Syötävää omasta puutarhasta

 
Viimeistä viedään eli heinäkuu päättyy tänään. Syytä murheeseen ei ole, sillä edessä on elokuu, joka on oikein hyvä kesäkuukausi. Illat pimenevät aikaisemmin, mutta lämpöä ja aurinkoa saattaa olla jopa enemmän kuin alkukesästä. 

Runsaat sateet ja sopiva lämpö näkyy kasvimaallakin. Lavakauluksissa on tolkuttoman paljon vesiheinää. Aina sitä vähän löytyy, mutta nyt se vyöryy muutamista laatikoista yli äyräiden. Alkukesästä oli kuivempaa ja silloin laiminlöin kitkemistä ja kastelua. En vain ehtinyt riittävän usein letkun varteen. Sittemin pilvet ovat hoitaneet kastelun niin hyvin, että vain muutaman kerran olen letkulla tai sadettimella kasvimaata kastellut.

Puutarha on jo jonkin aikaa antanut satoaan. Herukat on jo kerätty ja mehustettu. Viimeksi muutama päivä sitten karviaiset, jotka kerättiin kimpassa veljenvaimon kanssa. Jutellen ja kuulumisia jakaen aika marjapensaissa kului nopeasti ämpärien siinä samalla täyttyen. Pensaisiin jäi vielä karviaisia, kun alimmat olivat vielä vähän raakoja.

Herneet kuvattu heinäkuun alussa.

Yhdessä lavakauluksessa oli herneitä. Niitäkään ei enää montaa palkoa ole, kun kävin ne edellisviikonloppuna keräämässä. Suurin osa syödään sellaisenaan, koska yhdestä lavakauluksesta ei mitään jättisatoa saa. Ihan omaksi naposteluiloksi herneitä yleensä kylvän.

Anisiisoppi

Viime kesänä esikasvatin anisiisoppia, joka on tänä kesänä roihahtanut valtavaan kasvuun. Kukat keikkuvat metrin korkuisina ja houkuttelevat pörriäisiä luokseen. Anisiisoppia käytetään esimerkiksi yrttiteen valmistamiseen ja leivonnaisten maustamiseen ja koristeluun. Leipomiset ovat jääneet varsin vähälle, joten anisiisopit ovat saaneet rauhassa huojua kasvimaan laidalla pörriäisten ilona.

Anthriscus cerefolium - Kirveli

Kylvin toukokuun lopussa kirveliä, joka on kasvanut voimalla. Tämä maustekasvi olisi kannattanut kylvää pienissä erissä sen sijaan, että laittaa koko pussin siemeniä kerralla. Kuivasin kirveliä ja loput ovat jääneet lavakaulukseen kukkimaan. 

Kirveli on yksi ranskalaisen keittiön fines herbes -sekoituksen yrteistä. Muut ovat persilja, rakuuna ja ruohosipuli. Kirveli sopii keittoihin, munaruokiin ja kalan mausteeksi. Siinä on hienoinen aniksen maku, joka säilyy parhaiten lisäämällä kirveli ruokaan kypsennyksen loppuvaiheessa.

Borago officinalis - Kurkkuyrtti/Rohtopurasruoho

Kurkkuyrttiä kylvin keväällä, mutta kylvämässäni paikassa siitä ei ole näkynyt vilaustakaan. Sen sijaan se ryhtyi kasvamaan herneiden kumppanina lavakauluksessa. Minun puolestani sai kasvaa siellä. Olen käyttänyt kurkkuyrtin kukkia mm. jälkiruokien koristeena. 

Tänä kesänä jälkiruokia on tullut tehtyä harvemmin ja vielä harvemmin olen niitä kurkkuyrtillä koristellut. Kunhan kasvaa kasvimaan ilona ja siementää siten, että se toivon mukaan nousee taas ensi kesänä jostain kummallisesta paikasta.

Mangoldi

Mangoldia olen kasvattanut jo monena vuotena peräkkäin. Pelkästään sen kaunis ulkonäkö on hyvä syy kylvää siemeniä. Käytän mangoldia pinaatin tapaan mm. suolaisissa piirakoissa. Lisään sitä myös uuni- ja pataruokiin. Löysin Mama's Garden -blogista erinomaisen mangoldipastan ohjeen, jota tulikin jo kokeiltua ja hyväksi havaittua.

