Oliskos nyt liljojen vuoro esittäytyä?

Lilium Spring Pink

Onkin vierähtänyt pidempi tovi uusien liljojen istuttamisesta. Kirjanpitoni mukaan kuvan Spring Pinkit olen istuttanut keväällä 2020. Niitä on sisäänkäynnin Bermudassa myös aiemmilta vuosilta istutettuina. 

Kesällä kukkivia liljoja voi ostaa ja istuttaa keväällä. Niitä on hyvin saatavissa myös muiden syyssipulien aikaan. Voisinkin tänä syksynä panostaa myös uusiin kesäliljoihin, sillä kuivuuden aiheuttamia aukkopaikkoja löytyy runsaasti täytettäväksi.

Lilium Spring Pink

Minusta Spring Pink on yksi kauneimmista liljoista. Väri vaihtelee hennosta vaaleanpunaisesta valkoiseen. Hieno yksityiskohta on terälehtien tyylikäs tumma rajaus, joka korostaa tyven ruskeita pilkkuja. Tätä myydään kerrottukukkaisena. Osa kukista onkin hivenen kerrottuja, mutta iso osa yksinkertaisia. Kauniita joka tapauksessa.

Lilium Sweet Surrender

Toinen mielililjani on tiikerililja Sweet Surrender. Näitä olen istuttanut monena vuotena ja lisääkin voisin istuttaa. Tänä kesänä liljojen varret ovat edellisvuosia matalampia, mikä johtunee kuivuudesta. Sweet Surrenderin kukka nuokkuu aina alaspäin, joten kuvattaessa pitäisi kellahtaa nurmikolle saadakseen suoran kuvan kukasta. Kaikki Sweet Surrenderini eivät ole vielä auenneet, joten kuvaamista ja ihasteltavaa riittää vielä eteenpäinkin. Hyvä, etteivät kaikki pöllähdä kukkaan samanaikaisesti.

Lilium Mapira

Olen istuttanut lukuisia tummia liljoja, mutta niistä ainoastaan Mapira nousee vuosi toisensa jälkeen kukkimaan. Kuvassa väri on viininpunainen, mikä taasen johtuu aamuauringon valon osumisesta terälehtien taakse kuvaustilanteessa. Mapiran kukka katsoo aina niin paljon alaspäin, että sen äärellä pitäisi kuvatessa maata selällään maassa.

Mikä lie lilja Mix-pussukasta.

Sorrun usein kaikenlaisiin mix-pussukoihin, joiden pahvikannen kuvassa on useita kivan näköisiä kukkia. Yleensä juuri haluttua väriä on yksi kappale tai ei ainuttakaan. Ei voi tietää, tuurilla mennään. Kuvan lilja on Asiatic-sekoituspussista, jossa piti olla vaaleaa ja tummaa. Tuli vain vaaleaa, mikä ei sinänsä ole ollenkaan paha.

Lilium Peach Dwarf

Hennon oranssisävyiset Peach Dwarf-liljat ovat OmaPiha-lehden tilaajalahja vuodelta 2015 (ellen ihan väärin ole kirjannut). Ne ovat nousseet uskollisesti vuodesta toiseen, mutta tänä vuonna vain kolmen kukan voimin. Ehkä kuivuus vaivaa niitäkin. Peach Dwarf on muita liljoja matalampi, jolloin se sopii esimerkiksi penkin etuosaan. En ole törmännyt tähän liljaan kotimaisissa kaupoissa. Ehkä sitä on saatavissa ulkomaisista nettikaupoista?

Lilium Rosella's Dream

Rosella's Dreamia istutin Kiemurapenkkiin 2016. Kumppaniksi istutin samanaikaisesti myös niinikään vaaleanpunaisia Nataliaa ja Antoniaa, mutta ne eivät ole pärjänneet. 

Kiemurapenkin päässä valtaa on vahvasti ottamassa syysasteri Patricia Ballard. Ilmeisesti se ei kuitenkaan häiritse liljoa, joiden sipulit ovat aika syvällä maassa. Ballardia olen jopa kitkenyt aika reilulla kädellä, koska en halua yhtä kasvia koko penkkiä täyteen. Ja Ballardia kasvaa myös muualla. Ihmettelen, miksi Patricia Ballard ehtii vain harvoina syksyinä kukkimaan. Paikka on lämmin ja kukka loppusyksyn kaunistus, jos vain kukkisi.

