Kasvimaan kuulumisia

Kasvimaalla ja kasvihuoneessa pöhisee mukavasti. Tomaatit ovat alkaneet kypsyä. Kuvan tomaatit hain 26.6. Sittemmin kypsyneitä löytyy yhä enemmän. Nyt omia tomaatteja riittää, eikä niitä tarvitse kaupasta ostaa.

Kasvatan lähinnä kirsikkatomaatteja, koska ne ovat satoisia ja kypsyvät pienessä kennokasvarissa nopeasti. Blogiystävien suosittelemaa Vilmaa kokeilen tänä vuonna ensimmäisen kerran. Jo tässä vaiheessa Vilma on osoittautunut herkulliseksi, joten se tulee kuulumaan jatkossakin kasvattamieni joukkoon.

Kurkku Beth Alpha

Kurkkuja olemme syöneet jo lukuisia. Pitkänmallinen Cordoba on mielestäni hyvän makuinen, mutta kuvan Beth Alphakin maistuu. Beth Alpha on vikkelä muodostamaan kukista hedelmiä, jotka kasvavat nopeasti pullukoiksi. Bethit on parempi syödä hieman pienempinä, jolloin ne ovat kiinteämpiä, eikä kuori ehdi paksuuntua.

Koska kurkkuja tulee yli oman tarpeen, tein kokeeksi niistä maustekurkkuja. Avomaan kurkut olisivat siihen tarkoitukseen ehkä parempia, mutta hyvin se onnistuu kasvarikurkuistakin.

Kurkku Beth Alpha

Yksi mörkömonsteriksi kasvanut Beth Alpha tekee kuin tekeekin myös hedelmiä. Tai kurkku taitaakin olla vihannes eikä hedelmä. Luulin, että oudon kropan itselleen kasvattanut kurkku keskittyisi bodaamiseen. Niin vain sekin on tehnyt muutaman kurkun. Ei tosin yhtä paljon, kuin tavalliseen ulkomuotoon tyytynyt Beth Alpha.

Paprika California Wonder

Paprikoita olisi saanut olla enemmänkin. Nyt on vain kaksi California Wonderia ja kaksi Zazua. Jokainen niistä kasvattaa ihan kivasti hedelmiä. Olen tehnyt parina syksynä itse kasvattamistani paprikoista etikkasäilykettä, joka on meistä tosi hyvää. Toivottavasti saamme paprikasatoa edes yhteen isohkoon purkilliseen.

Zazun tilalle taidan etsiä ensi vuonna jonkun toisen paprikan. Pitkänomainen, keltainen Zazu on hyvän makuinen, mutta pussissa on vain neljä siementä. Tänä keväänä neljästä iti vain puolet eli kaksi. Tulee tyyriitä paprikoita.

Kesäkurpitsa

Kurpitsat alkavat tuottaa satoa vasta nyt. Vihreän kesäkurpitsan saan hakea keittiöön varmaan jo viikonlopuksi. Keltainen pitenee ja pullistuu paljon hitaammin. Nämäkin maistuvat paremmilta pienempinä, joten pitää olla tarkkana, ettei päästä niitä liian suuriksi.

Spagettikurpitsa

Spagettikurpitsaa olen kasvattanut useampana kesänä, mutta huonoin tuloksin. Maanantaina huomasin ainakin kaksi spagettikurpitsaa keikkuvan lavakauluksen reunalla. Yksi pyöreä Tom Foxkin on kehittymässä. Kurpitsasta on kiva laittaa ruokaa lautaselle kuin myös säilöä sitä. Toivottavasti tulee runsas sato. Ainakin vettä ja lämpöä on viime aikoina riittänyt.

Kultakuoriaisiin törmää milloin missäkin. Tämä kaveri nautiskelee kurpitsan kukassa. Isossa kukassa sillä oli lokoisat olosuhteet, mutta seuraavalla kerralla en häntä enää nähnyt. Lienee siirtynyt jonkun toisen makoisan kukan ytimeen.

Mangoldi

Tänä vuonna en laittanut kasvuun minkäänlaista kaalia. En edes lehtikaalia, jota olen kasvattanut useana vuotena peräkkäin. Tympäännyin viime kesänä siihen, että sain jakaa kasvattamani kaalit tuholaisten kanssa. Pitäisi hommata kunnon kaaleja suojaava verkko. Harso ei riitä.

Mangoldia sen sijaan pyrin kasvattamaan joka kesä. Se on kaunis katselle punaisine lehtiruoteineen. Mangoldi toimii hyvin esimerkiksi suolaisissa piirakoissa.