Kasvihuoneesta on saatu tomaatteja niin mukavasti, ettei kesäaikaan tarvitse niitä kaupasta ostaa. Kaikki kasvattamani ovat kirsikkatomaatteja, koska ne kypsyvät nopeimmin ja tuottavat parhaiten pienessä kennokasvarissani.

'Sungold', 'Supersweet', 'Gardener's Delight ja 'Yellow Pearshaped' ovat kasvaneet kasvarin kattoon. 'Orange Dream' on matala MicroDwarf-lajike, johon olen tutustunut Kivipellon Sailan ansiosta. Suurkiitos hänelle. Samoin 'Vilma' on matalakasvuinen lajike, joka 'Orange Dreamin' ohella tuottaa erittäin hyvin satoa.

Kurkku

Kurkut alkoivat tuottaa satoa heti kesäkuussa. Laitoin 'Cordobaa', 'Sherpaa' ja 'Beit Alphaa' kaksi kutakin ja niinpä olimme juhannuksen aikaan hukkua kurkkuhin. Jaoin niitä naapureille ja sukulaisille. Hölskykurkkuja oli pöydässä lähes joka aterialla. 

Koleiden heinäkuun alun päivien jälkeen kurkkutuotanto on hyytynyt. Nyt ne kukkivat taas enemmän, joten saapa nähdä, ehtivätkö vielä pukata uusia pötkylöitä ruokapöytään.

Paprikaa on punaiseksi kypsyvää 'Roter Aubsburgeria', josta satoa onkin tullut jo mukavasti. 'California Wonder' on vielä vihreänä. Samoin pitkulainen 'Zazu', joka kypsyessään muuttuu keltaiseksi. 

Paprikaa pilkon mm. salaattiin. Muut säilön pikkelssimäiseksi lisukkeeksi.

Omenasadosta näyttää tulevan aika hyvä. Huvitus ja Valkeakuulas alkavat jo hissukseen kypsyä syöntikuntoon. Punakanelilla menee vielä tovi kypsymiseen. Syysomena, jonka nimestä en ole varma, on parhaimmillaan syys-lokakuussa. 

Omenia olisi hyvä harventaa, jotta jäljelle jääneille riittäisi tilaa ja energiaa kasvaa kunnon kokoisiksi. Tätä en koskaan muista tehdä. Puut tekevät harvennusta omatoimisestikin. Siksi minulla on hedelmätarhassa jo valmiina harava ja ämpäri, joiden avulla voin helposti kerätä pudokkaita.  

Daucus carota 'Dara'

Tänä vuonna en kylvänyt ainuttakaan koristeporkkanan siementä. Mahdoinko tehdä niin viime vuonnakaan? Ilmeisesti koristeporkkanaa ei tarvitse kylvää jatkossakaan, sillä niitä putkahtelee omatoimisesti kasvimaan nurkilla sieltä sun täältä. 

Sopivissa paikoissa saavat kasvaa, kasimaan käytäviltä kitken taimet pois. Kohtapuoliin aion kiskoa itseni korkuisiksi kasvaneet daucukset pois kasvimaalle johtavan polunpätkän reunalta. Kaatuvat kulkureitilleni ja erityisesti sateen kastelemina tuntuvat ilkeiltä paljaissa säärissä ja kasvoilla.

Netissä tälle kasville on useampi nimi. Siitä puhutaan villiporkkanana ja rikkaporkkanana. Käytän mieluiten koristeporkkana-nimeä, koska minusta tämä kasvi on kaunis lisä kasvimaan kesässä. 

Spagettikurpitsat kasvamassa

 
Kasvimaalta olen hakenut ruokapöytään perunoita ja sipulia sekä muutaman porkkanan. Muuten porkkanat ja punajuuret saavat vielä kasvaa kokoa. Valkosipuli näyttää päällisin puolin hyvältä. Tarkempaa tutkimusta en ole tehnyt. Yrteistä basilikaa, tilliä, persiljaa ja ruohosipulia olen hakenut tasaiseen tahtiin ja useimpia niistä silpunnut pakkaseen talven varalle.

Salaattia en tänä vuonna kylvänyt ollenkaan, kun yleensä sitä on aivan liikaa. Ostin kaupasta juurellisen salaatin, josta söimme valtaosan ja lopun laitoin lavakaulukseen. Siellä se on tuottanut kivasti syötävää. Enemmänkin olisi saanut olla, sillä ateriakumppanuuden lisäksi käytän salaattia paljon leivän päällä.