Jälleen nimetön liljaistutus

Ruusupenkin päädyssä kasvavan tuijan kupeessa kasvaa jälleen jonkun mix-pussukan liljoja. Nimi on kadonnut ja istutuspaikka tyhmä. Tuija ahdistelee liljoja, jotka koittavat väistää isompaansa kallistumalla oikealle. Tuija tosin kapenee huomattavasti, kunhan ehdin sen versoja lyhentämään. Joka tapauksessa on myönnettävä, että kasveja istuttaessa etäisyysessä olisi huomioitava myös tulevaisuus.

Liljojen siirtämisessä on haastetta kerrakseen. Istuttaessa liljansipulia sitä harvoin tunkee maan syvyyksiin. Kun yrittää kaivaa jotain liljasipulia ylös, onkin porauduttava Kiinaan saakka. Siitä huolimatta pahimmillaan halkaisee sipulin lapiolla kahtia. Turvallisinta hankkia mieluisia liljoja lisää ja jättää omituisiin paikkoihin istutetut rauhaan.

Mistähän johtuu, että monet hienot liljat tulevat ja menevät? Sen sijaan nimettöminä halvalla ostetut oranssit ja keltaiset nousevat ja kukkivat vuodesta toiseen. Joskus liljakukko niitä vähän kurittaa, mutta koskaan ei niin paljon, että loukkaantuisivat lopullisesti. 

Liljoista sitten muihin juttuihin.

Saatuamme kivituhkaurakan kärrätyksi ja levitetyksi, siirryimme Pojan kanssa marjapuskiin. Herukat alkoivat olla kypsää tavaraa. Keräyskohteena oli kaksi isoa punaherukkapensasta ja yksi valkoherukka. Kerääminen sujui joutuisasti jutellessa ja maailmaa parantaessa. Poika keräsi muutaman rasiallisen kokonaisia marjoja suoraan pakkaseen laitettavaksi. Muut marjat marjat poimimme ämpäriin.

Laitoin mehumaijan samantien porisemaan. Arkkupakastin olikin jo päällä, kun laitoin sinne pari viikkoa sitten kaksi laatikollista mansikoita. Herukkamehun valutin suoraan puolen litran pakastusrasioihin. Niitä on kätevä sulattaa talvella mehua ja kiisseliä varten. Tai mitä nyt herukkamehusta keksii tehdä. 

Viinirypäle Zilga

 
Kunhan karviaiset kypsyvät, keitän senkin todennäköisesti mehuksi. Samoin Zilga-rypäleet, joita on pergolan katossa kypsymässä varmaan pari ämpärillistä.

Jouduin viime vuonna ostamaan uuden mehumaijan, kun vanha 9 litran mehumaija ei toiminutkaan induktioliedellä. Naapurikylän marketista löytyi 7 litran ruostumattomasta teräksestä valmistettu kotimainen mehumaija, joka toimii oikein hyvin. Itse asiassa hieman pienempi maija on helpompi käsitellä ja puhdistaa.

Lauantain suunnitelmissa oli sisäänkäynnin reunan kuivuudessa kärvistelevän kapean alueen uusiminen. Se homma siirtyi johonkin toiseen päivään, kun muistin perjantain kauppareissulla ostaa syyslannoitetta. Viime vuonna syyslannoitteen levittäminen taisi jäädä väliin. Lauantai valikoitui levityspäiväksi siksi, että sunnuntaille on luvattu sadetta. Lannoitteen ainesten sanotaan imeytyvän paremmin kosteaan maahan.

Ensin koitin sekoittaa lannoitetta kastelukannulliseen vettä. Hölmö idea, sillä lannoite ei sekoitu yhtään mihinkään. Suurin osa lannoiteesta solahti kätevästi kannusta veden mukana ulos, mutta osa jäi myös kannun pohjalle. Muutaman kannullisen tällä tavoin levitettyäni palasin vanhaan tapaan eli ripottelin kauhalla rakeita suoraan ämpäristä istutusten lomaan. Sade hoitakoon imeytystehtävän.

