Aikaansaannoksia

Acer - Vaahtera

 

Mediassa kirjoitellaan syyhystä, norosta ja jos jonkinlaisista ihmisiä vaivaavista viruksista. Minä olen muuten terve, mutta epätavallinen velttous ja aikaansaamattomuus häiritsee liiaksi. Auringonpaisteella on ihmeellisen piristävä vaikutus, joten toivon sitä tulevinakin päivinä entistä enemmän. Jospa into alkaa sisälläni pullistella samaan tapaan, kuin ulkona vaahteroiden silmut.

Kylvin tomaattien siemenet. Tarkoitus oli siirtää niiden kylvöä vähän myöhemmäksi, jotta eivät joutuisi venymään kellarikasvattamossani liian pitkään. Koskaan kun ei tiedä, miten kolea ja yöpakkasvoittoinen kevät tulee. Aluksi päätin kylvää vain kaksi kutakin lajia. Vaan kukapa ei täyttäisi tyhjiä lokeroita muullakin kuin mullalla? En minä ainakaan. Niin sitten tuli kylvettyä niitä tavanomaisia varasiemeniä. Ylimääräisille taimille on kyllä ottajia.

Kylvämäni tomaatit ovat: Gardener's Delight, Golden Sunrise, Bumble Bee, Sungold, Supersweet, Yellow Pearshaped ja Hundreds&Thousands. Uusina lajikkeina kokeilen laajasti kehuttua Vilmaa ja Kivipellon Sailan lähettämää Jip and Jannekea. Lämmin kiitos Sailalle siemenistä.

Multatuntuman sormiini saatuani laitoin samantien kasvun tielle myös samettikukkia seuraavasti: Jolly Jester, Panther, Strawberry Blond, Fireball, Favourite Red ja Honeycomb.

Viimeisistä talvikylvöistäni on aiikaa enemmän kuin iäisyys. Puutarhalehden artikkeli houkutteli minua jälleen kokeilemaan. Ohjeessa kehotettiin harjoittelemaan persiljalla. Valitsin kuitenkin unikoita ja sormustinkukkaa.

Laitoin kylvöpotit muoviseen laatikkoon pergolan yrttilaatikon alahyllylle. En halunnut rei'ittää hyväkuntoisen laatikon kantta, joten sujautin metallisen koukun kannen ja laatikon väliin mahdollistaakseni ilman kiertämisen ja estääkseni liian korkean lämpötilan. Ripottelin mullan pintaan hieman lunta. Jätin puutarhalapion laatikkoon, jotta muistan jatkossakin käydä säännöllisesti huolehtimassa kastelusta.

Edellisessä postauksessa riemuitsin pitkään jäässä olleen lämpökompostorin heräämisestä. Avasin alaluukun ja kas, massa ei enää ollut jäässä sielläkään. Laitoin pressun kompostorin eteen ja vedin muutaman lapiollisen massaa pois. Pääosin massa oli jo aika kypsää, mutta joukossa oli edelleen jatkokypsymistä tarvitsevaa materiaalia. Sitäpaitsi näin lumiseen aikaan valmista massaa ei vielä voi puutarhaan levittää. Pressun avulla massa oli helppo siirtää viereiseen kompostoriin jatkamaan kypsymistään.

Yläosa oli vielä runsas viikko sitten tupaten täynnä. Nyt pinta on vajonnut mukavasti ja kannen avatessa kompostori suorastaan höyryää eli multatehtaani on täydessä työn tuoksinassa.

Vielä ei pääse puutarhamyymälöihin hypistelemään. On siis tyydyttävä nettikauppoihin. Lähinnä olen etsinyt pensaita ja pieniä koristepuita. Onhan niitä vaikka mitä, kunhan vain osaisin päättää. Kaikkia kun ei voi omaan pihaan istuttaa.

Oravankesäpesä -blogissa ihailin syksyllä hurmesilkkiheinää (Imperata cylindrica 'Red Baron') ja Saaripalstan Sailan blogissa taasen tyräkki Ascot Rainbowia'. Molempiin törmäsin selatessani Viherepeukaloiden tarjontaa. Niin vain tupsahtivat ostoskoriin. Kellukoitakin on vaikea vastustaa, joten samaan syssyyn tilasin kellukka Pink Fluffya. 

Perennatilauksia aletaan toimittaa vasta huhtikuussa. Niinpä saan vielä hetkisen odottaa päästäkseni uusia kasveja ihmettelemään ja istuttamaan. Onpa tässä hyvää aikaa miettiä, mihin ne istutan. Siihen kun en tilatessani vielä kovin paljon aikaa käyttänyt.

Vielä ei näy lumikelloja omenapuun alla.

Kahlasin jälleen kerran alapihan omenapuun viereen katsomaan, josko lumikellojen piippoja näkyisi. Ei näy. Sormustinkukkien ruusukkeissa sen sijaan on jo selvästi eloa. Omenapuun alta lumi on sulanut reippaassa tahdissa. Muualla sitä riittää niin paljon, että haisaappaat hörppäsivät rakeisen kylmää tavaraa ylenmäärin.