Kuten kuvasta näkyy, vesiheinä eli pihatähtimö kurkkii mangoldin takaa. Tänä vuonna vesiheinää on valtavasti. Sitä on kaikissa muissa lavakauluksissa, paitsi mesimarjassa ja kesäkukissa. Mesimarja on muodostanut laatikkoonsa niin tiiviin kasvuston, ettei vesiheinä taida saada sieltä jalansijaa. Sitä en tiedä, miksei vesiheinä viihdy myöskään kesäkukkien joukossa. 

Suurimpia vesiheinäkeskittymiä kitken välillä. Pääasiassa annan sen olla, sillä vesiheinästä ei ole suurempaa haittaa hyötykasveille. Hellepäivinä se toimii kosteutta pidättävänä katteena. Vesiheinän sanotaan ilmentävän humuspitoista viljavaa maaperää, jossa on riittävästi ravinteita. Näin ollen lavakauluksissani pitäisi olla hyvä kasvaa muidenkin kuin vesiheinän. Vesiheinää voi kuulemma pilkkoa vaikka salaattiin.

Herne

Herneitä kylvin yhden lavakauluksen puolikkaaseen. Kukkakuva on parin viikon takaa. Sittemmin kukista on jo kehittynyt herneitä, joita voi vähitellen käydä popsimassa. Puolikas lavakauluksellinen herneitä riittää vain maistiaisiksi. Toiselle puolikkaalle oli kuitenkin muuta käyttöä.

Valkosipuli skeippi

Käytämme ruoanlaitossa paljon valkosipulia. Sen kasvattamisesta on tullut Ukkokullan bravuuri. Kuulin joitakin viikkoja sitten, että valkosipulin kiemuroita eli skeippejä voi syödä monin eri tavoin. Niinpä leikkasin kiemurat ja pilkoin ne pannulle voissa paistettaviksi. Olivat tosi hyviä. Taas olen yhtä kokemusta rikkaampi. Kiitos hyvästä ideasta.

Salaatti

Pussista kylvämäni salaatti iti hitaasti. Syynä lienevät alkukesän helteet, vaikka mielestäni kastelen usein ja paljon kasvimaata. Söimme kaupasta ostamani tummalehtisen salaatin, kunnes jäljellä oli nysä juurineen. Laitoin sen kasvimaalle, jossa sen kasvu houkutteli myös kylvetyn salaatin itämään ja kasvamaan.

Pioniunikot

Toisen puolikkaan herneiden lavakauluksesta käytin esikasvattamilleni pioniunikoille. Laitoin erilaisten pioniunikoiden siemenet kukkalaatikkoon huhtikuussa ja laatikon vein kasvihuoneeseen. Hyvin itivät. Tosin useimmat tietävät, miten pikkuisia pioniunikoiden siemenet ovat. Niinpä niitä holahti turhan paljon yksittäisiin kohtiin, enkä käynyt kasvavia tuppaita erikseen harventamassa. Lykkäsin taimiryppäitä sellaisenaan lavakaulukseen. Niitä riitti myös pariin isoon terassiruukkuun mm. kelloköynnöksen ja kärhön  kaveriksi.

Ajattelin, että siirtäisin pioniunikot myöhemmin muille istutuspaikoille. Ei se niin toiminut. Kasvoivat ja kukkivat lavakauluksessa. Ja muodostivat kukittuaan muhkeita siemenkotia. Osa pioniunikoista alkoi kellastuttaa varsiaan kukinnan päätyttyä. En siis siirrä korkeiksi venyneitä, kukkineita kasveja mihinkään. Leikkaan niistä siemenkodat ja kylvän ne ensi keväänä tämän vuotiseen tapaan esikasvatukseen. Sitten siirrän taimet paikkoihin, joissa toivon niiden jatkossa kasvavan.

Tuoksuherne

Tuoksuherneet esikasvatin tuttuun ja hyväksi havaittuun Cecilia Wingårdin tapaan. Itivät ja kasvoivat hyvin. Määrällisesti taimia olisi saanut olla enemmän. 120 cm:n levyistä tukea vasten nousee turhan harvalukuinen joukko. Tämä täytyy muistaa ensi keväänä kylvöjä tehdessäni.

Samettikukat

Samettikukkiakin olisin voinut kasvattaa enemmän. Esikasvatettavia on joka kevät muutenkin niin paljon, että jossain vaiheessa tulee "en jaksa enempää" -fiilis. Niin sitten tulee kylvettyä tärkeät tomaatit, kurkut ja paprikat monien muiden mielenkiintoisten ja hyväksi havaittujen kasvien jäädessä vähemmälle - tai unholaan kokonaan.

