Sateisen sunnuntain suunnitelmia

Perjantai-iltapäivällä 27.12. oli sumuista

 

Viime päivinä on saanut laittaa kaiken mielikuvituksensa liikkeelle ymmärtääkseen, että meneillään on joulukuun viimeiset päivät. Lumi tuli, lumi meni. Siellä täällä näkyy enää joitakin lumen kolauksessa tai aurauksessa syntyneitä likaisia kasoja. Aurinkoa ei ole pahemmin näkynyt. Sen sijaan taivaalta sataa joko silkkaa vettä tai sumu toimii kasvojen kosteusvoiteena. Lämmintäkin on. Muutamaa satunnaista miinusaamua lukuunottamatta olemme keikkuneet kaiken aikaa plussalla. Eilen Helsingissä käydessäni mittari näytti +5℃. Kotikylällä sentään vaivaiset +4℃.

Koristeomena Musta Rudolf

Tekemisestä ei ole ollut puutetta. Suurin ongelma lienee, miten aikansa jakaa välttämättömille ja vähemmän välttämättömille hommille. Varsinkin, kun ne vähemmän välttämättömät ovat yleensä kaikkein mieluisimpia.

Lauantai-iltana juhlittiin ystävän synttäreitä isommalla porukalla. Bussit kulkevat meidän kylälle niin harvoin ja epäluotettavasti, että oli lähdettävä juhlista ajoissa varmistaakseen kotiinpääsyn. Tällä kertaa liikenne Mannerheimintien remontissa sujui yllättävän hyvin ja bussi oli jotakuinkin aikataulussa.

Crocus species Fuscotinctus 27.12.2024

Kierrän puutarhan lähes joka päivä - jos vain valoisaan aikaan ehdin. Perjantaina oli koko päivän hyvin pimeää. Aurinko oli jo laskemassa päästyäni alapihalle. Kaikkialla on pääasiassa harmaata ja ruskeaa. Myös märkää. Kriikunapuun viereen päästyäni huomasin keltaisten krookusten nousseen. Lumettomassa maassa jänisten jäljet eivät näy, mutta tiedän niiden loikkivan ahkerasti syötävää etsimässä meidänkin puutarhassa. Niinpä kipaisin hakemaan kellarista verkot kummankin krookusesiintymän suojaksi.

Crocus species Fuscotinctus 27.12.2024

Nämä krookukset löydettyäni ja suojattuani kiersin muut alueet entistä tarkemmin syynäten, löytyykö suojattavia piippoja. Ei löytynyt. Verkko suojaa jäniksiltä ja peuroilta. Ei pakkaselta, jota on ensi viikoksi luvassa. Onpa ennustekartassa myös lumihiutaleita, joten ehkä luontoäiti hoitaa myös krookusten talvipeitteen.

Crocus species Fuscotinctus 9.4.2024

Tässä toinen kriikunapuun alustan krookuskeskittymistä viime huhtikuussa. Niin kivaa kuin iloisenpirteitä väripilkkuja olisikin omassa puutarhassa jo nyt katsella, on niiden parempi pysytellä mullan suojassa jaksaakseen nousta lämpimämpään aikaan.

Harjaneilikka 27.12.2024

Pikkupuutarhan Kivipenkin harjaneilikatkin luulevat olevan kevätherätyksen aika. Tosin nuo vihreät versot ne kasvattivat jo loppukesästä. Kurkistelkoot rauhassa lumen keskellä. Itse asiassa tuokin lumi on jo mennyttä. Puput eivät näytä harjaneilikoiden versoja syövän. Ainakaan nyt.

Harjaneilikka 17.6.2024

Tässä kuva samasta paikasta kesäkuussa. Olen ripotellut eri värisiä harjaneilikan siemeniä muutamiin paikkoihin. Ovat alkaneet viihtyä oikein hyvin. Laitanpa sitten minkä värisiä siemeniä tahansa, päättävät kuitenkin värin ihan itse.

Idänunikko 27.12.2024

Idänunikon vihreitä ruusukkeita on yläpihan Syreenipenkissä lukuisia. Eniten pieniä, mutta muutama kuvan kaltainen jättikin joukkoon  mahtuu. Unikoista en ole huolissani. Sen sijaan täytyy tarkkailla mahdollisia sipulipiippoja. Jos ne ilmestyvät pintaan kesken talven ja ennen lunta, on kaivettava lisää verkkoa esiin.

