Ilon läikähdyksiä

Anemone tomentosa Robustissima - Hopeasyysvuokko

Kesä ja sen myötä kasvukausi alkaa olla ohi. Kuluneisiin viikkoihin on sisältynyt monenlaisia asioita. Ensimmäisenä mieleen nousee tietenkin sää, josta riittää puhetta ja pulputusta vuosiksi eteenpäin. Touko-kesäkuun pitkään jatkunut sateettomuus ja kuumuus verotti niin puutarhurin kuin puutarhankin voimia. Sitten siirryttiinkin täysin vastakkaiseen eli vettä tuli harva se päivä, kovaa ja kauan. Ainakin täällä etelässä.

Sääilmiöitä marmattelin ehkä liiankin usein täällä blogissani. Silti väitän, että mennyt kesä oli jälleen kerran kaikin puolin hieno. Ainoa haitta on se, että kesä jälleen loppui. Positiivista taasen, että uusi kesä on jälleen edessä. Ehkä sitä odotellessa aika saattaa tuntua turhan pitkältä. Käytännössä jo heti vuodenvaihteessa voi ryhtyä uutta kasvukautta suunnittelemaan ja ottamaan vastaan.

Austin-ruusu 'Carolyn Knight'

Kasveihin liittyvissä asioissa tein muutamia suuresti mieltä ja silmää ilahduttavia hankintoja. Ensimmäinen niistä on japaninkirsikka 'Royal Burgundy', jonka istutin Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin. Valitettavasti puusta ei ole yhtään kunnon kuvaa, kun en ole onnistunut korkeaa ja melko leveääkin puuta saamaan onnistuneesti ikuistettua. Jos tuo tummalehtinen kaunotar kotiutuu ja viihtyy puutarhassani, se tulee eittämättä aiheuttamaan samanlaista iloa kuin tuurenpihlajat ovat tarjonneet jo runsaan kolme vuotta.

Sitten vähän matalampiin ihastuksen kohteisiin. Austin-ruusuihin. Minulla oli jo kerran Austin-ruusu Crown Princess Margaret. Se heitti henkensä, mistä saanen syyttää itseäni. En panostanut ruusun istutukseen enkä istutuspaikkaan.

Austin-ruusu 'Carolyn Knight'

 

Austinit jäivät kuitenkin kaihertamaan aivojeni sopukoihin. Olen suorastaan kuolannut muutamissa blogeissa Austin-ruusujen ihanuutta. Käänteentekevän sysäyksen sain nähdessäni Saaripalstan Sailan blogissa kuvia Lady of Shalottista. Lähes siltä istumalta lähdin ajamaan myymälään, jossa Austin-ruusuja tiesin olevan. Onni suosi rohkeaa eli Lady of Shalott saapui kotiin. Myöhemmin hain sille kaveriksi Carolyn Knightin.

Carolynin ensimmäiset avautuneet kukat eivät ole väriltään niin persikkaisia, mitä kuvissa ja tiedoissa luvattiin. Ehkä siihen vaikuttaa jatkuvat sateet tai kotiutumisen ensiaskeleet. Ensi kesänä saanen nähdä enemmän kukkia ja kenties persikkaista väriäkin.

Austin-ruusu 'Lady of Shalott'

 
Esiteltäköön sitten tämän kesän ensimmäinen Austin-ruusuni, Lady of Shalott. Se kukki elokuusssa muutaman nupun voimin. Sitten se piti kukinnassa taukoa ja keskittyi pituuden venyttämiseen. En ole versoja mitannut, mutta silmämääräisesti arvioin korkeudeksi 70-80 cm. Lady pysyi tanakasti pystyssä, kunnes syyskuun toiseksi viimeisen viikon rankkasade ja samanaikainen tuuli kallisti korkeat varret kaarelle. Laitoin ruusulle tuen.

Austin-ruusu 'Lady of Shalott'

Uusia nuppuja on runsaasti, peräti 22 kappaletta. Nyt täytyy käydä katsomassa ruusua päivittäin, sillä muuten saattaa jäädä avautunut kukka näkemättä. Ruusut eivät oikein tykkää sateesta. Nuput varsinkin tuppaavat pilaantumaan. Onneksi edelleen on niin lämmintä, että uskon ainakin osan nupuista vielä ennen kylmyyden saapumista avautuvan.

Austin-ruusu 'Lady of Shalott' - toinen nuppukierros avautuu.