Dianthus barbatus - Harjaneilikka

Puutarhaihmisen vihreän nälkä helpottaa hieman alapihan Kotikiven tyvessä kasvavia harjaneilikoita katsellessa. Nämä ovat reippaita kavereita. Noita lehtiruusukkeita oli runsaasti jo syksyllä siellä täällä. Aikanaan lumi peitti ne ja nyt ne ravistelevat lumen pois päältään päästäkseen paremmin nauttimaan valosta ja auringonsäteistä.

Pihan hiekkakäytävät ovat edelleen pääosin lumen ja jään alla. Etelän puolella aurinko lämmittää jään pintaa niin hyvin, että petkeleellä sitä saa kivasti pilkottua. Varjoisella puolella sulamista ei tapahdu samalla tavoin. Ei etenkään nyt, kun yöt ovat jälleen reippaasti pakkasella. Yhtään ei enää huvittaisi nakella hiekoitussoraa käytäville, mutta pakko se kai on, ellei halua liukastella luita murtaen.

On se vaan nautinto lohkoa ja lennättää jääkimpaleita pois käytävältä. Joka vuotista kevään edistämistä, joka jonkun mielestä on hullun hommaa. Sulaahan se ennen pitkää joka tapauksessa. Sulaa, sulaa, mutta kenties avustettuna vähän nopeammin...

PS.
Suosittelen tarkastamaan välillä kommenttienne roskapostikansion. Viime keväänä kommentteja meni roskapostien joukkoon isoja määriä. Tilanne on sittemmin rauhoittunut, mutta muutama kommentti löytyy edelleen roskapostin joukosta. Siksi käyn säännöllisesti tarkastamassa tilanteen ja palauttamassa kommentit julkaistaviksi. On siellä välillä ihan oikeaakin roskapostia eli kaikenmaailman netticasino- ym. juttuja.

Tapaan käydä lukemassa, mitä blogin pitäjä on vastannut laittamaani kommenttiin. Yllättäen kommenttiani ei toisinaan näy ollenkaan. En oikein usko, että blogin pitäjä on minuun niin suuttunut, että poistaa yksittäisiä kommentteja. Toki sekin on mahdollista.

Syksypä syksy!

Kurkien muutto

 

Syksy on täällä. Ei auta vastaanpyristely. Monia syksyyn liittyviä pihatöitä olen jo tehnyt. Yhtä paljon on tekemättä. Ainuttakaan sipulia en ole vielä multaan piilottanut. Jokunen pussukka odottaa terassilla ja muutaman pitäisi olla pian tulossa postissa. Erityisesti odotan valkosipuleita, kun lähes kaikki viime syksynä kylvetyt mätänivät jääkannen alle. Tilasin hyväksi havaittua Aleksandraa. Yllättäen kasvimaan reunalta löytyi muutama valkosipuli, joiden eksymisreittiä sinne en pysty kartoittamaan. Milloin ja miten valkosipulit ovat uusille asuinsijoilleen menneet? Siinäpä arvoitus.

Nurmikkoa ei ole tarvinnut kuivuuskauden jälkeenkään kovin usein leikata. Nyt pörräsin leikkurin kanssa kaikki nurmialueet läpi. Lähinnä silppusin kasvimaapäädyssä kasvavasta vaahterasta pudonneet lehdet. Uusia on maassa jo yhtä paljon, mutta helpompi hoitaa lehtien silppuaminen pienemmissä erissä.

Perennanvarsia en ole muutamia yksittäisiä lukuunottamatta vielä leikannut. Liljanvarret ovat menneet ruskeiksi, joten niitä on tullut napsittua sieltä täältä. Varjoliljoista olen tyhjentänyt siemenkodat ripotellen siemeniä paikkoihin, joihin toivon varjoliljan aikanaan kasvavan. Puutarhan yleisnäkymä on edelleen vehreä, ruskaväreillä maustettuna.

Ylävasemmalta: kyläkurjenpolvi, tähtiputki 'Star of Fire', konnanyrtti, alavasemmalta: syysasteri, oranssikeltano, sormustinkukka.

Kukkiminen alkaa olla ohitse. Jokunen yksittäinen kukka sinnittelee ennen lakastumista. Kurjenpolvien kukinta on koko kesän ollut mitätöntä. Talvi vei minulta monta kurjenpolvea. Tähtiputket kukkivat kesällä hyvin. Star of Fire on näköjään herännyt kesäisiltä päiväuniltaan. Syysastereista kukkii ainoastaan lilasävyinen. Valkoisista suurin osa kuoli talvella, vaaleanpunainen Patricia Ballard tuskin ehtii avata nuppujaan.

Konnanyrtin siirsin elokuun lopussa, joten siltä en suuria odotakaan. Oranssikeltano kukkii toista kierrostaan. Sormustinkukka yllätti elokuussa ensimmäisillä nupuillaan. Viime vuonna ei tainnut kukkia ainutkaan. Ensi kesänä saattaa olla sormustinkukkien esiinmarssi, sillä taimia on runsaasti joka puolella.

Polemonium caeruleum - Lehtosinilatva

Valkoinen lehtosinilatva on kukkinut käytännössä koko kesän ja kukkii edelleen. Tässä kukka, joka tekee siementaimia ahkerasti. Eivät haittaa. Ne on helppo tarvittaessa kitkeä pois.