Kesäkurpitsa ei ole ollut kovin tuottoisa. Sain sentään pari kypsää pötkylää, joista aion tehdä kurpitsarisottoa. Yksi isokokoiseksi kasvava Tom Fox -kurpitsa oli hyvällä alulla, mutta katosi yhtenä yönä mystisesti. Olisiko pihassa jatkuvasti tepastelevat varikset ja harakat olleet asialla? Spagettikurpitsaa on tulossa useampi. Hyvä, niistä pidän kovasti. 

Kesällä on kiva vähän kierrellä ja käydä mielenkiintoisissa paikoissa. Minun kesäni on tänä vuonna kulunut etupäässä omissa nurkissa. Kahdesti olen käynyt eri kokoonpanoilla Nummella sijaitsevassa Kasvihuoneilmiössä. Ei ole ollut tarkoituskaan ostaa sieltä mitään. Kunhan on käyty katselemassa kaikkia kummallisuuksia, joita pöydät ja hyllyt ovat täynnä.

Kasvihuoneilmiö on hyvä kahvittelupaikka. Kuumana päivänä kahvit voi juoda siellä ulkonakin. Paikkahan on sananmukaisesti kasvihuone, jossa aurinkoisena hellepäivänä avonaisista kattoikkunoista huolimatta lämpötila nousee liiankin korkeaksi.

Kahvin kumppaniksi otimme kummallakin kerralla paikalla leivottavan donitsin. Se on todellakin iso kuin lautanen ja painaa noin 500 g. Ensimmäisellä kerralla jaksoin syödä donitsin. Toisella kerralla pyysin pussin, jolla sain tuotua syömättä jääneen puolikkaan kotiin. Donitseja voi ostaa myös mukaan otettavaksi.

Viinirypäle Zilga

Leikkasin rypäle Zilgaa keväällä reippaasti. Ajankohta oli täysin väärä, sillä voimakkaan nestevirtauksen vuoksi köynnös olisi voinut vuotaa kuiviin ja kuolla. Näin ei onneksi käynyt. Viiniköynnöksen tärkein eli syysleikkaus tehdään marraskuussa. Kasvukaudella taasen tehdään kesäleikkausta, jonka tarkoituksena on taata kypsyville rypäleille enemmän valoa ja kokoa.

Viime syksynä Zilga tuotti rypäleitä 4½ ämpärillistä. Nyt ei todennäköisesti aivan yhtä paljon tule, mutta runsaasti kuitenkin.

Auringonkukka 'Astra Gold'

 

Syötävien herkkujen lisäksi puutarha tuottaa tottakai myös silmäniloa. Mikäs on pihalla kierrellessä, kun ruoan poristessa hellalla voi alkupalaksi käydä tankkaamassa kauneutta.

Aurinkoista viikonvaihdetta ja keveitä askelia kohti elokuuta! 

Pakastemarjapäivä

Aronia

Sää vaihtelee voimakkaasti. Yhtenä päivänä sataa vettä räntää lunta. Seuraavana lunta ja kolmantena päivänä silkkaa vettä vaakasuorassa. Mahtuu siihen väliin sentään yksi auringon kultaama pakkaspäivä, jolloin puutarhan hangella kimaltelee satoja timantteja. Tällainen päivä oli lauantaina. Kameran kanssa kierrellessäni annoin päivälle nimen Pakastemarjapäivä.

Koristeomena Musta Rudolf

Pakkanen oli "sokeroinut" puiden ja pensaiden marjat silmin syötäviksi herkuiksi. Siellä täällä sädehti jokunen timanttikin. Koristeomenoissa on joka vuosi hedelmiä pitkälle kevääseen.

Tuurenpihlaja

Tänä vuonna tuurenpihlajissa - kuten pihlajissa yleensäkin - on myös runsaasti marjoja. Olen kuullut sanonnan, että luonto huolehtii omistaan eli pihlajanmarjat ovat erityisesti lintuja varten. Nyt syötävää näyttää olevan niin paljon, etteivät linnut ole ehtineet verottamaan paljoakaan aronioita tai pihlajia.

Villiviini

Terassin kupeessa kasvava villiviini on pihassani ainoa villiviini, joka tekee vuosittain edes muutaman marjan. Tänä vuonna mustikan kokoisia marjoja on paljon. Vaikka osa niistä on jo varissut maahan tai tulleet pikkulintujen syömiksi.

