Kuusi kuvaa kesästä -haaste

Pulsatilla vulgaris 'Alba' - Tarhakylmänkukka 13.5.

Tulplasti terapiaa -blogin Pirjo heitti jälleen odotetun Kuusi kuvaa kesästä -haasteen. Jo kymmenes kerta, joten haasteesta on tullut perinne. Aihe on vapaa. Päätin lähestyä haastetta menneen kesän kuumimpina aiheina mieleen jääneillä asioilla.

Talvi oli asuinhistoriamme vaikeimpia, koska vuorottelevat vesi- ja lumisateet kerrostivat pihamaalle ja puutarhaan järkyttävän jääkerroksen. Kevään koleus jatkui pitkälle, eikä jää meinannut millään sulaa. Moni kasvi menehtyi talven kurimukseen. Selviytyjiä riitti jopa yllätyksiin saakka. Joka vuosi kevät ja kesä ovat yhtä odotettuja. Tänä vuonna valo ja lämpö tuntuivat entistä hienommilta.

Malus 'Makamik' - Koristeomena 5.6.

 
Koristeomenapuut eivät pettäneet rankankaan talven jälkeen. Aamuruskon, Royaltyn ja Musta Rudolfin joka keväisestä kukkarunsaudesta lumoutuneena odotin jännityksellä loppukesästä 2020 istutetun Makamikin kukintaa. Se palkitsi odotukseni täydellisesti.

Lathyrus odoratus - Tuoksuherneet 10.7.

Tuoksuherneitä olen toki kasvattanut lähes joka kesä. Parin viime vuoden ajan ruotsalaisen Cecilia Wingårdin ohjeita noudattaen. Aiemmin olen istuttanut tuoksuherneet isoihin ruukkuihin. Nyt istutin hyvin kasvun alkuun lähteneet taimet kasvihuoneen viereen lavakaulukseen. Sepä olikin onnistunut ratkaisu, sillä isommasta multatilasta innostuneet tuoksuherneet kasvoivat ja kukkivat koko kesän kerrassaan upeasti. Lavakauluksen multakaan ei kuivunut yhtä helposti, kuin yksittäisessä ruukusssa.

Tyttären  kissa Nemo 2.7.

 
Taatusti kesän mieleenpainuvin asia on hoitokissa Roopen pitkäksi venähtänyt karkumatka. Tyttären kissat Loki ja Nemo olivat heinäkuun alussa meillä hoidossa. Niiden kanssa kaikki sujui hyvin, sillä Nemon taidot ovien avaamisessa ovat tullut meille tutuiksi. Sen sijaan veljenvaimon Roopen suhteen minä onneton luotin liiaksi kissan arkuuteen. Roopen onnistui livahtaa keittiön ikkunasta ulos, jolloin karkuretki venyi kuuden viikon pituiseksi.

Nuo viikot kuluivat enemmän tai vähemmän etsimisen, huolen ja lamaannuksen merkeissä. Puutarhan hoitaminen ja kesästä nauttiminen jäi väkisinkin. Koitettiin vain selviytyä arkisista hommista ja ylenpalttisesta kuivuudesta. Vihdoin Roope löytyi, laihtuneena ja punkkisena, mutta löytyipä kuitenkin. Kivi putosi sydämeltä mahdollistaen loppukesästä nauttimisen.

Helianthus annuus - Auringonkukat 30.8.

Kesää, kuten koko vuotta on leimannut Ukrainan sota. Vakava tilanne on jatkuvasti esillä uutisissa ja on se myös mielessä. Olen joskus ostanut pussillisen puna-auringonkukan siemeniä. Laitoin keväällä muutaman siemenen multaan ja niistä kasvaneet kolme tainta istutin kasvimaan kupeeseen. Kaksi kolmesta oli pussin mukaisia puna-auringonkukkia, mutta kolmas keltainen. Auringonkukat venyivät mittaa 2,5 metriin näkyen siten myös puistossa liikkujoille. Niinpä kasvimaallani seisoi koko kesän kannanotto meitä kaikkia järkyttävään tilanteeseen. Auringonkukka on Ukrainan kansalliskukka.

Clematis Texensis-ryhmä Princess Kate 'Zoprika' - Tarhalyhtykärhö 30.8.