Potentilla nepalensis 'Miss Willmott' - Nepalinhanhikki

Nepalinhanhikki kiittää siirrosta toiseen paikkaan ahkeralla kukinnalla. Tosin kukkien pitkät varret eivät pysy kovin hyvin pystyssä, vaan osa niistä luikertelee pitkin poikin.

Vasemmalla nimetön syysleimu, yläoikealla valkoinen David, alaoikealla Peppermint Twist

Syysleimujen kukinta kärsi suuresti kuivuudesta. Erityisesti tummat Raving Beauty ja Dusterlohe ottivat selvästi nokkiinsa. Osa syysleimuista myös menehtyi viime talveen. Parhaiten ovat kukkineet valkoiset Davidit. Vuosi sitten istutettu Peppermint Twist vie kukkimisessa hyvän sijan kakkosena. 

Syysleimujen varret ovat kasvaneet tänä kesänä tosi korkeiksi. Kuten monen muunkin kasvin. Luulisi kuivuuden kutistavan kokoa ja rajoittavan kasvuintoa. Ehkä kasvit ovat koittaneet kurkotella pilviin sateen toivossa.

Phlox paniculata Creme de Menthe

 
Mustialan tuliainen parin vuoden takaa, kirjavalehtinen Creme de Menthe ilahdutti runsaalla kasvulla ja kukinnalla.

Echinacea - Punahattu

Punahatut ovat kukkineet jo pitkään. Niitä kasvaa parissa paikassa isompi ryhmä ja parissa muussa yksinäisiä selviytyjiä. Osan olen kasvattanut siemenestä, osan ostanut taimina. Näiden selviytyminen talvista on joka kevät yhtä suuri ilo, sillä pitkään pidin niiden kasvattamista vaikeana.

Scabiosa atropurpurea 'Oxford Blue' - Koreatörmäkukka

Koreatörmäkukkaa esikasvatin siemenestä ja taimet siirsin alapihan Ovaalipenkkiin. Ovat kukkineet ahkerasti. Törmäkukasta löytyy erilaisia ja eri värisiä. Heräsi ajatus hankkia lisää siemeniä ensi kevään kasvatukseen, esimerkiksi viininpunakukkaisia ja valkoisia.

Sedum spectabile 'Brilliant' - Syysmaksaruoho

Maksaruohojen syksy ei ole paras mahdollinen. 'Herbstfreudea' kasvaa useammassakin paikassa. Kiemurapenkin komeamaksaruohoista kävi peura napsimassa latvat, joten se ei tietenkään kuki. Muidenkin komeamaksaruohojen kukinta on tavallista vaisumpaa. Ehkä kuivuudella on ollut osansa, vaikka näiden ei pitäisi olla kovin herkkiä kosteusmielessä.

Vuosi sitten Pikkupuutarhan Kivipenkkiin istutettu Brilliant  on saanut seurakseen etelänruusuruohon. Korkeavartinen knautia rentoilee syysmaksaruohon väleissä kuin tukea etsien. Siirsin etelänruusuruohon kesällä 2020 toiseen paikkaan Pikkupuutarhaan. Sinne ei vuosi sitten eikä tänäkään kesänä ilmestynyt ainuttakaan yksilöä. Sen sijaan lähtöpaikkaan eli Kivipenkkiin etelänruusuruoho nousi. Multaan taisi jäädä siemeniä tai juurakkoa. Jos kerran kasvi itse on päättänyt pysytellä alkuperäisellä kasvupaikallaan, minun ei liene tarpeen siitä kiistellä.

Ylävasemmalta; Rosa Ritausma, Rosa Sävel, alavasemmalta: Rosa Sointu, neilikkaruusu

Pensasruusut tuntuvat olevan takuuvarmoja kukkijoita. Ritausman leikkasin keväällä matalaksi, joten se alkoi kukkimaan varsin myöhään. Sävel, Sointu ja neilikkaruusu kokivat niinikään reilun leikkauksen. Sen jälkeen Sävel ja neilikkaruusu ovat kukkineet lähes tauotta. Uusia nuppuja alkoi tulla vauhdilla, kun kävin välillä napsimassa kuivuneet kukinnot pois. 

Rosa rugosa 'Therese Bugnet'

 

Aion jatkossakin leikata pensasruusuja rohkeasti, koska ainakaan kukintaan se ei ole negatiivisesti vaikuttanut, päinvastoin. Pensaat ovat minusta myös kauniimpia, kun varret ovat sopusuhtaisia ja kukkia muuallakin, kuin korkeissa latvuksissa. Tästä syystä aion leikata myös hurjan korkeaksi venähtänyttä teresanruusua. Tähän saakka olen karsinut vanhimpia oksia, ylipitkiä ja maahan painuvia versoja. 2015 istutettu pensas kaipaa radikaalimpaa leikkausta, jotta se haaroittuisi enemmän.

