Kurkistus marraskuun viimeiseen viikkoon

 
Olen aina puutarhanäkymissäni jäljessä kulloisestakin tilanteesta. Eipä kai se niin tarkkaa ole, miten ja milloin kasviensa elämästä raportoin. Sääennusteita katsoessani ajattelin laittaa kuvat viime aikojen harmaudesta. Ennen kuin maisema muuttuu jälleen valkoiseksi. Tai ehkä ensin loskaiseksi.

Marraskuun viimeinen viikko oli pimeä, kostea ja tuulinen. Torstaina 28.11. sumu ei hälvennyt koko päivänä. Teki hirveästi mieli mennä haravoimaan, mutta mitäpä sitä märkää nurmikkoa rapsuttamaan. Tai jatkamaan metsäruusun kaivamista (multainen alue oikealla). Eikä siihen olisi ollut aikaakaan.

Kärhöpolku 28.11.24

Edellisellä viikolla sataneesta lumesta on jäljellä vain pieniä kasoja paikoissa, joihin lunta on kolattu. Ja ojissa tiiviisti pakattuja möykkyjä auran jäljiltä.

Verkkoja kuvissani saattaa näkyä siellä täällä. Olen virittänyt niitä sekä jänisten että peurojen kiusaksi. Kaariportin molemmin puolin kasvaa alppikärhöjä, joiden tyveltä jänikset järsivät versot kokonaan poikki vuosi sitten. Nyt tyvet on suojattu verkoilla.

Puiston puoleisen päädyn käytävä 24.11.2024

Tässä kuvassa näkyy, kuinka olen laittanut verkkoa käytävän yli. Peurat kyllä pystyvät hyppäämään 150-senttisen verkon yli, mutta tällaisia esteitä laittamalla toivon niiden hiljaisina aikoina tyytyvän vaihtamaan suuntaa. Näin on toistaiseksi tapahtunutkin. Peurat kulkevat kuvan oikealta puolelta suoraan puistoalueelle. Naapuruston kissat livahtavat verkon ja seinän välistä käytävälle, kuten jäljistä näkyy. 

Verkko ei ole seinässä kiinni, vaan nojaa seinään ja köynnöshortensiaan. Verkko on saatava helposti pois lumen kolaamista varten. Toisinaan meidän on tästä kuljettavakin, vaikka näin talviaikaan menemme kellariin enimmäkseen toista kautta.

Kukkia ei puutarhastani enää löydy. Paitsi joitakin jo aikoja sitten terälehtensä avanneita koristemansikoita, jotka ovat jo melko lätsähtäneitä.

Kirjavalehtinen pikkutalvio - Vinca minor 'Illumination'  näkyy paljaassa maassa oikein hyvin. Se ei leviä lainkaan samalla tavoin kuin sinikukkainen pikkutalvio, jota minulla on riesaksi asti. Tätä Illuminationia olen saanut Auring*n ihanat -blogin Inkalta kesällä 2015. Silloin istutin sen Päivänliljapenkkiin, jossa se yhä asustaa. Pari kertaa olen siirtänyt emokasvista versoja, kuten kuvan Hortensiapenkin yksilö.

Tavallisen pikkutalvion kanssa on syytä olla huolellinen. Sen on jo huomattu levinneen luontoon pääasiassa pihoilta ja puutarhoista. Usein ihmisten viedessä puutarhajätettä yleisille alueille. 

Asarum europaeum - Taponlehti

Taponlehti on ikivihreä maanpeiteperenna. Se viihtyy paremmin varjossa. En ole saanut sitä missään viihtymään laajalla alueella. Pieniä lämpäreitä sen sijaan on siellä täällä. Jotkut suorastaan kummallisissa paikoissa. Turha menettää hermojaan yksittäisen kasvin vuoksi. Paras iloita pienistä esiintymistä. Kenties tasapaino puutarhassa säilyy näin, kun joku pyrkii valoittamaan tilaa muidenkin edestä ja joku toinen sinnittelee siinä sivussa vatsaa kohti selkärankaa vetäen.

Nämä lehdet kuuluvat malvakasville. Olen istuttanut sekä ruusu- että myskimalvaa. Harmaamalvikkia sen sijaan en, mutta kaivamieni tietojen perusteella (mm. Sarin puutarhat) nämä lehdet nimen omaan kuuluvat harmaamalvikille. Vaaleanpunaisena kukkiva, korkeahko kasvi tästä kesäisin nousee. Yleensä se myös kaatuu eli kaipaa joka kesä tukemista.

Etupihan Bermudassa vihertää - pikkutalvion lisäksi - koristeporkkanat ja malvat. Niiden seurassa harmaakäenkukat näyttävät, että tässä me asuttiin kesällä ja tässä me meinataan asua ensi kesänäkin. Toivottavasti pysyvät lupauksessaan.