Idänunikko 7.6.2024

Tykkään unikoista todella paljon. Rypistyneen silkkipaperin näköinen nuppu on kuin pieni ihme sulloutuessaan karvaisten suojuslehtien sisälle. Kunnes sen on aika vapauttaa itsensä meidän ihmisten näkösälle.

Helleborus 25.5.2024

Sateinen ja tuulinen sunnuntaipäivä ei houkutellut ulkoilemaan. Oli siis sopiva ajankohta ryhtyä valmistelemaan tulevaa kevättä. Inventoin siemenvarastoni ja tein pohjan kevätsuunnitelmille eli mitä hyötykasveja aion esikasvattaa, mitä kylvän kuhunkin lavakaulukseen ja hiukan jo osviittaa siitä, millaisia kesäkukkia voisin laittaa laatikoihin ja ruukkuihin. Seuraavaksi vuorossa on siemenluetteloiden tutkiminen. Jotkut firmat ovat jo luettelonsa julkaisseet. Voisin myös tutkia vinkkivihkoani sillä ajatuksella, tuleeko pihaani uusia monivuotisia kasveja.

Lintulaudoilla käy vipinä. Käpytikka on jokapäiväinen vieras. Harmaapäätikka vierailee silloin tällöin. Vihdoin myös punatulkut ovat löytäneet buffettini. Mustarastaita meillä on aiempina vuosina ollut lukuisia talvellakin. Nyt vain satunnainen mustis näkyy silloin tällöin.

Golf 8.12.2024 meidän lumisella patiolla

 
 
Onkohan naapurin Golf-kissalla siihen osuutensa. Kissa nimittäin viettää kaiken aikansa meidän pihalla. Muutaman kerran olen ajanut sen pois keittiön puolen tuijasta ja marjakuusesta, jonne se syöksyy tinttien perässä. Yhtenä päivänä huomasin pikaisesti vilkaisten marjakuusessa kaksi isohkoa valkomahaista tinttiä. Mitä ihmeen tinttejä ne oikein ovat? Vilkaisin uudelleen ja Golfin valkoiset tassuthan ne olivat kietoutuneet marjakuusen rungon ympärille.

Naakat 19.11.2024 valmiina syöksymään ruokintapisteelle

Myös suuri joukko naakkoja seurassaan jokunen varis ja harakka vaakkuvat nokka avoinna olopihan molempien ruokailupaikkojen alla. Naakka ei pysy kunnolla kiinni talipötkötelineessä ehtiäkseen syödä. Vuorotellen ne kuitenkin lennähtävät yrittämään aiheuttaen melkoisen metakan. Pikkulinnut kaikkoavat oitis kauemmaksi odottamaan vuoroaan. Ymmärränhän minä, että isommatkin linnut tarvitsevat ruokaa. Mieluummin syöttäisin pikkulintuja, sillä naakkojen parvi putsaa äkkiä buffetin tarjonnan mahaansa. Linnunruoka on muutenkin kallista. En haluaisi sitä jatkuvasti kaupasta säkkitolkulla kantaa.

Tässä tämän pyhäpäivän jorinoita. Seuraavaksi aion mennä vähäksi aikaa sohvalla lukemaan pari viikkoa sitten menehtyneen Heikki Silvennoisen elämänkertaa. Lainatessani kirjaa kuulin sillä olevan useita varauksia, jonka vuoksi en halutessani voi uusia kirjaa netissä. Se on siis luettava nyt ja palautettava sitten toisten lainattavaksi.

Kevään ensimmäinen soolokonsertti

 
Tiistaina aurinko paistoi täydeltä taivaalta, vesi lorisi ränneissä iloisesti ja mittarikin kipusi reilusti plussan puolelle. Tehdessäni pikakatselmusta pihassa kuulin jotain oudon ihanaa. Nytkö se alkaa? Kyllä, mustarastas istui vaahteran latvuksissa esittäen kevään ensimmäistä soolokonserttoaan. Eikä ihan heti lauluaan lopettanutkaan. Sinne se jäi lurittelemaan lähtiessäni matkaan.

