella kiisseliä aamupuuron lisukkeeksi. Joskus myös jotain fiinimpää kiisseliä vierasvaraksi.

      Poista
  7. Liljoistasi tuo Maripa on mielestäni parhaimman värinen. Kaikki ovat kyllä niin kauniita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tummat liljat ovat dramaattisen kauniita. Sattui vielä valo hienosti terälehtien taakse kuvatessani.

      Poista
  8. Liljojen "catwalk" olikin upea ja monisävyinen!!
    Ihanaa kun sait poimintapua jälkikasvusta
    . me tapaammme mennä vattumaalle lastenlasten kanssa, ovat heidän (mummon itsensä myös) mielestä YKKÖSMARJA! Pelkään, että tänä vuonna tuo perinne katkeaa - vielä ei ole tiloilla itsepoimintaa kuin ihan parin vuoron verran ja ne ehtii joku aina varata. Mansikkaa en laittanut lainkaan pakkaseen tänä kesänä, mutta ollaan syöty jo kolme laatikollista... tuoreita marjoja olen tarjonnut ahkeraan nyt kesäherkkuina! Näyttävät kelpaavan.
    Huikean runsaat viinirypäleetkin sulla kasvamassa - ai että ja ihailin myös isosuden porkkanannuppua - koskaan kuullutkaan, saati nähnyt!! Opin "luonasi" aina uutta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tulit liljojen catwalkille.
      Herukkatalkoot hoidetaan joka vuosi Pojan kanssa. Hän syö mielellään marjoja ja meille kahdelle taasen omien puskien satoa on liikaa. Satoa poimiessa ja jakaessa on kiva päivittää juttuja.
      Kotimaiset mansikat on niiiiin hyviä. Tämä kesä lienee siitä harvinainen, ettei pakastemarjojen lisäksi ole tullut montaakaan ylimääräistä litraa haettua.
      Teillä on mukava vadelmaperinne. Toivottavasti ei katkea. Minä olen rämpinyt lukemattomat kerrat isän perässä hakkuualueilla vattuja metsästämässä.
      Täällä blogistaniassa oppii paljon uusia asioita ja mitä parhaimmassa seurassa. Et uskokaan, kuinka monia juttuja ammenan kerta toisensa jälkeen muiden blogeista.

      Poista
  9. Kauniita liljoja!
    Minä en ole niitä muutamaan vuoteen laittanut lisää juurikin liljakukkojen vuoksi. Mutta tänä vuonna niitä tosiaan on ollut listittävänä vähemmän kuin viime vuonna...
    Isosudenporkkanalla on kauniit kukinnot, onkohan myös sillä tavallisella?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liljoja katsellessa kukot unohtuvat, vaikka niiden metsästäminen ja toukkien siivoaminen on ärsyttävää puuhaa. Kukahan kehittäisi valkosipulin tuoksuisen liljan, joka automaattisesti torjuisi liljakukkoja?

      Poista
  10. Ihana puutarhapäivitys!
    Kukkeaa kesän jatkoa 🌼

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna! Sinulle myös mukavaa kesän jatkoa.
      Kommenttisi oli mennyt roskapostin joukkoon. Pitkästä aikaa muistin siellä käydä.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!