Kärhöt ylävasemmalta: Polish Spirit, Princess Kate, Mme Julia Correvon, alavasemmalta: Rouge Cardinal, lumikärhö, Ville de Lyon

Kärhökesästä tuli odotettua parempi. Pelkäsin vaikean talven koitelleen kärhöjä enemmänkin. Toinen Multi Blue ja samoin toinen Hagley Hybrid heittivät hyvästit. Tai mistä niistä tietää. Kärhöt osaavat yllättää. En koskenut "nukahtaneiden" asuinsijoihin, jotta voivat tehdä halutessaan uuden tulemisen. 

Madame Julia Correvon heräsi varsin myöhään, mutta onkin kukkinut sen jälkeen ahkerasti. Rouge Cardinal teki vielä pari myöhäistä kukkaa. Lumikärhö on tapansa mukaan kasvanut jättiläiseksi. Risuuntuneen ulkonäön vuoksi leikkasin sen keväällä aika matalaksi peläten pilanneeni köynnöksen tulevaisuuden. Hui hai, olisi voinut leikata rohkeamminkin.

Clematis Ville de Lyon

Joka kesä joku kasvi houkuttelee muita enemmän luokseen ihastelemaan. Tänä kesänä tässä roolissa ovat ehdottomasti olleet kärhöt Princess Kate ja Ville de Lyon. Molemmat ovat nuoresta iästään (kumpikin istutettu 2021) huolimatta kukkineet runsaasti.

Clematis Princess Diana - Tarhalyhtykärhö

Usein riittää jo se, että kärhö talvesta selviytyneenä nousee keväällä kasvuun. Kukat ovat suuri plussa. Tämä konkretisoitui kesällä 2021 istutetun Princess Dianan kohdalla. Taimi oli kovin hentoinen ruppana jo sen istuttaessani. Olin valmistautunut siihen, ettei kärhö välttämättä jaksaisi keväällä herätä. Niin vain hissukseen alkoi nousta ja kasvoikin lähes parimetriseksi. 

Jossain vaiheessa ilmestyi yksi nuppu, aika toispuoleinen, jollaisena kukka sitten avautuikin. En tiedä, onko joku ötökkä käynyt napsimassa nuppua sen varhaisvaiheessa. Vai mikä lie vaurion aiheuttanut? Princess Dianassa on samanlaista lumoa  kuin Princess Katessa. Toivon tämän kärhön jatkavan elämäänsä puutarhassani jatkossakin.

Clematis integrifolia aljonushka - Tarhakellokärhö

Aljonushkani taitaa olla sieltä sitkeimmästä päästä. Ennen Ruusupenkkiin päätymistä se asusti kahdessa muussa paikassa. En ollut istutuspaikkoihin tyytyväinen ja kaivoin sen kolmannen kerran ylös ja uuteen paikkaan. Ruusupenkissä se viihtyikin hyvin vuodesta 2015, kunnes vuosi sitten totesin yhteiselon Sävel-ruusun kanssa olevan liian tiivistä. Ryhdyin jälleen lapiohommiin siirtääkseni Aljonushkaa muutaman  metrin verran oikealle. Sinne olin kaivanut uuden istutuskuopan ja sinne kärhö siirtyi.

Keväällä tietenkin jännäsin, nouseeko kärhö uudessa paikassa. Olinko kenties vahingoittanut sen juuria liiaksi? Oliko se selvinnyt hankalasta talvesta? Hyvin kävi. Aljonushka alkoi kasvaa uudessa paikassa ja kukkikin varsin kivasti. Yllätys oli, kun jonkun ajan kuluttua kärhö alkoi nousta myös entisessä paikassa. En siis ollut saanut kaikkia juuria ylös. Nyt minulla on kaksi Aljonushkaa. Vaikka kaivoin hikipäässä mielestäni ison juurakon ylös ja uuteen paikkaan, on entisen paikan Aljonushka kaikin tavoin voimakaskasvuisempi ja komeampi verrattuna uuteen kaimaansa.

Muu elämä on haitannut puutarhan syystöitä sen verran ankarasti, että jonkinlainen huono omatunto kaivelee takaraivossa. Syksy etenee vauhdilla ja paljon pitäisi tehdä saadakseni puutarhan valmiiksi talviunille. Siivoan puutarhaa mieluummin syksyllä, jotta keväällä voi sitten aloittaa puhtaalta pöydältä. Tiedän, ettei yksittäisissä tehtävissä kauaa nokka tuhise, kunhan pääsen niiden pariin. Tykkään kuitenkin, että aikaa pitää olla vähintään tunti pari, jotta ehtii saada aloitetut tehtävät kerralla mieluisaan pisteeseen. Tylsimpiä ovat keskeneräiset hommat. Vielä tylsempää on puuhata pihahommissa koko ajan kelloon vilkuillen.

Osa kesäkukista on jo kompostissa. Osa vielä niin freeseinä, ettei niitä millään malta ottaa pois. Tänä vuonna ajattelin kokeilla murattien "hautaamista" lavakauluksiin talvehtimaan. Joinain talvina muratit ovat selvinneet noissa korkeissa porttiruukuissa. Viime talvena eivät niissäkään.

