Liisan kukat mielessäin

 
Löydän ideoita neuleisiin lehdistä, netistä ja usein myös blogeista. Kun yhdet sukat saan valmiiksi, heti tekee mieli aloittaa seuraavat. Silloin värin ratkaisee pitkälti se, mitä lankoja omasta varastosta löytyy. 

 
Liisan kasvit blogissa en muista neuleita nähneeni. Sen sijaan kukkia Liisalla on sisällä ja ulkona toinen toistaan kauniimpia. Monille Liisan kasvit -blogin lukijoille on jo varmaan käynyt selväksi hänen voimavärinsä. Oranssia, keltaista, okraa. Ilman muuta kasvi-ihmisen kokoelmaan kuuluu myös vihreä väri. Keltainen ja oranssi väri kukissa eivät ole niitä suosituimpia. 

Olen tykästynyt Liisan vankkumattomaan rohkeuteen pysyä mieliväriensä kannalla. Jos jostain tykkää, miksi suotta tuuliviirin lailla vaihtaisi mielipiteitä sen mukaan, mitä muut sanovat tai tekevät. 

 
Liisan kasvit mielessäin lähdin lankakaupoille. Eipä ollut helppoa löytää keltaista tai oranssia lankaa. Vihdoin viimein eräässä lohjalaisessa kaupassa oli Kaupunkilangan Kivijalkaa sekä keltaisena, oranssina että myös tuollaisena ruosteen sävyyisenä. En ole aiemmin Kaupunkilankoja ostanut, koska ne valmistetaan Turkissa. Haluaisin euroistani edes osan jäävän kotimaahan. Se alkaa olla vaikeaa, oli kyse sitten mistä tahansa tuotteesta. 

Kaupunkilangan Kivijalka on yllättävän mukavaa kutoa.  Sen vahvuus vastaa Novitan 7veikkaa. Se on konepestävää. Koostumus 75 % villaa, 25 % polyamidia.  

Seuraavat sukat teinkin sitten jämälangoista. Tai varret, jalkaosuuteen ei pienet nöttöset riittäneet. Näin kuvan lailla toteutetut sukat netissä. Ohjetta ei ollut, mutta kuvasta oli helppo päätellä idea. Varren kudoin tasona ainaoikeaa siten, että jätin kunkin langan päättelemättä. Varteen tuli 40 s, korkeuden mittasin summanmutikassa omiin jalkoihin sovittamalla.

Jalkaosuutta varten poimin silmukat (13 s/puikko) varsiosuuden alareunasta. Päättelemättömien lankojen takapuolelta, koska tarkoitus on jättää langanpätkät koristeeksi. Kun jalkaosuuskin tuli valmiiksi, ompelin varren sauman kiinni. Solmin langanpätkät tiukasti ja leikkasin ne mieleisen pituisiksi. 

Helppo toteutus. En punninnut, paljonko lankanöttösiä kului. Ei paljoa, joten aika monta tällaista sukkaa saa kutoa jämälankoja vähentääkseen. 

Helmikuussa on monen miespuolisen tutun syntymäpäivä. Laatikossani oli jostain tarjouksesta ostettu 150 g kerä tummanharmaata 7veikkaa. 100 gramman kerä ei isokokoisiin sukkiin riitä. Kudoin langasta 43 kokoiset sukat käyttäen mallineuleena vohvelikuviota.
 

Katselin kässälikkojen tapaamisessa Ullan hyppysissä valmistumassa olevia Helmi Orvokeita. Teki mieli kutoa itsekin sellaiset, tällä kertaa tummansinisinä. Merja Ojanperän Helmi Orvokki on aina yhtä kiva kutoa. Aika monet näitä on jo tullut tehtyä.

Helmi Orvokit valmistuivat lauantaina eli tammikuun viimeisenä päivänä. Laskin kutoneeni tammikuun aikana kahdeksat aikuisten sukat ja yhdet pikkulapsen sukat. 

