Käynnistysvaikeuksia

Vallitseva koleus aiheuttaa käynnistysvaikeuksia niin puutarhalle kuin puutarhurillekin. Pari päivää pähkäilin, haenko pestyn ja talvisäilöön siirretyn kevyttoppiksen vaatehuoneesta. Hain takin ja käsineetkin olen suosiolla vetänyt hyppysiini aamulla liikenteeseen lähtiessäni.

Joku kysyi postauksessaan, ovatko muut jo ehtineet käydä puutarhamyymälöissä. Aikomus on ollut, mutta arkielämän muut kiireet ja koleus eivät ole johdattaneet askeleita perennatiskien äärelle. Paitsi ruokakauppareissulla hain puolipuutarhamyymälästä eli Rustasta kanankakkarakeita, jolloin muutama pieni tarjousperenna ja mehikasvi tarttui mukaan.

Kylmyydessä on hyvät puolensa siinäkin. Sipulikukkien kukinta jatkuu värikkäänä ja runsaana. Leikkasin aikoja sitten Vasenrinteen yläreunasta aroniat mataliksi. Nyt voin hetken aikaa ihailla Syreenipenkin scilloja niin ylä- kuin alaviistostakin. Miksikö leikkasin aroniat? Tässä kohtaa ne risuuntuvat muutamassa vuodessa siten, että lehtiä on lähinnä puskien yläosissa. Leikkaamisen jälkeen aroniat kasvavat nopeasti ja ovat taas jonkun aikaa mukavan reheviä.

Laitoin kasvilavoiihin uutta multaa. Ensin piti kuitenkin yhdestä laatikosta kaivaa sinne kulkeutuneet idänsinililjat ja kirjokevättähdet. Aluksi ajattelin, että tuostapa varresta kiskaisen, jolloin sipuli seuraa perässä. Eipä onnistunut kiskaisemalla. Pienet sipulit olivat syvällä ja kasvattaneet uskomattoman pitkät varret ilmoille päästäkseen. Piti hakea lapio avuksi.

Samalla tavoin pitkää vartta kasvattavat nuo Pikkupuutarhan viime syksynä asennettuihin turveharkkoihin läpimurtonsa kohdistaneet pikkusipulit. Kyseessä on ilmeisesti joku muu, kuin idänsinililja tai kirjokevättähti. En raaski turveharkkoa alkaa rikkomaan. Aika siis näyttää, kuka tuolta kurkistaa.

Scilloja puskee tänä keväänä poikkeuksellisen paljon Pikkupuutarhan kivituhkakäytävällä. Mielestäni putsasin käytävän syksyisen kohennusurakan yhteydessä, vaan siellä niitä taas kukkii. Nämä näkymät laittavat perfektionistin koetukselle. Hyväksyäkö villi kauneus vai taipuako siivoamaan käytävät tiptop-kuntoon? Luontoäidin pitkäaikainen ja intensiivinen koulutus alkaa kantaa hedelmää. Antaa scillojen kasvaa. Hyvin me mahdumme kaikki samalle polulle.

Voikukkien kanssa käyn väsytystaistelua, jossa olen joka vuosi miinuksen puolella. Pari jämäkkää yksilöä on ilmaantunut paikkoihin, joissa niillä ei tule olemaan pitkäaikaista tulevaisuutta. Kuvan yksilö kasvaa vanhemman karviaisen vieressä. Nuppukin sillä on jo valmiina kohoamaan tyvestä korkeuksiin saatellakseen aikanaan puutarhani täyteen uusia voikukkavauvoja. Toinen vielä isompi yksilö kuvittelee piiloutuneensa työhuoneen ikkunan alla kasvavien norjanangervojen alle. Turha kuvitelma. Näen sen joka kerran ohi kulkiessani.

