Tomaatit multaan ja vatsaan

 
Tammikuussa kelloköynnöksiä ja paprikoita kylväessä oli vielä aika vaikea saada itsensä kevättunnelmiin. Nyt paukkupakkasten alkaessa olla ohi - ainakin niin toivon - kevät on jo huomattavasti uskottavammin näköpiirissä. Jos vähän psyykkausta tarvitsenkin, siinä auttaa tomaattien kylvö. Se tapahtuu tässä huushollissa perinteisesti maaliskuun alkupäivinä.

Multaan piilotin seuraavien tomaattien siemeniä:

Solanum lyc. 'Sungold'
Solanum lyc. 'Supersweet 100"
Solanum lyc. 'Gardener's Delight'
Solanum lyc. 'Vilma'
Solanum lyc. 'Yellow Pearshaped' ja
Microdwarf 'Orange Dream', jonka siemeniä sain pari vuotta sitten Kivipellon Sailalta.

Taimilaatikko on nyt pesuhuoneen lattialämmössä, josta sen nostan takkahuoneen ikkunan alla olevalle pikkupöydälle, kunhan itämistä alkaa näkyä. Kun nämä on koulimiskuntoisia, onkin aika sytyttää kasvilamppu kellarin esikasvatushuoneeseen. Takkahuoneeseen ei enää montaa pottia mahdu. Eikä onneksi tarvitsekaan, kun kellarissa on hyvä paikka ja tilaa jatkaa kasvatusta.

Laitoin siemenpussit järjestykseen ja kirjoitin taimilaput jo edellisenä iltana. Kun sitten seuraavana päivänä aloin kylvämään, kummastelin, eikö 'Golden Sunrise' -tomaattia enää olekaan. Tarkoitus on käyttää olemassa olevia siemenpusseja ennen minkään uuden tilaamista. 'Golden Sunrise'n siemenet olivat niitä harvoja, joita tilasin vuodenvaihteessa Impectalta. 

Siivotessani kylvöurakan jälkiä, löysinkin avaamattoman pussin kaipaamaani 'Golden Sunrisea'. Pussi oli tarttunut toiseen siemenpussiin ja niinollen jäi tältä erää kylvämättä. Multahommat eivät tähän loppuneet. Aion kylvää myös unohtuneet tomaatin siemenet. Jonain toisena päivänä. Hyvin ehtivät.

Käymme ruokakaupassa yleensä kerran viikossa. Toisinaan kauppareissuja tulee enemmänkin, jos huomaan jonkin tärkeän loppuneen. Tai olen muuten asioimassa ruokakauppojen läheisyydessä. Pakastimeen ja kuivaruokakaappiin tuppaa kertymään monenlaista, jonka vuoksi olen viime viikkoina pyrkinyt systemaattisesti ruoanvalmistuksessa tyhjentämään omia varastoja.

Kuivaruokalaatikosta löytyi erilaisia tomaattivalmisteita ja purkki kikherneitä suolaliemessä. Siitä vaan reippaasti googlettamaan, jolloin löytyi sopivasti kikherne-tomaattikeitto. Kyllä tulikin hyvää soppaa, jota aivan varmasti teen toistekin. Tämä keitto muistuttaa hieman andalusialaista tomaattikeittoa, johon ihastuimme Espanjassa lomaillessamme jouluna 2019.

Ystävänpäiväksi tekemäni suklaakakku.

 
Tallennan hyväksi havaitut ruokaohjeet ja kirjaan niihin mahdollisesti tekemäni muutokset. Laitan myös merkinnän, jos kyseinen ohje miellyttää sekä maun että valmistuksen kannalta. Tästä on apua vaikkapa silloin, kun etsin johonkin tiettyyn hetkeen sopivaa ruokaa.

Kuvat olen lainannut Korpikangas Siemen -sivuilta

Minulle tulee varsin vähän mainoksia, mikä on hyvä. Eipä tarvitse niitä kantaa paperikierrätykseen, kun muovi- ja kartonkikierrätettävää on jo ihan riittävästi. Postilaatikosta sattui kuitenkin yhtenä päivänä löytymään Korpikangas Siemenen luettelo, jossa on sivu tolkulla toinen toistaan houkuttelevempia kuvia. 

