Tietotekniikka kiusaa minua

 
Nyt kyllä tietokone myrkyn lykkäsi. Tapani mukaan siirsin haluamani kuvat kamerasta tietokoneelle. Sen jälkeen käsittelin ne Picasalla. Lähinnä pienensin pikselikokoa, jotta avautuisivat helpommin lukijoiden tietokoneissa tai millä laitteella itse kukin blogeja lukee. Kaikki sujui ongelmitta.

Sitten ryhdyin kirjoittamaan juttua, johon huomasin tarvitsevani pari kuvaa lisää. Siis muuttamaan niiden pikselikokoa. Kas, jotain kummaa oli tapahtunut. Osa kansioistani Picasassa oli kadonnut. Tutkin asiaa huomaten kansioiden poistamisen onnistuvan, lisäämisen ei.

Tästä aiheutui iso ongelma. En saanut siirrettyä kuvia Picasaan käsiteltäväksi. En sitten millään. Netistä löysin keskustelun, jossa muilla oli sama ongelma. Eivätkä olleet löytäneet siihen ratkaisua.

Kuvakoon pienentäminen on siksikin tärkeää, ettei googlekuvamääräni kasvaisi niin suureksi, että se tulisi maksulliseksi. Kaikkina näinä vuosina olen kirjoittanut blogia ahkerasti ja julkaissut suuren määrän kuvia. Edelleen minulla on käytettävissä ilmaista kuvatilaa runsaasti. Kiitos kuvien pienentämisen, johon sain vinkin blogitaipaleeni alussa lukijalta.

Yritimme ratkoa ongelmaa ikioman tietotekniikkaguruni kanssa. Emme onnistuneet. Pari kiertotietä minulla on, mutta ne ovat huomattavasti työläämpiä ja hitaampia.

Tämä ärsyttävä episodi tapahtui eilen, tiistaina. Sopivasti merkkipäivänä, sillä 10.6. blogini täytti 14 vuotta. Mielessä kävi, onko tämä joku merkki siitä, että olen jorissut juttujani liian kauan? Ihan vielä ei tekisi mieli lopettaa. 

Picasa on varsin yksinkertainen kuvankäsittelysysteemi, mutta olen sen helppouteen blogiin yhdistettynä tottunut. En jaksaisi alkaa jotain muuta järjestelmää etsimään ja opettelemaan. Ratkeaako ongelma vaiko ei? Siinäpä kysymys.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

 Vettä sataa ja ruusuorapihlaja kukkii. Puutarhan katseleminen helpottaa harmitusta.

 

Roskapostia 76 kpl

Pel. Divas Rasberry Ripple

 

Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna taivasteli postauksessaan keskiviikkona 26.4. roskapostin runsasta määrää. Ongelmia on ollut monilla muillakin. Jotkut ovat ihmetelleet, kun lukijoiden kommentit eivät tule heidän blogeissaan näkyviin. Kaikki eivät siis tiedä, että syy on bloggerin. Olisiko taustalla joku tekoälykokeilu, jolle suomen kielialue on ylitsepääsemättömän vaikea?

Riesaa on kestänyt jo pidemmän aikaa. Oma roskapostikansioni on ollut viime aikoina tyhjänä. Ehdin jo ajatella, että vaiva vihdoin hellittää. Huokaisin helpotuksesta aivan liian aikaisin. Perjantaiaamuna vilkaisin roskapostikansiota ja kas, siellä oli 76 hyväksymistä/hylkäämistä odottavaa kommenttia vuodesta 2013 aina tähän päivään saakka.

Mitään tiettyä yhtenäistä kaavaa en roskapostiin joutuneille kommenteille löytänyt. Hiidenkiven puutarhassa Minna toivotti hyvää vappua, Tiiu ystävänpäivää ja Sussi esitti osanottonsa äidilläni hoidossa olleen isoveljen kissan kuolemasta. Kansiossa oli runsaasti pitkiä kommentteja tutuilta bloggareilta. Oli myös kommentteja ihmisiltä, joita ei ole enää aikoihin blogimaailmassa näkynyt. Jonkun verran myös omia vastauksiani muiden kommentteihin.

Pel. Estrelle Appleblossom

 
Muutama kommentti on roskapostikansiosta nopeaa ja helppoa poistaa tai palauttaa. Sen sijaan kymmenien viestin läpikäyminen on jo työläämpää. Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna kertoi bloginsa kommentissa toimivan keinon, joka kuuluu suoraan lainattuna näin: "Klikkasin oikeasta yläreunasta hallinnoi-kohtaa. Sieltä sai laitettua ruksin ruutuun "valitse kaikki kommentit", minkä jälkeen voi klikata tarvittaessa niitä oikeita roskakommentteja, joita ei halua julkaista. Lopuksi sitten painaa sitä hyväksy-painiketta ja kommentit palaavat takaisin omille paikoilleen."

Jokainen varmasti ymmärtää, ettei kymmeniin roskapostista palautettuihin kommentteihin ole mahdollista käydä jälkikäteen - pitkän ajan kuluttua - vastaamassa. Tai mahdollista se toki on, mutta käytännössä melkoinen urakka.

Kuvan laatu ei ole paras mahdollinen. Pahoittelut. Toivottavasti kuvasta on kuitenkin apua.

