Sekalainen seurakunta

Lilium lancifolium - Tiikerililja

 
Mihin lie aikani menee, kun päivässä tuntuu olevan vain aamu ja heti perään ilta? Kivituhkaurakan jälkeen olen sentään ehtinyt pureutua tavanomaisempiin puutarhatehtäviin. Jokunen kasvikin on vaihtanut paikkaa, vaikka kuivuuden vuoksi on edelleen harjoitettava keinokastelua.

Alcea rosea - Salkoruusu

Kasvit tarjoavat kivoja yllätyksiä. Olen monta kertaa manannut, kun en onnistu kasvattamaan tummaa salkoruusua. No, nyt sain sellaisen ihan sattuman kautta. Olen esikasvattanut viime ja tänä keväänä kahta vaaleaa salkoruusua: Champagnea ja Chaters Doublea. Ovat itäneet ja istutettu maahan niin vuosi sitten kuin nytkin.

 
Ensimmäiset viime vuonna istutetut ovat avanneet nuppunsa, eikä sieltä tullutkaan kermanvärisiä kukkia, vaan tummanpuhuvia. Olisivatko Nigraa? 

Yläpihan Bermudassa on tänä keväänä esikasvatettuja ja istutettuja salkoruusuja. Niissä on isot nuput. Saapa nähdä, millaisia kukkia sieltä ilmaantuu.

Alcea rosea - Salkoruusu

Toinen salkoruusuyllätys nousi olopihan Allaspenkistä. Kuvan voimakkaan pinkkiä salkoruusua minulla kasvoi noin metrin verran vasemmalla usean vuoden ajan. Vuosi sitten se ei enää noussut. Kuvan salkoruusun paikalle istutin toukokuussa tämän kevään esikasvatettuja vaaleita salkoruusuja (Champagne ja Chaters Double). Niistä yhdestä kuoriutui pinkki versio. Saattaa olla, että maassa on vanhan pinkin salkoruusun siemeniä. Mutta kuvan yksilö on takuuvarmasti siemenpussin tuotos. Ihan omin kätösin siihen toukokuussa istutettu. 

Kyllä minulle kelpaa tällainen pinkki salkoruusukin. Jospa niistä vaaleistakin osa päättää vielä kukkia. Ellei nyt niin ehkä ensi kesänä.

Hemerocallis 'Frans Hals'

Ostin toukokuussa Liiteristä juurakoita ja mukuloita. Kaksi päivänlilja Frans Halsia on kumpikin kukkinut. Laitoin juurakot aluksi purkkeihin kasvamaan. Kesäkuun alussa siirsin vihertyneet kasvit kukkapenkkiin. Ensimmäinen Frans Hals kukki jo ajat sitten. Toinen vasta tällä viikolla.

Hemerocallis

Mummon kalsareiden värinen päivänlilja availee nuppujaan vikkelään tahtiin. Vikkelä saa olla kuvaajakin, sillä nimensä mukaisesti yksi päivänlilja on komeana sen yhden päivän. Onneksi kukkavarsia on useita ja jokaisessa monta nuppua. Niistä riittää kukintaa useiksi päiviksi.

Minulla ei ole tälle päivänliljalle nimeä. Päivänpesän elämää -blogin Katjalla on paljon päivänliljoja ja iriksiä. Hän ehkä tietää nimen?

Nimetön värililja

 
Kiemurapenkin värililja Rosella's Dreamien jo pudottaessa terälehtiään, omansa aukaisi hennon oranssisävyinen lilja. Kuka hän liekin, mutta ihan kiva värisävy. Istutuslistojeni mukaan tämän väristä en ole istuttanut sen enempää Kiemurapenkkiin kuin muuallekaan.

Echinacea 'Moodz Satisfy'

Tykkään punahatuista, mutta ne eivät tykkää minusta. Olen istuttanut lukuisia esikasvatettuja ja kaupasta taimina ostettuja punahattuja. Eri värisiä, eri nimisiä, eri kokoisia. Suurin osa on lähtenyt muille maille vierahille. Kiemurapenkissä ja Syyspenkissä kasvaa sentään muutama peruspunahattu, joiden ilmestymistä kiittelen ahkerasti.