Kosmoskukka

Kosmoskukkia on oltava joka kesä. Niitä kylvän yhden kokonaisen lavakauluksen verran. Harjoitan kasvimaalla viljelykiertoa, joten kosmostenkin paikka vaihtuu vuoden tai parin välein. Ei siis mikään yllätys, että varsinaisen kosmoskukkalaatikon lisäksi niitä nousee myös sipulien ja punajuurien joukosta. Joitakin siemeniä jää entisiin kasvupaikkoihin ja sieltä ne sitten ponnistavat kasvuun ja kukintaan. Ei sentään ruuhkaksi asti. Voisihan ylimääräiset kosmokset myös kitkeä pois, mutta kun sen enempää sipulit kuin punajuuretkaan eivät ole valittaneet. Ainakaan ääneen.

Joukko kosmoksia on jo ehtinyt nupulle ja ensimmäinen avannut jo kukkansakin. Kylvin useampaa sorttia, joten hauska nähdä, kuka niistä avautuu kakkosena.

Kehäkukka Bronzed Beauty

Kehäkukka ja krassi ovat jokakesäisiä "kuuluu kasvimaalle" -kylvettäviä. Tuoksuherneiden ja samettikukkien kaveriksi kylvin Bronzed Beauty -kehäkukkaa. Se on jo alkanut kukkia. Seasta nousee myös muutamia ruiskukkia, joita laatikossa kasvoi viime kesänä. Päätin, etten niitä enää kyväisi. Kauniita ovat, mutta retkottavat kuka mihinkin suuntaan.

Krassia en itse asiassa laittanut kasvimaalle. Sitä kylvin kahteen isoon ruukkuun pergolan viereen. Itse asiassa toiseen ruukkuun tyhjensin erilaisten kesäkukkien siemenpussien jämät, joukossa myös krassia. Nyt vähän ihmettelen, mitä kummaa ruukkuun tuli laitettua? Niin omituisen näköisiä lehtiä sieltä nousee. Myös krasseja, kuten pitikin.

Koristeporkkanat, vasemmalla Dara

Koristeporkkana vei muutama kesä sitten sydämeni kertaheitolla. Nyt sitä ei tarvitsisi enää edes kylvää, sillä näköjään se kylväytyy itsestään aika tehokkaasti. Ei kyllä nättiin riviin toinen toistensa kanssa vieretysten, vaan kuka minnekin korkeuksissa heilumaan.

Kuvassa on hauskasti tavallinen koristeporkkana ja punasävyinen Dara vierekkäin. Eivät ole samasta varresta, vaan tuulessa huojuen tukeutuvat toinen toisiinsa.

Ruohosipilu

Ruohosipuli on kasvanut ns. Vapaapenkissä jo useita vuosia. Sitä ei siis tarvitse enää kylvää. Kukkiessaan ruohosipulin varret muuttuvat puisiksi. Jokainen varsi ei kuitenkaan kuki. Kun sitä kasvaa muutenkin runsaasti, annan osan kukkia ihan rauhassa. Tykkään paljon ruohosipulin kukasta. Katsokaa nyt itsekin, miten nätti se on.

Punaherukka

Punaherukat kypsyvät vauhdilla. Pian koittaa aika sijoittaa itsensä ämpärin kanssa herukkapensaan viereen poimimaan vuoden satoa. Kahdesta isosta punaherukka- ja yhdestä valkoherukkapensaasta riittää meille mehuainesta koko talveksi. Muutaman rasiallisen pakastan kokonaisena. Juomme aika vähän mehuja, mutta keitän talvella herukkamehusta kiisseliä puuron kumppaniksi.

Sormustinkukka punaherukkapensaassa

Tänä vuonna sormustinkukkia on noussut sieltä täältä kivasti. Paikoin ne ovat kasvaneet hurjan korkeiksi. Nämä digitalikset tykkäävät kasvaa punaherukkapensaan tyvellä. Myös ahomansikka on vallannut tilaa marjapensaiden luona. Onpa sinne pesiytynyt myös nukkapähkämöä ja sinipiikkiputkea. Nämä aion kaivaa marjojen keruun jälkeen pois, kunhan keksin niille uudet asuinsijat. Sormustinkukat saavat meidän pihassa kasvaa, missä lystäävät.

