Iris-herkkuja esillä

Iris ret. 'Katharine Hodgkin'

 

Maaliskuun viimeisen kokonaisen viikon lähes jokaisena päivänä tuuli navakasti. Samoin viikonloppuna. Perjantaina aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja mittari nousi peräti +11℃:een. Tilaamaani multakuormaa odotellessa kiersin pihamaan kuvaten auringon esiin houkuttelemia kukkia.

Oikearinteen kevätkurjenmiekka 'Katharine Hodgkin'it olivat avanneet ensimmäiset kukkansa. 

Iris ret. 'Katharines Gold'

Myös Vasenrinteen alalaitaan istutetut 'Katharines Gold'it rohkaistuivat iltapäivällä näyttämään kauniita terälehtiään. Ehdin jo muutamana päivänä kummastella, mihin nämä kultaiset kukat ovat kadonneet. Putkahtivat aivan yllättäen maksaruohojen ja pikkutalvion välistä esille.

Iris ret. 'Pauline'

Oikearinteessä (sielläkin) mylläsin viime kesänä voimallisesti. Poistin ison määrän vuorenkilpiä ja siirsin Pikkupuutarhasta Oikearinteen toiseen reunaan pallohortensioita. Vuorenkilpiä jäi vielä omaankin tarpeeseen. Kotilot tykkäävät lymytä vuorenkilpien lomassa, josta syystä olen niitä vähentänyt.

Syksyllä laitoin Oikearinteestä paljastuneeseen multatilaan pikkusipuleita. Näistä mm. kevätkurjenmiekka 'Pauline' kiirehti ensimmäisenä avaamaan kukkiaan. 

Iris ret. 'Frozen Planet'

Samoin utusinisten 'Frozen Planet'ien ensimmäinen kukka on avautunut. Frozenia olen istuttanut Oikearinteeseen syksyllä 2020. Se ei ole ollut kovin ahkera kukkija, mutta viime keväänä sentään ihastutti nousemalla varhain ja avaamalla kukkansa. Nyt seuraankin kiinnostuneena, kuinka käy näiden tuoreempien Frozeneiden. Kukkivatko kaikki nyt, kukkivatko myös tulevina keväinä?

Scillat

Scillojakin tupsahtelee siellä täällä väriä näyttäen. Nämä ovat Scilla sibericaa eli idänsinililjaa. Kirjokevättähtiä (Scilla forbesii/Chionodoxa) ilmestyy yhtä varmasti. Scillat ovat levinneet joka paikkaan. Niitä nousee jopa kivituhkakäytävillä, joskin yksittäisinä.   

Vuosia sitten samaan bussiin aamuisin töihin mennessäni nousi rouva, jonka riemu keväällä nousevista scilloista sai minut kutsumaan häntä rouva Ihanaksi. Hän huokaili korviin saakka hymyillen, kuinka scillat ovat niiiiiin ihania. Tuo rouva on jo eläkkeellä ja melko huonokuntoinen. Viimeksi häneen törmätessäni emme enää puhuneet ihanista scilloista, mutta sama hymy hänen kasvoiltaan edelleen löytyi.

Bellis - Kaunokainen

Kaunokainen kukki syksyllä aivan viime hetkiin saakka. Se näyttää tyytyneen lyhyisiin talviuniin ja jatkaa kukkimistaan likimain siitä mihin ennen vuodenvaihdetta jäi. Näillä minun belliksilläni on tapana valua penkistä kanttausuraan. Luultavasti niiden tarkoitus on siirtyä kukkimaan nurmikolle, mikä sinänsä ei haittaa. Heidän kukkimistaan nurmikolla kukkiminen saattaa kuitenkin haitata. Viimeistään siinä vaiheessa, kun päätän leikata pitkäksi venähtäneen nurmikon. No, siihen on vielä aikaa. Valukoon bellikset siihen saakka rauhassa.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Arvatkaapa mikä tässä työntää mullasta kartiomaisia alkujaan? Se on punakolmilehti varjoisassa Metsäpuutarhaksi nimittämässäni paikassa, talon puiston puoleisessa päädyssä. Talven jälkeen jokainen nousija tuntuu yllätykseltä. Iloiselta sellaiselta.

Punakolmilehden valitsin yhdeksi vuoden 2023 Koska kukkii -haasteen seurattavaksi. Silloin se kukki 11.5. 

Lavallinen multasäkkejä saapui sovitusti. Laskupaikkana toimi varaparkkipaikka, jonka hiekkapäällyste ei sallinut käsin ohjattavan haarukkavaunun liikuttamista parempaan paikkaan. Niinpä kuski jätti luvallamme lastin varaparkkipaikan sisääntuloon. Siitä sitten siirsimme 65 säkkiä alueen reunaan odottamaan jatkokäsittelyä. Ehdin jo kärrätä 7 säkkiä alapihalle.

