Näytetään tekstit, joissa on tunniste villiporkkana. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste villiporkkana. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 9. heinäkuuta 2023

Hyötytarhan antimia

Vuodenvaihteen kohokohtia on päästä miettimään kylvöjä ja esikasvatuksia. Siemenpussit rapisevat, pesuhuoneen lattia täyttyy taimipoteista ja vesi nousee kielelle omaa satoa odotellessa. Taloudellisesti pienimutoinen hyötykasvatus ei kannata, mutta sepä ei olekaan tärkein asia. Parasta on seurata kasvun ihmettä, nähdä työnsä tulokset konkreettisesti ja tietää takuuvarmasti, missä lautaselle tuotu kurkku on kasvanut.

Retiisit ja ensimmäiset kurkut 14.6.

 
Retiisit kylvin kukkalaatikkoon kasvihuoneeseen jo huhtikuussa. Retiisi itää viileämmässäkin. Kahdesta kukkalaatikosta saimme satoa toukokuun lopussa. Silloin olin jo kylvänyt lisää retiisejä lavakaulukseen.Kasvihuoneeseen laitoin Saxaa ja Cherry Belleä. Lavakaulukseen vain Cherry Belleä, joka kasvaa nopeasti mehukkaaksi ja isokokoiseksi. Parhaillaan lavakauluksessa on jo toinen retiisikylvös kasvamassa.

Kurkku Sherpa

Jos jotain kasvarissa kannattaa kasvattaa, niin kurkkuja. Helppoja ja tuottoisia. Ensimmäiset kurkut kypsyivät kesäkuun alussa. Sen jälkeen kurkkuja on riittänyt niin paljon, että muutaman annoin jo naapurille hänen käydessä meitä moikkaamassa.

Olen jämähtänyt samoihin tuttuihin lajikkeisiin, vaikka voisi olla järkevää kokeilla välillä muitakin. Tänä vuonna muistin varastossani olevan Cordoban siemeniä, vaan ei ollutkaan. Kaupoista sitä ei löytynyt, enkä ehtinyt netistä tilaamaan. Kesän kurkuiksi valikoituivat sitten tuttuun tapaan Sherpa, Beth Alpha ja parin vuoden tauon jälkeen La Diva.

Tomaatti Sungold

Kylmä kevät jatkui ja jatkui. Aloin olla huolissani, kasvavatko kurkut ja tomaatit kellarin katon läpi asuintiloihin. Vihdoin koitti sen verran lämpimät säät, että saatoin rahdata hyötykasvini kasvihuoneeseen. Harsoteltoissa olivat tavallista pidempään, mutta niistäkin päästiin aikanaan eroon. Tomaatit ja kurkut kasvavat kellarissa vankoiksi. Kasvattamossani ei ole lainkaan luonnonvaloa, mutta taimitarhalta ostamani tehokas kasvilamppu syttyy ja sammuu ajastimella pitäen huolta suojateistani. 

Tomaatti Golden Sunrise
 
Joissakin tomaateissa oli jo raakileita niiden muuttaessa kasvihuoneeseen. Tänä vuonna kypsymistä on saanut odotella vähän pidempään. Sungold ehti ensimmäiseksi. Gardener's Delight taitaa kiriä  kakkoseksi. Muita tomaatteja ovat: Supersweet, Golden Sunrise, Yellow Pearshaped, Bumble Bee ja Pink Tiger.

Paprika Zazu


Viime vuoden runsaasta ja onnistuneesta paprikasadosta innostuneena laitoin niitäkin enemmän. Jonkun verran pilkoin paprikoita tuoresalaattiin. Pääosan säilöin etikkamausteliemeen ja siitäpä tulikin hyvää.

Paprika California Wonder


Keltaisen, pitkulaisen Zazun lisäksi kasvamassa on California Wonderia ja punaoranssia Lombardoa. Lisäksi kahdessa isossa purkissa on pojalta saaduista siemenistä kasvavaa chiliä, jonka pienet hedelmiä on jo kehittymässä. Tämä chili on aika voimakasta, mutta ei sentään ihan mahdotonta. Se käy tuoreena ja kuivattuna hyvin ruoan maustamiseen.