Tässä kuva paikasta, josta pääset kommentteja tarkastelemaan. Punaisen nuolen kohdalla on pieni sakara, jota klikkaamalla näet kommenttiesi kokonaismäärän, tarkastusta odottavat, julkaistut ja roskasisällön. Kutakin kohtaa klikkaamalla näet tilanteen ja pääset esimerkiksi roskapostia poistamaan/palauttamaan. Hallinnoi-sanaa (oikeassa reunassa) klikkaamalla taasen pääset toimimaan Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan ohjeen mukaisesti esimerkiksi silloin, kun poistettavia/palautettavia on kerralla paljon.

Leikkopioni marketista.

Jos olet ihmetellyt, miksi kommenttiasi ei näy tai en siihen vastaa, syy on mitä todennäköisimmin tässä bloggerongelmassa. Jokaiseen kommenttiin en "blogiurani" aikana ole vastannut, mikä lienee inhimmillistä ja luonnollista. Blogin yksi tärkeimmistä elementeistä on vuoropuhelu, joka syntyy pitkälti kommenttikentässä. Siksi tavoitteeni on pyrkiä vastaamaan saamiini kommentteihin samoin kuin kommentoimaan lukemiani blogeja. Parhaassa tapauksessa käyn vielä jatkamassa aloitettua kommenttiketjua. Valitettavasti siinä tulee usein ajanpuute vastaan.

Kannattaa edelleen käydä säännöllisesti tarkastamassa oma roskaposti. Riesa on meille yhteinen, mutta ei todellakaan kenenkään käyttäjän oma syy.  Toivotaan, että se korjaantuu pian. Sitä odotellessa toivon ymmärrystä ja sopuisaa yhteiseloa.

 

Bloggerin kielikiemurat

Jouluruusu - Helleborus Double Ellen

Blogger on näköjään taas yhdessä yössä tehnyt muutoksia. Etusivulla kaikki on suomeksi, mutta vain minulle näkyvä asetukset ja muut säädöt sisältävä sivu on englanniksi. Kävin katsomassa kieliasetukset, joihin en ole tehnyt muutoksia ja ihan ovat, kuten pitääkin.

Yleensä olen siirtynyt asetussivuille klikkaamalla etusivun vasemman yläkulman B- (eli blogger) kirjainta. Vielä eilen siitä kulkemalla kielinäkymät olivat suomeksi. Nyt kaikki muu teksti lukuunottamatta näkymän keskellä sijaitsevia postausteni otsikoita on englanniksi. Myös postauksen ajastamista varten esiin tuleva kalenterinäkymä on englanninkielinen eli viikonpäivä alkaa sunnuntailla ja kellonajat ovat am ja ip englantilaisittain.

Sattumalta menin samaiselle asetussivulle (vai miksi sitä nyt sitten kutsutaankaan) blogin etusivun oikeassa yläkulmassa olevaa "Ulkoasu" -tekstiä näpäyttämällä. Tällöin sain samaisen suomenkielisen sivun, joka aina aiemminkin on tullut esiin vasemman yläkulman b-nappulaa klikkaamalla.

Jouluruusu Ovaalipenkissä

Toinenkin muutos on jossain vaiheessa tullut eli tabletilla kommenttia kirjoittaessa ei enää peruutusnäppäimellä saa pysyvästi poistettua googlen tarjoamaa sanaa, vaan yleensä haluamansa sanan joutuu kirjoittamaan kokonaan uudelleen. Toisinaan sekään ei riitä, vaan google tarjoaa omiaan kerta toisensa jälkeen. Nykyisin pitää entistä tarkemmin lukea kirjoittamansa kommentti ennen julkaise-näppäimen painallusta, sillä sanat muuttuvat vikkelästi ja huomaamatta. Ennenkin olen ihmetellyt, mistä kumman syövereistä google niitä sanakummajaisiaan kaivaa. Nyt tuota ihmettelyä riittää ihan joka illalle.

Olisi mukavaa, jos blogger jotenkin informoisi muutoksista käyttäjiään (olisiko se edes käytännössä mahdollista?). Muutokset aiheuttavat aina vähän päänvaivaa ja pohtimista, miten tässä tilanteessa pitää edetä. Kun asiat eivät suju, kuten ovat sujuneet muutoshetkeen saakka, tulee ensimmäisenä ajatelleeksi, olenko tehnyt jotain väärin vai onko koneeni mennyt rikki.

Ovaalipenkin toinen jouluruusun nuppu aukenee.

Olen kohtalaisen paljon tehnyt töitä tietokoneiden kanssa, joten aika monesta pulmatilanteesta selviän ihan omin voimin. Lisäksi minulla on ammattilainen kotosalla ja useampi puhelimensoiton päässä. Silti välillä tulee revittyä hiuksia päästä ja päästeltyä ärräpäitä, kun aikaa tuhraantuu ylenmäärin teknisten ongelmien selättämiseen. Sen sijaan, että voisi pureutua siihen asiaan, jota kulloinkin on tekemässä.

Vanhin jouluruusuni Syreenipenkissä.

Tabletilla kommentointi on hidasta ja työlästä. Siksi olen alkanut pohtimaan pienikokoisen läppärin hankkimista. Toinen mahdollisuus olisi hankkia tabletti, johon voi liittää näppäimistön. Niissä on ollut aika paljon vikoja, joten se ei ehkä ole ykkösvaihtoehto. Vähänkin pidempää kommenttia ei vain jaksa yhdellä sormella näpytellä, kun vielä pitää muistaa jatkuvasti tarkkailla googlen tarjoamia kummitussanoja. Moni tärkeä ja mielenkiintoinen kommentti jää vajavaiseksi ihan vain teknisten ongelmien vuoksi.