Eipä tarvitse auton takapaksissa kuskata multasäkkejä kaupasta koko kesänä. Hankkijan verkkokaupasta tilattuna lavallinen eli 65 Biolanin Musta multa 45 l -säkkiä maksaa 289  € pihaan toimitettuna. Tarjouksesta yksittäisiä multasäkkejä saa varmasti edullisemminkin, mutta eipä tarvitse ainakaan mullan vuoksi kauppaan lähteä. Lähin eli noin 14 km:n päässä sijaitseva rautakauppa veloittaa toimituksesta 100 eurosta ylöspäin. Muilla toimittajilla samanlaisia kuljetushintoja itse mullan päälle.

Tussilago farfara - Leskenlehti

Multasäkkejä siirrellessä huomasin kadunvarren ojassa jotain keltaista. Koululaiset heittävät usein karkkipapereita luontoon, mutta tämän keltaisen kohdalla epäilykseni osuivat oikeaan. Leskenlehtihän se siellä. 

 
Yksittäisiä krookuksia nousee siellä täällä. Viikonloppuna oli hyisen kylmää ja paljon muuta tekemistä, joten puutarhakierros jäi ylimalkaiseksi vilkaisuksi. Kylvin tsinnioita, kiinanasteria, maariankelloa, auringonkukkia ja kesäpäivänhattuja. Ja kurkkujen siemenetkin laitoin multaan. 

Ulkona voi työskennellä viileämmässäkin säässä, kunhan varustautuu asiallisin taminein. Toivon kuitenkin pääsiäiseksi lämpimämpää. Yöpakkasten jäljiltä aamutuimaan maa on kohmeessa, eikä ainakaan kaivuhommia tule silloin tehtyä. Ei tässä mitään kiirettä pihatöiden kanssa ole. Olisi vain niin mukava viettää aikaa pihalla ja tekemistähän sieltä aina löytyy.

Olemme siirtyneet huhtikuuhun. 

Iloisia kevätpäiviä kaikille!

Leskenlehtiä nähty

 
Leskenlehtiä kasvaa tienpientareilla lähes joka paikassa. Meidän tontin lähistöllä niitä ei ole ollut. Ehkä se johtuu muutaman vuoden takaisesta alueremontista, jolloin tiet ja monet muutkin paikat myllerrettiin perusteellisesti. Jospa siinä yhteydessä kaivurit kaivoivat leskenlehtien asuinpaikatkin niin tehokkaasti, että niillä on mennyt aikaa kasvattaa uusia juuria.

Tilasin talvirenkaiden vaihdon kotipihalle. Meidän kylällä on kaksikin nuorten perustamaa porukkaa, jotka tulevat asiakkaan kotipihalle vaihtamaan renkaita niin keväällä kuin syksyllä. Saatuani oman autoni alle kesärenkaat, siirsin sen varaparkkipaikalle tehdäkseni tilaa Ukkokullan auton renkaiden vaihdolle. 

Silloin tällöin ohikulkijat heittävät roskia tienvarren ojiin. Silmäkulmastani näin jotain keltaista, jota lähdin muoviroskana pois korjaamaan. Eivätpä olleekaan roskia, eivät ollenkaan. Kevään pieniä aurinkoja kukkii nyt pientareella. Ja katsokaa, miten hedelmättömän näköisessä maasta ne ponnistavat ilmoille. Ihan on hiekkaa ja soraa.

Iris ret. 'Katharine's Gold'

Kevätkurjenmiekkoja putkahtaa mullasta kiihtyvällä vauhdilla. Tiistaina en ehtinyt pihakierrokselle kameran kanssa. Uusia nousijoita olikin sitten ilmaantunut monen monta. Olen tyytyväinen, että olen istuttanut kevätkurjenmiekkoja yhä enemmän. Alkaa vähitellen hahmottua, missä ne tontillamme viihtyvät.

Iris ret. 'Frozen Planet'

Tämän iriksen on pakko olla 'Frozen Planet'. Istutin sitä Oikearinteeseen syksyllä 2020. Seuraavana keväänä se nousi, mutta sen jälkeen emme olekaan tavanneet. Nyt niitä kukkii kaksi kappaletta lamohietakirsikan välissä. Saattaapa tulla vielä pari kukkaa lisää.

