Näytetään tekstit, joissa on tunniste kiitos. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kiitos. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 11. heinäkuuta 2021

Kiitos teille lämminsydämisille ihmisille!

  Tunteista puhuminen avoimesti on monille meistä vaikeaa. Iloa ja onnistumisia on helpompi jakaa muille, mutta murheet ja ahdistus piilotetaan syvälle sisimpään. Siellä ne kasvavat korkoa ja pahimmassa tapauksessa muuttuvat yhä suuremmiksi peikoiksi. Niistä kertominen voi tuntua liian raskaalta ja voimia vievältä. Vielä enemmän ehkä pelkäämme toisten tuomitsevia sanoja ja katseita. Ajattelemme olevamme muita huonompia paljastaessamme heikkoutemme ja haavoittuvuutemme. Vastoinkäymisten kanssa painiessamme koemme, ettei maailmassa ole huono-onnisempaa ihmistä kuin juuri minä tuolla hetkellä.
 
Ihan jokainen meistä joutuu elämässään vaikeiden asioiden ja valintojen eteen. Jokainen kokee ilon ja onnistumisen ohella myös surua ja epäonnistumisia. Jos joku muuta väittää, hän joko valehtelee tai syystä tai toisesta jättää paljon kertomatta. Ihmisinä olemme hyvin erilaisia monestakin syystä. Joillakin on enemmän voimia kulkea elämän ylä- ja alamäkiä sen suuremmin romahtamatta. Toiset taas tarvitsevat apua kapeampienkin purojen ylittämiseen.


Aivan kaikkea ei arvaa blogiin kirjoittaa, vaikka toimisi nimimerkillä. On koittettava suojella niin itseään kuin muita ihmisiä. On myös otettava huomioon, että jokin nyt pieneltä tuntuva asia voi myöhemmin muuttaa merkitystä ja muodostua ongelmaksi. Blogi on osa netin ihmeellistä maailmaa, jonne kaikki jää pyörimään määräämättömäksi ajaksi halusi tai ei.

Iris germanica Night Owl

Edellisen juttuni avautuminen ei tilannetta kovin paljon muuttanut. Mieli kuitenkin hieman keveni ja ajatukset selkenivät, kun asioita kirjasi mustana valkoiselle. Murheiden mittaluokka omissa ajatuksissa pieneni. Ehkä ihmisen sisin kykenee ottamaan vastaan vain tietyn määrän hyvää ja pahaa. Välillä on avattava itsensä täysin saadakseen liian  kauan muhineet asiat ulos, jotta löytyisi tilaa ja voimaa ottaa uutta vastaan.


Aioin ensin vastata kunkin juttuuni laittamaan kommenttiin, mutta päätinkin tehdä sen tällä tavoin postauksen muodossa.

Kiitän kaikkia teitä lämminsydämisiä ihmisiä.

Jokaisella oli antaa kauniita ja järkeviä sanoja, joista olen jo ammentanut toivoa ja voimaa. Musta on muuttunut harmaaksi, pian elämän väritkin taas näkyvät. Varmasti palaan noihin kommentteihin useamman kerran uudelleen.

Iris graminea - Mätäskurjenmiekka


Autuas olo -blogin Cherille lämmin kiitos kommentointiongelmaan liittyvästä korjausehdotuksesta. Näyttää vahvasti siltä, että antamasi ohje tuotti hyviä tuloksia. Toistaiseksi olen kommentoinut muiden blogeja sen verran vähän, ettei minulla vielä ole pidempiaikaista kokemusta. Ongelma on ollut seuranani useamman kuukauden ajan, joten olen sen korjaantumisen suhteen vielä hetken ikäänkuin tulisilla hiilillä.

Iris Hollandican mix-pussukasta

Hyvän voi vaihtaa parempaan,
toivotonta voi toivoa.
On vain löydettävä
halu kasvaa
tahto kestää
usko etsiä ja löytää
ja rohkeus uskaltaa.
Apua on saatavissa
ystävistä vainukoiriin.

        - Hilkka Marttinen -



Jutun kuvat ovat tänä kesänä kukkineista iriksistä. Nimet ovat useimmista totaalisesti sekaisin tai kadoksissa. Joidenkin kukintaa odotin hartaasti, mutta eivät suostuneet esille. Kirkkaanpunainen Agnes Elpers on yksi niistä, joiden toivon palaavan entistä ehompana ensi vuonna.

Iris sibirica


Kirjoittaessani lauantai-iltapäivällä tätä postausta, mittari näyttää sisälläkin +31. Pienestä tuulenvireestä huolimatta ilma ulkona suorastaan seisoo. Harmi, että olen jo ehtinyt pestä kaikki petivaatteet ja matot. Nyt kyllä paksutkin tamineet kuivuvat hetkessä.
 