Korkeat ja painavat porttiruukut kaipaavat uutta pintaa. Ostin ne vuosia sitten puoleen hintaan. Ruukut on pinnoitettu jollain betonin näköisellä materiaalilla, joka oli jo alkuunsa alkanut lohkeilla. Yritin kilkutella harmaata pinnoitetta pois, vaan ei irronnut sitten millään. Maalasin ruukut tummanruskealla sokkelimaalilla, joka on vähitellen alkanut sekin lohkeilla. Parasta kuitenkin, että lohkeillessaan sokkelimaali poistaa myös sen harmaan betonipinnoitteen.

Aidan imukärhivilliviinit punastuvat.

Postauksen aloituskuvassa on pihan yli äänekkäästi lentävän kurkiauran loppuosa. Parina päivänä olen kuullut kurkien ääniä, mutta en ole niitä onnistunut näkemään. Perjantaiaamuna lehdessä oli uutinen, jonka mukaan tiistaina oli Karjaan Påminnessa kirjattu lähes 30 000 kurjen muutto. Tringan mukaan se on kaikkien aikojen suurin yksittäisellä paikalla Suomessa yhden päivän aikana havaittu kurkimuutto.  

Physocarpus opulifolius 'Amber Jubilee' - Ruskaheisiangervo

 Tulinen, kultainen,
keltainen hehku on
rantapuistikon.
Lehtiä kierittää,
pyörittää syksyinen sää.
Niin kuin mattoa loistavaa,
jalankulkija käydä saa.
Syksy saa tullessaan
hehkullaan liekkeihin maan.

Leppoisaa syysviikonloppua kaikille!

Vielä mennään keväässä

"Heja Sverige!" -näkymä eli scillat kera keltaisen narsissin

 
Nopeatempoisen ihmisen ajantajun tällainen hitaus, miltei pysähtyneisyys, saa sekaisin. Ikäänkuin olisi päivästä toiseen lähtöviivalla odottamassa starttipistoolin laukaisua, eikä sitten tapahdukaan mitään. Olo on kärsimätön ja vähän huijatun tuntuinen. 

Luontoäidille sallittakoon vaihteleva rytminsä. Niinhän se on, ettei ihmisen sovi ruveta luontoa määräilemään. On ollut ilahduttavaa huomata, miten moni kasvi on kuitenkin heräämässä. Ja miten moni on selviytynyt hienosti kunnon lumihangen alla.

Ylävasemmalla: Sempervivum Mix ja yläoikealla: Sempervivum calcareum 'Bicolor'
Alavasemmalla: Saxifraga x adrendsii 'Peter Pan' ja alaoikealla: Sedum lydium.

Kiersin lannoittamassa puutarhan kasveja kanan- ja hevonkakalla. Kumpikin loppuivat kesken, joten ruokakaupassa käydessä oli syytä poiketa krääsämarketin puutarhapihalle. Sain tarvitsemani ja vähän ylimääräistäkin, kuten tavallista. En voinut vastustaa mehi/kivikkokasvitarjousta ja niinpä kärryyn sujahtivat kollaasissa kuvatut kasvit.

Ylävasemmalla näkyvä viininpunainen sempervivum ei sisältynyt tarjoukseen, mutta oli vaan niin hienon värinen.

 
Samassa tarjousrytäkässä avasin kesän perennahankintapiikin. Ko. krääsämarketin puutarhapihalta on menneinä vuosina tullut hankittua useampikin "neljä kympillä" -perennapurkkia vaihtelevalla menestyksellä. 

Omassa pihassa kasvaa myskimalvaa, mutta viime kesältä takaraivoon on jäänyt kuva malvoista syysleimujen kaverina. En taas kirveelläkään muista, kenen blogissa tähän ideaan törmäsin, mutta ajattelin kokeilla sitä omassa puutarhassa. Niinpä myskimalvoja nähdessäni tartuin purkkeihin ja samalla muutamiin muihinkin. Tässä siis hankkimani perennat:

Malva moschata: myskimalva 2 kpl
Dianthus deltoides 'Splendens': ketoneilikka 2 kpl
Aubriata 'Cascade Blue': tarharistikki 2 kpl
Phlox subulata 'Candy Stripes' 2 kpl.

Clematis 'Paul Farges' - Lumikärhö

Kertokaapa ihmiset, mitä teette lumikärhölle keväisin? Vai teettekö mitään? Aiempina keväinä olen leikannut vain kaikkein kuivuneimmat oksat ja nekin siinä vaiheessa, kun ne tuoreista versoista helposti kuolleiksi erottaa. Viime keväänä leikkaaminen jäi minimaaliseksi huomattuani kärhön pukkaavan silmuja vähän joka oksanhaarasta. Nyt en ole löytänyt elonmerkkejä lumikärhöstä. Jonkun verran siitä jo leikkasin tuen sivuille ja yli sojottavia kuivia oksia, sillä kärhö on kasvanut hurjasti ja vyöryy tuestaan joka suuntaan.

Netistä löysin Pentti Alangon ohjeen, jonka mukaan lumikärhöä ei tarvitse leikata ollenkaan. Jos tämän kärhön haluaa kasvavan tiheämmäksi, se leikataan keväällä metrin korkeudelta. Olen siis Alangon ohjeen mukaan tältä keväältä jo myöhässä.

