Ruusuja ja harakkalapsia

Rosa spinosissima 'Plena' - Juhannusruusu

 
Ruusujen kukinta alkoi nopeammin kuin kissaa ehti sanoa. Ensimmäisenä kukkaan ehtivät juhannusruusut. Näillä mittarilukemilla saattaa kukinta olla tämän ruusun nimikkoaikaan eli juhannuksena jo ohi.

Rosa pimpinellifolia 'Tove Jansson'

Lopetin kukinnan järjestysnumeron jakamisen samantien, koska useimmat muutkin ruusut leväyttivät terälehtensä avoimiksi. Tove Janssonin kanssa saa olla vikkelä, sillä aamulla se avaa kukkansa ja illalla terälehdet jo varisevat maahan.

Rosa pimpinellifolia 'Tove Jansson'

Tänä vuonna Tovessa on kukkia ylenmäärin. Monena kesänä vattukärsäkäs ehtii napsia nuppuja ennen niiden avautumista. Yritin joskus poimia ja tuhota vioittuneita nuppuja, mutta se on aika toivoton taistelu. Tänä kesänä vattukärsäkkäät ovat joko olleet hitaita liikkeissään tai niitä on tavallista vähemmän. Katkotuista nupuista huolimatta ruusuni kukkivat kiitettävän runsaina ja kauniina.

Netistä löysin kahta täysin vastakkaista tietoa. Toisen lähteen mukaan Tove Jansson tekee juurivesoja vain vähän. Toisessa taas kerrottiin tämän ruusun tekevän runsaasti juurivesoja. Istutin Tove Janssonin 2014. Pitkään se pysyi varsin maltillisesti paikallaan. Parin viime vuoden aikana olen katkonut Pikkupuutarhan käytävälle kurkottavia juurivesoja. Tästä huolimatta en jättäisi Tove Janssonin istuttamista tekemättä. Huomioisin juurivesatuotannon ehkä paikan valinnassa tarkemmin.

Rosa pimpinellifolia 'Poppius'

Rosa Poppiusta eli Suviruusua pidetään suomalais-ruotsalaisena ruusuna. Maahamme se tuli vuoden 1895 Tukholman puutarhanäyttelystä. Oulussa suviruusua on kasvanut ainakin 1920-luvulta lähtien. 

Suviruusun arvellaan olevan jonkin pimpinelliruusun ja vuoriruusun risteymä.  Nimensä se on saanut suomalaissyntyisen, Ruotsin maanviljelysakatemian johtajan, valtioneuvos Gabriel Poppiuksen mukaan.

Rosa pimpinellifolia 'Poppius' ja muutama Tornionlaaksonruusun kukkakin näkyy

Oman suviruusuni istutin 2013 saatuani ankaran "ruusupensaskuumeen". Siitä on kasvanut kaksimetrinen puska, joka kukkii vieressään olevan Tornionlaaksonruusun kanssa kilpaa. Juurivesoja se voisi tehdä vähemmän, mutta niistä ruohonleikkuri hoitaa suurimman osan.

Rosa majalis 'Tornedal' - Tornionlaaksonruusu

Tornionlaaksonruusun kukka ei ole kovin suuri. Niitä on samanaikaisesti avoinna runsas määrä, joten kauneutta riittää. Tornionlaaksonruusu kuuluu talvenkestävimpiin ruusuihin. Sitä voi nuorentaa poistamalla varhain keväällä vanhimpia oksia. Viime vuosina olen poistanut muutaman oksan, mutta enemmänkin voisi poistaa.

Rosa rugosa 'Therese Bugnet' - Teresanruusu

Teresanruusu on oikein sopiva ruusupensas tällaiseen kuivaan kesään. Sen sanotaan sietävän hyvin kuivuutta. Vaikka tottakai tämäkin kukoistaa kauniimmin saatuaan vettä juotavakseen. 

Poistin varhain keväällä joitakin vanhimpia oksia, mutta lopputulos ei kuitenkaan ollut toivottava. Pensaan maljamainen kasvutapa aiheuttaa sen, että vartta riittää ja kukat killuvat aina jossain korkeuksissa. Tällöin pitkäksi venähtäneet oksat ovat myös herkempiä kaatumaan.

