Keramiikkaa ja kirpparia naisporukassa

Pihalta ei nyt malttaisi pysyä laisinkaan poissa. Sinne kun menee, karkaa suunnitelmat oitis käsistä ja meikäläinen heiluu milloin lapion, milloin talikon kanssa paikasta toiseen. Jälkeäkin syntyy, mutta illalla on niin väsynyt, ettei enää jaksa lähteä pihalle tuloksia kuvaamaan. Kompostit on nyt käännetty ja paikkoja kohenneltu siellä täällä.

Eilen teimme naisporukalla retken Läyliäisissä sijaitsevaan Savi-Heinä Puotiin. Siellä olen käynyt aiemminkin ja muistelen aiheesta joskus tänne hiukan postanneenikin. Savi-Heinä Puoti on ihana ostospaikka, jos tarvitsee askarteluun tai käsitöihin jotain. Puodin omistaja Susanna Lähde tekee myös itse kynttilöitä ja keramiikkaa. 

Autottoman henkilön näkökulmasta puoti sijaitsee keskellä ei-mitään, eikä sinne välttämättä tule mentyä, ellei ole paikasta kuullut tai sattumoisin aja kantatie 54:sta vaikkapa Lopelle perunannostoon. Loppihan on kuuluista perunanviljelystään.

Tiimarin lopettamisen jälkeen askartelutarvikkeiden löytymisestä on tullut ihan uusi extreme-laji. Ennen saattoi aina luottaa siihen, että Tiimarista nyt sentään perustarvikkeet löytää. Tosin loppuaikoina Tiimari yritti haalia myytäväksi vähän kaikkea kykenemättä löytämään omaa erikoistumisaluettaan. Puutteistaan huolimatta Tiimari jätti selvän aukon, jota paikkaamaan ei ole löytynyt halukkaita. Marketit ovat selvästi lisänneet askartelutarvikevalikoimaansa, mutta ei niistä vähänkään erikoisempaa tarviketta löydy.

Netistä kannattaa etsiä. Tähän lausahdukseen tuppaa törmäämään nykyisin ihan joka paikassa. Oikeastaan on hullua, että menet kauppaan ja siellä sinua kehoitetaan hakemaan tarvitsemaasi netistä. Joskus olisi mukava kuulla jonkun myyjän sanovan, että mepä tilaammekin toivomaasi tuotetta valikoimaamme.

Harvalta varmaan jäi eilen huomaamatta hurja tuuli. Puut huojuivat ja maailma humisi. Ajaessamme maaseudulla ilma oli välillä aivan harmaana, kun pelloilla kyntävät traktorit nostivat kuivaa multaa ilmaan tuulen vietäväksi. Hetkisen aikaa saattoi kuvitella, miltä vaikkapa alkava hiekkamyrsky jossain päin maailmaa näyttää ja tuntuu.

Saapuessamme Savi-Heinä Puotiin siellä oli hämärää. Kuinkas ollakaan, tuuli oli kaatanut puita langoille ja sähköt olivat poikki. Puodissa on aika pienet ikkunat ja päivänvalossa saatoimme yrittää tiirailla ikkunallisissa huoneissa valikoimaa, mutta vähän se oli hankalaa. Jossain vaiheessa muistin, että avaimenperässäni on pieni taskulamppu ja sen avulla yritin metsästää ikkunattomassa tilassa korttiaskartelutarvikkeita.

Sitkeys palkittiin ja vihdoin räpsähtivät valot päälle. Pääsimme tutkimaan myös perähuoneita, joissa on esillä keramiikkaa ja erilaisia sisustustuotteita.

Minun on turha lähteä Ukkokullan kanssa ostamaan vaikkapa askartelutarvikkeita. Ei siitä mitään tule, sillä hän ei tykkää laisinkaan shoppailusta. Kauppaan mennään listan kanssa hakemaan tietty tuote ja sen on paras löytyä mahdollisimman pian. Ellei löydy, lähdetään kotiin ja ollaan sitten vaikka tyystin ilman. Ei puhettakaan, että kierreltäisiin muissa kaupoissa etsimässä vaihtoehtoista tuotetta.