Kuvan oranssin punahatun ostin kesällä 2021 silloisesta Honkkarista loppukesästä kukkivana purkkikukkana. Istutin sen Syyspenkkiin, jossa se tänäkin kesänä näyttää kukkivan. Ei kovin pulskana ja vain yhden varren voimin. Kunhan elää ja kukkii sen sijaan, että ottaisi hatkat tämäkin. Netin nimihaulla saa ihan erilaisen kasvin, mutta hälläväliä.

Achillea millefolium - Kärsämö, vaal.pun.

Myös kärsämöiden kanssa toivoisin pärjääväni menestyksekkäämmin. Jaksan yhä murehtia kesällä 2019 Tahvosilta hankitun Red Velvet -kärsämön katoamista. Se oli komea yksilö, jota olisin mielelläni katsellut vuodesta toiseen.

Vaaleanpunaista kärsämöä olen istuttanut Syyspenkkiin ihan vain vaaleanpunaisena ja toisen nimellä Cerise Queen. En osaa sanoa, kumpi tuo kuvan yksilö on. Kukkii sentään useamman varren voimalla. Kenties se päättää viihtyä pidempään ja runsastuu ajan mittaan.

Achillea millefolium - Kultakärsämö

 
Pikkupuutarhan kultakärsämö sentään voi hyvin, kasvaa korkeaksi ja pitkään.

Nimeä kaipaava iris

Muutaman päivän takaisella kuvauskierroksella löysin itselleni lisää siirtotöitä. Pikkupuutarhan Kivipenkissä kukkii parhaillaan iris, jonka nimestä ei ole haisuakaan. Tämä lienee taas niitä kasveja, joita on muiden kasvien siirrossa tullut tyrkättyä multaan sen enempää nimikylttejä laittamatta ja kirjauksia tekemättä.

Sininen kukka näyttää oikein fiiniltä korkeampiensa tyvessä, mutta jo nyt se on vaarassa jäädä takanaan kasvavien syysleimujen jalkoihin. Jatkossa tilanne vain pahenee. Iriksellä on siis muutto edessä. Kukkikoon ensin rauhassa. Sillä välin odotan maan perusteellisempaa kastumista ja mietin sille uuden asuinsijan.

Eryngium alpina - Alppipiikkiputki

Alppipiikkiputki toimii joka vuosi pörriäisten varalaskupaikkana. Eikä vain tämä yksi ainoa kukkapötkylä, vaan ihan jokaisessa pörriäisiä on ruuhkaksi asti. Taitavat viettää öitäänkin, sillä aamuvarhaisella lukuisia pörriäisiä on kukassa täydessä unessa.

Eryngium planum - Sinipiikkiputki

Sinipiikkiputkella ei ole alppipiikkiputken kaltaista pörriäisten lepopaikkahoukuttelevuutta. Pidän sinipiikkiputken jännästä sinisyydestä. Sen sijaan niiden tehokkaasta leviämisestä en ole aivan yhtä innostunut. Kuvan yksilö ilmestyi pari kesää sitten herukkapensaan tyveen. Kun tätä kasvia on jo parissa paikassa ennestäänkin, on herukkapensaan kaverilla alkanut lähtölaskenta. Kukkikoon nyt aikansa. Syksyllä se kohdatkoon lapion voiman.

Miksiköhän tehokkaasti siementävät kasvit löytävät tiensä aina omituisiin paikkoihin? Yksikään sinipiikkiputki ei leviä penkin keskelle, jossa sille olisi tilaa. Ei, vaan niiden pitää tunkea juurensa kanttausuriin. Tai herukkapensaiden tyvelle. Tai aivan istutusalueen ulkoreunaan, jolloin ne kaatuvat nurmikolle tai retkottavat pienempiensä päällä.

Olen jo pitkään suunnitellut tutustumisretkeä Tampereelle. Tulihan siellä käytyä useamminkin anopin vielä eläessä ja asuessa Tampereella. Ei vain hänen luonaan vieraillessa raaskinut keskittyä kaupungin nähtävyyksiin.

Opiskeluaikainen ystäväni muutti kolme vuotta sitten Tampereelle. Hänen sukujuurensa ovat Tampereella ja hän on innostunut tekemään sukututkimusta. Siinä ohessa hän on perehtynyt Tampereen historiaan, rakennuksiin, nähtävyyksiin, museoihin. 