Viikko sitten siivosin ja inventoin sekä pakastimen että jääkaapin, mistä olen jo täällä blogistaniassa kertonutkin. Pakastimen inventoinnissa löytyi lukuisia pusseja omenalohkoja ja raparperipaloja. Tyhjensin osan pusseista isoon kattilaan ja lisäsin joukkoon pari rasiallista punaherukoita. Keitin niistä vähän sokeria ja vettä lisäämällä hilloketta, joka maistuu aamupuuron päällä. Vielä on matkaa seuraavaan satokauteen. Syömistä varten sitä satoa säilötään, joten paras tyhjentää pakastinta ahkerasti tilaa uudelle tehdäkseen. 

Haluaisitte todennäköisesti katsella hienoja tinttikuvia. Valitettavasti minun vempaimillani sellaisten ottaminen ei ole taattua. Olen harva se päivä kovin tohkeissani uusista lintuhavainnoista. Jaksan jatkuvasti ihmetellä pyrstötiaisten vierailuja pihallamme. Missä ne ovat kaikki aikaisemmat vuodet piileskelleet? Olivat sitten missä tahansa, iloitsen nähdessäni niitä nyt joka päivä.

 

Tammikuun lopussa sain kokea lisää lintuihmeitä. Työhuoneen ikkunasta näkyvässä syreenissä istui outo lintu, jollaista en ole livenä aiemmin nähnyt. Kamera käteen ja lintua tähtäämään, mutta se ei halunnutkaan tehdä yhteistyötä kanssani. Aikansa siemenpöntössä ruokailtuaan lintu lensi ensin syreenin oksalle ja sieltä pois.

 

Luontoportti tietokoneesta auki. Aika pian saatoin todeta nähneeni tiklin. Onpa hauskan värikäs lintu. Siemenpöntön oikealla puolella pilkistää tiklin punainen naama. Lisäsin kuvaan nuolen osoittamaan tiklin sijaintia. Ihan vain todisteeksi, että nähty ja kuvattu on. Mitäpä tällaisissa asioissa teitä huijaamaan.
 

Vaahterassa roikkuu jääpuikkoja.

Pieniä ovat nämä meikäläisen arjen ilot. Pieniä, mutta sitäkin suurempaa iloa tuottavia. 

Näin siis alkoi helmikuu. Kylmää on mittarin näyttäessä aamuisin -23. Onneksi päivällä pakkanen vähän lauhtuu auringon kimaltaessa hangella ja lämmittäessä sohvalla istujaa.

Kivaa helmikuuta teille kaikille! 

Tinttejä tiiraillen

Aegithalos caudatus - Pyrstötiainen

 

Ensimmäisten siementen multaan kätkeminen on jo kiikarissa. Paprikat ja kelloköynnökset kylvän tulevana viikonloppuna. Muilla ei ole vielä kiirettä. 

Multahommia odotellessa olen tehnyt toistaiseksi melko vähäisiä lumitöitä. Hyvin olisi voinut pihakäytävillä kävellä, vaikka lunta on muutaman päivänä tai yönä jonkin verran satanut. Lumi on kevyttä, eikä ole tarvinnut polvia myöten hangessa tarpoa. Pakkaslukemat ovat pysytelleet alle -10 asteessa ja raitis ulkoilma on houkutellut ulos. Hyötyliikunnan parissa ulkoilu sujuu näppärästi eli lumet kolalla istutusalueille kasveja suojaamaan ja loput kasoihin odottamaan kevättä.

Aegithalos caudatus - Pyrstötiainen

Lintujen tiiraileminen on koukuttavaa tekemistä. Kahvi meinaa mennä väärään kurkkuun, kun samalla on kurkittava siemenautomaatin vierailijoita. Ilokseni pihassamme on käynyt nyt useampana päivänä pyrstötiaisia. Ne ovat suloisia pikku palleroita. Ne tulevat talipötkölle vauhdilla isona parvena, ruokailevat hetken ja lähtevät samanlaisena vauhdikkaana "viivana" jonnekin toisaalle.

Mustarastaita koivussa

Mustarastaita pihassa on runsain määrin. Tiistaiaamuna laskin pienellä alalla yhtäaikaisesti seitsemän mustarastasta. Lähinaapurin Golf-kissa on ottanut meidän pihan tintit vakituiseksi saalistuskohteekseen. Muutama päivä sitten pihalla ollessamme näimme, kuinka Golf syöksyi olopihan puolelta mustarastas suussaan tien yli kohti kotipihaansa. Eikä ollut ensimmäinen kerta. Tuskin viimeinenkään. Kissan kuuluukin saalistaa, mutta toivoisin Golfin keskittyvän mieluummin hiiriin ja myyriin.

