Dominoa pelaamassa

Hemerocallis 'Agnes Elpers' - Päivänlilja

 

Tänä kesänä en ole kovin montaa kasvia puutarhaan kaupasta ostanut. Sitäkin enemmän olen siirtänyt ja monta kasvia on vielä suunnitelmissa siirtää. Muistan oikein hyvin puutarhani alkuvuodet, jolloin oli liiankin tyhjää ja avaraa. Ostamani ja saamani kasvit jaoin kerran jos toisenkin. Toivoisin voivani palata takaisin niihin aikoihin hyödyntääkseni opit, joita vuosien aikana on kertynyt. Jokaista kasvia ei ole tarvis monistaa useisiin paikkoihin. Myöhemmin olen manannut, että olisinpa tuonkin jättänyt tähän paikkaan istuttamatta.

Kuvan päivänlilja 'Agnes Elpers' on kotoisin Päivölän ruusutilaretkeltä. Viime kesänä siirsin sen Päivänliljapenkistä Vasenrinteeseen, jossa sillä on mielestäni parempi paikka. Ainakin se kukkii nyt kauniisti.

Hemerocallis 'Stella d'Oro' - Päivänlilja 

Sain monille tutulta Lappalainen etelässä -blogin Nilalta autoni takaluukullisen erilaisten kasvien jakotaimia. Osa tuttuja, osa puolituttuja ja muutama tutustumisen arvoinen kasvi. Päässä on hatara aavistus, mihin kunkin kasvin sijoitan. Mitään neitseellistä istutusaluetta uusille kasveille ei ole tarjota. Ensin on raivattava tilaa, mikä merkitsee jonkun kasvin joutumista kompostiin, jakoon tai siirtoa toisaalle. Dominopeli on jo lähtenyt käyntiin.

Kuvan keltainen "banaaniksi" kutsumani päivänlilja 'Stella d'Oro' on kasvanut Päivänliljapenkissä jo vuosia. Se on helppo ja takuuvarma kukkija. Tämä on sananmukaisesti päivän lilja, sillä kukka avautuu ja nuukahtaa yhden päivän aikana. Tertussa on nuppuja lukuisia ja terttuja niin ikään monta, joten kukintaa riittää pitkäksi aikaa. 

Hemerocallis 'Pink Damask' - Päivänlilja

Tein Nilalta saamistani kasveista luettelon. Kunkin kasvin nimen kohdalle laitoin tiedot istutuspaikkavaatimuksista. Seuraavaksi kiersin puutarhan kuvaten paikat, joissa muutos on tarpeen ja joihin voisin ajatella istuttavani uusia kasveja. Pari iltaa olen istunut kasvilistan kanssa pohtien, mikä niistä mihinkin mahdolliseen paikkaan sopisi.

Kuvan päivänliljan nimestä en ole aivan varma. Vuosia sitten kyselin sille nimeä täällä blogistaniassa, jolloin sain ehdotuksen 'Pink Damask'. Sillä nimellä olen tuota päivänliljaa kutsunut, eikä se ole siitä harmistunut. Päinvastoin, kukkii taas mukavan runsaana. 

Hemerocallis Fulva - Rusopäivänlilja

Lauantai-iltana sain alustavan istutussuunnitelman valmiiksi. Sunnuntaina otin lapion ja muita tarpeita mukaani ryhtyäkseni istutushommiin. Ensin vain pitää tehdä tilaa uudelle kasville. Aloitin tehtävän kaivamalla Olopihan Allaspenkin tuijan edestä pois suurimman osan verikurjenpolvesta. Sitä nimittäin kasvaa siellä sun täällä, joten osasta voi luopua. 

Verikurjenpolvi rehottaa valtoimenaan ja vie paljon tilaa ympäriltä siihen nähden, miten pieneen tilaan se on aikoinaan istutettu. Pitkään samalla paikalla kasvaneena verikurjenpolvella on tiheä paksuista juurista koostuva juurakko. Kun lapion ensimmäisen kerran iskee verikurjenpolven juurakkoon, se pysähtyy kuin kiveen. Jonkin aikaa jouduin urakoimaan ankarasti, jotta sain verikurjenpolven juurakon ylös. Seuraavaksi kuopan kunnostaminen ja istutettavan nouto.

Nilalta saadut kasvit varjossa odottamassa

Olopihan Allaspenkkiin istutin sinililakukkaisen ritarinkannuksen ja kirjavalehtisen lehtosinilatvan. Jälkimmäisen lähemmäksi alueen hoitamista helpottavaa kapeaa kivipolkua. 