Luettelo pyöri muutaman päivän työpöydällä sillä seurauksella, että tilasin pari uutta daaliajuurakkoa. Saapuvaksi odotan vasemman kuvan vuokkodaalia 'Blue Bayou' ja oikean kuvan kaulusdaalia 'Night Butterfly'. 

Kuvat olen lainannut Korpikangas Siemen -sivuilta.

Liljojakin tuli tilattua seuraavasti: ylävasemmalla tiikerililja Lilium lancifolium splendens 'Lady Alice' ja yläoikealla tiikerililja Lilium lancifolium splendens 'Red Velvet'.

Marhanliljoja on vaikea vastustaa. Odotan saapuvaksi alavasemman kuvan Lilium martagon 'Fairy Morning' ja alaoikean kuvan Lilium martagon 'Peppard Gold'.  

Vanha lehtikaktukseni on ollut pitkään huonossa hapessa. Kuvittelin pelastavani sen siirtämällä kasvin altakasteluruukkuun. Siitä kaktus ei tykännyt ollenkaan. Lehtien pudottelu kiihtyi sellaista vauhtia, että pelkäsin kasvin lopun olevan lähellä. Altakasteluruukku on muovia (tai jotain muovin kaltaista ainetta), joka ei saviruukun lailla hengitä. Etenkin talviaikaan liikakastelun uhka on suuri, jollei huomaa pitää kunnon välejä vesisäiliön täyttämisellä. 

Palautin lehtikaktuksen  takaisin saviruukkuun. Palautusvaiheessa huomasin huonovointisuuden syynä olleen todellakin liika märkyys. Nyt kaktus on selvästi piristynyt. Se on alkanut kasvattaa jatkoa lähes jokaiseen oksanpätkään. 

Vaikka lehtikaktus on toipumisen tiellä, otin siitä varmuudeksi muutaman oksanpätkän kasvattaakseni uuden kasvin. Yllättäen huomasin kahdessa kärjessä nuput. Ehkä olisi viisasta napsaista nuput pois, jotta kasvi käyttäisi kaikki voimansa juurtumiseen. Taidan ottaa emokasvista vielä muutaman pätkän lisää

 

Tämä lehtikaktus on pärjännyt monissa myrskyissä. Kerran edesmennyt kissamme Juuso pudotti kaktuksen terassin kaiteelta maahan. Pudotusta oli kolme metriä ja alla norjanangervopensaat, mutta ilokseni kaktus selvisi hengissä. Silloin kaktuksesta katkesi monta isoa oksaa, joista sain poikasia jaettaviksi ystäville. Itselle en jättänyt ainuttakaan, mitä nyt ihmettelen. 

Kotikadulla alkaa asfaltti näkyä. Öisin mittari painuu pakkasen puolelle, mutta päivisin luvataan plussaa. Viikonlopuksi jopa +7 lämpöastetta ja auringonpaistetta. Johan on jännää tämä maaliskuun alku.

Kuinka sujui kesäkukkien kanssa?

Kosmoskukka

 

Kesä ei ole vielä päättynyt, vaikka loppupuolella ollaankin. Nyt on sopiva aika tehdä katsaus kesäkukkien kesään. Samalla voin selkeyttää omia ajatuksia, mitä kannattaa tehdä seuraavana kesänä ja mitä ei. Sinänsä tällainen yhteenveto ei kiellä minua pyörtämästä päätöksiä ja tehdä juuri siten, mitä päätin olla tekemättä. Jos vain niin parhaaksi katson. Kulloisella säällä on kuitenkin kasvien menestymiseen suuri merkitys. 

Kosmoskukat ovat kuuluneet kesääni jo vuosien ajan. Kylvän ne suoraan maahan, lavakaulukseen. Kasvimaallani on 10 lavakaulusta, joista kahdessa ei ole viljelykiertoa. Kahdeksassa muussa laatikossa kierrätän kylvöksiä torjuakseni tuholaisia ja tauteja.