Mustarastaat ruokailevat maassa. Kyllä niilläkin vauhtia riittää, mutta todennäköisesti taitava kissa saa saaliikseen helpommin maassa ruokailevan mustarastaan kuin ylhäällä siemenautomaatilla keikkuvan sinitiaisen.

Joulu sai lähdön eli viimeisetkin punaiset koristeet on laitettu kaappiin. Hassu pikkuinen asetelmani vaihtoi väriä. Museokaupasta ostamani Lovi-puun koristelin jouluksi pienillä tummanpunaisilla lasihelmillä. Mökissä oli jouluna ajastimella toimiva tuikkukynttilä. Lautasella taasen Iittalan punaisia lasiomenoita ja oikealla "linnunlaulupuussa" Iittalan lasilintuja.

Joulu lähti keramiikkamökin pihapiiristä. Lovi-puun lasihelmet talletin seuraavaa joulua varten rasiaan ja tuikkukynttilä poistui mökistä.

Iittalan punaiset lasiomenat vaihtuivat ruskeisiin vastaaviin. Näitä Iittalan koristeita olen ostanut viime keväänä isolla alennuksella Iittalan myymälästä. Lasi kiehtoo minua. Ei kaikki, mutta toisinaan joku lasiesine vetoaa niin paljon, että sitä pitää mielellään esillä.

Sain pikkuveljeltä ja hänen Siiri-tyttäreltään joululahjaksi Iittalan lasisen ketun. Se istuu tällä hetkellä eteisen sivupöydällä. Voi olla, että se vielä kipittää johonkin toiseen paikkaan, mutta piiloon en sitä laita. 

Myös kodin tekstiileistä lähti pienetkin viittaukset jouluun pois. Sohvatyynyissä oli viininpunaiset ja punasävyiset tyynynpäälliset. Kasasin ne lattialle uusia päällisiä tyynyihin vaihtaessani. Kuvauksen jälkeen nämä menivät pyykkikoriin.

Punasävyjen tilalla on nyt beigeä, harmaata ja valkoista. Pehmoinen torkkupeitto on näin talviaikaan käytössä, vaikka se tässä kuvassa on nätisti viikattuna sohvankaiteella. Pääasiassa luen kirjoja omassa sängyssä ennen nukahtamista. Muina aikoina kellahdan tähän sohvalle kirjan kanssa. Kesällä sohvalla tulee oltua lähinnä kovilla helteillä. Silloin ei torkkupeittoa tarvita. Talvella lämmin ja pehmeä torkkupeitto tuntuu mukavalta jalkojen päällä. Takkatulen lämmöstä huolimatta.

Kädet eivät ole olleet sylissä toimettomina. Tuulikki kommentoi Neulevuosi 2025 -jutussani olleita vaaleanpunaisia frillasukkia siten, että samalla mallilla voisi tehdä naiselle romanttiset sukat.  Minäpä sitten kokeilin ideaa ja hyvinhän tuo toimii. 

Vaaleanpunaisen pörrölangan haituvia tunkee ulos frillan tyvestä. Se tuskin on kovin suuri haitta. Ongelman voi välttää käyttämällä jotain muuta lankaa. Yksivärinen valkoinenkin sopisi hyvin.
 

Vaaleansinistä 7veikkaa oli jäljellä vajaa kerä. Näin netissä kuvan Lise Lotte -neulemallista. Kokeilin ja hyväksi havaitsin. Syntyi sukat parivuotiaalle.

En tehnyt minkäänlaisia uudenvuoden lupauksia. Silti aion paneutua tänä vuonna enemmän kirjoneuleisiin. Onhan se sarka kiinnostanut minua jo pitkään. Aloitin tällaisella helpolla mallilla. Tällä tyylillä olen kutonut muutaman sukkaparin aiemminkin. Näissä ei ainakaan liika tiukkuus vaivaa. Johtunee lyhyistä lankajuoksuista. Sukissa on heti alkuunsa 14 s/puikko ja 3.5 -kokoiset puikot. Ensimmäinen este voitettu. Edessä on vielä monen monta uutta.