Paprika Lombardo
 
Pieneen kennonkasvariin ei kovin paljon kasvatettavaa mahdu. Täytän tilan niin, että juuri ja juuri mahdun itse käytävälle kasvejani hoitamaan ja satoa poimimaan. Tänä vuonna tomaattien varret ovat tavallista kiemuraisempia kallistuen voimakkaasti käytävää kohden. Täytyy olla entistä varovaisempi, ettei kasvarissa kääntyessään vahingossa katkaise isoja oksia tai pahimmassa tapauksessa varsia.

Kurpitsat

Lavakauluksia meillä on 10. Kahdeksan niistä sijaitsee entisen avokasvimaan paikalla. Myöhemmin hankin kaksi uutta laatikkoa, joista ysi on sijoitettu kasvarin ja sadevesitynnyrin viereen. Siinä kasvaa tänä vuonna tuoksuherneitä, kehäkukkia, ruiskukkia ja samettikukkia.

Kymppilaatikko oli vuosi sitten aidan puistonurkassa, vaahteran oikealla puolella. Silloin siinä oli kosmoskukkia. Ajatus oli, että kosmokset viherryttäisivät ja värittäisivät muuten hankalaa paikkaa. Kuivan kesän vuoksi laatikkoa sai kastella yhtenään ja silti kosmokset jäivät matalimmiksi, eivätkä kukkineet kovin runsaasti. Jo syksyllä siirsin kymppilaatikon vaahteran vasemmalle puolelle, puun ja harmaan lehtikompostin väliin. Nyt siinä on kurpitsaa ja kesäkurpitsaa.

Siirtäessäni kymppilaatikon syksyllä uudelle paikalle, jouduin luonnollisesti sen tyhjentämään. Osan vanhasta mullasta kippasin takaisin laatikkoon siirron jälkeen. Laitoin sinne myös syksyllä haravoituja lehtiä. Keväällä lisäsin ja sekoitin vanhaan multaan/lehtimassaan biokompostorista kärryllisen tavaraa. Ja kaiken päälle uutta pussimultaa, johon sitten istutin esikasvatetut kurpitsat.


Kurpitsat kasvavat hyvin ja tuottavat jo hedelmää. Pyöreitä Tom Foxeja on jo muutama kasvamassa. Kurpitsalla on tilaa luikerrella pois laatikosta, sillä vaahteran ja aitanurkan välissä ei nurmikkokaan kunnolla kasva. Kuiva paikka täynnä vaahteran juuria saakoon näin kesäisen tehtävän toimia kurpitsalonkerojen vallattavana.


Viime kesänä kesäkurpitsasato oli syystä tai toisesta aivan onneton. Nyt varsinkin keltaisia kesäkurpitsoja kasvaa ja kypsyy vauhdilla. Vihreistäkin on jo satoa tulossa ja saatu. Kesäkurpitsan kasvuvauhti on melkoista. Yhtenä päivänä laatikossa on pari pientä vauvaa ja seuraavalla kerralla isoja mötiköitä.

Kesäkurpitsa on hyvää ihan vaan salaattiin pilkottuna, mutta saa siitä myös monenlaista muuta ruokaa. Tykkään erittäin paljon spagettikurpitsasta, mutta niiden esikasvatus ei tänä vuonna onnistunut. Siemenet eivät vain itäneet. Spagettikurpitsa on herkullista uunissa valmistettuna.

Mangoldi


Mangoldia pitää joka kesä olla. Ihan jo sen kuvauksellisuudenkin vuoksi, mutta tottakai se on myös hyvää syötävänä. Mangoldin kaverina kasvaa porkkanaa. Tänä vuonna käytin kumppanuuskasvien valinnassa apuna Tiiu Kukkasjärven kevään oivallista teosta "Omavaraistelua kaupunkipihalla". Kirjasta löytyy selkeä taulukko, jonka avulla on helppo löytää omille kylvöksille sopivat kaverit.