Kosmoskukat kylvin tänä keväänä 25.5. laatikkoon nro 2. Kylvin seuraavia kosmoskukkia: 'Sensation', 'Velouette', 'Early Summer' ja 'Rosetta'. Hyvin itivät, eikä kastelustakaan muodostunut rasitetta, kun kesäkuussa satoi harva se päivä. Aluksi kylvösten päällä oli harsot, jotka poistin sen jälkeen, kun taimet olivat noin kymmensenttisiä.

Kosmosten kukinta on ollut tänä kesänä aika vaisua. Kukinta-aikaa on toki jäljellä, mutta eipä varsissa liiemmin ole edes nuppuja.

Huonosta kosmoskesästä huolimatta tulen niitä jatkossakin kylvämään.

Lavatera - Malvikki

Malvikista pidän kovasti. Sen kukka on kaunis. Näitä kylvin samaiseen lavakaulukseen kosmosten kanssa. Tosin vain kaksi riviä. Malvikit alkoivat kukkia paljon ennen kosmoksia ja ehtivät lopettaakin. Pussissa piti olla vaaleanpunaisia malvikkeja. Aina siemenien joukkoon mahtuu myös muutama valkoinen. Malvikkien varret menivät nopeasti ruskeiksi. Helteillä lienee ollut osuutensa.

Tuoksuherne

Tuoksuherneet kylvin kellarin kasvatushuoneeseen 22.3. Lajeina: 'Cupid Pink' (vaal.punavalkoinen), 'Franciscus Cupani' (lila-viininpun.), 'Fills&Blushes Mix' (pastellisävyiset), 'Lord Nelson'( lilavalkoinen), 'Royal Mix', 'Royal Maroon' (tumma lila), 'Royal Rose' (vaal.pun.), 'Spencer Beaujolais' (tumma lila). 

Tuoksuherneiden kasvattamisessa olen nyt muutaman vuoden käyttänyt ruotsalaisen Cecilia Wingårdin ohjeita. Niillä onnistuu näköjään aina. Hyvin itäneet tuoksuherneet siirsin lämmittämättömään kasvihuoneeseen 14.5. Kukin laji oli omassa avonaisessa muovipussissa ja pussit suuressa muovilaatikossa, jonka päälle saatoin tarvittaessa laittaa harson. Tuoksuherne kestää muutaman asteen pakkastakin. Yöpakkasia ei ollut, eikä tarvetta harson laittamiseen. Muuten oli koleaa, mikä sai pohtimaan sopivaa ulos istuttamista. Pari päivää pähkäiltyäni istutin tuoksuherneet 16.5. laatikko nro 9.

Tuoksuherneet ovat kukkineet runsaina. Enemmänkin varmaan, jos olisin ahkerammin käynyt leikkaamassa kukkineita pois. Hyvin kukkivat edelleen.

Ensi kesänä laitan tuoksuherneet toiseen paikkaan. Laatikko nro 9  on paras kurpitsoille, koska tuon laatikon ympärillä on kurpitsojen versoille tilaa venyä joka suuntaan. Tuoksuherneet taasen kurottavat kohti korkeuksia, joten ne voivat asustaa muuallakin.

Tagetes - Samettikukka

Sammareita pitää olla niitäkin. Kylvin 3.3. ja 15.4. seuraavia: 'Strawberry Blonde', 'Jolly Jester', 'Panther', 'Favourite Red' ja 'Petite'. Kellarikasvattamosta siirsin taimet kasvihuoneeseen 20.5. ja 25.5. istutin niitä ulos eri paikkoihin. Osan lavakauluksiin muiden kasvien kumppaniksi. Osan ruukkuihin.

Lisäksi sain ystävältä heinäkuussa useamman samettikukan taimen. Ne istutin kahteen suureen piharuukkuun.

Sammarit ovat pärjänneet hyvin kesässä. Osa ei ole tykännyt ylleen ropisseista kaatosateista. 

Leijonankita 'Lucky Lips'

Leijonankitaa en ole aiemmin kasvattanut. Nyt sain pussillisen kuvassa näkyvän leijonankidan siemeniä. Kylvin siemenet 17.3. ja lavakaulukseen ne istutin 25.5. Alkoivat aika pian kehittämään nuppuja. Kukkimista onkin jatkunut näihin päiviin saakka.