Hulluutta kenties, mutta tykkään kiertää pihassa pitkävartisen rikkaruohoraudan kanssa. Sillä kun polkaisee sopivaan kohtaan, nousee tuollainen voikukkariiviö kerralla ylös ja matkaa kohti kompostia.

Salaiset poikaystäväni puutarhassa, nimeltään Tuure kumpikin, aikovat ihastuttaa minua useammalla kukalla. Viime vuonna ne vasta harjoittelivat yhden kukan voimin. Nyt aikovat laittaa kerralla paremmaksi. Kannustan ja kiitän heitä. Komeita poikia.

Fritillaria imperialis - Keisarinpikarililja

Kiertäessäni lannoittamassa keisarinpikarililjoja löysin palkinnon työlleni. Nuput vuosia kukkimattomassa keisarinpikarililjassa saivat minut melkein istualleni pyllähtämään hämmästyksestä. Niin nopeavaikutteista hevonkakka ei todellakaan ole, että se ajatuksen voimalla tuottaisi nuppuja pelkillä lehdillä rehenteleviin kasveihin. Ei sentään sellaisia ihmeitä tapahdu taitaville ammattilaisillekaan ja vielä vähemmän tällaiselle kantapään kautta oppineelle tumpelolle. Tämän ihastuttavan nuppusikermän on ihan pakko olla kiitos niistä hevonkakkakikkareista, joita tyhjensin puoli pussillista toissa kesänä juuri tuohon paikkaan.

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas

Hevonkakka riitti lannoituskierroksellani juuri ja juuri keisarinpikarililjoille. Muistin jollain kauppareissullani ostaneeni kilon paketin luujauhoa. Annostusohjeen luettuani tein puutarhassa toisen kierroksen lannoittaen kevätkurjenmiekat. Jospa nekin tykkäisivät palvelevasta ja hoitavasta otteestani kukkien ensi keväänä entistä rehevämmin.

Kurkut ja varsinkin tomaatit ovat vankistuneet sen jälkeen, kun siirsin ne kellarissa isompiin astioihin. Tigerellassa on jo ensimmäinen nuppu ja monesta muusta olen nyppinyt varkaita pois. Kyttään päivittäin sääennusteita, eikä vielä näy ilohyppelyä aiheuttavia merkkejä. Torstaiaamuna mittari näytti yläpihalla -3 ℃. Lämmittämätön kasvarini on alapihalla, jossa on yleensä hieman kylmempää. Samanlaista on luvassa eteenpäinkin, joten tomaatit jatkakoon rauhassa kasvuaan kellarissa. Kuinka iloinen olenkaan ymmärrettyäni viimein kellarin tarjoamat mahdollisuudet taimikasvatuksessa.

En ole mikään ideanikkari. Yleensä ammennan käyttökelpoiset ja kivat vinkit teidän muiden keksintöjen pohjalta. Nähdessäni kellarissa mattamustan automaalipurkin, päätin tyhjentää sen kuvan metallisiin telineisiin. Telineet olivat aiemmin valkoisia. Toimivat ruukkujen alla sellaisinakin, mutta silti minua häiritsi valkoisuuden silmiinpistävyys. Maalin riittävyys oli hilkulla, enkä saanut lopputuloksesta ihan tasaista. Olen näihin tyytyväinen.

Purkkimaalilla suihkuttaminen on nopeaa ja vaivatonta. Kellarista löytyi riittävän iso pahvilaatikko, johon laitoin telineen vuorollaan suihkutettavaksi. Näin maali ei levinnyt ympäriinsä ja minulta säästyi ylimääräinen paikkojen jälkiputsaus.

Heilahtanut kuva nukutuksesta heräävästä Roopesta.

Alkuviikosta käytin veljenvaimon Roope-kissan eläinlääkärissä. Pojan piti saada rokotukset ajantasalle ja hampaat hoidettua kesäkuntoon. Roope on esimerkillinen potilas. Ei inahdustakaan automatkalla. Kotoa lähtiessä hän marmatti olemattomasta ruokatarjoilusta. Vaan eipä nukutettavaksi menevälle kissalle sovi ruokaa antaa.