Olen iloinen ja onnellinen hankittuani nämä Austin-ruusut. Saattaa olla, että joku puutarhahulluuteen vihkiytymätön hymähtää tällaiselle käytökselle. Se ei minua hetkauta senttiäkään. Voiko ihanampaa hulluutta ollakaan! 

On mahdollista, että sanonta "ei kahta ilman kolmatta" toteutuu. Austin-ruusukuumeeni ei ehkä ole vielä nähnyt tiensä päätä. Katsotaan, miten käy ensi kesänä.

Voiko näin upeaa linnunpönttöä ollakkaan? Tämän uniikin keramiikkatyön on tehnyt Saaripalstan Saila. Valtavan kasvitietouden lisäksi hänellä on monenlaisia taitoja ja kykyjä, joista käsityöt ovat hänen bloginsa seuraajille varmasti tuttuja. Keramiikkaharrastuskin on välillä vilahtanut blogijutuissa. Muutamia pieniä Sailan keramiikkatöitä olen ostanut häneltä mm. joulumarkkinoilta.

Millainen maailma olisikaan ilman lämminhenkisiä ihmisiä? Heihin voi tutustua milloin missäkin, kunhan suhtautuu elämään avoimin mielin ja antaa uusille asioille mahdollisuuden. Olen tavattoman ylpeä ja iloinen tutustumisestani Sailaan.

Parhaan ja pitkäaikaisimman ystäväni nuorempi tytär meni vihille elo-syyskuun vaihteessa. Häitä on siirretty koronan vuoksi useampaan kertaan, mutta vihdoin ne toteutuivat. Juhlat järjestettiin Pohjois-Italiassa, Milanon lähellä sijaitsevassa Feriolon  kylässä, Maggiore-järven rannalla. Puitteet ovat mitä mainioimmat. Kävimme ystäväni kanssa katsastamassa paikkoja vuosi sitten. Valitettavasti emme Ukkokullan kanssa voineet olla läsnä tilaisuudessa.

Viime jouluna etsin sopivaa kohdetta, jonne voisin ohjata summan joululahjojen ostamisen sijaan. Löysin Kapua-tiimin, joka keräsi rahaa Malawin tytöille. Vuoden 2024 kapuamiskohde on Nepal.

Yhtenä lahjoitusvarojen kartutuskeinona oli myös Pirjo Revon askartelemat kortit (Repolaiset reissaa ja Räpeltää -blogi). Kerroin Pirjolle vihille menevistä nuorista erilaisia asioita. Niiden pohjalta Pirjo teki kuvan onnittelukortin, johon kaikki olennainen on koottu kattavasti ja kauniisti. Mikä parasta, Pirjo ja Jussi toivat kortin minulle henkilökohtaisesti. Olipa kiva tavata nämä välittömät ja uskomattoman aktiiviset ihmiset.

Phlox paniculata 'Creme de Menthe' kera koraköynnöskuusaman - 'Lonicera heckrottii'

Ilonaiheita riittää pitkin vuotta isoja ja pieniä. Niitä pikkuisiakaan ei parane yhtään väheksyä. Mustilasta 2020 ostamani kirjavalehtinen syysleimu Creme de Menthe kerää katseeni niin aamulla kuin illallakin. Creme de Menthen lehdet tuntuvat luovan valoa ympärilleen ja se erottuu hämärässä illassakin pitkälle. Tapaan kurkata sitä ennen nukkumaanmenoa ikkunasta.

Creme de Menthe oli jo hiukan hätää kärsimässä, kun hölmöyksissäni istutin sen eteen salkoruusun. Joka taasen venyi korkeutta ja leveyttä niin paljon, että syysleimu jäi varjoon sen taakse. Vihdoin ymmärsin siirtää salkoruusun muualle. Siitäpä syysleimu on selvästi piristynyt ja ryhtyi pian tekemään nuppuja. 

Kuvasta voisi kuvitella koreaköynnöskuusaman olevan uusi syysleimun ahdistelija. Ei ollenkaan. Köynnöskuusamalla on hyvin tilaa olla ja kasvaa Creme de Menthen takana. Muutama verso on sateiden hakkaamana pudonnut syysleimun lomaan. Minusta yhdistelmä on hauska. Samalla se on kiva esimerkki, kuinka luonto järjestää satunnaista silmäniloa.