Joulu ja vuodenvaihde, loppiainenkin, ovat sitten takanapäin. Tammikuu on kohta puolivälissä eli nopeasti aika vierähtää. Tästä alkaa taas matka kohti uusia seikkailuja. Mukavaa!

Ida ja Seppo kylässä

Käpytikka

 

Kuka vielä väittää, etteivät suomalaiset enää vieraile toistensa luona ilman tarkkaa kalenterin läpikäymistä ja ennakkosovittelua? Meillä vierailuja riittää niin paljon, että alkaa tarjoiluissa olla tiukkaa. Taas piti kauppareissulla ostaa muutama talipötkö lisää. Siemeniäkin laitan pönttöön melkein kerran viikossa.

Ida (Tikka) käy kylässä harva se päivä. Yleensä sen lento pysähtyy tiukan jarrutuksen jälkeen syreenipuussa roikkuvaan talipötköön. 

Ida Tikka - suomalainen toimittaja, YLE-uutisten USAn kirjeenvaihtaja. Palkittu Vuoden journalisti -palkinnolla 2025. 

Närhi x 3

Seppo (Närhi) on myös tuttu näky työhuoneen ikkunasta ulos kurkistaessa. Seppo tykkää napostella muiden lintujen maahanpudottamia siemeniä. Tällä kertaa se toi mukanaan pari serkkua, joiden esittely katselijalle jäi väliin. Taisivat olla Simo ja Sakari. 

Seppo Närhi - suomalainen laulaja. Närhen tunnetuin kappale on Hectorin sanoittama "Prinsessa 65" vuodelta 1975.  

Enimmäkseen automaatilla käy tali- ja sinitiaisia sekä pikkuvarpusia. Mustarastaita on lukuisia. Yleensä ne syövät maassa. Harvemmin oksalla istuen, kuten tässä kuvassa. Etupihan Bermudan ruokintapisteellä viherpeippoja on runsaasti. Ja yksi punatulkku-uros. 

Välillä ruokintapisteellä ei tinttejä näy lainkaan. Silloin on helppo arvata naapurin Golf-kissan hiippailevan jossain lähistöllä. Myös naakkaparvi lehahtaa toisinaan äänekkäästi remuamaan siemenautomaatin läheisyyteen. Pikkulinnut pakenevat kauemmas odottamaan naakkojen poistumista.

 
Vaaleanpunaisena ostettu amaryllis aukeaakin punaisena. Ostin tämän saksalaisesta Liiteristä vajaalla 8 eurolla, mikä ei ole kova hinta kaksivanaisesta amarylliksestä. Kävin kyllä kukkakaupasta hakemassa itselleni valkokukkaisen kaksivanaisen amarylliksen. Se on vielä täysin nupussa. Näyttää, että tyvestä olisi kolmaskin vana tulossa.

Kaksi viikkoa sitten odottelin Kampissa bussin saapumista. Odotellessa kävelin Kaivokukkaan taivastelemaan kukkien runsautta. Kassaa vastapäätä oli useita valkoisia orkideoja hintaan 5 €/kpl. Myyjä sanoi hinnan alennuksen syyksi kukissa näkyvät mustat pilkut. Eivät osanneet sanoa syytä pilkuille, joten myivät varmuuden vuoksi edulliseen hintaan valitusten välttämiseksi.

Päätin ottaa riskin kahden orkidean voimin. Muutaman pilkun näin itsekin, mutta muuten orkideat ovat hyvinvoivia ja komeita. En löytänyt ötököitä. Jospa saisin nämä menestymään ja kukkimaan myöhemmin uudelleen, kuten toisinaan on käynyt.

Joulu on käytännössä jo ovella. Kaksi yötä aattoon. Olkaahan kiltteinä. 

Joulukuun alun jorinoita

Auringonnousu 2.12.2025

 

Aurinko ei ole meidän nurkilla pahemmin näyttäytynyt. Tiistaiaamuna se teki parhaansa värjäämällä pilvet oranssinpalaviksi. Sitten jostain purjehti valtaisa rykelmä harmaita sadepilviä peittämään koko taivaan. Päivästä tulikin samanlainen tihkusateen ryydittämä ankeus, kuten likimain kaikkina muinakin päivinä.