Ostin kaksi 20 l:n säkkiä, koska yhden säkillisen riittävyys on 600 m². Aika tyyristä tavaraa.

Lathyrus latifolius - Ruusunätkelmä

Syyslannnoitteen levittämisen jälkeen innostuin kitkemään Syyspenkin ja osan Vapaapenkistä. Istutinpa samalla penkkiin koko kesän purkissa odottaneen Lidlistä juurakkona ostetun siankärsämön. Väristä ei ole tietoa. 

Kuvassa Syyspenkin Mustan Rudolfin viereen noussut ruusunätkelmä, joka on jo kukkimisensa kukkinut. Kasvatin ruusunätkelmän siemenestä, mutta nyt en kuolemaksenikaan muista, keneltä siemenet sain. Hämärästi muistan, että ne olisivat peräisin Tuplasti terapiaa -blogin Pirjolta.

Valkoinen syysleimu 'David' ja takana kultakärsämö

Puutarha- ja pihatöiden tuoksinassa en ole pahemmin ehtinyt kuvauskierroksille. Ennen tämän postauksen aloittamista kipaisin pikaisesti näpsimässä muutamia kukkakuvia. Puutarha ei paljon emäntäänsä odottele, vaan elää ihan omaa elämäänsä edeten kukin kasvi vuorollaan. Minusta syksy ei ole vielä lähelläkään, mutta niin vain syysleimu David on jo täydessä kukassa. Tosin se kukkii yleensä viikkotolkulla, joten siinä mielessä ei vielä tarvitse villahousuja kaapista kaivaa. Kultakärsämö ei suinkaan jää Davidille kakkoseksi, mutta kuvassa kylläkin hiukan sivuun.

Naapurin Mamis tarkastauskierroksella

Naapurin Mamis tuli tarkastamaan, miten meidän kivituhkaurakka etenee. Se taisi kummastella leikkimökin eteen muodostunutta varastokasaa, joka poistuu ajallaan. Pari iltaa sitten Mamis hiipi illalla avoimesta ovesta sisäänkin. Toisinaan se tekee tupatarkastuksen kiertämällä kämpän. Tällä kertaa se palasi samantien takaisin pihamaalle.

Tyttären 18-vuotias Nemo

Tytär lähti viikonloppureissulle ja niinpä me kävimme ruokkimassa ja rapsuttamassa kissoja. Nemo tuli valvomaan, että varmasti kastelen kaikki kesäkukkaset.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Perjantai-iltana nypin pergolan laatikoiden petunioita ja huomasin, että kelloköynnöksiin on jo tullut nuppuja. Toisen pylvään köynnöksessä on jo useampi isokokoinen nuppu. Toisenkin pylvään köynnöksestä löytyi pari pienempää ja seinustan kolmannesta kelloköynnöksestä pikkuruisia nupun alkuja. Nuppuvaihe kestää aika pitkään, joten kukkia saa vielä odotella. Kiva, että kukkia on tulossa, eikä niitä selvästikään tarvitse elokuun viimeisille päivillä saakka odottaa.

Ammi majus - Isosudenporkkanan nuppu

 
Pikaisesti sunnuntain sääennustetta vilkaistessani huomasin, että luvatut sateet ovat kadonneet kartalta. Pihalla puuhailua todennäköisesti siis tiedossa.

Mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille!

Ihme ja kumma

Papaver somniferum - Pioniunikko

 

Suhtaudun kaksijakoisesti pioniunikoihin. Tykkään niistä ilman muuta, ja haluaisin runsaan kasvuston, mielellään vielä erilaisia täydentämään toinen toisiaan. Jostain syystä meille ei pioniunikoiden kanssa ole syntynyt luotettavaa suhdetta. Kylvän sitten suoraan, esikasvatan tai mitä tahansa, eivät tunnu itävän. Tai jos itävätkin, vain muutaman yksilön voimin.

Papaver - Unikko

 
Aloituskuvan tummahipiäinen rimssuhelma ja tämä räjähtänyt punainen ovat luultavasti viime vuonna tai keväällä penkkiin tyhjentämieni siemenpussien aikaansaannoksia. Sen verran luupäinen ihminen olen, että takuuvarmasti sorrun kaupassa hienojen siemenpussukoiden äärellä kantamaan kotiin myös pioniunikoita. Eihän sitä tiedä, josko jonain kesänä ne yllättävät minut ryhtyen kasvamaan ja kukoistamaan ennennäkemättömällä voimalla.

