Talvista tuunausta

Ei ole takatalvi, ei vaikka siltä tuntuu. Lohdullista. Meidän mittari näytti aamulla -12 ja vaikka auringonpaiste päivän mittaan ilmaa lämmittikin, pysyttiin silti muutaman asteen miinuksella. Ukkokulta totesi lauantaina, että kyllä lumi tuosta sulaa, eikä mennyt pihaa kolaamaan. En mennyt minäkään, kun Ukkokullan lailla uskoin vakaasti loskaisen lumen häipyvän pikaisesti. Tänään alkoi pihalla kahlaaminen ottaa pattiin. Tai ei siellä nyt kahlata tarvinnut, mutta esimerkiksi postilaatikolle tai kellariin kulkeminen pihakengissä ei sujunut kuivin sukin. Niinpä sitten kolasin lumen käytäviltä pois. Lauantaina satanutta lunta taitaa olla yhtä paljon, kuin edellisen kunnon lumipyryn jälkeen, joka oli helmikuun 1. päivänä. Eipä tänä talvena ole tarvinnut itseään lumitöillä pahemmin väsyttää.

Seinien maalauksen jälkeen makkarin kohentaminen jäi vähäksi aikaa, eikä se vieläkään ole täysin mieleiseni. Aiemmin käytin sinistä makkarin somistamiseen, mutta pari viikkoa sitten näin kaupassa kivan näköiset tyynyt ja siitä lähti uuden värin ymppääminen makkariin. Meillä suuret pinnat, kuten seinät ja kiinteät kaapistot ovat valkoisia puhtaasti siitä syystä, ettei meidän huushollissa isot remontit ole kovinkaan helposti toteutettavissa. Vaaleat seinät tuovat valoisuutta, eikä niihin kyllästy, kuten moniin väreihin. Tekstiileillä, koriste-esineillä ja muulla tilpehöörillä on helppo saada väriä ja muutosta kotiin ilman Remontti-Reiskaa ja pankkivisiittiä. Myös jatkuva ostaminen ja kuluttaminen on alkanut mietityttämään ja niinpä yritän etsiä kauaskantoisempia ratkaisuja.

Rosan värinen torkkupeitto löytyi kaapista ja verhoina ovat tähän päivään saakka olleet luonnonvalkoiset sivuverhot. Torkkupeiton funktio on lähinnä päiväpeitteen pitäminen puhtaana. Juusolla kun on välillä tapana käydä nukkumassa tuossa sängyllä ja onneksi se hakeutuu torkkupeiton päälle. Se on huomattavasti helpompi laittaa pesukoneeseen, kuin iso ja painava päiväpeite. Alkuunhan Juuso ei tullut lähellekään uutta makkaria, mutta nyt se kyllä löytää tiensä sinne yöaikaankin. Meillä on tällä hetkellä etelän puolen tasot ja ikkunalaudat täynnä taimipotteja, mutta huomatkaa, että sentään suihkupullo sopii sävyltään makkarin väritykseen.

Vihdoin ratkaisin myös verho-ongelman, sillä sivuverhot tuntuivat raskailta ja värittömiltä. Muistin kukkarossani lojuneen 30 %:n alennuskupongin Pentikille ja ostin tuota rosasävyistä Jasmiini-kangasta. Valmiina on todella vaikea löytää 160 cm:n levyisiä laskosverhoja, joten ne on pakko ommella itse. Tuon Jasmiini-kankaan voi kuvionsa puolesta laittaa myös pitkittäin, jolloin kankaan leveys riittää hyvin korkeudeksi. En löytänyt naapurikylän kangaskaupasta sopivaa nauhaa, joten ompelin kiinnitysnauhat itse tuosta samasta kankaasta. Samalla kankaalla päällystin pinnatuolin istuinosan ja rottinkiarkun aiemmin siniruutuisen kansiosan.

Juuso ei taida tykätä laisinkaan lumesta. Vielä perjantaina se kulki sisälle ja ulos, eikä osannut päättää, kummassa olisi mukavampi. Nyt ulkona on sen mielestä selvästi liian kylmä, eikä lumisella terassilla ole laisinkaan kiva kyyhöttää.Takkahuoneen ikkunalaudalla on ihanan lämmin ja siitä on vain pikkuinen hyppy nojatuoliin, jonka Juuso on ottanut omaksi vakiopaikakseen. Ehtiihän sitä keväästä nauttia sitten, kun se taas päättää lämpöä iloksemme jakaa. Sitä odotellessa käännetään kylkeä.
 