Meidän pihassa on pyörinyt lukuisa määrä mustarastaita koko talven ajan. Ne ovaf oppineet tarttumaan kynsillään keittiön ikkunan edustan siemenmökin laitaan työntäen samalla nokkansa mökin aukosta siemenen saadakseen. Taitavimmat ottavat useammankin siemenen peräjälkeen nokkaansa ja pyrähtävät sitten mökin päälle nielaisemaan ruokansa. Viereisessä tuijassa on välillä monta mustarastasta odottamassa vuoroaan. Näiden lintujen touhuja on ollut mukava seurata.

Havujen alta löytyi monta terhakasta krookusta.

Vesisateet, lämpö ja aurinko ovat sulattaneet lunta aika tehokkaasti. Käytävät olivat tiistaina jo lähes lumettomat ja jäättömät. Märkää toki on, kun ympärillä oleva lumi sulaa tuoden vettä myös käytäville. Piippojahdin laajuus on vielä vaatimatonta. Vaikka yläpihalla lunta on alapihaa vähemmän, ovat parhaimmat sipulikasvipaikat edelleen hangen alla.

Ompun alle istutettu esikko heräilee.

Alapihallakin kevään iloiset esiintymät ovat vielä yhden käden sormissa lasketut. Lumikellojen lisäksi hedelmäpuiden alta alkaa paljastua nousevia krookuksia ja Huvituksen kupeessa myös sinne viime kesänä istutettuja esikkoja. Tässä vaiheessa en yhtään osaa sanoa, minkä värinen yksilö tuo heräilevä on. Muut kaverit kun ovat vielä ihan uppeluksissa.

Vasenrinteen jouluruusussa oli nuput alullaan jo tammi-helmikuussa, jolloin lumi suli rinteestä. Sittemmin lunta on satanut useamman kerran ihan kunnolla ja jouluruusu on saanut nukkua rauhassa hangen uumenissa. Tiistaina nuppuja löytyi enemmän. Annoin kasvin olla kuivuneiden lehtien suojassa, koska ennusteissa ei ole näkyvissä kovin keväistä säätä.

Marketteihin on siementen lisäksi ilmestynyt monenlaisia juurakoita ja mukuloita. Koitin ummistaa silmäni daalioilta ja gladioluksilta. Ainakin toistaiseksi. Mieli tekee uusia, mutta kotiin raahattujen suhteen tuppaa tulemaan hinku laittaa ne multaan. Liian aikaista vielä. Toisaalta saattaa käydä niinkin, että kaikki mieluisammat menevät nopeimpien ostoskoreihin ja minä jään nuolemaan näppejäni.

Niin nopeasti en juurakkopussien ohi kyennyt kulkemaan, ettenkö olisi huomannut suklaakosmosta. Yksi pussukka hyppäsi oitis koriin. Matkalla kassalle katselin suklaakosmoksen juurakkoa todeten sen kovin pieneksi ja kuivahkoksi. Mietin, raaskinko maksaa 4,49 onnettomasta rääpäleestä. 

 
Kassan lähellä olikin toinen juurakkokeskittymä. Päätin tyrkätä suklaakosmoksenijuurakkoni sinne ja ostaa kasvin myöhemmin keväällä kaupasta valmiina taimena. Vaan kuinkas ollakaan, huomasin rykelmässä isomman määrän suklaakosmospussukoita. Niiden joukosta löytyi oikein komean näköinen ja tuoreen oloinen juurakko, joka sujahti vikkelästi ostoskoriin. 

Yhden kerran olen sellaisen ostanut valmiina taimena kesäkukkakaupasta. Seuraavaksi onkin hankittava lisää tietoa suklaakosmoksen kasvattamisesta. Näin viime kesänä jonkun blogissa kauniin yhdistelmän, mutta en kuolemaksenikaan muista, kenen blogissa ja minkä kasvin kumppaniksi suklaakosmos oli istutettu.

Sumu maanantaina 20.3.

Kevätsään keikkumisesta mielipiteitä onkin vaihdettu moneen kertaan. Maanantaina satoi vettä välillä aivan kaatamalla, tiistaina ympyräinen aurinko helotti siniseltä taivaalta, keskiviikkona taasen tienoon täytti vesi-räntä-lumi -sade. Muutamana iltana on noussut melkoinen sumu. 

Puutarhaihmisen ajatukset liikkuvat jo keväässä. Meteorologin mukaan ei nyt kuulemma kannata kiirehtiä. Ei ainakaan autonrenkaiden vaihtamisessa. Kevätsään keikkuminen jatkuu ja niin jatkuu odottaminenkin.