Helleborus - Jouluruusu

Toistaiseksi olen antanut jänisverkkojen olla paikoillaan. Usein tähän aikaan keväästä on vielä luntakin. Nyt maa on ojia lukuunottamatta aivan paljas. Parista paikasta täytyy ottaa verkko pois nyt, koska myöhemmin verkkoja poistaessa on vaara vahingoittaa muita kasveja. Kuvassa jouluruusu kasvaa verkon molemmin puolin pikkupuutarhassa. Tämän verkon otin jo pois. Toivon, että muut alueelle viritetyt verkot torjuisivat jäniksiä edes vähän.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Talon päädyssä kulkiessani tuli yhtäkkiä mieleen, että kurkkaanpas punakolmilehden asuinpaikkaa. Hyvä, että kurkkasin. Siellä se on jo nousemassa. Keräsin mullasta nousevien kärkien päälle kuivia lehtiä ja merkkasin paikan tikulla. Minä kyllä muistan varoa astumasta aarteideni päälle, mutta Ukkokullasta en mene niin takuuseen.

Vaahteravauva

Siistin istutusalueita ripottelemalla niille multaa, johon sekoitin kanankakkarakeita. Ihmeen pienelläkin multamäärällä näkymä muuttui oitis paremmaksi. Nyt tuuli ei pääse kaikkia kuivuneita lehtiä pyörittämään ympäri pihaa. Siellä ne maatuvat uuden mullan alla. Enää on jäljellä kaksi multasäkkiä, joten siistimistouhuun tulee pakollinen tauko. Lavallinen mustaa multaa on jo tilattu.

Näköjään yksi tai kaksi lämmintä päivää riittää herättämään vaahteranenät, joita on pihassamme kaikkialla. Sunnuntaina en vielä hennon vihreitä koukkuja nähnyt, mutta keskiviikkona nypin niitä jo kymmenkunta. Tässä vaiheessa pieni taimi lähtee melkeinpä henkäisemällä. Se ei ole vielä ehtinyt kasvattaa pitkää juurta. Pelkäänpä, että tänä(kin) keväänä edessä on miljoonan vaahteravauvan kitkentätalkoot.

Narsissit 'Westward' ja 'Apricot Whirl'

Kauppareissulla hain pari pussillista kanankakkaa. Tiirailin hyllyjä sillä silmällä, että löytäisin sinisiä helmililjoja. Valkoisia oli kahdessakin kaupassa, mutta sinisiä vain isoissa istutuksissa. Olisin ostanut muutaman ihan tavallisen potin. Kun en saanut helmililjoja, ostin kaksi ruukullista narsisseja. Toisessa on viisi 'Westward'-narsissia ja toisessa viisi 'Apricot Whil'-narsissia. Laitoin narsissit koriin terassin pöydälle. Koristeeksi lisäsin muutaman pienen marjakuusen oksan, kun narskut näyttivät niin viluisilta. Näitä narsisseja olen ostanut purkeissa aiemminkin. Myöhemmin istutan nämäkin puutarhaan.

Crocus species '¨Fuscotinctus'

 

Aurinkoisia kevätpäiviä ihan jokaiselle!

Äärimmäisyyksien kevät

Tulipa Sun Lover

 
Johan on ollut merkillinen kevät säiden puolesta. Ensin sää ei meinaa millään lämmetä. Takatalviolosuhteet vesittivät keväiset toiveet kerta toisensa jälkeen. Sitten ykskaks yllättäen pamahtaa päiviä kestävä hellekausi. Ja kuivuus. Jos vielä huhtikuun lopulla maa olikin kosteaa, sitä se ei ole enää toukokuun alun jälkeen ollut. 

Tonttimme sijaitsee syvähiekkaisella alueella. Vesi holahtaa vikkelästi hiekan läpi. Kun taivaalta ei tule viikkoihin vettä, multa pöllyää ja kaikki kasvit lotkottavat surullisen näköisinä. Maastopalovaroitus on ollut jo useita päiviä ja näyttää jatkuvan eteenpäinkin. Palokunnan pillit soivat monta kertaa päivässä, kun vpk:n väki käy sammuttamassa maastopaloja.

Puutarha on vienyt kaiken ylimääräisen huomion. Kylmyyden vuoksi moni työ odotti sopivaa ajankohtaa. Eikä "näpit jäässä toppatakki päällä" -työskentely kovin edes houkutellut. Aurinkoiset hellesäät laittoivat vipinää kinttuihin. Nyt ei tahdo päivä riittää edes välttämättömille töille, ylimääräisistä jutuista puhumattakaan. Kun vielä muu elämä vaatii osansa ajasta, riittää puutarhaihmisellä organisoitavaa.

Puutarhakierrokset ovat jääneet luvattoman vähäisiksi. Ei vain ehdi kulkea kameran kanssa tähtäilemässä. Niin paljon kuin auringosta tykkäänkin, valokuvauksen kannalta täydeltä taivaalta möllöttävä aurinko tuottaa ylimääräistä säätämistä. Varjoista tulee liian jyrkkiä, jotkut värit toistuvat outoina ja silmälasien käyttäjälle linssin läpi tähtääminenkin on toisinaan koukeroista.

