Mielenrauhaa puutarhasta

Tulipa 'Sun Lover'

 

Henkilökohtaiset kriisit sulkevat ihmisen pullomaiseen olotilaan, jolloin elämä tuntuu kapeutuvan vain muutamiin tärkeimpiin toimintoihin ja asioihin. Siltä minusta on tuntunut kohta viikon, kun olen koittanut sulattaa kahdesta suunnasta tulevia surullisia uutisia. Ystävän vointi on kääntynyt huonompaan suuntaan. Samoin isäni. Myöhemmin tämä tilanne muistuu mieleen ehkä ohikiitävinä tapahtumina, mutta nyt koen olevani myrskyn silmässä.

Tulipa 'Apeldoorn's Elite'

Perjantaiaamuun tuli uudenlaista säpinää, kun hävittäjät lensivät kovaäänisesti taivaan halki drooneja jahdaten. Minulla on kännykässäni 112-sovellus, mutta koska paikannus ei ole päällä, ei vaaratiedotetta tullut. Hoivakodissa hoitajat kertoivat saaneensa vaaratiedotteen ennen aamuneljää. Hyvä, että tilanne purkautui nopeasti aamun aikana ja saatoimme palata normaaliin elämään. Vaikka itsestäni ei rauhan ajan lapsena tunnu lainkaan normaalilta nämä tämän päivän sotaisat tunnelmat.

Epidemium x rubrum - Tarhavarjohiippa

Helatorstain päätin käyttää mielenrauhan tankkaamiseen puutarhatöiden parissa. Tyhjensin biokompostorin sekoittamalla kypsyneen massan kasvimaan lavakauluksiin. Ihan jokaiseen ei biokompostia riittänyt. Pian alkaisi olla sopiva aika ryhtyä kylvöhommiin. Suunnitelma on ollut jo jonkin aikaa valmiina, kunhan vain ehtisin.

Fritillaria imp. 'Aurora'

Torstai-illan puutarhakierroksella totesin kasvien jatkaneen kasvua ja kukkimista senkin ajan, jonka itse olen istunut isän sängyn vierellä. Keisarit kukkivat täyttä häkää. Viime syksynä istutetut Aurorat ovat juuri niin kauniita, kuin oletinkin. Keltainen 'Lutea' ei ole noussut ollenkaan. 

Kaikki tarhavarjohiipat näyttivät talven jälkeen huonovointisilta. Kuivia, ruskeita lehtiä, joiden perusteella kuvittelin menettäneeni varjohiipat. Jokin aika sitten huomasin karvaisia versoja nousevan sieltä täältä. Ja nyt ne jo kukkivat. Nuput ovat niin suloisia ja kukat kauniita, tietenkin.

Laitoin trimmerin akut lataantumaan kompostihomman ajaksi. Latauksen valmistuttua trimmasin kanttausurien reunat ja alapihaa kiertävän aidan tyvialueet. Viikonloppuna on tarkoitus leikata nurmikko. Kanttausuratkin kaipaavat tarkempaa kohennusta, mutta sillä tehtävällä ei ole kiire.

Omena Huvitus

Omenapuista Huvitusta jo nuputtaa. Muita en kovin tarkkaan syynännyt, mutta päältä päin katsoen ei nuppuja vielä näkynyt. Saapa nähdä, millainen omenakesä on tulossa. Viime vuonna sato oli varsin vaisu. Kesän 2024 jättisadon kaikki varmasti muistavat. Omppuja riitti mulle, sulle ja kaikille muillekin.

Kitkin myös voikukkia lähinnä istutusalueilta. Nurmikolla saavat kukkia, kunnes huristan niiden yli ruohonleikkurilla. Puiston puolella kasvaa miljoona voikukkaa, mistä syystä mekin näytämme olevan omavaraisia niiden suhteen. Joistain kohdista voikukka lähti kevyesti nykäisemällä, jopa koko juuri tuli mukana. Sitten on niitä voikukkia, jotka ovat tunkeneet juurensa keskelle nousevaa kuunliljaa tai kiveyksen saumaan. Silloin vain minikokoinen dynamiittipanos kykenee irrottamaan voikukan juurineen. Samalla sitten irtoaisi se kasvikin, jonka keskellä voikukka kasvaa.