Vitoslaatikossa kasvaa lehtiselleriä, lehtikaalia ja salaattia. Rukolaa kylvin laatikon toiselle reunalle muutaman vanhan siemenen. Suurin osa syötiin, muutama ehti kukkaan. Tilalle laitoin kaupasta ostetun lehtisalaatin, josta onkin riittänyt syötävää. Yhdestä ostoruukusta taitoin osan viikonlopun salaattiin, lopun laitoin multaan. Siitä kasvoi muhkea pehko, joka kasvaa ja rehottaa ahkerasta verottamisesta huolimatta. 

Ykköslaatikossa on punajuurta: nauhallinen Moulin Rougea (joka iti huonosti) ja raidallista Barbietolaa. Retiisiä on nousemassa kolmas satsi. Pässä on tilliä. Vapaapenkkiin istutin esikasvatetun timjamin ja basilikan. Timjami voi hyvin. Basilika kärsi alkukesän kylmistä öistä ja on huonossa hapessa. Ostin juhannukseksi kaupasta basilikaa, josta olen osan käyttänyt ruoanlaitossa. Juurakon istutin Vapaapenkkiin, jossa se näyttää viihtyvän hyvin.

Käytän lavakauluksissa myös vuoroviljelyä eli kasvit kiertävät laatikoissa yhden tai maksimissaan kahden vuoden välein. Ainoastaan kahdessa laatikossa istutukset pysyvät vuodesta toiseen samoina. Toisessa on parsaa ja toisessa pensasmustikkaa ja mesimarjaa, joista mesimarja on tehokkaasti vallannut kohta koko laatikon itselleen.

Tagetes 'Favourite Red' - Samettikukka


Aiemmin jo mainitsin ysilaatikossa kasvavan kesäkukkia. Samettikukkia esikasvatan kellarissa. Tänä vuonna kuvan Favourite Redin ohella Jolly Jesteriä, Fireballia ja Strawberry Blondia.

Tuoksuherneet

Tuoksuherneiden esikasvatus lähti uuteen loistoonsa löydettyäni muutama vuosi sitten ruotsalaisen Cecilia Wingårdin ohjeet. Niiden avulla tuoksuherneet ovat onnistuneet entistä vaivattomammin ja paremmin lopputuloksin. 

Aiemmin istutin esikasvatetut tuoksuherneet isoon ruukkuun. Viimeisimpänä kesänä tuo ruukku oli muovia, joka kuivuessaan keveni niin merkittävästi, että vähänkin voimakkaampi tuuli kaatoi sen monta kertaa päivässä. Lavakauluksen suuri multatila ei kuivu yhtä herkästi kuin ruukku. Kasvin juurillekin on enemmän tilaa, mikä varmasti lisää niiden viihtyvyyttä.


Viime vuonna istutin tuoksuherneet ysilaatikon takalaitaan. Tueksi laitoin koottavan, metallisen lehtikompostin kaksi osaa limittäin siten, että ne ulottuvat lavakauluksen pitkittäissuunnassa laidasta laitaan. Näin tuoksuherneet kiinnittyvät kärhillään jo kasvuvaiheessa tukeen. Tarvittaessa voi lisätä tukinaruja. Tuoksuherneet muodostavat kukkaisan seinän ja peittävät samalla näkymän takana olevaan valkoherukkaan. 

Tuoksuherneiden edessä kasvavat kehäkukat eivät vielä kuki. Sen sijaan ruiskukat jo kukkivat ja kaatuilevat kehäkukkienkin päälle. Etureunassa on samettikukkia, jotka puolestaan vyöryvät laidan yli kohti nurmikkoa.

Kosmoskukat

Kutoslaatikossa on pääasiassa kehäkukkia. Laidassa näkyy myös kesämalvikkia, joka ei taida jaksaa kilpailla kosmosten kanssa. Sinänsä sääli, sillä pidän kovasti myös kesämalvikista. Sen kukka on kaunis ja kuvauksellinen. Tajusin vasta hiljakkoin, että olisin voinut kylvää kesämalvikkia myös Vapaapenkkiin, jossa pari vuosi sitten istutettua syyshortensiaa eivät vielä varjostaisi kesäkukkia. Enää en viitsi hakea kaupasta uusia siemeniä. Ehkä eivät ehtisi kasvaakaan kukkimiskokoonsa.