Tulipa Exotic Emperor

Tulppaanien kukinnan kanssa meinasi tapahtua totaalinen unohdus. Näin kyllä ohikulkiessani ja ikkunoista vilkaistessani yhä uusien tulppujen avautuvan. En vain osunut kameran kanssa paikalle. Kun viimein lähdin kierrokselle, sain todeta esimerkiksi valkoisten Exotic Emperorien jo pudottavan terälehtiään.

Tulipa Carnaval de Nice

Osa tulppaaneista käyttäytyy omituisesti. Jotkut jäävät tänä vuonna tavallista matalammiksi. Jotkut jäävät kokonaan nousematta. Yksi kummallisin ilmiö on Vasenrinteen punavalkoiset Carnaval de Nicet. Olen istuttanut ne syksyllä 2020. Viime vuonna niitä nousi kokonaista kaksi kappaletta. Tänä vuonna peräti 12. En valita, en ollenkaan. Kauniita ovat.

Viime vuonna istutin entistä vähemmän tulppaaneja. Ei huvita kylvää rahaa peurojen syötäväksi. Nytkin pääsivät huhtikuussa napostelemaan yläpihan Syreenipenkistä nousevia Darwin-tulppuja. Kukinta siinä penkissä jäi siten vaisuksi.

Takana tulipa Negrita Double, edessä tulipa triumph 'Miss Elegance'

Syksyn viime metreillä istutin alapihan Tuurenpihlajan viereen kaksi pussillista kaupasta ohimennen ostoskoriin tupsahtaneita tulppuja. Kerrankin osasin sommitella värit sointuvasti. Takana on Negrita Double ja edessä triumph-tulppaani Miss Elegance. 

Kunpa muistaisin jatkossakin laittaa jäniksille ja peuroille maistuvat sipulit puiden ja pensaiden viereen. Nämäkin tulput olivat hyvässä suojassa, kun tuurenpihlaja ja sen vieressä asustavat pensaat oli talven ajan ympäröity verkolla.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Tarhakylmänkukasta on nopeasti tullut yksi kevään lempikukkijoista. Ehkä ei sentään voi nopeudesta puhua, sillä istutuslistan mukaan nämä lilat on istutettu 2015. Välillä mietin, pitäisikö puska jakaa? Tarhakylmänkukan paksu ja herkkä pääjuuri ei pidä jakamisesta, eikä siirtämisestä. Olkoon tuossa niin kauan, kuin näyttää viihtyvän. Mietin asiaa, jos kasvusto alkaa näyttää kärsivältä. Tarhakylmänkukkaa on ihan kiitettävästi saatavilla, joten halutessani voin hankkia lisää taimia.

Tarhakylmänkukan siementaimi

Itse asiassa sainkin taas uusia tarhakylmänkukan taimia Lappalainen etelässä -blogin Nilalta. Hänellä oli runsaasti siementaimia, joita ystävällisesti tarjosi minulle. Ehkä omani asuu paikassa, joka ei suosi siementaimien muodostumista. Väitän, etten ole kitkenyt mitään emotaimeni läheisyydessä. 

Muutama päivä sitten portaita alas kulkiessani huomasin jotain uutta ja outoa. Kahden alimman portaan välissä kukkii lila tarhakylmänkukka. Se on kuin onkin noin 60 cm vasemmalla kasvavan emon siementaimi. 

Portaiden välejä siivoan pari kertaa kesässä, kun sinne nousee jos jonkinlaista rikka- ym. kasvia. Jatkossa on oltava tarkkaavaisempi, etten vain kitke mitään tärkeää. Esimerkiksi tarhakylmänkukan siementaimia. Tuon nyt ilmestyneen kyllä aion siirtää parempaan paikkaan, kunhan ehdin. Ja keksin sille sopivan paikan.

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas

Koiranhampaat ovat tykänneet tästä keväästä. Miten muuten voisi selittää niiden aikaista ja runsasta kukintaa. Aika pitkäänkin nämä Pagodat ovat kukkineet. Nyt niiden kukinta alkaa jo hiipua. Kunhan tulee syksy ja sipulitilausten aika, pitää tutkia ulkomaisten kauppiaiden tarjontaa. Näissä kotimaisissa koiranhampaita on varsin vähän erilaisia kaupan.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Meni varmaan kolme päivää päästä tutkimaan sinikämmenen kukinnan tilannetta. Tiesin siinä olevan nuppuja, mutta en vaan ehtinyt sen luo kameran kanssa. Isoksi kasvaneet sinikämmenen kukat näkyivät hyvin keittiön ikkunasta pikkupuutarhaan kurkkiessa. Sinne siis, kyllä kannatti. Sinililat kukat ovat ison kämmenen kokoisia ja niitä on useita. Sinikämmen on sopivasti lähellä kasvavien pensaiden kevyesti varjostama, joten se ei saa osakseen täydeltä taivaalta paahtavaa paistetta. Toisin kuin käytävän toisella puolella asustavat jouluruusut, jotka huutavat janoisina.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen valkoinen