Pensas kestää myös alasleikkuun, joka minun on muistettava tehdä ensi keväänä. Miten sitä tuleekin aina riivittyä vähän sieltä sun täältä, kun ei kerralla raaski tehdä radikaalimpia toimenpiteitä? Siitäkään huolimatta, että ne ovat välillä kasville hyväksi.

Rosa Glauca - Punalehtiruusu

Punalehtiruusun yksinkertainen kukka on kaunis. Vielä enemmän pidän tämän ruusupensaan punertavista lehdistä. Lähikuvassa se ei tule kovin hyvin esiin, mutta kauempaa kokonaisuutta katsellessa asian huomaa hyvin. 

Punalehtiruusu on vieraslaji, koska lintujen kuljettamina siemenet leviävät mm. asumattomille saarille ja arvokkaisiin perinneympäristöihin. Tämän vuoksi kerään kiulukat pois pensaasta ja hävitän ne sekajätteen mukana.

Rosa 'Hurdal' - Norjanruusu

Neidonruusuihin kuuluva Rosa Hurdal eli Norjanruusu on voimakasrakenteinen ja iso pensas. Sitä voi käyttää myös köynnösruusuna pitkiksi venyvien versojen vuoksi. Hurdal voi venyä jopa neljä metriä korkeaksi. Oma Hurdalini kasvaa Pikkupuutarhan Muuripenkissä, koristeomena Royal Beautyn läheisyydessä. Eivät kuitenkaan kilpaile keskenään, sillä koristeompun kukkiessa kauneimmillaan ruusupensas on vielä lähes paljas.

Rosa centifolia Muscosa - Sammalruusu

Sammalruusussakin on pari nuppua. Olen kadottanut sammalruusun taimilapun, enkä kuolemaksenikaan muista, mikä se voisi olla. Yleisimmät sammalruusut ovat 'Vaarala' ja 'Henri Martin'. Tuntomerkkejä selatessani veikkaan omani olevan Vaarala. Sen kukat ovat Henri Martinia vaaleammat ja kasvukorkeus hillitympi. Sammalruusuni pysyy vuodesta toiseen varsin vaatimattomana ja tekee pari-kolme kukkaa. Parempi niin, kuin että heittäisi kokonaan henkensä.

Rosa Majalis - Metsäruusu

Muiden ruusujen kukintaa tuskin tarvitsee kauaa odotella. Ritausma, Neilikkaruusu, Sointu ja Sävel ovat täynnä nuppuja. Samoin Hansa. Ilo, Lumo ja Kirjoapteekkarinruusu jäi katsomatta. Samoin rinteissä kasvavat maanpeiteruusut Sommerwind ja Fairy.

Pica pica - Harakka-lapsi

Harakkalapset pomppimat pitkin puutarhaa äännekkäinä. Emo istuu jossain lähipuussa komentamassa yhtä lailla kovaäänisesti. Yhtenä yönä harakat pomppivat katolla. Siitä syntyvä kolina kuulosti, kuin aikuiset miehet siellä tepastelelisivat. Tätä postausta kirjoittaessani yksi harakkalapsi tuli terassille. Olisi tullut sisäänkin, mutta helteen vuoksi verho oli oviaukon edessä ja sen avulla onnistuin estämään siivekkään vierailun. 

Harakkalapset eivät vielä lennä kunnolla. Enimmäkseen ne pomppivat sinne tänne ja tekevät vain lyhyitä pyrähdyksiä. Muutama päivä sitten löysin yhden harakkalapsen aidan takaa raadeltuna ja kuolleena. Oliko asialla ollut varpushaukka tai jonkun kissa? Ukkokulta kävi hautaamassa lapsukaisen.

Aina meidän nurkilla on ollut runsaasti variksia, harakoita ja naakkoja. Tänä vuonna kuitenkin tavallista enemmän. Pesintä on ilmeisesti onnistunut hyvin, kun poikasia on paljon. Harakka munii huhti-toukokuussa 1-10 munaa. 

Parin viikon aikana pihapiirissä pomppi alkuun kolme harakkaa. Löytäessäni yhden kuolleena ajattelin, että nyt niitä on enää kaksi jäljellä. Ei pitänyt paikkaansa. Yhtenä päivänä näin jälleen neljä poikasta, joita useampi aikuinen harakka komenteli puusta käsin. Tai todennäköisemmin varoitti lapsiaan minusta.