Pikkuisen piti näyttää Bermudalle haravaa, kun viikon takaisen lumenkolaamisen yhteydessä istutusalueelle siirtyi myös kivituhkaa käytäviltä. En sitä suinkaan pois haravoinut. Levittelin vaan vähemmän näkyväksi.

Joka päivä ei satanut, mutta kosteus tiivistyi pisaroiksi kasvien lehdille ja oksille. Ohitin puiden oksia muutaman kerran liian läheltä sillä seurauksella, että sain pisarat niskaani. Hauskemman näköisiä ne ovat oksilla.

Harmaassa säässä sammaleen vihreys on todella kaunista. Luonnossa liikkuessa katse kiinnittyy sammaleen peittämiin kiviin ja maassa lahoaviin runkoihin. Omassa pihassa on kaksi suurta kiveä, jotka ovat peittyneet sammaleella. Puuvajan huopakatolle on myös muodostunut sammalta. Katsokaa! Kuin pienien tähtien torikokous tuo vihreä sammal.

Lonicera heckrottii - Koreaköynnöskuusama

Köynnöskuusama pitää kiinni vihreydestä viimeiseen saakka. Vuosi sitten ajattelin, että varmaan se pukkaa keväällä uudet lehdet vanhojen kaveriksi. No, niin ei tapahtunut. Lumituiskut ja pakkaset laittoivat ruskeiksi muuttuneet lehdet leijailemaan maahan hyvissä ajoin ennen kevään hiirenkorva-aikaa.

Mehitähtikin yrittää näyttää keijunkukalle vihreyden voimaa. Ei auta Palace Purplen selitykset, että hänen värinsä on kesälläkin vihreän sijasta purppurainen.

Tiistaina mittari näytti aamukuudelta +5℃. Kahdeksalta lukema oli pudonnut jo +0.5℃ -asteeseen jatkaen reipasta vauhtia miinuksen puolelle. Aluksi taivaalta leijaili lumihiutaleita. Hetkeä myöhemmin tuli jo valkoisia jalkarättejä niin tiheästi, ettei naapurin taloa näkynyt. Maisema muuttui valkoiseksi ja valoisammaksi. Lumisadekin lakkasi iltapäivällä.

Postilaatikossa oli tiistaina kiva yllätys. Osallistuin Puikoillanikin -blogin pikkujoulukalenterin kirjankansien tunnistushaasteeseen. Haaste ei ollut ihan helppo, mutta sitäkin koukuttavampi. Jollei aamulla kyennyt löytämään oikeaa nimeä, oli koko päivän kiire päästä takaisin tietokoneen äärelle jatkamaan etsintöjä.

En voittanut, enkä tullut edes kakkoseksi. Puikoillanikin jakoi palkintoja parhaan tuloksen lisäksi myös ahkeruudesta. Fazerin suklaa maistuu aina. Enkä ole vielä tuota makuvaihtoehtoa edes maistanut. Heijastimet tulivat myös akuuttiin tarpeeseen. Mieluisin heijastin tarttui narustaan kaupan porraskaiteeseen ja se on nyt entinen heijastin. Kiitos Puikoillanikin kivasta haasteesta ja palkintoyllätyksestä!

 

 

Huomasitko, että edellisessä postauksessa on Pihakalenterin arvonta?

Arvonta päättyy su 8.12. klo 16.

Käy kokeilemassa onneasi. Vielä ehdit!

Arvonta: Pihakalenteri 2025

Nyt sinulla on erinomainen mahdollisuus saada itsellesi Pihakalenteri vuodelle 2025. 

Sain Pellervo-Medialta jokin aika sitten ensi vuoden Pihakalenterin vapaakappaleena kiitokseksi kevyestä yhteistyöstä. Se oli ilman muuta iloinen yllätys. Olin jo ehtinyt tilaamaan itselleni samaisen kalenterin. Onhan se ollut suosikkini useamman vuoden ajan.

Niin kiva ja kätevä kuin Pihakalenteri onkin, en sentään kahta samanlaista tarvitse. Ajattelin tarjota blogini lukijoille mahdollisuuden saada tämä kalenteri itselleen.

Arvontaan voivat osallistua kaikki blogiini lukijoiksi kirjautuneet. Laita kommenttiisi sähköpostiosoitteesi, jotta voin pyytää sinulta yhteystiedot kalenterin postitusta varten. 

Ukkokulta saa toimia onnettarena. Arvonta päättyy su 8.12. klo 16.00. Tavoitteeni on saada Pihakalenteri postiin vielä seuraavan maanantain aikana, jotta voittaja saa sen käsiinsä ennen joulua. 