Mustilanhortensia

Useimmat kasvit ovat jo luopuneet lehdistään ja kukistaan. Hortensioissa ruskettuneet terälehdet ovat edelleen tiukasti kiinni. Eipä kovin usein tule ajatelleeksi, että kasveilla voi olla myös talvella esteettinen arvonsa. Havuilla ja muilla ikivihreillä tottakai. Mutta hortensioissa pidän paljon nimenomaan niiden kukkien koristeellisuudesta. Etenkin niiden yksityiskohtia läheltä katsottuna. Niissä on jotain keijukaismaista, satumaista, perhosmaista. Kevyttä herkkyyttä.

Jänöjussien valtatie

Kovin paljon ei omassa pihassa kasvien ihmeitä talvisena päivänä riitä. Silloin on suunnattava katse maahan. Jäniksiä kulkee varmasti pihallakin läpi vuoden. Lumisena aikana sen näkee konkreettisesti. Joihinkin paikkoihin syntyy suorastaan valtatie jänisten loikkiessa tuttuja polkujaan. 

Löysin noiden tassunpainamien läheltä myös sorkkien painaumia. Peura oli kaiketi aikonut soittaa ovikelloa, mutta ei ollutkaan uskaltautunut nousemaan paria porrasta ulko-ovelle. Niinpä se oli jatkanut matkaa makkarien ikkunoiden alta käytävää pitkin ja loikannut puiston puolelle. Tervemenoa vaan - eikä takas tulemista!

Naapuruston kolme kissaa kiertävät säännöllisesti meidän talon. Näistä tassunjäljistä ei voi päätellä, menikö tästä puutarhatiikerimme Mamis vai valkeakauluksinen mustaturkki Golf. Pienikokoinen Golfin äiti Tamiko ei käy joka päivä.

Kun olen tutkinut maahan painuneita jälkiä riittävästi, nostan katseeni ylös. Pilvissä riittää ihmettelemistä. Auringonnousu aamulla ja lasku illalla saavat usein liikettä niveliini, kun pitää käydä kameran kanssa kuikuilemassa sopivia kuvauskulmia. Toisinaan olen niin laiska, etten jaksa pukea päälleni ja mennä pihamaalle kuvaamaan. Ikkunasta tähtäillen ei kovin hyviä kuvia tule. Esteenä on pylväitä, rännejä, ikkunankarmeja ja milloin mitäkin. Onpahan silti tullut ikuistettua palavan punaisena hohtavat männynrungot tai hennot helmiäispilvet.

Nämä kuvat ovat muisto vain - toistaiseksi. Juuri nyt tuuli ujeltaa nurkissa ja sade vihmoo ikkunoita. Illan pimeydessä puut ojentavat tummina oksiaan kohti valjuja katuvaloja. Ehdinpä kuitenkin tallentaa pakastemarjapäivän kauneuden. Kunnes seuraava sellainen saapuu.

Marraskuu lähenee loppuaan. Pian aloitamme joulukuun...

Hyötytarhan antimia

Vuodenvaihteen kohokohtia on päästä miettimään kylvöjä ja esikasvatuksia. Siemenpussit rapisevat, pesuhuoneen lattia täyttyy taimipoteista ja vesi nousee kielelle omaa satoa odotellessa. Taloudellisesti pienimutoinen hyötykasvatus ei kannata, mutta sepä ei olekaan tärkein asia. Parasta on seurata kasvun ihmettä, nähdä työnsä tulokset konkreettisesti ja tietää takuuvarmasti, missä lautaselle tuotu kurkku on kasvanut.

Retiisit ja ensimmäiset kurkut 14.6.

 
Retiisit kylvin kukkalaatikkoon kasvihuoneeseen jo huhtikuussa. Retiisi itää viileämmässäkin. Kahdesta kukkalaatikosta saimme satoa toukokuun lopussa. Silloin olin jo kylvänyt lisää retiisejä lavakaulukseen.Kasvihuoneeseen laitoin Saxaa ja Cherry Belleä. Lavakaulukseen vain Cherry Belleä, joka kasvaa nopeasti mehukkaaksi ja isokokoiseksi. Parhaillaan lavakauluksessa on jo toinen retiisikylvös kasvamassa.