Veljenvaimo tarvitsee apua nyt tavallista enemmän. Hän kaatui hiihtoretkellään pari kuukautta sitten. Lääkäristä hän sai särkylääkkeitä ja kehotuksen liikkua voinnin mukaan, koska liikunta on paras lääke selkäkivulle. Kipu vaan ei hellittänyt ja liikkuminenkin kävi yhä vaikeammaksi. Uusi lääkärireissu ja laaja magneettikuva. Alaselän ristiluusta löytyi kaksi murtumaa. Veljenvaimo lähti lääkäristä kotiin vahvempien kipulääkkeiden, kyynärsauvojen ja lepokäskyn kanssa. Arvio toipumisajaksi kolmesta kuuteen kuukauteen.

Prunus padus - Tuomi

Kyllä se puutarhakin sieltä herää, kuten tuomestakin näkyy. Hitaammin tällä kertaa, vaan herääpä kuitenkin. Nyt on ainakin hyvät mahdollisuudet onnistua kuvaamaan kasvun ja kukkimisen ihmettä, kun mikään ei ehdi kuivumaan työpäivän aikana.

Huhtikuu loppuu huomenna, vappuna. Sen jälkeen astutaan kevään viimeiseen kolmannekseen eli toukokuuhun. Eiköhän se ole toivoa täynnä, uskotaan!

Säilöntäpurkista lyhdyksi

Aktiivinen kynttiläkausi on jälleen alkanut. Tuleehan sitä kesänkin mittaan kynttilöitä sytyteltyä, mutta runsaan valoisuuden vuoksi ulkona kuitenkin vähemmän. Kaivelin tuossa yhtenä päivänä kellarissa omia lyhtyvarastojani ja aika surkealta useimmat näyttivät. Metallista rapisee maalit ja värit ja ruoste ryhtyy niitä syömään. Puiset halkeilevat ja ripustuskoukut irtoilevat. Aikansa lyhtyjäkin voi korjailla ja kohennella, mutta joskus tulee eteen kylmä tosiasia, ettei ruostekaan enää riitä tuomaan tyylikkyyttä, käyttökelpoisuudesta puhumattakaan.

Kauppojen hyllyt ovat syksyn edistyessä täyttyneet erilaisista lyhdyistä, mutta mieleistäni en ole vielä nähnyt. Yhdellä lyhdyllä ei pärjää alkuunkaan ja niinpä muutamaan uuteen lyhtyyn saa sijoittaa euron poikineen. Ei siis ihan halpaa touhua uusia lyhtyvarastoja.

Lyhdyt mielessäni poikkesin naapurikylän halpakauppaan, jossa kierrellessäni huomasin II-laatuisia säilöntäpurkkeja myytävän eurolla kappale. Lasi on vihertävää ja paikoitellen siinä näkyy kuplia ja virheitä. Siitäkö se II-laatumerkintä sitten tulee? Ilman sen tarkempaa toteutusideaa nappasin kolme purkkia ja purjehdin niiden kera kassalle.

Kassa kysyi minulta, jäikö noita purkkeja vielä sinne hyllyyyn. Totesin muutaman jääneen ja hän sanoi hakevansa ne kohta itselleen, koska oli ajatellut tehdä purkeista lyhtyjä. Meinasin työntää peukaloni hänen peukaloonsa, kuten tehtiin ystävän kanssa lapsena keksiessämme tai sanoessamme samanaikaisesti jonkun asian. Tyydyin sitten toteamaan, että niinpä aion tehdä minäkin. Kassalla tuntui olevan kova kiire päästä minusta eroon. Ehkä hän pelkäsi jonkun vievän purkit hyllystä ennen häntä.