Tsinniaa ('Purple Prince' + mixpussukka) kylvin esikasvatettavaksi 1.4. Taimet siirsin kasvariin 20.5. Istutin taimet isoon ruukkuun voidakseni katsella sitä terassin läheisyydessä. Osa ei jaksanut tehdä nuppuja ollenkaan. Osa teki nuppuja, joista vain pari avautui. Samalla kaikkien varret alkoivat kuihtua, mikä myös lamaannutti kukinnan. Jotain mokasin tai sitten eivät vaan tänä kesänä halunneet kasvaa. Uusi yritys ensi kesänä.

Gladiolus 'Coral Crush'

En ole vuosiin kasvattanut gladioluksia. Nyt rohkenin ostaa pari pussillista Liiterin rullakosta. Laitoin juurakot esikasvamaan ruukkuihin 4.4. Siirsin vihreää pukkaavat taimet kahteen isoon ruukkuun. Toiseen kuvan 'Coral Crushit' ja toiseen 'Jessicat'. Jälkimmäiset alkoivat kukkia heinäkuussa. 'Coral Crush' kukkii parhaillaan.

Gladiolus 'Jessica'

 
Gladiolusten ongelmaksi on muodostunut painavan kukkavanan taipuminen ja sitä myöten katkeaminen. Olen tukenut varret mielestäni hyvin, mutta sekään ei ole riittävästi estänyt taipumista. Niinpä maljakossa on riittänyt leikkogladioluksia. 

Parhaillaan kukkivien 'Coral Crushien' ruukun käänsin siten, että kukkavanat nojaavat pergolan kaiteen kukkalaatikkoon. Olisikohan kukkavanojen taipuminen syy, miksi en ole gladioluksia ostanut? Ehkä, en muista. 

Keijunmekko

Keijunmekon kanssa kävi viime kesänä hyvin. Se kukki valtavasti. Sain siitä runsaasti siemeniä. Niitä sitten kylvin tänä keväänä 16.1. Hyvin itivät. 25.4. istutin taimet kahteen amppeliruukkuun. Merkinnöistäni puuttuu päiväys, jolloin olen siirtänyt amppelit ulos. Kumpikin roikkuu pergolassa. Keijunmekot ovat kukkineet jonkin verran, joskaan ei viime vuotisen runsaina. Yhtään siemenpalluraa ei ole löytynyt - ainakaan vielä.

Copaea scandens ' Kelloköynnös

Kelloköynnökset kylvin 15.1. omista siemenistä. Viime vuonna nämä köynnökset kukkivat pitkään ja runsaina. Sain ison määrän siemenkotia. Siemenet itivät hyvin, vaikka pelkäsin omien siementen kaihtavan kasvuun lähtöä. 

Kellarivaiheesta tulikin tänä vuonna tavallista pidempi, kun aina vain oli kylmää ja sateista. Siirsin taimet kolmeen isoon piharuukkuun toukokuun lopulla. Suojasin köynnökset harsoilla auringolta ja tuulelta, kuten yleensä teen. 

Yksi ainokainen kelloköynnöksen kukka

 

Tämä ei ole ollut selvästikään kelloköynnösten kesä. Toistaiseksi vain yhdessä kelloköynnösryhmässä on ollut kukka. Yksi ainoa. Jossain vaiheessa olin näkevinäni pikkuisia nuppuja, mutta joko näin olemattomia tai sitten ne ovat kuihtuneet pois. Kelloköynnösten ulkomuoto on sekin melko rouhea. Johonkin nämä köynnökset ovat tympääntyneet? Ehkä helteisiin, ehkä lukuisiin kaatosateisiin, joiden runtelemiseksi ne ovat joutuneet.

Petunia

Petunia on mielestäni ollut aina sopiva kesäkukka paahteiseen paikkaan. Ainoa negatiivinen puoli siinä on tahmeat sormet iltanyppimisen jälkeen. Se ei ole suuri haitta, sillä kukkien nyppiminen illansuussa on mukavan terapeuttinen hetki. Siinä voi miettiä kaikenlaista mennyttä ja tulevaa, tiirailla laskevan auringon punaamia pilviä ja kuunnella kaukaa kuuluvia moottoripyöräilijöiden kiihdytyksiä. 