Taisi harakkaemo käydä riipimässä piharuukkuun kylvämäni popcornit lapsilleen iltapalaksi. Nyt sitten mukulat kiertävät puutarhassa katsomassa, josko jotain muutakin syötävää löytyisi. En ole mitään vahinkoa harakkalapsista huomannut syntyvän. Välillä voisivat meluta vähemmän. Hellesään hiljentämässä ympäristössä sielu kaipaa välillä taukoa tunnista toiseen kuuluvalta kimeältä kiljunnalta.

Juhannus on jo lähellä. Keskikesän juhla. Meneepä aika vikkelästi.

 

Heräämisiä

Dahlia Cafe au Lait

 

Vuosi sitten ostin messuilta suosituksi nousseen Cafe au Lait -daalian mukulan. Täynnä odotuksia laitoin sen purkkiin esikasvatettavaksi. Ensin kellariin ja myöhemmin säiden lämmettyä toin ensin kasvihuoneeseen ja sitten ulos. Kovin hitaasti daalia näytti kasvavan ja vihreiden versojen ilmaantumista sai odottaa kyllä erikoisen pitkään. Vihdoin odotus palkittiin, kun vihreä varsi lehtineen pukkasi ilmoille. Ihmettelin kyllä daalian ulkomuotoa, mutta kun kyse oli uudesta tuttavuudesta, ajattelin että katsotaan, katsotaan.

Alkuun päästyään verson kasvu kiihtyi ja olemus oli yhä epäilyttävämmän näköinen. Aikani "daaliaa" kasteltuani tajusin hoivaavani pujoa. Kippasin ruukun kompostin viereen ja totesin daalian mukulan olevan täysin elottomaksi kuivunut. Mistä lie ilman halki pujon siemen oli ruukkuun lennellyt, tai ehkä mullan mukana sinne joutunut. 

Dahlia Cafe au Lait

Kun sitten tänä keväänä puutarhaliikkeessä silmiin osui jälleen Cafe au Laitin mukuloita, olihan se pakko ostaa ja kokeilla, minkä rikkaruohon tällä kertaa saan siitä kasvatettua. Ihan tuli oikea daalia, joka nyt komeilee patiolla isossa ruukussa monen maitokahvikukan voimin. Jospa saisin tämän yksilön talvetettua siten, että siitä olisi iloa tuleviksikin kesiksi.

Dahlia Melody Harmony

Tänä vuonna phassani ei montaa daaliaa ole. Minulla on kyllä tilaa niiden mukuloiden talvettamiseen, vaan ei sopivaa lämpötilaa. Kellarissa lämpötila on alimmillaankin noin +14 astetta. Melody Harmonya olen onnistunut talvettamaan. Tykkään sen matalasta ulkoasusta ja tummista lehdistä. Ovat sen verran tummia, etteivät tahdo kuvassa edes näkyä.

Rosa rugosa Sävel

 

Mitä sitten tarkoitin otsikon heräämisillä? En Sävel-ruusun kukkimista, sillä se kukkii normaalistikin tähän aikaan. Nyt se piti pienen tauon, jonka aikana napsin kaikki kukkineet ja kuihtuneet kukat pois. Taas on runsaasti uusia nuppuja avautumassa. 

 

Rosa pimpinellifolia Tove Jansson

 

Heräämisellä tarkoitan lähinnä muutamia alkukesän kukkijoita, joissa on nyt muutamia  nuppuja ja avautuneita kukkia. Ensimmäisenä huomasin Tove Janssonin kukan, joka syvässä punaisuudessaan onkin helppo havaita. Löysin siitä ensikatsomalla ainakin kuusi lihavaa nuppua, joten enemmän samettisia kaunottaria on vielä luvassa.

 

Rosa Tornedal - Tornionlaaksonruusu

 

Myös tornionlaaksonruusu kuuluu alkukesän kukkijoihin. Pensaassa olikin valtava määrä kukkia kesäkuussa. Yksittäinen kukka ei pitkään oksan päässä keiku, mutta nuppujen ja kukkien paljous takaa hienon näkymän. Nyt pensaassa on yksi avautunut kukka ja pari nuppua odottamassa vuoroaan.

