Terveisiä kanttauksen, kitkennän ja kattilan välistä

Dahlia Cafe au Lait

 

Laatimani työlista on pitänyt meikäläisen kiireisenä. Tuskin vapaa-ajanongelmia ilman listaakaan olisi, mutta onpa kiva ruksata suunniteltuja töitä tehdyiksi. Sateita on tullut sopivasti siinä mielessä, ettei kesäkukkia ja kasvariasukkaita lukuunottamatta muuta ole tarvinnut kastella. Lämpöä on riittänyt ihan shortsikeleiksi saakka. Sen verran yleensäkin olen lämminverinen, että mieluummin liian vähissä vaatteissa työn pariin. Muuten saisi ensimmäisen vartin jälkeen kipaista sisälle vähentämään varustusta.

Muutama vesisade on tullut hurjalla voimalla. Pergolan kaiteen petuniat ovat onneksi osittain sateelta suojassa, mutta kyllä niitä onkin saanut nyppiä jokaisen sateen jälkeen. Toki petuniaa on nypittävä säännöllisesti muutenkin, jotta se jaksaisi kukkia ilman ennenaikaista ränsistymistä.

Lilium lancifolium 'Flore Pleno' - Kerrottu tiikerililja

Kesällä 2018 istutettu kerrottu tiikerililja Flore Pleno on vihdoin avannut ensimmäiset nuppunsa. Tämä kukkii aina vähän tavallista tiikerililjaa myöhemmin. Ehdin siis tänäkin kesänä jo etukäteen murehtimaan Flore Plenon mahdollista poislähtöä. Sieltä se pari päivää sitten nousi alkuun vähän matalampana. Varret ovat kasvaneet ja kirineet muiden tiikerililjojen korkuisiksi. Useampi Flore Pleno on vielä nupullaan.

Lilium lancifolium - Tiikerililja

Olen istuttanut tiikerililjoja olopihan Allaspenkkiin. Siinä niitä onkin suurin keskittymä. Muualle en ole tietoisesti istuttanut ainuttakaan tiikerililjaa, mutta siitä huolimatta niitä kasvaa myös Pikkupuutarhan Kivi- ja Kriikunapenkeissä. Myös pari yksilöä on pompannut olopihan käytävän yli terassin kaiteen vieressä kasvavien lumimarjojen joukkoon. 

Allaspenkin reunimmaisista putoaa joka kesä itusilmuja käytävällekin. Siitä niitä poimin ja heitän takaisin penkkiin. Luultavasti itusilmuja on kulkeutunut mullan ja istutusten myötä puutarhan muille alueille. Tykkään tiikerililjoista, joten niiden leviäminen ei haittaa tippaakaan.

Hemerocallis fulva - Rusopäivänlilja

Aika pian iristen kukinnan päättymisen jälkeen alkoi päivänliljojen vuoro. Ensimmäisenä kukkii aina keltapäivänälilja (Hemerocallis lilio-asphodelus), joka on jo lopettanutkin, aikaa sitten. Keltapäivänlilja on kestävä ja varma kukkija. Niinpä olen istuttanut jakotaimia myös sisäänkäynnin viereen Bermudaan, joka paikkana kärsii kesä toisensa jälkeen kuivuudesta. Keltapäivänliljat eivät ole sateettomuudesta moksiskaan.

Hemerocallis 'Pink Damask'

Rusopäivänliljat ovat kukkineet alapihan Päivänliljapenkissä jo pitkään. Jostain syystä olen sekoittanut ne aiemmin Pink Damaskiin, jota kasvaa samaisen penkin toisessä päässä. Kuten kuvat osoittavat, väriero rusopäivänliljan ja Pink Damaskin välillä on selvä.