Colchicum autumnale 'Waterlily' - Syysmyrkkylilja

Syysmyrkkyliljat järjestävät joka vuosi ylimääräistä jännitystä puutarhurin elämään. Jossain vaiheessa sitä alkaa kierrellä puutarhassa huolestuneena miettien, eivätkö omat myrkkyliljat jaksa laisinkaan herätä. Yhtenä päivänä ei näy vilaustakaan, ei kukan kärkeä, ei mitään. Sitten sitä pihalla kulkiessaan yllättäen huomaa silmäkulmassaan oudon väripilkun, joka on tietenkin käytävä tarkemmin tutkimassa. Syysmyrkkyliljahan siellä puskee kukkiaan kohti yläilmoja.

Näiden kasvien sielunelämä ei ole minulle kunnolla avautunut. Yhtenä syksynä nousee yksi Waterlily tiettyyn paikkaan. Muutaman päivän päästä toinen toisaalle. Seuraavana vuotena näissä paikoissa ei nouse mitään, kun taas jossain muualla ollaan niin topakkana kukkimassa. Päätän istuttaa syysmyrkkyliljoja joka vuosi lisää, mutta niitä ei noin vain kaupoista löydy. Tänä vuonna tilasin sipuleita ulkomailta, mutta harmikseni unohdin myrkkyliljat kokonaan. Ensi vuonna sitten.

Villiviini aidalla. Näkyy siellä yksi villiporkkanakin.

Syysruska on aina yhtä odotettu. Edellisvuosien kuviin verrattuna ruska on nyt myöhässä. Muutamassa vaahterassa väriä jo löytyy, mutta esimerkiksi oman pihan vaahterassa on enää nippanappa kolmasosa lehdistä puussa. Varmaan väriä ehtii tulla muualle vielä lisää. Jos ruska jää tänä vuonna vähemmälle, onpahan saatu uskomattoman lämpimiä päiviä aivan kuun loppuun.

Hydrangea paniculata 'Grandiflora' - Syyshortensia

 
Syyshortensia Grandiflora punastelee aina Vanille Fraisea hillitymmin.
Tämän kauniin puskan kera toivotan kaikille valoisaa alkavaa lokakuuta!

Loma Andalusiassa - yhteenveto

Keramiikkakuvia Fuengirolan härkätaisteluareenaa vastapäätä

Jotkut suomalaiset pitävät Espanjan Aurinkorannikolle matkustamista vähemmän hienona.  Kertoessani matkakohteestamme eräs ihminen totesi, että menette sitten sinne tuhansien suomalaisten seuraan syömään hernekeittoa ja lihapullia.

Parempi hankkia kokemukset itse, eikä luottaa epämääräisiin mielipiteisiin. Lähdimme avoimin mielin ja kiinnostuneina tutustumaan uuteen kulttuuriin. Ukkokulta on käynyt Barcelonassa, koko perheemme pikavierailulla Huelvassa ja Keski-Euroopan automatkan yhteydessä pohjoisen rajaseudulla. Käytännössä Espanja oli meille uusi ja tuntematon kohde.

Osoitekilpien kauneutta

Espanjalla on Välimeren rantaa 1600  km. Andalusian alueella sijaitseva Costa del Sol eli Aurinkorannikko on vain osa noista kilometreistä. Aktiivinen Espanjan rannikkomatkailu alkoi kehittyä sodan jälkeisinä vuosina. Ensimmäiset turistit olivat kuuluisuuksia ja varakkaita ihmisiä. 

Andalusiassa on asuttu jo ammoisina aikoina. Kristittyjen Iberian niemimaan valtaukseen päättyi arabien 800-vuotinen valta 1492. Maurikulttuuri näkyy laajasti mm. rakennuksissa.

Costa del Solissa eli Aurinkorannikolla asuu ympärivuotisesti noin 20 000 suomalaista, joista reilut 3000 Fuengirolassa. Malagan provinssin, johon Aurinkorannikkokin kuuluu, väkiluku on noin 1,5 miljoonaa eli siihen nähden suomalaisten määrä ei kovin suuri ole.

Matkaa varatessamme moni hotelli oli jo täynnä. Fuengirolassa kulkiessamme saatoimme todeta, ettei joulu kuitenkaan ole mitään korkeasesongin aikaa. Hotellissammekin oli selvästi hyvin väljää. Varmasti paikalliset lomailevat talvella, jolloin on vähemmän matkailijoita. Rantakadulla ravintoloista vain osa oli auki ja matkamuistokaupoista valtaosa kiinni. Kuollutta ei ollut missään, mutta hyvin mahtui kulkemaan ja olemaan.