Mikäli en saa kalenterin voittajaan yhteyttä/yhteystietoja pe 13.12. mennessä, lähetän kalenterin arvonnassa toiseksi tulleelle.

Jos onni ei suosi sinua arvonnassa, voit tilata Pihakalenterin hintaan 29 € seuraavilla tavoilla:

Pihakalenteri klikkaamalla tätä linkkiä

Sähköpostilla: tilaukset@pellervo.fi

Puhelimitse: 020 413 2636 (arkisin klo 8-16)

 

ONNEA ARVONTAAN!

Kiva päivä Tallinnassa

Kukkakauppa Balti Jaam -torilla

Vietin vauhdikkaan perjantain ystävän kanssa Tallinnassa. Menimme aamulaivalla ja tulimme takaisin iltalaivalla. Auto oli mukana, mutta jätimme sen satama-alueelle parkkiin ja lähdimme ratikalla ensimmäiseen kohteeseen eli käsityötarvikeliike Karnaluksiin. Ensin kävimme R-kioskilla lataamassa matkakortttiin päivälipun ja sitten Linnahallin ratikkapysäkille odottamaan ratikka 2:sta.

Sunnuntaina eli 1.12. kakkosen ratikkaan pääsee kyytiin myös sataman A-terminaalin edestä. Uudistus, joka helpottaa kulkua pidemmällekin kaupunkiin.

Glögiä ja pientä suolapalaa myytiin myös useissa kioskeissa.

Sää oli harmaa ja ajoittain tihkutti vettä. Kesk Turgin pysäkiltä on lyhyt kävelymatka Karnaluksiin. Rakennuksen ulkokuori on paketoitu remonttia varten, mutta sisäänkäynti käsityötarvikeliikkeeseen löytyy helposti.

Minun ostostarpeeni rajoittui pariin rullalankaan. Kiersin kyllä ihmettelemässä tavarapaljoutta. Lankojakin hypistelin ostamatta kuitenkaan mitään. Pari pientä juttua rullalangan lisäksi lähti mukaan.

Paljon vaatteita ompeleva ystävä tarvitsi erilaisia neuloja, joiden hinnat ovat Karnaluksissa selvästi edullisempia. Lisäksi valikoima on laaja. Ystävä osti myös ompelukoneeseen liitettävän laitteen, jolla voi kätevästi tehdä vinonauhaa itse haluamastaan kankaasta. Aikaa kaupassa tietenkin vierähti pitkä tovi. Oli hauska katsella valikoimaa ja nähdä tarvikkeita, joiden olemassaolosta ei ole aiemmin tiennyt mitään.

Pulut odottavat junaa Balti Jaam -asemalla

Karnaluksin lisäksi oli tarkoitus käydä kangasliike Akabhan:ssa (jossa on myös lankoja, askartelutarvikkeita ym.), joka sijaitsee lähellä Karnaluksia, Tartu mnt 63:ssa.  Se jäi tällä kertaa kuitenkin väliin. Sen sijaan hyppäsimme jälleen ratikka 2:een ja hurautimme Balti Jaama -torille.

Viron tasavallan hallitus, Stenbockin talo

Balti Jaama -torilla oli jouluisa tunnelma ja monenlaista kauppaa sekä ravintolaa. Joimme siellä glögit ja myöhemmin kahvit ja rahkatortut. Mitään erikoista ei tullut ostettua, vaikka kaikenlaista oli tarjolla. Oli mukava katsella ja hypistellä. 

Lopulta lähdimme kävelemään kohti vanhaa kaupunkia. Matka ei ole pitkä, reitti sen sijaan helppo ja kävelytietä hyvä edetä, kun ei tarvitse loikkia katujen yli liikennevaloissa seisoen. Vanhassa kaupungissa on nähtävää muulloinkin kuin kesällä. 

Nunne-kadun varrella pieni Koorti Puisto, jossa peurapatsas.

Tallinna on viehättävä keskiaikainen Hansa-kaupunki. Katuverkko on suurelta osin peräisin 1200-1500 -luvuilta, jolloin kaupungin nimi oli Reval. Olen käynyt Tallinnassa lukuisia kertoja. Kerran osallistuin kierrokselle, jolloin oli mahdollisuus tutustua kaupunkiin laajemminkin. Silti joka kerran siellä käydessä iskee hillitön tarve saada lisää tietoa. Koskahan saisin järjestettyä itselleni useamman päivän kaupunkiloman, jotta ehtisin tutustua historiaan ja nähtävyyksiin syvemmin?