Muutamana päivänä on tuullut sen verran kunnolla, että talon katolla seisova antenni on tykännyt huonoa. Niin huonoa, että television ohjelmat ovat räpsineet pahasti. Sisällä olevasta lisäantennista oli onneksi apua, jotta saimme katsottua MasterChef Australian finaalin tiistaina. En kerro voittajaa, jos vaikka jollakulla on ohjelma vielä katsomatta.

En kaipaa erityisemmin lunta enkä pakkasta. Minulle riittäisi muutaman sentin lumipeite kasvien suojaksi ja pikkupakkanen kuivattamaan tienoot. Joka talvi manaan raskasta lumen kolaamista ja ilmoitan, että ensi talveksi hommaan lumilingon. Eipä ole sellaista vielä hommattu. Jos ja kun lunta tulee, parhaat lingot on taas myyty loppuun. Mainosten 30-senttinen akkulapio olisi meidän lumitöissä pelkkä vitsi. 

Forecan ennusteessa lunta tai pakkasta ei luvata tänne etelään jouluksi eikä vielä joulun jälkeenkään. Ovatko tällaiset talvet uusi normaali? 

Kaikki vihreä korostuu harmaudessa entistä hienommin. Nurmikko vihertää paremmin kuin kesällä konsanaan. Eikä sitä tarvitse edes leikata. Havukasvit ne vasta hienoja ovatkin. Tällaisina hetkinä niiden katseleminen laittaa miettimään, minne niitä voisi vielä lisätä?

Hiekkapohjainen tonttimaa nousee arvoon arvaamattomaan tällaisina sadekausina, kun maa imee veden nopeasti, eikä missään lillu lätäköitä. Nurmikko on tietenkin aika märkä, mutta sen päällä voi silti huoletta kävellä. 

Alapihan kartiovalkokuuset olisivat somia valaistuina. Sähkön saamiseksi pitäisi vetää pitkääkin pidempi johto niiden luo, joten saavat olla valaisematta. Ovat nättejä tuollaisinakin.
 

Helleborus 'Anna's Red' - Jouluruusu

Jännä, kuinka puutarhakierroksia tehdessä sitä alkaa rapsuttamaan kevyesti multaa sillä ajatuksella, josko jotain piippoja näkisi maasta kurkistavan. Siitäkin huolimatta, että hyvin tietää sen ilmiön olevan näin joulukuun alussa varsin epätodennäköistä. Lumettomuus ja muutama lämpöaste huijaavat ihmistä kuvittelemaan elävänsä huhtikuuta.

Jouluruusujen suhteen toive piippoesiintymistä on kyllä realistista. Lähes jokainen omista jouluruusuistani tunkee ilmoille vähintäänkin lehtiä. Saattaa siellä joukossa olla kukkanuppujakin. 

Vinca minor - Pikkutalvio

Monet kasvit ovat leudon sään vuoksi edelleen vihreinä. Ja sitten on niitä, jotka ovat aina vihreitä. Yksi tällainen on pikkutalvio. Sitä minulla on ihan liikaa. Joissakin paikoissa saa minun puolestani ollakin. Olen nostanut kädet pystyyn sen edessä, että yrittäisin saada pikkutalviot kaivettua pois. Joka on joskus pikkutalviota maasta ylös kaivanut, tuntee sen tiheäkasvuisen juurakon. 

Oikearinteen naapurinpuoleisessa päässä kasvaa syreenejä. Niiden alustan pikkutalviot ovat valloittaneet kokonaan. Alkukesästä joukosta nousee varjoliljoja ihan mukava joukko. Nousee tuolta myös syreenintaimia, joita käyn välillä napsimassa maata myöten pois. En halua paikalle läpipääsemätöntä syreenipöheikköä.  

Asarum europaeum - Taponlehti

Taponlehdestä pidän kovasti. Se on kummallinen kasvi, koska se joko kasvaa tai ei kasva ihan oman mielihalunsa mukaan riippumatta olosuhteista. Kurgaanin talonpuoleisella sivulla taponlehti on alkanut viihtyä oikein hyvin. Siellä täällä muuallakin puutarhassani on taponlehtilämpäreitä. Sitten on niitä paikkoja, joihin kovasti toivoisin taponlehden kotiutuvan, vaan ei ole onnistunut.