Daucus carota - Villiporkkana

Vuosi sitten esikasvatin muutaman villiporkkanan ja loput siemenet kylvin suoraan maahan. Esikasvatetut siirsin myöhemmin suorakylvettyjen seuraksi. Kukkivat kaikki kohtalaisen samaan aikaan myöhemmin kesällä. Viime vuotisia nousee mullasta mukavasti. Kellarissa on esikasvatuksessa Daraa. Ajattelin toimia sen kanssa viime vuotiseen tapaan eli loput Darat kylvän suoraan maahan. Esikasvatetuista osan laitan ehkä ruukkuun, jos suinkin kaksi itänyttä suklaakosmosta jaksaa kasvaa Daralle kaveriksi.

Rosa Lumo hengissä ja herää

Muistatte ehkä, kuinka viime kesänä kaivoin ylös ja siirsin pensasruusuja toiseen paikkaan. Siinä hommassa otin riskin menettää yhden tai kaikki ruusut. Nyt näyttää, että riski kannatti. Jokainen on hengissä ja herännyt. Rosa Mundi sai hiukan siipeensä mäntyä kaataneen metsurin saappaasta, mutta Ilo-ruusun lailla se on päättänyt jatkaa yhteiseloa kanssani.

Lumon suhteen olin pitkään epävarma, kuinka se selviytyy. Siirron yhteydessä leikkasin pensaita rajusti, jotta latvusto olisi edes jonkinlaisessa tasapainossa suhteessa väkisinkin toimenpiteessä vaurioituneisiin juuriin. Muutama elinvoimainen silmu on jo ilmestynyt Lumon mataliin varsiin ja tyvestä nousee uutta elämää.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Punakolmilehden olen istuttanut rhodon siipien suojaan. Ehkä turhankin lähelle, koska joka kevät joudun nostelemaan rhodon oksia löytääkseni kolmilehden. Siellä se taas availee lehtirulliaan. Nyt pitää olla tarkkana, että ehdin myös kukan nähdä. Suojaisassa ja katseilta piilossa punakolmilehti osaa aina yllättää nupuillaan.

Olen välillä miettinyt, pitäisikö kasvi siirtää paikkaan, jossa se olisi enemmän näkösällä ja helpommin huomattavissa. Ei ole tullut siirrettyä. Ehkä annan tämän yksilön jatkaa elämäänsä paikassa, jossa se tuntuu hyvin viihtyvän. Ja ostan toisen, kunhan keksin sen näkyvämmän paikan.

Loisteliaista tulppaaninäkymistä luovuin siinä vaiheessa, kun peurat kävivät maasta nousevia sipulikukkiani urakalla popsimassa. Ilokseni olen löytänyt useammasta tulppaanista nupun, joka on ilmeisesti peurojen vierailun aikaan ollut vielä turvassa mullassa. Joissain tulppaaneissa nuppu on mennyttä ja joissain pahoin vaurioitunut.

Fritillaria imp. Rubra - Keisarinpikarililja

Keisarinpikarililjojen ahkeraa jumppaa olen seurannut suurella kunnioituksella. Yöpakkasten jäljiltä yhä korkeammiksi venyvät varret ovat aamuisin täysin kumarassa. Niin vain auringon lämmittäessä ja plusasteiden lisääntyessä liljat vähitellen suoristavat selkänsä seisoen taas tanakasti pystyssä iltaan saakka. Missähän mahtaa kulkea niiden jumppaamiskeston kipuraja? Toivottavasti niin kovaa pakkasta ei tänä keväänä tulekaan, että nämä keisarilliset liljat väsyisivät aamujumppaansa.

Hedelmätarha

Vaikka aurinkoiset säät hivelevät silmiäni ja sieluani, toivon reipasta annosta sadetta. Maa on todella kuivaa. Olen suosiolla jättänyt nurmikon rapsuttamisen, sillä ensimmäisen leikkuun yhteydessä kuivuneet lehdet ja muu sälä muuttuu nurmikon ruoaksi. Nurmikko on jo selvästi hereillä ja kasvaa siinä, missä kaikki sinne eksyneet rikatkin. Ihan vielä ei pääse ruohonleikkuria käynnistämään. Kanttauksia sen sijaan voisi jo siistiä.

Pionipolku

Moni kevättyö on tehty ja toinen mokoma tekemättä. Kärräsin lehtikomposteista ruusuille ja muille perennoille kypsyneen aineksen ja loput käänsin takaisin muhimaan. Odotan vielä hetken aikaa, josko tulisi sade kastelemaan maata. Sen jälkeen ryhdyn istuttamaan hankittuja perennoja.

Päätin myös kiskoa alapihan Kriikunapolkua reunustavat kiemuraiset muovinauhat pois ja korvata ne turveharkoilla. Projektin aloittamista häiritsee vähän pohdinta, ostanko turveharkkoja vai keksinkö niille jonkun toisen vaihtoehdon. Turpeennosto on vahingollista suoluonnolle ja turpeen energiakäyttö kiihdyttää ilmastomuutosta. Turpeen käyttö viljelyssä ja puutarhoissa tulee sekin kyseenalaiseksi, koska se nostetaan suosta energiaturpeen tavoin. Eipä ole fiksua käyttää muoviakaan. Elämme jatkuvien muutosten maailmassa. Pohtimista ja valintojen tekemistä riittää.