Viime vuonna taivastelin, mistä ihmeestä sinikukkaisen sinikämmenen vieraan on tullut valkokukkainen yksilö. Tämä ihmetyksen aihe ei jäänyt yhden kevään tähdenlennoksi. Ei, siellä se taas kukkii. Yksittäinen kukka on pienempi kuin sinisessä. Ehkä se ajan mittaan kasvaa yhtä suureksi? 

Tykkään paljon sinikämmenestä. Sen lehdet ovat kauniit, sen kukka on kaunis ja nimikin on jollain tavoin sympaattinen. Tietenkin nimestä tulee mieleen mesikämmen, vaikka itse kukalla ei ole mitään yhtäläisyyttä karhuihin. Mielikuvat ovat tärkeitä, näköjään.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Punakolmilehti on kukkinut jo pari viikkoa. Siinä on lukuisia kukkia, joiden kuvaaminen on hieman vaikeaa, kun kukat nuokkuvat pää alaspäin. Jos tykkään sinikämmenestä, tykkään myös punakolmilehdestä. Ehkä ne eivät tuntuisi yhtä ainutlaatuisen kauniilta, jos niitä olisi rivissä kymmenittäin. Kun on vaan yksi, joskin mukavasti rehevöitynyt puska, kasvi vetää puoleensa ja herättää iloisia tunteita.

Clematis atrogene 'Willy' - Tarha-alppikärhö

Ehkä näin toukokuun kääntyessä loppupuolelle ei vielä kannata murehtia kärhöjen heräämistä. Nehän ovat tunnetusti välillä hitaita heräämään, jos jaksavat joka vuosi herätä ollenkaan. 

Alppi- ja tarha-alppikärhöt ovat yleensä aikaisia. Niistä olen jo huolissani. Syksyllä matalaksi leikkaamani sinikukkainen alppikärhö ja tarha-alppikärhö Columnella eivät osoita elon merkkejä. Ei myöskään lumikärhö. Samoin tarhaviinikärhö Polish Spirit antaa odottaa itseään.

Alapihan Rouge Cardinal on jo hyvin herännyt. Sen kaveri Multi Blue taasen ei ollenkaan. Ruusupenkin kärhöistä molemmat Aljonushkat pukkaavat versoja kuin myös tarhalyhtykärhö Diana.

Kiemurapenkin viinikärhö Black Prince'ssä (oletettu nimi) ei näy vihreyttä. Syreenipenkin Hagley Hybrid näyttäisi heräilevän, samoin tarhaviinikärhö Julia Correvon. Myös Allaspenkin tarhaviinikärhö Purpurea Plena Elegans on hyvässä kasvussa.

Pikkupuutarhan Princess Kate nukkuu, kuten Ville de Lyonkin. Ostin runsas viikko sitten uuden Ville de Lyonin, kun sen sai halvalla. Toivottavasti kärhön ostaminen ei ole merkki vanhalle, että "enpä herää, kun minut nyt jo halutaan korvata toisella".

Ukkokulta on ahertanut leikkimökin purkamisessa. Perjantaina lähti loputkin eli nyt leikkimökin paikalla on avaraa tilaa. Lähipäivinä on tarkoitus vuokrata peräkärry ja rahdata purkujäte kaatopaikalle. Näkyvyys naapuriin lisääntyi huomattavasti. Meillä on kyllä oikein mukavat naapurit, joten sinänsä asialla ei ole suurtakaan merkitystä. Emme kuitenkaan aio jättää aluetta tuollaiseksi. Suunnitelma on vähitellen hahmottunut. Ukkokulta on tunnetusti Hämeen hitain, mutta minut tuntien keskeneräisiä projekteja ei kauaa katsota.

Tomaatit muuttivat kasvihuoneeseen 14.5. Näin aikaisin en ole aloittanut kasvarikautta koskaan aiemmin. Lämmintä on riittänyt useita päiviä putkeen, joten uskalsin lopettaa kellarikauden ja muuttaa tomaatit kasvihuoneeseen. 