Näinkin voi kaupan seinää koristella

   
Suomen kieltä kuulin muutaman kerran kaupoissa ja bussissa. Hotellissamme oli osan aikaa ainakin yksi suomalainen perhe. Fuengirolan Malagan puoleisessa päässä eli Los Bolichesissa näimme joitakin suomen kielisiä yrityskylttejä. Matkoillamme ympäri Eurooppaa on aina tullut vastaan suomalaisia. Aurinkorannikko ei ollut mikään poikkeus suuntaan tai toiseen.

Englannin kielellä pärjäsi hyvin ja Ukkokullan lukioranskasta oli jotain apua. Espanjan kielen taito olisi rikastuttanut matkan antia. Joitakin perustermejä ja sanoja hallitsimme. Lisää oppia tuli kaiken aikaa. Suomen kielellä emme kuvitelleetkaan tulevamme ymmärretyiksi.

Marbellan puiston penkit - jokainen erilainen.

Jokaisen ulkomaanmatkan antiin kuuluu paikalliseen ruokakulttuuriin tutustuminen. Tarkoitus oli maistaa ruokia, joita emme ole aiemmin syöneet tai jotka ovat espanjalaisen/ andalusialaisen keittiön herkkuja. Yleensä ruokalistat oli englanniksi ja jos jokin oli epäselvää, tarjoilijat tekivät parhaansa auttaakseen. Hampurilais- ja muissa pikaruokaketjuissa emme käyneet. 

Kahviloiden suhteen valintaperusteet olivat samat kuin ruokapaikkojen. Pari kertaa kävimme Costa coffeen kahviloissa. Tämä brittiläinen yritys myytiin viime vuonna ja kuuluu nykyisin Coca-Cola Companylle. Costa coffeen kahviloissa barista valmisti jokaiselle kahvin henkilökohtaisesti. Miramarin kauppakeskuksen Costa coffeessa join elämäni parhaan cafe americanon.

Silmäniloa roskille

Espanjalaiset ovat ystävällisiä ja välittömiä. Muutamissa asiakaspalvelutilanteissa  hivenen ärsytti, kun meitä palvellessa takaa ryntäsi joku paikallinen selittämään omiaan. Tällöin meitä palvellut henkilö unohti meidät ja ryhtyi hoitamaan jälkeemme tulleen asiaa. Näin tapahtui useamman kerran ja moinen multitaskaaminen hidasti käytännössä kaikkien asian edistymistä. 

Espanjalaiset ovat myös kovaäänisiä. Parissa kauppakeskuksessa käytyämme ihmettelimme, kuinka niinkin uusissa rakennuksissa kaikumista ja äänieristeitä ei oltu huomioitu. Vähitellen saatoimme todeta, että missä kaksi espanjalaista kohtaa, siellä alkaa vihoviimeinen kalkatus ja yhteen ääneen selittäminen. Siinä ei sinänsä ole mitään pahaa. Ehkä me suomalaiset olemme liikaa "anteeksi-että-olemme-olemassa" -tyyppejä. Tilanteeseen tottuminen vaati vähän aikaa ja varsinkin junissa kuulutukset tuppasivat välillä hukkumaan espanjalaisten viikonloppukuulumisten sekaan.

Lapsia oli kiva katsella. Heidät puetaan kauniisti ja heitä kohdellaan pieninä prinsseinä ja prinsessoina. Isät kantavat pikkuisia sylissään ja suukottelevat heitä alituiseen. Perhekäsitys on selvästi paljon meitä laajempi. Ravintolaan mennään syömään porukalla vauvasta vaariin. Myös teini-ikäisiä näki enemmän vanhempiensa ja isovanhempiensa kuin kaveriensa kanssa.

Julkinen ympäristö voi olla koristeltua

Katujen ja julkisten alueiden siisteydestä Costa del Solissa pidetään huolta. Aamulla jalkakäytäviä pestiin ja harjattiin. Roskia keräämässä oli ihan oikeita keltaisiin liiveihin pukeutuneita ja luudilla varustautuneita ihmisiä, ei harjakoneita tai lehtipuhaltimia huudattavia huoltomiehiä. Hotellin ulkoaltaan kalusteet järjestettiin joka ilta riviin ja aamulla paikat oli siivottu. Juna-asemilla ja -laitureilla oli aina keltaliivinen lakaisemassa lattioita ja pyyhkimässä kaiteita. Siivoojat ja huoltotyöntekijät olivat espanjalaisia. Ei pakistanilaisia tai afrikkalaisia, kuten meillä. Ehkä se paljon puhuttu halpatyö ahertaa vihannes- ja hedelmäviljellyksillä.