Ystäväni, pysytelkää varjossa ja juokaa paljon.

Pilvetön taivas ei sada, maa ilman ihmistä ei  kukoista.

- Kiinalainen sananlasku - 


perjantai 6. heinäkuuta 2018

Lämmin kiitos kaikille!


Lämmin kiitos kaikille kauniista sanoistanne ja hyvästeistänne Juusolle. Tarkoitukseni oli vastata kiitoksilla jokaisen kommentiin, mutta en vain ole jaksanut. 

Kulunut kevät ja kesä on tuonut eteeni liian paljon vaikeita asioita ja muutoksia. Juuson muutto paremmille hiirestysmaille tuntuu juuri nyt siltä viimeiseltä korrelta, joka kamelinselän katkaisee. En ole luovuttajaluonne, joten vielä tästä nousen. Sitä odotellessa taidan istua hetken vaikka kasvihuoneessa tomaatteja nyppimässä.



 Hyvää viikonloppua kaikille!

torstai 2. marraskuuta 2017

Köynnöskaari on tuettu - kiitos loistavista neuvoista!


Taas on aika kehua ja kiittää blogiystäviä. Taannoin kirjoitin köynnöstukeni kaatumisesta ja ihmettelin, millä kummalla saisin sen kiinnitettyä maahan niin, ettei se ensimmäisen isomman tuulen tuivertaessa kaadu. Köynnöstuen maavara on aika olematon, joten omillaan sitä ei saanut millään pehmeään multaan riittävän syvälle. 

Päivänpesän elämää -blogin Katja sekä Tuplasti terapiaa -blogin Pirjo kumpainenkin kertoivat tukeneensa omat köynnöskaarensa harjateräksellä. Niinpä matkalla kirjamessuille poikkesin rautakauppaan ja ostin neljä 150 cm:n korkuista tankoa 16 mm:n harjaterästä. Jonkin aikaa sain tankojen määrämittaan leikkaamista odotella, sillä myyjäpoika joutui tekemään töitä saadakseen taivasalla sijainneesta harjateräspinosta irti sen yhden kuuden metrin tangon. Olivat peittyneet jäätyneeseen lumeen.


Vasta maanantaina sää ja muut työt tarjosivat mahdollisuuden harjaterästen maahan junttaamiseen. Asetin terästangon köynnöstuen viereen, laudanpätkän tangon päälle ja sen avulla naputin kumivasaralla harjateräksen maahan niin syvälle, kuin sen suinkin sain menemään. Sinne upposi, kuin veitsi voihin. Harjaterästangon kiinnitin köynnöskaaren "jalkaan" nippusiteillä. 

Hyvä, että otin riittävän pitkät tangonpätkät, sillä 50 cm niistä meni maahan ihan kevyesti. Kahdellakin tukitangolla köynnöskaari olisi pysynyt hyvin pystyssä, mutta kun nyt tuli neljä tankoa hankituksi, tuin niillä kaaren jokaisen "jalan". Nyt kaari on tanakka, eikä heilu tai huoju yhtään mihinkään. Harjaterästangot maksoivat vajaan kympin, joten aika edullisesti sain mielenrauhan ja ratkaisun tähänkin ongelmaan.

Tangot olisi toki voinut maalata vaikkapa mustaksi, kuten köynnöskaarikin. Katsoin, että on tärkeämpää saada köynnöskaari tuettua ennen maan jäätymistä. Kasvukaudella köynnökset ja ympäristön pensaat peittävät tukitangot täydellisesti, joten ihan sama, ovatko ruosteenruskeat tai mustat. 


Tässä siis kiitosruusu Katjalle ja Pirjolle! Ja samalla kiitos kaikille muillekin, jotka täällä blogimaailmassa pyytettömästi jakavat hyviä neuvojaan ja vinkkejään. Toisten auttaminen ei ole itseltä pois, mutta jollekin siitä voi olla suuri apu. 

perjantai 13. tammikuuta 2017

Jokainen ihminen on laulun arvoinen


Kukka & kaali -blogin Pauliinalla on todella lämmin sydän ja ihastuttava taito pukea ajatuksensa sanoiksi. Hän laittoi liikkeelle haasteen, joka kuuluu seuraavasti:

 Jutun juoni on lyhyesti tällainen

Kehu blogiystäväsi ja varmista, että hän myös saa kehusi.
Kehumasi blogiystävä saa jatkaa ketjua kehumalla omaa blogiystäväänsä jne.