Hemerocallis 'Stella d'Oro

Suurikukkaisen päivänlilja Stella d'Oron nupuista minulle tulee aina mieleen banaani. Stella d'Oro on nimensä mukaisesti täydellinen yhden päivän lilja. Yksittäinen kukka ei kahta päivää kestä, mutta onneksi yhdessä varressa on useampi nuppu ja varsiakin monta. Kukintaa riittää pitkäksi aikaa.

Hemerocallis 'Frans Hals'

Keväällä ostin Liiteristä kolme päivänliljan juurakkoa. Yhden piti olla Crimson Pirate ja kaksi Frans Halsia. Juurakot olivat ensin ruukuissa juurtumassa, kunnes ensimmäisten lehtien kasvettua istutin ne kesäkuun alussa Ovaalipenkkiin. Kaikki kolme näyttää olevan Frans Halseja.

Hemerocallis 'Agnes Elpers'

Heinäkuussa 2016 sain mahdollisuuden vierailla Päivölän ruusujen koetilalla. Sieltä meille kotiutui mm. kuvan päivänlilja, jonka nimestä en ole aivan varma. Kutsun sitä nimellä Agnes Elpers, mutta se voi olla myös Klaus Hadaschik. Tai sitten joku muu.

Sen asuinpaikka on Päivänliljapenkin naapurin puoleisessa päässä. Lähellä asuvat ruusupensaat ovat kasvaneet korkeiksi tuoden nykyisin jo enemmän varjoa myös Päivänliljapenkkiin. Siksi ehkä Agnes aloittaa kukinnan muita päivänliljoja myöhemmin. Olen kahden vaiheilla, siirtäisinkö Agneksen lähemmäs muita päivänliljoja. Odottakoon ainakin siihen, kunnes kukinta on ohi.

Austin-ruusu 'Carolyn Knight'

En ole vielä tointunut ensimmäisen Austin-ruusuni, Lady of Shalottin, kukkien lumouksesta. Niinhän siinä huumassani sitten kävi, että poikkesin sunnuntaina Lommilan Puutarhanikkareille. Ostin Lady of Shalottin sieltä toukokuussa ja uskoin heiltä yhä löytyvän muitakin Austin-ruusuja. Ja olihan siellä niin monta erilaista, että maahan syntyi polku ruusujen ympärillä pyöriessäni.

Punasävyisiä Austin-ruusuja oli lukuisia. Ja yksi kerman värinen. Keltainen Pilgrim oli jo hyppysissäni, kunnes huomasin aprikoosinvärisen Carolyn Knightin. Sen valitsin ja jo istutinkin Lady of Shalottin lähelle. Täytyyhän ruusuillakin olla lajikumppaninsa.

Carolyn Knightistä sanotaan seuraavaa:  "Carolyn Knight on ylpeä ja upea floribundaruusu, jonka herkät silmut aprikoosioranssin ja vaaleanpunaisen sävyissä avautuvat lempeiksi vaaleankeltaisiksi kukiksi. Sen kukilla on hunajamakea monimutkainen tuoksu ja ne kukkivat toistuvasti läpi kauden. Se voi kasvaa 110-120 cm korkeaksi."

Hedelmätarha alkaa olla kuosissaan.

Puutarha on tänä kesänä suorastaan huutanut ihmiskäsien kosketusta ja kohennusta olemukseensa. Vihdoin olen löytänyt sopivasti aikaa ja itsestäni virtaa tarttua rikkaruohohommiin ja kanttausurien huoltoon. Ymmärsin sentään, ettei joka nurkkaa tarvitse yhden päivän puitteissa saada kuntoon. Pala palalta olen ottanut puutarhan jälleen haltuun. Viime sunnuntaina meni useampi tunti hedelmätarhassa. Nyt se alkaa olla kuosissaan.

Kriikunapolkukin on siistitty.