Kotimatkalla mietin, löytyykö työkalupakistani sopivaa rautalankaa ripustuslenkeiksi. Löytyihän sitä, mutta käyttämättä jäi, sillä noissa purkeissahan oli kaikki materiaalit valmiina. Tuon kannen ympärillä on säilöntätölkin sulkeva rautalanka, jonka otin kansista pois ja kiinnitin purkkien reunassa kulkevaan rautalankaan. Siitä sain kannattimen valmiiksi muotoiltuna. Kiristin vain kiinnistyskohtia, että pysyvät varmasti paikallaan. Lisäsin hiukan juuttinarua yläreunan koristukseksi ja lyhdyt olivat valmiit. Ylimääräiseksi jäi noita purkinkansia ja sulkijoita. Ehkä säilytän ne hetken aikaa, josko niillekin löytyisi hyötykäyttöä.

Nämä purkit ovat aika korkeita, mutta mahtuupa niihin sitten sellainen isompi öljykynttiläkoko. Sytyttämistä varten täytyy sentään hankkia pitkävartisia takkatikkuja tai kaasusytytin. Meinasi näpit palaa, kun en ehtinyt riittävän ajoissa kiskaista kättäni pois kynttilöitä sytyttäessä. Palaessaan nuo lyhdyt ovat kauniin näköisiä, eikä tuuli päässyt kynttilöitä sammuttamaan. Saman asian ajaisi tietenkin ylimääräiset hillopurkit, mutta kun ei kotoa riittävän suuria löytynyt. Kerrankin keksin ihan itse jotain kivaa ja vielä halvalla.

 

Talvista tuunausta

Ei ole takatalvi, ei vaikka siltä tuntuu. Lohdullista. Meidän mittari näytti aamulla -12 ja vaikka auringonpaiste päivän mittaan ilmaa lämmittikin, pysyttiin silti muutaman asteen miinuksella. Ukkokulta totesi lauantaina, että kyllä lumi tuosta sulaa, eikä mennyt pihaa kolaamaan. En mennyt minäkään, kun Ukkokullan lailla uskoin vakaasti loskaisen lumen häipyvän pikaisesti. Tänään alkoi pihalla kahlaaminen ottaa pattiin. Tai ei siellä nyt kahlata tarvinnut, mutta esimerkiksi postilaatikolle tai kellariin kulkeminen pihakengissä ei sujunut kuivin sukin. Niinpä sitten kolasin lumen käytäviltä pois. Lauantaina satanutta lunta taitaa olla yhtä paljon, kuin edellisen kunnon lumipyryn jälkeen, joka oli helmikuun 1. päivänä. Eipä tänä talvena ole tarvinnut itseään lumitöillä pahemmin väsyttää.

Seinien maalauksen jälkeen makkarin kohentaminen jäi vähäksi aikaa, eikä se vieläkään ole täysin mieleiseni. Aiemmin käytin sinistä makkarin somistamiseen, mutta pari viikkoa sitten näin kaupassa kivan näköiset tyynyt ja siitä lähti uuden värin ymppääminen makkariin. Meillä suuret pinnat, kuten seinät ja kiinteät kaapistot ovat valkoisia puhtaasti siitä syystä, ettei meidän huushollissa isot remontit ole kovinkaan helposti toteutettavissa. Vaaleat seinät tuovat valoisuutta, eikä niihin kyllästy, kuten moniin väreihin. Tekstiileillä, koriste-esineillä ja muulla tilpehöörillä on helppo saada väriä ja muutosta kotiin ilman Remontti-Reiskaa ja pankkivisiittiä. Myös jatkuva ostaminen ja kuluttaminen on alkanut mietityttämään ja niinpä yritän etsiä kauaskantoisempia ratkaisuja.