Kurkku Sherpa

Jos jotain kasvarissa kannattaa kasvattaa, niin kurkkuja. Helppoja ja tuottoisia. Ensimmäiset kurkut kypsyivät kesäkuun alussa. Sen jälkeen kurkkuja on riittänyt niin paljon, että muutaman annoin jo naapurille hänen käydessä meitä moikkaamassa.

Olen jämähtänyt samoihin tuttuihin lajikkeisiin, vaikka voisi olla järkevää kokeilla välillä muitakin. Tänä vuonna muistin varastossani olevan Cordoban siemeniä, vaan ei ollutkaan. Kaupoista sitä ei löytynyt, enkä ehtinyt netistä tilaamaan. Kesän kurkuiksi valikoituivat sitten tuttuun tapaan Sherpa, Beth Alpha ja parin vuoden tauon jälkeen La Diva.

Tomaatti Sungold

Kylmä kevät jatkui ja jatkui. Aloin olla huolissani, kasvavatko kurkut ja tomaatit kellarin katon läpi asuintiloihin. Vihdoin koitti sen verran lämpimät säät, että saatoin rahdata hyötykasvini kasvihuoneeseen. Harsoteltoissa olivat tavallista pidempään, mutta niistäkin päästiin aikanaan eroon. Tomaatit ja kurkut kasvavat kellarissa vankoiksi. Kasvattamossani ei ole lainkaan luonnonvaloa, mutta taimitarhalta ostamani tehokas kasvilamppu syttyy ja sammuu ajastimella pitäen huolta suojateistani. 

Tomaatti Golden Sunrise

 
Joissakin tomaateissa oli jo raakileita niiden muuttaessa kasvihuoneeseen. Tänä vuonna kypsymistä on saanut odotella vähän pidempään. Sungold ehti ensimmäiseksi. Gardener's Delight taitaa kiriä  kakkoseksi. Muita tomaatteja ovat: Supersweet, Golden Sunrise, Yellow Pearshaped, Bumble Bee ja Pink Tiger.

Paprika Zazu

Viime vuoden runsaasta ja onnistuneesta paprikasadosta innostuneena laitoin niitäkin enemmän. Jonkun verran pilkoin paprikoita tuoresalaattiin. Pääosan säilöin etikkamausteliemeen ja siitäpä tulikin hyvää.

Paprika California Wonder

Keltaisen, pitkulaisen Zazun lisäksi kasvamassa on California Wonderia ja punaoranssia Lombardoa. Lisäksi kahdessa isossa purkissa on pojalta saaduista siemenistä kasvavaa chiliä, jonka pienet hedelmiä on jo kehittymässä. Tämä chili on aika voimakasta, mutta ei sentään ihan mahdotonta. Se käy tuoreena ja kuivattuna hyvin ruoan maustamiseen.

Paprika Lombardo

 
Pieneen kennonkasvariin ei kovin paljon kasvatettavaa mahdu. Täytän tilan niin, että juuri ja juuri mahdun itse käytävälle kasvejani hoitamaan ja satoa poimimaan. Tänä vuonna tomaattien varret ovat tavallista kiemuraisempia kallistuen voimakkaasti käytävää kohden. Täytyy olla entistä varovaisempi, ettei kasvarissa kääntyessään vahingossa katkaise isoja oksia tai pahimmassa tapauksessa varsia.

Kurpitsat

Lavakauluksia meillä on 10. Kahdeksan niistä sijaitsee entisen avokasvimaan paikalla. Myöhemmin hankin kaksi uutta laatikkoa, joista ysi on sijoitettu kasvarin ja sadevesitynnyrin viereen. Siinä kasvaa tänä vuonna tuoksuherneitä, kehäkukkia, ruiskukkia ja samettikukkia.

Kymppilaatikko oli vuosi sitten aidan puistonurkassa, vaahteran oikealla puolella. Silloin siinä oli kosmoskukkia. Ajatus oli, että kosmokset viherryttäisivät ja värittäisivät muuten hankalaa paikkaa. Kuivan kesän vuoksi laatikkoa sai kastella yhtenään ja silti kosmokset jäivät matalimmiksi, eivätkä kukkineet kovin runsaasti. Jo syksyllä siirsin kymppilaatikon vaahteran vasemmalle puolelle, puun ja harmaan lehtikompostin väliin. Nyt siinä on kurpitsaa ja kesäkurpitsaa.