Peteunia + hopeaköynnös

Pergolan kaiteen reunalla ja työhuoneen ikkunan alla laatikoissa kasvavat petuniat ovat saaneet useita kunnon sateita niskaansa. Ovatkin kovin surullista katsottavaa maatessaan toinen toistensa päällä litimärkinä ja revenneinä. Helteistä ne selvisivät vielä jotenkuten, mutta elokuun sateet olivat viimeinen niitti kukille. 

Vaaleanpunaiset lähtivät ensimmäisinä. Sen jälkeen myös valkoiset ovat yksi toisensa jälkeen osoittaneet heidän kesänsä olevan nyt tässä.

Ensi kesänä on keksittävä joku parempi vaihtoehto petunioille. Puutarhan Lumo -blogin Kruunuvuokolla oli kesäkukkapostauksessaan upeita siniviuhkoja ja verbenoja. Niitä voisin kokeilla. 

Oxalis triangularis

Oxaliksesta on tullut minulle jokavuotinen must-kesäkukka. Mukulat talvehtivat hyvin kellarissa, joten uusia ei yleensä tarvitse ostaa. Tämän viininpunaisen triangulariksen lisäksi kesäkukkana on 'Iron Crossia', joka on kukkinut koko kesän ahkerasti. Triangulariksessakin on ollut muutama pieni valkoinen/vaaleanpunainen kukka. Kukinto ei ole oxaliksessa tärkein juttu. Eniten tykkään näiden kasvien lehdistä.

Verilijapuu + mesiherttalehti

Moni ehkä muistaa viime kesäisen mesiherttalehti-hehkutukseni. Sitä piti ehdottomasti saada tällekin kesälle. Nyt tiesin heti suunnistaa vähän kauemmaksi, sillä tätä kasvia ei joka kaupassa ole. Vuosi sitten löysin mesiherttalehteä Karkkilassa sijaitsevalta Puutarha Sundtrömiltä. Soitin sinne etukäteen varmistaakseni asian ja sitten vain auton nokka kohti Karkkilaa. Sunström on hyvä puutarha kasvihankinnoille. Siellä on kesäkukkien lisäksi monivuotisia kasveja, leikkokukkia, huonekasveja, multaa ym. puutarhassa tarvittavaa, ruukkuja, lahjatavaroita ja kahvila. 

Mesiherttalehden punainen kukka on pieni.

 
Karkkilasta sain siis mesiherttalehteni, joita istutin sisäänkäynnin korkeisiin ruukkuihin. Lisäksi laitoin mesiherttalehteä myös sisäänkäynnin kaiteen laatikkoon. Hyvin on viihtynyt. Kuva on kahden viikon takaa ja kasvua on tapahtunut sen jälkeen. Eiköhän nuo vielä tämän kasvukauden aikana ulotu maahan saakka. 

Dahlia 'Cafe au Lait Twist'

Daaliat ovatkin sitten lunastaneet paikkansa tämän kesän kukkijoina. Voimakaskasvuinen ja isokukkainen 'Cafe au Lait Twist' on jo tehnyt useamman lautasen kokoisen kukan. Ymmärrettävästi kukat ovat painavia, joten varren tukeminen on tarpeen.

Dahlia 'Arabian Night'

'Arabian Night' on talvetuksesta selvinnyt daalia. Siihen avautuu nuppuja tasaiseen tahtiin. Tosi pitkään yksikin kukka säilyy hyväkuntoisena. Sitten se alkaa rypistyä ja pudottaa terälehtiään.

Dahlia 'Totally Tangerine'

Samoin 'Totally Tangerine' on ahkera kukkija. Tästä otin alkukesästä pistokkaan, joka on myös alkanut kukkia.

Dahlia 'Peaches & Vanilla'

'Peaches & Vanilla' ei kukkien runsaudessa jää yhtään edellisistä jälkeen. 