Samaisen Allaspenkin terassin puoleisesta reunasta poistin niinikään verikurjenpolven. Olin sen joskus laittanut väliaikaiseksi täytteeksi ja siihenhän se oli jäänyt. Kasvusto näytti päältä päin katsoen huomattavasti suuremmalta, mitä se sitten olikaan. Muutama päivä sitten laitoin verikurjenpolvelle matalat tuet, koska se kaatui käytävälle. Tilalle istutin matalakastuista kurjenmiekkaa. Poistettu verikurjenpolvi on tallessa muualle annettavaksi.

 +24 asteessa kaivaminen tuotti hikeä sekin, mutta nyt sentään voi puutarhassa työskennellä. Kolmen viikon helleputken aikana puutarha sai olla pitkälti omillaan. Mitä nyt nurmikon leikkasin kerran viikossa ja tietenkin kiikutin kastelukannua ruukkukukille ja vesiletkua kasvimaalla.

Seuraava kaivupaikaksi suunnittelemani kohde sijaitsee taustalla näkyvän Vasenrinteen toisessa päässä. Sinne putsasin kesäkuussa vuorenkilvistä alueen tarhakylmänkukille. Niitä sain Nilalta ison pehkon lisää. Kerrankin minulla on mahdollisuus istuttaa samaa kasvia isompi ryhmä. Harvoin sitä raaskii kaupasta ostaa yhtä tai kahta enempää samaa tainta. Vaikka ostotaimen jakaisikin, joutuu näyttävää näkymää odottamaan useamman vuoden. 

Vasenrinteeseen olen istuttanut ensimmäiset tarhakylmänkukkani. Ne ovat viihtyneet hyvin. Uskon siis, että paikka sopii kylmänkukille. Koko rinnealue kaipaa kitkemistä ja huoltamista. Kaikki kasvaa tavallista korkeampana ja leveämpänä. Myös puna-apila koittaa vallata tilaa. Niin nätti kuin se kukkana onkin, en halua sitä istutusalueelle. Todennäköisesti olen jo hävinnyt taistelun, mutta ainahan sitä voi yrittää vallata puna-apilalta tilaa takaisin. 

Sama uudistustehtävä koskee myös Oikearinnettä. Tarkoitus on nostaa ainakin sulkaneilikat ylös, jotta saan sen uumeniin pesiytyneen heinän pois. Se homma odottakoon hetkisen. Ensin on vuorimäntyjen vasemmalta puolelta poistettava vuorenkilpiä, pikkutalviota ja puna-apilaa. Edellisen kerran putsasin koko Oikearinteen 2020. Siinä olikin kova urakka. Nyt en aio kaikkia alueen kasveja kaivaa ylös. Saan kyllä putsattua niiden välejä. Lamohietakirsikka on kasvanut sen verran tiiviiksi, että se plokkaa melko hyvin ei-toivottuja tulokkaita. 

Aion siis Oikearinteeseenkin yhden tai kaksi Nilan antamaa kasvia istuttaa. Vielä en ole asiaa täysin päättänyt. 

Hedelmätarha

Takana keskellä on Ovaalipenkki. Se on melko kuiva paikka. Sieltä on tarkoitus nostaa siperiankurjenmiekka ylös, koska sen keskellä on suuri tyhjä aukko. Ei kylläkään mikään musta aukko, sillä kevätkaihonkukka on luikertanut sinnekin. Siperiankurjenmiekkaa kasvaa sitäkin useammassa paikassa. Voin siis harkita Ovaalipenkistä nousevista luopumista. Näin saisin lisää tilaa muutamille uusille tulokkaille. Tosin naapurin puoleisessa päässä on myös tilaa.

Viiniportti ja Päivänliljapenkki

Helteiden vuoksi vapaata elämää viettäneet istutusalueet näyttävät vähän resuisilta. Rikkaruohoja ei ylen määrin ole. Ilmeisesti kuivuuden vuoksi eivät ole nekään viitsineet kasvaa. Kanttausurat kaipaavat huoltoa ja kuihtuneita kukkia voisi penkeistä leikata. Lauantaina sain sidottua lumikärhön sinne tänne roikkuvia oksia siten, että kärhön läheisyydessä on nyt helpompi kulkea. Kitkin myös kuvasta vasemmalla olevan marjapensaiden alueen ja siistin sen kanttausuran.