Sain kyläkutsun, jonka otin ilolla vastaan. Vietimme kaksi intensiivistä päivää kierrellen katuja, puistoja, nähtävyyksiä, museoita. Oli upeaa kulkea kaupungilla asiantuntevan oppaan johdolla. Hyvin suunnitellusta ajankäytöstä huolimatta näkemättä ja kokematta jäi valtavasti kiinnostavia paikkoja ja asioita. Viihdyimme niin hyvin keskenämme, että uusia matkoja Tampereelle on näköpiirissä.

Pyjamalude

Tampere on minusta aina ollut mielenkiintoinen kaupunki. Viime vuosina se on kehittynyt paljon. Ymmärrän hyvin, että erilaisissa kaupunkigallupeissa Tampere voittaa ykkössijan.

Perjantai-iltapäivän (28.7.) sadekuuro

Heinäkuussa meidän nurkilla on satanut jonkun verran. Touko-kesäkuussa ei satanut juuri ollenkaan. Viime päivien sateet ovat olleet ensiapua rutikuivalle maalle, mutta aika paljon enemmän ja pidempään saisi sataa jonkinlaiseen tasapainoon pääsemiseksi. Maata kaivaessa multa pöllyää ja hetken kestävissä sateissa kostuu vain pinta syvempien kerrosten jäädessä ilman. Istutusalueilla on paljon aukkopaikkoja ja moni kasvi seisoo lehdet jatkuvasti surullisesti lurpallaan. Kellastuneita lehtiä ja kokonaisia kasvejakin on jo kuin syksyllä konsanaan.

 
En ole ehtinyt kastelemaan edes kasvimaata riittävästi. Myönnettäköön, että jatkuva kuivuus on myös lannistanut aktiivisuuttani. Väkisinkin mieleen nousee ajatus "mitä se kannattaa, kastelen sitten huomenna". Perjantaina viritin heti aamusta sadettimen, jonka suuntasin suoraan kasvilavoihin ja eniten kastelua kaipaaviin paikkoihin. Annoin sadettimen kastella pitkään kutakin kohdetta. Lopuksi vielä vaihdoin sadettimen pistooliin ja jatkoin kastelua. 

Perjantai-ltapäiväksi oli sadetta luvassa. Tuumasin, että märkään maahan sade uppoaa tehokkaammin. Neljän aikaan ennustettu sade myös toteutui. Pitkästä aikaa se oli vähän rankempi ja pidempi kuuro.

Kesämalvikki

Helteitä ei onneksi ole viime aikoina ollut. Minulle riittää vallan mainiosti +20 asteen kesäsäät. En kaipaa etelän kuumuutta ja vielä vähemmän metsäpalojen kärventämää luontoa.

Pian alkaa elokuu, kesää on vielä hyvin jäljellä.
Mukavaa viikonvaihdetta kaikille!

 

Vähemmän esitellyiksi tulleita

Neitoperhonen kultapiiskulla

Perinteistä kesän aurinkoa ja lämpöä kaipaava on joutunut tänä kesänä pettymään pahemman kerran. Helteitä täällä pääkaupunkiseudulla jouduttiin turhaan odottamaan. Niitä ei tullut. Ei tullut lämpimiä aamuja, jolloin olisi voinut istua kahvin ja sanomalehden kera pergolassa. Eikä tullut niitä kostean lämpimiä elokuun iltoja, jotka kutsuvat ulos kynttilänvalon ja viinilasillisen pariin.

Silti kesä ei puutarhurin näkökulmasta ole ollut laisinkaan pettymys. Talvituhot olivat minimaaliset ja kaikki on kasvanut ja kukkinut kerrassaan upeasti. Tuhohyönteisiäkin on ollut äärimmäisen vähän, mikä on lisännyt mm. kasvimaan sadosta nauttimisen tasoa melkoisesti. 

Kultakärsämö - Achillea filipendulina

Kesän mittaan on tullut ihasteltua vuorollaan tulppaaneja, pioneja, ruusuja, liljoja ja leimuja. Jokaisen massakukinnan jälkeen on hetken ollut sellainen tunne, että tässäkö se kukkien ilotulitus nyt oli. Vaan ei suinkaan. Monen monta hienoa kasvia puutarhassa kasvaa ja kukkii ilman, että niitä tulee blogissa esiteltyä.