Daalioiden suhteen minulla on vielä paljon opittavaa. Laitoin niiden juurakot multaan liian aikaisin. Aluksi ne olivat kellarikasvattamossa, jossa ne saivat valoa tehokkaista kasvivalaisimista. Siitä huolimatta niistä kasvoi vaaleita ja honteloita. Siirsin daaliat autotalliin ikkunoiden läheisyyteen. Vihreys tummui ja syveni, mutta vankkuutta varsille olisi saanut tulla enemmän. 

Latvoin daaliat. Kolmesta daaliasta sain näin uudet daaliat. Yksi kuoli. 'Totally Tangerine' ja 'Cafe au Lait Twist' ovat mukavan lehteviä, noin 30-senttisiä pikkudaalioita. 'Totally Tangerine' kukkii jo toisella kukalla.

Dahlia 'Sneezy'

'Sneezy' on toinen talvetuksesta selvinnyt. Sille kävi elokuun alun tuuli-sade -myräkässä huonosti. Vaikka se kasvaa isossa ruukussa, oli ruukun multa päässyt liikaa kuivumaan. Tuuli rymäytti ruukun metallitelineen päältä alas. Osa mullasta levisi pitkin patiota. Yhtään versoa ei katkennut, eikä nuppuakaan. Kävin nostamassa ruukun kaatosateessa pystyyn, mutta telineen päälle en enää sitä laittanut.

Talvekuksessa minulla on petrattavaa siinäkin. Kellarissa ei ole ikkunoita, eikä siis luonnonvaloa. Lämpö pysyy siellä ympäri vuoden vähintään +12-+15 asteessa. Eli hiukan liian lämmintä. Tarkoitus on tutustua erilaisiin talvetusmenetelmiin ja koittaa saada nykyiset daaliat selviytymään.

Dahlia 'Copper Boy'

'Copper Boy' on toistaiseksi tehnyt vain yhden ainokaisen kukan. Nyt siinä on useampi nuppu, joten toiveet uusista kukista ovat toteutumassa. Yöt ovat aika viileitä, mutta päivälämpötilat sentään kohtuullisen kesäiset. Eiköhän daaliat jaksa vielä jonkin aikaa kukkia.

Metsäruusu sinnittelee pukkaamalla mullasta silloin tällöin versoja.

Niin kiva kuin patiolla onkin ruukkukukkia katsella, aion ensi kesänä taas vaihteeksi kokeilla daalioiden istuttamista suoraan maahan. Nyt kun siihen on sopiva paikkakin. Tällainen paikka löytyy alapihalta, metsäruusun entisiltä asuinsijoilta. Tosin pois kaivettu metsäruusu yrittää sinnikkääsi pitää kiinni seurastani. Muutaman taimen kaivoin pari viikkoa sitten pois. Eilen huomasin kaksi uutta. 

Näiden sinnikkäiden ruusuntaimien vuoksi en aio toistaiseksi istuttaa Majalispenkkiin monivuosia kasveja. Paitsi mitä nyt toiseen reunaan jo siirsin kaksi muualla asunutta atsaleaa ja pallohortensian. Uskon kuitenkin voittavani taistelun metsäruusua vastaan olemalla itse yhtä sinnikäs. Jokainen nouseva taimi kohdatkoon julman kohtalon.

Ruusuntaimiuhasta huolimatta aikomus on istuttaa ensi kesänä daaliat tähän penkkiin. 

Lilium lan. 'Flore Pleno' - Tiikerililja

 
Kerrotut tiikerililjat kukkivat yhä. Joukossa on myös tavallisia tiikerililjoja. Näitä piti tilata lisää, mutta Eurobulbille laittamani tilauksen loppusumma nostatti hiuksia. Oli pakko karsia, ettei tarvitse lähteä Hollantiin tiskaamaan.

Lilja siellä, toinen täällä

Lilium Spring Pink

 

Siihen nähden, etten ole kovin paljon viime vuosina liljoja istuttanut, niitä on putkahtanut esille kiitettävä määrä. Värililjoja vähemmän ja niistäkin lähinnä ikivanhat oranssit. 