Kitkemisen ohessa olen jakanut kasveja ja istuttanut kesän aikana ruukuissa asustaneita uusille paikoilleen. Siirtojakin on tullut tehtyä ehkä tavallista enemmän. Kasveilla on tapana levitä vähän joka suuntaan. Joitakin on jo heti alkuun tullut istutettua liian lähekkäin tai muuten ahtaisiin paikkoihin. Lisää muuttoja on vielä suunnitelmissa. Valmiissa puutarhassa yksittäisen kasvin muutto merkitsee siirtoja myös muille. Tai jonkun kasvin lähtöä kokonaan pois; joko jonkun toisen puutarhaan tai kompostiin.

Oikearinteen vuorimäntyjen alueella on menossa muutosprosessi. Pari korkeimmaksi kasvanutta vuorimäntyä sahattiin jo kokonaan pois. Juhannusviikon vuosiversojen typistys ei enää onnistunut ilman korkeita tikkaita. Täältä vinkkelistä vuorimännyt näyttävät hauskoilta palluroilta, mutta läheltä katsottuna ne ovat erinomainen esimerkki siitä, millaisiksi risukasoiksi vuorimännyt alkuvuosien typistämättömyydessä kasvavat.

Kokonaan vuorimäntykasvustoa ei poisteta. Korkeimmat jo lähtivät ja muutama muu seuraa perässä, kunhan keritään. Koska olemassa olevat vuorimännyt tulevat varjostamaan jatkossakin osaa alueesta ja koska vuosikausien neulaskertymän vuoksi maa lienee varsin hapanta, istutan todennäköisesti tilalle uusia havukasveja. Suunnitelma elää edelleen.

Heinäkuun puolivälissä alkaneet sateet ovat virkistäneet kiitettävästi alkukesän kuivuudesta kärsinyttä puutarhaa. Aukkopaikkoja on edelleen, mutta moni elokuun kukkija on täyttänyt ja viherryttänyt penkkejä mukavasti.

Keskiviikkona heräsin aamuvarhaisella kaatosateeseen. Tyytyväisenä käänsin kylkeäni, sillä tuntuu hyvältä tietää viime päivinä siirrettyjen kasvien saavan tarpeellista kastelua.

Uusi kivituhkapinta pihan kulkuväylillä on tiivistynyt erinomaisesti, eikä se pölyä ollenkaan. Tuuliset säät ovat tuoneet käytäville jos jonkinlaista lehteä ja roskaa. Niiden haravoiminen sujuu hyvin ilman, että kivituhkaa merkittävästi irtoaisi samalla. On se vaan suuri ilo katsella, kun pitkään suunnitelmissa olleet projektit ovat edistyneet.

Sipulit ja valkosipulit on nostettu ja laitettu puuvajaan kuivumaan. Kummastakin tuli oikein hyvä sato. Pienen istutusalueen vuoksi sipulit eivät kevääseen saakka riitä. Sen sijaan valkosipulien suhteen olemme omavaraisia. 

Raidallinen Barbietola ja punainen Moulin Rouge

 
Hyötyviljely lavakauluksissa sujuu hyvin. Meillä lavakaulukset tai tutummin kutsuttuna kasvimaa sijaitsee varsin aurinkoisessa ja tuulisessa paikassa. Parin viime vuoden kokemus osoittaa, että parhaiten onnistuvat erilaiset juurekset ja sipulit. Eli mullan sisään "hedelmänsä" kasvattavat syötävät. Niinpä jo syksyllä päätin jatkossa lehtivihannesten sijaan panostaa enemmän esimerkiksi porkkanoihin, punajuuriin ja sipuleihin. Se oli oikea päätös, jota on ensi vuonna jalostettava entisestään.

Kylvin keväällä porkkanoiden lisäksi kahta erilaista punajuurta: punaista Moulin Rougea ja raidallista Barbietolaa.

Maanantaina nostin punajuuret, joista olikin kasvanut melkoisia mollukoita. Suurin painoi 469 g. Muut olivat maltillisemman kokoisia. Säilöin suurimman osan etikkapunajuuriksi. Muutaman jätin säilömättä ja tein niistä sosekeittoa, johon lisäsin oman maan porkkanoita, kesäkurpitsaa ja sipulia. Hyvää tuli.

