Kuinka sujui kesäkukkien kanssa?

Kosmoskukka

 

Kesä ei ole vielä päättynyt, vaikka loppupuolella ollaankin. Nyt on sopiva aika tehdä katsaus kesäkukkien kesään. Samalla voin selkeyttää omia ajatuksia, mitä kannattaa tehdä seuraavana kesänä ja mitä ei. Sinänsä tällainen yhteenveto ei kiellä minua pyörtämästä päätöksiä ja tehdä juuri siten, mitä päätin olla tekemättä. Jos vain niin parhaaksi katson. Kulloisella säällä on kuitenkin kasvien menestymiseen suuri merkitys. 

Kosmoskukat ovat kuuluneet kesääni jo vuosien ajan. Kylvän ne suoraan maahan, lavakaulukseen. Kasvimaallani on 10 lavakaulusta, joista kahdessa ei ole viljelykiertoa. Kahdeksassa muussa laatikossa kierrätän kylvöksiä torjuakseni tuholaisia ja tauteja.

Kosmoskukat kylvin tänä keväänä 25.5. laatikkoon nro 2. Kylvin seuraavia kosmoskukkia: 'Sensation', 'Velouette', 'Early Summer' ja 'Rosetta'. Hyvin itivät, eikä kastelustakaan muodostunut rasitetta, kun kesäkuussa satoi harva se päivä. Aluksi kylvösten päällä oli harsot, jotka poistin sen jälkeen, kun taimet olivat noin kymmensenttisiä.

Kosmosten kukinta on ollut tänä kesänä aika vaisua. Kukinta-aikaa on toki jäljellä, mutta eipä varsissa liiemmin ole edes nuppuja.

Huonosta kosmoskesästä huolimatta tulen niitä jatkossakin kylvämään.

Lavatera - Malvikki

Malvikista pidän kovasti. Sen kukka on kaunis. Näitä kylvin samaiseen lavakaulukseen kosmosten kanssa. Tosin vain kaksi riviä. Malvikit alkoivat kukkia paljon ennen kosmoksia ja ehtivät lopettaakin. Pussissa piti olla vaaleanpunaisia malvikkeja. Aina siemenien joukkoon mahtuu myös muutama valkoinen. Malvikkien varret menivät nopeasti ruskeiksi. Helteillä lienee ollut osuutensa.

Tuoksuherne

Tuoksuherneet kylvin kellarin kasvatushuoneeseen 22.3. Lajeina: 'Cupid Pink' (vaal.punavalkoinen), 'Franciscus Cupani' (lila-viininpun.), 'Fills&Blushes Mix' (pastellisävyiset), 'Lord Nelson'( lilavalkoinen), 'Royal Mix', 'Royal Maroon' (tumma lila), 'Royal Rose' (vaal.pun.), 'Spencer Beaujolais' (tumma lila). 

Tuoksuherneiden kasvattamisessa olen nyt muutaman vuoden käyttänyt ruotsalaisen Cecilia Wingårdin ohjeita. Niillä onnistuu näköjään aina. Hyvin itäneet tuoksuherneet siirsin lämmittämättömään kasvihuoneeseen 14.5. Kukin laji oli omassa avonaisessa muovipussissa ja pussit suuressa muovilaatikossa, jonka päälle saatoin tarvittaessa laittaa harson. Tuoksuherne kestää muutaman asteen pakkastakin. Yöpakkasia ei ollut, eikä tarvetta harson laittamiseen. Muuten oli koleaa, mikä sai pohtimaan sopivaa ulos istuttamista. Pari päivää pähkäiltyäni istutin tuoksuherneet 16.5. laatikko nro 9.

Tuoksuherneet ovat kukkineet runsaina. Enemmänkin varmaan, jos olisin ahkerammin käynyt leikkaamassa kukkineita pois. Hyvin kukkivat edelleen.

Ensi kesänä laitan tuoksuherneet toiseen paikkaan. Laatikko nro 9  on paras kurpitsoille, koska tuon laatikon ympärillä on kurpitsojen versoille tilaa venyä joka suuntaan. Tuoksuherneet taasen kurottavat kohti korkeuksia, joten ne voivat asustaa muuallakin.

Tagetes - Samettikukka

Sammareita pitää olla niitäkin. Kylvin 3.3. ja 15.4. seuraavia: 'Strawberry Blonde', 'Jolly Jester', 'Panther', 'Favourite Red' ja 'Petite'. Kellarikasvattamosta siirsin taimet kasvihuoneeseen 20.5. ja 25.5. istutin niitä ulos eri paikkoihin. Osan lavakauluksiin muiden kasvien kumppaniksi. Osan ruukkuihin.