 

Rosa pimpinellifolia - Juhannusruusu

 

Juhannusruusukin kuuluu niihin herääjiin, joiden mielestä kesä on vasta aluillaan. Itsekin olen kevät- ja  kesäihminen, joten mielelläni aloittaisin kesäkauden alusta uudelleen. Luultavasti osa kevään ihanuudesta jäisi kokematta, jos vain pensasruusut yltyisivät kukkimaan. Kevät ei olisi yhtä riipaisevan tunnelmallista ilman tulppaaneja ja lemmikkejä.

 

Rhododendron Cunningham's White

 

Rhodoista Cunningham's White kukkii lähes joka syksy uudemman kerran. Syyskesän kukinta saattaa vaikuttaa vähentävästi kevätkukintaa tai pensaat jättävät sen peräti kokonaan väliin. Jospa nuo laittavat tämän hetkisen kukinnan jälkeen vipinää nupputuotantoonsa ja kehittävät alut ennen talven saapumista.

 

Clematis vit. Purpurea Plena Elegans

 

Ei ole kovin fiksu idea istuttaa kaksi kovin erilaista kärhöä samaan tukeen kavereiksi. Tarhaviinikärhö Purpurea Plena Elegans tai tutummin PPE nousi keväällä hentona. Totesin, ettei sen kumppania, loistokärhö Jackmaniita näy ollenkaan. En leikannut PPE:ia, sillä huomasin siinä olevan silmuja vähän joka mutkassa. En myöskään jatkossa sen kummemmin tarkkaillut koko puskan heräämistä. 

Clematis Jackmanii

 

PPE kasvaa yläpihan Pionipolun päässä ja on siten näkyvällä paikalla. Muutama päivä takaperin huomasin, että nyt on kärhö lähtenyt leviämään oudosti ylös ja sivulle. Vaan uudet versot nuppuineen kuuluvatkin Jackmaniille (joka tämä sinikukkainen pikkurahalla ostettu  kärhö minusta on). 

 

Uudet kärhötuet ovat jo tekeillä. Vaikka en PPE:ia ja Jackmanii:ia aio toisistaan erottaakaan, niillä on tulevina vuosina mukavammat ja tilavammat kiipeämispaikat. Leikkaan kumpaisenkin kärhön keväällä matalaksi, jotta saavat hyvän lähdön uuteen alkuun. 

Clematis Multi Blue kriikunassa

 

Pikkupuutarhan kriikunassa kiipeilevä Multi Blue kukki heinäkuun alussa muutaman kukan voimin. Niitä kävin ihailemassa ja kuvaamassa. Sitten unohdin koko kärhön. Pari viikkoa sitten satuin kriikunan läheisyydessä ollessani nostamaan katseeni ylös ja hämmästyin useita avautuneita kukkia. Nuppuja löytyi vielä ylempääkin. 

 

Tämän kärhön kukat eivät kauas näy, eikä niitä läheltäkään heti huomaa, ellei ymmärrä nostaa päätään kenoasentoon. Kärhöille uusia tukia suunnitellessani päätin, että tämä saa jatkaa yhteiseloaan kriikunan kanssa. En aio hänelle mitään tukea pystyttää ja häntä pois kriikunasta ohjata. Tykkään siitä, että Multi Blue viihtyy kriikunan kaverina. Tykkään kärhön villistä otteesta. Alapihalla on toinen Multi Blue, joka kasvakoon tuessa ja toimikoon perinteisempänä Multi Bluena. 

Tässäpä näitä kärhötuen tarpeita. Tässä ja alakuvassa. Osa tarpeista on kellarissa. Ensimmäinen tuki on jo lähestulkoon valmis, mutta mallikappaleena saa odottaa esittelyä. Suunnittelin tuet oikein paperille piirtäen ja mitat merkiten. Silti oli vaikeaa hahmottaa mittoja todellisuudessa. Suunnittelu oli kuitenkin tärkeää jo materiaalien hankinnankin kannalta.