Kultakärsämöä sain muutama vuosi sitten naapurin puutarha-alaa opiskelevalta miniältä. Tyrkkäsin sen pikkupuutarhan Kivipenkkiin ja suurin piirtein unohdin sinne. Viime kesänä kasvi kukki aika vaatimattomasti, mutta tänä kesänä se on tehnyt monta taivaita hipovaa kukintoa, jotka kestävät ja kestävät ja kestävät... Keltainen ja korkealla keikkuva kukinto näkyy hyvin ja toimii erilaisten ötököiden laskeutumiskenttänä.

Valtikkanauhus - Ligularia przewalskii

Valtikkanauhuksen olen saanut niinikään naapurilta, tosin toisen puolen naapurilta, joka on jo muuttanut pois. Valtikkanauhuksesta pidän ehkä eniten sen nuppuvaiheessa, mutta ei se hullumpi ole kukkivanakaan. Pysyy hyvin pystyssä ja kukkii pitkään.

Ranskantulikukka - Verbascum chaixii

Ranskantulikukka tuli meille vuosi sitten. Osallistuin Nummelan ruusuretkelle, jonne useimmat vierailijat olivat tuonneet mukanaan jakotaimia omasta puutarhastaan. Mama's Gardenin Minna tarjosi minulle ranskantulikukkaa ja ensin meinasin jopa kieltäytyä. Yhdistin kasvin keltaiseen tulikukkaan, jota näkee paljon jopa tiepientareilla. Onneksi tulin järkiini ja otin kasvin vastaan. Tänä kesänä se on kukkinut kahden korkean varren verran ja kuvan kolmas kukkavana putkahti ikäänkuin loppukesän bonuksena ihan yllättäen.

Ranskantulikukka - Verbascum chaixii

Kukka on todella sievä ja sitä kannattaa ehdottomasti kumartua katselemaan ihan läheltä. Silloin näkee parhaiten yksityiskohtien erilaiset värit ja monipuolisuuden. Ihana kasvi. Kiitos Minna vielä näin jälkikäteen. Sinulla on nyt unohtumaton paikkasi puutarhassani tämän kasvin muodossa.

Nepalinhanhikki - Potentilla nepalensis

Auring*n ihanat -blogin Inkalta saadun nepalinhanhikin istutin ensin Vasenrinteeseen. Paikka on sinänsä lämmin ja aurinkoinen, mutta hiekkapitoisena erityisesti muurahaisten suosima alue. Yhden kesän katsoin huolestuneena pientä kasvia ja moneen kertaan mietin, että se on kyllä siirrettävä ennen kuin muurahaiset upottavat hiekkaan koko kukan. Sitkeästi kasvi nousi tänäkin keväänä ja vihdoin joskus heinäkuussa älysin antaa sille uuden mahdollisuuden siirtäen sen Kiemurapenkkiin, kirsikan juurelle. PIkkuinen nepalinhanhikki piristyi oitis ja kiitokseksi on kehittänyt monen monta kaunista kukkaa.

Pallerolaukka - Allium sphaerocephalon

Pallerolaukkoja olen istuttanut parina syksynä useampaan eri paikkaan. Jotenkin sitä kuvittelee, että syksyllä istutetut sipulikasvit kukkivat kaikki heti keväällä. Ei suinkaan. Pallerolaukka aloitti kukintansa vasta heinä-elokuun vaihteessa. Kukkana se ei ole kovin suuri, mutta sitäkin kauniimpi. Pörriäiset näyttävät pallerolaukasta tykkäävän kovasti, sillä usein iltaisin yhdessä pienessä kukinnossa saattoi torkkua kolmekin isoa mehiläistä. 

Parista huonosti valitusta paikasta siirsin pallerolaukat vähän paremmille asuinsijoille. Ja tietenkin istutin lisää uusia pallerolaukkoja.

Rusopajuangervo - Spiraea x billiardii

Pajuangervon suhteen kannattaa olla varovainen. Se nimittäin leviää juuriversoillaan varsin tehokkaasti, ellei pidä varaansa. Se on kyllä oivallinen aitakasvi nopeakasvuisuuden ja helppohoitoisuutensa vuoksi. Olen leikannut pajuangervoja varsin surutta, eikä se siitä huonoa tykkää. Pidän kovasti sen kukinnoista. Ja niin tykkäävät monet pörriäisetkin.