Lisäksi sain ystävältä heinäkuussa useamman samettikukan taimen. Ne istutin kahteen suureen piharuukkuun.

Sammarit ovat pärjänneet hyvin kesässä. Osa ei ole tykännyt ylleen ropisseista kaatosateista. 

Leijonankita 'Lucky Lips'

Leijonankitaa en ole aiemmin kasvattanut. Nyt sain pussillisen kuvassa näkyvän leijonankidan siemeniä. Kylvin siemenet 17.3. ja lavakaulukseen ne istutin 25.5. Alkoivat aika pian kehittämään nuppuja. Kukkimista onkin jatkunut näihin päiviin saakka.

Tsinniaa ('Purple Prince' + mixpussukka) kylvin esikasvatettavaksi 1.4. Taimet siirsin kasvariin 20.5. Istutin taimet isoon ruukkuun voidakseni katsella sitä terassin läheisyydessä. Osa ei jaksanut tehdä nuppuja ollenkaan. Osa teki nuppuja, joista vain pari avautui. Samalla kaikkien varret alkoivat kuihtua, mikä myös lamaannutti kukinnan. Jotain mokasin tai sitten eivät vaan tänä kesänä halunneet kasvaa. Uusi yritys ensi kesänä.

Gladiolus 'Coral Crush'

En ole vuosiin kasvattanut gladioluksia. Nyt rohkenin ostaa pari pussillista Liiterin rullakosta. Laitoin juurakot esikasvamaan ruukkuihin 4.4. Siirsin vihreää pukkaavat taimet kahteen isoon ruukkuun. Toiseen kuvan 'Coral Crushit' ja toiseen 'Jessicat'. Jälkimmäiset alkoivat kukkia heinäkuussa. 'Coral Crush' kukkii parhaillaan.

Gladiolus 'Jessica'

 
Gladiolusten ongelmaksi on muodostunut painavan kukkavanan taipuminen ja sitä myöten katkeaminen. Olen tukenut varret mielestäni hyvin, mutta sekään ei ole riittävästi estänyt taipumista. Niinpä maljakossa on riittänyt leikkogladioluksia. 

Parhaillaan kukkivien 'Coral Crushien' ruukun käänsin siten, että kukkavanat nojaavat pergolan kaiteen kukkalaatikkoon. Olisikohan kukkavanojen taipuminen syy, miksi en ole gladioluksia ostanut? Ehkä, en muista. 

Keijunmekko

Keijunmekon kanssa kävi viime kesänä hyvin. Se kukki valtavasti. Sain siitä runsaasti siemeniä. Niitä sitten kylvin tänä keväänä 16.1. Hyvin itivät. 25.4. istutin taimet kahteen amppeliruukkuun. Merkinnöistäni puuttuu päiväys, jolloin olen siirtänyt amppelit ulos. Kumpikin roikkuu pergolassa. Keijunmekot ovat kukkineet jonkin verran, joskaan ei viime vuotisen runsaina. Yhtään siemenpalluraa ei ole löytynyt - ainakaan vielä.

Copaea scandens ' Kelloköynnös

Kelloköynnökset kylvin 15.1. omista siemenistä. Viime vuonna nämä köynnökset kukkivat pitkään ja runsaina. Sain ison määrän siemenkotia. Siemenet itivät hyvin, vaikka pelkäsin omien siementen kaihtavan kasvuun lähtöä. 

Kellarivaiheesta tulikin tänä vuonna tavallista pidempi, kun aina vain oli kylmää ja sateista. Siirsin taimet kolmeen isoon piharuukkuun toukokuun lopulla. Suojasin köynnökset harsoilla auringolta ja tuulelta, kuten yleensä teen. 

Yksi ainokainen kelloköynnöksen kukka

 

Tämä ei ole ollut selvästikään kelloköynnösten kesä. Toistaiseksi vain yhdessä kelloköynnösryhmässä on ollut kukka. Yksi ainoa. Jossain vaiheessa olin näkevinäni pikkuisia nuppuja, mutta joko näin olemattomia tai sitten ne ovat kuihtuneet pois. Kelloköynnösten ulkomuoto on sekin melko rouhea. Johonkin nämä köynnökset ovat tympääntyneet? Ehkä helteisiin, ehkä lukuisiin kaatosateisiin, joiden runtelemiseksi ne ovat joutuneet.