Oikopolku kakkonen

Oikopolku kakkosen oikealla puolella Suviruusu kaipaa leikkaamista. Joitakin vanhoja oksia ajattelin siitä leikata. Muutaman oksan siitä jo poistin, jotta eivät tarttuisi kulkijan hiuksiin kiinni. Parempi leikkausaika olisi keväällä, mutta uskaltaudun hoitamaan sen tehtävän jo syksyllä. Keväällä tuppaa moni asia unohtumaan.

Kasvimaalla on kaikki hyvin. Herneenpalot keräsin jo kaikki. Ne syötiin. Poistin herneenvarret. Ajattelin käyttää tyhjentynyttä laatikkoa väliaikaisena taimivauvalana, kunnes saan kaikki saadut kasvit istutettua. Myös sipulit nostin jo. Ne ovat puuvajassa kuivumassa, kunnes ehdin siistiä ne kellariin vietäväksi. Kovin suuri sato ei ole, kun tilakin on rajallinen. Olen käyttänyt omia sipuleita ruoanlaitossa. Haen sitten kaupasta, kun omat on käytetty. 

Ukkokulta nosti yhden valkosipulin nähdäkseen sen tilanteen. Puutarharyhmissä moni kertoo omien valkosipuliensa kynsien alkaneen irrota toisistaan. Vaikka kynnet ovat käyttökelpoisia irrottuaankin, kertoo irtoaminen noston viivästymisestä. Meidän valkkareissa ei vielä irtoamista näy.

Kaivoruusupenkki

Kuvan keskellä oleva Kaivoruusupenkki on myös uudistustarpeessa. Tästä näkövinkkelistä alue näyttää rehevältä, mutta takapuolella on tyhjempää. Juhannusruusu on hissukseen siirtynyt tänne kuvaajan puolelle, vaikka sen versoja nousee myös toisella puolella. Ruusujen keskelle on eksynyt tarha-alpi, jonka aion kitkeä pois. Tarkkaa suunnitelmaa en ole vielä tehnyt. Sen tiedän, että kaivamista on taas edessä. Sillä ei ole kiire - kunhan tänä syksynä tapahtuu. Pikkupuutarhassa olisi kasveja, jotka haluaisin sieltä pois. Jotta saan sinne toisia tilalle. Tämä on nimenomaan sitä puutarhan dominon pelaamista. Joskus siirtoketjusta voi tulla pitkäkin.

Vaesmmalla Kriikunapolku ja Hortensiapenkki, oikealla Oikearinne.

Dominoa pääsee pelaamaan näköjään yhä useammin. Johtunee siitä, että kaikki paikat on jo ahdettu täyteen kasveja. Jotkut ovat levinneet ympäriinsä, toiset eivät selvästikään viihdy ja jotkut ovat kokonaan ottaneet hatkat. Puutarha kaipaa ajoittain huoltoa ja uudistamista. Mielikin muuttuu vuosien myötä. Mikä miellytti ennen, ei enää sitä tee. Kaikkea ei tarvitse säännöllisin välein myllätä ja muuttaa. Pientä piristystä uudet tuulet saavat puutarhaankin tuoda. 

Gladiolus 'Jessica'

Onko puutarhadomino sinulle tuttu peli?

Ruusuraatamista

 

Lauantaiaamu valkeni pehmeän sumuisena. Luvassa oli helteinen päivä, mikä kyllä minulle sopi. Olin nimittäin kaksi edellistä päivää viettänyt tiukasti lapiohommissa. Saatoin hyvällä omallatunnolla sallia itselleni vapaapäivän. Selkäkään ei ole vielä täysin toipunut noidannuolesta, vaan kiukuttelee jokaisen työrupeaman jälkeen. En sentään enää tarvitse särkylääkkeitä. Voin siis noudattaa lääkärin ohjetta eli "paras lääke selälle on liikunta."

Rosa rugosa Teresa

Mitä lapion kanssa olen kahden päivän ajan kaivanut? Ruusupensaita, ruusupensaita ja vähän muutakin. Ruusupensaita siksi, että aikanaan olen arvioinut niiden kasvumitat pieleen ja istuttanut puskat liian lähekkäin. Tyhmyydestä sakotetaan. Tässä tapauksessa rangaistuksena on hikinen kaivu-urakka.