Siksi lähden silloin tällöin naisporukassa katsastamaan vähän erilaisempia kauppoja ja kirpputoreja. Kun on samanhenkistä porukkaa, ei kukaan huokaile vieressä ja tuumaa, että kylläpä se napin valitseminen nyt kestää. Kun jokainen on tarvitsemansa löytänyt, poiketaan vielä yhdessä kahville ja pohditaan kaupanteon onnistumista.

Susanna Lähteen Savi-Heinä Puodissa on mukava tunnelma ja parasta siellä on omanlaisensa rauha. Neuvoa ja opastusta saa tarvittaessa, mutta mitään ei tyrkytetä. Välillä ovesta pelmahtaa samanlainen naisjoukko etsimään nappia, nauhaa, liimaa, neulaa ja ties mitä. Kaikkea tuntuu puodin nurkista löytyvän. Luulisi, että tällainen erikoispuoti nostaisi hinnat pilviin kilpailijoiden puuttuessa, mutta minusta kyllä hintataso on varsin kohtuullinen.

Susanna Lähde

Puotiin kannattaa poiketa ohi ajaessaan, mutta sinne kannattaa tehdä myös ihan oma retkensä, jos vähänkin jotain käsillään värkkää tai jos tykkää omin käsin valmistetusta keramiikasta.

Kokopäiväretken päätteeksi kävimme vielä katsastamassa Vihdin Nummelassa sijaitsevan Katin sisustusnavetan tarjontaa. Siellä on paljon mielenkiintoista tavaraa. Osa selvästi jo antiikkia, osa huomispäivän antiikkia. Moni purkki ja purnukka herättää muistoja omasta lapsuudesta. Paljon on myös sellaista, jota katsellessaan tulee ajatelleeksi, että kylläpä ihmisillä täytyy olla nurkat täynnä tavaraa, kun tämmöinenkin on tänne joutanut. 

Kati Helanto-Väätäsen luotsaama Sisustusnavetta on ilmeisesti jo muodostunut paikalliseksi nähtävyydeksi, jonne tehdään bussimatkoja pidemmältäkin. Samasta pihapiiristä löytyy nyt myös verhoomo ja puusepänliike.  

Vintillä oli vähän hämärää ja tuuli ujelsi kattolaudoissa.

Eihän sitä ihan tyhjin käsin tältäkään reissulta kotiin palattu. Tarvittavien askartelutarvikkeiden lisäksi Savi-Heinä Puodista ostin ruusukoristellun sydänkiven...

...ja keraamisen telineen hyttyssavukierukalle. Savukierukka laitetaan tuohon metallilankaan roikkumaan ja siinä se saa rauhassa palaa. Minulla on ennestään kaupasta ostettu peltinen kulho, johon kierukka pitäisi asentaa paketista löytyvän metallipidikkeen avulla. Yleensä kierukka murtuu palasiksi, joita ei sitten tahdo saada viritettyä peltikulhoon enää mitenkään. Toivottavasti tämä uusi viritys toimii paremmin. Ja mikä estää käyttämästä pientä keraamista kulhoa vaikka kukkamaljakkona tai pähkinäkulhona.

Viime kesäisessä Puutarhabloggaajien kesätapaamisen vierailu Paula Ritanen-Närhen puutarhaan herätti suuren himon kruunuihin. Paulallahan niitä oli useita eri puolilla puutarhaa. Katin Sisustusnavetasta löysin tällaisen mustan metallikruunun, jolle jo mielessäni suunnittelin käyttöä kesäkukka-asetelmassa. Kruunu on ihan uustuotantoa ja vaihtoehtona olisi ollut valkoinen versio. Valitsin kuitenkin mustan, koska mielestäni se sopii paremmin meidän puutarhamiljööseemme. Aika näyttää, toteutuuko kukka-asetelmat, vai istunko itse loppukesästä kruunu päässäni ruusupuskan vieressä.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

PS. Ihmettelin kummallista rapinaa ja ikkunasta ulos katsoessani totesin siellä satavan räntää ja rakeita. 