Petunia

Petunia on mielestäni ollut aina sopiva kesäkukka paahteiseen paikkaan. Ainoa negatiivinen puoli siinä on tahmeat sormet iltanyppimisen jälkeen. Se ei ole suuri haitta, sillä kukkien nyppiminen illansuussa on mukavan terapeuttinen hetki. Siinä voi miettiä kaikenlaista mennyttä ja tulevaa, tiirailla laskevan auringon punaamia pilviä ja kuunnella kaukaa kuuluvia moottoripyöräilijöiden kiihdytyksiä. 

Peteunia + hopeaköynnös

Pergolan kaiteen reunalla ja työhuoneen ikkunan alla laatikoissa kasvavat petuniat ovat saaneet useita kunnon sateita niskaansa. Ovatkin kovin surullista katsottavaa maatessaan toinen toistensa päällä litimärkinä ja revenneinä. Helteistä ne selvisivät vielä jotenkuten, mutta elokuun sateet olivat viimeinen niitti kukille. 

Vaaleanpunaiset lähtivät ensimmäisinä. Sen jälkeen myös valkoiset ovat yksi toisensa jälkeen osoittaneet heidän kesänsä olevan nyt tässä.

Ensi kesänä on keksittävä joku parempi vaihtoehto petunioille. Puutarhan Lumo -blogin Kruunuvuokolla oli kesäkukkapostauksessaan upeita siniviuhkoja ja verbenoja. Niitä voisin kokeilla. 

Oxalis triangularis

Oxaliksesta on tullut minulle jokavuotinen must-kesäkukka. Mukulat talvehtivat hyvin kellarissa, joten uusia ei yleensä tarvitse ostaa. Tämän viininpunaisen triangulariksen lisäksi kesäkukkana on 'Iron Crossia', joka on kukkinut koko kesän ahkerasti. Triangulariksessakin on ollut muutama pieni valkoinen/vaaleanpunainen kukka. Kukinto ei ole oxaliksessa tärkein juttu. Eniten tykkään näiden kasvien lehdistä.

Verilijapuu + mesiherttalehti

Moni ehkä muistaa viime kesäisen mesiherttalehti-hehkutukseni. Sitä piti ehdottomasti saada tällekin kesälle. Nyt tiesin heti suunnistaa vähän kauemmaksi, sillä tätä kasvia ei joka kaupassa ole. Vuosi sitten löysin mesiherttalehteä Karkkilassa sijaitsevalta Puutarha Sundtrömiltä. Soitin sinne etukäteen varmistaakseni asian ja sitten vain auton nokka kohti Karkkilaa. Sunström on hyvä puutarha kasvihankinnoille. Siellä on kesäkukkien lisäksi monivuotisia kasveja, leikkokukkia, huonekasveja, multaa ym. puutarhassa tarvittavaa, ruukkuja, lahjatavaroita ja kahvila. 

Mesiherttalehden punainen kukka on pieni.

 
Karkkilasta sain siis mesiherttalehteni, joita istutin sisäänkäynnin korkeisiin ruukkuihin. Lisäksi laitoin mesiherttalehteä myös sisäänkäynnin kaiteen laatikkoon. Hyvin on viihtynyt. Kuva on kahden viikon takaa ja kasvua on tapahtunut sen jälkeen. Eiköhän nuo vielä tämän kasvukauden aikana ulotu maahan saakka. 

Dahlia 'Cafe au Lait Twist'

Daaliat ovatkin sitten lunastaneet paikkansa tämän kesän kukkijoina. Voimakaskasvuinen ja isokukkainen 'Cafe au Lait Twist' on jo tehnyt useamman lautasen kokoisen kukan. Ymmärrettävästi kukat ovat painavia, joten varren tukeminen on tarpeen.

Dahlia 'Arabian Night'

'Arabian Night' on talvetuksesta selvinnyt daalia. Siihen avautuu nuppuja tasaiseen tahtiin. Tosi pitkään yksikin kukka säilyy hyväkuntoisena. Sitten se alkaa rypistyä ja pudottaa terälehtiään.

Dahlia 'Totally Tangerine'

Samoin 'Totally Tangerine' on ahkera kukkija. Tästä otin alkukesästä pistokkaan, joka on myös alkanut kukkia.

Dahlia 'Peaches & Vanilla'

'Peaches & Vanilla' ei kukkien runsaudessa jää yhtään edellisistä jälkeen. 