Omena valkeakuulas

Omenasato on tänä vuonna meillä varsin vaisu. Kukinnan aikaan oli kylmää, eikä pölyttäjiä näkynyt. Lisäksi hedelmäpuissa on ollut monenmoista ötökkää. Omenankehrääjäkoi ilmestyi nyt toista kertaa ja aika isona määränä. Ehkä omenapuut pitävät välillä myös lepovuoden. Monta hyvää hedelmävuotta onkin ollut peräkkäin. 

Valkeakuulaasta löysin peräti kaksi omppua, jotka syötiin iltauutisten aikaan. Huvituksessa on hedelmiä enemmän, joskin iso osa niistä on ötököiden runtelemia. Pilkon käyttökelpoiset osat pakastimeen vaikkapa talven piirakkaa varten.

Clematis Princess Diana (Clematis Texensis-ryhmä) - Tarhalyhtykärhö

Keväällä 2021 istutettu tarhalyhtykärhö Princess Diana on avannut yhden nuppunsa. Näyttää siltä, että useampia nuppuja olisi tulossa, mutta aika näyttää, kuivuvatko viime kesäiseen tapaan avautumatta? Netistä luin Princess Dianan olevan niin helppohoitoinen, että sitä suositellaan vasta-alkajille. Se heräsi tosi myöhään, jonka vuoksi epäilin koko köynnöksen olevan vainaa. Kukkimisajaksi on mainittu elo-syyskuu eli ihan on aikataulussa.

Koko kärhö on vasta hyvin hoikka ja hentoinen. Yksi ainoa varsi, josta on hissukseen eroamassa muutamia yhtä hentoisia sivuversoja. Tuskin olisin ensimmäistäkään kukkaa huomannut, ellen olisi ryhtynyt siivoamaan edestä kuihtuneita sormustinkukkia pois. Saattaa olla, että tämä prinsessa muuttaa johonkin edullisempaan paikkaan. Kunhan nyt kukkii kukkimisensa ja kunhan keksin sen uuden paikan.

Clematis alpina - Alppikärhö avaa muutamia loppukesän kukkia.

Hento haikeus on jo valtaamassa mieltä elokuun kääntyessä loppupuolelle. Ei anneta lähestyvän syksyn meitä masentaa, vaan nautitaan näistä upeista loppukesän päivistä. Ja toivotaan sen jälkeen saapuvaksi lämmin ja värikäs syksy.

Sekalainen seurakunta

Lilium lancifolium - Tiikerililja

 
Mihin lie aikani menee, kun päivässä tuntuu olevan vain aamu ja heti perään ilta? Kivituhkaurakan jälkeen olen sentään ehtinyt pureutua tavanomaisempiin puutarhatehtäviin. Jokunen kasvikin on vaihtanut paikkaa, vaikka kuivuuden vuoksi on edelleen harjoitettava keinokastelua.

Alcea rosea - Salkoruusu

Kasvit tarjoavat kivoja yllätyksiä. Olen monta kertaa manannut, kun en onnistu kasvattamaan tummaa salkoruusua. No, nyt sain sellaisen ihan sattuman kautta. Olen esikasvattanut viime ja tänä keväänä kahta vaaleaa salkoruusua: Champagnea ja Chaters Doublea. Ovat itäneet ja istutettu maahan niin vuosi sitten kuin nytkin.

 
Ensimmäiset viime vuonna istutetut ovat avanneet nuppunsa, eikä sieltä tullutkaan kermanvärisiä kukkia, vaan tummanpuhuvia. Olisivatko Nigraa? 

Yläpihan Bermudassa on tänä keväänä esikasvatettuja ja istutettuja salkoruusuja. Niissä on isot nuput. Saapa nähdä, millaisia kukkia sieltä ilmaantuu.