Savi-Heinä Puoti Lopella - ihana löytö

Eilen liikuskelin ystäväni kanssa itselleni hiukan vieraammilla seuduilla eli Karkkila-Läyliäinen-Loppi -suunnalla. Ajaessani kantatie 54:ta ihan sattumoisin huomasin tien vierellä kyltin keramiikkapuotiin, jonne oli tietenkin pakko poiketa katsomaan. Sehän olikin varsinainen löytö. Tuo Susanna Lähteen keramiikkapaja- ja myymälä on toiminut vanhassa navettarakennuksessa vuodesta 1991 lähtien ja myynnissä on hänen itse valmistamaansa käyttö- ja koristekeramiikkaa sekä erilaisia koristeita. Myynnissä on myös erittäin kattava valikoima askartelu- ja ompelutarvikkeita.

Kuka olisi voinut kuvitella, että parin huoltoaseman ja pienen metsikön takaa aika harvaan asutulta alueelta löytyy moinen aarreaitta. Monta pientä huonetta täynnä ihanuuksia. Ovesta sisään astuessamme haukoimme henkeämme nähdessämme kauniisti esille asetetut askartelu- ja käsityötarvikkeet. Eipä edes keskellä Espoota olevassa tunnetussa askartelutarvikkeisiin erikoistuneessa liikkeessä ole näin hulppeita valikoimia. Hinnatkin olivat täysin kilpailukykyisiä, mielestäni jopa alle Tiimari-hintojen (joka tosin on nykyisin usein luvattoman kallis).

Ihastuksemme vain parani löytäessämme perältä uusia huoneita, joissa hyllyt ja pöydät notkuivat toinen toistaan hienompia keramiikkaesineitä. Monet todella kauniita ja kekseliäitä. Värimaailmakin sellainen, että varmasti jokainen löytäisi itselleen mieluista. Koska minulla on talous varsin tiukalla, katson yleensä myös hintoja sillä silmällä, kannattaako edes unelmoida jostain tietystä esineestä. Tässä puodissa olin totisesti iloisesti yllättynyt, sillä hintataso on tavallisen ihmisen kukkarolla ihan sopiva. 20 eurolla olisi löytänyt jo monenmonta mieleistä ja täysin uniikkia työtä niin itselle kuin vaikka toisille lahjaksi. 

Puodista löytyy myös runsaasti kauniita kynttilöitä, käsintehtyjä kortteja, servettejä ja monenmoista muuta lahjatavaraa. Etenkin oman pajan tuotteissa näkyy vuodenaikojen vaihtelu ja erilaiset juhlateemat. 

Puodissa häärää Susanna Lähde itse tarvittaessa neuvoen ja opastaen. Samanaikaisesti oli ostoksilla varttuneempia rouvia etsimässä askartelutarvikkeita, mutta hyvin mahduimme kaikki puodissa kiertelemään. Tuntui mukavalta, kun saimme rauhassa katsella ja ihastella ilman minkäänlaista kiireen tuntua. Susanna kertoi olevansa syysihminen ja se näkyi selkeästi puodissa parhaillaan esille asetettujen keramiikkaesineiden, korttien, kynttilöiden ja kranssien värimaailmassa. (Jos jostakusta näyttää, että vihreä olisi jotenkin voitolla, se johtuu kylläkin siitä, että kuvaaja tuppaa tykästymään vihreisiin esineisiin.) Voin hyvin kuvitella, miten tunnelmallinen puoti onkaan joulun aikaan. Täytyy varmasti tehdä viimeistään silloin uusi visiitti puotiin.

Harmikseni kuvat eivät kovin hyvin onnistuneet. Miten aina parhaan kuvaussession yllättäessä akku alkaakin vedellä viimeisiään ja muutenkin tuntui, kuin en olisi kuvannut aikoihin. Tuli oikein kunnolla hosuttua kuvien kanssa, kun koko ajan pelkäsin akun simahtavan. 

Käykääpä katsomassa Savi-Heinä Puodin omia kotisivuja, puoti löytyy kuulemma myös facebookista. Aion käydä sielläkin kurkistamassa heti, kun ehdin. 