Puun lahjoittajan nimi Fuengirolassa? Näitä oli useita.

Koiria aurinkorannikkolaisilla on paljon. Enimmäkseen syliin tai taskuun sopivia. Kulkukoiria tai -kissoja emme nähneet. Joitakin kissoja, mutta ne olivat selvästi hyväkuntoisia ja usein jonkun pihassa köllöttäviä. Aamulla kaduilla sai kulkea jalkoihinsa katsoen, sillä koirankakkaa oli runsaasti ennen, kuin kadut siivottiin. Koirille oli omia puistoja, aidattujakin. Ne oli selvästi merkittyjä. Monissa paikoissa oli kilpi, jossa uhattiin 500 euron sakolla koiran kakattamisesta. Hiekkarannalla ihmetytti, kun ihmiset antoivat koiriensa tehdä tarpeensa hiekkaan.

Arjen kauneutta

Puutarhat ja puistot olivat siistejä. Roskiksia oli riittävästi ja katujen varsilla oli jätteitä varten omia lajittelupaikkojaan, vähän meidän molokkejamme vastaavia yksiköitä. Kiinnitin huomiota myös siihen, ettei kaikkea oltu töhritty ja rikottu. Ravintolatkin jättivät avoimille terasseilleen kalusteet, eikä niitä kukaan heittänyt pitkin rantaa yön aikana.

Istutuksia hoidetaan ja kastellaan. Useimmille istutuksille on rakennettu kastelujärjestelmä.

Pienikin puutarha on ilo asukkaalle ja kadulla kulkijalle.

Kaupoissa etenkin ruoka on selkeästi meitä edullisempaa. Hedelmien ja vihannesten valikoima on ihan toista luokkaa, vaikka meilläkin alkaa olla läpi vuoden kaikenlaista tarjolla. Kalatiskien runsauden äärellä meni ihan hiljaiseksi. 

Pankkikortilla maksaminen sujui useimmissa paikoissa, lähimaksu oli käytössä ja toimi hyvin. Pari kertaa kävin puodeissa, joissa kelpasi vain käteinen, eikä kuittia saanut. Silloin maksoin tasarahalla. Pienten puotien ja markkinoiden lisäksi tutustuimme mm. jättikokoiseen Carrefouriin ja Lidliin. 

Monissa isoissa kaupoissa oli Lontoon reissulta tuttu jonotussysteemi eli kaikki seisovat tietyssä paikassa, josta kassoille mennään sitä mukaa, kun niitä vapautuu. Carrefourissa kassapaikkoja  oli jakamassa ruuhka-aikaan ihminen, muulloin vapautuvia kassoja seurattiin numerotaulusta. Systeemi toimii nopeasti ja tasapuolisesti. Eipä tule valittua väärää jonoa.

Käsityölankoja olisin mielelläni katsonut, mutta en löytänyt niitä yhdestäkään kaupasta. Joku sanoi, että Fuengirolan kiinakaupoissa saattaisi olla. Jäi tutkimatta.

Julkinen liikenne oli toimivaa ja edullista. Junat ja bussit, joilla kuljimme olivat moderneja ja siistejä. Malagan keskustan ja Fuengirolan välillä kulkee C-1 -lähijuna, jolla matkustaminen on helppoa ja edullista. Malagan lentoasemalta Fuengirolaan maksoi 2,70 €. Fuengirolan alueella kulkee punaisia kaupunkibusseja, joissa taksa oli 1,15 €.

Taksilla kuljimme kahdesti. Niitä oli helppo saada ja matkustaminen taksilla oli edullista. Kuljettajat avasivat ovat matkustajille ja nostivat laukut taakse. Eivät huudattaneet radiota, eivätkä tyrkyttäneet omia mielipiteitään. No, mitäpä sitä turistien kanssa alkaisi maailmantilanteesta kiistelemään.