Maanantai-illan sumu puistoalueella.

Blogiini saapuneita kommentteja on viime aikoina mennyt vähemmän roskapostiin. Toivottavasti tilanne siltä osin vähitellen rauhoittuu. Siitä huolimatta käyn siellä säännöllisesti kurkistamassa tilanteen. Ärsyyntymiskynnykseni ylittyi pahasti löytäessäni julkaisua odottavien joukosta Sannan surunvalittelut veljeni kuoleman johdosta. Veljen kuolemasta tulee kesällä 6 vuotta. Samainen Sanna on esittänyt suruvalittelujaan useamman kerran. Kun hänen nimeään klikkaa, päätyy lahtelaisen kuolinpesän tyhjennyksiä harjoittavan yrityksen sivuille. 

Myös Sara esittää blogissani surunvalittelujaan, tällä kertaa yli kaksi vuotta sitten kuolleen äidin johdosta. Hänen nimensä johtaa tamperelaiseen asianajotoimistoon.

Ajattelevatko tällaiset kommentoijat, että heidän surunvalitteluiksi naamioidut mainoksensa saattavat aiheuttaa vastaanottajalle lisää surua? Että pahimmassa tapauksessa tällä tavoin toimimalla he avaavat kenties jo parantumassa olevan haavan. Laitoin lahtelaiseen firmaan sähköpostilla pyynnön, että poistaisivat blogini mainoslistaltaan. Harkitsen, teenkö saman operaation Saran firmaan.

Samassa sarjassa painiva tapaus on Kaisu R, jonka kommentti osoittautui hämeenlinnalaisen laatta-asennusyrityksen mainokseksi. Turhan myöhässä tämäkin keittiöremppaamme liittyvä mainoskommentti tuli, sillä remppa valmistui jo reilu vuosi sitten. Ihan heti putkeen emme ole keittiötä uusimassa.

Nouseepa mieleeni juttu toukokuulta 2018, jolloin minut kuljetettiin ambulanssilla Töölön sairaalaan kaatumisen seurauksena saadun kallonmurtuman ja aivovamman vuoksi. Sairaalasängyssä maatessani kännykkään kilahti viesti. Ambulanssiyhtiö halusi minun vastaavan kysymyksiin ja arvioivan palveluaan numeroilla 1-10. Viimeisenä kysyttiin, voinko suositella ko. ambulanssiyhtiötä muille käyttäjille? Entä jos olisin vammautunut vakavasti? Tai kuollut? Omaiset olisivat varmasti vähemmän tyytyväisenä moista asiakaspalautepyyntöä lukeneet.

Ymmärrän mainonnan ja markkinoinin. Pelisäännöt on silläkin alueella, eikä hetken paneutumisen inhimmillisiin ja eettisiin näkökohtiin luulisi paljon aikaa ja resursseja kuluttavan. 

Jollei konkreettisesti niin ainakin ajatusten siivin kohti  kevättä!
Kivaa viikonloppua kaikille.

 

 

Lumi meni, sumu tuli

Muutaman päivän edellisen postauksen satumainen höyhenlumi pysyi pensaiden oksilla ja nurmikolla. Sitten pikkupakkaset vaihtuivat lievään plussaan ja vesisadettakin on välillä saatu. Tämän pyhäinpäivän jälkeisen sunnuntain tienoon pehmensi sakea sumu. Kävelylenkin reitille osuneen järven vastarantaa ei näkynyt.

Lenkin jälkeen jäin pihalle kameran kanssa pyörimään. Ihan ensitöikseni täytin kuitenkin lintujen siemenautomaatit. Aloitin lintujen ruokinnan viikolla ja muutamassa päivässä siemenet oli syöty. Talipalloissa ja -pötkylöissä on vielä nokittavaa. Melkoinen vilinä lintubuffeteissa pörrää. Lähinnä sini- ja talitiaisia sekä pikkuvarpusia. Tien puoleisella pihalla närhi pysäköi itsensä säännöllisin välein siemenautomaatin viereiselle oksalle ja roiskii siemeniä maahan. Hän on ilmeisesti sopinut tällaisesta menettelystä kaveriensa kanssa, sillä pian maassa on neljäkin närheä yhtäaikaa popsimassa siemeniä ja pähkinöitä.