Kieliongelma on nyt selvitetty tai ainakin kiertotie löydetty. Mielelläni olisin senkin ajan tutkaillut puutarhassa, mutta ajattelin postata aiheesta siltä varalta, että joku muukin on samaan törmännyt. Nyt sitten pihamaalle. Mukavaa perjantai-iltaa ja heippa!

Arvonta suoritettu

Synttäriarvontaan osallistui melkoinen määrä innostuneita kirjan tavoittelijoita. Arpoja meni "purnukkaan" 89 kpl, joista osa kaksi arpaa lunastaneilta. Koska Ukkokullalla oli muita kiireitä, käytin arpojana Random.org:ia.

Synttäriarvonta on suoritettu ja voittajat ovat:

1. Saraheinä (Saran mökissä ja puutarhassa -blogi)
2. Ulla (Rannanpihassa -blogi)
3. Salli M

En huomannut ennakkoon pyytää kertomaan kirjasuosikkia, jonka tosin aika moni ilmoitti pyytämättäkin. Niinpä ensimmäiseksi arvonnassa tullut eli Saraheinä saa valita kolmesta kirjasta haluamansa. Toiseksi tullut eli Ulla pääsee valitsemaan jäljelle jääneistä kahdesta kirjasta ja kolmas kirja lähtee viimeiseksi nousseen arvan nimelle eli Sallille. Laitan voittaneille sähköpostia.

Sähköpostiviestissä kysyn myös vastaanottajan puhelinnumeroa, mitä ei ole pakko antaa. Kysyn asiaa siksi, että postissa kerrottiin paketin saapuvan nopeammin perille, jos posti voi laittaa vastaanottajalle saapumisilmoituksen tekstiviestinä. Paketit lähtevät heti, kun olen saanut voittajilta osoitteet.

Kiitän sydämestäni kaikista ihanista kommenteista, joita synttäriarvontapostaukseen saapui. Kiitän myös kaikkia arvontaan osallistuneita ja toivotan onnea voittajille ja mukavaa elokuun loppua kaikille!

Jokainen ihminen on laulun arvoinen

Kukka & kaali -blogin Pauliinalla on todella lämmin sydän ja ihastuttava taito pukea ajatuksensa sanoiksi. Hän laittoi liikkeelle haasteen, joka kuuluu seuraavasti:

 Jutun juoni on lyhyesti tällainen

Kehu blogiystäväsi ja varmista, että hän myös saa kehusi.

Kehumasi blogiystävä saa jatkaa ketjua kehumalla omaa blogiystäväänsä jne.

Lisätiedot:

Mitään velvollisuuksia ei ole: ei tarvitse kiittää kehuista eikä jatkaa ketjua.  

Sinun ei tarvitse tietää ketä on kehuttu, sillä samaa saa kehua moneenkin kertaan.
Saa kehua niin montaa kuin haluaa, pitkästi tai lyhyesti. 

Blogiin saa laittaa linkin tai olla laittamatta. 

Uusia ketjun alkujakin saa laittaa maailmalle niin monta kuin haluaa.
Sekään ei ole kiellettyä, että kehaisee siinä sivussa puolison, lapset, kissat, koirat, kanat ja kukot, ihan mitkä vaan.

Pauliinan kauniit sanat kirvoittivat kyyneltulvan, joka vain yltyi Pirkon Vaarin torpan puutarha- blogista ottaessa osaa haasteeseen. Monta päivää olen pyöritellyt tätä haastetta mielessäni ja miettinyt. Laittoipa Pauliina eteeni todella vaikean pohdinnan, sillä ongelma ei ole, ketä kehuisin, vaan miten tehdä se. 

Tuntuu äärimmäisen vaikealta nostaa joku yksittäinen henkilö muiden joukosta, koska jokainen on omalla tavallaan tärkeä ja kehujen arvoinen. Yhtenä päivänä saa lämpimän sanan toiselta ja toisena päivänä taas joltain toiselta. Jonkun blogissa ihastuttaa kuvat, jonkun toisen blogissa taasen sanat. Koskaan ei voi kaikkia miellyttää, ja yllättäen jonain päivänä juuri sellainen henkilö sanoo jotain kaunista ja palkitsevaa, jolta on kaikkein vähiten osannut sellaista odottaa. 

Aktiiviset bloggarit jäävät ilman muuta paremmin mieleen ja siksi heitä on myös helpompi kehua. Joku toinen postaa harvemmin, mutta niitä postauksia oppii jopa suorastaan odottamaan, eikä heitä unohda - vaikka moni harvemmin postaava niin tuntuu usein ajattelevankin - vaan jokaisen postauksen lukee innostuksella ja ilolla siitä, että tämäkin bloggaaja on palannut "langoille".

Olen usein ihmetellyt, miksi some-maailmassa niin yleinen ja ikävä trollaaminen ja vihapuhe ei ole rantautunut näihin puutarhablogeihin. Täällä täytyy olla todella fiksua porukkaa ja myös uskomattoman paljon luontaista hyvyyttä ja empatiaa. Kommentoidessani toisten postauksia mietin aina, miten pukisin sanani myönteisiksi ja kannustaviksi. Ja miten välttäisin edes tahattomasti ketään loukkaamasta. Aina se ei varmastikaan onnistu - etenkään yhden käden nakkisormilla tabletin ääressä, mutta se on kuitenkin vilpitön tarkoitukseni. 

"Etsi aina maailmassa kaunista ja hyvää.

Kaunis kasvaa sydämessä aina kultajyvää."  