Papaver somniferum - Pioniunikko

Tämä lilakukkainen pioniunikko on poikkeus muiden joukossa. En enää muista, keneltä siemenet sain. Blogiarvontaan siemenet liittyvät, mutta oliko pussukan lähettäjä Mielen lumoa -blogin Intianminttu, Saran mökissä ja puutarhassa vaiko joku muu? Tieto löytyy jostain arkistojeni uumenista, jos vain ehtisin ja viitsisin sen sieltä kaivaa.

Tästä pioniunikosta esikasvatin joitakin siemeniä ikkunalaudalla ja istutin myöhemmin puutarhaan. Pam, siitäkös se innostui ja nyt nuppupalluroita ilmestyy mitä kummallisimmista paikoista. Osan annan kasvaa, kukoistaa ja siementää. Osan kitken pikkuisina taimina pois.

Lathyrus latifolius - Ruusunätkelmä

Siemenkirjeitä on bloggarien kesken kiertänyt parikin kertaa. Yhdellä kierroksella sain ruusunätkelmän siemeniä. Muistaakseni Tuplasti terapiaa -blogin Pirjolta. Voin olla väärässäkin. Sain siemenet itämään kelvollisiksi taimiksi, jotka pääsivät Syyspenkkiin lähelle koristeomena Musta Rudolfia. Seuraavana keväänä ei ruusunätkelmää enää näkynytkään ja unohdin sen. Kunnes tänä kesänä huomasin hempeän vaaleanpunaisen ruusunätkelmän halailevan Musta Rudolfia. Söpö pariskunta, jolle toivotan sopuisia yhteiselon päiviä jatkossakin.

Parthenocissus - Villiviini

Pari vuotta sitten kaivoin talon autotallipäädyn seinustalta istutusalueen kokonaan pois ja yhdistin sen kivituhkakäytävään. Kapea alue nappasi osan kulkuväylästä, eikä muutenkaan ollut istutuksineen mikään kaunistus. Villiviini kasvoi seinustalla, mutta jostain syystä ei koskaan jaksanut nousta kovin korkealle. Olla möllötti, mutta ei kuollut poiskaan. Sain sen ylös hyvin juurineen ja istutin terassinkulmalle. Uudessa paikassa villiviini osoitti heti viihtymisen merkkejä. Se on kasvanut kivasti. Tänä kesänä se myös kukkii ensimmäisen kerran.

En oikein tiedä, mikä villiviini tämä on? Minusta se ei ole säleikkövilliviini, mutta ei myöskään imukärhivilliviini. Siinä on joitakin tarttuvia kärhiä, mutta ei lainkaan siten, kuin esimerkiksi alapihan aidassa kasvavissa imukärhivilliviineissä. Lukijoiden joukosta löytyy varmasti viisaita tietäjiä. Ehkä ikioma Lady Attenboroughimme eli Saaripalstan Saila osaa lausua painavia mielipiteitä aiheesta?

Pioni ja ketoneilikka

Kurgaanin laidalle vuosi sitten istutetut pionit eivät tänä vuonna kuki. Omin kukin. Sen sijaan pionit päättivät tehdä yhteistyötä  ketoneilikan kanssa siten, että pioni hoitaa lehdet ja ketoneilikka kukkaosuuden. Ketoneilikkaa kasvaa enemmän pionista oikealla. Millähän ilveellä pioni on saanut houkuteltua muutaman ketoneilikan luokseen?

Allium Hair

Puutarhani laukat kukkivat tänä kesänä aika vaatimattomasti. Tosin en ole pariin vuoteen uusia suuressa määrin edes istuttanut. Muutama Purple Sensation on noussut uskollisesti ja parissa paikassa pallolaukat. Hairia istutin 10 kappaletta monta vuotta sitten. Alkujaankaan niistä ei moni noussut. Yksi ainokainen tahtoo tulla esiin joka vuosi.