Laitoin pitkille sivuille tuplaharsoteltat, jotka olen käynyt laskemassa öisin tomaattien, kurkkujen ja paprikoiden suojaksi. Korkeista päivälämpötiloista huolimatta öisin mittari on painunut +6 asteeseen. Lauantaina täytin kasvarin 150 litran vesisäiliön ja viritin Blumat-kastelujärjestelmän. Se vaatii vielä säätöä, kuten aina näin kasvukauden alussa.

Hyötykasvien muutto kasvihuoneeseen on aina rankka projekti. Kannoin kellarista 14 painavaa istutuslaatikkoa. Kärräsin ne kahden laatikon erissä alapihalla sijaitsevaan kasvihuoneeseen. Askelia tuli reippaasti, kuten myös nousuja ja laskuja kellarin portaissa.

Viikon puolivälin tienoilla aloitin kylvöt lavakauluksiin. Laitoin kuhunkin laatikkoon kanankakkaa ja uutta multaa. Kuivaa on, joten kastelin mullan hyvin jo ennen kylvöjä. Peitettyäni siemenet kastelin vielä pinnan. Laitoin kylvettyjen laatikoiden päällä harsohuput.

Kylvin porkkanaa, punajuurta, herneitä, mangoldia, retiisejä, salaattia, tilliä, kosmoskukkia ja kehäkukkia. Ysilaatikkoon (kuvan ulkopuolella) tulee kurpitsaa ja kesäkurpitsaa, mutta ne eivät ole vielä valmiita istutettaviksi. Kylmänarkoina niillä ei vielä ole kiirettä. 

Hiekkakäytävillä ja muualla näkyvä keltainen on vaahterasta pudonneita kukan terälehtiä.

Ykköslaatikossa on Ukkokullan syksyllä istuttamaa talvivalkosipulia. Hän oli laittanut kynnet sen verran harvakseen, että kylvin väleihin tilliä.

Neloslaatikossa kasvaa mesimarjaa, joka on vallannut laatikon varsin kattavasti. Mesimarja kukkii parhaillaan kauniin pinkkinä. Olen siirtänyt laatikosta mesimarjatuppaita muualle puutarhaan ja aion siirtää vastakin. Se on nimittäin oivallinen ja kaunis maanpeitekasvi.

Kasilaatikossa kasvaa parsaa, jota olemme jo syöneet. Siellä on myös siemenestä kasvattamani kiinansipuli. Laatikkoon jää vapaata tilaa, johon istutin muutamia esikasvattamiani samettikukkia.

Kasvarin vieressä olevaan kymppilaatikkoon siirsin runsas viikko sitten tuoksuherneet. Niitä varten Ukkokulta kiinnitti laatikon takalaitaan harjaterästuen. Autan tuoksuherneitä hakeutumaan harjateräkseen, kunhan ne vähän vielä kasvavat.

Laatikon toiseen reunaan istutin samettikukkia. Tuoksuherneiden ja sammareiden väliin kylvin kehäkukkaa Bronzed Beauty ja Pink Surprise. Saattaa olla, että jostain välistä pukkaa ruiskukkia. Niitä kasvoi laatikossa viime kesänä. Ne eivät pysyneet lainkaan pystyssä, joten jatkossa en niitä kylvä ainakaan lavakauluksiin.

Aurinko porottaa kasvimaalle koko päivän. Joka päiväinen tuuli myös lisää kuivattavaa vaikutusta. Niinpä olen jo pari kertaa kastellut kylvökseni.

Tulipa Zurel

Nurmikon olen ajanut kauttaaltaan kaksi kertaa. Lauantaina istutin myös kesäkukkia pergolaan ja muualle. Muutaman voikukan olen käynyt kiskomassa penkeistä. Kanttausurien huolto on tyystin tekemättä. Viime päivät ovat olleet melkoista ahkerointia. Tekemistä riittää edelleen, mutta koen olevani kutakuinkin ajan tasalla keväthommissa. Kaiken kiireen keskelläkin olen myös nauttinut heräävästä puutarhasta.

Oli taas paljon kerrottavaa. Toivottavasti et pitkästynyt.

Mukavia kevätpäiviä kaikille!

Kevätvirkkuja

Pulsatilla vulgaris 'Alba' - Tarhakylmänkukka

 

Ehkä pitäisi ottaa mallia kasveista. Ne eivät käperry lehtiensä suojaan ruikuttamaan kevään kylmyydestä. Tai toki joku kasvi sitäkin tekee. Useimmat kuitenkin ovat yllättävän sinnikkäitä. Kokonaisuutena puutarhan herääminen kevääseen näyttää tavallista hitaammalta. Moni kasvi on silti likimain samassa aikataulussa kuin muinakin keväinä. Viileydessä on sekin hyvä puoli, että kukinta kestää kuumaa kevättä pidempään. 