Siirtäessäni kymppilaatikon syksyllä uudelle paikalle, jouduin luonnollisesti sen tyhjentämään. Osan vanhasta mullasta kippasin takaisin laatikkoon siirron jälkeen. Laitoin sinne myös syksyllä haravoituja lehtiä. Keväällä lisäsin ja sekoitin vanhaan multaan/lehtimassaan biokompostorista kärryllisen tavaraa. Ja kaiken päälle uutta pussimultaa, johon sitten istutin esikasvatetut kurpitsat.

Kurpitsat kasvavat hyvin ja tuottavat jo hedelmää. Pyöreitä Tom Foxeja on jo muutama kasvamassa. Kurpitsalla on tilaa luikerrella pois laatikosta, sillä vaahteran ja aitanurkan välissä ei nurmikkokaan kunnolla kasva. Kuiva paikka täynnä vaahteran juuria saakoon näin kesäisen tehtävän toimia kurpitsalonkerojen vallattavana.

Viime kesänä kesäkurpitsasato oli syystä tai toisesta aivan onneton. Nyt varsinkin keltaisia kesäkurpitsoja kasvaa ja kypsyy vauhdilla. Vihreistäkin on jo satoa tulossa ja saatu. Kesäkurpitsan kasvuvauhti on melkoista. Yhtenä päivänä laatikossa on pari pientä vauvaa ja seuraavalla kerralla isoja mötiköitä.

Kesäkurpitsa on hyvää ihan vaan salaattiin pilkottuna, mutta saa siitä myös monenlaista muuta ruokaa. Tykkään erittäin paljon spagettikurpitsasta, mutta niiden esikasvatus ei tänä vuonna onnistunut. Siemenet eivät vain itäneet. Spagettikurpitsa on herkullista uunissa valmistettuna.

Mangoldi

Mangoldia pitää joka kesä olla. Ihan jo sen kuvauksellisuudenkin vuoksi, mutta tottakai se on myös hyvää syötävänä. Mangoldin kaverina kasvaa porkkanaa. Tänä vuonna käytin kumppanuuskasvien valinnassa apuna Tiiu Kukkasjärven kevään oivallista teosta "Omavaraistelua kaupunkipihalla". Kirjasta löytyy selkeä taulukko, jonka avulla on helppo löytää omille kylvöksille sopivat kaverit.

Vitoslaatikossa kasvaa lehtiselleriä, lehtikaalia ja salaattia. Rukolaa kylvin laatikon toiselle reunalle muutaman vanhan siemenen. Suurin osa syötiin, muutama ehti kukkaan. Tilalle laitoin kaupasta ostetun lehtisalaatin, josta onkin riittänyt syötävää. Yhdestä ostoruukusta taitoin osan viikonlopun salaattiin, lopun laitoin multaan. Siitä kasvoi muhkea pehko, joka kasvaa ja rehottaa ahkerasta verottamisesta huolimatta. 

Ykköslaatikossa on punajuurta: nauhallinen Moulin Rougea (joka iti huonosti) ja raidallista Barbietolaa. Retiisiä on nousemassa kolmas satsi. Pässä on tilliä. Vapaapenkkiin istutin esikasvatetun timjamin ja basilikan. Timjami voi hyvin. Basilika kärsi alkukesän kylmistä öistä ja on huonossa hapessa. Ostin juhannukseksi kaupasta basilikaa, josta olen osan käyttänyt ruoanlaitossa. Juurakon istutin Vapaapenkkiin, jossa se näyttää viihtyvän hyvin.

Käytän lavakauluksissa myös vuoroviljelyä eli kasvit kiertävät laatikoissa yhden tai maksimissaan kahden vuoden välein. Ainoastaan kahdessa laatikossa istutukset pysyvät vuodesta toiseen samoina. Toisessa on parsaa ja toisessa pensasmustikkaa ja mesimarjaa, joista mesimarja on tehokkaasti vallannut kohta koko laatikon itselleen.

Tagetes 'Favourite Red' - Samettikukka

Aiemmin jo mainitsin ysilaatikossa kasvavan kesäkukkia. Samettikukkia esikasvatan kellarissa. Tänä vuonna kuvan Favourite Redin ohella Jolly Jesteriä, Fireballia ja Strawberry Blondia.

Tuoksuherneet

Tuoksuherneiden esikasvatus lähti uuteen loistoonsa löydettyäni muutama vuosi sitten ruotsalaisen Cecilia Wingårdin ohjeet. Niiden avulla tuoksuherneet ovat onnistuneet entistä vaivattomammin ja paremmin lopputuloksin. 