Daalioiden suhteen minulla on vielä paljon opittavaa. Laitoin niiden juurakot multaan liian aikaisin. Aluksi ne olivat kellarikasvattamossa, jossa ne saivat valoa tehokkaista kasvivalaisimista. Siitä huolimatta niistä kasvoi vaaleita ja honteloita. Siirsin daaliat autotalliin ikkunoiden läheisyyteen. Vihreys tummui ja syveni, mutta vankkuutta varsille olisi saanut tulla enemmän. 

Latvoin daaliat. Kolmesta daaliasta sain näin uudet daaliat. Yksi kuoli. 'Totally Tangerine' ja 'Cafe au Lait Twist' ovat mukavan lehteviä, noin 30-senttisiä pikkudaalioita. 'Totally Tangerine' kukkii jo toisella kukalla.

Dahlia 'Sneezy'

'Sneezy' on toinen talvetuksesta selvinnyt. Sille kävi elokuun alun tuuli-sade -myräkässä huonosti. Vaikka se kasvaa isossa ruukussa, oli ruukun multa päässyt liikaa kuivumaan. Tuuli rymäytti ruukun metallitelineen päältä alas. Osa mullasta levisi pitkin patiota. Yhtään versoa ei katkennut, eikä nuppuakaan. Kävin nostamassa ruukun kaatosateessa pystyyn, mutta telineen päälle en enää sitä laittanut.

Talvekuksessa minulla on petrattavaa siinäkin. Kellarissa ei ole ikkunoita, eikä siis luonnonvaloa. Lämpö pysyy siellä ympäri vuoden vähintään +12-+15 asteessa. Eli hiukan liian lämmintä. Tarkoitus on tutustua erilaisiin talvetusmenetelmiin ja koittaa saada nykyiset daaliat selviytymään.

Dahlia 'Copper Boy'

'Copper Boy' on toistaiseksi tehnyt vain yhden ainokaisen kukan. Nyt siinä on useampi nuppu, joten toiveet uusista kukista ovat toteutumassa. Yöt ovat aika viileitä, mutta päivälämpötilat sentään kohtuullisen kesäiset. Eiköhän daaliat jaksa vielä jonkin aikaa kukkia.

Metsäruusu sinnittelee pukkaamalla mullasta silloin tällöin versoja.

Niin kiva kuin patiolla onkin ruukkukukkia katsella, aion ensi kesänä taas vaihteeksi kokeilla daalioiden istuttamista suoraan maahan. Nyt kun siihen on sopiva paikkakin. Tällainen paikka löytyy alapihalta, metsäruusun entisiltä asuinsijoilta. Tosin pois kaivettu metsäruusu yrittää sinnikkääsi pitää kiinni seurastani. Muutaman taimen kaivoin pari viikkoa sitten pois. Eilen huomasin kaksi uutta. 

Näiden sinnikkäiden ruusuntaimien vuoksi en aio toistaiseksi istuttaa Majalispenkkiin monivuosia kasveja. Paitsi mitä nyt toiseen reunaan jo siirsin kaksi muualla asunutta atsaleaa ja pallohortensian. Uskon kuitenkin voittavani taistelun metsäruusua vastaan olemalla itse yhtä sinnikäs. Jokainen nouseva taimi kohdatkoon julman kohtalon.

Ruusuntaimiuhasta huolimatta aikomus on istuttaa ensi kesänä daaliat tähän penkkiin. 

Lilium lan. 'Flore Pleno' - Tiikerililja

 
Kerrotut tiikerililjat kukkivat yhä. Joukossa on myös tavallisia tiikerililjoja. Näitä piti tilata lisää, mutta Eurobulbille laittamani tilauksen loppusumma nostatti hiuksia. Oli pakko karsia, ettei tarvitse lähteä Hollantiin tiskaamaan.

Paprikoista biokompostin kautta pihabongaukseen

Tämän vuoden siemenshow pyörähti käyntiin paprikoilla. Kylvin viikonloppuna keltaista suippopaprika Zazua ja keltaista sekä punaista California Wonderia. Nämä ovat tuttuja ja turvallisia paprikoita. Jospa saisin sen verran satoa, että voisin tehdä entisten vuosien tapaan paprikasalaattia.

Zazu jää varmaan jatkossa pois. Sen siemeniä joutuu välillä metsästämään. Pussissa on kokonaista neljä siementä. Kun pussin hinta liikkuu viiden euron molemmin puolin, tulee siemenille hintaa. Etenkin, jollei kaikki edes idä.

Tällä kertaa maltoin kylvää vain yhden siemenen per lokero. Helpottaa huomattavasti koulimista, kun voi varovasti siirtää taimen isompaan purkkiin vahingoittamatta taimikaverin hauraita juuria.