Näin sanotaan vanhassa kiiltokuvakirjan värssyssä. Jonkun mielestä hivenen naivia ehkä, mutta annos positiivisuutta kantaa pidemmälle ja kevyemmin. Hyväksytään toistemme erilaisuus ja annetaan kaikenlaisten kukkien kukkia myös symbolisesti.

Kivipellon Saila ratkaisi postauksessaan omalta osaltaan tämän haasteen todella kauniisti ja auttoi samalla minua päättämään, mitä teen. Niinpä en siis kehu ketään yksittäistä henkilöä, blogia, kissaa tai kanaa. Ihan kaikki olette kehumisen arvoisia, siispä Veikko Lavin sanojen siivittämänä:

Jokainen ihmnen on laulun arvoinen

Ihmisiä on kuin muurahaisia,

ne loputonta polkuansa taivaltaa.

On kaukaa katsottuna kaikki samanlaisia,

niin ettei heitä toisistaan voi erottaa.

Kurkistaa jos voisi sielun syvyyteen,

niin kahta samanlaista eipä ois'.

Ken katsoo kauneuteen eikä hyvyyteen,

häneltä monta ystävyyttä jääkin pois.

Jokainen ihminen on laulun arvoinen.

Jokainen elämä on tärkeä.

Jokainen ihminen vain elää hetken sen,

sen minkä kohtalo on hälle määräävä.

tee kuni saituri, mi aarteen piilottaa.

Ei kaupittele koskaan muille kalleintansa hän,

pois hopeoistaan kaikki tahrat kiillottaa.

Lämmitä siis kalleintasi, ystävää,

kun suuri aarre sulle suotu on.

Niin myöhäistä on hälle polttaa kynttilää,

kun kerran hautakumpu umpeen luotu on.

Jokainen ihminen on laulun arvoinen.

Jokainen elämä on tärkeä.

Jokainen ihminen vain elää hetken sen,

sen minkä kohtalo on hälle määräävä.

Näiden laulun sanojen myötä muistan lämmöllä myös maanantaina pois nukkunutta kummisetääni, isäni isoveljeä, joka kahden kuukauden kuluttua olisi täyttänyt 91 v. Hyvää matkaa sinulle, Oiva-setä!

Pimeän päivän puuhat

Räntä ja lumi on muuttunut vesisateeksi. Jos siis haluat siirtää talven alkamista, kiirehdi vaihtamaan talvirenkaat ja nosta lumikola talon seinustalle. Leikki leikkinä, talvirenkaat on syytäkin vaihtaa, sillä muutamia liukkaita aamuja on jo ollut ja takuuvarmasti niitä on pitkä rivi myös edessä. Lumikola sen sijaan saattaa joutua vielä pitkäänkin talon seinustalla nököttämään. Vaikka mistä sen tietää. Jonkun lehden lööpissä ennustettiin aikaista, kylmää ja runsaslumista talvea.

Tämä päivä on ollut pimeääkin pimeämpi. Ollaan jo pitkällä iltapäivässä, eikä mistään ole huomannut päivän olleen tässä välissä. Ukkokulta totesi vähemmän rohkaisevasti, että vielä tämä tästä pimenee. Mahdollinen lumi toki muuttaa maiseman valoisammaksi, mutta täällä etelärannikolla marras-joulukuu ovat perinteisesti usein ne vuoden harmaimmat kuukaudet. 

Sadepäivä on oivallista aikaa siivota kotia ja hoitaa monenlaisia rästihommia pois. Vihdoin sain ommeltua keittiöön uudet verhot. Meillä ei ole joka huoneessa verhoja laisinkaan. Keittiössä sen sijaan tykkään vaihdella verhoja ja tuoda niillä väriä ja pehmeyttä muuten valkoiseen keittiöön. 

Tuttavani oli ostanut ihanaa punatulkkukuvioista verhokangasta ja ne jäivät jonnekin takaraivoon muhimaan. Samanlaista verhokangasta en löytänyt, enkä oikein olisi kehdannut ostaakaan. Joillain ihmisillä on taipumus loukkaantua, jos he kokevat tulleensa matkituksi. Samantyyppistä kuitenkin osui eräässä nettikaupassa silmiini ja sitä tilasin ja nyt uudet verhot roikkuvat ommeltuina ja silitettyinä keittiössä. Kankaan pohja on harmaata, mutta valaistus muuttaa kuvassa värin näköjään vihertäväksi.

Samantien laitoin olohuoneen sohvatyynyjen päälliset pesuun ja vaihdoin tilalle viinipunaiset. Kyllä, viininpunaiset, eikä oranssinpunaiset, kuten kuva jälleen virheellisesti näyttää. Luultavasti nämä saavat olla jouluun, sillä mitään erityisiä joulukuvioituja tyynynpäällisiä en enää edes omista. Ja tiedän, että nämäkin vaihtuvat keväisemmiksi pian joulun jälkeen. Jaksan innostua joulusta sitä odotellessa, mutta pyhien mentyä ohi katseeni suuntautuu kevääseen ja tulevaan kesään ja sen pitää näkyä myös sisällä.