Kosmoskukka 'Velouette'

Kosmoskukkiin on jo ilmestynyt nuppuja. Ensimmäiset avautuvatkin. Kylvin kolmea erilaista: Velouette, Early Summer ja Candy Stripe. Tuoksuherneitä olen jo leikannut muutamia maljakkoon. Toivon mukaan saan poimia myös kosmoskukkia. Uskon näin käyvän. Isosta määrästä niitä yleensä riittää.

Mehiläisen vasut täynnä siitepölyä

Kasilaatikosta syötiin alkukesästä omaa parsaa. Muutama jäi kasvamaan ja kukkimaan omia aikojaan. Yhtenä iltana huomasin kuvauskierroksella mehiläisten pörräävän parsan kukinnoissa vasut täynnä oranssia siitepölyä.

Ruohosipulia en enää lavakauluksiin kylvä. Niitä kasvaa muutamassa kukkapenkissä ja Vapaapenkin kasvimaan puoleisessa laidassa monivuotisina. Käyn leikkaamass ruohosipulia tarpeen mukaan ruokaa laittaessani. Pakastan sitä myös talveksi valmiiksi silputtuna. Osa saa kukkia rauhassa. Persiljaakin on muutama nippu lähellä ruohosipulia. Viime talvena persiljan talvehtiminen onnistui hyvin.

Daucus carota - Villiporkkana

Aidan reunustalla, villiviinien tyvessä kasvaa villiporkkanaa. Ensimmäisenä keväänä esikasvatin muutaman taimen ja istutin ne aidan viereen. Sittemmin olen ripotellut siemeniä ja varmasti myös siementävät itse.

Daucus carota 'Dara' - Villiporkkana

Villiporkkana Darakin on vihdoin päättänyt viihtyä kasvimaan kupeessa. Minusta se ei ole niin punainen kuin siemenpussin kuvassa. Ei haittaa. Pidän kovasti villiporkkanoista ja iloitsen niiden lisääntymisestä.


Ruiskukkia kylvin pari kesää sitten aidan vierustalle. Ne ovat päättäneet jäädä sinne jokavuotisiksi väripilkuiksi. Tosin mix-pussukoiden väreistä ainoastaan sinisen siemenet kylväytyvät. Muut värit kaikkoavat sen yhden kesän jälkeen.

Kakkoslaatikossa on valkosipulia. Vuosi sitten syksyllä kylvetyt valkosipulit käytännössä mätänivät kammottavan jääkannen vuoksi, emmekä saaneet satoa ollenkaan. Tilasin suosikkiamme Aleksandraa netistä. Nyt näyttäisi olevan hyvä sato tulossa. Hienoa, sillä valkosipulia kuluu keittiössämme runsaasti.

Tavallista sipulia laitoin pussillisen seiskalaatikkoon. Nekin ovat hyvässä kasvussa. Pussissa oli istukassipuleita niin paljon, että laitoin niitä muutaman myös Vapaapenkkiin. Vuosi sitten pistelin ylimääräiset sipulit marjapensaiden väliin. Kyllä ne sielläkin kasvoivat, mutta jäivät pienikokoisiksi. Syynä ainakin osittain lienee kuivuus. Marjapensasaluetta en kastellut. Kasvimaata ja sen läheisiä paikkoja tulee joka kesä kasteltua ahkerasti. Erityisen paljon kuivina jaksoina.

Allium cristophii - Tähtilaukka


Aidan vierustalla kasvaa muutama iso tähtilaukka. Ne ovat viihtyneet paikalla jo useamman vuoden. Sijainti ei ole hienolle kasville paras mahdollinen, sillä ne joutuvat taistelemaan näkyvyydestä villiviinin kanssa. Täytyykin laittaa "korvan taakse", että hankin näitä syksyllä istutettavaksi muualle puutarhaan.