Trillium erectum - Punakolmilehti

Tarhakylmänkukan kukkiminen yöpakkasista huolimatta tuntuu jotenkin järkeenkäyvältä. Onhan sen nimessäkin sana kylmä. Punakolmilehden kuvittelisin kaipaavan lämpöä, mutta sieltä se jälleen kerran kömpii ylös. Hyisestä mullasta nuppujaan kasvatellen. Vasta tätä kuvaa katsellessani havahduin ajatukseen, että noitahan voisi olla enemmänkin. Vaikka kokonainen rivi. Tilaa tuossa olisi ja lisää voisi tehdä raivaamalla pikkutalvioita pois. Se kyllä vaatii tarmokasta lapioimista, kun vuosia paikalla kasvaneina ovat kehittäneet melkoisen juurakon itselleen.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Sinikämmentä olen käynyt harva se päivä kurkkimassa. Olenpa vähän multaakin varovasti sormella rapsuttanut, jos jotain vihreää löytyisi. Ensin ei yhtään mitään eloa. Jokunen scilla ja kaikkialle itsensä ulottava kevätkaihonkukka jopa sai minut erehtymään. Väärän muotoista ja väärän väristä vihreää. Ei sinikämmentä. Ja sitten eräänä päivänä esiin työntyi aluksi kumaria koukkuja ja pian sen jälkeen kaalin lehtiruodeilta näyttäviä möykkyjä. Sinikämmen on herännyt. Miten ihana asia kaikkien näiden takatalvi- ja yöpakkasvoivottelujen korvikkeeksi.

Keittiöpenkki 6.9.2023

Keittiöpenkki on yksi varjoisimmista paikoista pihassamme. Lunta ja jäätä tähän kertyy niin kolatessa kuin toisinaan katoltakin. Lumi jättää tämän paikan keväällä viimeisenä. Sopivien kasvien löytäminen näin haasteelliseen paikkaan ei ole ollut helppoa. Montaa olen kokeillut. Moni on heittänyt hyvästit, joku nopeammin, joku hitaammin.

Paikalla kasvoi vuosia komeat kotkansiivet. Vanhemmiten ne kaipasivat vähintäänkin jakamista. Pari vuotta sitten kaivoin kotkansiivet kokonaan pois. Tuppaavat jakamaan siementaimia ympäristöön turhan aktiivisesti. Jäljelle jäivät kuunliljat, joiden taakse istutin valkotäpläimikkää ja kuvassa näkyvän lintutalopylvään viereen hopeahohtoista tähkäimikkää.

Pulmonaria Majeste - Tähkäimikkä

Tähkäimikkä heräsi ensimmäisenä. Valkotäpläimikätkin näyttävät olevan tuloillaan, vaikka niiden lehdet ovat lumen jäljiltä kompostitavaraa. Kuunliljoista ei tässä paikassa näy vielä kärkeäkään. Muualla nekin ovat vähitellen nousemassa.

Tähkäimikälle aion keksiä paremman paikan. Se jäänee jälleen kerran muiden kasvien jalkoihin, eikä pääse oikeuksiinsa.  

Makkaripenkki 6.9.2023

Makkaripenkki tulee Keittiöpenkin jälkeen viileävarjoisten paikkojen hyvänä kakkosena. Kuunliljoja siinä on kasvanut kauan. Toissa kesänä keksin siirtää valkotäpläimiköitä, ostin ja sain niitä lisää, joten paikka täyttyi nopeasti. Joukossa on japaninjaloangervoa, särkynyttäsydäntä sekä rönsytiarellaa. Takareunassa on kasvamassa myös pari sormivaleangervoa. Sekä seinällä piippuköynnös, joka tarvitsee kiipeilynsä avuksi tukisäleikön. Penkissä on myös jonkin verran köynnöshortensiaa, jonka en enää anna nousta seinälle. Niitä varten on pari metallitukea. Loput toimikoon maanpeitekasveina. 

Penkin päässä näkyy kartiotuija, jota peurat napostelivat tänä talvena estoitta. Leikkasin siitä harsuuntuneet alaoksat kokonaan pois. Kokeilen sen kanssa muotoilua. Hienosäätö on vielä tekemättä.

Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefeld' - Valkotäpläimikkä

Harva kasvi tykkää päälleen kasvautuvasta ja myöhään keväällä sulavasta lumesta. Eikä kovin monikaan halua seisoa märässä ja kylmässä mullassa. Valkotäpläimikkää uskalsin kokeilla, koska sen asuinpaikka ei saa olla keväisin liian kuiva. 

Tänä keväänä Makkaripenkki on surullisen surkean näköinen. Paljon edelliskevättä surkeampi. Sieltä ne valkotäpläimikät kuitenkin alkavat nousta kukkanuppuineen. Aluksi suunnittelin leikkaavani huonokuntoiset, ruskeaksi kuivuneet lehdet pois. Joitakin olenkin leikannut, mutta suurimman osan olen peittänyt kevyesti uudella mullalla. Sinnehän maatuvat.