Lisätiedot:
Mitään velvollisuuksia ei ole: ei tarvitse kiittää kehuista eikä jatkaa ketjua.  
Sinun ei tarvitse tietää ketä on kehuttu, sillä samaa saa kehua moneenkin kertaan.
Saa kehua niin montaa kuin haluaa, pitkästi tai lyhyesti. 
Blogiin saa laittaa linkin tai olla laittamatta. 
Uusia ketjun alkujakin saa laittaa maailmalle niin monta kuin haluaa.
Sekään ei ole kiellettyä, että kehaisee siinä sivussa puolison, lapset, kissat, koirat, kanat ja kukot, ihan mitkä vaan.


Pauliinan kauniit sanat kirvoittivat kyyneltulvan, joka vain yltyi Pirkon Vaarin torpan puutarha- blogista ottaessa osaa haasteeseen. Monta päivää olen pyöritellyt tätä haastetta mielessäni ja miettinyt. Laittoipa Pauliina eteeni todella vaikean pohdinnan, sillä ongelma ei ole, ketä kehuisin, vaan miten tehdä se. 


Tuntuu äärimmäisen vaikealta nostaa joku yksittäinen henkilö muiden joukosta, koska jokainen on omalla tavallaan tärkeä ja kehujen arvoinen. Yhtenä päivänä saa lämpimän sanan toiselta ja toisena päivänä taas joltain toiselta. Jonkun blogissa ihastuttaa kuvat, jonkun toisen blogissa taasen sanat. Koskaan ei voi kaikkia miellyttää, ja yllättäen jonain päivänä juuri sellainen henkilö sanoo jotain kaunista ja palkitsevaa, jolta on kaikkein vähiten osannut sellaista odottaa. 


Aktiiviset bloggarit jäävät ilman muuta paremmin mieleen ja siksi heitä on myös helpompi kehua. Joku toinen postaa harvemmin, mutta niitä postauksia oppii jopa suorastaan odottamaan, eikä heitä unohda - vaikka moni harvemmin postaava niin tuntuu usein ajattelevankin - vaan jokaisen postauksen lukee innostuksella ja ilolla siitä, että tämäkin bloggaaja on palannut "langoille".


Olen usein ihmetellyt, miksi some-maailmassa niin yleinen ja ikävä trollaaminen ja vihapuhe ei ole rantautunut näihin puutarhablogeihin. Täällä täytyy olla todella fiksua porukkaa ja myös uskomattoman paljon luontaista hyvyyttä ja empatiaa. Kommentoidessani toisten postauksia mietin aina, miten pukisin sanani myönteisiksi ja kannustaviksi. Ja miten välttäisin edes tahattomasti ketään loukkaamasta. Aina se ei varmastikaan onnistu - etenkään yhden käden nakkisormilla tabletin ääressä, mutta se on kuitenkin vilpitön tarkoitukseni. 

"Etsi aina maailmassa kaunista ja hyvää.
Kaunis kasvaa sydämessä aina kultajyvää."  

Näin sanotaan vanhassa kiiltokuvakirjan värssyssä. Jonkun mielestä hivenen naivia ehkä, mutta annos positiivisuutta kantaa pidemmälle ja kevyemmin. Hyväksytään toistemme erilaisuus ja annetaan kaikenlaisten kukkien kukkia myös symbolisesti.


Kivipellon Saila ratkaisi postauksessaan omalta osaltaan tämän haasteen todella kauniisti ja auttoi samalla minua päättämään, mitä teen. Niinpä en siis kehu ketään yksittäistä henkilöä, blogia, kissaa tai kanaa. Ihan kaikki olette kehumisen arvoisia, siispä Veikko Lavin sanojen siivittämänä:

Jokainen ihmnen on laulun arvoinen


Ihmisiä on kuin muurahaisia,
ne loputonta polkuansa taivaltaa.
On kaukaa katsottuna kaikki samanlaisia,
niin ettei heitä toisistaan voi erottaa.
Kurkistaa jos voisi sielun syvyyteen,
niin kahta samanlaista eipä ois'.
Ken katsoo kauneuteen eikä hyvyyteen,
häneltä monta ystävyyttä jääkin pois.

Jokainen ihminen on laulun arvoinen.
Jokainen elämä on tärkeä.

Jokainen ihminen vain elää hetken sen,
sen minkä kohtalo on hälle määräävä.
tee kuni saituri, mi aarteen piilottaa.
Ei kaupittele koskaan muille kalleintansa hän,
pois hopeoistaan kaikki tahrat kiillottaa.
Lämmitä siis kalleintasi, ystävää,
kun suuri aarre sulle suotu on.
Niin myöhäistä on hälle polttaa kynttilää,
kun kerran hautakumpu umpeen luotu on.