Savi-Heinä Puoti

Kempintie 20

Jokiniemi, Loppi

www.savi-heinapuoti.fi

savi-heina.suska@whippies.fi

p. 019 440765

Eilistä lukuunottamatta viime päivät ovat kuluneet lähinnä lääkärikärräysten merkeissä. Tiistaiaamuna vein isän sovitusti muutaman kilometrin päähän ultrakuvaukseen, jossa sitten kuluikin aikaa rutkasti enemmän kuin olin kuvitellut. Niin se vain on, että varatusta ajasta huolimatta terveyskeskukseen on turha mennä kiireen kanssa. Likimain aina siellä joutuu odottamaan. Nytkin isän aika oli 9.20 ja kuvaukseen hän pääsi vähän jälkeen klo 11. 

Ultrasta päästyämme piti kiirehtiä Jorvin sairaalaan, jossa äidiltä otettiin luuydinnäyte. Tänään olin äidin kanssa Sädehoitoklinikalla kuuntelemassa lääkärin tilannearviota. Vielä ei voida sanoa, onko sädehoidosta ollut apua. Sen näyttää seuranta ja aika, mutta kohtalaisen hyvin äiti on kuitenkin kestänyt hoidot. Toki hänellä on ripulia, väsymystä ja muutenkin huonoa oloa. Laihtunut hän on myös melkoisesti. Kunpa vielä nuo luuydinnäytteet olisivat vähemmän vakavia, niin tässä voisi jo hiukan huokaista helpotuksesta. Sädehoitokin loppuu ensi tiistaina. Toivotaan myös, ettei isältä löydy mitään erikoista, joka vaatisi runsaasti uusia juoksuja lääkärin jos toisenkin luona. Kunhan äidin sädehoito saadaan alta pois, on kumpaisenkin silmien vuoro - toiselle kaihi- ja toiselle glaukoomaleikkaus. Niitä en nyt jaksa ajatella. 

Huomenna aloitan työväenopistossa 16 tunnin valokuvauskurssin, jossa on tarkoitus oppia ottamaan enemmän irti omasta kamerasta. Toivottavasti meikäläisen luupääkin jotain uutta oppii. Olin jo ehtinyt ilmoittautua kurssille, kun huomasin naapurikunnan työväenopiston järjestävän valokuvauskurssin, jollaista olen mielessäni toivonut. Kurssilla kuljetaan kameroiden kanssa luonnossa harjoitellen kuvaamista erilaisissa valaistus- ym. olosuhteissa. Kurssi on kyllä sen verran pitkä, etten millään olisi nyt saanut sitä mahtumaan aikatauluuni, joten nyt on tyydyttävä tuohon oman kunnan järjestämään lyhyempään kurssiin. Ehkä sitten ensi vuonna pidemmälle kurssille.

Milloinko sitten puutarhaan? Kovasti toivon, että viimeistään sunnuntaina olisi aikaa. Kesäkukista petuniat ovat selvästi kärsineet kylmistä öistä ja osa niistä saa varmasti kyydin kompostiin. Pelargoniat sen sijaan ovat ryhtyneet kukkimaan uudelleen. Seinustalla kasvaville tomaateille olen iltaisin laittanut harson suojaksi ja se näyttää edistävän kypsymistä. Ovatpa nuo itse kasvatetut Tigarellat sitten herkullisia! Kasvihuoneen pystytys ei ole edennyt laisinkaan, sillä minä en ole ehtinyt ja Ukkokulta on potenut selkäänsä. Vaan hiljaa hyvää tulee, uskoisin.

PS. Kaikki tämän postauksen kuvat on Savi-Heinä Puodista.

Entisöintiä ja uuden ompelua

Sateisista ilmoista on ollut se hyöty, että rästiin jääneitä sisätöitä on tullut tehtyä oikein urakalla. Taisin jo aiemmin kertoa saaneeni vanhempieni vanhan "puhelinpöydän". Aikoinaan sen paikka oli eteisessä ja siinä pidettiin lankapuhelinta ja pientä lamppua. Nyt vanhemmillani ei enää ollut tilaa tälle pöydälle ja pelastin sen joutumasta kaatopaikalle. Pöytä oli palvellut yli 40 vuotta ja se myös näkyi kolhuina ja kuluneena pintana. Pitkään mietin, miten saisin pöydästä siistin ja hetken jo tuumin, josko veisin pöydän jollekin ammatti-ihmiselle entisöitäväksi. Onneksi on google, josta löysin paljon hyviä neuvoja, miten kunnostaa vanhoja huonekaluja. Ja sitten vain rautakauppaan hankkimaan tarpeita. En erityisemmin tykkää tavaroiden mainostamisesta, mutta tällaisessa työssä oikeanlaisten aineiden löytäminen on tärkeää, varsinkin tällaiselle harrastelijalle. Niinpä siis mainitsen käyttämieni tuotteiden nimet, jos niistä vaikka olisi apua jollekulle toiselle.