Omena Huvitus

Omenasato näyttää toistaiseksi varsin hyvältä. Viime vuotiseen tapaan puissa oli jonkin verran omenakääriäisen seittejä. Vuosi sitten suihkutin niitä vedellä. Nyt en niin tehnyt, vaikka ehkä olisi pitänyt. Omenat näyttävät aika sileäposkisilta. Kunpa sellaisina pysyisivätkin. Jossain vaiheessa yleensä iskee muumiotauti. Tavallisesti se ei vie kaikkia hedelmiä, vaan jättää reilun määrän meillekin.

Maanantaina leikkasimme Ukkokullan kanssa omenapuista vesiversot. Luin lehdestä, että se tulisi tehdä vasta 15.7. jälkeen. Nyt oli meille sopivampi aika. Talvileikkauksia meidän omenapuille ei ole viime vuosina liiemmin tarvinnut tehdä. Vesiversoja saa leikata joka kesä. Nyt niitä oli tavallista enemmän. Homma sujuu kahteen pekkaan nopeasti. Heitimme leikattuja versoja nurmikolle levitetylle pressulle, jonka avulla kiskoimme ne puuvajan luo haketettavaksi. Vielä jäi haravalla siistittävää ja muutamien työn tuoksinassa pudonneiden omenoiden keräämistä. 

Vesiversojen poistuttua omenat saavat taas ilmaa ja valoa kypsymiseen.

Mesimarja

Kasvimaan yhdessä lavakauluksessa mesimarjat kypsyvät. Satoa ei sentään litratolkulla ole odotettavissa. Aion pakastaa marjat kokonaisina käytettäväksi talvella jälkiruokiin ja leivonnaisiin.

Hunajamarja (marjasinikuusama)

Ensimmäinen kerta, kun ehdin saada hunajamarjoja ihan reilusti. Tavallisesti linnut napsivat kolmen pensaan marjat ennen kuin ne ehtivät kunnolla edes kypsyä. Mikä lie, että ovat jääneet tinteiltä huomaamatta. Kahden litran sadolla ei vielä elvistellä, mutta kiva oli maistella. Parina aamuna laitoimme hunajamarjoja puurolautaselle ja loput syötiin sellaisenaan.

Hunajamarjan maku on hivenen kirpeä, muistuttaa vähän mustikkaa. Istutin pensaat keväällä 2020 ('Blue Velvet', 'Duet', 'Blue Star'). Netin mukaan yhdestä täysikasvuisesta pensaasta voi saada marjoja 5-10 litraa. Pensas taasen on täysi-ikäinen 4-5 vuoden kuluttua istutuksesta eli omani lähentelevät täysi-ikäisyyttä. Ensi keväänä täytyy leikata kuivuneita ja kuihtuneita oksia, jotta pensaat pysyvät elinvoimaisina.

Viiniköynnös Zilga

Ehdin jo epäillä, että viiniköynnös Zilgan sato jää tänä vuonna vähäiseksi. Väärin epäilty. Raakileterttuja roikkuu pergolan katossa lähestulkoon viime vuotisen verran. Silloin saimme satoa kaksi ja puoli ämpärillistä. Todennäköisesti keitän nämä mehuksi, josta teen herkullista hyytelöä.

Yhtenä päivänä uurastimme Ukkokullan kanssa nokkostalkoissa. Ruusuhanskat kädessä kiskoimme nokkosia juurineen parista paikasta, jossa niiden ei mielestäni tarvitse kasvaa. Nokkosperhosen toukille jäi vielä nokkosia riittävästi. Leikkasin nokkosista kukinnot pois, jos vaikka käytän lionneet kasvit kasvimaalla katteena. Eivät ainakaan ryhdy siellä itämään. Nokkoset ovat nyt olleet vesisaavissa viikon verran. Kohta siivilöin veden käytettäväksi laimennettuna lannoitteena ja laimentamattomana mahdolllisten tuholaisten torjuntaan. Haisee ihan karmealle, vaan kun en haista. Tässä tapauksessa hajuaistin menetyksestä on hyötyä.

Perhoset ovat vähitellen alkaneet saapua. Ovatkohan ne päättäneet keskenään, kuka saa liidellä missäkin puutarhassa? Tänä vuonna amiraalit nimittäin näyttävät olevan runsain laji. Edellisen kerran enemmistönä olivat nokkosperhoset. 

En ole onnistunut ikuistamaan perhosia valokuvaan. Ainoastaan sinipiikkiputken lehdelle lepäämään pysähtynyt amiraali jaksoi odottaa, kunnes saan räpsäistyä pari kuvaa. Ehkä se oli uupunut rikkonaisten siipiensä vuoksi?