Ai, ai tätä kevään keikkumista. Ihan välillä tuppaa huimaamaan, kun niin keikuttaa laidasta laitaan.

Savi-Heinä Puoti Lopella - ihana löytö

Eilen liikuskelin ystäväni kanssa itselleni hiukan vieraammilla seuduilla eli Karkkila-Läyliäinen-Loppi -suunnalla. Ajaessani kantatie 54:ta ihan sattumoisin huomasin tien vierellä kyltin keramiikkapuotiin, jonne oli tietenkin pakko poiketa katsomaan. Sehän olikin varsinainen löytö. Tuo Susanna Lähteen keramiikkapaja- ja myymälä on toiminut vanhassa navettarakennuksessa vuodesta 1991 lähtien ja myynnissä on hänen itse valmistamaansa käyttö- ja koristekeramiikkaa sekä erilaisia koristeita. Myynnissä on myös erittäin kattava valikoima askartelu- ja ompelutarvikkeita.

Kuka olisi voinut kuvitella, että parin huoltoaseman ja pienen metsikön takaa aika harvaan asutulta alueelta löytyy moinen aarreaitta. Monta pientä huonetta täynnä ihanuuksia. Ovesta sisään astuessamme haukoimme henkeämme nähdessämme kauniisti esille asetetut askartelu- ja käsityötarvikkeet. Eipä edes keskellä Espoota olevassa tunnetussa askartelutarvikkeisiin erikoistuneessa liikkeessä ole näin hulppeita valikoimia. Hinnatkin olivat täysin kilpailukykyisiä, mielestäni jopa alle Tiimari-hintojen (joka tosin on nykyisin usein luvattoman kallis).

Ihastuksemme vain parani löytäessämme perältä uusia huoneita, joissa hyllyt ja pöydät notkuivat toinen toistaan hienompia keramiikkaesineitä. Monet todella kauniita ja kekseliäitä. Värimaailmakin sellainen, että varmasti jokainen löytäisi itselleen mieluista. Koska minulla on talous varsin tiukalla, katson yleensä myös hintoja sillä silmällä, kannattaako edes unelmoida jostain tietystä esineestä. Tässä puodissa olin totisesti iloisesti yllättynyt, sillä hintataso on tavallisen ihmisen kukkarolla ihan sopiva. 20 eurolla olisi löytänyt jo monenmonta mieleistä ja täysin uniikkia työtä niin itselle kuin vaikka toisille lahjaksi. 

Puodista löytyy myös runsaasti kauniita kynttilöitä, käsintehtyjä kortteja, servettejä ja monenmoista muuta lahjatavaraa. Etenkin oman pajan tuotteissa näkyy vuodenaikojen vaihtelu ja erilaiset juhlateemat. 

Puodissa häärää Susanna Lähde itse tarvittaessa neuvoen ja opastaen. Samanaikaisesti oli ostoksilla varttuneempia rouvia etsimässä askartelutarvikkeita, mutta hyvin mahduimme kaikki puodissa kiertelemään. Tuntui mukavalta, kun saimme rauhassa katsella ja ihastella ilman minkäänlaista kiireen tuntua. Susanna kertoi olevansa syysihminen ja se näkyi selkeästi puodissa parhaillaan esille asetettujen keramiikkaesineiden, korttien, kynttilöiden ja kranssien värimaailmassa. (Jos jostakusta näyttää, että vihreä olisi jotenkin voitolla, se johtuu kylläkin siitä, että kuvaaja tuppaa tykästymään vihreisiin esineisiin.) Voin hyvin kuvitella, miten tunnelmallinen puoti onkaan joulun aikaan. Täytyy varmasti tehdä viimeistään silloin uusi visiitti puotiin.

Harmikseni kuvat eivät kovin hyvin onnistuneet. Miten aina parhaan kuvaussession yllättäessä akku alkaakin vedellä viimeisiään ja muutenkin tuntui, kuin en olisi kuvannut aikoihin. Tuli oikein kunnolla hosuttua kuvien kanssa, kun koko ajan pelkäsin akun simahtavan. 