Sormustinkukka - Digitalis purpurea

Kulunut kesä on ollut sormustinkukkien kesä. Ensi kesänä niitä ei sitten varmaan kovin paljon tulekaan, kun keskittyvät kasvattamaan lehtiruusukkeitaan seuraavaa kukintaa varten. Meillä sormustinkukkia oli tänä kesänä runsaasti ja mitä omituisimmissa paikoissa. Viimeisimmän kukkavarren leikkasin vasta muutama päivä sitten sen heiluessa alapihalle johtavien portaiden poikki roiskien sateiden jäljiltä vettä nilkoille.

Komeamaksaruoho - Sedum Herbstfreunde

Komeamaksaruoho on vuosia kuulunut lempikasveihini. Minulla sitä kasvaa useammassa paikassa. Yhdessä ainoassa paikassa se on tänä vuonna ehtinyt kunnolla kukkaan. Muualla kasvi on edelleen voimakkaasti nupulla. Vain pientä avautumista näyttää viime päivinä tulleen. Kiemurapenkin ison maksaruohotuppaan siirsin penkissä parempaan paikkaan keskellä kesää, kun se näytti jäävän väriminttujen jalkoihin. Pelkäsin jo menettäneeni koko hieno kukan, mutta ei suinkaan. Komeamaksaruoho voi hyvin ja näyttää viihtyvän entistäkin paremmin uudessa sijoituspaikassaan. Kannattaa siis ottaa riski ja siirtää mieluummin, kuin menettää koko kasvi.

Purppurapunalatva - Eupatorium purpureum

Purppurapunalatva ei ehkä ole niitä kauneimpia ja viehättävimpiä kasveja, mutta meillä se saa olla ja asua houkuttelemassa perhosia. Purppurapunalatva on joka vuosi ollut erinomainen perhosmagneetti, mutta tänä kesänä perhoset eivät ole sitä löytäneet. Tuskin syy on purppurapunalatvan, vaan pikemminkin perhosten vähyyden. Jokusen neito- ja nokkosperhosen olen bongannut alapihan syyshortensioilta ja kultapiiskuista. Mehiläiset sentään ovat pörränneet purppurapunalatvoissakin runsaana.

Ruusumalva Malva alcea

Pihassani on jo aiemmin ollut valkoista malvaa, jonka luulin hukkuneen menneen talven lumiin. Ei, kyllä se sieltä taas nousi ja kukkiikin, vaikkakin mattimyöhäisenä. Malvan mahdollista katoamista pohtiessani ostin kaksi vaaleanpunaista malvaa. Myyjä ei osannut sanoa, onko kyseessä ruusu- vai myskimalva vaiko kenties harmaamalvikki. Sari blogissaan Sarin puutarhat julkaisi 1.8.2017 erinomaisen postauksen malvoista ja sen perusteella tulkitsen omani ruusumalvaksi. Malvat kuuluvat suosikkeihini. Jokin niistä pitää pihassa kasvaa. Miksei vaikka kaikki.

Sinipiikkiputki - Eryngium planum

Kesti pitkään, ennenkuin pihaani tuli sinipiikkiputki. Kokeeksi kasvatin niitä siemenestä ja jo ensimmäisenä kesänä ihastuin. Sinipiikkiputki ei ole mikään hempeä prinsessa, vaan pikemminkin ronskin miehekäs kaveri. Sinipiikkiputki vain paranee kukinnan edetessä, kun sen olemus muuttuu yhä sinisemmäksi. Tänä kesänä sinippiikiputkien kukinta on kestänyt todella pitkään. Ja näistäkin kaikenlaiset pörriäiset näyttävät tykkäävän kovasti.

Ruusuangervo - Spiraea japonica 'Froebelii'

Postauksen lopuksi laitettakoon vielä yksi kesäinen kukkija, josta pidän kovasti. Ruusuangervo on jo kukintansa lopettanut ajat sitten, mutta yksi oksa oli viikko sitten päättänyt tervehtiä saapuvaa syksyä pienellä uusintakukinnalla. Ruusuangervon kukka on ihana ja sitä täytyy katsoa läheltä nähdäkseen sen herkän kauneuden. Ruusuangervo on muutenkin helppohoitoinen ja kätevä esimerkiksi rinneistutuksiin. Meillä ruusuangervoa kasvaa useammassa paikassa. Osan leikkaan harvemmin, parista paikasta leikkaan kasvuston joka kevät matalaksi. Aina kukkii yhtä kauniisti.