Olin jo unohtanut etupihan Bermudassa kasvavat Spring Pinkit, joista olen aina tykännyt. Terälehtiä reunustava ohut viininpunainen viiva tuo mieleen japanilaiset piirrokset. Näitä voisin itse asiassa istuttaa lisääkin. Näin heinäkuun viime metreillä liljan sipuleita ei ole pahemmin kaupoissa tarjolla. Jäänee kevääseen.

Lilium lancifolium 'Sweet Surrender' - Tiikerililja

Tiikerililja 'Sweet Surrender' on niinikään hyvin mieluisa lilja. Sitä olen lisännyt kolmeenkin paikkaan. Kahdessa niistä olen myllännyt sillä seurauksella, että liljasipulit ovat loukkaantuneet. Tai kenties vahingoittuneet niin pahasti, etteivät ole tuottaneet ilokseni kukkia. 

Vaikka keväällä ja alkukesästä suihkuttelin valkosipulia ahkerasti kaikenlaisille liljoille, löysin liljakukon toukkia ja jätöksiä monista liljoista. Kukkometsästys tulee näin ollen jatkumaan ensi keväänäkin. 

Lilium lancifolium 'Tiger Babies' - Tiikerililja

Tiikerililjoista 'Tiger Babies' kukkii parhaillaan runsaana. Nuppuja on vielä lukuisia avautumatta. Tavallinen tiikerilija on edelleen nupulla. Niiden itusilmuja löydän usein hiekkakäytävältä, josta heittelen niitä takaisin penkkiin. Muutama tiikerilija on alkanut kasvamaan aivan käytävän reunaan. Yksi terassikulman lumimarjapensaikkoon. Kasvakoon ja kukkikoon siellä. Ylös kaivaminen ei todennäköisesti edes onnistuisi pensaiden juurakoiden vuoksi.

Lilium Nightrider

Värinsä puolesta tämä tumma lilja voisi olla Nightrider. Sen kasvutapa on kuitenkin erilainen. Tämä nuokkuu tiikerililjojen tavoin pää alaspäin. Muistiinpanojeni mukaan tuossa ei mitään liljaa pitäisi edes kasvaa. Noin metri oikealle kasvaa ikivanha oranssi lilja, joka on jo pudottanut terälehtensä. Vartavasten jotain istuttaessani tai siirtäessäni kirjaan tiedot istutuslistaan. Kun sitten myllään lapion kanssa jostain muusta syystä, en aina kaikkia tietoja muistakaan siirtää kirjalliseen muotoon. 

Lilium Peach Dwarf

Matalat Peach Dwarfit ovat jo vähän hätää kärsimässä marjakuusen viedessä niiltä yhä enemmän tilaa. Tänä vuonna näitä nousikin vain kaksi. Pitäisi kaivaa nämäkin ylös ja siirtää parempaan paikkaan. Sipulien siirtäminen on aina riskihommaa, kun pahimmassa tapauksessa tulee iskettyä lapio keskelle sipulia. Talikolla vahingot jäisivät ehkä pienemmiksi.

Nämä aidan vieressä kasvavat liljat ovat mix-pussukasta 'Black&White' vuodelta 2020. Ensinnäkin: miksi ihmeessä istutin ne tuonne omenapuun ja aidan viereen? Näen toki liljat ohi kävellessäni. Aidan takana taasen kasvaa pajuangervo, eikä kukaan pallokentälläkään pelaava voi liljoja nähdä ja ihastella. Toiseksi: ainuttakaan tummaa liljaa ei tähän kasvustoon ole tullut. Noita vaaleita vaan. Kasvavat kuitenkin joka vuosi korkeiksi ja kukatkin ovat melko suuria. Pysyköön tuolla, jos ja kun tulen toisiin ajatuksiin.

Sunnuntaina oli edelleen hyvin helteistä. Aurinko porotti aamusta alkaen ja ilma suorastaan seisoi. Jotain halusin puutarhan eteen tehdä, joten päätin siivota kivituhkakäytäviä - ainakin varjon puolella. Aloitin aamusta autotallin edestä. Laitoin pihalle matalan jakkaran, jossa istuen saatoin kitkeä pikkuisia voikukan taimia käytävältä. Niitä olikin vieri vieressä. Hiukan voikukkaraudalla auttamalla lähtivät pois kuin unelma. Siitä vaan ämpäriin ja seuraavan kimppuun. Etenin rivakasti sisäänkäynnin kohdalle, jossa voikukkia oli onneksi vähemmän. 