Aiemmin istutin esikasvatetut tuoksuherneet isoon ruukkuun. Viimeisimpänä kesänä tuo ruukku oli muovia, joka kuivuessaan keveni niin merkittävästi, että vähänkin voimakkaampi tuuli kaatoi sen monta kertaa päivässä. Lavakauluksen suuri multatila ei kuivu yhtä herkästi kuin ruukku. Kasvin juurillekin on enemmän tilaa, mikä varmasti lisää niiden viihtyvyyttä.

Viime vuonna istutin tuoksuherneet ysilaatikon takalaitaan. Tueksi laitoin koottavan, metallisen lehtikompostin kaksi osaa limittäin siten, että ne ulottuvat lavakauluksen pitkittäissuunnassa laidasta laitaan. Näin tuoksuherneet kiinnittyvät kärhillään jo kasvuvaiheessa tukeen. Tarvittaessa voi lisätä tukinaruja. Tuoksuherneet muodostavat kukkaisan seinän ja peittävät samalla näkymän takana olevaan valkoherukkaan. 

Tuoksuherneiden edessä kasvavat kehäkukat eivät vielä kuki. Sen sijaan ruiskukat jo kukkivat ja kaatuilevat kehäkukkienkin päälle. Etureunassa on samettikukkia, jotka puolestaan vyöryvät laidan yli kohti nurmikkoa.

Kosmoskukat

Kutoslaatikossa on pääasiassa kehäkukkia. Laidassa näkyy myös kesämalvikkia, joka ei taida jaksaa kilpailla kosmosten kanssa. Sinänsä sääli, sillä pidän kovasti myös kesämalvikista. Sen kukka on kaunis ja kuvauksellinen. Tajusin vasta hiljakkoin, että olisin voinut kylvää kesämalvikkia myös Vapaapenkkiin, jossa pari vuosi sitten istutettua syyshortensiaa eivät vielä varjostaisi kesäkukkia. Enää en viitsi hakea kaupasta uusia siemeniä. Ehkä eivät ehtisi kasvaakaan kukkimiskokoonsa.

Kosmoskukka 'Velouette'

Kosmoskukkiin on jo ilmestynyt nuppuja. Ensimmäiset avautuvatkin. Kylvin kolmea erilaista: Velouette, Early Summer ja Candy Stripe. Tuoksuherneitä olen jo leikannut muutamia maljakkoon. Toivon mukaan saan poimia myös kosmoskukkia. Uskon näin käyvän. Isosta määrästä niitä yleensä riittää.

Mehiläisen vasut täynnä siitepölyä

Kasilaatikosta syötiin alkukesästä omaa parsaa. Muutama jäi kasvamaan ja kukkimaan omia aikojaan. Yhtenä iltana huomasin kuvauskierroksella mehiläisten pörräävän parsan kukinnoissa vasut täynnä oranssia siitepölyä.

Ruohosipulia en enää lavakauluksiin kylvä. Niitä kasvaa muutamassa kukkapenkissä ja Vapaapenkin kasvimaan puoleisessa laidassa monivuotisina. Käyn leikkaamass ruohosipulia tarpeen mukaan ruokaa laittaessani. Pakastan sitä myös talveksi valmiiksi silputtuna. Osa saa kukkia rauhassa. Persiljaakin on muutama nippu lähellä ruohosipulia. Viime talvena persiljan talvehtiminen onnistui hyvin.

Daucus carota - Villiporkkana

Aidan reunustalla, villiviinien tyvessä kasvaa villiporkkanaa. Ensimmäisenä keväänä esikasvatin muutaman taimen ja istutin ne aidan viereen. Sittemmin olen ripotellut siemeniä ja varmasti myös siementävät itse.

Daucus carota 'Dara' - Villiporkkana

Villiporkkana Darakin on vihdoin päättänyt viihtyä kasvimaan kupeessa. Minusta se ei ole niin punainen kuin siemenpussin kuvassa. Ei haittaa. Pidän kovasti villiporkkanoista ja iloitsen niiden lisääntymisestä.

Ruiskukkia kylvin pari kesää sitten aidan vierustalle. Ne ovat päättäneet jäädä sinne jokavuotisiksi väripilkuiksi. Tosin mix-pussukoiden väreistä ainoastaan sinisen siemenet kylväytyvät. Muut värit kaikkoavat sen yhden kesän jälkeen.