Lychnis coronaria - Harmaakäenkukka

Laitanpa vielä tähän loppuun kuvan punaisesta harmaakäenkukasta tiedoksi Sailalle. Sain häneltä viime kesänä oheista kukkaa harmitellessani punaisen puutetta. Tänä keväänä omat harmaakäenkukkani nousivat valkoisena muuttuen myöhemmin keskustaltaan pinkeiksi eli ovat 'Oculataa'. 

Sailan punakukkaista ei näkynyt missään, joten kävin ostamassa taimikaupasta peräti kolme 'Gardeners World' -harmaakäenkukkaa, joiden piti olla punaisia. Olivat aluksi valkoisia ja muuttuivat sitten omieni tapaan pinkkikeskustaisiksi eli ovat 'Oculataa'. Ehdin jo kummastella ja harmitella tilannetta. Vaan ihme tapahtui. Sailan antama harmaakäenkukka avasi nuppunsa muita myöhemmin ja on kuin onkin punainen. Taisin tapani mukaan olla hätäinen, mutta nyt harmaakäenkukkakesäni on pelastettu. Kiitos Sailalle taimilahjasta!

Oliskos nyt liljojen vuoro esittäytyä?

Lilium Spring Pink

Onkin vierähtänyt pidempi tovi uusien liljojen istuttamisesta. Kirjanpitoni mukaan kuvan Spring Pinkit olen istuttanut keväällä 2020. Niitä on sisäänkäynnin Bermudassa myös aiemmilta vuosilta istutettuina. 

Kesällä kukkivia liljoja voi ostaa ja istuttaa keväällä. Niitä on hyvin saatavissa myös muiden syyssipulien aikaan. Voisinkin tänä syksynä panostaa myös uusiin kesäliljoihin, sillä kuivuuden aiheuttamia aukkopaikkoja löytyy runsaasti täytettäväksi.

Lilium Spring Pink

Minusta Spring Pink on yksi kauneimmista liljoista. Väri vaihtelee hennosta vaaleanpunaisesta valkoiseen. Hieno yksityiskohta on terälehtien tyylikäs tumma rajaus, joka korostaa tyven ruskeita pilkkuja. Tätä myydään kerrottukukkaisena. Osa kukista onkin hivenen kerrottuja, mutta iso osa yksinkertaisia. Kauniita joka tapauksessa.

Lilium Sweet Surrender

Toinen mielililjani on tiikerililja Sweet Surrender. Näitä olen istuttanut monena vuotena ja lisääkin voisin istuttaa. Tänä kesänä liljojen varret ovat edellisvuosia matalampia, mikä johtunee kuivuudesta. Sweet Surrenderin kukka nuokkuu aina alaspäin, joten kuvattaessa pitäisi kellahtaa nurmikolle saadakseen suoran kuvan kukasta. Kaikki Sweet Surrenderini eivät ole vielä auenneet, joten kuvaamista ja ihasteltavaa riittää vielä eteenpäinkin. Hyvä, etteivät kaikki pöllähdä kukkaan samanaikaisesti.

Lilium Mapira

Olen istuttanut lukuisia tummia liljoja, mutta niistä ainoastaan Mapira nousee vuosi toisensa jälkeen kukkimaan. Kuvassa väri on viininpunainen, mikä taasen johtuu aamuauringon valon osumisesta terälehtien taakse kuvaustilanteessa. Mapiran kukka katsoo aina niin paljon alaspäin, että sen äärellä pitäisi kuvatessa maata selällään maassa.

Mikä lie lilja Mix-pussukasta.

Sorrun usein kaikenlaisiin mix-pussukoihin, joiden pahvikannen kuvassa on useita kivan näköisiä kukkia. Yleensä juuri haluttua väriä on yksi kappale tai ei ainuttakaan. Ei voi tietää, tuurilla mennään. Kuvan lilja on Asiatic-sekoituspussista, jossa piti olla vaaleaa ja tummaa. Tuli vain vaaleaa, mikä ei sinänsä ole ollenkaan paha.

Lilium Peach Dwarf

Hennon oranssisävyiset Peach Dwarf-liljat ovat OmaPiha-lehden tilaajalahja vuodelta 2015 (ellen ihan väärin ole kirjannut). Ne ovat nousseet uskollisesti vuodesta toiseen, mutta tänä vuonna vain kolmen kukan voimin. Ehkä kuivuus vaivaa niitäkin. Peach Dwarf on muita liljoja matalampi, jolloin se sopii esimerkiksi penkin etuosaan. En ole törmännyt tähän liljaan kotimaisissa kaupoissa. Ehkä sitä on saatavissa ulkomaisista nettikaupoista?