Tässä vaiheessa vuotta taponlehti on vähän romuluisessa kunnossa. Pari pakkaspäivää, yhden päivän lumi ja lukuisat sateet ovat litistäneet lehdet sinne tänne rempalleen. Kevään tullen se taas tuosta virkistyy nostaen lehdet tanakasti pystyyn. Tyvestä ilmestyy uusia lehtiä ja muutamia vaatimattomia kukkiakin. 

Harmaapäätikka 22.11.2025 - tähän mennessä ainoa luminen päivä meidän nurkilla.

Tänä syksynä lintujen ruokinnan aloittaminen ei ollut ihan itsestään selvää. Tavallisesti aloitan ensimmäisten pakkasten saapuessa. Silloin ei ole enää hyönteisiä eikä muutakaan syötävää linnuille. Nyt maa on ollut sulana ja on edelleenkin. Tintit alkoivat koputella ikkunoihin. Ne tepastelivat aamupuuroa syödessäni ikkunalaudalla hyvin vaativan näköisinä. Lopulta laitoin linnuille ensin talipötköt ja seuraavalla viikolla täytin myös siemenautomaatit.

Ruokintapisteet saivat oitis suuren suosion. Tali- ja sinitinttejä on eniten, jonkun verran pikkuvarpusia ja muutama viherpeippo. Mustarastaat odottavat maassa, josko tintit pudottaisivat niillekin syötävää. Kolmesti olen nähnyt pyrstötiaisten porukan pyrähtävän talipötköllä. Niitä ei ehdi millään kuvata, kun ne ovat jo menossa jonnekin muualle. Harmaapäätikan sain ikuistettua ikkunan läpi. Pahoittelut epätarkasta kuvasta. 

Käpytikka 23.11.2025

Käpytikkoja lentää pihan päästä päähän vauhdilla. Joskus talipötköllä käy pikkutikkakin, mutta harvemmin. Palokärkiä on lähimetsissä. Sellaisen olen onnistunut näkemään vain kaukaa. Palokärjen äänen kuulee usein metsälenkillä käydessä.

Lintujen ruokinnan aloitettuani en sitä ennen kevättä lopeta. Tähän mennessä viime vuonna hankitut siemenet ja pötköt ovat riittäneet. Nyt on mentävä siemenkaupoilla, sillä säkin pohja on tullut vastaan. Ostan kuorittuja auringonkukansiemeniä, koska ne roskaavat vähemmän. Joukkoon lisään pähkinöitä, jotka ovat mm. viherpeippojen herkkua. Lintujen ruokkiminen ei ole kovin halpaa touhua. Puutarhan ystävät ansaitsevat kuitenkin osansa.  

Alapihan vaahteran alla on kymmenittäin ruskeita kakkaroita. Ne ovat lintujen kaluamia männynkäpyjä. Tontin vastakkaisessa nurkassa kasvaa iso mänty, jonka käpyjä tikat kuskaavat vaahterassa nakutettaviksi. Kenties joku muukin lintu niin tekee, en tiedä. Nyt käpykakkarat saavat odottaa nurmikolla kevääseen. Ruohonleikkuukauden alkaessa ne on haravoitava pois. Muuten ruohonleikkurin terä kiljuu ikävästi ja ampuu käpyjä ympärilleen. 

Vaahteran rungossa kasvaa erilaisia jäkäliä. Kuten kuvasta näette, puu harrastaa kerrospukeutumista. Riippuvia jäkälätuppaita on rungossa useita.

Laitoin ulko-oveen vuosi sitten markkinoilta ostamani kranssin. Suihkumaalatut kävyt ovat aitoja, mutta marjat, kukat ja miniomenat styroxia ja muuta keinomateriaalia. Välillä ulko-ovelta kuuluu kolinaa ja rapinaa, kun tintit käyvät nokkimassa miniomenoita. Jotain ainetta voisi ehkä kranssin pintaan suihkuttaa, jotta se pysyisi pidempään ehjänä. Toisaalta en haluaisi syöttää tinteille hiuslakkaa tai muitakaan kemikaaleja.