Kakkoslaatikossa on valkosipulia. Vuosi sitten syksyllä kylvetyt valkosipulit käytännössä mätänivät kammottavan jääkannen vuoksi, emmekä saaneet satoa ollenkaan. Tilasin suosikkiamme Aleksandraa netistä. Nyt näyttäisi olevan hyvä sato tulossa. Hienoa, sillä valkosipulia kuluu keittiössämme runsaasti.

Tavallista sipulia laitoin pussillisen seiskalaatikkoon. Nekin ovat hyvässä kasvussa. Pussissa oli istukassipuleita niin paljon, että laitoin niitä muutaman myös Vapaapenkkiin. Vuosi sitten pistelin ylimääräiset sipulit marjapensaiden väliin. Kyllä ne sielläkin kasvoivat, mutta jäivät pienikokoisiksi. Syynä ainakin osittain lienee kuivuus. Marjapensasaluetta en kastellut. Kasvimaata ja sen läheisiä paikkoja tulee joka kesä kasteltua ahkerasti. Erityisen paljon kuivina jaksoina.

Allium cristophii - Tähtilaukka

Aidan vierustalla kasvaa muutama iso tähtilaukka. Ne ovat viihtyneet paikalla jo useamman vuoden. Sijainti ei ole hienolle kasville paras mahdollinen, sillä ne joutuvat taistelemaan näkyvyydestä villiviinin kanssa. Täytyykin laittaa "korvan taakse", että hankin näitä syksyllä istutettavaksi muualle puutarhaan.

Omena Huvitus

Omenasato tulee tänä kesänä olemaan heikko. Huvitus kukkii näköjään joka vuosi runsaana, niin nytkin. Punakaneli, valkeakuulas ja syysomena kukkivat varsin vaisusti. Kylmyyskin saattoi verottaa niiden pölytystä. Viime kesänä meille ilmestyi ensimmäisen kerran omenankehrääjäkoita. Suihkutin suurimpia esiintymiä vedellä. Tänä kesänä seittirykelmiä on tosi paljon. Annoin olla. En ala myrkkyjen kanssa touhuamaan. Vesiletkujenkin kanssa sai kesäkuun aikana sai seisoa riittävästi.

Huvituksen vesiversot

Tapaan leikata omenapuiden vesiversot heinäkuun puolivälin tienoilla. Pian on sen homman aika. Huvitus tekee aika runsaasti vesiversoja, valkeakuulas vain muutaman. Muut omenapuut siltä väliltä. Omenapuillamme on jo ikää, eikä niillä muuten ole paljoakaan leikkaustarvetta. Kevättalvesta saatan jotain oksia lyhentää.

Kriikunoista ei tule satoa ilmeisesti ollenkaan. Puut kukkivat valkoisenaan, mutta juuri silloin osui tosi kylmät ja tuuliset päivät. Kukat satoivat valkoiseksi lumeksi nurmelle. Pölyttäjiä ei näkynyt, ei siis hedelmiä. No, onpa ollut useita perättäisiä runsassatoisia vuosia. Levätköön välillä.

Karviainen

Kahdesta karviaispensaasta tulee marjaa kivasti. Samoin kahdesta isosta punaherukasta. Mustaherukka PohjanJätit siirsin viime kesänä parempaan. Paikkaan. Ovat elossa ja muutama marjakin maistiaisiksi näyttää tulevan.

Samettikukat parsalavan päässä

Tästä tuli taas pitkä jorina, jonka voi ihan luvalla kelata pikana. Tai katsoa vain kuvat. Olen istunut tietokoneen ääressä pitkän tovin, joten nyt on kiirehdittävä suihkuun. Telkussa on lauantai-illan ratoksi pari katsottavaa ohjelmaa: Shetlandsaaren murhat kera miellyttävän Jimmy Perezin (Douglas Henshall) ja iltauutisten jälkeen uudet jakson Vera Stanhopea. Taattua Ann Cleevesin kirjoihin perustuvaa tuotantoa.

Arjet vaikeudetkin on taas selätetty, kun antihistamiinit ja kortisoni kukistavat hyvässä tahdissa ampiaisen aiheuttamat vaivat. Maailma näyttää paljon paremmalta molemmin silmin katsottuna.

Ihanaa sunnuntaita, onnistuneita Avoimia puutarhoja!