Sovin itseni kanssa, että putsaan käytävän talon kulmalle saakka. Sitten urakointi saa loppua ja menen suihkuun. Kuten tapahtuikin. Siistiä käytävää oli mukava katsella. Tuli hurjan hyvä mieli saatuani jotain valmiiksi. Helteisinä päivinä töitä on tullut tehtyä lähinnä oman pään sisällä. Ulkona tekeminen on tyrehtynyt otsalta silmiin valuvan hien aiheuttamaan näköesteeseen ja kylmän suihkun voittamattomaan kaipuuseen. 

Kesäkuussa ei pahemmin tarvinnut kastelua ajatella. Toki ruukkukukkia ja kasvihuoneessa piti kastella. Kasvimaalla ja puutarhassa muuten kastelun hoiti kiitettävästi yli taivaan seilaavat sadepilvet. Heinäkuun helteet lisäsivät kastelutarpeen ihan uusiin lukemiin. Talon kahdella kulmalla sijaitsevat rännirosvot ovat keränneet kaiken sadeveden alla oleviin tynnyreihin. 

Mikä onni onkaan nostaa tynnyristä sadevettä kannu toisensa jälkeen. Päädyimme hankkimaan vielä kolmannenkin rännirosvon. Tällä kertaa tien puoleiseen nurkkaan, johon emme älynneet ränniremontin yhteydessä sellaista pyytää. No, nyt on rännirosvo ja kuvan jälkeen letkuliitännätkin on jo siihen laitettu.

Ukkokulta haki Biltemasta sadevesitynnyrin, jollaisia meillä on siis jo kaksi ennestään. Tynnyrin koko on 220 l. Siinä on kansi ja letkuliitäntöjä varten omat kolonsa. Tynnyrillä on myös jalusta, jonka koloon mahtuu sopivasti ämpäri. Hanaa kääntämällä vesi pulputtaa ämpäriin. Useimmiten avaan kannen ja ammennan vettä sieltä suoraan kastelukannulla.

Nyt vain odotetaan sateita, jotta tynnyri täyttyisi. Kastelukannujen kantomatka sisäänkäynnin ruukuille ja muille tien puolen kasteltaville lyheni mukavasti.  

Viinirypäle Zilga

Rypäleitä on pergolan katossa kypsymässä melkoinen määrä. Viime vuonna satoa tuli 2,5 ämpärillistä. Veikkaan sadon tänä vuonna olevan suurempi. Aion höyryttää rypäleet mehuksi, josta osasta teen hyytelöä. Mehun pakastan. Zilga on hyvän makuinen, mutta pienikokoisessa rypäleessä on isohko kivi. Kyllä niitä muutamia popsii ihan mielikseen. Suuremman määrän syöminen käy jo työlääksi kivien vuoksi. Tietenkin voisi istua pihalla ja syljeksiä kivet perennojen joukkoon. Nousisiko sieltä vuosien myötä uusia rypäleköynnöksiä? Epäilen.

Golf-kissa

 Myyrähiiri-metsästyksen meidän pihalla hoitavat nykyisin naapureiden kissat. Golf on arka ja äitinsä musta Tamiko vielä arempi.

Puutarhatiikeri Mamis

Mamis on meille tutumpi, joskin oman tiensä kulkija hänkin. Pakenee meille rauhoittumaan kotipihallaan temmeltäviä lapsenlapsia. Ei siis omiaan vaan emäntänsä pieniä jälkeläisiä. Vilkaisi minua sen näköisenä, "etteikö täälläkään saa olla rauhassa!" Saat olla, poistuin kamerani kanssa.

 

Nyt tulee vettä (tiistai-ilta). Ihanaa, janoisat kasvit saavat juotavaa.

Kohta siirrymme elokuuhun. Vielä kuukausi kesää jäljellä. Ja hyvässä lykyssä mainion leuto syksy, jolloin tehdä puutarhahommia, nauttia luonnosta ja tankata energiaa talven varalle.