Raatihuoneen torilla on jo avattu perinteinen joulutori. Ison, valoilla koristellun esiintymislavan lisäksi torilla on pari karusellia ja joukko pieniä mökkipuoteja, joissa tarjolla on niin syötävää, käsitöitä, keramiikkaa kuin paljon muutakin. Torin keskellä seisoo valtava joulukuusi, jonka sanotaan olevan Euroopan ensimmäinen joulukuusi. Sen perinteet ulottuvat vuoteen 1441.

Esiintymislavalla on monenlaista ohjelmaa. Meidän vierailuhetkellä lavalla ei ollut ketään. Lukuisat koristeelliset valotkaan eivät olleet vielä näyttävimmillään, kun harmaasta päivästä huolimatta luonnonvaloa oli vielä riittävästi.

Torilla aikamme kierreltyämme suuntasimme vanhankaupungin muurien ulkopuolelle ja sieltä Rootermanni-korttelin läpi sataman läheisyydessä sijaitsevaan Nautica-ostoskeskukseen. Kolean ja sateisen sään vuoksi totesimme mukavammaksi viettää loppuaika ennen kotiinpaluuta lämpimämmissä sisätiloissa. Muutamia ostoksiakin oli vielä tarkoitus tehdä.

Tallinna on kehittynyt ja muuttunut valtavasti sitten ensimmäisten vierailujeni. Rootermannin korttelissa sijaitsevassa hotellissa olen yöpynyt muutaman kerran. Alue on tänä päivänä aivan jotain muuta, kuin ensimmäisen hotelliyöpymisen aikaan. Vanhoja rakennuksia on purettu, korjattu ja liitetty osina uusiin rakennuksiin. Alueella on monenlaisia palveluja myymälöistä kahviloihin.

Pysähdyimme katselemaan katu- ja torialueilla olevia lukuisia taideteoksia. Joissakin tekijän nimi oli helposti löydettävissä. Alue on muutenkin viihtyisä, kun siellä ei ole autoliikennettä lukuunottamatta joitakin tavarankuljetusautoja.

Tämän teoksen nimi on Ring/Circle. Sen on tehnyt Elo Liiv. Monelle Elo Liivin teoksista tutuin lienee Kadriorgin puistossa oleva Jaan Polskan muistomerkki (2016).

Joskus ajattelin, että virolaiset ovat liian yltiöpäisesti purkaneet vanhoja rakennuksia rakentaen tilalle lasihökötyksiä. Nykyisin ajattelen toisin. Minusta Tallinnan rakennuskulttuuri on uskaliasta, värikästä ja mielenkiintoista. Todennäköisesti moni vanha rakennus on ollut jo niin huonossa kunnossa, ettei sellaisenaan säilyttäminen ole ollut mahdollista. Tai ainakaan taloudellisesti järkevää. Enenevässä määrin näkee uusia rakennuksia, joissa vanhat tiilirakennukset on otettu osaksi uutta.

En saanut selville, mikä tämän uudisrakennuksen tarkoitus tulee olemaan. Se valmistuu osoitteeseen 4 Ahtri tn:een lähelle Nautica kauppakeskusta ja satamaa. Ensisilmäyksellä saattaa näyttää kummitukselta, mutta tarkemmin katsoen mielenkiintoinen rakennus. Ikkunoiden muodot ovat aika jänniä.

Kauppakeskus Nautican apteekista ostin virolaista jalkavoidetta, jota vuosia sitten eräs Tallinnan vanhimman (Raeapteek Raatihuoneentorin laidalla) apteekin farmaseutti suositteli. Orton Värskendav jalakreem sisältää kummelia, kampria ja meevahagaa eli kamomillaa, kamferia ja mehiläisvahaa. Tällä voiteella saan kantapäät pysymään pehmeinä levittäen sitä jokaisen jalkapesun jälkeen. Sitten puen puhtaat puuvillasukat, jotta voide saa rauhassa imeytyä ihoon.

Samanlainen Orton putkilo oranssin värisenä sisältää käsivoidetta.

Joulutorilta ostin kaksi keraamista kissaa. Kaksi edellistä ostin jo vuosia sitten. Sen jälkeen en ole käynyt joulutorilla tai myyjä ei ole ollut käydessäni paikalla. Nytkin meinasin ohittaa koko kojun, kun katosta riippui ei-niin-kiinnostavia kiiltäviä joulukoristeita. Ystävä huomasi, että onhan siellä keraamisiakin otuksia. Myös muita kuin kissoja. Nämä kaksi kissaa valikoin kotiintuomisiksi.

Ripustin uudet kissat pikkuvessaan entisten seuraksi. 

Tänään on ensimmäinen adventti. Piti virittää lauantaina ulos jouluvaloja. Tihkusateen ja kovan tuulen vuoksi siirsin tehtävän tälle päivälle.

Hyvää 1. adventtia ja alkanutta joulukuuta kaikille!