Rosan värinen torkkupeitto löytyi kaapista ja verhoina ovat tähän päivään saakka olleet luonnonvalkoiset sivuverhot. Torkkupeiton funktio on lähinnä päiväpeitteen pitäminen puhtaana. Juusolla kun on välillä tapana käydä nukkumassa tuossa sängyllä ja onneksi se hakeutuu torkkupeiton päälle. Se on huomattavasti helpompi laittaa pesukoneeseen, kuin iso ja painava päiväpeite. Alkuunhan Juuso ei tullut lähellekään uutta makkaria, mutta nyt se kyllä löytää tiensä sinne yöaikaankin. Meillä on tällä hetkellä etelän puolen tasot ja ikkunalaudat täynnä taimipotteja, mutta huomatkaa, että sentään suihkupullo sopii sävyltään makkarin väritykseen.

Vihdoin ratkaisin myös verho-ongelman, sillä sivuverhot tuntuivat raskailta ja värittömiltä. Muistin kukkarossani lojuneen 30 %:n alennuskupongin Pentikille ja ostin tuota rosasävyistä Jasmiini-kangasta. Valmiina on todella vaikea löytää 160 cm:n levyisiä laskosverhoja, joten ne on pakko ommella itse. Tuon Jasmiini-kankaan voi kuvionsa puolesta laittaa myös pitkittäin, jolloin kankaan leveys riittää hyvin korkeudeksi. En löytänyt naapurikylän kangaskaupasta sopivaa nauhaa, joten ompelin kiinnitysnauhat itse tuosta samasta kankaasta. Samalla kankaalla päällystin pinnatuolin istuinosan ja rottinkiarkun aiemmin siniruutuisen kansiosan.

Juuso ei taida tykätä laisinkaan lumesta. Vielä perjantaina se kulki sisälle ja ulos, eikä osannut päättää, kummassa olisi mukavampi. Nyt ulkona on sen mielestä selvästi liian kylmä, eikä lumisella terassilla ole laisinkaan kiva kyyhöttää.Takkahuoneen ikkunalaudalla on ihanan lämmin ja siitä on vain pikkuinen hyppy nojatuoliin, jonka Juuso on ottanut omaksi vakiopaikakseen. Ehtiihän sitä keväästä nauttia sitten, kun se taas päättää lämpöä iloksemme jakaa. Sitä odotellessa käännetään kylkeä.
 

D.I.Y. -haaste

Emilie Hurahtanut -blogista haastoi minut jakamaan tuunausideoita ja virallisesti haaste kuuluu näin:

Jaa paras D.I.Y. -ideasi ja haasta 3 muuta blogia mukaan.
Bloggaaja voi jakaa jo aiemmin toteuttamansa D.I.Y.-idean, tehdä aivan uuden tätä varten tai poimia jostain muualta hyvän idean.

Mieleeni ei näin äkkipäätään tullut yhtä erityistä tuunausideaa tai nerokasta itse toteutettua juttua, sillä tässä asiassa taidan olla aika tavalla impulsiivinen. Viime aikoina olen saanut hyviä ideoita paljolti täältä blogimaailmasta, jossa on määrättömästi toinen toistaan kekseliäämpiä taitureita. Mikä mukavinta, on se, että useimmat esittelevät tekemisiään kuvin ja sanoin ja ovat kaiken lisäksi mielellään jakamassa ideoitaan muiden kanssa. Enpä ole vielä kertaakaan törmännyt ideanikkariin, joka oman tuotoksensa esiteltyään kieltäytyisi kertomasta teko-ohjeita tai paljastamasta lähdettään. 

 
Aina olen ollut innostunut huonekalujen tuunaamiseen. Lähinnä tämä on tarkoittanut vanhan esineen maalaamista ja kenties sen kangasosien vaihtamista. En ole mikään maalarimestari, enkä kenties mestari missään muussakaan, mutta sen verran osaan sutia, että vanhasta tuolista saan ihan käyttö- ja esittelykelpoisen huonekalun. Olen ostanut kierrätyskeskuksesta useampiakin tuoleja ja uudistanut ne maalilla ja pienellä kangaspalalla. Kaksi vanhinta tuolia on kokenut ainakin kangasmuutoksen useampaankin kertaan, maalikerroskin on vaihtunut pariin kertaan. Osaltaan tällaiseen tuunausintoon on vaikuttanut kulloinenkin rahanpuute kuin myös  enenevässä määrin se, että vanhan kunnostaminen on ekologinen ja eettinen tapa saada nättiä ympärilleen.