Lilium Rosella's Dream

Rosella's Dreamia istutin Kiemurapenkkiin 2016. Kumppaniksi istutin samanaikaisesti myös niinikään vaaleanpunaisia Nataliaa ja Antoniaa, mutta ne eivät ole pärjänneet. 

Kiemurapenkin päässä valtaa on vahvasti ottamassa syysasteri Patricia Ballard. Ilmeisesti se ei kuitenkaan häiritse liljoa, joiden sipulit ovat aika syvällä maassa. Ballardia olen jopa kitkenyt aika reilulla kädellä, koska en halua yhtä kasvia koko penkkiä täyteen. Ja Ballardia kasvaa myös muualla. Ihmettelen, miksi Patricia Ballard ehtii vain harvoina syksyinä kukkimaan. Paikka on lämmin ja kukka loppusyksyn kaunistus, jos vain kukkisi.

Jälleen nimetön liljaistutus

Ruusupenkin päädyssä kasvavan tuijan kupeessa kasvaa jälleen jonkun mix-pussukan liljoja. Nimi on kadonnut ja istutuspaikka tyhmä. Tuija ahdistelee liljoja, jotka koittavat väistää isompaansa kallistumalla oikealle. Tuija tosin kapenee huomattavasti, kunhan ehdin sen versoja lyhentämään. Joka tapauksessa on myönnettävä, että kasveja istuttaessa etäisyysessä olisi huomioitava myös tulevaisuus.

Liljojen siirtämisessä on haastetta kerrakseen. Istuttaessa liljansipulia sitä harvoin tunkee maan syvyyksiin. Kun yrittää kaivaa jotain liljasipulia ylös, onkin porauduttava Kiinaan saakka. Siitä huolimatta pahimmillaan halkaisee sipulin lapiolla kahtia. Turvallisinta hankkia mieluisia liljoja lisää ja jättää omituisiin paikkoihin istutetut rauhaan.

Mistähän johtuu, että monet hienot liljat tulevat ja menevät? Sen sijaan nimettöminä halvalla ostetut oranssit ja keltaiset nousevat ja kukkivat vuodesta toiseen. Joskus liljakukko niitä vähän kurittaa, mutta koskaan ei niin paljon, että loukkaantuisivat lopullisesti. 

Liljoista sitten muihin juttuihin.

Saatuamme kivituhkaurakan kärrätyksi ja levitetyksi, siirryimme Pojan kanssa marjapuskiin. Herukat alkoivat olla kypsää tavaraa. Keräyskohteena oli kaksi isoa punaherukkapensasta ja yksi valkoherukka. Kerääminen sujui joutuisasti jutellessa ja maailmaa parantaessa. Poika keräsi muutaman rasiallisen kokonaisia marjoja suoraan pakkaseen laitettavaksi. Muut marjat marjat poimimme ämpäriin.

Laitoin mehumaijan samantien porisemaan. Arkkupakastin olikin jo päällä, kun laitoin sinne pari viikkoa sitten kaksi laatikollista mansikoita. Herukkamehun valutin suoraan puolen litran pakastusrasioihin. Niitä on kätevä sulattaa talvella mehua ja kiisseliä varten. Tai mitä nyt herukkamehusta keksii tehdä. 

Viinirypäle Zilga

 
Kunhan karviaiset kypsyvät, keitän senkin todennäköisesti mehuksi. Samoin Zilga-rypäleet, joita on pergolan katossa kypsymässä varmaan pari ämpärillistä.

Jouduin viime vuonna ostamaan uuden mehumaijan, kun vanha 9 litran mehumaija ei toiminutkaan induktioliedellä. Naapurikylän marketista löytyi 7 litran ruostumattomasta teräksestä valmistettu kotimainen mehumaija, joka toimii oikein hyvin. Itse asiassa hieman pienempi maija on helpompi käsitellä ja puhdistaa.

Lauantain suunnitelmissa oli sisäänkäynnin reunan kuivuudessa kärvistelevän kapean alueen uusiminen. Se homma siirtyi johonkin toiseen päivään, kun muistin perjantain kauppareissulla ostaa syyslannoitetta. Viime vuonna syyslannoitteen levittäminen taisi jäädä väliin. Lauantai valikoitui levityspäiväksi siksi, että sunnuntaille on luvattu sadetta. Lannoitteen ainesten sanotaan imeytyvän paremmin kosteaan maahan.