Autokanta näytti selvästi uudemmalta kuin meillä. Pienikokoiset autot ovat suosittuja, minkä ymmärtää ahtaiden katujen ja tiukkojen parkkipaikkojen kannalta. Upeita ja kalliitakin autoja näin. Espanjan rannikolla ei liukkauden torjuntaan kylvetty suola ruostuta autoja, mikä edesauttaa niiden kunnossa pysymistä. Bensa oli hiukan edullisempaa, ei paljon. Skoottereita oli pilvin pimein. Se on varmasti näppärä kulkuneuvo kapeilla kaduilla. Pysäköintipaikat ovat kaupungeissa ja kylissäkin kortilla. Parkkitaloissa maksut vaihtelivat eurosta meikäläisiin huippuhintoihin. Toisinaan oli hauska seurata ahtaaseen paikkaan pysäköimistä. Lusikkaa ei olisi väliin saanut mahtumaan.

Jokainen liikenneympyrä on paikka taiteelle

Muistomerkkejä, patsaita ja julkista taidetta on runsaasti puistoissa, aukioilla, liikenneympyröissä, kävelykaduilla. Useimmissa oli laatta, josta selvisi tekijä vuosilukuineen ja muistomerkkien syy. Pientalot on koristeellisia ja kerrostalotkin ovat usein moniulotteisia. Toki tylsiä laatikoitakin näkyy. Parvekkeilla, ikkunoissa, porteissa ja aidoissa on käytetty paljon takorautaa. Osittain ehkä turvallisuuden vuoksi, sillä lämpimässä ilmassa ikkunoita tulee varmasti pidettyä auki läpi vuorokauden.

Minne lie norsut matkalla...

Kaupungilla näkyi paljon eläkeläisiä, joista moni kulki sähköskoottereilla. Jalkakäytävien ja katujen liittymät on viistetty, joten kulku on sujuvaa. Rantakadulla oli viikonloppuisin ja aamuisin paljon lenkkeilijöitä. Niin rantakadun tuntumassa kuin muuallakin - myös vuoriston kylissä ja kaupungeissa - oli kuntoiluvälineiden ryppäitä.Yli 65-vuotiaat saavat monissa paikoissa alennusta. Busseissa ja junissa iäkkäille, raskaana oleville, vammaisille on varattu omia paikkoja, joita myös heille tarvittaessa vikkelästi luovutettiin.

Salvador Dalin teoksia Marbellan Avenida del Mar'ella

Oli hienoa käydä paikoilla, joista on kuullut ja lukenut. Joista on luonut jonkinlaisen kuvan itselleen. Kuvan, joka muuttui täysin niin hyvässä kuin pahassa. Kiersimme Malagaa, Torremolinosta, Benalmadenaa, Fuengirolaa, Marbellaa. Kullakin paikalla oli toisiaan yhdistävät piirteensä ja kuitenkin jokainen paikka oli omanlaisensa. Andalusia on hyvin vuoristoista aluetta. Vuoristo on aina kiehtonut ja niin se teki nytkin. Kiemuraiset tiet, kylät vuoren rinteessä ja korvien lukkoon meneminen se vasta jotain on.

Jos matkamuisto on liian kallis, kuvaa se.

Matkamme oli kaikin puolin onnistunut. Costa del Sol osoittautui hyväksi valinnaksi ja Fuengirola erityisesti kätevän junayhteyden vuoksi. Ihan Espanjassa koimme matkanneemme ja monipuolisesti Espanjan kulttuuriin tutustuneemme. Hernekeittoa emme missään nähnyt, emme kyllä etsineetkään, emmekä siis sitä syöneet. Andalusian talvinen sää on kuin meidän normikesämme. Sadetta osui meille ehkä tavallista vähemmän, vaikka siihenkin olimme varautuneet.

Kissa on gato espanjaksi. Keskellä hotellin kissa, jolla oli aamuisin ruokakuppi valmiina.

Paljon nähtiin ja koettiin ja paljon jäi näkemättä ja kokematta. Voin hyvin ajatella matkaavani Andalusiaan toisenkin kerran. Ehkä seuraavaksi voisi kokeilla asunnon vuokraamista jostain vuoren rinteeltä. Kaikkinensa matka oli onnistunut ja toimi lomana yli odotusten.

Tämä olkoon viimeinen Espanja-aiheinen postaus. En kiusaa teitä enempää, vaan seuraavaksi siirryn tavanomaisiin kevään ja tulevan kesän valmisteluihin. Aloitan oman siemenvaraston inventaariolla ja postilaatikkoon pudonneiden siemenluetteloiden selaamisella.