Ensimmäinen joululehti putosi postilaatikkoon ja toisen osti eilen itse kaupassa käydessäni. Ison marketin metrien pituisia pakastinaltaita täytettiin parhaillaan kinkuilla ja kassojen läheisyyteen oli rakennettu mittava suklaarasioiden muuri. Myös leluosasto oli paisunut kolminkertaiseksi. Myyjä totesi lakonisesti, ettei parin kuukauden joulumyynnin ja taustalla soivien joululaulujen kuuntelemisen jälkeen paljon enää jaksa oman kodin joulusta innostua. Pikemminkin tulee itku, jos joku perheenjäsen avaa radion joululauluja kuunnellakseen. Joulunalusviikot tai nykyisellään joulunaluskuukaudet voivat pahimmillaan viedä ilon joulun odotuksesta ja viettämisestä kokonaan. 

Sorruin siis kuitenkin itsekin varhaiseen joululätinään, vaikka se ei ollut laisinkaan tarkoitukseni. Ehkä siirryn selaamaan olohuoneen pöydällä lojuvia joululehtiä. Viikonlopuksi luvattiin 7-9 lämpöastetta, eikä ihan näin sateista, kuin tänään. Voin siis silloin käydä kuopimassa multaan ne tulppupussit, joita ilman en ulos kaupasta päässyt. Eivät olleet edes alennuksessa. Selitin sipulisortumiseni itselleni siten, että eipä tullut ostettua suklaata. Tosin suklaa ei käynyt edes mielessä. 

Huomenna kirjamessuille. Mahdanko siitä postata, sitä en tiedä. Varmasti jotain mielenkiintoista luettavaa taas kotiin sieltä lähtee.

Toivotan lämpimästi tervetulleiksi seuraavat blogini uudet seuraajat:

Jannibele/Energagen, Velkommen Jannibele

Aikku Mäkinen

Pauliina Isopahkala/Kukka & Kaali

Valitettavasti bloggerin uudistuksen jälkeen ei lukijaksi liittyneen kuvakkeesta enää näe, onko liittyneellä oma blogi. Harmillista, sillä siten olen löytänyt lukuisan joukon kivoja blogeja, joiden vakituiseksi seuraajaksi olen päätynyt. Niinpä uuden blogin tunnetuksi tuominen vaatiikiin enemmän ponnisteluja ja hyvä keino siihen on käydä kommentoimassa muiden blogeja ja jättää samalla linkki omaan blogiin. Näin löysin myös Kukka & Kaali -blogin, jossa Pauliina kirjoittaa elämänmakuisia postauksia aivan ihastuttavalla tavalla. Käykääpä tekin kurkkaamassa, jotka ette vielä ole Kukkaan & Kaaliin tutustuneet.

Aamuvarhaisella

Rankkaa tämä flunssan oheissairastaminen. Ukkokulta köhii yö toisensa perään niin ankarasti, että taitaa koko tienoo siihen herätä. No, minä ainakin. Eihän hän sille mitään voi, joten toivotaan pikaista paranemista.

Suikeroesikko jaksaa kukkia taponlehden rinnalla

En ole muistanut käydä katsomassa blogin roskapostikansiota. Sieltä löytyi kolme viestiä vuodelta 2013, joihin en luonnollisesti ole huomannut vastata. Miksi ne ovat roskapostiin menneet, on arvoitus. Älkää siis ihmetelkö, jos välillä vastaukset kommentteihin uupuvat kokonaan. Aina syy ei näköjään ole kiireessä tai laiskuudessa.

Pikkusydän

Aamuvarhaista täällä työhuoneessa viettäessäni olen nauttinut ulkoa kuuluvasta mustarastaan laulusta. Parina iltana käkikin on kukkunut ihan lähellä. Nyt on se aika vuodesta, jolloin jokaisena vuorokaudenaikana on mahdollisuus nauttia upeista ulkoilmakonserteista. Vähäinenkin annos tuottaa suurta iloa kuulijalleen.

Kaunokaiset ruukussa

Vilkaisin juuri ikkunasta ulos taivaan harmautta ihmetellen. Siellä sataa. Ei rankasti vaan sellaista sopivan kastelevaa verkkaista ripottelua. Päiväksi on luvattu aurinkoista ja viikonlopuksi jopa aika lämmintä, joten tällainen aamusade on silkkaa iloa puutarhan kasveille.

Toinenkin bellis ruukussa

Blogini on saanut jälleen uusia lukijoita. Toivotan lämpimästi tervetulleiksi ainakin Me Liken, Ville Preiskarin ja Kaisa L:n ja ilman muuta kaikki ne, joita en ole aiemmin maininnut. Lukijalista näyttää omituisuuksia, joten ihan tarkkaan en uusia nimiä pysty haarukoimaan. Blogger on muutenkin viime päivinä jumittanut oikein kunnolla, joten lieneekö keväästä mennyt sekaisin.

Oikein ihania kevätpäiviä ja mukavaa viikonloppua kaikille!
 

Mämmikourien kuningatar

Huomasin oikeassa sivupalkissa jotain omituista ja lähdin sitä tutkimaan. Kuinka ollakaan, onnistuin kerrassaan loistavasti kadottamaan kaikki hienot tunnustukset, joita rakkaat blogiystävät olette minulle ojentaneet. Blogistani on varmenteet jossakin, mutta tähän hätään en niitä ehdi kaivamaan. Enkä ole hetkeen edes muistanut koko blogista varmenteita ottaa, joten tuoreita tietoja tuskin löytyykään. On tämä tietotekniikka sitten ihanaa. Yhdellä napin painalluksella pystyy luomaan itselleen päänsärkyä pitkäksi aikaa.

Muuten menee ihan mukavasti, joten jatketaan samaan malliin.
 