Ihmisen silmä ja sielu kaipaavat ja tarvitsevat kauneutta ravinnokseen. Tällainen silmänilo omassa puutarhassani on tänä kesänä ollut tarhalyhtykärhö Princess Kate. Olen istuttanut Katen kolme kertaa, mutta vasta tämä vuosi sitten istuttamani kärhö päätti selvitä talvesta, kasvaa ja kukkia. Kyllä olenkin hänen ympärillään pörrännyt niin kameran kanssa kuin ilmankin. Ihastuneena ja ilahtuneena. Köynnöksen kaunis ja runsas kukinta on jatkunut aina tänne lokakuulle saakka. Kunpa saisin nauttia tämän kärhön kauneudesta seuraavinakin kesinä.

Kiitos jälleen kerran Pirjolle tästä kivasta haasteesta, jota laatiessa saa oivallisen tilaisuuden pureutua menneen kesän valoon ja lämpöön, kukkien kauneuteen ja kasvien vehreyteen. Haastan tapani mukaan seuraavat blogit:

Navettapiian Puuhamaa
Saaripalsta
Vaalean Vihreää

Haasteen säännöt:

- julkaise kuusi kuvaa kuluneelta kesältä

- aihe on täysin vapaa

- haasta muita vastaamaan

 

Pirjon sanoin: "Haasteen voi napata myös vapaasti 

ja nämä säännöthän on myös rikottavaksi tarkoitettu;)"

 

 

 

Kuusi kuvaa kesästä -haaste

Clematis Ville de Lyon

Tuplasti terapiaa -blogin Pirjo laittoi jo yhdeksännen kerran Kuusi kuvaa kesästä -haasteen, johon on joka kerran yhtä mukava osallistua. Kesäkuvien pariin on aina ilahduttavaa ja innostavaa palata. Eikä vähiten näin loppuvuoden pimeinä pakkasiltoina.

Kuuden kuvan valitseminen sai aikaan melkoista kieltäytymisen harjoittelua. Värien runsauden keskellä seikkaillessa pudotin väliaikaiseen haastekansioon kasapäin kuvaehdokkaita, joista sitten lähinnä silmät kiinni tökkäämällä valikoin postauksen kuvat.

Kotkansiivet talon puistopäädyssä 30.5.2021

Puutarhan kasvukausi alkaa jo maalis-huhtikuussa, jolloin tämä ihminen kulkee katse kohti maata. Ei ollenkaan mieli pahana tai sielu stressaantuneena, vaan havaitakseen jokaisen mullasta ylös pyrkivän piipon. 

Piippovaihe on nopeasti ohitettu ja ihminen jatkaa ojentumistaan konttausasennosta suorille jaloille. Valoa riittää varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan, yöhönkin. Vaikka kuinka auringonpaiste häikäisisi, on jokainen nuppu, lehti, puska ja oksa tutkittava paljain silmin. Aivan varmasti jotain uutta ja mielenkiintoista on yön aikana ilmestynyt. 

Syringa vulgaris - Pihasyreeni 30.6.2021

Kesän edistyessä katse kannattaa kohdistaa välillä yläilmoihin. Lintujen, perhosten ja muiden ötököiden tarkkailu kuuluu puutarhaihmisen arkeen. Alkukesästä niin hyöty- kuin koristepuutkin kukkivat, eikä niiden kauneutta sovi ohittaa. Tänä kesänä syreenien oksat notkuivat kukkaterttuja. Tuoksu oli varmasti hurmaava.

Helleborus - Tumma jouluruusu 17.5.2021

Jollet olet jouluihminen, jouluruusuihminen saatat hyvinkin olla. Jouluruusuihmisen aatto kestää päivätolkulla. Ei tule kinkkuähkyä, eikä glögihumalaa. Lahjat avautuvat nupuistaan vaaleina tahi tummina, riippuen istutetusta jouluruususta. 

Mennyt kesä oli jouluruusujeni juhlaa parhaimmillaan. Lähes kaikki kukkivat runsaina ja pitkään. Näin saatoin viettää jouluruusujuhlaa, jota muistelen vielä monta kesää eteenpäin.