Omena Huvitus

Omenasato tulee tänä kesänä olemaan heikko. Huvitus kukkii näköjään joka vuosi runsaana, niin nytkin. Punakaneli, valkeakuulas ja syysomena kukkivat varsin vaisusti. Kylmyyskin saattoi verottaa niiden pölytystä. Viime kesänä meille ilmestyi ensimmäisen kerran omenankehrääjäkoita. Suihkutin suurimpia esiintymiä vedellä. Tänä kesänä seittirykelmiä on tosi paljon. Annoin olla. En ala myrkkyjen kanssa touhuamaan. Vesiletkujenkin kanssa sai kesäkuun aikana sai seisoa riittävästi.

Huvituksen vesiversot

Tapaan leikata omenapuiden vesiversot heinäkuun puolivälin tienoilla. Pian on sen homman aika. Huvitus tekee aika runsaasti vesiversoja, valkeakuulas vain muutaman. Muut omenapuut siltä väliltä. Omenapuillamme on jo ikää, eikä niillä muuten ole paljoakaan leikkaustarvetta. Kevättalvesta saatan jotain oksia lyhentää.

Kriikunoista ei tule satoa ilmeisesti ollenkaan. Puut kukkivat valkoisenaan, mutta juuri silloin osui tosi kylmät ja tuuliset päivät. Kukat satoivat valkoiseksi lumeksi nurmelle. Pölyttäjiä ei näkynyt, ei siis hedelmiä. No, onpa ollut useita perättäisiä runsassatoisia vuosia. Levätköön välillä.

Karviainen

Kahdesta karviaispensaasta tulee marjaa kivasti. Samoin kahdesta isosta punaherukasta. Mustaherukka PohjanJätit siirsin viime kesänä parempaan. Paikkaan. Ovat elossa ja muutama marjakin maistiaisiksi näyttää tulevan.

Samettikukat parsalavan päässä


Tästä tuli taas pitkä jorina, jonka voi ihan luvalla kelata pikana. Tai katsoa vain kuvat. Olen istunut tietokoneen ääressä pitkän tovin, joten nyt on kiirehdittävä suihkuun. Telkussa on lauantai-illan ratoksi pari katsottavaa ohjelmaa: Shetlandsaaren murhat kera miellyttävän Jimmy Perezin (Douglas Henshall) ja iltauutisten jälkeen uudet jakson Vera Stanhopea. Taattua Ann Cleevesin kirjoihin perustuvaa tuotantoa.

Arjet vaikeudetkin on taas selätetty, kun antihistamiinit ja kortisoni kukistavat hyvässä tahdissa ampiaisen aiheuttamat vaivat. Maailma näyttää paljon paremmalta molemmin silmin katsottuna.

Ihanaa sunnuntaita, onnistuneita Avoimia puutarhoja!

 

maanantai 3. toukokuuta 2021

Vielä mennään keväässä

"Heja Sverige!" -näkymä eli scillat kera keltaisen narsissin

 
Nopeatempoisen ihmisen ajantajun tällainen hitaus, miltei pysähtyneisyys, saa sekaisin. Ikäänkuin olisi päivästä toiseen lähtöviivalla odottamassa starttipistoolin laukaisua, eikä sitten tapahdukaan mitään. Olo on kärsimätön ja vähän huijatun tuntuinen. 

Luontoäidille sallittakoon vaihteleva rytminsä. Niinhän se on, ettei ihmisen sovi ruveta luontoa määräilemään. On ollut ilahduttavaa huomata, miten moni kasvi on kuitenkin heräämässä. Ja miten moni on selviytynyt hienosti kunnon lumihangen alla.

Ylävasemmalla: Sempervivum Mix ja yläoikealla: Sempervivum calcareum 'Bicolor'
Alavasemmalla: Saxifraga x adrendsii 'Peter Pan' ja alaoikealla: Sedum lydium.


Kiersin lannoittamassa puutarhan kasveja kanan- ja hevonkakalla. Kumpikin loppuivat kesken, joten ruokakaupassa käydessä oli syytä poiketa krääsämarketin puutarhapihalle. Sain tarvitsemani ja vähän ylimääräistäkin, kuten tavallista. En voinut vastustaa mehi/kivikkokasvitarjousta ja niinpä kärryyn sujahtivat kollaasissa kuvatut kasvit.