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas

Pikkusipulit ovat selvinneet hyvin niin talvesta kuin koleasta keväästäkin. Koiranhammas Pagoda avaa keltaisia nuppujaan niin Päivänliljapenkissä kuin Kiemurapenkissäkin. White Beautyn kanssa onneni ei ole minulle suosiollinen. Istutin sitä syksyllä ties monennenko kerran. Ei näy, ei kuulu. 

Paeonia tenufolia - Tillipioni

Jos joku kasvi minut hylkääkin, toiset jaksavat yllättää vuosi toisensa jälkeen. Toukokuussa 2016 Türin kukkamarkkinoilta ostettu tillipioni herää joka ikinen kevät. Kerran se jopa kukki. Viime kesänä siirsin tillipionin Ruusupenkin reunaan. Pikkuisena kasvina sitä ei sovi istuttaa isojen keskelle. Sinne se häviää muiden sekaan ja taakse. 

Tillipionina olen tämän yksilön ostanut. Tillipioni on matala, sen pitäisi kasvaa noin 40-50 senttiseksi. Omani on aina jäänyt niukasti 20-senttiseksi.Ehkä se ei edes ole tillipioni? Tai sitten se on jonkinlainen kääpiökasvuinen tillipioni? 

Kasvien siirtämisessä on aina riski, että ne suuttuvat häirinnästä. Ottavat ja lähtevät syytä ja hyvästejä jättämättä. Niinpä olin varautunut tillipionin katoamiseen. Yllätys oli sitäkin suurempi, kun muutama päivä sitten huomasin sen könöttävän tanakasti Ruusupenkin reunassa. 

Pientalossa asuessa nopeasti jalkaan laitettavilla "lipokkaille" on tarvetta. Meillä on useampi ulos johtava ovi, joten jalkineitakin on syytä olla ovenpielessä lähtövalmiina. Feikkicrocseja on tullut hankittua, koska ne ovat edullisia ja pesunkestäviä. Pari tai kaksikin on hyvä olla myös vierasvarana.

Puutarhatöissä jalkineilla on iso merkitys. Saappaita käytän alkukeväästä, jolloin maassa saattaa olla vielä lumen sulamisen aiheuttamaa märkyyttä. Aika pian siirryn kevyempiin jalkineisiin. Parin-kolmen vuoden käytössäni oli matalavartiset, nilkkurimaiset saappaat. Missä lie ulkomaisessa hikiverstaassa ne oli valmistettu, sillä hapertuivat ja halkeilivat käyttökelvottomiksi. Saapasrintamalla palasin perinteisiin Hai-saappaisiin.

Saapasvaihe jää yleensä lyhyeksi. Niiden jälkeen siirryn "ilmastoimattomiin" crocs-mallisiin puutarhakenkiin. Kiviä niihinkin menee, mutta ei niin paljon, kuin reiällisiin malleihin. Puutarhatöissä koen tärkeäksi, että kengät saa nopeasti ja helposti jalkaan ja pois jalasta. Meillä kun ei ole esimerkiksi ulkohuussia, eikä sisällä sovi kävellä savisilla jalkineilla. Kännykkäkin kulkee aniharvoin mukanani pihamaalla. Puhelimeen päästäkseen on oltava vikkelä. Silloin kenkien on sujahdettava vauhdilla jaloista. Jalkineiden pitää toisaalta myös olla tukevat, jotta niillä saa poljettua lapion tai talikon maahan.

 
Hiljattain marketissa oli tarjouksessa Nokian kevyet jalkineet. Taisivat mainostaa niitä piha- ja puutarhajalkineina. Olen katsellut niitä aiemminkin, mutta ajattelin niiden olevan muovia. Nyt tutkin tarkemmin. Jalkineet on valmistettu kumiseoksesta. Tallustelin niillä muutaman metrin edestakaisin kaupassa ennen ostopäätöstä. Tuntuivat hyviltä jaloissa, kevyet, helppo sujauttaa jalkaan ja pois. Ostin ja ovat käytössä jo oikein mainioiksi osoittautuneet. 

Värivaihtoehdot olivat hivenen liian kirkuvat makuuni: voimakas pinkki, neonvihreä, kirkas keltainen, violetti ja musta. Valitsin mustat. Sopivat vaikka pikkumustan kotelomekon kanssa. No, ei tietenkään. Joku kuvio olisi ollut kiva; ruudulliset, raidalliset, kukkaisat - esimerkiksi. Kätevät on, voin suositella.

Acer - Vaahtera