Tomaatti Bumble Bee 17.7.2021

 
Heti joulun jälkeen mielessä pyörii siemenkylvöt ja taimikasvatus. Pakko jopa hiukan itseään toppuutella, ettei heti uudenvuodenpäivänä ryhdy siemenpusseja avaamaan. Siirrettyäni taimikasvatuksen kasvivalojen alle kellariin, on varsinkin tomaattien ja kurkkujen esikasvatus muuttunut rennomaksi. Kodin ikkunalaudat voi säästää huonekasveille. Tai voisi. Kummasti nekin täyttyvät purkeista ja poteista.

Kesä 2021 oli kasvihuonekurkkujen suhteen ylenpalttisen runsas. Eikä kyllä voi tomaattikesääkään huonoksi moittia. Bumble Bee -kirsikkatomaatteja katsellessa nousee vesi kielelle ja maku mieleen. Kesän parhaita hetkiä on istua kasvihuoneessa nyppimässä varkaita ja tukemassa kypsyvien tomaattien terttuja. Keijukaiset varmaan ripottelevat jotain taikapölyä kasvihuoneessa, sillä itsekasvatetut tomaatit maistuvat maailman parhailta.

Anemone hupehensis - Syysvuokko 20.8.2021

Vuosien mittaan olen istuttanut puutarhaan melkoisen määrän kasveja. Vähemmän harvinaisuuksia tai erikoisuuksia. Enemmän niitä tuttuja, joita löytyy useimpien puutarhoista. Ruusut, kärhöt, pionit, liljat, irikset, kurjenpolvet, akileijat... Joka vuosi yksi tai useampi laji nousee muita enemmän esille. Syysvuokko kuuluu loppukesän suosikkeihini. Tänä vuonna se aloitti kukinnan melko aikaisin ja sitä kestikin sitten ensimmäisiin kuurakeleihin saakka.

Kesäni on joka vuosi täynnä puutarhaa ja puutarhaa ja puutarhaa. Asiaan vihkiytymättömiä tämä saattaa kummastuttaa tai naurattaa. Jokaisella meistä on jokin intohimon kohde, jota toisten voi olla vaikea sisäistää. Eipä tarvitsekaan. Nautitaan siitä, mikä meitä ilahduttaa.

Kuusi kuvaa kesästä -haaste:

- julkaise kuusi kuvaa kuluneelta kesältä
- aihe on täysin vapaa
- haasta muita vastaamaan

Haastan viime vuotiseen tapaan seuraavat blogit:

Kottikärryn kääntöpiiri
Navettapiian puuhamaa
Saaripalsta

Haasteen voi ja saa ottaa haastamattakin. Olkaapa hyvä!

Kuusi kuvaa kesästä -haaste

Sain jo perinteeksi muodostuneen Kuusi kuvaa kesästä -haasteen Tuplasti terapiaa -blogin Pirjolta. Tämä on kiva haaste, jonka parissa joutuu tekemään aikamoista valintaa. Haasteen teemana on tällä kertaa paras. Toteutin tehtävän niin, että kukin kuva nostaa kesästä sen parhaita ja mieleenpainuvimpia asioita.

Yksi päällimmäisistä asioista, joka menneestä kesästä tuli mieleen, oli runsas leppäkerttujen määrä. Niitä mönki kohmeisina mullan pinnalla ja piippojen varsilla heti kevään ensi hetkillä. Kesän mittaan leppäkerttuja oli ihan kaikkialla puutarhassa ja vielä viimeiset näin jälleen kohmeisina lokakuun lopussa pihaa syyskuntoon laittaessani. 

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomena

Koristeomenapuut kukkivat valtoimenaan. Niin Aamurusko, Royalty kuin Musta Rudolfkin olivat täynnä kukkia, joiden ympärillä hyörin kerta toisensa jälkeen niitä kuvaamassa ja ihastelemassa. Aamurusko ja Royalty näkyvät myös tien puolen ikkunoista. Toukokuisen illan valoisuudessa saatoin vielä nukkumaan mennessä jäädä ihastelemaan ikkunasta käsin koristeomenapuiden kukkapaljoutta.

