Lauantaiaamu valkeni pehmeän sumuisena. Luvassa oli helteinen päivä, mikä kyllä minulle sopi. Olin nimittäin kaksi edellistä päivää viettänyt tiukasti lapiohommissa. Saatoin hyvällä omallatunnolla sallia itselleni vapaapäivän. Selkäkään ei ole vielä täysin toipunut noidannuolesta, vaan kiukuttelee jokaisen työrupeaman jälkeen. En sentään enää tarvitse särkylääkkeitä. Voin siis noudattaa lääkärin ohjetta eli "paras lääke selälle on liikunta."
 |
| Rosa rugosa Teresa |
Mitä lapion kanssa olen kahden päivän ajan kaivanut? Ruusupensaita, ruusupensaita ja vähän muutakin. Ruusupensaita siksi, että aikanaan olen arvioinut niiden kasvumitat pieleen ja istuttanut puskat liian lähekkäin. Tyhmyydestä sakotetaan. Tässä tapauksessa rangaistuksena on hikinen kaivu-urakka.
Päättäväisesti pureuduin ihan ensimmäisenä nostamaan Rosa Mundin eli kirjoapteekkarinruusun ylös Ruusupenkistä. Se oli eturivissä laitimmaisena ja kooltaan kaikkein pienin, joten se nousi helposti. Mundille oli jo paikka valmiiksi katsottuna Pikkupuutarhan Muuripenkissä. Sinne se sujahti näppärästi mullan ja runsaan veden saattelemana. Sitten vain lapioineni takaisin alapihalle ja seuraavan ruusupensaan kimppuun.
Rosa gallica 'Mundi' - Kirjoapteekkarinruusu
Tässä vaiheessa sekosin suunnitelmissani. Tarkoitus oli kaivaa eturivin kakkonen eli neilikkaruusu ylös ja siirtää sitä hieman taaemmas ja oikealle. Erehdyksessä ryhdyinkin kaivamaan takarivin ykköstä eli Lumoa ylös. Kovin lumoavasti ei Lumo noussut, mutta rautakankea ja lapiota ahkerasti käyttäen se onnistui. Samaan putkeen kaivoin myös takarivin kakkosena olevan Ilon ja ykkösen eli Soinnun.
Sointu sai jäädä odottamaan, kun lähdin kuskaamaan kottikärryillä Iloa ja Lumoa yläpihalle ja Pikkupuutarhaan. Matkalla kyllä pysähdyin typistämään pensaiden oksia, jotta ne olisivat tasapainossa kaivamisesta lyhentyneiden ja todennäköisesti myös vaurioituneiden juurien kanssa.
Rosa Lumo
Ilon istutin niinikään Muuripenkkiin, koristeomena Royaltyn vasemmalle puolelle. Siinä on isohko tila, josta kaivoin edellisellä viikolla kaksi risuuntunutta pensashanhikkia pois. Muutenkin alue on ollut pitkään kohennuslistalla. Multaa tuossa penkissä on hyvin, koska siihen on vuosien varrella kipattu tilatut multakuormat. Jokaisesta kuormasta on jäänyt osa niille sijoilleen, vaikka multaa onkin kärrätty muualle puutarhaan.
Rosa rugosa 'Sointu'
Lumo sai uuden asuinsijansa Pikkupuutarhasta, mutta kaaripolun toiselta puolelta. Siitä kaivoin jo viikkoja sitten pois yhden norjanangervon. Jokaisen ruusupensaan ympäröin märillä sanomalehdillä, joiden päälle kippasin kuorikatetta. Näin kosteus pysyy maassa paremmin, eivätkä rikkaruohot sen paremmin kuin kevätkaihonkukkakaan ihan heti pääse valtaamaan uutta taivaltaan aloittavien ruusupensaiden tyveä.
Rosa rugosa F.J.Grootendorst - Neilikkaruusu
Entä mitä tapahtui Ruusupenkkiin jääneille ruusuille? Neilikkaruusu, jonka siis piti siirtyä muutama askel oikealle, jäi Sävelen viereen. Vähän liian lähelle, mutta nyt kummallakin on tilaa levittäytyä taaksepäin. Soinnun istutin aiempaa enemmän oikealle ja keskemmälle. Silläkin on nyt enemmän tilaa levittäytyä. Tasapuolisuuden nimissä kaikki ruusupensaat tässäkin penkissä saivat ympärilleen märkää sanomalehteä ja kuorikatetta.