Käykääpä katsomassa Savi-Heinä Puodin omia kotisivuja, puoti löytyy kuulemma myös facebookista. Aion käydä sielläkin kurkistamassa heti, kun ehdin. 

Savi-Heinä Puoti

Kempintie 20

Jokiniemi, Loppi

www.savi-heinapuoti.fi

savi-heina.suska@whippies.fi

p. 019 440765

Eilistä lukuunottamatta viime päivät ovat kuluneet lähinnä lääkärikärräysten merkeissä. Tiistaiaamuna vein isän sovitusti muutaman kilometrin päähän ultrakuvaukseen, jossa sitten kuluikin aikaa rutkasti enemmän kuin olin kuvitellut. Niin se vain on, että varatusta ajasta huolimatta terveyskeskukseen on turha mennä kiireen kanssa. Likimain aina siellä joutuu odottamaan. Nytkin isän aika oli 9.20 ja kuvaukseen hän pääsi vähän jälkeen klo 11. 

Ultrasta päästyämme piti kiirehtiä Jorvin sairaalaan, jossa äidiltä otettiin luuydinnäyte. Tänään olin äidin kanssa Sädehoitoklinikalla kuuntelemassa lääkärin tilannearviota. Vielä ei voida sanoa, onko sädehoidosta ollut apua. Sen näyttää seuranta ja aika, mutta kohtalaisen hyvin äiti on kuitenkin kestänyt hoidot. Toki hänellä on ripulia, väsymystä ja muutenkin huonoa oloa. Laihtunut hän on myös melkoisesti. Kunpa vielä nuo luuydinnäytteet olisivat vähemmän vakavia, niin tässä voisi jo hiukan huokaista helpotuksesta. Sädehoitokin loppuu ensi tiistaina. Toivotaan myös, ettei isältä löydy mitään erikoista, joka vaatisi runsaasti uusia juoksuja lääkärin jos toisenkin luona. Kunhan äidin sädehoito saadaan alta pois, on kumpaisenkin silmien vuoro - toiselle kaihi- ja toiselle glaukoomaleikkaus. Niitä en nyt jaksa ajatella. 

Huomenna aloitan työväenopistossa 16 tunnin valokuvauskurssin, jossa on tarkoitus oppia ottamaan enemmän irti omasta kamerasta. Toivottavasti meikäläisen luupääkin jotain uutta oppii. Olin jo ehtinyt ilmoittautua kurssille, kun huomasin naapurikunnan työväenopiston järjestävän valokuvauskurssin, jollaista olen mielessäni toivonut. Kurssilla kuljetaan kameroiden kanssa luonnossa harjoitellen kuvaamista erilaisissa valaistus- ym. olosuhteissa. Kurssi on kyllä sen verran pitkä, etten millään olisi nyt saanut sitä mahtumaan aikatauluuni, joten nyt on tyydyttävä tuohon oman kunnan järjestämään lyhyempään kurssiin. Ehkä sitten ensi vuonna pidemmälle kurssille.

Milloinko sitten puutarhaan? Kovasti toivon, että viimeistään sunnuntaina olisi aikaa. Kesäkukista petuniat ovat selvästi kärsineet kylmistä öistä ja osa niistä saa varmasti kyydin kompostiin. Pelargoniat sen sijaan ovat ryhtyneet kukkimaan uudelleen. Seinustalla kasvaville tomaateille olen iltaisin laittanut harson suojaksi ja se näyttää edistävän kypsymistä. Ovatpa nuo itse kasvatetut Tigarellat sitten herkullisia! Kasvihuoneen pystytys ei ole edennyt laisinkaan, sillä minä en ole ehtinyt ja Ukkokulta on potenut selkäänsä. Vaan hiljaa hyvää tulee, uskoisin.

PS. Kaikki tämän postauksen kuvat on Savi-Heinä Puodista.