Lilium martagon 'Russian Red' - Marhanlilja

Rusakot kävivät napostelemassa alapihan liljoista ja muutamista muistakin kukista nuput. Sekös minua suretti ja kiukutti. Menetin monen liljan kukinnan tältä vuodelta kokonaan. Erityisesti olin odottanut marhanliljojeni kukintaa. Yksi marhanliljan nuppuvana oli säilynyt talttahampaiden iskuilta muiden kasvien keskellä. Pettymykseni haaleni melkoisesti päästessäni ihailemaan kaunista Russian Rediä.

Papaver somniferum - Pioniunikko

Edellisenä syksynä mylläsin kasvimaan kupeessa oikein urakalla. Tein uuden istutusalueen, joka sai nimekseen Syyspenkki. Keväällä uusien istutusten välissä alkoi itää pieniä taimia, jotka osoittautuivat lilaksi pioniunikoksi. Tätä pioniunikkoa minulla on kasvanut lähinnä puutarhan toisessa päässä. Siemeniä on kulkeutunut sinne tänne pitkin puutarhaa, mutta kasvu ja kukinta on monena kesänä jäänyt aika vaisuksi. En kitkenyt pikkuisia taimia pois, vaan annoin niiden kasvaa täysikasvuisiksi. Ilmeisesti uudessa penkissä multa oli hyvää ja valoa riitti. Niinpä sain nauttia upeiden pioniunikoiden kukinnasta ihan loppukesään saakka.

Echinacea purpurea - Punahattu

Punahattuja olen sekä ostanut taimina että kasvattanut siemenestä. Jostain syystä ne eivät ole oikein viihtyneet puutarhassani, mikä on vähän surettanut. Unelmissani on näkymä loppukesän punahattukasvustosta, joka houkuttelee lukemattomien perhosten joukon puoleensa. Näköjään jotkut unelmat alkavat toteutua. Silmänkantamattomasta punahattukasvustosta en päässyt nauttimaan, mutta monen monta kaunotarta kukki pitkään ja hartaasti. Löysivätpä perhosetkin niihin lopulta tiensä. Kuvassa tosin jokin hämähäkki.

Aronia

Mieleenpainuvaa menneeltä kesältä on myös muhkea aroniasato. Marjoja kypsyi niin paljon, että osa oli tilanpuutteen vuoksi jätettävä linnuille syötäväksi. Osan aronioista tein soseeksi niinikään runsaan sadon tuottaneen kriikunan kanssa. Keitin myös aronia-kriikuna -hyytelöä ja paljon aronioita pääsi pakastimeen ihan sellaisenaan. Kyllä maistuvatkin herkullisilta jäisinä aamupuuron päälle ripoteltuina.

Kesästä olisi riittänyt kivoja kuvia ja mukavia muistoja. Jääköön ne johonkin toiseen postaukseen. 

Kutsun Kuusi kuvaa kesästä -haastetta toteuttamaan:

Pihakuiskaajan matkassa

Saaripalstan

Valkoista salviaa

Haasteen säännöt ovat seuraavat:

Tämän vuoden teema on paras.

• Julkaise kuusi kuvaa kesästä ja kerro mikä niistä on se parhain. Siis yksinkertaisuudessaan paras muisto, hetki, loppuun saatu projekti, valokuva yms. Mikä vain sinusta on se paras muisto.

• Haasta yksi tai useampi blogi
  

• Ilmoita Tuplasti terapiaa-blogiin osallistumisesi ja että saako siellä julkaista valitsemasi parhaan muistosi kuvan tulevassa koontipostauksessa. Kerätään parhaat muistot yhteen postaukseen.

Kuusi kuvaa kesästä -haaste

Syysvuokko - Anemone hupehensis

Sain Tuplasti terapiaa -blogin Pirjolta perinteisen "Kuusi kuvaa kesästä" -haasteen. Tällä kertaa Pirjo on yhdistänyt haasteeseen valokuvausteeman, jossa tarkoitus on kertoa, miksi juuri nämä kuvat on haasteeseen valittu. 

Pirjon haaste ei tänä vuonna ole helpoimmasta päästä. Kamera on nuoruudesta lähtien kulkenut matkassani. Tavoite on ehkä ollut dokumentoida tapahtumia, paikkoja ja ihmisiä. Vasta puutarhainnostuksen myötä syntyi tarve kuvata kasveja ja ikuistaa puutarhaa. Kiinnostusta ja innostusta kuvaamiseen on aina ollut enemmän, kuin taitoa ja osaamista. Muutamia valokuvauskurssejakin olen käynyt, mutta ehkä tarvitsisin jonkun, joka vieressä kulkien opastaisi tekniikan saloihin.