Kimalainen karviaisessa

Punaherukoiden oksat notkuvat kukista. Lämmin sää on saanut pörriäiset liikkeelle. Saamme ehkä hyvän marjasadon, kun kovin kylmiä öitäkään ei ole tiedossa. Löysin yhden pikkuisen leppäkertun ja nitistin yhden liljakukon. Pitääkin laittaa työlistalle valkosipuliuutteen ruiskutuskierros. Varjoliljoja nousee sieltä täältä. Ne kaipaavat puutarhaihmisen apua liljakukkoja vastaan.

Aidan takana näkyy rivi pajuangervoja. Ne istutin aikanaan estääkseni pikkupoikien pallon lentämisen puutarhaamme. Nyttemmin tilalla on kunnon pallokenttä aitoineen. Joskus pallo edelleen lentää meille poikien innokkaan potkimisen tuloksena. Käyvät sitten soittamassa ovikelloa kysyäkseen, voisimmeko antaa pallon heille takaisin. Kiva tavata kohteliaita pikkupoikia, jotka eivät omatoimisesti kapua aidan yli tallaamaan istutuksiani. 

Leikkaan pajuangervoaidanteen muutaman vuoden välein matalaksi. Näin se on taas jonkin aikaa siistin näköinen. Jos voisin peruuttaa vuosia taaksepäin, en ikipäivänä istuttaisi pajuangervoa. En aidaksi enkä mihinkään muuallekaan. Se tunkee juuriversojaan joka paikkaan. Siksi ajan ruohonleikkurilla alueen aidan ja pajuangervojen välistä lähes aina, kun leikkaan alapihan nurmikon.

Ukkokulta ja Poika leikkasivat pajuangervoaidanteen torstain ja perjantain aikana. Aluksi suunnittelimme kärräävämme oksat kaatopaikan risukeräykseen, kun sinne oli muutenkin asiaan. Päädyimme kuitenkin hakettamaan oksat. Aika pieneenhän ne menivät. 

Malus purpurea 'Aamurusko'

Kirsikoiden kukinta alkaa olla jo ohi. Helsingin puistoissakin hanamijuhlat on jo juhlittu. Kohta on koristeomppujen vuoro. Minulla on alapihalla kaksi nuorempaa koristeomppua: Aamurusko ja Makamik sekä vanhempi Musta Rudolf. Yläpihalla on isoiksi kasvaneet Royalty ja Aamurusko sekä parivuotias Royalty. Innolla odotan, millaisen kukkapilven ne tänä vuonna tarjoavat. Eikä sovi unohtaa ruusuorapihlajaa, jossa nuput jo pullistelevat.

Lavakauluksiin tulee tänä vuonna vähän muutoksia. Laatikko nelosessa kasvoi pensasmustikkaa ja mesimarjaa. Jänis kalusi toisen pensasmustikan nysäksi. Oma syy, kun unohdin verkon. Nyt toinen pensasmustikka on isossa ruukussa odottamassa uutta sijoituspaikkaa, jota en ole vielä keksinyt. Verkotettavaa on syksyisin muutenkin riittävästi. Keksinkö mustikan vaatimuksia vastaavan paikan, jossa olisi jo ennestään verkkoa tarvitseva kasvi?

Mesimarjoja laitoin potteihin odottamaan niinikään uusia koteja. Sain mesimarjaa Lappalainen etelässä -blogin Nilalta. Minulla ei vain ole satomarjalle sopivaa paikkaa. Tykkään mesimarjasta koristekasvina. Se alkaa parhaillaan kukkimaan ja toimii myös hyvänä maanpeitekasvina.