Päättäväisesti pureuduin ihan ensimmäisenä nostamaan Rosa Mundin eli kirjoapteekkarinruusun ylös Ruusupenkistä. Se oli eturivissä laitimmaisena ja kooltaan kaikkein pienin, joten se nousi helposti. Mundille oli jo paikka valmiiksi katsottuna Pikkupuutarhan Muuripenkissä. Sinne se sujahti näppärästi mullan ja runsaan veden saattelemana. Sitten vain lapioineni takaisin alapihalle ja seuraavan ruusupensaan kimppuun.

Rosa gallica 'Mundi' - Kirjoapteekkarinruusu

 

Tässä vaiheessa sekosin suunnitelmissani. Tarkoitus oli kaivaa eturivin kakkonen eli neilikkaruusu ylös ja siirtää sitä hieman taaemmas ja oikealle. Erehdyksessä ryhdyinkin kaivamaan takarivin ykköstä eli Lumoa ylös. Kovin lumoavasti ei Lumo noussut, mutta rautakankea ja lapiota ahkerasti käyttäen se onnistui. Samaan putkeen kaivoin myös takarivin kakkosena olevan Ilon ja ykkösen eli Soinnun. 

Sointu sai jäädä odottamaan, kun lähdin kuskaamaan kottikärryillä Iloa ja Lumoa yläpihalle ja Pikkupuutarhaan. Matkalla kyllä pysähdyin typistämään pensaiden oksia, jotta ne olisivat tasapainossa kaivamisesta lyhentyneiden ja todennäköisesti myös vaurioituneiden juurien kanssa. 

Rosa Lumo

 

Ilon istutin niinikään Muuripenkkiin, koristeomena Royaltyn vasemmalle puolelle. Siinä on isohko tila, josta kaivoin edellisellä viikolla kaksi risuuntunutta pensashanhikkia pois. Muutenkin alue on ollut pitkään kohennuslistalla. Multaa tuossa penkissä on hyvin, koska siihen on vuosien varrella kipattu tilatut multakuormat. Jokaisesta kuormasta on jäänyt osa niille sijoilleen, vaikka multaa onkin kärrätty muualle puutarhaan.

Rosa rugosa 'Sointu'

 

Lumo sai uuden asuinsijansa Pikkupuutarhasta, mutta kaaripolun toiselta puolelta. Siitä kaivoin jo viikkoja sitten pois yhden norjanangervon. Jokaisen ruusupensaan ympäröin märillä sanomalehdillä, joiden päälle kippasin kuorikatetta. Näin kosteus pysyy maassa paremmin, eivätkä rikkaruohot sen paremmin kuin kevätkaihonkukkakaan ihan heti pääse valtaamaan uutta taivaltaan aloittavien ruusupensaiden tyveä.

Rosa rugosa F.J.Grootendorst - Neilikkaruusu

 

Entä mitä tapahtui Ruusupenkkiin jääneille ruusuille? Neilikkaruusu, jonka siis piti siirtyä muutama askel oikealle, jäi Sävelen viereen. Vähän liian lähelle, mutta nyt kummallakin on tilaa levittäytyä taaksepäin. Soinnun istutin aiempaa enemmän oikealle ja keskemmälle. Silläkin on nyt enemmän tilaa levittäytyä. Tasapuolisuuden nimissä kaikki ruusupensaat tässäkin penkissä saivat ympärilleen märkää sanomalehteä ja kuorikatetta.

 

Ennen Soinnun istutusta putsasin penkistä hillittömästi levinneen hopeatäpläpeipin. Naapurin aidan alla kasvaa myös voikukkaa ja monenmoista muuta kasvia, joiden en halua levittäytyvän istutusalueelle. Niinpä rajasin penkin aidasta muovireunuksella. Jätin muovireunuksen ja aidan väliin kapean alueen, jonka voin tarvittaessa pitää jonkinlaisessa järjestyksessä trimmerillä. Reunuksen viereen laitoin Kriikunapolulle villiintynyttä suikeroalpia, joka toivon mukaan levittäytyy paikalleen ja vie siten tilaa mahdollisilta rikkaruohoilta.

 

Lopputuloksen kruunaamiseksi kanttasin koko Ruusupenkin. Tai pikemminkin kohensin vanhan kanttauksen, sillä edellisen kerran olen sen tehnyt muistaakseni toukokuussa.