Ylävasemmalla näkyvä viininpunainen sempervivum ei sisältynyt tarjoukseen, mutta oli vaan niin hienon värinen.

 
Samassa tarjousrytäkässä avasin kesän perennahankintapiikin. Ko. krääsämarketin puutarhapihalta on menneinä vuosina tullut hankittua useampikin "neljä kympillä" -perennapurkkia vaihtelevalla menestyksellä. 

Omassa pihassa kasvaa myskimalvaa, mutta viime kesältä takaraivoon on jäänyt kuva malvoista syysleimujen kaverina. En taas kirveelläkään muista, kenen blogissa tähän ideaan törmäsin, mutta ajattelin kokeilla sitä omassa puutarhassa. Niinpä myskimalvoja nähdessäni tartuin purkkeihin ja samalla muutamiin muihinkin. Tässä siis hankkimani perennat:

Malva moschata: myskimalva 2 kpl
Dianthus deltoides 'Splendens': ketoneilikka 2 kpl
Aubriata 'Cascade Blue': tarharistikki 2 kpl
Phlox subulata 'Candy Stripes' 2 kpl.

Clematis 'Paul Farges' - Lumikärhö

Kertokaapa ihmiset, mitä teette lumikärhölle keväisin? Vai teettekö mitään? Aiempina keväinä olen leikannut vain kaikkein kuivuneimmat oksat ja nekin siinä vaiheessa, kun ne tuoreista versoista helposti kuolleiksi erottaa. Viime keväänä leikkaaminen jäi minimaaliseksi huomattuani kärhön pukkaavan silmuja vähän joka oksanhaarasta. Nyt en ole löytänyt elonmerkkejä lumikärhöstä. Jonkun verran siitä jo leikkasin tuen sivuille ja yli sojottavia kuivia oksia, sillä kärhö on kasvanut hurjasti ja vyöryy tuestaan joka suuntaan.

Netistä löysin Pentti Alangon ohjeen, jonka mukaan lumikärhöä ei tarvitse leikata ollenkaan. Jos tämän kärhön haluaa kasvavan tiheämmäksi, se leikataan keväällä metrin korkeudelta. Olen siis Alangon ohjeen mukaan tältä keväältä jo myöhässä.

Daucus carota - Villiporkkana

Vuosi sitten esikasvatin muutaman villiporkkanan ja loput siemenet kylvin suoraan maahan. Esikasvatetut siirsin myöhemmin suorakylvettyjen seuraksi. Kukkivat kaikki kohtalaisen samaan aikaan myöhemmin kesällä. Viime vuotisia nousee mullasta mukavasti. Kellarissa on esikasvatuksessa Daraa. Ajattelin toimia sen kanssa viime vuotiseen tapaan eli loput Darat kylvän suoraan maahan. Esikasvatetuista osan laitan ehkä ruukkuun, jos suinkin kaksi itänyttä suklaakosmosta jaksaa kasvaa Daralle kaveriksi.

Rosa Lumo hengissä ja herää

Muistatte ehkä, kuinka viime kesänä kaivoin ylös ja siirsin pensasruusuja toiseen paikkaan. Siinä hommassa otin riskin menettää yhden tai kaikki ruusut. Nyt näyttää, että riski kannatti. Jokainen on hengissä ja herännyt. Rosa Mundi sai hiukan siipeensä mäntyä kaataneen metsurin saappaasta, mutta Ilo-ruusun lailla se on päättänyt jatkaa yhteiseloa kanssani.

Lumon suhteen olin pitkään epävarma, kuinka se selviytyy. Siirron yhteydessä leikkasin pensaita rajusti, jotta latvusto olisi edes jonkinlaisessa tasapainossa suhteessa väkisinkin toimenpiteessä vaurioituneisiin juuriin. Muutama elinvoimainen silmu on jo ilmestynyt Lumon mataliin varsiin ja tyvestä nousee uutta elämää.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Punakolmilehden olen istuttanut rhodon siipien suojaan. Ehkä turhankin lähelle, koska joka kevät joudun nostelemaan rhodon oksia löytääkseni kolmilehden. Siellä se taas availee lehtirulliaan. Nyt pitää olla tarkkana, että ehdin myös kukan nähdä. Suojaisassa ja katseilta piilossa punakolmilehti osaa aina yllättää nupuillaan.