Tapaaminen Marketanpuistossa

Osallistuin eilen ensi kerran puutarhabloggaajien tapaamiseen, joka järjestettiin Espoossa sijaitsevassa Marketanpuistossa. Marketanpuisto on laaja piha- ja puistorakentamisen näyttelypuisto. Alueella on jo ennen näyttelypuiston rakentamista sijainnut ruotsinkielinen puutarhaoppilaitos, nykyisin nimeltään Axxell Överby. Puistossa oli eilen myös Puutarhamarkkinat, joten liikkeellä oli runsaasti muitakin ihmisiä ja normaalia enemmän myös katsottavaa.

Marketanpuistossa on myös joitakin vanhoja rakennuksia, joista yritin löytää lisätietoa siinä kuitenkaan onnistumatta. Onko puutarhakoulu perustettu jonkun vanhan kartanon yhteyteen? Tätä täytyy käydä kysymässä seuraavalla Marketanpuisto-reissulla. Nimittäin sinne kyllä kannattaa tehdä retkiä useammankin kerran kesässä, sillä näkymät muuttuvat kasvien kukinnan edistyessä. Puistossa on myös edullinen lounasruokala, puutarhamyymälä ja sisustusmyymälä, eikä puistoon ole sisäänpääsymaksua.

Marketanpuistossa on monia erilaisia istutusalueita, joissa on mahdollisuus nähdä kasveja ja arvioida esimerkiksi, sopiiko jokin tietty kasvi omaan pihaan.

Täydeltä taivaalta paistava aurinko ja uuvuttava helle ei ehkä tarjonnut parasta mahdollisuutta kuvaamiseen, mutta kyllä me kaikki taisimme aika tehokkaasti räpsiä kameroillamme. Ajoittain oli ihan pakko hakeutua varjoon. Sitä etsiessämme löysimme myös uusia istutusalueita ja kasveja.

Monet kevätkukkijat olivat jo lopettelemassa, mutta sen sijaan aikanaan puistoon istutetut valtavat kotimaiset alppiruusupensaat ovat vasta aloittamassa kukintaansa. Niiden viehättävyyttä lisäsi satakielen laulu jossain puiden lehvästössä. 

Osa puutarhabloggaajista tuli tapaamiseen heti kymmeneltä, osa vasta myöhemmin. Itse en ulkonäöltä tunnistanut ketään, mutta useimpien blogit olivat kyllä tuttuja. Iloinen asia oli, että tapaamisen myötä löytyi myös pari uutta kivaa blogia. 

Voisi kuvitella, että jutustelu vieraiden kesken ontuisi alkuun, mutta mitä vielä. Olimme kuin vanhoja tuttuja ja yhteistä jutunjuurta riitti ihan joka hetkeen. Aina oli joku, joka tunsi edessä olevan kasvin ja jos jostain syntyi epätietoisuutta, yhteinen päättelyhetki auttoi löytämään ratkaisun ongelmaan. Hetkeäkään ei ollut sellaista tunnetta, että olisi jotenkin vieraassa porukassa.

Monille puutarhablogin pitäjille oli tietenkin vaikeaa matkustaa pääkaupunkiseudulle, mutta mahdotonta se ei ole. Sen todisti Pioni saapuessaan junalla Keski-Pohjanmaalta päiväreissulle ihan tätä tapaamista varten. Hänelle päivästä tuli tosi pitkä, sillä hänen paluujunansa piti olla kotipaikkakunnalla vasta aamuyöllä.

Tapaamisen järjesti Tuija Tuijan koti ja puutarha -blogista yhdessä Katjan Viherpiiperrystä sun muuta -blogista kanssa. Valitettavasti Katja ei päässyt tapaamiseen, olisi ollut mukava tavata hänet, ehkä sitten toisen kerran. Suurkiitos siis näille viitseliäille naisille.

 
Mutta ei tässä vielä kaikki. Marketanpuistosta jatkoimme sovitusti tutustumaan hortonomi, puutarhuri, puutarhatoimittaja Paula Ritanen-Närhen ihastuttavaan puutarhaan. Siitä myöhemmin lisää.

Tunnustus ja aikaansaamattomuutta

 

Tällaisena kiireisenä ja vähän pimeänä joulunaluspäivänä nuutunutta ja aikaansaamatonta oloa piristää kummasti tällainen kaunis Pioni-tunnustus, jonka sain Pinuskilta Villa Victoria -blogista. Jos ette vielä tunne Pinuskin blogia, niin suosittelen, koska hän kirjoittaa juuri monia kiinnostavista aiheista, kuten puutarhasta, käsitöistä, leipomisesta, kokkaamisesta, valokuvaamisesta ja KISSOISTA. Pinuskilla on kaksi maatiaiskissaa eli Vili ja Venla.

Ajattelin puolestani laittaa tämän tunnustuksen kolmelle blogille, jotka olen hiljattain löytänyt

Auring*n ihanat -blogiin Inkalle

hyviä kuvia ja ihania neuleita

Kahden naisen loukussa -blogiin Helenalle ja Blackie The Catille

mainio kissablogi

Niittykulma -blogiin Sagalle

kaunista sisällä ja puutarhassa

Sainpa sentään raahattua joulukuusen sisälle; nimittäin keittiön työpöydällä sijaitsevaan minipuutarhaan. Siellä sitä rehottaa ikuinen kesä ja kissakin antaa tinttien sirkuttaa rauhassa niitä laisinkaan jahtaamatta. Ehkä pitäisi antaa rikkumattoman rauhan jatkua ja nakata tuo välkkyvä (otin tosin patterin pois) kuusi takaisin kellariin. Olkoon kuitenkin. Olenpahan todistetusti tehnyt ainakin jotakin aivan oven takana kärkkyvän joulun hyväksi.