Ukkokulta tekee viisi samankokoista tukea, joista yksi tulee ruotsinköynnöskuusamalle. Kuudennesta tuesta tulee muita leveämpi, jotta alakuvan Polish Spirit ja sen vieressä kasvava tarha-alppikärhö Willy saavat kumpikin tilaa. Sikinsokinhan ne kasvavat, mutta mieluummin hankin uuden kärhön, kuin alan kaivamaan vanhaa, halvalla hankittua pois.  Polish Spirit ja Willy kukkivat aivan eri aikaan, joten kukat ainakin näkyvät. Elleivät kurista toinen toisiaan sitä ennen hengiltä.

Clematis vit. Polis Spirit

Viinikärhö Polish Spirit on runsaskasvuinen ja -kukkainen. Nyt se roikkuu ja rehottaa liian matalasta tuestaan kaksinkerroin ulottuen jo maahan saakka. Tätä kärhöä joudun leikkaamaan keväällä tuntuvasti saadakseni sen ohjautumaan uuteen tukeen. Ehkä leikkaaminen tulee eteen jo syksyllä, mikäli aion saada tuen ennen talvea paikalleen. Katsotaan. Kukkikoon ensin ihan rauhassa.

Nyt on saatu sateita sen verran, että istutukset sujuvat hieman kevyemmin. Kosteaa maata on helpompi kaivaa ja kasteluletkun voi välillä kelata telineeseensä. Ruhtinaallista, että kesäkausi jatkuu syyspuheista ja -merkeistä huolimatta.

Clematis Jackmanii

 Mukavia puutarhapäiviä töiden ja koulujen lomassa!

 

Ruusuraatamista

 

Lauantaiaamu valkeni pehmeän sumuisena. Luvassa oli helteinen päivä, mikä kyllä minulle sopi. Olin nimittäin kaksi edellistä päivää viettänyt tiukasti lapiohommissa. Saatoin hyvällä omallatunnolla sallia itselleni vapaapäivän. Selkäkään ei ole vielä täysin toipunut noidannuolesta, vaan kiukuttelee jokaisen työrupeaman jälkeen. En sentään enää tarvitse särkylääkkeitä. Voin siis noudattaa lääkärin ohjetta eli "paras lääke selälle on liikunta."

Rosa rugosa Teresa

Mitä lapion kanssa olen kahden päivän ajan kaivanut? Ruusupensaita, ruusupensaita ja vähän muutakin. Ruusupensaita siksi, että aikanaan olen arvioinut niiden kasvumitat pieleen ja istuttanut puskat liian lähekkäin. Tyhmyydestä sakotetaan. Tässä tapauksessa rangaistuksena on hikinen kaivu-urakka.

Päättäväisesti pureuduin ihan ensimmäisenä nostamaan Rosa Mundin eli kirjoapteekkarinruusun ylös Ruusupenkistä. Se oli eturivissä laitimmaisena ja kooltaan kaikkein pienin, joten se nousi helposti. Mundille oli jo paikka valmiiksi katsottuna Pikkupuutarhan Muuripenkissä. Sinne se sujahti näppärästi mullan ja runsaan veden saattelemana. Sitten vain lapioineni takaisin alapihalle ja seuraavan ruusupensaan kimppuun.

Rosa gallica 'Mundi' - Kirjoapteekkarinruusu

 

Tässä vaiheessa sekosin suunnitelmissani. Tarkoitus oli kaivaa eturivin kakkonen eli neilikkaruusu ylös ja siirtää sitä hieman taaemmas ja oikealle. Erehdyksessä ryhdyinkin kaivamaan takarivin ykköstä eli Lumoa ylös. Kovin lumoavasti ei Lumo noussut, mutta rautakankea ja lapiota ahkerasti käyttäen se onnistui. Samaan putkeen kaivoin myös takarivin kakkosena olevan Ilon ja ykkösen eli Soinnun. 

Sointu sai jäädä odottamaan, kun lähdin kuskaamaan kottikärryillä Iloa ja Lumoa yläpihalle ja Pikkupuutarhaan. Matkalla kyllä pysähdyin typistämään pensaiden oksia, jotta ne olisivat tasapainossa kaivamisesta lyhentyneiden ja todennäköisesti myös vaurioituneiden juurien kanssa. 