Mehitähti

Joulujutut on jo mielessä. Ehkä leivon viikonvaihteessa muutaman piparin. Joulutorttuja on jo tullut pariin kertaan paistettua. Kausi- ja jouluvalojakin olen ripustanut ulos ja sisällä. Hetki sitten kävin sammuttamassa terassille ripustetun valokranssin, kun se alkoi vilkkua diskomaiseen tyyliin. Oli vähän liiallista valosaastetta minulle. Ehkä kranssi itsekin kyllästyi valontuojan pestiinsä ja sekosi totaalisesti.

Ylihuomenna on itsenäisyyspäivä. Sytytetään kynttilät ikkunoille! 

 

Sateisen sunnuntain suunnitelmia

Perjantai-iltapäivällä 27.12. oli sumuista

 

Viime päivinä on saanut laittaa kaiken mielikuvituksensa liikkeelle ymmärtääkseen, että meneillään on joulukuun viimeiset päivät. Lumi tuli, lumi meni. Siellä täällä näkyy enää joitakin lumen kolauksessa tai aurauksessa syntyneitä likaisia kasoja. Aurinkoa ei ole pahemmin näkynyt. Sen sijaan taivaalta sataa joko silkkaa vettä tai sumu toimii kasvojen kosteusvoiteena. Lämmintäkin on. Muutamaa satunnaista miinusaamua lukuunottamatta olemme keikkuneet kaiken aikaa plussalla. Eilen Helsingissä käydessäni mittari näytti +5℃. Kotikylällä sentään vaivaiset +4℃.

Koristeomena Musta Rudolf

Tekemisestä ei ole ollut puutetta. Suurin ongelma lienee, miten aikansa jakaa välttämättömille ja vähemmän välttämättömille hommille. Varsinkin, kun ne vähemmän välttämättömät ovat yleensä kaikkein mieluisimpia.

Lauantai-iltana juhlittiin ystävän synttäreitä isommalla porukalla. Bussit kulkevat meidän kylälle niin harvoin ja epäluotettavasti, että oli lähdettävä juhlista ajoissa varmistaakseen kotiinpääsyn. Tällä kertaa liikenne Mannerheimintien remontissa sujui yllättävän hyvin ja bussi oli jotakuinkin aikataulussa.

Crocus species Fuscotinctus 27.12.2024

Kierrän puutarhan lähes joka päivä - jos vain valoisaan aikaan ehdin. Perjantaina oli koko päivän hyvin pimeää. Aurinko oli jo laskemassa päästyäni alapihalle. Kaikkialla on pääasiassa harmaata ja ruskeaa. Myös märkää. Kriikunapuun viereen päästyäni huomasin keltaisten krookusten nousseen. Lumettomassa maassa jänisten jäljet eivät näy, mutta tiedän niiden loikkivan ahkerasti syötävää etsimässä meidänkin puutarhassa. Niinpä kipaisin hakemaan kellarista verkot kummankin krookusesiintymän suojaksi.

Crocus species Fuscotinctus 27.12.2024

Nämä krookukset löydettyäni ja suojattuani kiersin muut alueet entistä tarkemmin syynäten, löytyykö suojattavia piippoja. Ei löytynyt. Verkko suojaa jäniksiltä ja peuroilta. Ei pakkaselta, jota on ensi viikoksi luvassa. Onpa ennustekartassa myös lumihiutaleita, joten ehkä luontoäiti hoitaa myös krookusten talvipeitteen.

Crocus species Fuscotinctus 9.4.2024

Tässä toinen kriikunapuun alustan krookuskeskittymistä viime huhtikuussa. Niin kivaa kuin iloisenpirteitä väripilkkuja olisikin omassa puutarhassa jo nyt katsella, on niiden parempi pysytellä mullan suojassa jaksaakseen nousta lämpimämpään aikaan.

Harjaneilikka 27.12.2024

Pikkupuutarhan Kivipenkin harjaneilikatkin luulevat olevan kevätherätyksen aika. Tosin nuo vihreät versot ne kasvattivat jo loppukesästä. Kurkistelkoot rauhassa lumen keskellä. Itse asiassa tuokin lumi on jo mennyttä. Puput eivät näytä harjaneilikoiden versoja syövän. Ainakaan nyt.