Lämmin kiitos mielenkiinnostanne. Edelliset Espanja-aiheisest postaukset

5.1. Joulu appelsiinipuiden katveessa 
7.1. Ylös alas Andalusiassa eli patikointi Caminito del Reyllä
9.1. Maisteluvuorossa Malagan puutarhoja
11.1. Eläimellistä menoa
12.1 Meidän joulumme Espanjassa
13.1. Korkealta näkee kauas - Ronda ja Gibraltar
15.1. Mijas pueblo - ihastuttava valkoinen kylä
17.1. Jos jonkinlaista kukkaa ja kasvia

Keramiikkaa ja kirpparia naisporukassa

Pihalta ei nyt malttaisi pysyä laisinkaan poissa. Sinne kun menee, karkaa suunnitelmat oitis käsistä ja meikäläinen heiluu milloin lapion, milloin talikon kanssa paikasta toiseen. Jälkeäkin syntyy, mutta illalla on niin väsynyt, ettei enää jaksa lähteä pihalle tuloksia kuvaamaan. Kompostit on nyt käännetty ja paikkoja kohenneltu siellä täällä.

Eilen teimme naisporukalla retken Läyliäisissä sijaitsevaan Savi-Heinä Puotiin. Siellä olen käynyt aiemminkin ja muistelen aiheesta joskus tänne hiukan postanneenikin. Savi-Heinä Puoti on ihana ostospaikka, jos tarvitsee askarteluun tai käsitöihin jotain. Puodin omistaja Susanna Lähde tekee myös itse kynttilöitä ja keramiikkaa. 

Autottoman henkilön näkökulmasta puoti sijaitsee keskellä ei-mitään, eikä sinne välttämättä tule mentyä, ellei ole paikasta kuullut tai sattumoisin aja kantatie 54:sta vaikkapa Lopelle perunannostoon. Loppihan on kuuluista perunanviljelystään.

Tiimarin lopettamisen jälkeen askartelutarvikkeiden löytymisestä on tullut ihan uusi extreme-laji. Ennen saattoi aina luottaa siihen, että Tiimarista nyt sentään perustarvikkeet löytää. Tosin loppuaikoina Tiimari yritti haalia myytäväksi vähän kaikkea kykenemättä löytämään omaa erikoistumisaluettaan. Puutteistaan huolimatta Tiimari jätti selvän aukon, jota paikkaamaan ei ole löytynyt halukkaita. Marketit ovat selvästi lisänneet askartelutarvikevalikoimaansa, mutta ei niistä vähänkään erikoisempaa tarviketta löydy.

Netistä kannattaa etsiä. Tähän lausahdukseen tuppaa törmäämään nykyisin ihan joka paikassa. Oikeastaan on hullua, että menet kauppaan ja siellä sinua kehoitetaan hakemaan tarvitsemaasi netistä. Joskus olisi mukava kuulla jonkun myyjän sanovan, että mepä tilaammekin toivomaasi tuotetta valikoimaamme.

Harvalta varmaan jäi eilen huomaamatta hurja tuuli. Puut huojuivat ja maailma humisi. Ajaessamme maaseudulla ilma oli välillä aivan harmaana, kun pelloilla kyntävät traktorit nostivat kuivaa multaa ilmaan tuulen vietäväksi. Hetkisen aikaa saattoi kuvitella, miltä vaikkapa alkava hiekkamyrsky jossain päin maailmaa näyttää ja tuntuu.

Saapuessamme Savi-Heinä Puotiin siellä oli hämärää. Kuinkas ollakaan, tuuli oli kaatanut puita langoille ja sähköt olivat poikki. Puodissa on aika pienet ikkunat ja päivänvalossa saatoimme yrittää tiirailla ikkunallisissa huoneissa valikoimaa, mutta vähän se oli hankalaa. Jossain vaiheessa muistin, että avaimenperässäni on pieni taskulamppu ja sen avulla yritin metsästää ikkunattomassa tilassa korttiaskartelutarvikkeita.

Sitkeys palkittiin ja vihdoin räpsähtivät valot päälle. Pääsimme tutkimaan myös perähuoneita, joissa on esillä keramiikkaa ja erilaisia sisustustuotteita.

Minun on turha lähteä Ukkokullan kanssa ostamaan vaikkapa askartelutarvikkeita. Ei siitä mitään tule, sillä hän ei tykkää laisinkaan shoppailusta. Kauppaan mennään listan kanssa hakemaan tietty tuote ja sen on paras löytyä mahdollisimman pian. Ellei löydy, lähdetään kotiin ja ollaan sitten vaikka tyystin ilman. Ei puhettakaan, että kierreltäisiin muissa kaupoissa etsimässä vaihtoehtoista tuotetta.