Arvostan kovasti esteettistä silmää ja kykyä sommitella valokuvaan taiteellisia näkymiä. Itselläni ei sellaisia kykyjä olen, mitä sitä en murehdi. Meillä jokaisella on omat taitomme ja kykymme. Kukaan ei osaa kaikkea ja jokainen osaa jotain.

Digikuvaus on tuonut valtavia mahdollisuuksia kuvaamiseen. Nyt voi helposti harjoitella loputtomiin ilman, että filmi loppuu ja rahat sen myötä. Niinpä minäkin räpsin samasta kohteesta useita otoksia, jotta saisin edes yhden hyväksyttävän. Käsittelen blogikuviani useimmiten ainoastaan rajaamalla.

Sinivuokko - Anemone hepatica

Tässä sinivuokkokuvassa toteutuu pitkän talven kestäneen kevään odotuksen palkinto. Kuivuneiden lehtien ja korsien lomasta nousee ensimmäiset raikkaat värit. Niin hentoina ja pieninä, että ne nähdäkseen on kumarruttava lähelle maata ja toisinaan jopa vähän rapsutettava multaa vapauttaakseen nuput nousemaan ilmoille. Voi sitä nautinnollista kihelmöintiä, jota tällaiset löydöt aiheuttavat. Kaikki on edessä ja sydän pakahtuu innosta ja onnesta.

Juhannusruusu - Rosa spinosissima 'Plena', synonyymi Rosa pimpinellifolia 'Plena'

Juhannusruusun terälehtien lävitse siivilöityvä valo korostaa kukan herkkää kauneutta. Juhannusruusu on täynnä suomalaisen alkukesän symbolismia. Sen kukintaa odotetaan joka vuosi hartaasti ja kukinnan ajankohtaa vertaillaan menneisiin ja tuleviin kesiin. 

Lukinlilja - Hymenocallis

Tämä kuva valikoitui lukinliljan kukan erikoisen muodon vuoksi. Kauneutta on monenlaista ja toisenlaisen kauneuden ymmärtämistä täytyy joskus harjoitella. Lukinlilja kantaa persoonallisen kauneutensa rohkeasti ja ylpeästi. Tämä "erilainen nuori" on lunastanut paikkansa jokakesäisenä kasvina patioruukussani.

Dahlia

Kukkien kuvaaminen on opettanut minut löytämään kauneutta katsomalla kuvattavaa hyvin läheltä ja myös kasvin eri vaiheissa. Kenties minulla on jokin nuppusyndrooma, sillä erityisen paljon pidän monien kasvien nupuista. Ruusuissa, liljoissa ja kärhöissä unikkoja unohtamatta on hurmaavia nuppuja. Katsokaa ensi kesänä, miten upeasti nuppu muuttuu kasvaessaan ja miten sen sisältä vähitellen alkaa näkyä väriä. Kurpitsan nuppuja voi syödä. Maistuisiko daalian nuppu?

Tomaatti - Solanum lycopersicum

Erilaisia kuvakulmia voisi harrastaa enemmänkin. Minulle tämä kuva kertoo menneen kesän tomaattien kasvuvoimasta ja ehkä tuo avoin kasvarin ikkuna myös läkähdyttävästä helteestä. Tomaatti tavoittelee taivasta ja pitää käsivarrellaan kiinni ikkunanpuitteesta saadakseen lisää raitista ilmaa. Saattaa olla, että tomaatti onkin juuri ponnistamassa itsensä pois kasvarista lähteäkseen seikkailulle.

Ruusupapu - Phaseolus coccineus

Vähemmän on enemmän. Ehkä juuri siksi kuvaan etupäässä kasveja ja niiden yksityiskohtia. Maisemakuvauksessa minua häiritsee liikennemerkit ja valaisinpylväät, eikä kotipihallakaan aina tahdo löytyä kuvakulmaa, jossa ylimääräinen olisi helppo rajata pois. Riippuu tietenkin, mitä kuvalla haluaa tavoitella ja kertoa. 