Knautia arvensis - Ruusuruoho

Etelänruusuruohoa kasvatin muutama vuosi sitten siemenestä ja istutin taimet Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. Siirsin ruusuruohot alapihalle pari vuotta sitten. Siellä niitä ei näy ei kuulu. Sen sijaan Kivipenkistä nousee tänä kesänä useampi ruusuruoho. Ilmeisesti multaan jäi sittenkin juurenpaloja tai siemeniä. Kasvakoon Kivipenkissä, kun se näyttää miellyttävän enemmän.

Joku lilja, vaan mikä?

Tällainen kasvi nousi Kiemurapenkin päähän, Accolade-kirsikan viereen. Joku lilja tämä taitaa olla, mutta istutustiedoissani on tämän suhteen iso aukko. Kukka muistuttaa nuokkutähdikkiä ja isotähtihyasinttia. Kumpaakin pihallani on ja ne ovat kukkineet ajat sitten.

Maissi

Popcorn-pussista ruukkumultaan sirotellut maissit rehottavat valtoimenaan. Kivan näköinen ja vehreä kesäkukka vaivattomasti. Muutaman sentin kokoisina itäneet taimet kiinnostivat lintuja, jotka kävivät nyppimässä kasvustoa levittäen niitä sitten pitkin patiota. Laitoin ruukun päälle verkon siksi aikaa, kunnes taimet kasvoivat vähän isommiksi. Silloin linnut jättivät ne rauhaan.

Ensi kesänä laitan pienemmän eron poppareita pienempiin ruukkuihin, koska niiden sijoittaminen on helpompaa. Nettikeskustelujen mukaan popparit ehtivät itää vieläkin, jos haluaa loppukesäksi vihreyttä kesäkukka-asetelmiin.

Maljaköynnös

Ostin toukokuun lopussa Rustan puutarhapuolelta edullisesti puolikuolleen maljaköynnöksen. Kokeilin, josko saisin kasvin virkistymään ja mikä parasta, myös kukkimaan. Istutin köynnöksen isoon rautapataan ja sen juurelle valkoista miljoonakelloa. Padan sijoitin sateelta suojaan, sillä padan pohjassa ei ole reikiä. Parina kesänä samaisessa padassa on kasvanut mm. krassia, jotka sitten sateiden osuessa ovat "purjehtineet" krassimanalan maille.

Maljaköynnös virkistyi. Se on kasvattanut versojaan ja alkanut myös kukkimaan. Koitan talvettaa köynnöksen sisällä, jotta siitä olisi iloa myös ensi kesänä.

Malva alcea - Ruusumalva

Monen muun kasvin lailla malva kärsi viime talvesta. Parissa paikassa se kuitenkin heräsi kasvuun ja kukintaan. Kummassakin heräämispaikassa malva kasvaa penkin laidassa, jonka johdosta kasvi tuppaa kaatumaan ja röhnöttämään käytävällä. Taidan ainakin toisen siirtää  paikkaan, jossa sillä on enemmän tilaa ja paremmat olosuhteet.

Punaherukka

Herukat on kerätty, keitetty mehuksi ja pakastettu. Marjojen poimiminen on hikistä hommaa, vaikka emme kaikkein paahteisimpaan aikaan puskissa olleetkaan. Kolme isoa punaherukkapensasta ja yksi valkoherukka saatiin tyhjennettyä kahden päivän aikana.

Mehutalkoisiin tuli pakollinen tauko, kun vanha Hackmannin mehumaija ei käynytkään induktioliedelle. Naapurikylän marketista löytyi 8-litrainen teräsmehustin, joka on itse asiassa hieman pienemmästä koostaan johtuen paljon näppärämpi käsitellä. Täytynee kiikuttaa vanha, mutta edelleen hyväkuntoinen mehumaija SPR:n Konttiin. Tuttavapiiristä sille ei löydy ottajaa, mutta kaipa joku muukin edelleen marjojaan mehuksi keittää? 

Nyt on sadevesitynnyri toisellakin nurkalla.

Muutama päivä on taas mennyt varsin paahteisissa merkeissä. Yöksi on luvassa ukkoskuuroja, joten kasvien ei tarvinne pitkään kuivuudesta kärsiä. Kasvimaalle ja kesäkukille on riittänyt edellisten sateiden vettä. Nyt toinen sadevesitynnyri on tyhjä ja liitetty rännirosvoon vastaanottamaan lisää taivaallista kasteluvettä.