 
Syksyllä innostuin pienen pöydän tuunauksessa hankkimaan tietoa entisöintitavoista ja -materiaaleista, koska tarkoitukseni oli saada tuosta huonekalusta aikakautensa mukainen ja sen verran siisti, ettei sitä heti tarvitsisi hävetä. Pöydän kunnostamiseen menikin enemmän aikaa kuin jos olisin vain vetänyt vanhan pinnan uudella maalilla. Käytetty aika ja vaiva kuitenkin kannatti, sillä jopa minä omiin tekeleisiini erittäin kriittisesti suhtautuvana tykkäsin entisöinnin onnistuneen varsin hyvin. Lisää tuosta tuunauksesta löydät oheisesta linkistä:

http://rikkaruohoelamaa.blogspot.fi/2012/10/sateisista-ilmoista-on-ollut-se-hyoty.html

Onnittelukortteja olen aina askarrellut, jo paljon ennen kuin askartelusta tuli muodikas harrastus. Liimailin kauniita kiiltokuvia ja kirjoitin kortteihin suurien runoilijoiden viisaita säkeitä. Askartelu on parhaimmillaan silloin, kun siihen voi käyttää olemassa olevia välineitä ja tarvikkeita sekä kaikkein mieluiten kierrätettävää materiaalia. Usein olen hyödyntänyt lehdistä leikattuja kuvia ja värikkäitä sivuja, vanhoja lahjapapereita ja eri tahoilta saatuja vanhoja postikortteja. Nyt kun askartelusta on tullut in-juttu, tarpeita siihen löytyy melkein joka kaupasta, mutta niinpä noiden nipsujen ja tupsujen hinnatkin ovat sellaisia, että omatekoiselle kortille saattaa kertyä hintaa enemmän kuin valmiina ostetulle. Itse tehty kortti on kuitenkin aina mukava saada ja kun sen tietää, on niitä myös mukava tehdä. Muutamia korttituunauksiani löytyy mm. seuraavasta linkistä:

http://rikkaruohoelamaa.blogspot.fi/2012/04/flunssa-viekoon.html 

Eräs mukavimmista nettimaailmasta saaduista ideoista on syksyinen vaahteranlehtiruusukkeiden väsäily. Oli todella mukava kerätä ja hyödyntää omasta pihasta löytyviä vaahteranlehtiä ja taitella niistä ihania ruusukkeita. Hyvillä ohjeilla sain minäkin valmiiksi monta kukkakimppua ja jokusen kauniin kranssin. Tämän lisäksi jaoin tuota ideaa ympärilläni oleville ihmisille. Lisää noista vaahteranlehtiaskarteluistani löydät linkistä:

http://rikkaruohoelamaa.blogspot.fi/2012/10/haaste-anna-hyvan-kiertaa.html

Jouluinen amaryllis kukkii vielä

Laitan tämän D.I.Y. -haasteen eteenpäin seuraaville blogeille:

Ansaitut pullakahvit -blogiin kummitytölleni Minnalle, sillä hän on viime aikoina kunnostautunut tuunaamalla kerrostalokotiaan ja siirtolapuutarhamökkiään.

Garden of My Dreams -blogin Maaritille, joka tekee mm. kauniita kukka-asetelmia sekä

Marjalle Suvikumpu -blogiin, sillä hän on varsinainen monitaituri ja soisin esimerkiksi valokuvauksen ystävien näkevän hänen upeat otoksensa niin kukista, leipomuksista kuin hänen kutomistaan sukista.