Ei mitään paniikkia, ystävät hyvät. Joulu tulee ja menee, tekee sitten mitä hyvänsä. Voi sitä kiireessäkin pysähtyä miettimään, mitä varten oikein hosuu ja juoksee pää kolmantena jalkana. Ja sitten taas jatkaa hosumista tai sitten ei.

Mukavia joulunaluspäiviä kaikille!

Lämpöinen tunnustus

Peruna kukkii

Aurinko porottaa täydeltä taivaalta ja mittari on kivunnut +33 asteeseen, siis auringossa. Ilma suorastaan seisoo, eikä meikäläinen kyllä jaksa tehdä ulkona yhtään mitään. Yhtään en narise tai kitise liiasta lämmöstä, mutta varjoon ryömin siinä kuin kissamme Juusokin.

Varjossa aikaani kuluttaakseni päätin pohtia blogeja, joille jakaisin Molleylta Jonninjoutavaa -blogista saamaani tunnustusta. Ensimmäisenä tietenkin tulevat mieleen Elämää ja elämyksiä, Förmaaki ja puutarha, Konnadonnan kotona ja puutarhassa, Mielen lumoa, Saaripalsta, Saran mökissä ja puutarhassa, Suvikumpu sekä Viher- ja käsityöpiiperrystä. Niissä on upeita ja laadukkaita kuvia, pätevää tietoa kasveista ja aika monessa seikkailee myös kissa tai useampikin. Edellä mainitut bloggarit myös päivittävät postauksiaan säännöllisesti ja kommentoivat muiden blogeja aktiivisesti. Minusta on tuntunut mukavalta omaa blogiuraani aloittaessani se, että nämä "konkarit" ovat niin jouhevasti ottaneet minut mukaan tänne puutarhureiden vähemmän salattuun maailmaan.

Päätin kuitenkin tällä kertaa nostaa tunnustuksen myötä esille muita blogeja, joita myös päivitetään aktiivisesti ja joiden kirjoittajat osallistuvat muiden blogeihin kommentoimalla niitä usein. Minusta on mukavaa, että on niin paljon erilaisia puutarhablogeja. Yhdessä on hienoja kuvia, toisessa sujuvaa tekstiä ja kolmannessa varteenotettavia vinkkejä. Harvoin kaikkea yhdessä, mutta varmasti jotain jokaisessa. Ainakin itse olen oppinut valtavan paljon uusia asioita sen jälkeen, kun pari vuotta sitten tulin mukaan tänne puutarhablogimaailmaan.

 

Tässä siis tunnustus 

Irmalle Elämää eri muodoissa -blogiin

Emilielle Hurahtanut -blogiin

Pirjolle Mökkipuutarhassa -blogiin

Cosmokselle Puutarhakaaos -blogiin ja

Niinalle Sikses kivoi -blogiin 

Mikäli haluat jakaa tunnustusta eteenpäin, tässä säännöt siihen:

Kopioi post it- lappu ja liitä se blogiisi  

Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen myönsi  

Anna tunnustus viidelle suosikkibloggaajallesi ja kerro heille siitä kommentilla 

Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu post it -lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Malva moschata 'Alba'

 

PS. Lezzie, olet lämpimästi tervetullut blogini lukijaksi!

Nauttikaahan taas auringosta, lämmöstä ja heinäkuun viimeisistä päivistä.

Tunnustus

Sain Viher- ja käsityöpiiperrystä -blogin Katjalta kivan tunnustuksen - lämmin kiitos siitä hänelle - ja tietenkin jaoin sitä ohjeiden mukaan myös eteenpäin. Tunnustuksia on mukava saada ja mielellään niitä myös antaa muille. Jokaisella on varmaan lempibloginsa, mutta näitä tunnustuksia jakaessa voi myös tutustuttaa omat lukijansa uusiin blogeihin. 

Yllättävän paljon saan aikaa kulumaan lukiessani muiden kirjoituksia. Joskus on ihan pakko kahlata tekstit pikavauhtia, jotta niitä ei kasaantuisi lukemattomien pinoon liikaa. Ja kuvat jos mitkä ovat tärkeitä. Joillakin blogikirjoittajilla on aivan huippuhienoja valokuvia, jotka saattavat suorastaan mykistää upeudellaan. Jotkut taas kirjoittavat niin hauskasti ja elävästi, että nauru kutkuttaa vatsanpohjassa vielä pitkään tietokoneen sulkemisen jälkeenkin. Sitä on jo oppinut odottamaan suosikkibloggareiden juttuja ja jos ei muutamaan päivään löydykään tietyn henkilön kuvia ja kirjoituksia, herää huolestuneita ajatuksia, ettei vain jotain olisi sattunut. Runsaassa vuodessa olen tutustunut uuteen ja mielenkiintoiseen maailmaan ja vaikka en ole koskaan näiden blogien takana olevia ihmisiä tavannut, koen monen heistä tulleen eräällä tavoin itselleni läheisiksi.  

 Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.

2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.

3. Kopioi Post it - lappu ja liitä se blogiisi.

4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu
    vain Post it - lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat
    sen eteenpäin.