Lonicera per. 'Belgica Select' - Ruotsinköynnöskuusama

 

Tälle kesälle on kertynyt monenlaista hässäkkää, joka vie aikaa puutarhommilta. Jospa sitten taas talvella vedetään lonkkaa ja kerätään energiaa. Nyt mennään tukka putkella milloin mihinkin suuntaan.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Väriä elämään - ja vähän muotojakin

Lilium martagon 'Arabian Night tai Arabian Knight'

Toissa kesänä sain tilaisuuden osallistua Saaripalstan Sailan järjestämälle retkelle Päivölän ruusukoetilalle Vihdin Nummelassa. Kahdesti peräti, sillä heinäkuussa kiersimme Pirkko Kahilan ja Peter Joyn opastamina ihastelemassa lukuisia koetilan ruusuasukkaita sekä iiriksiä ja liljoja. Myöhemmin syyskuun alussa oli mahdollisuus käydä hakemassa Pirkko Kahilan jakamia iiristen ja liljojen sipuleita/juurakoita. 

Iristen lisäksi hankin tuolta jälkimmäiseltä reissulta kaksi varjoliljaa tai oikeammin marhanliljaa. Samaa sukuahan ne ovat, mutta asian selkeyttämiseksi etsin netistä määritelmän, joka avaa varjoliljan ja marhanliljan eroa eli näin se yksinkertaistettuna menee:

"Marhanliljan lajikkeet muistuttavat varjoliljaa kukinnon rakenteen, kukan muodon ja varren ja lehdistön osalta, oleelliset erot varjoliljaan verrattuna löytyvät kukan väristä ja kuvioinnista."

Uudet marhanliljani eivät viime kesänä kukkineet. Nyt sitten sitäkin komeammin. Netissä seikkaillessani törmäsin eri värisiin liljoihin ja silloin marhanliljojeni nimisekaannus alkoi saada tolkkua. Oranssisävyinen on Arabian Night tai Arabian Knight. Syvänpunainen ilmeisesti Russian Red tai Russian Morning. Kumpaisellekin löysin kaksi samanoloista nimeä.

Lilium martagon 'Russian Red tai Russian morning'

Nimestä viis, sillä hienoja ovat kumpikin. Russian Red avautui hieman Arabian Nightiä myöhemmin. Odottelin jännityksellä, millainen sävy nupusta kuoriutuu ja kyllä onkin hieno. Kuva ei anna oikeutta punaisen sävyn syvyydelle. Värissä on jotain yhtä kiehtovan samettista, kuin Tove Jansson -ruusun kukassa. Hienoja kumpikin. Tai Russian Red ehkä piirun verran hienompi.

Ruusunätkelmä - Lathyrus latifolius

Osallistuin alkuvuoden aikana kahteen siemenkirjekierrokseen. Toisesta otin muutamia Tuplasti terapiaa -blogin Pirjon kirjeeseen sujauttamia ruusunätkelmän siemeniä. Kerran aiemmin olen koittanut ruusunätkelmää siemenestä kasvattaa, mutta en onnistunut. Pirjo oli kirjannut siemenpussiin, että epäilee siementen itävyyttä. Hyvin itivät, ei mitään ongelmaa. 

Nyt minulla on neljä ruusunätkelmää, jotka kuvan ottamisen jälkeen sain vihdoin istutettua Pikkupuutarhan kivipenkkiin. Taimet olivat alkaneet kellastuttaa lehtiään ja samalla pukata nuppuja. Pakkohan niille oli löytää asuinpaikka, jotta eivät kuolisi purkkeihinsa. Onneksi istutuksen jälkeen on ollut aika sateista, joten ruusunätkelmät eivät ainakaan kuivuuteen heti kuole. Aika ihana väri nupussa, vai mitä!

Pelaguu

Rakastan kukkien nuppuja, eivätkä pelaguun nuput tee tässä suhteessa poikkeusta. Tämän tummasävyisen pelaguun olen siemenestä kasvattanut, mutta jälleen kerran se nimi on hukassa. Tämä pelaguu on talvehtinut kolme talvea kellarissa ja viime talven työhuoneen ikkunalaudalla. Se on hieman riippuvavartinen.