Ruusumalva . Malva alcea

Syksy pyrkii kalenterin lisäksi valtaamaan myös puutarhaa, mutta vielä siellä kesä pinnistelee vastaan. Kukkijoita löytyy runsaasti ja moni niistä luovuttaa vasta pakkasten saapuessa. Nautitaan siis puutarhoistamme ja tankataan kukkaisvoimaa, jotta jaksamme taas seuraavaan kevääseen.

Syksy on, on se

Nyt on syksy saapunut, koska vannoutuneena kesäihmisenä luovutin ja kävin ostamassa ensimmäiset callunat sisäänkäynnin kukkalaatikkoon. Siinä kesää viettäneet surfiniat olivat niin kulahtaneen näköisiä, että jotain piristystä oli keksittävä. Onneksi ei tarvinnut kertaheitolla hankkia kaikkiin laatikoihin syyskukkia, sillä minusta nämäkin olivat aika tyyriitä. Kuusi euroa tuollainen monivärinen calluna-purkki, joskin aika muhkea se on. Kesäistutuksesta oli jäljellä hyväkuntoisia muratteja ja annoin niiden jäädä. Sekaan tyrkkäsin muutaman marjakuusen oksan.

Myös työhuoneen ikkunalaatikko kaipasi päivitystä ja sinne ostin tavallisia kanervia. Tykkään niistä, vaikka eivät yhtä hyvin väriä pidäkään, kuin callunat.

Syysvuokko - Anemone hybrida 'Hadspen Abudance'

Syyskuun alussa ostamistani tarjoussyysvuokoista ensimmäinen on avannut nuppunsa. Tämä on ihan liputuksen paikka, sillä kukka on meidän pihan ihka ensimmäinen syyvuokko. Kärpäset olivat näköjään jo löytäneet uuden juhlapaikan.

Köynnöskuusama - Lonicera heck. 'Amerikan B'

Alkukesästä Päivänliljapenkin päässä olevaan köynnöstukeen istutettu köynnöskuusamakin on päättänyt ryhtyä kukkimaan. Yläpihan terassin kupeessa kasvava tuoksuköynnöskuusama kukkii yleensä aivan alkukesästä, mutta tällä köynnöksellä näyttää olevan oma aikansa. Mahtaako olla tavanomaista, vai lieneekö vain hullaantunut lämpimistä syyspäivistä?

Sinipiikkiputki - Eryngium planum ja Punatähkä Liatris spicata

Lidlin keväiset halpajuurakot ovat olleet hintansa väärtit. Niin Sinipiikkiputki kuin taustalla näkyvät Punatähkätkin ovat kasvaneet ja kukkineen koko rahan edestä.

Kärhö - Clematis 'Rouge Cardinal'

Edellisessä postauksessa ihastelin kukkimaan innostuneita kärhöjä Ville de Lyonia ja Multiblueta. Tänään huomasin myös alapihalla kasvavan Rouge Cardinalin olevan uudelleen nupulla. Se kukkikin pitkään ja hartaasti jo kesällä.

Daalia Pink Blend

Pation ruukuissa kasvavat daaliat jatkavat elokuussa alkanutta kukintaansa. Pinkki daalia on kyllä täynnä mustia ötököitä, jonkinsortin kirvoja ilmeisesti. Pariin kertaan olen niitä häätänyt, mutta mistä lie jälleen löytäneet tiensä daalian varteen ja nyt myös tuonne kukkaan. 

Valkoinen daalia ei jää yhtään pinkkiä huonommaksi kukinnassa. Toivottavasti ensi vuonna muistan paremmin latvoa daalioitani, jotta ne haarautuisivat ja jäisivät vähän matalammiksi, kuin nyt.

Kasvimaan reunalla kukkii vielä yksi hennompi sormustinkukka. Tämä kesä taitaakin jäädä varsinaisena sormustinkukkien valloituksena mieleen. Niitä on ollut mitä kummallisimmissa paikoissa. Niiden varret ovat kasvaneet pitkiksi ja aika tanakoiksikin ja ovat myös kukkineet pitkään. Marjapensaiden alla oli jo niin paljon siementaimia, että vähän niitä harvensin. Muuten saavat seikkailla ympäri puutarhaa, kunhan eivät aivan tukehduta muita kasveja.