Jokainen ihminen on laulun arvoinen.
Jokainen elämä on tärkeä.
Jokainen ihminen vain elää hetken sen,
sen minkä kohtalo on hälle määräävä.

Näiden laulun sanojen myötä muistan lämmöllä myös maanantaina pois nukkunutta kummisetääni, isäni isoveljeä, joka kahden kuukauden kuluttua olisi täyttänyt 91 v. Hyvää matkaa sinulle, Oiva-setä!



torstai 28. huhtikuuta 2016

Cisionin huhtikuun 2016 blogilistaus


Cisionin huhtikuun blogilistaus tarjoilee inspiraatiota kotipuutarhureille. Viimevuotiseen tapaan Suomen suosituimman puutarhablogin tittelin vei nimiinsä Kukkaiselämää-blogi. Tässä kympin ryhmä:
  1. Kukkaiselämää
  2. Saaripalsta
  3. Rikkaruohoelämää
  4. Förmaaki ja puutarha
  5. Kanelia ja kardemummaa
  6. Mielen lumoa
  7. Puutarhan lumo
  8. Versoja Vaahteramäeltä
  9. Ruusunmekko
  10. Hernepensaskujamme
 Kiitän ja kumarran, lämpimästi ja syvään!
Suurin kiitos kuuluu teille kaikille, ihanat puutarhaystäväni. 
Ilman lukijoita, seuraajia ja kommentoijia ei taitaisi olla blogiakaan. 
Ei ainakaan tässä muodossa.
Lämpimät onnitteluni myös kaikille muille listaan päässeille blogeille! 

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Kirjoja ja kiitoksia


Läpi elämäni olen ajatellut, ettei minua erityisemmin onni suosi. Taidan olla väärässä. Täällä puutarhablogien maailmassakin olen voittanut tosi ihania juttuja aina silloin tällöin. Viimeisin hieno arpajaisvoitto oli tänään postilaatikossa. Marian koti ja puutarha -blogin arpoma Linda Peltolan Rakas puolivilli puutarha, kesähetkiä ja kukkakuumetta on jo ensiselaamisella ihastuttanut niin kuvin kuin teksteinkin. 

Oletteko muuten huomanneet, että joistakin puutarhakirjoista saattaa aistia kukkien tuoksutki? Aivan selvästi Linda Peltolan kirjan sivuilta nousi syreenien tuoksu.


Maria oli pakannut arpajaisvoittokirjan saatteeksi Anna-Mari Westin kortin, jonka yläkulman viisaus "Ainoa todellinen suurvalta on luonto" ansaitsee tulla huomioiduksi. 

Kiitos Marialle myös pioniunikon siemenistä, joilla oli oma hieno pussukkansa.


Päivän toinen ihana ja yllätyksellinen postipaketti tuli eräältä toiselta puutarhabloggarilta. Niin se vain on, että hyvä kasvaa korkoa, eikä se laisinkaan vähene eteenpäin annettaessa. Kuten vanhassa kiiltokuvarunossa sanotaan:
 
Etsi aina maailmassa
kaunista ja hyvää.
Kaunis kasvaa sydämessä
aina kultajyvää.
---

Vielä ei ole tulppaanien aika,
mutta tämän sievän tulppaanitytön kera 
toivotan kaikille 
hyvää viikonloppua!

Pitäkää huolta itsestänne ja 
toisistanne ja ennenkaikkea
nautiskelkaa keväästä.  


torstai 12. kesäkuuta 2014

Blogitapaaminen 24.5.2014 - Paulan kiitokset


Kiitin facebookissa Paulaa mahdollisuudesta saada vierailla hänen puutarhassaan. Hänen vastauksensa on ohessa ja lupasin välittää sen oman blogini kautta läsnäolleille:

Kiitos teille! Koetin kiittää teitä blogeissa käynnistä, kuvista ja kertomuksista, mutta en löydä keinoa kirjoittaa koska minulla ei ole mitään noista tileistä.
Joillekin sain kirjoitettua, kun oli "nimetön" vaihtoehto. Mutta tosiaan hirmu kauniita kertomuksia olen lukenut. Tervetuloa Paratiisi takapihalla, ryhmää seuraamaan, jos käytätte facebookia https://www.facebook.com/groups/194301710720016/


Paulan kiitokset siis (myöhässä - syy minun) seuraaville bloggareille:
 
 

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Juuso kiittää



Vaikka Juuson synttärijuhlat eivät kovin railakkaat olleetkaan, 
on se vähän väsynyt saamastaan huomiosta. 
Auringonpaisteen lämmössä köllötellessään se lähettää kaikille onnittelijoille 
lämpimät kiitokset muistamisesta.

* * *
 


- Pam Brown -