Vaalea rouhe mullan pinnalla on vermikulaattia.

Kylvin myös keijunmekkoa ja kelloköynnöstä. Jälkimmäisestä sain syksyllä paljon omia siemeniä. Osa siemenistä jäi vaaleiksi. En arvannut niitä kylvää, jos ovat vaikka liian raakoja. Varmuuden vuoksi kylvin sekä tummiksi muuttuneita omia siemeniä että viime vuonna ostetun pussukan siemeniä.

Jos kaikki siemenet itävät, hyvä niin. Ylimääräisiä taimia voi aina jakaa muille. Voihan sitä myös avartaa omia tottumuksia ja istuttaa kelloköynnöksiä kesäkukiksi muuallekin kuin niihin totuttuihin pergolan sisäänkäynnin ruukkuihin.

Viikonloppuna harrastin myös talvikylvöä. Liisan kasvit -blogista löysin hyviä vinkkejä avukseni. Olen aiemminkin tehnyt talvikylvöjä, mutta siitä on jo niin paljon aikaa, että koin uudet opit hyväksi.

Kylvin jaloängelmää, isotähtiputkea, akileijoja, jaloritarinkannusta ja kaukasiantörmäkukkaa. 

Laatikko on toistaiseksi pergolan varjoisassa nurkassa. Pihalla on lunta niin vähän ja pinnastaan kovaa, ettei sitä viitsi lapiolla kaapia pois istutusten päältä. Ei siis ole sopivaa paikkaa, jossa upottaisi laatikon lumeen. Kuluvalle viikolle on luvattu lumisateita. Heitän toiveeni niiden varaan. Aion myös tutkia, olisiko kasvihuoneen sivulla sopivasti kasvarin päältä pudottamaani lunta.

Viikonloppuna tyhjensin biokompostorin alaluukusta muutaman lapiollisen valmista ja puolivalmista tavaraa viereiseen kompostoriin. Useimpina talvina alaluukku on tähän aikaan vuodesta tiukasti jäässä, eikä sitä saa auki. Nyt avaamisessa ei ollut mitään ongelmaa.

Vihreän biokompostorin saimme edesmenneeltä anopilta hänen muuttaessa tamperelaisesta rivitalosta espoolaiseen kerrostaloon kymmenkunta vuotta sitten. Silloin olin kahden vaiheilla, onko meillä käyttöä kahdelle kompostorille. Kyllä on. Kovilla pakkasilla Biolanin kompostori jäätyy. Silloin voi kipata biojätteet varakompostoriin. Käytän vihreää kompostoria myös odotusasemana silloin, kun valmista massaa ei syystä tai toisesta voi heti kipata suunnitelluille sijoituspaikoille.

Biokompostoriin pyrin lisäämään kuiviketta aina kipatessani sinne biojätettä. Pyrkimys ei ihan joka kerran toteudu, useimmiten kyllä. Ostin muutama vuosi sitten kuivikkeelle peltisen säiliön, johon mahtuu sopivasti säkillinen kerrallaan. Kuivikesäiliö on talviaikaan lämpimän varaston hyllyssä, josta on lyhyt ja kätevä matka biokompostorille. Kesällä kuivikesäiliö on ulkona, talon seinustalla. Minusta lämmin kuivike estää omalta osaltaan biojätteen jäätymistä talvella.

Kuivikkeena käytämme Biolanin komposti ja huussikuiviketta. Tarkoitukseni ei ole olla kenenkään tuotemannekiini. Muitakin kuivikkeita käyttäneenä olen todennut Biolanin kuivikkeen parhaaksi. Talvella vaihdan komposti- ja huussikuivikkeen Tehokuivikkeeksi. 

Lauantaina kävelin asioille kylän keskustaan ja kirjastoon. Paluumatkalla kävin katsomassa, josko näkisin purossa koskikaran. En nähnyt. 

Sen sijaan taivaalla liiteli kotka. Arvelen sen olleen maakotka, mutta saattaa se olla merikotkakin. Älysin nostaa kameran kohti taivasta vähän jälkijunassa ja niin sitten tuloksena on tuo täplä sinivalkoisella taivaalla. Olkoon kumpi tahansa kotka, tuntuu aina yhtä juhlavalta kohdata vähän erikoisempia luontokappaleita.

Tässä yhteydessä on hyvä muistuttaa, että tulevana viikonloppuna on jälleen BirdLifen pihabongauksen aika. Aion osallistua, jos vain muistan ja ehdin. 