Rosa Lumo

 

Ilon istutin niinikään Muuripenkkiin, koristeomena Royaltyn vasemmalle puolelle. Siinä on isohko tila, josta kaivoin edellisellä viikolla kaksi risuuntunutta pensashanhikkia pois. Muutenkin alue on ollut pitkään kohennuslistalla. Multaa tuossa penkissä on hyvin, koska siihen on vuosien varrella kipattu tilatut multakuormat. Jokaisesta kuormasta on jäänyt osa niille sijoilleen, vaikka multaa onkin kärrätty muualle puutarhaan.

Rosa rugosa 'Sointu'

 

Lumo sai uuden asuinsijansa Pikkupuutarhasta, mutta kaaripolun toiselta puolelta. Siitä kaivoin jo viikkoja sitten pois yhden norjanangervon. Jokaisen ruusupensaan ympäröin märillä sanomalehdillä, joiden päälle kippasin kuorikatetta. Näin kosteus pysyy maassa paremmin, eivätkä rikkaruohot sen paremmin kuin kevätkaihonkukkakaan ihan heti pääse valtaamaan uutta taivaltaan aloittavien ruusupensaiden tyveä.

Rosa rugosa F.J.Grootendorst - Neilikkaruusu

 

Entä mitä tapahtui Ruusupenkkiin jääneille ruusuille? Neilikkaruusu, jonka siis piti siirtyä muutama askel oikealle, jäi Sävelen viereen. Vähän liian lähelle, mutta nyt kummallakin on tilaa levittäytyä taaksepäin. Soinnun istutin aiempaa enemmän oikealle ja keskemmälle. Silläkin on nyt enemmän tilaa levittäytyä. Tasapuolisuuden nimissä kaikki ruusupensaat tässäkin penkissä saivat ympärilleen märkää sanomalehteä ja kuorikatetta.

 

Ennen Soinnun istutusta putsasin penkistä hillittömästi levinneen hopeatäpläpeipin. Naapurin aidan alla kasvaa myös voikukkaa ja monenmoista muuta kasvia, joiden en halua levittäytyvän istutusalueelle. Niinpä rajasin penkin aidasta muovireunuksella. Jätin muovireunuksen ja aidan väliin kapean alueen, jonka voin tarvittaessa pitää jonkinlaisessa järjestyksessä trimmerillä. Reunuksen viereen laitoin Kriikunapolulle villiintynyttä suikeroalpia, joka toivon mukaan levittäytyy paikalleen ja vie siten tilaa mahdollisilta rikkaruohoilta.

 

Lopputuloksen kruunaamiseksi kanttasin koko Ruusupenkin. Tai pikemminkin kohensin vanhan kanttauksen, sillä edellisen kerran olen sen tehnyt muistaakseni toukokuussa.

Aita puiston puolelta kuvattuna

 

Kun tekemisen vauhtiin kerran pääsee, ei sitä ihan helpolla osaa pysähtyä. Hetken katselin ympärilleni sen näköisenä, että jonkun homman voisin samaan hikeen tehdä. Päätin pujottaa puiston puoleisella aidalla kiipeileviä villiviinejä paremmin, etteivät ne roikkuisi ruohonleikkurin tiellä. Ajan nimittäin kaistaleen kunnan nurmikkoa aidan toiselta puolelta, sillä esimerkiksi rönsyleinikki hiipii ovelasti aidan ali meille, vaikka sen tulisi pysytellä mieluummin puiston puolella. Kunnan miehet käyvät ajamassa puiston nurmikon kerran kuussa, joten voitte kuvitella, miten se rehottaa niin harvoin leikattuna. 

Sormustinkukka kavaa kukkapenkissä ja kurkkii aidan raoista puiston puolelle

 

Villiviinit ja tulikuusama oli äkkiä palautettu ruotuun. Yhä minulla oli tekemisen tarvetta, joten seuraavaksi kohennuksen kohteeksi joutui Syyspenkki. Ihan ensitöikseni kitkin rikkaruohot ja villisti levinneitä pioniunikkoja.