Malus 'Musta Rudolf'

Purppuralehtistä Musta Rudolfia katsellessani ajattelen, kuinka hyvin se toimii japaninvaahteran korvikkeena. Olen kyllä monen monta kertaa pyörinyt puutarhamyymälässä japaninvaahteran ympärillä. Ei vain huvita sijoittaa kymppejä kasviin, jolle ei välttämättä ole tarjota sopivan suojaisaa paikkaa. Taimien hankinta ei muutenkaan ole halvinta huvia. Miksi siis törsätä rahaa hetken hurmioon? Paras vain kylmästi ohittaa houkutukset ja koittaa korvata ne jollain muulla kasvilla. Vaihtoehtoja kyllä löytyy.

Pikkupuutarhassa näyttää vielä aika paljaalta. Koristeomppujen kukinnan myötä myös niiden lehdet puhkeavat täysiin mittoihin. Tove Jansson -ruusu jo vihertää, mutta norjanruusun lehdet ovat vielä pieniä sykeröitä. Penkeissä heräävät perennat kilpailevat tässä vaiheessa lakastuvien scillojen kanssa. 

Monia ärsyttää lakastuvat scillat, jotka saavat puutarhan näyttämään sotkuiselta. Loppujen lopuksi se on aika lyhyt vaihe. Jos näky käy hermoille, voi ripotella lehtien päälle kevyesti multaa. Tuleepa tuplasti hyvää ainesta, kun scillat maatuvat multakerroksen suojassa. Ja todennäköisesti myös runsain mitoin uusia scilloja tulevina vuosina.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Pikkupuutarhassa kiertäessäni tarkoitukseni oli tsekata, joko mesikämmen kukkii. Meinasi jäädä kukat huomaamatta, kun keskityin katselemaan vieressä kukkivaa jouluruusua. Jonka kukinta on jo hieman hiipumassa kasvin keskittyessä uusien lehtien tuottamiseen. Vaan kukkiipa sinikämmen nimensä mukaisesti sinisin kukin. Ja sen vieressä maasta mönkii esiin toinen sinikämmen, joka kukkii valkoisin kukin.

Viikonloppu on edessä. Ja paljon monenlaista tekemistä. Ihan hyvä, sillä puutarhatyöt ovat mieluisia ja terapeuttisia. Pihalla touhutessa olo helpottuu ja ajatusmaailma järkevöityy. Toki sisälläkin olisi vino pino silittämistä ja jotain syötävääkin on kehitettävä. Suunnittelin tekeväni parsarisottoa. Omasta maasta saan muutaman parsan, mutta ne eivät vielä riitä isompaan annokseen. Niinpä ostin kaupasta lisää.

Isää en tietenkään unohda. Aion käydä häntä katsomassa myös viikonloppuna. Mihin menenkin, puhelin on mukana. Ulkomaanreissuja varten minulla on kätevä "kaulapussi", johon kännykkä sujahtaa näppärästi ja josta se on puutarhassakin helposti otettavissa.

Prunus padus - Tuomi

Laitoin tämän jutun jo julkaistavaksi ja menin nukkumaan. Sain hetki sitten hoivakodista puhelun. Isä on nukkunut pois. Se on surullista, mutta myös luonnollista. Isä eli kaksi kuukautta yli 98 vuoden.  

Lämmin kiitos kaikille tähän saakka saamistani kauniista sanoista. 
Kaunista viikonloppua ihan jokaiselle!

 

Johan tuli kesä ja kiire!

Vaahtera kukkii

 
Tiistaina saapui luvattu lämpö ja paiste. Itse asiassa jo maanantai-iltana huomasi säätyypin muuttuneen leudommaksi. Poissa oli kolea tuuli ja takatalven maku. Mielestäni olen tehnyt  keväthommia tasaiseen tahtiin, eikä sää ole kovin paljon tekemistä haitannut. Siitä huolimatta kesäinen sää sai vipinää kinttuihin. Tekemistä on riittänyt ihan kiireeksi asti. Ehkä kiireisen tunnelman on tuonut jossain sisimmässä muhiva pelko, että tämä on vain väliaikaista. No, väliaikaista toki, mutta vasta ollaan toukokuun puolella ja reilusti. Kaikki on edelleen edessä, vaikka vauhdilla nämä pari päivää ovatkin ohi liitäneet.