Muutamana iltana auringonlasku on ollut värikästä katseltavaa. Punaiseksi värjäytyneet pilvet houkuttelevat kerta toisensa jälkeen niitä ihmettelemään. Ja kuvaamaan. Maanantain auringonlasku sai minut menemään ulos kameran kanssa. Välillä laiskottaa ja silloin saatan napata kuvan ikkunan läpi.

Zoomattuna pilvet ovat aika herkullisen näköisiä. Mansikkahattaraa vai Nigellan vadelmapavlovaa?

Päivällä on muuten täällä etelässä pituutta jo hiukan yli 7 tuntia. Lisääntyneen valon määrän huomaa selvästi. Varsinkin aurinkoisten päivien iltoina.

 

Tulihan niitä ruskavärejäkin

Villiviini punastuu aidalla - oikealla kurkistaa koristeomena Musta Rudolf.

 
Pelkäsin, ettei etelässä tänä vuonna näy paljon ruskavärejä. Täällä on ollut märkää ja tuulista. Sateet saavat lehdet tummumaan aikaisin, koska ne ovat alttiita sieni-infektioille. Tuulisuus on taas saanut puiden lehdet leijailemaan joukolla maahan. Eipä jää puihin paljon lehtiä punertumaan tai kellastumaan. Pari kertaa olen jo silpunnut vaahteranlehtiä alapihan nurmikolle.

Villiviinit eivät sentään petä. Ensin niistä punastuivat aidan tyvellä, maassa luikertelevien versojen lehdet. Nyt myös aidalla olevat versot alkavat loistaa punaisina. 

Nyt kannattaisi askarrella vaahteranlehdistä kransseja ja muita koristeita. Värit eivät niissä koko talvea säily, mutta itse kransseista on iloa pitkäksi aikaa. Minulla on yhä pihassa syksyllä 2012 eli 12 vuotta sitten vaahteranlehdistä tekemäni koriste. Silloin lehdistä pyöriteltiin ruusukkeita, joita sidottiin erilaisiksi kransseiksi ja ovikoristeiksi. 

Saatanpa jokusen lehden kerätäkin. Ja askarrella niistä jotain, mikäli lokakuu alkaa syyskuuta kuivempana. Mielellään myös aurinkoisena. Mikäs on silloin väkertää ulkona istuen värikkäistä lehdistä jotain piristävää.

Perjantaina 27.9. myrskysi lähes koko päivän.

Perjantaina myrskysi yöstä alkaen. Edellisenä viikonloppuna pestyt ikkunat saivat kunnon huutelun, kun 17 m/s puhaltava tuuli kuljetti sadevettä vaakatasossa. Sadepäivänä on hyvä tehdä kunnon siivous kotona. 

Tykkään pitää pihaovea auki, jotta siivouksen ohessa tuuletus hoituu samalla. Perjantaina se ei ollut mahdollista.Tuuli paiskasi puiden lehdet ja sateen ovesta sisään, vaikka välissä on terassi. Ovea auki pitävä keraaminen kissakin kellahti kumoon, vaikka se ei mikään kevyt esine ole. Pilvet vyöryivät taivaalla vauhdilla. Ajoittain oli niin pimeää, että oli sytytettävä valot villakoiria imurilla jahdatessa.

Koti on siivottu. Kesällä pestyt matot laitettu taas lattialle. Tuuli ei ole kovinkaan paljon laantunut. Ja vesisadetta riittää vaikka toisille jaettavaksi.

Kelloköynnöksen siemenkotia.

Osa kesäkukista on jo kannettu kompostiin. Kelloköynnökset ovat edelleen paikoillaan. Kukkivatkin vielä. Tänä vuonna kelloköynnöksessä on valtavasti siemenkotia. Lähes 40 on jo sisällä kuivumassa. Loput otan talteen siinä vaiheessa, kun köynnöksen on aika mennä kompostiin. Toivottavasti saan nuo kuivumaan. Eräässä keskustelussa kerrottiin, etteivät kaikki siemenet ole kuivuneet ruskeiksi. Siitä huolimatta ne ovat kevään tullen itäneet uusiksi köynnöksiksi. Jos edes osa noista selviytyy, olen hetken aikaa omavarainen kelloköynnöksen siemenissä.

Rosa Majalis - Metsäruusu 25.9.24

Pitkäksi venähtäneen lämpimän kauden kunniaksi moni kasvi on aloittanut uuden kukinnan. Mm. arovuokko ja perhoangervo ovat tällaisia. Harmi, että jäi kuvaamatta. Monet ruusut kukkivat aina pitkälle syksyyn. Metsäruusu sen sijaan on alkukesän kukkija. 