Heuchera 'Hans' - Keijunkukka

 

Lämmin sää ei ole paras mahdollinen kasvien kaivuhetki, mutta siitä huolimatta muistin Hiidenkiven puutarha -blogin Minnan toteamuksen, että keijukukka Hans kannattaa jakaa. Hansin kukinta on jo ohi ja kaveri nousi napakoista juuristaan huolimatta kohtuullisen helposti ylös. Jaoin isokokoisen juurakon kahtia ja istutin kummatkin takaisin pienin välein lähes samaan paikkaan. Siinä ohessa kaivoin kesäkulleron pois kokonaan ja kiikutin sen Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. Sinne se sopii paremmin.

Trollius chinensis - Kesäkullero

 

Kesäkulleroa yläpihalle kiikuttaessani muistin, että Syreenipenkissä kasvava atsalea Moeheim kaipaa sekin uutta sijoituspaikkaa. Pyysin Moeheimilta anteeksi sen siirtelyä paikasta toiseen, sillä vuosi sitten siirsin sen Ovaalipenkistä Syyspenkkiin. Siirto oli toki parannusta entiseen, mutta ei riittävän hyvä sekään.

 

Moeheim pääsi sekin kesäkulleron lailla Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. Nämä siirrot ovat aina riski kasvien selviytymisen kannalta, mutta riski piilee siinäkin, jos niitä pitää tavalla tai toisella soveltumattomissa paikoissa.

 

Kaksi kolmannesta kesän suurista projekteista on nyt tehty. Oikearinteen kohennus odottaa vielä vuoroaan. Lapio on jo yhden päivän rinteessä hetken heilunut, kun kaivoin sieltä vuorenkilpeä tyttären pihalle. Samalla tuli putsattua pieni osa puna-apilaa ja muuta sälää kompostiin. 

Kunhan säät vähän viilenevät, pureudun rinnetyömaahan. Nyt on huolehdittava istutettujen puskien kastelusta, jotta jaksavat kasvattaa kunnon juuret ja aloittaa elämän uusilla asuinsijoillaan. 

Tilli sopii hyvin maljakkoon

Viime viikon siirto-operaatioita miettiessäni, en ole enää laisinkaan varma, menikö ruusujen nimet oikein. Toivottavasti kotiutuvat uusille paikoilleen, jolloin saan myös vahvistuksen, mikä tuli mihinkin istutettua.

 

Mä ruusun sulle antaisin...

Rosa centifolia Muscosa - Sammalruusu

Laskin puutarhastani löytyvän 20 hyvinvoivaa pensasruusua. Lisäksi syksyllä istutin kaksi Austin-ruusua, joista toinen ei herännyt keväällä ja toinen on huonossa hapessa. Valamonruusun kaivoin loppukesästä ylös, koska se alkoi levitä juurivesoillaan naapurin puolelle. Sen siirsin tontin toiseen laitaan, puuvajarinteeseen. Ajattelin Valamonruusun jo menettäneeni, vaan pari päivää sitten huomasin sen olevan yllättävän pirteä. Pari nuppuakin siinä näkyi.

Rosa rugosa 'Sävel'

Tänä kesänä ruusuissa on aivan valtavasti nuppuja ja kaikki on kasvanut ihan silmissä. Osa ruusuista on jo lopettanut kukintansa, osa vasta aloittelee. Helle kiirehti nuppujen avautumista. Sade todennäköisti rapisuttaa jo avautuneita kukkia, mutta onneksi nuppuja riittää sateen jälkeiseenkin aikaan. Mikäli sade ei viikkotolkulla jatku, mitä epäilen.

 

Rosa rugosa 'Sävel'

Pahin ruusukuumeni ajoittuu vuosiin 2013-2015. Silloin minut valtasi himo saada puutarhaani uusia kotimaisia pensasruusuja. Sävel, Sointu, Lumo ja Ilo muuttivat meille Tove Janssonin ja Rosa Mundin ohella. Hyvä, että kuume alkoi laskea ja innostus suuntautui välillä muihinkin kasveihin. Alkoi jo tontin rajat paukkua.

Rosa 'Ilo' (Puistoruusu-ryhmä)

En ole kovin paljon pensasruusujani leikannut, sillä olen edelleen siinä suhteessa opiskeluvaiheessa. Kuolleet oksat leikkaan ja joitakin vanhimpia oksia. Pyrin myös leikkaamaan kukkineet kukat pois edistääkseni uusien kukkien muodostumista. Kaikissa ruusuissa tämä ei tietenkään päde.