 
Pahoittelen kuvan laatua. Ilman zoomia keittiön ikkunasta ei tahdo riittävästi ulottua nappaamaan taidokkaita lintukuvia. Neljästä närhestä vain yksi suostui pysymään sen aikaa paikallaan, että kuvasta tuli jotakuinkin selkeä. On se vaan upean näköinen lintu.

Petroselinum crispum - Persilja

Puutarhan yleisväri on nyt ruskea-harmaa-musta. Nurmikko ja havut sentään jatkavat eloaan vihreinä. Kasvimaan reunassa, purppuraheisiangervon tyvellä persilja on edelleen terhakkaan vihreä. Leikkasin sitä runsain määrin talveksi pakkaseen, joten nämä saavat jäädä odottamaan seuraavaa kesää.

Rosa 'Ritausma' - Tarhakurtturuusu

  
Ritausma on tänä syksynä ollut hauska värinvaihtaja. Se pysyi muita pidempään vihreänä muuttuen sitten kirkkaan keltaiseksi. Lumen ja pakkasen jälkeen Ritausma onkin nyt toffeenruskea. Kuin kaunista nahkaa nuo lehdet.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

  
Tämän hetken lempipuuni, tuurenpihlaja vetää huomiota puoleensa myös lehdettömänä. Silmut ovat paisuneet ja punaiset. Jos syksystä tulee pitkä ja leuto, tuurenpihlaja saattaa alkaa kasvaa uudelleen, jolloin uusi kärkikasvu paleltuu ja puu haarautuu. Näin sanotaan netissä. Tuurenpihlaja on kuulemma jänisten suurta herkkua, joten sen suojaaminen verkolla on erityisen tärkeää. Lumen tulon jälkeen täytyy käydä säännöllisesti tarkastamassa, ettei hanki helpota jänisten pääsyä tuurenpihlajalla ruokailemaan verkkojen yli.

Lamium maculatum - Hopeatäpläpeippi

Välillä tuskailen hopeatäpläpeipin aktiivisen leviämisen kanssa. Vaan näin vuoden värittömään aikaan hopeatäpläpeippi tuo ympärilleen valoa ja raikkautta. Niinhän sitä kaikissa asioissa on hyvät ja huonot puolensa. On vain pohdittava, mille ominaisuudelle antaa arvoa ja jaksaako kielteisten puolien kanssa taistella.

Heuchera - Keijunkukka

On muuten aika kiva käyskennellä puutarhassa tähän aikaan vuodesta. Itseni olen psyykannut siihen ajatukseen, että ympärillä näkyvistä tekemättömistä töistä huolimatta tämän vuoden hommat on tehty ja puutarha menköön talviunille. Mieleen nousee kyllä uusia ideoita syksynpaljasta puutarhaa katsellessa. Mikäs sen mukavampaa, kuin antaa ideoiden muhia ja jalostua omassa päässä. Keväällä onkin sitten suunnitelmat valmiina.

Leppoisia marraskuun päiviä kaikille!
 

Ihan kohta kevättä kohti

Joululahjat on paketoitu ja osa jo vastaanottajiensa koteihinkin toimitettu. Aaton ja pyhien ruokalista alkaa vihdoin löytää muotonsa, mikä ei sinänsä kovin vaikea asia ole, sillä pitkälti perinnesapuskoilla mennään tänäkin vuonna. Kaikenlaista tekemistä toki riittää, mutta niin sitä riittää aina.

Muutama päivä sitten vietin ystävien kanssa päivän Somerolla. Aamulla aurinko hieman pilkotti sumun läpi. Päivän mittaan sumu vain tiivistyi. Somerolaisella ystävälläni ei montaa taloa naapurissaan ole ja nekin harvat katosivat pehmeään usvaan.

Sakea sumu tuntui vaimentavan äänetkin ja vain jostain läheltä kuuluvan koiran haukkuminen rikkoi hiljaisuuden. Jotenkin epätodellinen ja kuitenkin huikaisevan kaunis tunnelma.