Aita puiston puolelta kuvattuna

 

Kun tekemisen vauhtiin kerran pääsee, ei sitä ihan helpolla osaa pysähtyä. Hetken katselin ympärilleni sen näköisenä, että jonkun homman voisin samaan hikeen tehdä. Päätin pujottaa puiston puoleisella aidalla kiipeileviä villiviinejä paremmin, etteivät ne roikkuisi ruohonleikkurin tiellä. Ajan nimittäin kaistaleen kunnan nurmikkoa aidan toiselta puolelta, sillä esimerkiksi rönsyleinikki hiipii ovelasti aidan ali meille, vaikka sen tulisi pysytellä mieluummin puiston puolella. Kunnan miehet käyvät ajamassa puiston nurmikon kerran kuussa, joten voitte kuvitella, miten se rehottaa niin harvoin leikattuna. 

Sormustinkukka kavaa kukkapenkissä ja kurkkii aidan raoista puiston puolelle

 

Villiviinit ja tulikuusama oli äkkiä palautettu ruotuun. Yhä minulla oli tekemisen tarvetta, joten seuraavaksi kohennuksen kohteeksi joutui Syyspenkki. Ihan ensitöikseni kitkin rikkaruohot ja villisti levinneitä pioniunikkoja.

Heuchera 'Hans' - Keijunkukka

 

Lämmin sää ei ole paras mahdollinen kasvien kaivuhetki, mutta siitä huolimatta muistin Hiidenkiven puutarha -blogin Minnan toteamuksen, että keijukukka Hans kannattaa jakaa. Hansin kukinta on jo ohi ja kaveri nousi napakoista juuristaan huolimatta kohtuullisen helposti ylös. Jaoin isokokoisen juurakon kahtia ja istutin kummatkin takaisin pienin välein lähes samaan paikkaan. Siinä ohessa kaivoin kesäkulleron pois kokonaan ja kiikutin sen Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. Sinne se sopii paremmin.

Trollius chinensis - Kesäkullero

 

Kesäkulleroa yläpihalle kiikuttaessani muistin, että Syreenipenkissä kasvava atsalea Moeheim kaipaa sekin uutta sijoituspaikkaa. Pyysin Moeheimilta anteeksi sen siirtelyä paikasta toiseen, sillä vuosi sitten siirsin sen Ovaalipenkistä Syyspenkkiin. Siirto oli toki parannusta entiseen, mutta ei riittävän hyvä sekään.

 

Moeheim pääsi sekin kesäkulleron lailla Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. Nämä siirrot ovat aina riski kasvien selviytymisen kannalta, mutta riski piilee siinäkin, jos niitä pitää tavalla tai toisella soveltumattomissa paikoissa.

 

Kaksi kolmannesta kesän suurista projekteista on nyt tehty. Oikearinteen kohennus odottaa vielä vuoroaan. Lapio on jo yhden päivän rinteessä hetken heilunut, kun kaivoin sieltä vuorenkilpeä tyttären pihalle. Samalla tuli putsattua pieni osa puna-apilaa ja muuta sälää kompostiin. 

Kunhan säät vähän viilenevät, pureudun rinnetyömaahan. Nyt on huolehdittava istutettujen puskien kastelusta, jotta jaksavat kasvattaa kunnon juuret ja aloittaa elämän uusilla asuinsijoillaan. 

Tilli sopii hyvin maljakkoon

Viime viikon siirto-operaatioita miettiessäni, en ole enää laisinkaan varma, menikö ruusujen nimet oikein. Toivottavasti kotiutuvat uusille paikoilleen, jolloin saan myös vahvistuksen, mikä tuli mihinkin istutettua.

 

Levottomat jalat - ei, vaan kukat

Ensin oli kolmen viikon hellekausi, jolloin puutarhuri pötkötti vapaa-aikansa kirjan kanssa varjossa. Suhde kasveihin oli lähinnä kastelupainotteinen. Kaikki muut suunnitelmat ja aikomukset laitettiin odottamaan kosteampia päiviä.

Helle muuttui hetkessä enemmän tai vähemmän jatkuviksi kaatosateiksi, eikä puutarhuri edelleenkään päässyt toteuttamaan itseään lapion ja kottikärryjen kanssa. Pikaiset tarkastuskäynnit kertoivat kasvien ottaneen puutarhurin helletyylistä mallia ja moni niistä makasi pitkin pituuttaan penkeissään tai peräti nurmikolla.

Lychnis coronaria - Harmaakäenkukka

Kun sateisiin alkoi vihdoin tulla tuntia pidempiä taukoja ja aurinkokin välillä saapui näyttäytymään, oli puutarhurin aika ryhdistäytyä. Ensimmäiset hetket menivät sinne tänne rentoilevien kasvien ihmettelyyn ja päämäärättömään haahuiluun, kun ei paljosta siivoustarpeesta osannut oikeaa aloituskohtaa päättää.