Hyytelömäistä lakanpoistoainetta Liberon Stripperiä oli helppo levittää siveltimellä pystysuorillekin pinnoille ja hetken vaikutettuaan lakka lähti pinnasta kaapimalla. Muovi- tai kumilasta olisi ollut hellävaraisempi, mutta käytin työhön tavallista metallilastaa ja varovaisesti kaapimalla silläkin sai siistiä jälkeä. Toistin käsittelyn, jotta saisin varmasti tasaisen tuloksen. Aine irrotti lakan kiitettävästi poistamatta kuitenkaan ruskeaa väriä. Luultavasti puu jo itsessään on tummapintaista, mutta kyllä sen käsittelyssäkin on käytetty jotain tummaa väriä.

Lakan poistamisen jälkeen käsittelin pöydän aineella (Liberon Huonekalujen puhdistusaine), joka pysäytti lakanpoistoaineen vaikutuksen ja putsasi myös muita epäpuhtauksia. Sitten hioin (teräsvilla nro 2) pinnat kevyesti ohjeiden mukaisesti. Lopuksi lakkasin pöydän kahteen kertaan tummalla huonekalulakalla(Liberon Bistrot lakka). En löytänyt alkuperäisen väristä lakkaa, joten pöydästä tuli tummempi kuin aiemmin. Pidän kuitenkin tästä uudesta väristä enemmän. Ostin myös puukittiä kolhujen korjaamiseksi, mutta jo ensimmäisen lakkakerroksen jälkeen totesin, ettei sitä tarvita. Vanhan lakan poistaminen, hiominen ja uusi värillinen lakka naamioi kolhut kadoksiin.

Mainittakoon, etteivät nuo ostamani aineet olleet ihan halpoja, mutta toisaalta olivat kyllä varsin riittoisia ja helppokäyttöisiä. Purkkien kyljissä on selkeät ja helpot käyttöohjeet. Lisäksi huomasin, että tuotteiden hinnat vaihtelevat hiukan eri rautakaupoissa. Kun nyt mainostamaan aloitin, kerrottakoon, että Bauhausin hinnat olivat muita edullisempia.

Nyt pikkupöytä on saanut uuden sijoituspaikan kirjaston ja olohuoneen välissä. Eilen illalla taisin vilkuilla enemmän tätä entisöimääni pöytää kuin televisiota ja mukavia ilon ja tyytyväisyyden perhosia kisaili vatsassani.

Pitkään olen myös miettinyt uutta verhoratkaisua kirjastohuoneeseen. Siellä on ollut pitkä sivuverho ikkunan toisessa laidassa, mutta siirrettyäni takkahuoneen sohvan kirjastoon, on sivuverho ollut lähinnä nurkkaan rutatun poloisen näköinen. Varsinaista peittävää tarkoitusta tuolla kirjaston verholla ei tarvitse olla, koska ikkunassa on sälekaihtimet, eikä muuta peitettävää ole kuin kenties joskus liiaksi paistava aurinko.

Laskosverho ei tullut kyseeseen, sillä minulla ei ollut siihen tarvittavaa mekanismia eikä liioin tähän hätään riittävästi kangasta. Niinpä päädyin rullakappaan. Vanha, läpikuultava verhokangas päätyi uusiokäyttään. Jotta saisin kankaan riittämään 160 cm:n levyiseen ikkunaan, piti kangas kääntää vaakatasoon ja ommella kaksi verhoa pitkältä sivulta yhteen. Sauma ei haittaa, sillä se ei tule näkyviin vaan jää tuon rullan sisään. Verhoahan ei ole tarkoitus juurikaan tuolta rullalta alemmaksi aukaista. Ylä- ja alareunaan ompelin kujat puurimaa varten. Sellaiset löytyivät kellarista, jonne on erilaisia rakennustarpeiden jämiä kertynyt vuosien aikana vähän liikaakin. Yläreunan rimakujan päälle ompelin vielä sauman, jotta saatoin ripustaa verhon tavalliseen nipsuverhotankoon. Ompelutarpeistani löytyi vain silkkinauhaa, joten siitä ompelin nuo nauhat, jolla sain kiinnitettyä rullan. 