Ilmeisesti yöt ovat olleet riittävän lämpimiä, sillä krassikin rönsyilee yhä kasvimaan reunalla. Ja kukkii iloisen värisenä. Krasseista olen joskus yrittänyt etsiä erikoisia värejä, mutta pusseista näyttää kuvista ja selityksistä huolimatta tulevan vähän mitä sattuu. Oikeastaan sillä ei ole mitään merkitystä, sillä krassin kuuluukin olla oranssinpunaisenkukertava ja näkyä pitkälle. Se on krassin tehtävä.

Hyötypuutarhapuoli on tänä kesänä mennyt sananmukaisesti täysin pieleen. Kurpitsansiemenet kylvin tarkoituksella melko myöhään, ettei niitä tarvitsisi pitkään ikkunalaudoilla katsella. Itivät hyvin ja aloittivat kasvun. Siirsin ne jossain vaiheessa kesäkuuta kasvariin ja vihdoin kasvimaalle. Vartta kyllä tuli ja myöhemmin myös kukkia runsaastikin, mutta niistä kukista ei oikein ole syntynyt mitään. Yksi pienen ilmapallon kokoinen kurpitsanmöllykkä kasvustossa näkyy köllöttävän. Jättikurpitsaa siitä tuskin ehtii tulla.

Sama huono tuuri on koettu kasvarissa. Tomaatteja alkoi vihdoin jossain vaiheessa kesää tulla, mutta vasta nyt ensimmäiset ovat muuttuneet punaisiksi. Liika kosteus on piinannut kasvihuonetta. Olen pitänyt siellä öisin lämmitintä ja käynyt aurinkoisina päivinä aukomassa ovea, mutta kun ulkonakin on ollut melkoisen kosteaa. Meidän kasvariin ei paista riittävästi aurinko, vaan minkäs mahdat. Kunnan metsä varjostaa liikaa ja laitankin kaiken toivoni siihen, ettei kunnalta lopu juuri nyt rahat, kun olisi meidän alueen vuoro saada kohennusta. Kunnostusprojektia on jo aiemminkin rahapulan vuoksi siirretty.

Kosmoskukan nuppu

Illat senkun pimenevät. Kello on seitsemän ja ulkona on jo hämärää. Tosin tänään se johtuu taivaan peittäneistä sadepilvistä, mutta varhainhan aurinko jo muutenkin laskee. Ulkona on mukava puuhata, etenkin näin lämpiminä päivinä. Ensimmäiset sipulitkin on jo laitettu multiin ja seuraavat jo odottavat vuoroaan. Eilen hamstrasin kauppareissulla kynttilöitä, sillä nyt jos koskaan on niiden aika.

Punahatut ne vaan kukkii

Ihan ei vielä ole viikonloppu, mutta sen verran lähellä, että voinen jo toivottaa kaikille leppoisaa ja raikasilmaista viikonvaihdetta!

Pientä päivitystä

Punalehtiruusun kiulukat - Rosa Glauca

Kyllä se syksy saapui sittenkin kertaheitolla. Vettä on meidän nurkilla satanut välillä kaatamalla ja välillä muuten vain taivaan täydeltä. Ukkonenkin jyrähteli viikonvaihteessa. Syysleimujen kukinnasta ei enää juurikaan iloa ole, sillä kaikki varret rötköttävät ja pötköttävät pitkin pituuttaan kukkapenkissä.

Punahattu - Echinacea purpurea

Punahatut sen sijaan ovat pitäneet sateissakin pintansa ja seisovat yhä tanakasti pystyssä. Näitä syksyn ihania kukkijoita täytyy ehdottomasti hankkia lisää.

Aronia

Osa aronianmarjoista on jo kypsynyt lähes mustiksi, osa vielä punertaa. Kovin montaa marjaterttua meille ei nyt tulekaan, koska leikkasin aroniapensaat mataliksi runsas vuosi sitten, eivätkä ne siten kukkineet. Eivät tule kukkimaan ensi vuonnakaan, sillä tarkoitus on varhain keväällä napsaista osa tämän vuoden kasvusta pois. Aiemmin olen antanut aronioiden rehottaa oman mielensä mukaan, jolloin ne ovat totisesti ottaneet vapauden omiin oksiinsa ja levittäytyneet aivan liian laajalle. Ajattelin leikata niitä säännöllisesti ja katsoa, vältänkö sillä tavoin alasleikkauksen muutaman vuoden välein. 