Knautia macedonica - Etelänruusuruoho

Pitkäksi venyneen tuumaustauon aikana ajatusten suma oli siirtynyt paperille kasvien siirtosuunnitelmaksi. Kasvien kannalta otolliset säät ja aika on tehnyt tehtävänsä puutarhassa. Kaikki on tänä kesänä venynyt pituutta, korkeutta ja leveyttä. Kaikki on myöskin ehtinyt kotiutua sen verran hyvin, että alkaa olla muutenkin aika vähän karsia. Puhumattakaan siitä tungoksesta, jonka puutarhuri on ihan itse aiheuttanut istuttamalla kasveja liian lähelle toisiaan tai vääriin paikkoihin.

Campanula medium - Maariankello

Perjantaina oli taivaan pilvimassassa ihan selkeät siniset aukot. Aurinkokin näyttäytyi lähes koko päivän. Puutarhuri siirsi työkaluarsenaalinsa Ruusupenkin ääreen. Kottikärryissä matkasi työmaalle lapio, pitkä- ja lyhytvartiset harat, tyhjiä vateja, pari ämpäriä, etikkapurkki kotiloita varten ja sekatöörit - ainakin. Itse puutarhuri oli varustautunut t-paitaan, shortseihin ja lyhytvartisiin saappaisiin.

Geranium endesii 'Wardgrave Pink' - Espanjankurjenpolvi

Ruusupenkki tyhjeni vauhdilla ison tuijan ja ruusupensaiden väliseltä alueelta. Pois lähtivät naapurin aidan vieressä vuosia levinneet elokuunasterit, kolme erilaista kurjenpolvea, sammalleimu, bellikset, lukuisat lehtoakileijat, jokunen sormustinkukka, valtava pehko kevätkaihonkukkaa, sinne tänne siementäneet pioniunikot ja tietenkin kirjava joukko rikkaruohoksi luokiteltavaa tavaraa. Sekä kaivaessa luonnollisesti ylös nousseet kukkasipulit. 

Geranium 'Raven' - Tummakurjenpolvi

Ahkeran kaivamisen ja uurastuksen jälkeen penkki oli mustana mulloksena. Sen sijaan nurmikolla oli vadeissa kurjenpolvet, bellikset, sammaleimut ja sipulit, jotka oli tarkoitus istuttaa myöhemmin takaisin penkkiin omille paikoilleen. Kevätkaihonkukat kasasin annettavaksi tyttären puutarhaan. Tässä vaiheessa tunteja oli kulunut ja mustat pilvet vyöryivät uhkaavasti puutarhan yllä. Päivän tavoite oli saavutettu ja puutarhuri saattoi olla tyytyväinen kättensä jälkiin.

Papaver somniferum - Pioniunikko

Lauantai valkeni ikkunapeltejä rummuttavalla sateella. Ei puhettakaan pihatöiden jatkamisesta. Sadetta riitti koko päiväksi. Välillä vettä tuli niin valtavalla voimalla, että maahan osuessaan pisarat näyttivät kirpoavan takaisin yläilmoihin. Kotitie muuttui virtaavaksi puroksi, kun sadevesi laski valtoimenaan asfalttista alamäkeä.

Malus domestica 'Huvitus'

Sunnuntaina oli jälleen lupaavan näköistä ja puutarhuri palasi heti aamusta työmaansa ääreen. Vadeissa odottaneet kasvit pääsivät vuorollaan takaisin multaan. Niiden joukkoon liittyivät purkeissa odottaneet kaverit. Muutama kasvi tuli kaivetuksi toisista istutuspaikoista ja juoksutettua nekin uuteen järjestykseen täysin myllättyyn Ruusupenkkiin. Iltaan mennessä puutarhuri saattoi putsata työvälineensä ja kiikuttaa ne paikoilleen odottamaan seuraavaa urakkaa. Päivän päätteeksi oli vielä kirjattava kasvien nimet ja uudet paikat, jotta tolkku säilyisi myös puutarhurin päässä.