Alcea rosea - Salkoruusu

Toinen salkoruusuyllätys nousi olopihan Allaspenkistä. Kuvan voimakkaan pinkkiä salkoruusua minulla kasvoi noin metrin verran vasemmalla usean vuoden ajan. Vuosi sitten se ei enää noussut. Kuvan salkoruusun paikalle istutin toukokuussa tämän kevään esikasvatettuja vaaleita salkoruusuja (Champagne ja Chaters Double). Niistä yhdestä kuoriutui pinkki versio. Saattaa olla, että maassa on vanhan pinkin salkoruusun siemeniä. Mutta kuvan yksilö on takuuvarmasti siemenpussin tuotos. Ihan omin kätösin siihen toukokuussa istutettu. 

Kyllä minulle kelpaa tällainen pinkki salkoruusukin. Jospa niistä vaaleistakin osa päättää vielä kukkia. Ellei nyt niin ehkä ensi kesänä.

Hemerocallis 'Frans Hals'

Ostin toukokuussa Liiteristä juurakoita ja mukuloita. Kaksi päivänlilja Frans Halsia on kumpikin kukkinut. Laitoin juurakot aluksi purkkeihin kasvamaan. Kesäkuun alussa siirsin vihertyneet kasvit kukkapenkkiin. Ensimmäinen Frans Hals kukki jo ajat sitten. Toinen vasta tällä viikolla.

Hemerocallis

Mummon kalsareiden värinen päivänlilja availee nuppujaan vikkelään tahtiin. Vikkelä saa olla kuvaajakin, sillä nimensä mukaisesti yksi päivänlilja on komeana sen yhden päivän. Onneksi kukkavarsia on useita ja jokaisessa monta nuppua. Niistä riittää kukintaa useiksi päiviksi.

Minulla ei ole tälle päivänliljalle nimeä. Päivänpesän elämää -blogin Katjalla on paljon päivänliljoja ja iriksiä. Hän ehkä tietää nimen?

Nimetön värililja

 
Kiemurapenkin värililja Rosella's Dreamien jo pudottaessa terälehtiään, omansa aukaisi hennon oranssisävyinen lilja. Kuka hän liekin, mutta ihan kiva värisävy. Istutuslistojeni mukaan tämän väristä en ole istuttanut sen enempää Kiemurapenkkiin kuin muuallekaan.

Echinacea 'Moodz Satisfy'

Tykkään punahatuista, mutta ne eivät tykkää minusta. Olen istuttanut lukuisia esikasvatettuja ja kaupasta taimina ostettuja punahattuja. Eri värisiä, eri nimisiä, eri kokoisia. Suurin osa on lähtenyt muille maille vierahille. Kiemurapenkissä ja Syyspenkissä kasvaa sentään muutama peruspunahattu, joiden ilmestymistä kiittelen ahkerasti.

Kuvan oranssin punahatun ostin kesällä 2021 silloisesta Honkkarista loppukesästä kukkivana purkkikukkana. Istutin sen Syyspenkkiin, jossa se tänäkin kesänä näyttää kukkivan. Ei kovin pulskana ja vain yhden varren voimin. Kunhan elää ja kukkii sen sijaan, että ottaisi hatkat tämäkin. Netin nimihaulla saa ihan erilaisen kasvin, mutta hälläväliä.

Achillea millefolium - Kärsämö, vaal.pun.

Myös kärsämöiden kanssa toivoisin pärjääväni menestyksekkäämmin. Jaksan yhä murehtia kesällä 2019 Tahvosilta hankitun Red Velvet -kärsämön katoamista. Se oli komea yksilö, jota olisin mielelläni katsellut vuodesta toiseen.