Anemone nemorosa 'Robinsoniana' - Hämyvuokko

Kuvaaminen on jäänyt kiireisiksi näppäisyiksi joko aamutuimaan tai illansuussa. Ihan outoa taas kuvata kirkkaassa auringonpaisteessa. Silmiä joutuu siristelemään ja jyrkkien varjojen väistelyssä on tekemistä. Hämyvuokkojen kuvaaminen vasta onkin kellontarkkaa touhua. Aamulla ne ovat sykkyrässä, samoin illalla. Jotta onnistuisi ikuistamaan heidät terälehdet levällään, on oltava vikkelästi paikalla täyden paisteen hetkellä.

Maanantaina vatvoin mielessäni, vienkö tomaatit jo kasvariin. Vai odotanko muutaman päivän, kenties viikon tai pari. Hyvinhän nuo olisivat kellarissa mahtuneet olemaan, mutta halu päästää tomaatit "vapauteen" oli liian voimakas. Tiistaina tein monta kottikärryreissua ylä- ja alapihan välillä saadakseni painavat laatikot riittävän varovasti kuskattua. Alkaa taas löytyä talven kadoksissa olleita lihaksia, kun ravaa kellarin portaita ja porhaltaa tonttia ristiin rastiin lukemattomia kertoja puutarhaan liittyviä töitä tehdessä.

Tomaatit, kurkut ja paprikat ovat nyt kasvarissa. Laatikot ovat aika tiiviissä rykelmässä, jotta saan tuplaharson hyvin niiden peitteeksi illan suussa. Aamulla harso on käytävä ottamassa pois. Samoin olen pitänyt kasvarin oveakin päivisin auki, tosin ovensuussa on harso suoraa auringonpaistetta estämässä.

Yölämpötila hieman huolestuttaa. Vaikka päivällä ollaan ylitetty helleraja, öisin lämpötila putoaa alapihalla alle +8 asteen. Koska helteet tuskin pitkään jatkuvat, harkitsen väliaikaisen lämmittimen laittamista yöksi kasvariin.

Narcissus Bella Vista

Myös kesäkukkia olen rahdannut patiolle. Daaliat ovat surkeita, sillä olen laittanut ne multaan aivan liian aikaisin. Kasvivalaisimesta huolimatta daalioista on kasvanut kellarissa ruipeloita, joita latvoin ja poistin nuput. Nyt daaliat ovat tuplaharsojen suojassa talon seinustalla. Päivällä raotan harsoa siten, ettei aurinko pääse suoraan paistamaan kasveihin. Jos saavat kylmää, olkoon niin. Eipä niistä kauniita kellarissakaan kasva.

Narcissus Rip van Winkle

Sipulit laitoin myös multaan. Muutama jäi vielä pussiin, kun kasvimaan kartta odottaa vielä tarkennuksia. Mittasin kasvilavassa mullan lämpötilan. Noin 10 cm:n syvyydessä mittari näytti +12 astetta. Ehkä siihen on uskottava, sillä aurinko porottaa mustaan multaan koko päivän. Kylvöjä voisi siis alkaa jo tehdä. Viritin metallikaaretkin harsoja varten.

Tiistai-iltana leikkasin nurmikonkin kevään ensimmäisen kerran. Kaikkialla ei nurmi ollut vielä täydessä kasvussa, mutta monenmoista rikkaa sieltä kyllä nosti päätään innokkaana. Kylläpä näkymä siistiytyi hetkessä. Jossain välissä pitäisi ehtiä kunnostamaan kanttauksia. Huomasin ruohon hiipivän useassa paikassa istutusalueille, vaikka sinne on ehdoton kielto kurottautua.