Valo on tähän aikaan vuodesta vähissä. Näissä kuvissa kello lähentelee vasta puolta päivää. Pian on tämän kauden valopussi tyhjennetty ja alkaa jälleen sen täyttyminen. Huomenna, keskiviikkona eli 21.12. on talvipäivänseisaus ja siitä se taas lähtee. Jollei ihan vielä kevät, niin melkein ainakin. Seuraan facebookissa Puutarhuri Koskista ja hänen kalenterissaan nyt eletään loppukesää. Vastaavasti talvipäivänseisauksen jälkeen alkaakin sitten alkukesä. Aika valoisa ajattelumalli, sanoisin.

Juhlitaan siis joulu ensin pois ja sitten voidaankin vähitellen ryhtyä kaivelemaan siemenpusseja ja suunnata katseet kohti kesää. 

Vauvamahonia

Kellarin portaikon lähellä kasvaa kaksi mahoniaa. Siirsin ne pari vuotta siihen, koska aiempi paikka olopihan puolella oli selvästi liian kuuma. Lisäksi siihen kolattiin talvisin kasapäin lunta ja vaikka mahonia hyvin lumen alle taipuukin, ajattelin sen viihtyvän paremmin suojaisammassa paikassa. Uuteen varjoisampaan paikkaansa se on kotiutunut hyvin ja hetken möllötyksen jälkeen on alkanut kasvaa mukavasti.

Tänään kävin kellarissa ja huomasin ohimennessäni jotain jännittävää. Noin 60 sentin päässä toisesta mahoniasta kasvaa vauvamahonia. Nuo kaksi punertavaa lehteä kuuluvat juuri löytämälleni kasvipienokaiselle. En tiedä, miten mahonia lisääntyy. Nouseeko tuo taimi kenties pidemmälle ulottuneesta juuresta vai onko tuohon pudonnut mahonian siniseksi kypsynyt marja ja alkanut siinä itää? Viisaammat, kertokaa.

Muutamana päivänä olen työhuoneeni ikkunasta katsellut naapurin puolella, heidän aitansa vieressä kasvavan haavan kupeeseen noussutta outoa, köynnöstävää "patukkaa". Kävin tutkimassa asiaa ja tuo patukka on karhunköynnös. Sitä on kasvanut tuolla paikalla aiemminkin, mutta en ole päästänyt köynnöstä meidän puolelle. Ihan nättihän se on kukkivana, mutta se tuppaa kyllä tukahduttamaan kasvit, joiden varaan se tukeutuu. Ensi kesänä pitääkin olla tarkkana, ettei se pääse vyörymään kukkapenkkeihini.

Täytin lintujen ruokinta-automaatit. Aika haipakkaa siemenet kuluvat. Aamulla oli keittiön puoleisella lintulaudalla sellainen vilske, ettei paremmasta väliä. Talitinttien sekaan oli nyt eksynyt myös kuusitiaisia. Käpytikkakin on vakiovieras. Autotallin nurkalla lintuja ihmetellessäni kuulin tuttua naksutusta ja ylös katsoessani pääsin tuijottamaan oravaa suoraan silmästä silmään. Ilmeisesti se odotti minun katoavan sisälle, jotta pääsisi käsiksi juuri marjakuuseen ripustamaani talipötkylään.

Maanantaina laitoin viime vuotiset amarylliksen sipulit multaan. Pelkäsin, ettei niissä ole enää minkäänlaista henkeä, mutta onpa vainen. Yhdestä sipulista on vain muutamassa päivässä noussut vaaleanvihreä lehdenkärki. Hetken jo mietin heittäväni surkean näköiset sipulit kompostiin, vaan onneksi en niin tehnyt. Ensimmäisenä aina aamulla pitää käydä vilkaisemassa, mitä kuuluu amarylliksille. Pienistä iloista koostuu meikäläisen onnenhetket.

Näinä päivinä jos ulkona aikoo kuvata, onkin pidettävä kiirettä. Tänään sumu on peittänyt tienoon liki koko päivän ja hämärä laskeutui sitäkin aiemmin. Normaalisti tällainen kostea pimeys saattaisi vähän ahdistaa, mutta ei tänä vuonna. Olemme saaneet nauttia niin aurinkoisesta ja upeasta syksystä, että loppuvuoden päivät taitavat mennä ihan omalla painollaan. Saapuva joulu tuo kuitenkin runsaasti valoa ja loistetta ja sen jälkeen alkaakin jo olla miltei kevät. Ihan tässä jo jännittää, eikä suinkaan joulu, vaan tulevan kevään odotus.