Vaaleanpunaista kärsämöä olen istuttanut Syyspenkkiin ihan vain vaaleanpunaisena ja toisen nimellä Cerise Queen. En osaa sanoa, kumpi tuo kuvan yksilö on. Kukkii sentään useamman varren voimalla. Kenties se päättää viihtyä pidempään ja runsastuu ajan mittaan.

Achillea millefolium - Kultakärsämö

 
Pikkupuutarhan kultakärsämö sentään voi hyvin, kasvaa korkeaksi ja pitkään.

Nimeä kaipaava iris

Muutaman päivän takaisella kuvauskierroksella löysin itselleni lisää siirtotöitä. Pikkupuutarhan Kivipenkissä kukkii parhaillaan iris, jonka nimestä ei ole haisuakaan. Tämä lienee taas niitä kasveja, joita on muiden kasvien siirrossa tullut tyrkättyä multaan sen enempää nimikylttejä laittamatta ja kirjauksia tekemättä.

Sininen kukka näyttää oikein fiiniltä korkeampiensa tyvessä, mutta jo nyt se on vaarassa jäädä takanaan kasvavien syysleimujen jalkoihin. Jatkossa tilanne vain pahenee. Iriksellä on siis muutto edessä. Kukkikoon ensin rauhassa. Sillä välin odotan maan perusteellisempaa kastumista ja mietin sille uuden asuinsijan.

Eryngium alpina - Alppipiikkiputki

Alppipiikkiputki toimii joka vuosi pörriäisten varalaskupaikkana. Eikä vain tämä yksi ainoa kukkapötkylä, vaan ihan jokaisessa pörriäisiä on ruuhkaksi asti. Taitavat viettää öitäänkin, sillä aamuvarhaisella lukuisia pörriäisiä on kukassa täydessä unessa.

Eryngium planum - Sinipiikkiputki

Sinipiikkiputkella ei ole alppipiikkiputken kaltaista pörriäisten lepopaikkahoukuttelevuutta. Pidän sinipiikkiputken jännästä sinisyydestä. Sen sijaan niiden tehokkaasta leviämisestä en ole aivan yhtä innostunut. Kuvan yksilö ilmestyi pari kesää sitten herukkapensaan tyveen. Kun tätä kasvia on jo parissa paikassa ennestäänkin, on herukkapensaan kaverilla alkanut lähtölaskenta. Kukkikoon nyt aikansa. Syksyllä se kohdatkoon lapion voiman.

Miksiköhän tehokkaasti siementävät kasvit löytävät tiensä aina omituisiin paikkoihin? Yksikään sinipiikkiputki ei leviä penkin keskelle, jossa sille olisi tilaa. Ei, vaan niiden pitää tunkea juurensa kanttausuriin. Tai herukkapensaiden tyvelle. Tai aivan istutusalueen ulkoreunaan, jolloin ne kaatuvat nurmikolle tai retkottavat pienempiensä päällä.

Olen jo pitkään suunnitellut tutustumisretkeä Tampereelle. Tulihan siellä käytyä useamminkin anopin vielä eläessä ja asuessa Tampereella. Ei vain hänen luonaan vieraillessa raaskinut keskittyä kaupungin nähtävyyksiin.

Opiskeluaikainen ystäväni muutti kolme vuotta sitten Tampereelle. Hänen sukujuurensa ovat Tampereella ja hän on innostunut tekemään sukututkimusta. Siinä ohessa hän on perehtynyt Tampereen historiaan, rakennuksiin, nähtävyyksiin, museoihin. 

Sain kyläkutsun, jonka otin ilolla vastaan. Vietimme kaksi intensiivistä päivää kierrellen katuja, puistoja, nähtävyyksiä, museoita. Oli upeaa kulkea kaupungilla asiantuntevan oppaan johdolla. Hyvin suunnitellusta ajankäytöstä huolimatta näkemättä ja kokematta jäi valtavasti kiinnostavia paikkoja ja asioita. Viihdyimme niin hyvin keskenämme, että uusia matkoja Tampereelle on näköpiirissä.