Hämmästyin pari päivää sitten löytäessäni siitä sekä avoimen kukan että nupun. Ehkä se yrittää vedota tunteisiini, sillä olen päättänyt kaivaa valtavan puskan pois. Olen läpeensä kyllästynyt kaikkialta nouseviin metsäruusun versoihin. Samalla joudun kaivamaan myös metsäruusun oikealla puolella olevan istutusalueen, jossa kohta jokaisen perennan vierellä on myös metsäruusu venymässä kohti taivasta.

Rosa Majalis edessä kartiovalkokuusien oikealla puolella.

 
Olen miettinyt asiaa jo parin vuoden ajan. Nyt syksyllä kyllästyin totaalisesti juurivesoihin. Urakasta tulee raskas ja uuvuttava. Vaikka kuinka huolella kaivaisin ruusua ylös, juurivesoja nousee taatusti vielä pitkään sen jälkeenkin. Todennäköisesti muutan ruusun asuinpaikan ainakin vähäksi aikaa nurmikoksi, jotta voin ajaa ylös puskevat versot leikkurilla. Vielä en tiedä, minne laitan perennat ruusupuskan oikealta puolelta. Työn on tarkoitus alkaa vielä syksyn aikana. Saattaa olla, että talvi keskeyttää työn. Jatkan sitten keväällä.

Tomaatintaimi kärhön tyvellä.

Puutarhakierroksilla törmää aina jänniin juttuihin. Osa on ihan tarkoituksella itse tehtyjä, osa luontoäidin kummallisia tempauksia. Sitten on sellaisia asioita, joihin puutarhuri on vaikuttanut tietämättään tai ajattelemattomuuttaan.

Löysin kärhö Madame Julia Correvonin tyveltä isohkon tomaatintaimen. Erityisesti keväällä kippaan itämättömiä kylvöksiä perennapenkkeihin. Sinnehän hyvä multa mukavasti mahtuu. Niin sitten tämäkin hieman hitaampi tomaatti on päättänyt ryhtyä itämään ja kasvamaan kärhön kaverina. Joka vuosi näitä rohkeita herääjiä löytyy. Tänä vuonna tämä on jo ties kuinka mones. Jonkun mielestä kalliiden siementen turhaa tuhlaamista. Vaan aina ei tiedä, onko siemenessä eloa ollenkaan. Jos on aikansa odottanut taimen ilmestymistä, eikä mitään tapahdu, hyödynnetään edes kylvömulta perennoille.

Tanacetum parthenium - Reunuspäivänkakkara/Reunuspietaryrtti

Elokuussa 2015 kävin tutustumassa Kotkan puistoihin. Vierailin myös Syrjäkadun Kukka ja Kurpitsa -nimisessä kotipuutarhassa, jossa Eija Parviainen kasvatti perennoja omaksi ilokseen ja myyntiin. Häneltä ostin muutaman perennan ja lahjaksi sain reunuspäivänkakkaraa. Enpä tullut ajatelleeksi, että tämä kaksivuotinen kasvi kotiutuu meille niinkin hyvin, että se on noussut kevät toisensa perään jo yhdeksän vuoden ajan.

Sitä vain ihmettelen, että kasvi tykkää aina asustaa ihan penkin reunassa, mieluummin jopa kanttausurassa. Nytkin, muiden jo vaipuessa talviunille, reunuspäivänkakkara loistaa kauas vihreänä. Muistaisinkohan ensi kesänä laittaa sitä ruukkuun. Se voisi toimia hyvin myös kesän ajan ruukkukukkana ja siirtyä sitten syksymmällä penkkiin.

Knautia macedonica - Etelänruusuruoho

Kesästä muistuttavia väripilkkuja on edelleen siellä täällä istutusalueilla. Etelänruusuruoho on parhaan kukintansa jo ohittanut. Yksittäisiä viininpunaisia pilkkuja syntyy huojumaan muiden joukossa. Kuvan yksilö oli kaatumisen vuoksi kasvanut mutkikkaaksi. 

Voisin siirtää jokusen yksilön vaikkapa syysleimujen joukkoon. Leimut pysyvät tanakasti pystyssä ja toimisivat ehkä myös etelänruusuruohon tukikasveina.

Samaisen siirron tein jo kesällä muutamille harmaakäenkukille. Näillähän on etelänruusuruohon tapaan sama pitkänhuiskea ja kaatuileva kasvutapa. Harmaakäenkukilla  tukikasvi-idea toimii. Miksei siis myös etelänruusuruohoilla.