Ennen Soinnun istutusta putsasin penkistä hillittömästi levinneen hopeatäpläpeipin. Naapurin aidan alla kasvaa myös voikukkaa ja monenmoista muuta kasvia, joiden en halua levittäytyvän istutusalueelle. Niinpä rajasin penkin aidasta muovireunuksella. Jätin muovireunuksen ja aidan väliin kapean alueen, jonka voin tarvittaessa pitää jonkinlaisessa järjestyksessä trimmerillä. Reunuksen viereen laitoin Kriikunapolulle villiintynyttä suikeroalpia, joka toivon mukaan levittäytyy paikalleen ja vie siten tilaa mahdollisilta rikkaruohoilta.
Lopputuloksen kruunaamiseksi kanttasin koko Ruusupenkin. Tai pikemminkin kohensin vanhan kanttauksen, sillä edellisen kerran olen sen tehnyt muistaakseni toukokuussa.
Aita puiston puolelta kuvattuna
Kun tekemisen vauhtiin kerran pääsee, ei sitä ihan helpolla osaa pysähtyä. Hetken katselin ympärilleni sen näköisenä, että jonkun homman voisin samaan hikeen tehdä. Päätin pujottaa puiston puoleisella aidalla kiipeileviä villiviinejä paremmin, etteivät ne roikkuisi ruohonleikkurin tiellä. Ajan nimittäin kaistaleen kunnan nurmikkoa aidan toiselta puolelta, sillä esimerkiksi rönsyleinikki hiipii ovelasti aidan ali meille, vaikka sen tulisi pysytellä mieluummin puiston puolella. Kunnan miehet käyvät ajamassa puiston nurmikon kerran kuussa, joten voitte kuvitella, miten se rehottaa niin harvoin leikattuna.
Sormustinkukka kavaa kukkapenkissä ja kurkkii aidan raoista puiston puolelle
Villiviinit
ja tulikuusama oli äkkiä palautettu ruotuun. Yhä minulla oli tekemisen
tarvetta, joten seuraavaksi kohennuksen kohteeksi joutui Syyspenkki.
Ihan ensitöikseni kitkin rikkaruohot ja villisti levinneitä
pioniunikkoja.
Heuchera 'Hans' - Keijunkukka
Lämmin sää ei ole paras mahdollinen kasvien kaivuhetki, mutta siitä huolimatta muistin Hiidenkiven puutarha -blogin Minnan toteamuksen, että keijukukka Hans kannattaa jakaa. Hansin kukinta on jo ohi ja kaveri nousi napakoista juuristaan huolimatta kohtuullisen helposti ylös. Jaoin isokokoisen juurakon kahtia ja istutin kummatkin takaisin pienin välein lähes samaan paikkaan. Siinä ohessa kaivoin kesäkulleron pois kokonaan ja kiikutin sen Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. Sinne se sopii paremmin.
Trollius chinensis - Kesäkullero
Kesäkulleroa yläpihalle kiikuttaessani muistin, että Syreenipenkissä kasvava atsalea Moeheim kaipaa sekin uutta sijoituspaikkaa. Pyysin Moeheimilta anteeksi sen siirtelyä paikasta toiseen, sillä vuosi sitten siirsin sen Ovaalipenkistä Syyspenkkiin. Siirto oli toki parannusta entiseen, mutta ei riittävän hyvä sekään.
Moeheim pääsi sekin kesäkulleron lailla Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. Nämä siirrot ovat aina riski kasvien selviytymisen kannalta, mutta riski piilee siinäkin, jos niitä pitää tavalla tai toisella soveltumattomissa paikoissa.
Kaksi kolmannesta kesän suurista projekteista on nyt tehty. Oikearinteen kohennus odottaa vielä vuoroaan. Lapio on jo yhden päivän rinteessä hetken heilunut, kun kaivoin sieltä vuorenkilpeä tyttären pihalle. Samalla tuli putsattua pieni osa puna-apilaa ja muuta sälää kompostiin.
Kunhan säät vähän viilenevät, pureudun rinnetyömaahan. Nyt on huolehdittava istutettujen puskien kastelusta, jotta jaksavat kasvattaa kunnon juuret ja aloittaa elämän uusilla asuinsijoillaan.
 |
| Tilli sopii hyvin maljakkoon |
Viime viikon siirto-operaatioita miettiessäni, en ole enää laisinkaan varma, menikö ruusujen nimet oikein. Toivottavasti kotiutuvat uusille paikoilleen, jolloin saan myös vahvistuksen, mikä tuli mihinkin istutettua.