Viime kesäinen idea kasvattaa vaahteranjuurien täyttämässä, paahteisessa aitanurkkauksessa isoon astiaan kylvettyjä ruusupapuja ei ollut paras mahdollinen. Vettä sai ruusupavuille kantaa selkä vääränä. Pavut kukkivat huonosti, mutta kasvun voimaa niistä löytyi. Pavunvarret kiermutelivat aitaa pitkin metritolkulla. Näköesteenä ne eivät toimineet, mutta hauskaa papujen aidanvalloituksen seuraaminen oli.

Onnenkäenkaali - Oxalis tetraphylla

Haastan seuraavat blogit:

Rosanpunaista kultaa
Saran mökissä ja puutarhassa
Terrafiore

Haasteen säännöt:

Postaa kuusi kuvaa kesästä ja kerro miksi juuri ne kuvat haluat julkaista (Kuvien määrä ei ole tärkeää, saa olla enemmän tai vähemmän). Tarkoitus on kertoa mikä kuvissa itseä viehättää.

Jokainen on varmasti tyytyväinen johonkin otokseen.
Eli nyt surutta saa itseään kehua, pois turha vaatimattomuus!

Lähetä haaste eteenpäin yhdelle tai useammalle.
Halutessasi voit kommentoida linkin kera Tuplasti terapiaa blogiin, jossa listataan haasteeseen osallistuneet.

Lisänä haasteessa vielä yksi eksra:

Ilmoita kommentoidessasi Tuplasti terapiaa- blogiin (https://puutarhaterapiaa.blogspot.com/2018/11/kuusi-kuvaa-kesasta-teemana-valokuvaus.html) saako kuvasi julkaista postauksessa, (ilmoitetaan kenen kuva, tietysti) johon kerätään yksi kuva jokaiselta osallistuneelta.

Pihasyreeni - Syringa vulgaris

Enkä kyllä pura näitä!!!

Toiset turaa vuosikausia puikkojen ja lankojen kanssa kaikenlaista jääden silti aina vähän kuin aloitteijan asemiin. Sitten joku päättää aloittaa elämänsä ensimmäiset kirjoneulesukat ja saa heti kättelyssä aikaan upean ja taidokkaan neuletyön, jota pitkäänkin käsitöitä harrastaneet ihastuksesta mykkinä kiittelevät.

Tällaisiin ajatuksiin puhkesin nähdessäni marraskuussa Tuplasti terapiaa -blogin Pirjon upeat kirjoneulesukat. Jonkun verran olen kirjoneuleita itsekin tehnyt, mutta noviisiksi niiden suhteen itseni edelleen koen. Sanoin Pirjolle jossain kommentissa ryhtyväni joulun jälkeen harjoittelemaan kirjoneuleita. Niin myös tapahtui. 

Yhdet sukat on nyt taisteltu valmiiksi. Täynnä virheitä, epätasaisuutta ja mahtuu mukaan yksi isompikin moka, jonka huomasin vasta sukkia päätellessäni. Se iso moka jääköön kertomatta, koska sen huomaa vain sukkia käsissään aikansa kääntelemällä. Voipi olla, ettei näitä sukkia edes kukaan toinen koskaan käsiinsä saa eli salaisuus saattaa jäädä yksinomaan minun tietooni.

Mielestäni käsialani ei ole kovin tiukkaa. Silti nämä polvarit menevät nippa nappa omiin jalkoihin, eikä minulla ole kovin paksut pohkeet. Venytin ja vanutin jokaisen puikon kutomisen jälkeen ja vältin pitkiä langanjuoksuja. Kuvion kohdalla silmukoita on puikkoa kohden 16, lankana 7veikka ja puikot 3½. Tarkoitus oli kaventaa silmukoita varressa siten, että nilkassa olisi ollut 12 silmukkaa. Silloin sukka ei olisi mennyt varmaan vauvallekaan. Niinpä kavensin ylimääräiset vasta nilkan resorissa.

Lisäsin sydänkuvioiden väliin punaisia silmukoita, jotta harmaata lankaa ei tarvinnut ylenmäärin sitoa langanjuoksujen lyhentämiseksi. En kuitenkaan katsonut kuvion kokonaisuutta, jolloin ylimääräiset punaiset silmukat ovat paikoin sijoittuneet epätasaisesti. Tämä saa varsinkin alimman sydänkuvion näyttämään sotkuiselta.