Töyhtöesikko - Primula vialii

Kukkijat meidän puutarhassa alkavat olla tosiaan vähissä, vaan keväällä kukkivana ostettu tähkäesikko se vain kukkii ja kukkii. Luultavasti nyt alkaa olla silläkin viimeiset hetkensä, mutta onpa ollut ahkera kukkija.

Sinipiikkiputki - Eryngium planum

Sinipiikkiputkikin on edelleen ihan reippaassa kunnossa. Niitä tosin pitäisi olla useampi vierekkäin, mutta enpä arvannut keväällä Lidlin tarjousjuurakoita useampia ostaa. Josko tämä yksilö päättäisi meillä viihtyä ja ryhtyä myös lisääntymään. Tai sitten yritän kasvattaa sille siemenistä uusia seuralaisia.

Puutarhan töissä on jo selkeä syksyn maku. Kesäkukkia olen joitakin heittänyt kompostiin ja eilen korjasin kasvimaalta loput villirugolat ja elämäni ensimmäiset itse kasvatetut purjot. Tosi pikkuisia purjoja, mutta maussa eivät häviä isommille laisinkaan. Jossain vaiheessa kesää jo ajattelin, ettei moisista langanlaihoista liruista ikinä voi mitään purjoa tulla. Vaan tulipa sittenkin. Ja villirugolaa laitan vastedeskin. On ollut varsin tuottoisa ja hyvän makuinen salaattiaines.

Surfiniat ovat vielä pirteitä, kun siirsin ne sateelta suojaan

Nurmikko ei enää ole kasvanut yhtä hurjaa vauhtia, kuin vielä kuukausi sitten. Edellisestä leikkauksesta on runsas viikko ja vielä sitä olisi päivän pari sietänyt. Kävin kuitenkin leikkaamassa, kun aurinkokin iltapäivän mittaan tuli jälleen esiin.

Vanilla on kyllä kiitollinen kesäkukka

Nyt alkaa jo olla matkakuumetta, sillä maanantaina on lähtö Lontooseen. Olen yrittänyt listata paikkoja, jotka haluaisin käydä katsomassa. Netissä on siis tullut seikkailtua enemmän kuin tarpeeksi. Punnat vaan vilistävät silmien edessä vaihtoehtoja tutkiessa, sillä mikään halpa paikka Lontoo ei todellakaan ole. Sisäänpääsylippuja voi ostaa etukäteen monenlaisiin paikkoihin, jolloin on mahdollisuus päästä jonossa hiukan muita nopeammin. Valuuttalaskuria klikkailessa alkaa pakostakin miettiä, haluanko maksaa jonkun kirkon sisätilojen näkemisestä 30 euroa. Tai pilvenpiirtäjän näköalabaarissa käynnistä. Enpä taida. Aikaa on kuitenkin niin vähän, että niihin ilmaisiinkin näkemisiin saa sen ilman vaikeuksia käytettyä.

Piippuköynnös - Aristolochia macrophylla matkalla katolle

Ilmoittauduin tässä matkan odotuksessa ja kaikessa muussakin kiireessä luontokuvauskurssille työväenopistoon. Kurssi alkaa torstai-iltana sisätiloissa ja lauantaina ja sunnuntain olemme luonnon helmassa. Maanantain lopetukseen en matkan vuoksi pääse. Se olisi jälleen sisätiloissa, joten uskon sen olevan kurssin yhteenvetoa ja opitun kertaamista. Niin tai näin, toivon saavani tarpeellisia vinkkejä nimenomaan niillä ulkona tapahtuvilla tunneilla. Onneksi on luvassa aurinkoisia ja sateettomia päiviä.

Tarhajuoru - Tradescantia 'Red Grape'

Ensimmäinen sipulitilaus odottaa noutajaansa postissa ja pari tulppupussia sain ystävältä. En ole ehtinyt laisinkaan kauppoihin, joten saapa nähdä, jääkö tänä vuonna houkutusostokset väliin. Ellei siis nettiostoksia huomioida. 

Pajuangervo - Spiraea x billiardii

Huomenna onkin vaihteeksi omaishoitopäivä. Äidillä on sydänläppäleikkauksen 3-vuotistarkastus. Toivottavasti ei tule yllätyksiä.