Pyjamalude

Tampere on minusta aina ollut mielenkiintoinen kaupunki. Viime vuosina se on kehittynyt paljon. Ymmärrän hyvin, että erilaisissa kaupunkigallupeissa Tampere voittaa ykkössijan.

Perjantai-iltapäivän (28.7.) sadekuuro

Heinäkuussa meidän nurkilla on satanut jonkun verran. Touko-kesäkuussa ei satanut juuri ollenkaan. Viime päivien sateet ovat olleet ensiapua rutikuivalle maalle, mutta aika paljon enemmän ja pidempään saisi sataa jonkinlaiseen tasapainoon pääsemiseksi. Maata kaivaessa multa pöllyää ja hetken kestävissä sateissa kostuu vain pinta syvempien kerrosten jäädessä ilman. Istutusalueilla on paljon aukkopaikkoja ja moni kasvi seisoo lehdet jatkuvasti surullisesti lurpallaan. Kellastuneita lehtiä ja kokonaisia kasvejakin on jo kuin syksyllä konsanaan.

 
En ole ehtinyt kastelemaan edes kasvimaata riittävästi. Myönnettäköön, että jatkuva kuivuus on myös lannistanut aktiivisuuttani. Väkisinkin mieleen nousee ajatus "mitä se kannattaa, kastelen sitten huomenna". Perjantaina viritin heti aamusta sadettimen, jonka suuntasin suoraan kasvilavoihin ja eniten kastelua kaipaaviin paikkoihin. Annoin sadettimen kastella pitkään kutakin kohdetta. Lopuksi vielä vaihdoin sadettimen pistooliin ja jatkoin kastelua. 

Perjantai-ltapäiväksi oli sadetta luvassa. Tuumasin, että märkään maahan sade uppoaa tehokkaammin. Neljän aikaan ennustettu sade myös toteutui. Pitkästä aikaa se oli vähän rankempi ja pidempi kuuro.

Kesämalvikki

Helteitä ei onneksi ole viime aikoina ollut. Minulle riittää vallan mainiosti +20 asteen kesäsäät. En kaipaa etelän kuumuutta ja vielä vähemmän metsäpalojen kärventämää luontoa.

Pian alkaa elokuu, kesää on vielä hyvin jäljellä.
Mukavaa viikonvaihdetta kaikille!

 

Agnes vai Klaus - päivänlilja kuitenkin

Hemerocallis 'Agnes Elpers' tai 'Klaus Hadaschik'

Kuivuudesta kärsivän puutarhan keskellä avautui kaivattu punainen päivänlilja. Se saattaa olla Agnes Elpers tai Klaus Hadaschik. Kumpi vain, mutta upean punainen ihanuus. Viime kesänä se ei kukkinut laisinkaan. Tämä päivänlilja on kotoisin Päivölän ruusutilalta, jossa minulla oli tilaisuus vierailla kesällä 2016 Pirkko Kahilan ja Peter Joyn opastamalla ruusuretkellä. Jännä, että ruusuretkestä tuli puutarhaani muistuttamaan punainen päivänlilja. No, poikihan retki myös ruusuhankintoja.

Hemerocallis

Tämä keltainen päivänlilja saattaa olla Stella d'Oro. Tai sitten joku muu. Nuppuja on runsaasti useamman varren päässä valmiina poksahtamaan auki. Hyvä niin, sillä nimensä mukaisesti yksi kukka ei juuri päivää pidempään hyväkuntoisena pysy. Tämäkin on kotoisin Päivölän ruusutilalta, kuten seuraavakin päivänlilja.

Hemerocallis

Myös tämä oranssinpunainen päivänlilja on kukkinut runsaana. Päivänliljani kasvavat lähes kaikki samassa kohopenkissä alapihalla. Penkki onkin saanut nimen Päivänliljapenkki pääasujaimistonsa mukaan. Päivänliljat ovat oikeastaan tosi helppoja kasveja. Vihreä lehdistö näyttää nätiltä koko alkukesän, eikä kukkiakaan tarvitse tukea.