Clematis 'Paul Farges' (Summersnow) - Lumikärhö

Työlista lyheni vähän, kun pitkään tyytymättömyyttä aiheuttanut Ruusupenkki - tai oikeastaan puolet siitä - on nyt järjestetty. Samalla kurjenpolvet Ballerina ja Jolly Jewel Purple saivat paremmat asuinsijat. Samoin kellukat Mai Tai, Nonna ja Totally Tangerine pääsivät parempaan valoon jouduttuaan Kiemurapenkissä nuokkuluppion ja syysasteri Patricia Ballardin jalkoihin. Pikkupuutarhan Kivipenkistä pari keijunkukkaa muutti niinikään Ruusupenkkiin. Sekä purkissa pari viikkoa paossa ollut Austin-ruusu.

Physocarpus opulifolius 'Diabolo' - Purppuraheisiangervo

Hortensiapenkistä Ruusupenkkiin muuttaneen Ballerinan tilalle siirtyi Kiemurapenkin päästä pala tuoksumataraa. Vasenrinteen alaosassa korkeaksi hujahtaneet Maariankellot taasen muuttivat Ovaalipenkkiin, jossa niitä kasvaa jo ennestään. Mikä ihmeen älynväläys puutarhurilla on syksyllä ollut hänen istuttaessa maariankellot purkista rinteen alaosaan. Valmiina kaatumaan nurmikolla ilman tukea, niinhän siinä kävi.

Geranium hymalayense 'Baby Blue' - Idänkurjenpolvi

Vielä riittää työlistassa lyhentämistä. Kaikkia hommia ei ole tarkoituskaan tehdä heinäkuussa, ehkä vasta elokuun lopulla. Seuraavaksi olisi tarkoitus karsia muutama etelänruusuruoho Pikkupuutarhan Kivipenkistä, sillä noiden hujoppien armeija on vallannut tilaa luvattoman paljon ja kaiken lisäksi ne tarvitsevat kunnon tuet. Muuten muut kasvit ovat hätää kärsimässä ruusuruohoporukan mätkähtäessä päälle loikomaan.

Hesperis matronalis - Illakko

Pitäisiköhän jatkossa laittaa omaan puutarhaan pituusrajoitus? Yli 80 sentin korkuiset kasvit tuokoot omat harjateräkset mukanaan pysyäkseen pystyssä niin tuulessa kuin sateessakin. Kuvan illakko taitaa olla ensimmäisten joukossa harjateräspassia hankkimassa.

Geranium cinereum 'Jolly Jewel Purple' - Harmaakurjenpolvi

Postauksen kuvat sivuavat vain löyhästi puutarhurin lapiointiurakkaa. Valitettavasti multahommissa harvemmin kamera on mukana. Varsinkin sateen kaiken aikaa uhatessa. Työskentelyn päätteeksi harvoin kuvaaminen on ensimmäisenä mielessä. Pikemminkin suihku ja selän oikaisu.

Mukavia heinäkuun päiviä. Naistenviikko lähestyy.

Sade saa tulla

Viime syksynä purkista maahan siirretty jalohortensia on nyt avautunut kokonaan. En ole sitä laisinkaan kastellut ja kuivuudesta huolimatta lehdet ovat jänteviä ja kasvi mukavan elinvoimaisen näköinen.

Siirsin maahan tämän kesän purkeissa viettäneet punaiset jalohortensiat. Ensin piti kaivaa mullasta kaikki pikkutalviot. Tulipa samalla noukittua melkoinen määrä mullan sisään kesäpäiviä viettämään kaivautuneita kotiloita. Rajasin puhtaaksi kaivamani alueen muovinauhalla, sillä koko penkin putsaamiseen ei nyt aikaa ja puhtia riittänyt. Hortensiat ovat aika raaskun näköiset, mutta kyllä ne tuosta vielä virkistyvät. Yleensä niin on käynyt.

Purkista maahan pääsi myös ystävän tuoma hortensia, joka on ihan eri näköinen, kuin nuo omat ressukkani. Nuppujakin on aika runsaasti, joten hyvällä tuurilla hortensia vielä kukkii.

Neilikkaruusu - Rosa F.J. Grootendorst

Leikkasin kuihtuneita kukanvarsia pois ja kierrosta puutarhassa tehdessäni huomasin, että neilikkaruusu alkaa kukkimaan uudelleen. Kaikki uuteen penkkiin siirtämäni ruusut ovat juurtuneet ja kasvattavat jo uusia oksia ja lehtiä. Tuskin muut enää tänä kesänä kukkivat. Nyt täytyykin vihdoin antaa kasveille rauha kotiutua ja ryhtyä kasvamaan. Tämä kesä on mennyt varsinaiden mylläyksen parissa ja kaikkialla on enemmän tai vähemmän vaiheessa olevia penkkejä.