Fragaria × rosea 'Pink Panda - Koristemansikka

Koristemansikka Pink Pandaa sain Auiring*n ihanat -blogin Inkalta kesäkuussa 2015. Sillä ei ollut minkäänlaisia vaikeuksia kotiutui meidän puutarhaan. Aluksi istutin sen Päivänliljapenkkiin. Sittemmin olen siirtänyt rönsyjä muuallekin. Pink Panda valtaa uusia alueita pitkillä versoillaan, joiden avulla se kasvattaa maahan juurtuvan rönsyn. En ole kokenut tätä ongelmakasviksi, koska se on helppo kitkeä pois paikoista, joihin sitä ei halua. Se kukkii myös pitkään syksyllä. Tekee jopa jonkin verran pikkuisia mansikoita, joita en ole maistanut.

Polemonium caeruleum - Lehtosinilatva

Lehtosinilatva se vasta on innokas leviämään. Sitä kasvaa meidän omenapuiden alla. Jokunen yksilö myös yläpihan Bermudassa. Lehtosinilatva nousee jo alkukesästä kukkimaan. Leikkasin elokuussa kasapäin kuivuneita lehtosinilatvan kukintoja. Samalla kitkin myös ylimääräisiä siementaimia pois. Nyt leikatut yksilöt kasvavat kuin kesäkuussa konsanaan. Uusia taimiakin on jälleen ilmestynyt.

Minun lehtosinilatvani ovat kaikki valkoisia. Onko sininen versio yhtä innokas siementäjä kuin tämä valkoinen?

Sedum 'Herbstfreude' - Komeamaksaruoho.

 

Kuvan vasemmassa ylälaidassa näkyy tahra, jota hetken aikaa ihmettelin. Se tuli moneen Pikkupuutarhassa ottamaani kuvaan. Vihdoin tajusin, että objektiivin pinnassa on vesitippa, joka tallentuu myös kuviin. Sateessa ja kostealla säällä kameraa pitää muistaa varjella. Paidanhelmalla pyyhin ongelman pois.

Pikkupuutarhan Kriikunapenkin komeamaksaruoho on nimensä mukaisesti komea. Hetken aikaa se pysyi hyvin pystyssä, jolloin kukinnoista muodostui upea punertava matto. Viime päivien rankkasateet ovat hakanneet maksaruohoakin niin rajusti, että osa varsista taipuu kohti polkua.

Malus purpurea 'Musta Rudolf' - Koristeomena

Ruskaväreistähän minun piti puhua. Koristeomena Musta Rudolf on käytännössä "ruskapuska" koko kasvukauden. Sen lehdet ovat alkukesästä tumman viininpunaiset. Syksyllä väri muuttuu punaisemmaksi. Hieno näin syksyisin ja hieno ihan koko ajan.

Istutin Musta Rudolfin 2017. Sen kasvukorkeudeksi mainitaan 3-4 m. Omani tuskin niin korkeaksi kasvaa, mikä saattaa johtua myös läheisyydessä olevasta koivusta. Rudolf on siro puu. 

Tykkäisin värikkäistä japaninvaahteroista. En kuitenkaan ole valmis laittamaan rahaa talvenkestävyydeltään arkoihin kasveihin. Enkä halua keväistä ja syksyistä ruukkujensiirtoshowta. Etenkin, kun lämmin ja pimeä kellarimme ei ole paras mahdollinen talvetettaville.

Kas kun en ole aiemmin huomannut, että Musta Rudolf toimii hyvin japaninvaahteran sijaistajana.

Crataegus x media'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Ruusuorapihlaja ei ole ruskakasvi. Sen paras puoli on touko-kesäkuun sadat pikkuiset ruusumaiset kukat. Tänä vuonna ruusuorapihlaja yllätti myös punaisilla marjoillaan. On marjoja aiempinakin syksyinä tullut, mutta eivät ole ehtineet muuttua punaisiksi.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Pihani kaksi ruskarakkautta eli Tuurenpihlajat saattavat tänä syksynä jättää oranssinpunaisen palon väliin. Yläpihan Tuure on jo ison osan lehdistään sirotellut pitkin huoltopihaa. Alapihan Tuurella on vielä mahdollisuus lunastaa toiveeni. Kerrottakoon hänelle, etten häntä hylkää, vaikka yhden tai kaksi ruskaa jättäisi kehittämättä. 

Rubus arcticus - Mesimarja

 
Lempeää syyskuun viimeistä viikonloppua kaikille!