Ensin koitin sekoittaa lannoitetta kastelukannulliseen vettä. Hölmö idea, sillä lannoite ei sekoitu yhtään mihinkään. Suurin osa lannoiteesta solahti kätevästi kannusta veden mukana ulos, mutta osa jäi myös kannun pohjalle. Muutaman kannullisen tällä tavoin levitettyäni palasin vanhaan tapaan eli ripottelin kauhalla rakeita suoraan ämpäristä istutusten lomaan. Sade hoitakoon imeytystehtävän.

Ostin kaksi 20 l:n säkkiä, koska yhden säkillisen riittävyys on 600 m². Aika tyyristä tavaraa.

Lathyrus latifolius - Ruusunätkelmä

Syyslannnoitteen levittämisen jälkeen innostuin kitkemään Syyspenkin ja osan Vapaapenkistä. Istutinpa samalla penkkiin koko kesän purkissa odottaneen Lidlistä juurakkona ostetun siankärsämön. Väristä ei ole tietoa. 

Kuvassa Syyspenkin Mustan Rudolfin viereen noussut ruusunätkelmä, joka on jo kukkimisensa kukkinut. Kasvatin ruusunätkelmän siemenestä, mutta nyt en kuolemaksenikaan muista, keneltä siemenet sain. Hämärästi muistan, että ne olisivat peräisin Tuplasti terapiaa -blogin Pirjolta.

Valkoinen syysleimu 'David' ja takana kultakärsämö

Puutarha- ja pihatöiden tuoksinassa en ole pahemmin ehtinyt kuvauskierroksille. Ennen tämän postauksen aloittamista kipaisin pikaisesti näpsimässä muutamia kukkakuvia. Puutarha ei paljon emäntäänsä odottele, vaan elää ihan omaa elämäänsä edeten kukin kasvi vuorollaan. Minusta syksy ei ole vielä lähelläkään, mutta niin vain syysleimu David on jo täydessä kukassa. Tosin se kukkii yleensä viikkotolkulla, joten siinä mielessä ei vielä tarvitse villahousuja kaapista kaivaa. Kultakärsämö ei suinkaan jää Davidille kakkoseksi, mutta kuvassa kylläkin hiukan sivuun.

Naapurin Mamis tarkastauskierroksella

Naapurin Mamis tuli tarkastamaan, miten meidän kivituhkaurakka etenee. Se taisi kummastella leikkimökin eteen muodostunutta varastokasaa, joka poistuu ajallaan. Pari iltaa sitten Mamis hiipi illalla avoimesta ovesta sisäänkin. Toisinaan se tekee tupatarkastuksen kiertämällä kämpän. Tällä kertaa se palasi samantien takaisin pihamaalle.

Tyttären 18-vuotias Nemo

Tytär lähti viikonloppureissulle ja niinpä me kävimme ruokkimassa ja rapsuttamassa kissoja. Nemo tuli valvomaan, että varmasti kastelen kaikki kesäkukkaset.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Perjantai-iltana nypin pergolan laatikoiden petunioita ja huomasin, että kelloköynnöksiin on jo tullut nuppuja. Toisen pylvään köynnöksessä on jo useampi isokokoinen nuppu. Toisenkin pylvään köynnöksestä löytyi pari pienempää ja seinustan kolmannesta kelloköynnöksestä pikkuruisia nupun alkuja. Nuppuvaihe kestää aika pitkään, joten kukkia saa vielä odotella. Kiva, että kukkia on tulossa, eikä niitä selvästikään tarvitse elokuun viimeisille päivillä saakka odottaa.

Ammi majus - Isosudenporkkanan nuppu

 
Pikaisesti sunnuntain sääennustetta vilkaistessani huomasin, että luvatut sateet ovat kadonneet kartalta. Pihalla puuhailua todennäköisesti siis tiedossa.

Mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille!

Sadepäivän kuulumisia

Orvokkikuva antaa säästä aivan väärän vaikutelman, mutta se onkin otettu aiemmin. Tänään nimittäin sataa oikein kunnolla ja kova tuuli saa vesisateen liikkumaan vaakatasossa. Sateenvarjolla ei siis ole minkäänlaista merkitystä ulkona liikkuessa. Eipä ole lämpötilakaan kovin mieltä kohottava. Vaivaiset neljä astetta, mutta plussan puolella sentään. Vesisade tekee kuitenkin puutarhalle hyvää, joten ei parane valitella. Ainakaan tässä vaiheessa, kun meneillään on vasta sadesään ensimmäinen päivä.

Pionin kevättä

Eilen tuli ahkeroitua pihahommissa ihan kokopäiväisesti. Aurinko paistoi ja ajoittain oli niin lämmin, että saattoi työskennellä paitahihasillaan. Minulla on kyllä varsin hyvä lämmitys ihan omasta takaa ja se vain tehostuu, kun lapioi ja kärrää tuolla pihamaalla intensiivisesti.