Samainen pelaguu, kuin yllä nuppuisena

Nuppujen auettua sieltä kuoriutuu kuvan mukainen kukka. Jälleen kerran kuva vääristää sävyä, sillä kyllä se on tummempi, mitä kuva antaa ymmärtää.

Keijunmekko - Rhodochiton atrosanguineus

Aiemmin en ole kokeillut keijunmekon kasvatusta. Olen ostanut ne yleensä isoina kesäkukkina puutarhalta. Pitihän tämäkin edes kerran elämässä kokea ja sen tuloksena amppelissa kasvaa kaksi minimaalisen pientä keijunmekkoa. Koko kasvilla on mittaa maksimissaan 15 senttiä ja leveyttä murto-osa siitä. Kukatkin ovat pikkuruisia, mutta uskomattoman ahkerasti pieni kasvi niitä tuottaa. 

Taisi käydä niin, ettei tämä(kään) kokeilu jäänyt ensimmäiseksi ja viimeiseksi. Näyttää vahvasti siltä, että keijunmekkoja idätetään meillä jatkossakin.

Isotähtiputki - Astrantia majo 'Star of Fire'

Isotähtiputki Star of Firen istutin toissa kesänä. Pari muuta tähtiputkea asustaa Pikkupuutarhan kivipenkissä, mutta tämän sävy valloitti minut oitis ja siksi istutin sen Olopihan kupeeseen, jotta se olisi mahdollisimman näkyvillä. En ole katunut hetkeäkään hänen hankkimistaan.

Kirjoapteekkarinruusu - Rosa gallica 'Rosa Mundi'

Kirjoapteekkarinruusu kuuluu myös kasveihin, joka aiheutti "pakko saada" -ilmiön varsin helposti. Kukan polkagrisar -tyyppisessä kuvioinnissa on samaa kiehtovuutta, kuin vaikkapa kirjopikarililjan shakkiruuduissa. Miten luonto voikaan tuottaa noin hienoja kuvioita ja tarjota ne meille katsottavaksi joka ikinen vuosi? Kunhan vain huolehdimme ja rakastamme näitä kasveja, jotta niillä on hyvät olosuhteet jaksaakseen meitä ilahduttaa. Käsittämättömän hienoa!

Alppipiikkiputki - Eryngium alpina

Syvänpunainen väri-iloittelu kaipaa ehkä hieman tasapainoa ja siksi otin mukaan pari sinistä herkkua, joista ensimmäistä olen jo ehtinyt ainakin kertaalleen täällä mainostaa. Muutaman päivän istutustietojani lehteiltyäni löysin kuin löysinkin tiedon, että olen alppipiikkiputken onnistuneesti puutarhaani istuttanut. En vain ymmärrä, miksi se ei viime kesänä tuottanut ainuttakaan kukkaa.

Samapa tuo, missä kasvi edellisen kesän luurasi. Pääasia, että se nyt kasvaa ja kukoistaa voimalla. Kuinka hieno sen siniharmaata sävyä päivä päivältä lisäävä kukka onkaan. 

Kääpiökasvuinen hopeakuusi - Picea pungens 'Glauca compacta'

Vuosi sitten yllättäen menehtynyt isoveljeni toi minulle kääpiökasvuisen hopeakuusen loppukesästä 2016. Alkuun en tiennyt, mihin kuusen istuttaisin. Kun kunnan metsikköä kaatamassa ollut kaivurikuski pyynnöstäni palautti meidän tontilta aikanaan kunnan puolelle nakatun ison kiven, keksin tehdä sen kupeeseen kukkapenkin. Samalla tajusin, että tässähän on sopiva paikka toisaalle väliaikaisesti istutetulle kääpiökuuselle. 

Kuusi on kotiutunut hyvin uuteen asuinpaikkaansa. Sen siniharmaa vuosikasvu on kaunista katseltavaa. On myös mukavaa, että puutarhasta löytyy erilaisia havukasveja. Tämän havun ohi kävellessäni muistan aina lämmöllä minulle läheistä veljeäni.

Piippuköynnös - Aristolochia macrophylla

Niin kauniita kuin värit ovatkaan, täytyy elämässä olla myös muotoja. Tässä muutama "sydänhymiö" eli piippuköynnöksen lehtien sydämellistä rakkautta ja viikonloppua teille kaikille, olkaa hyvä!