Campanula 'La Belle' - Kurjenkello

Pikkuinen kurjenkello La Belle lopettelee jo kukintaansa. Se on hiukan päivänliljojen ahdistama ja kaipaa tulevaisuudessa siirtoa avarammille maille. Toisaalta se näyttää viihtyvän korkeampien kasvien varjostamana. Soma matalahko kasvi, joka ei hurraahuutoja aiheuta, mutta ansaitsee paikkansa arjen ilahduttajana.

Campanula betulifolia - Koivukello

Türin kukkamarkkinoilta toukokuussa 2016 puutarhaani kotiutui pieni koivukello. Kuvassa se kurkkii akileijan lehtien lomasta. Kasvilla on korkeutta noin 10 senttiä. Joka vuosi se kukkii muutaman kukan voimin, mutta ei ole millään tavoin rehevöitynyt tai vallannut tilaa. Se asustaa melko kuivassa paikassa, mutta ehkä kaipaisi enemmän aurinkoa. Sopisi kenties paremmin kivikkoiseen paikkaan. Täytyypä miettiä, siirtäisinkö hänet rinteeseen.

Malva moschata - Myskimalva

Enpä muista, missä minulla olisi kasvanut valkoista myskimalvaa. Ennen tätä kesää. Kesäkuussa katselin puutarhavattujen keskeltä nousevaa kasvia ja meinasin nyhtää sen jo rikkaruohona pois. Annoin kasville mahdollisuuden ja hyvä niin. Osoittautui valkoiseksi myskimalvaksi. Yllättäen toinenkin yksilö nousi samaisten vadelmien joukkoon metrin päähän. Kaivoin myskimalvat pois ja istutin ne yläpihan perennapenkkiin. 

Malva moschata - Myskimalva

Myskimalva on kukkinut tänä kesänä ennätyksellisen runsaana. Se on myös tehnyt siementaimia, joista yhden jo siirsin toiseen paikkaan. Myskimalva kuuluu helppoihin perennoihin. Vähän se tuppaa välillä kaatumaan.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Kelloköynnöksessä on nuppuja ollut jo viikkoja, mutta vasta nyt ensimmäinen niistä aikoo avautua. Pitääkin olla tarkkana, että ehdin nähdä kukan. Luvassa on vesisateita ja ukkoskuuroja (hyvä niin), jotka saattavat irrottaa ja viskata hennon kukan käytävähiekkaan.

Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'

Minusta on yhä kesä, mutta syyshortensiat ovat näköjään eri mieltä valmistautuessaan jokasyksyiseen kukintaansa. Kukinnot ovat kasvanneet kokoa ja näköä. Hentoa punerrustakin valkoisissa kukissa on näkyvissä. Myös Vim's Redissä on runsaasti kukkia. Vim's Redini kasvaa huomattavasti Vanille Fraisea matalampana. Vanille Fraisessa on korkeat ja vankat oksat, joiden kärkiin kukat muodostuvat. Leikkaan varhain keväällä vanhat kukinnot pois ja muutenkin typistän hieman kuivuneita oksankärkiä. Uskaltaisinko lyhentää varsia reilummin, jotta kasvi haarautuisi enemmän? Olisiko mahdollinen leikkaus hyvä tehdä syksyllä vai vasta keväällä? Mitä sanotte?

Clematis ´Summer Snow´ (´Paul Farges´) - Lumikärhö

Tiistaina saimme pari ukkoskuuroa ja sen jälkeen tunnin verran rauhallista tihkua. Iloitsin suuresti kaivatusta sateesta, mutta lisää saisi tulla. Lumikärhön lailla kurkottelen kohti pilviä ja toivon sieltä virkistävää kastelua.