Monet suosikkiblogeistani on jo tämän tunnustuksen saanut, joten jaan sen eteenpäin seuraaville aktiivisesti lukemilleni blogeille,joiden en ole vielä huomannut kyseistä tunnustusta saaneen:

Mielen lumoa

Suvipiha

Saran mökissä ja puutarhassa

Piha ja piennar

Mökkipuutarhassa

Eilen piti leikkaamani nurmikko, mutten ehtinyt ja tänään ei ole ulos ollut menemistä. Vettä on satanut eilisillasta saakka kaatamalla. Tavallaan oli kyllä mukava kömpiä illalla sänkyyn, kun sade ropisi niin unettavaan tahtiin. Makkarin ikkuna oli raollaan, mutta peiton alla oli lämmintä ja pehmoista. Unta vielä lisää houkutellakseni luin mielenkiintoisen kirjaston kirjan loppuun ja kannen suljettuani napsautin valot sammuksiin. Koko yön seikkailin jos jonkinlaisissa unitapahtumissa, mutta aamulla herätessäni tunsin itseni täysin levänneeksi. 

Kaatosade on piiskannut puutarhan kasvit litimäriksi ja onnettoman näköisiksi. Uskoisin auringon vihdoin pilvien takaa tullessaan kuivattavan ja nostavan Syysleimut jälleen tanakasti kukkimaan. Eivät näyttäneet olleen mistään poikki, kunhan vain märkyyttään notkuvat maata kohti. Tällä hetkellä ei sada ja ajoittain jopa näyttäisi kirkastuvan. Taivaalla kuitenkin purjehtii aikamoisia pilvenlonkareita päällekkäin, eikä sieltä kyllä mistään vanhaa taivasta kurkista. Nettisään mukaan sade jatkuu iltamyöhään saakka.

Omenien lisäksi puutarhassa kypsyy monenlaista muutakin; syötävää ja katseltavaa. Meillä on jo pakastin täynnä, mutta aroniasato näyttää sen verran runsaalta, että jonnekin sitä pitäisi säilöä. Ehkä teen jotain hilloketta, johon laitan sekä omenaa että aroniaa. Noita Mahonian marjoja en taida syödä. Onkohan se mahdollistakaan. Siis ovatko ne kenties myrkyllisiä. Myös Punalehtiruusussa on hyvin paljon kiulukoita. Sen sijaan Kriikunapuiden sato on pienenlainen. Puut kyllä kukkivat jonkin verran, mutta ehkä silloin ei vielä ollut pölyttäjiä tai kukat paleltuivat.

Tytär on muutaman päivän kurssilla ja minä kävin eilen ruokkimassa hänen kissojaan. Nemo ja Loki ovat 7-vuotiaat veljekset. Etenkin Nemosta on ihan mahdoton saada valokuvia, sillä se ei ole hetkeäkään paikallaan. Yritin olla kuin kissoja ei olisikaan ja saada ne siten unohtamaan minut ja kameran. Loki oli rauhallisempi, mutta se onnistui aina livahtamaan kameran ulottumattomiin. Nemo sen sijaan on varsinainen linssilude, mutta ilmeisesti se ei tajua, että kameran edessä ei parane pyöriä jatkuvasti itsensä ja häntänsä ympäri. Jos Nemo osaisi puhua meidän ihmisten kieltä, se varmaankin toistelisi: "entä onko tämä asento hyvä, vai tämä, vai kenties tämä" ja torpedoi samalla koko kuvausyrityksen. Mutta katsokaa sen ihanaa ruusunpunaista nenää ja hohtavan valkoista karvaa. 

Ei tällaisista silkinpehmeistä karvaturreista voi olla pitämättä näppejään erossa. Noita lapseni kissoja katsellessani tulee aina mieleen, kuinka tärkeää kaikille - myös ihmisille - on oman lajikumppanin seura. Kissatkin pysyvät huomattavasti pidempään leikkisinä ja elämälle uteliaina, kun niillä on seuraa toisistaan. Usein tuntuu, että meidän Juuso on läpeensä kyllästynyt päivä toisensa jälkeen toistuvaan ohjelmaan. Välillä se innostuu juoksemaan sisälläkin jonkun leikkihiiren perässä ja tunkee itseään mitä kummallisimpiin paikkoihin, mutta hyvin paljon se nykyisin kuitenkin vaan nukkuu. Pihalla sentään löytyy metsästysvietti, kun päästäiset ja hiiret osuvat sen reviirille. Vuosia sitten ajattelin antaa Juusolle mahdollisuuden lajitoverin seuraan ja otin meille kokeeksi pienen kissanpennun. Siitä Juuso ei tykännyt alkuunkaan. Se sihisi ja murisi ja lopulta pennulle täytyi hankkia uusi koti. Juuso ei sitä suostunut hyväksymään niin kuin ei meillä käyviä muidenkaan kissoja. Ehkä se ehti rakentaa reviiriään liian pitkään, eikä enää suostunut sitä kenenkään kanssa jakamaan.

Ai niin, arvatkaapa, minkä näköiset olivat mustat farkkuni kissaveljesten seurustelutuokion jälkeen? Autossakin olisi käyttöä tarraharjalle.

Nyt pitäisi kyllä mennä pihamaalle haukkaamaan raikasta ilmaa tai tekemään jotain hyödyllistä, sillä vettä ei sada ja maailma näyttäisi kirkastuvan. Ulkona on kuitenkin litimärkää ja seurauksena olisi vain kuraa ja märkiä käsineitä. Eiköhän noita kauniita päiviä tule jatkossakin, joten taidanpa lähteä tutkimaan päivän postia.

...et voi omistaa kissaa; saat vain etuoikeuden

olla mukana kissan elämässä.

Beryl Reid