Scilla bifolia - Pikkusinililja

 Omistaa vähän maata, rapsuttaa sitä kuokalla,
kylvää siemeniä ja katsella niitten heräämistä eloon -
siinä ihmisen yksinkertaisin ilo,
miellyttävintä mitä hän voi tehdä.

-Charles Dudley Warner-
(amerikk. esseisti ja Mark Twainin ystävä)

 

Yksi takatalvi sinne tai tänne

 

Yksi takatalvi sinne tai tänne. Pipo päähän ja räntäsateeseen multasäkkejä kärräämään. Näin tuumin lauantaiaamuna ikkunasta ulos katsoessani. Jos istun sohvannurkkaan aurinkoisia päiviä odottamaan, työt vain kasaantuvat ja mieli menee mutkalle. 

Kolmen asteen viileydessä ei ehtinyt hiki päästä valua siirtäessäni alapihalle 24 multasäkkiä ja kellariin neljä. Takki ja hanskat kyllä kastuivat räntärättien osuessa säkkien ja kottikärryjen lisäksi ihmispoloiseen. 

Yhdessä säkissä oli reikä, joka toimi pontimena mullan kauhomiseksi ämpäriin. Sekaan laitoin hevosenkakkarakeita ja seosta ripottelin keisarinpikarililjojen tyville. Taivaalta satava kosteus toivon mukaan auttaa lannoitteen imeytymisessä maahan ja sipulin käyttöön. Viime päivinä on blogeissa ollut puhetta keisarinpikarililjojen tulevien vuosien kukinnan takaamisesta, johon auttaa lannoitus juuri nyt. Kerrankin olen ajan hermolla.

Kärräämisen päätteeksi ladoin jäljelle jääneet 36 säkkiä nätisti varaparkkipaikan laittaan. Sitten siirryinkin kellariin kuskaamieni multasäkkien ja perjantaina postista hakemani kasvilähetyksen pariin. Radio auki, kuivat hanskat käteen, tyhjiä purkkeja pöydälle ja niin siirtyivät juurakoina saapuneet kasvit multaan.

Osa tilaamistani kasveista oli  valmiiksi purkkeihin istutettuina ja hyvässä kasvussa. Niille annoin vettä. Lopuksi vein kaikki kasvihuoneeseen odottamaan sijoittumista puutarhaan. 

Punakärsämö Cerise Queenia oli pussissa turvemullan seassa viisi kappaletta. Kaikki näyttivät tällaisilta "lankasyheröiltä". Vaaleissa versoissa oli kärjissä jo viherrystä. Olisihan nämä voinut jo maahankin istuttaa, mutta katsoin paremmaksi purkittaa keräämään itseensä kokoa ja näköä.

Retiisit kuvattu 21.4., kylvetty 17.4.

Lämmittämättömässä kasvarissa on mittarin mukaan ollut alhaisimmillaan -1.6 astetta. Hyvin siellä jo aiemmin viedyt perennaruukut pärjäävät. Myös tuoksuherne on latvomisen jälkeen jatkanut taivaiden tavoittelemista.

17.4. kylvin kokeeksi sekä retiisejä että ruusukaalia. Keskiviikkona molemmat olivat nousseet pintaan. Muutakin olisi ollut kiva kylvää, mutta alkaa olla astioista ja tilasta pulaa. Pitänee odottaa lämpimämpiä kelejä, jotta saa perennat  maahan ja pääsee aloittamaan lavakauluksiin kylvämisen.

Ruusukaalit kuvattu 21.4., kylvetty 17.4.

Hyviä hyötyviljelyyn liittyviä vinkkejä ja muutenkin mielenkiintoista luettavaa ja seurattavaa löytyy Hyötytarhuri -blogista. Sieltä sain itsekin intoa kokeilla kylvöjä kylmään kasvariin. Idean toimeksipanoa vahvisti muiden ko. blogissa vierailleiden onnistumiset. Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna kertoi onnistumisestaan ruusukaalin kanssa. Tykkään ruusukaalista, niin mikäpä on sitäkin kokeillessa.

Liatris spicata - Punatähkä

Liiteristä ostetut punatähkät ovat lähteneet hyvin kasvuun. Pussissa oli 20 punaista ja valkoista punatähkää, jotka istutin kunkin omaan purkkiinsa. Yhtään en tiedä, mikä niistä on punainen, mikä valkoinen. Useimmissa ruukuissa kasvu on kuvassa näkyvän kaltaista. Räntäkelien loppumista odotellessa on aikaa miettiä, mihin nämäkin heräteostot istutan.

Tete-nasissit

Pääsiäiseksi kotiin ostetut tetenarsissit kannattaa ehdottomasti istuttaa myöhemmin jatkamaan elämäänsä puutarhassa. Useammasta paikasta nousee kivoja pikkuisten narsissien ryhmiä. Niiden kellastuvat lehdet jäävät aikanaan kukinnan päätyttyä kevätkaihonkukkien ja pikkutalvioiden sekaan. 

Kävi mielessä, että voisin yhden purkillisen tetejä viedä äidin haudalle. Istutan sen verran sivuun, ettei seurakunnan puutarhuri kesäkukkia laittaessaan kaiva sipuleita ylös.