Olen välillä miettinyt, pitäisikö kasvi siirtää paikkaan, jossa se olisi enemmän näkösällä ja helpommin huomattavissa. Ei ole tullut siirrettyä. Ehkä annan tämän yksilön jatkaa elämäänsä paikassa, jossa se tuntuu hyvin viihtyvän. Ja ostan toisen, kunhan keksin sen näkyvämmän paikan.

Loisteliaista tulppaaninäkymistä luovuin siinä vaiheessa, kun peurat kävivät maasta nousevia sipulikukkiani urakalla popsimassa. Ilokseni olen löytänyt useammasta tulppaanista nupun, joka on ilmeisesti peurojen vierailun aikaan ollut vielä turvassa mullassa. Joissain tulppaaneissa nuppu on mennyttä ja joissain pahoin vaurioitunut.

Fritillaria imp. Rubra - Keisarinpikarililja

Keisarinpikarililjojen ahkeraa jumppaa olen seurannut suurella kunnioituksella. Yöpakkasten jäljiltä yhä korkeammiksi venyvät varret ovat aamuisin täysin kumarassa. Niin vain auringon lämmittäessä ja plusasteiden lisääntyessä liljat vähitellen suoristavat selkänsä seisoen taas tanakasti pystyssä iltaan saakka. Missähän mahtaa kulkea niiden jumppaamiskeston kipuraja? Toivottavasti niin kovaa pakkasta ei tänä keväänä tulekaan, että nämä keisarilliset liljat väsyisivät aamujumppaansa.

Hedelmätarha


Vaikka aurinkoiset säät hivelevät silmiäni ja sieluani, toivon reipasta annosta sadetta. Maa on todella kuivaa. Olen suosiolla jättänyt nurmikon rapsuttamisen, sillä ensimmäisen leikkuun yhteydessä kuivuneet lehdet ja muu sälä muuttuu nurmikon ruoaksi. Nurmikko on jo selvästi hereillä ja kasvaa siinä, missä kaikki sinne eksyneet rikatkin. Ihan vielä ei pääse ruohonleikkuria käynnistämään. Kanttauksia sen sijaan voisi jo siistiä.

Pionipolku


Moni kevättyö on tehty ja toinen mokoma tekemättä. Kärräsin lehtikomposteista ruusuille ja muille perennoille kypsyneen aineksen ja loput käänsin takaisin muhimaan. Odotan vielä hetken aikaa, josko tulisi sade kastelemaan maata. Sen jälkeen ryhdyn istuttamaan hankittuja perennoja.

Päätin myös kiskoa alapihan Kriikunapolkua reunustavat kiemuraiset muovinauhat pois ja korvata ne turveharkoilla. Projektin aloittamista häiritsee vähän pohdinta, ostanko turveharkkoja vai keksinkö niille jonkun toisen vaihtoehdon. Turpeennosto on vahingollista suoluonnolle ja turpeen energiakäyttö kiihdyttää ilmastomuutosta. Turpeen käyttö viljelyssä ja puutarhoissa tulee sekin kyseenalaiseksi, koska se nostetaan suosta energiaturpeen tavoin. Eipä ole fiksua käyttää muoviakaan. Elämme jatkuvien muutosten maailmassa. Pohtimista ja valintojen tekemistä riittää.

Scilla bifolia - Pikkusinililja

 Omistaa vähän maata, rapsuttaa sitä kuokalla,
kylvää siemeniä ja katsella niitten heräämistä eloon -
siinä ihmisen yksinkertaisin ilo,
miellyttävintä mitä hän voi tehdä.

-Charles Dudley Warner-
(amerikk. esseisti ja Mark Twainin ystävä)