Siksi lähden silloin tällöin naisporukassa katsastamaan vähän erilaisempia kauppoja ja kirpputoreja. Kun on samanhenkistä porukkaa, ei kukaan huokaile vieressä ja tuumaa, että kylläpä se napin valitseminen nyt kestää. Kun jokainen on tarvitsemansa löytänyt, poiketaan vielä yhdessä kahville ja pohditaan kaupanteon onnistumista.

Susanna Lähteen Savi-Heinä Puodissa on mukava tunnelma ja parasta siellä on omanlaisensa rauha. Neuvoa ja opastusta saa tarvittaessa, mutta mitään ei tyrkytetä. Välillä ovesta pelmahtaa samanlainen naisjoukko etsimään nappia, nauhaa, liimaa, neulaa ja ties mitä. Kaikkea tuntuu puodin nurkista löytyvän. Luulisi, että tällainen erikoispuoti nostaisi hinnat pilviin kilpailijoiden puuttuessa, mutta minusta kyllä hintataso on varsin kohtuullinen.

Susanna Lähde

Puotiin kannattaa poiketa ohi ajaessaan, mutta sinne kannattaa tehdä myös ihan oma retkensä, jos vähänkin jotain käsillään värkkää tai jos tykkää omin käsin valmistetusta keramiikasta.

Kokopäiväretken päätteeksi kävimme vielä katsastamassa Vihdin Nummelassa sijaitsevan Katin sisustusnavetan tarjontaa. Siellä on paljon mielenkiintoista tavaraa. Osa selvästi jo antiikkia, osa huomispäivän antiikkia. Moni purkki ja purnukka herättää muistoja omasta lapsuudesta. Paljon on myös sellaista, jota katsellessaan tulee ajatelleeksi, että kylläpä ihmisillä täytyy olla nurkat täynnä tavaraa, kun tämmöinenkin on tänne joutanut. 

Kati Helanto-Väätäsen luotsaama Sisustusnavetta on ilmeisesti jo muodostunut paikalliseksi nähtävyydeksi, jonne tehdään bussimatkoja pidemmältäkin. Samasta pihapiiristä löytyy nyt myös verhoomo ja puusepänliike.  

Vintillä oli vähän hämärää ja tuuli ujelsi kattolaudoissa.

Eihän sitä ihan tyhjin käsin tältäkään reissulta kotiin palattu. Tarvittavien askartelutarvikkeiden lisäksi Savi-Heinä Puodista ostin ruusukoristellun sydänkiven...

...ja keraamisen telineen hyttyssavukierukalle. Savukierukka laitetaan tuohon metallilankaan roikkumaan ja siinä se saa rauhassa palaa. Minulla on ennestään kaupasta ostettu peltinen kulho, johon kierukka pitäisi asentaa paketista löytyvän metallipidikkeen avulla. Yleensä kierukka murtuu palasiksi, joita ei sitten tahdo saada viritettyä peltikulhoon enää mitenkään. Toivottavasti tämä uusi viritys toimii paremmin. Ja mikä estää käyttämästä pientä keraamista kulhoa vaikka kukkamaljakkona tai pähkinäkulhona.

Viime kesäisessä Puutarhabloggaajien kesätapaamisen vierailu Paula Ritanen-Närhen puutarhaan herätti suuren himon kruunuihin. Paulallahan niitä oli useita eri puolilla puutarhaa. Katin Sisustusnavetasta löysin tällaisen mustan metallikruunun, jolle jo mielessäni suunnittelin käyttöä kesäkukka-asetelmassa. Kruunu on ihan uustuotantoa ja vaihtoehtona olisi ollut valkoinen versio. Valitsin kuitenkin mustan, koska mielestäni se sopii paremmin meidän puutarhamiljööseemme. Aika näyttää, toteutuuko kukka-asetelmat, vai istunko itse loppukesästä kruunu päässäni ruusupuskan vieressä.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

PS. Ihmettelin kummallista rapinaa ja ikkunasta ulos katsoessani totesin siellä satavan räntää ja rakeita. 

Ai, ai tätä kevään keikkumista. Ihan välillä tuppaa huimaamaan, kun niin keikuttaa laidasta laitaan.