Harjaneilikka 17.6.2024

Tässä kuva samasta paikasta kesäkuussa. Olen ripotellut eri värisiä harjaneilikan siemeniä muutamiin paikkoihin. Ovat alkaneet viihtyä oikein hyvin. Laitanpa sitten minkä värisiä siemeniä tahansa, päättävät kuitenkin värin ihan itse.

Idänunikko 27.12.2024

Idänunikon vihreitä ruusukkeita on yläpihan Syreenipenkissä lukuisia. Eniten pieniä, mutta muutama kuvan kaltainen jättikin joukkoon  mahtuu. Unikoista en ole huolissani. Sen sijaan täytyy tarkkailla mahdollisia sipulipiippoja. Jos ne ilmestyvät pintaan kesken talven ja ennen lunta, on kaivettava lisää verkkoa esiin.

Idänunikko 7.6.2024

Tykkään unikoista todella paljon. Rypistyneen silkkipaperin näköinen nuppu on kuin pieni ihme sulloutuessaan karvaisten suojuslehtien sisälle. Kunnes sen on aika vapauttaa itsensä meidän ihmisten näkösälle.

Helleborus 25.5.2024

Sateinen ja tuulinen sunnuntaipäivä ei houkutellut ulkoilemaan. Oli siis sopiva ajankohta ryhtyä valmistelemaan tulevaa kevättä. Inventoin siemenvarastoni ja tein pohjan kevätsuunnitelmille eli mitä hyötykasveja aion esikasvattaa, mitä kylvän kuhunkin lavakaulukseen ja hiukan jo osviittaa siitä, millaisia kesäkukkia voisin laittaa laatikoihin ja ruukkuihin. Seuraavaksi vuorossa on siemenluetteloiden tutkiminen. Jotkut firmat ovat jo luettelonsa julkaisseet. Voisin myös tutkia vinkkivihkoani sillä ajatuksella, tuleeko pihaani uusia monivuotisia kasveja.

Lintulaudoilla käy vipinä. Käpytikka on jokapäiväinen vieras. Harmaapäätikka vierailee silloin tällöin. Vihdoin myös punatulkut ovat löytäneet buffettini. Mustarastaita meillä on aiempina vuosina ollut lukuisia talvellakin. Nyt vain satunnainen mustis näkyy silloin tällöin.

Golf 8.12.2024 meidän lumisella patiolla

 
 
Onkohan naapurin Golf-kissalla siihen osuutensa. Kissa nimittäin viettää kaiken aikansa meidän pihalla. Muutaman kerran olen ajanut sen pois keittiön puolen tuijasta ja marjakuusesta, jonne se syöksyy tinttien perässä. Yhtenä päivänä huomasin pikaisesti vilkaisten marjakuusessa kaksi isohkoa valkomahaista tinttiä. Mitä ihmeen tinttejä ne oikein ovat? Vilkaisin uudelleen ja Golfin valkoiset tassuthan ne olivat kietoutuneet marjakuusen rungon ympärille.

Naakat 19.11.2024 valmiina syöksymään ruokintapisteelle

Myös suuri joukko naakkoja seurassaan jokunen varis ja harakka vaakkuvat nokka avoinna olopihan molempien ruokailupaikkojen alla. Naakka ei pysy kunnolla kiinni talipötkötelineessä ehtiäkseen syödä. Vuorotellen ne kuitenkin lennähtävät yrittämään aiheuttaen melkoisen metakan. Pikkulinnut kaikkoavat oitis kauemmaksi odottamaan vuoroaan. Ymmärränhän minä, että isommatkin linnut tarvitsevat ruokaa. Mieluummin syöttäisin pikkulintuja, sillä naakkojen parvi putsaa äkkiä buffetin tarjonnan mahaansa. Linnunruoka on muutenkin kallista. En haluaisi sitä jatkuvasti kaupasta säkkitolkulla kantaa.

Tässä tämän pyhäpäivän jorinoita. Seuraavaksi aion mennä vähäksi aikaa sohvalla lukemaan pari viikkoa sitten menehtyneen Heikki Silvennoisen elämänkertaa. Lainatessani kirjaa kuulin sillä olevan useita varauksia, jonka vuoksi en halutessani voi uusia kirjaa netissä. Se on siis luettava nyt ja palautettava sitten toisten lainattavaksi.