Koska vesisade on jatkunut ja radion mukaan tulee jatkumaankin, olen rauhassa urakoinut ompelukoneeni kanssa. Verhojen lisäksi ompelin myös uudet päälliset kirjaston sohvaan ja keinutuolin pehmusteisiin sekä kahteen pieneen rahiin. Olen joskus ostanut valmiiksi Ikeasta luonnonvalkoista paksuhkoa puuvillakangasta. Se on edullista, mutta kutistuu aika paljon pesussa. Koska en ollut kutistanut kangasta etukäteen, oli pakko jättää saumavaroihin vähän laajennusvaraa.

Kankaan käsittely ja ompeleminen oli ajoittain hiukan haasteellista, sillä minulla oli karvainen apulainen, jonka mielestä kankaan sisälle täytyi päästä möyrimään ja kurnuttamaan. Juuso on muutenkin enemmän tai vähemmän turhautunut, kun se ei voi olla ulkona. Ei se siellä pidempään haluaisi olla, mutta vakiopaikat pitäisi päästä nuuskimaan, eikä tuo sisävessakaan Juusoa erityisemmin kiinnosta. Tosin tänä aamuna kissalla oli kova hätä ja se tuli herättämään minut aamuviideltä. Kaikkialla oli pilkkosen pimeää ja sade ropisi aika napakasti. Puoliunessa päästin Juuson varastoon, jossa se parkkeerasi itsensä ulko-oven eteen odottamaan valjaiden kiinnitystä. Sillä välin vedin kodinhoitohuoneen ovet kiinni ja palasin omaan lämpöiseen sänkyyni. Myöhemmin aamulla noustuani saatoin todeta, että kissa oli käynyt hiekkalaatikolla ja nukkui täydessä unessa kodinhoitohuoneen penkillä. Eli se kyllä osaa käydä sisävessassaan niin halutessaan, mutta mieluummin se menee ulos tarpeilleen.

Ja jos ulkona onkin märkää ja harmaata, sisällä kukkii. Toinen kesän ulkokurituksessa olleista kaktuksista tuli heti sisälle päästyään täyteen nuppuja, jotka nyt toinen toisensa perään avautuvat. Se on kyllä tavattoman kaunis. Toinen kaktus on vaaleanpunainen ja kukkii yleensä vasta myöhemmin. 

Anoppi lahjoitti kukkiaan muutettuaan pienempään asuntoon ja tämä alakuvan köynnöskukka, jonka nimeä en tiedä, on jatkanut kukkimistaan meidän kodissamme, välittämättä muuton tiimellyksessä saaduista kolhuista.

Iltapäivä on jo pitkällä ja vihdoin sade näyttää ainakin taukoavan. Taivaalla näkyy jopa sinisiä aukkoja pilvimassassa. Nyt on ihan pakko lähteä haukkaamaan happea ulos. Pihamaalla tuskin mitään tuossa märkyydessä viitsii tehdä, mutta sopiva lenkki kylällä tekee hyvää.

Ja lopuksi muutama tietotekniikka-aiheinen vitsi:

Asiakas: En pääse tunnuksilla sisään.
IT-tuki: Oletko varma, että kokeilit oikeaa tunnussanaa?
Asiakas: Kyllä, näin kun työkaverini kirjoitti sen.
IT-tuki: Voitko kertoa minulle, mikä tuo tunnussana on?
Asiakas: Se oli viisi pientä tähteä.

***
Asiakas Hewlett Packard -tukeen: Laserprintterini on rikki.
IT-tuki: Minkä mallinen se on?
Asiakas: Se on Hewlett Packard.
IT-tuki: Joo sen tajuan, mutta onko se musta-valkoinen?
Asiakas: Ei, se on beige.

***
Asiakas: Yritän kirjoittaa ensimmäisen sähköpostini ja olen kirjoittanut kirjaimen a, mutta miten saan siihen sen pienen ympyrän ympärille?
IT-tuki: Onko kursori vielä siinä?
Asiakas: Ei, olen täällä yksin.

***
Asiakas: Olen ostanut internetin ja tarvitsen apua.
IT-tuki: Ok, miten pitkälle olet päässyt asentamisessa?
Asiakas: Olen avannut internet-laatikon.
IT-tuki: Ok, oletko kytkenyt kaikki johdot ja käynnistänyt tietokoneen?
Asiakas: Käynnistänyt tietokoneen? Ei minulla ole tietokonetta. Olen ostanut internetin.

***
Asiakas: Tietokoneeni jumiutuu koko ajan.
IT-tuki: onko sinulla monta ikkunaa auki?
Asiakas: Ei ole, mutta oveni on hieman raollaan.