Päätin kääntää kaikki neljä lehtikompostia, joista kolme oli piripinnassa. Viime keväänä kompostien sulaminen kesti todella pitkään ja vielä kesäkuun alussa niiden pohjalla oli jäätä. Nyt ei jäästä ollut puhettakaan. Sain taas monta kärryllistä muhevaa multaa. Pinnassa tietenkin oli maatumatonta materiaalia, mutta sen laitoin pohjaksi tyhjennettyyn kompostiin. Ystävät hyvät, kompostoiminen on kyllä todella kannattavaa hommaa. Sinne häviää monenlainen eloperäinen materiaali, eikä tarvitse lähteä kärräämään haravointijätteitä kaatopaikoille. Tuntuu suorastaan ihmeeltä, miten hyvin puutarhajätteetkin muuttuvat mustaksi mullaksi.

Jaloruusu sammalleimun syleilyssä.

Erilaiset jaloruusut ovat selvinneet talvesta yllättävän hyvin. Ainoastaan pari markettien äitienpäiväruusua on kohdannut tiensä pään. Harvinaisen pitkään ne jaksoivatkin elää. En ole koskaan erityisemmin pitänyt markettien purkkiruusuista. Niiden pienet lehdet putoavat ennen aikojaan, eikä lukuisista nupuistakaan läheskään kaikki aukene. Onneksi Ukkokulta ei ole sellaisia minulle ostanut.

Kurgaanissa elämä jälleen viriää. Pikkusydämet tehtailevat jo nuppuja, sammalleimut alkavat vähitellen vihertyä ja niistäkin löytyi jo nuppuja. Toisella puolella peittokurjenpolvi sananmukaisesti jatkaa oman alueensa valtaamista. Ja yhdellä sivulla havaitsin kahden kukkulaan siirretyn pioninkin heränneen talviunestaan. Kaikki on siis jotakuinkin kunnossa.

Monien ikivihantien kasvien tapaan myös Taponlehtikin kärsi lumettomasta talvesta. Leikattuani tämänkin tuppaan päältä pois kuolleita lehtiä, löytyi alta reipasta virkeyttä. Saapa nähdä, mitä tämä taponlehtitupas tykkää tulevasta kesästä, sillä leikkasin sen varjostajana olleen aronian syksyllä matalaksi. Aronia on nopeakasvuinen ja uusia versoja näkyykin olevan tulossa. 

Joukko valkovuokkoja on leiriytynyt nurmikollemme, jopa kolmeen eri paikkaan. Kun niiden kukinta puistikon puolella jo lopettaa, nurmella se jatkuu niin pitkään, että joudun jättämään joitakin ensimmäisiä nurmikonleikkuukertoja näiden leirinuotioiden kohdalla väliin. Pidän kovasti näistä valkovuokoista ja erityisesti vielä siksi, että ne ovat ihan itsestään muuttaneet asuinsijansa tontillemme.

Punaherukat availevat lehtiruusukkeitaan ja karviaisessakin on jo hiirenkorvat. Mustaherukoita meillä ei nyt ole ainuttakaan, kun jouduin viimeisetkin pensaat hävittämään äkämäpunkin vuoksi. En mitenkään ehtinyt nyppiä kaikkia pullistuneita silmuja sitä vauhtia, kun uusia ilmestyi. Ja ylipäätään pensaat kärsivät ja vähitellen niiden marjatuontanto kutistui olemattomiin. Nyt ollaan oltu pari vuotta ilman mustaherukoita ja poika lupasikin äitienpäiväkukkana tuoda minulle uuden pensaan

Olisikohan ollut Niksi-Pirkka tai jokin muu lehti, josta luin seuraavan idean: "Istuta puutarhaasi valkoista tai viherherukkaa. Linnut eivät syö niitä yhtä innokkaasti kuin punaisia ja näin jää sinullekin satoa korjattavaksi".

Tulisipa jo lämmintä, jotta pelaguutkin pääsisivät ulos kukkimaan.

Äitienpäiväkortit on askarreltu. Lauantaina menemme porukalla Tallinnaan syömään; vanhempani, vanhin veljeni vaimonsa kanssa ja minä sekä Ukkokulta. Sunnuntaina sitten kahvitellaan anopin kanssa. 

Josko huomenna olisi vähemmän sateista, jotta pääsisi tekemään pihakierrosta ja kuvaamaan kevättilanteen kehitystä puutarhassa.