Punahattu - Echinacea purpurea

Punahatut ovat vihdoin avautuneet ja niistä iloitsen todella paljon. Näytti jo, ettei niihin tule nuppuja laisinkaan, kun jokin ötökkä oli järsinyt punahattujen varsia. Aika hitaita nämä punahatut ovat, joten niiden suhteen ei kannata hosua.

Rhodo Cunningham´s White

Rhodo Cunningham´s White tekee tänä kesänä samat tepposet kuin viime vuonna eli päättää kukkia näin loppukesästä. Eipä sitten kuki keväällä, tuskin ehtii kasvattaa uusia nuppuaihioita. Viime kesänä se kukki kahden nupun voimin ja keväällä sitten aukesi yksi nuppu. Jospa nyt kävisi toisin päin. Tämä rhodo on vielä aika pieni, joten kovin montaa nuppua siihen ei voi tullakaan.

Syyshortensia on täynnä kukkia. Niin tämä isompi, kuin pienempikin. Pienemmän söi muutama vuosi sitten myyrä tai jänöjussi aivan tapille ja luulin se siihen kuolevan. Vaan sieltä se versoi uusia oksia ja kasvaa jälleen hurjaa vauhtia. Leikkaan keväisin kaikki edellisen vuoden kuihtuneet kukinnot pois ja muutenkin typistän heikompia oksia. Luin jostakin, että näin parannetaan kukintaa. Espoon Tapiolassa on käytetty istutuksissa paljon syyshortensiaa ja siellä aikoinaan asuessamme seurasin, kuinka niitä hoidettiin leikkaamalla melko voimakkaastikin.

Lilja Henryi

Messuilta ostettu Lilja Henryi on vihdoin avannut kukkansa. Istutin sipulit isoon piharuukkuun, jossa lilja kasvatti huikean pitkän varren ja sen latvaan muutaman aika onnettoman kokoisen nupun. Kyllästyin siihen, että tuennasta huolimatta lilja on kaiken aikaa ollut kallellaan milloin mihinkin suuntaan ja jymäytin koko valtavan multapaakun kukkapenkkiin kaivamaani kuoppaan. Siellä Henkka nyt on avannut nuppunsa. Miten kuvittelin, että tämä lilja olisi valkoinen, mutta oranssihan tuo.

Myös perinteinen mummonmökkien oranssi tiikerinlilja on avannut nuppunsa. Tämä oranssi tiikeri nyt yksinkertaisesti kuuluu syyspuutarhaan.

Lilja Tiber

Viimeinen vielä nupulla olevista puutarhani liljoista eli Tiber alkaa sekin vihdoin avautua. Sen jälkeen liljat ovat kukkineet tältä kesältä.

Vielä on tälle kesälle joitakin siirtoprojekteja. Ehkä pitäisi siirtyä kokonaan istuttamaan kaikki kasvit syksyisin. Silloin ainakin olisi helpompi nähdä, millaiseen ympäristöön ne joutuvat. Keväällä ja vielä alkukesästäkin kasvusto on matalaa ja avaraa. Kasvien koko ja rehevyys näkyy vasta myöhemmin ja ainakin minulle valkenee parhaiten näin loppukesästä, millaisiin pöpelikköihin jotkut kasvini olen istuttanut. 

Mantsuriankärhön laitoin ison vuorimäntykeskittymän viereen ajatuksella, että se näyttäisi nätiltä kukkiessaan valkoisena vihreän havupuun oksistossa. Idea on edelleen hyvä, mutta sijoituspuoli väärä. Siirrän kärhön siten, että se tukeutuu havuun sivusuunnasta. Tällöin myös puutarhurilla on mahdollisuus nähdä kärhönsä, eikä tarvitse kurkkia aroniapensaiden taakse, kuten nyt.

Pitkä sateeton kausi alkaa näkyä puutarhan kasveissa. Syysleimutkin seisovat, kuin surulliset hattivatit kukkapenkissä. Sääkartan mukaan aamuyöstä pitäisi tulla sade tänne meidänkin nurkille ja sitä riittää huomiselle päivällekin. 

Vanilla Fraisessa pientä punerrusta

Nurmikko ei näillä helteillä ole kasvanut yhtä nopeasti, kuin aiemmin kesällä. Kerrankin ehdin ennen sadetta, kun äsken huristelin leikkurilla nurmikon lyhyemmäksi. Tulkoon siis sade. Olemme valmiita - minä ja puutarhani.