Hermojen lepuuttamisen ja itsetunnon kohottamisen kannalta taitaa olla parasta tehdä joku äärimmäisen yksinkertainen välityö. Ihan vaikka perussukka voisi helpottaa kirjoneuleahdistusta. Sen verran luupää ja sinnikäs olen, ettei kirjoneuleurakkani näihin sukkiin pääty. Toinen juttu on sitten, saanko koskaan aikaiseksi kaunista ja taidokasta kirjoneuletta. 

Monet puutarhabloggaajat ovat myös ahkeria käsityöihmisiä. Käykääpä kurkkaamassa, miten ihania ja taidokkaita käsitöitä viime vuoden aikana on tehnyt esimerkiksi Auring*n ihanat -blogin Inka.

Onneksi käsitöiden tekemisestä voi ja saa nauttia tumpelotkin ihmiset. Ja onneksi näistä epäonnisista viritelmistä voi ja saa julkaista kuvia. Joskus kuvittelin, että täydellisyyteen tulee aina pyrkiä ja vain täydellinen ansaitsee kiitoksensa. Nykyisin olen sitä mieltä, ettei täydellistä ole olemassakaan. Ja vaikka olisikin, sitä ei kannata tavoitella. Se on tylsää.

Köynnöskaari on tuettu - kiitos loistavista neuvoista!

Taas on aika kehua ja kiittää blogiystäviä. Taannoin kirjoitin köynnöstukeni kaatumisesta ja ihmettelin, millä kummalla saisin sen kiinnitettyä maahan niin, ettei se ensimmäisen isomman tuulen tuivertaessa kaadu. Köynnöstuen maavara on aika olematon, joten omillaan sitä ei saanut millään pehmeään multaan riittävän syvälle. 

Päivänpesän elämää -blogin Katja sekä Tuplasti terapiaa -blogin Pirjo kumpainenkin kertoivat tukeneensa omat köynnöskaarensa harjateräksellä. Niinpä matkalla kirjamessuille poikkesin rautakauppaan ja ostin neljä 150 cm:n korkuista tankoa 16 mm:n harjaterästä. Jonkin aikaa sain tankojen määrämittaan leikkaamista odotella, sillä myyjäpoika joutui tekemään töitä saadakseen taivasalla sijainneesta harjateräspinosta irti sen yhden kuuden metrin tangon. Olivat peittyneet jäätyneeseen lumeen.

Vasta maanantaina sää ja muut työt tarjosivat mahdollisuuden harjaterästen maahan junttaamiseen. Asetin terästangon köynnöstuen viereen, laudanpätkän tangon päälle ja sen avulla naputin kumivasaralla harjateräksen maahan niin syvälle, kuin sen suinkin sain menemään. Sinne upposi, kuin veitsi voihin. Harjaterästangon kiinnitin köynnöskaaren "jalkaan" nippusiteillä. 

Hyvä, että otin riittävän pitkät tangonpätkät, sillä 50 cm niistä meni maahan ihan kevyesti. Kahdellakin tukitangolla köynnöskaari olisi pysynyt hyvin pystyssä, mutta kun nyt tuli neljä tankoa hankituksi, tuin niillä kaaren jokaisen "jalan". Nyt kaari on tanakka, eikä heilu tai huoju yhtään mihinkään. Harjaterästangot maksoivat vajaan kympin, joten aika edullisesti sain mielenrauhan ja ratkaisun tähänkin ongelmaan.

Tangot olisi toki voinut maalata vaikkapa mustaksi, kuten köynnöskaarikin. Katsoin, että on tärkeämpää saada köynnöskaari tuettua ennen maan jäätymistä. Kasvukaudella köynnökset ja ympäristön pensaat peittävät tukitangot täydellisesti, joten ihan sama, ovatko ruosteenruskeat tai mustat. 

Tässä siis kiitosruusu Katjalle ja Pirjolle! Ja samalla kiitos kaikille muillekin, jotka täällä blogimaailmassa pyytettömästi jakavat hyviä neuvojaan ja vinkkejään. Toisten auttaminen ei ole itseltä pois, mutta jollekin siitä voi olla suuri apu.