Rosa 'Lumo' (Alba-ryhmä)

Ahneuksissani ja tyhmyyksissäni olen istuttanut osan pensasruusuista aivan liian lähekkäin. Istuttaessani Sointua, Lumoa, Iloa, Säveltä, neilikkaruusua ja kirjoapteekkarinruusua pyrin huomioimaan niiden kasvukorkeudet. Sävel on kuitenkin rohmunnut eniten tilaa kasvamalla leveäksi ja korkeaksi. Se peittää liiaksi viistosi takanaan kasvavaa Sointua. Kirjoapteekkarinruusu pienimpänä taasen tuppaa jäämään Ilon kainaloon.

Rosa Duchesse de Montebello - Ranskanruusu

Ruusupenkiksi kutsumallani istutusalueella on nyt siis tungosta sen verran paljon, että tiedossa on siirtotoimenpiteitä. Pensaiden siirtäminen on vähän tuhdimpaa hommaa verrattuna perennoihin, mutta tehtävän kypsyttely on jo pitkällä. Kunhan kesä lähenee loppuaan, ryhdyn toimeen. Sitä odotellessa nautin kukinnan kauneudesta.

Rosa rugosa 'Sointu'

Olen ajat sitten luopunut ajatuksesta, että puutarhani olisi valmis. Ei siitä valmista tule koskaan. Joskus mielessä käy, ettei meidän tontille myöskään mitään mahdu. Sekin on osoittautunut harhaksi. Kun antaa ajatusten lentää ja ideoiden kypsyä, huomaa mahdollisuuksia löytyvän. Myös aika, sää ja luonnon monenmoiset oikut teettävät tilaa niin uusille kasveille kuin vanhojen muutolle.

Rosa F.J. Grootendorst - Neilikkaruusu

1500 neliön tontille ei loputtomiin pensaita istuteta. Tilaa kyllä löytyy, kunhan katselee tiluksiaan avoimin silmin. En kaipaa tasaista nurmikenttää ja sinne tänne ripoteltuja kukkapenkkejä. Sen sijaan haluan runsautta ja rehevyyttä, kasvien kirjoa ja iloisia yllätyksiä mutkien takana.

Rosa magnifica - Omenaruusu

Yläpihalta nurmikko alkoi pala palalta kadota puutarhan alkuaikoina. Nykyisin yläpihalla ei ole nurmikkoa ollenkaan. Alapihalla nurmikkoa on edelleen tunnin leikkuun verran, mutta se on enenevässä määrin muuttunut käytäviksi istutusalueiden lomassa ja ympärillä. Ensin nurmikko poistui hedelmäpuiden ja marjapensaiden ympäriltä. Seuraavaksi vähäiset istutusalueet alkoivat venyä ja levitä sekä uusia syntyä. Viime aikoina olen keskittynyt pitkälti alapihan alueiden rakentamiseen ja muokkaamiseen. Nyt kiinnostus on siirtynyt yläpihalle, jossa mielestäni on tilaa kohennukselle.

Rosa 'Ritausma' - Tarhakurtturuusu

Osa ruusupensaista muuttaa siis mahdollisesti yläpihalle. Vie taas vähintään vuoden pari, ennenkuin näkymät alkavat näyttää tyydyttäviltä. Ellei niin käy, laitetaan lapio heillumaan. Nyt vain pitää sietää muutama viikko sinne tänne vyöryviä ruusupensaita ja omassa päässä pyöriviä siirtosuunnitelmia.

Rosa Glauca - Punalehtiruusu

Muutama päivä sitten olo oli vähän kyllästynyt. Lötkötin sohvalla dekkaria lukien ja pohdin, mistä ihmeestä löydän riittävästi virtaa kastelemiseen ja rikkaruohojen kitkemiseen. Nyt tuo olotilan tilapäinen väsähdys on kokonaan poissa ja kiertelen taas puutarhassa katsellen kaikkea "sillä silmällä" eli mahdollisuuksia mielessä pyöritellen.

Rosa rugosa 'Hansa' - Hansaruusu

Hyvää viikonloppua kaikille!

 

Jotkut ihmiset jaksavat marista siitä, että ruusuissa on okaita.

Minä olen kiitollinen, että okaissa on ruusuja.

-Alphonse Karr-