Paeonia anomala - Kuolanpioni

Pionitkin ovat jo aloittaneet punastelevien teinien esiinmarssin. Kuolanpioni on aina ensimmäisten joukossa. Viime toukokuussa istutetusta amurinpionista ei sen sijaan näy eikä kuulu pihaustakaan. Ei punaista eikä minkään muunkaan väristä. Harmi, jos sen olen menettänyt.

Paeonia lactiflora Coral Charm

Coral Charm puskee itseään ylös kuin mikäkin kehonrakentaja konsanaan. Mitä lie steroideja on suoniinsa imenyt, kun on heti kevään korvalla noin uhkeana. Ehkä hän on höristänyt korviaan kehuessani hänen kauneuttaan. Kiittää nyt voimallisella kasvulla kehuista. Samoin tekee hänen kaverinsa kuvasta oikealle.

Fritillaria meleagris - Kirjopikarililja

Kirjopikarililjoista pidän hyvin paljon. Ne ilmaantuvat näkösälle aivan varkain. Krookusten ja scillojen jo kukkiessa pikarililjat ovat usein vielä ruohomaisia varsia, joista ei uskoisi kauniita kukkia kehittyvän. Pian ne vahvistuvat ja äkkiä niissä voi nähdä jo nuppujakin. Hetken vielä saan odottaa nuppujen avautumista. En vain jaksa lakata ihmettelemästä ja ihastelemasta kirjopikarililjan ruutukuvion kauneutta. Miten taitava luontoäiti onkaan.

Astilbe arendsii - Jaloangervo

Ensikohtaamiset kasvien kanssa keväisin on sekä jännittävää että kaikkea kaunista täynnä. Saatan vuosi toisensa perään toistaa itseäni, mutta esimerkiksi jaloangervot karvaisine olemuksineen ovat niin suloisia. Olemme tottuneet huudahtelemaan ihastuksesta heinäkuisia pionikuningattaria katsellessamme. Mullasta mönkivät kasvit ansaitsevat yhtä paljon katseita ja kätten taputuksia.

Primula elatior - Etelänkevätesikko

Elämässään voi kokea monenlaisia epäonnistumisia. Kerta toisensa jälkeen. Ilman muuta näin voi käydä myös kasvien kanssa ja käykin. Yksi onnistuminen saattaa kuitenkin viedä unholaan kokonaisen menetysten sarjan, sillä niin valtavasti hyvää mieltä tuottaa esimerkiksi jonkun kasvin selviäminen talven yli.

Esikot eivät liene niitä vaikeimpia kasvatettavia. Jonkun verran olen niitä vuosien aikana istuttanut, mutta huonolla menestyksellä. Luultavasti en ole riittävästi perehtynyt esikkojen sielunmaisemaan. Viime keväänä istutettujen etelänkevätesikkojen näkeminen nuppuisina ilta-auringossa tuntuu kultapalkintona vatsanpohjassa saakka.

Primula rosea - Himalajanesikko

Etelänkevätesikkoja onnellisena katsellessani huomasin niistä vähän kauempana jotain pinkinpunaista. Olin ihan kokonaan unohtanut istuttaneeni Pikkupuutarhaan myös himalajanesikkoa. Jos olisi ollut tilaa ilosta tanssahdella, olisin sen tehnyt. Pakko oli varoa tallaamasta esikkoja ja muita mullasta nousevia. Päivittäiseen puutarhakierrokseen tuli oitis uusi mutka, sillä esikkonuppujen avautumista on seurattava silmä tarkkana.

Vaahteravauvat

Meneillään on vaahteravauvojen kitkentäpäivät. Ja niitähän riittää. Ovat ihan uskomattoman ovelia yrittäessään piiloutua mm. kevätkaihonkukkien sekaan. Tai minkä tahansa lähellä olevan kasvin lomaan. Saattavat myös nousta ruskeanharmaa vaahteranenä otsallaan, jolloin vähitellen auki kiertyvän vihreän lehden havaitseminen on vaikeaa. Kunpa moni muu kasvi itäisi ja kasvaisi yhtä vikkelällä vauhdilla. Iltakierroksella olen mielestäni kitkenyt kaikki esillä olevat vaahteravauvat. Vaan annas olla, kun aamulla menen ulos. Ihan yhtä paljon, ellei enemmän, saan taas kitkeä.

Vaahteravauvat istuvat kylväytymispaikallaan todella tiukasti. Saa olla tarkkana, että kasvi nousee ylös juurineen. Nyt niiden kitkeminen on vielä kohtuullisen helppoa, mutta lehtiosuuden kasvaessa saa jo kaksin käsin nyhtää vaahteran irti saadakseen.

Scilla siberica - Idänsinililja

Aurinkoisten päivien jälkeen scillat ovat vetäytyneet suppuun. Viileys ei suinkaan ole pelkästään huono aika, sillä ainakin se pidentää sipulikukkien kukkimisaikaa. Puutarhassa voi myös hyödyntää koleuden keskittymällä välttämättömiin töihin, kun houkuttelevien katseltavien ympärillä ei tarkene alinomaa pyöriä. Ehtii sitä kahvimukin kanssa kierrellä myöhemminkin, toivottavasti!