Viime kesänä kaivoin Oikearinteen, portaiden vierustan mehikasvialuetta lukuunottamatta, kokonaan auki, kun siellä tuntui kasvavan enemmän rikkaruohoja kuin mitään muuta. Istutin rinteen yläosaan kolme Fairy-peittoruusua, joiden ympärille laitoin kuorikatetta pidättämään kosteutta ja tuomaan fiinimpää ilmettä muuten ankeaan paikkaan. Linnut ovat penkoneet ja viskoneet katteet ympäri rinnettä, eikä fiineydestä taida olla mitään jäljellä.

Myös mehitähdet olivat saaneet osansa kuorikatteesta kuin myös kaikenlaisesta muusta roskasta. Mietin, miten saisin roskat sopivan hellästi pois vahingoittamatta mehitähtiä. Noita pikkuruisia mehitähtipalleroita joitakin irtosi, mutta niitä laitoinkin sitten uusiin paikkoihin.

Maalipensseli osoittautui päteväksi työvälineeksi mehitähtialueen putsaamisessa. Parhaimmillaan työ sujui portailla istuen, vaikka siinä joutuikin vaihteeksi vasen käsin puuhaan. Ehkä olisi pitänyt mehitähtiä istuttaessa miettiä tämäkin asia oikeakätisen kannalta. Ei vaan, kukapa sitä moisia kriteereitä istutuksilleen asettaisi.

Anemone blanda mix - Balkaninvuokko

Balkaninvuokot ovat laittaneet tänä keväänä parastaan. Olen istuttanut niitä parina syksynä useamman pussillisen. Tässä taas huomaan, kuinka pikkusipuleita ei mielestäni kannata ripotella yhtä sinne ja toista tänne. Kauneimmillaan nämä kevätkukkijat ovat isoina ryppäinä. Taas kerran ihmettelen mix-pussukoiden sisältöä. Niiden kuvaläpysköissä on aina kaikki mahdolliset värisävyt edustettuina. Kovin on silti sinivoittoista. Ei yhtään punertavaa seassa.

Kumpikin puolisko rinteistä, kuten melkein kaikki muutkin istutusalueet, ovat nyt vihreinä scillojen lehdistä. Idänsinililjojen ja kirjokevättähtien kukinta alkaa hiipua ja menee hetki, ennenkuin muut kasvit murtautuvat lehtimassan läpi. Uusimpia ja kaikkein pienimpiä kasveja täytyy välillä käydä auttamassa eli tönimässä scillojen lehtiä sivuun, jotta kasvussa olevat saavat osakseen ilmaa ja valoa.

Clematis alpina - Alppikärhö

Monet kärhöt ovat osoittaneet heräämisen merkkejä jo pidemmän aikaa. Tiistaina huomasin alppikärhössä nuppuja. Vielä tämä kärhö on risuisen näköinen, kunnes lehdet pääsevät kunnon kasvuun.

Päätin myös leikata vähän lumikärhöä. Sitähän muutama postaus sitten pohdin ja neuvoja asiaan teiltä kyselin. Lähinnä leikkasin yläilmoihin ja sivuille törröttäviä oksia. Niin vain löytyi tuoreita silmuja senkin köynnöksen risteyskohdista. Jotkut kuivan kuolleilta näyttävät oksat osoittautuivat sisältä täysin vihreiksi eli osa oksista tuli turhaan leikatuiksi.

Clematis Multi Blue

Useimpia kärhöjä leikkasin viime vuonna kovalla kädellä, kun laitoimme niille uudet tuet. Pikkupuutarhan Multi Bluelle en ole tehnyt yhtään mitään. Se on saanut rauhassa  kiipeillä kriikunassa ja käyttää kiipeilemiseen edellisvuosien kuivuneita versoja. Sinne ne sulautuvat kriikunan lehtien sekaan. 

Minulla on ehkä liiankin yltiöpäinen into siivota kaikkea, mikä ei kasvien kanssa aina ole kovin viisasta. Tuija-aitaamme kävi leikkaamassa ammattitaitoinen puutarhuri. Hän kertoi vanhemman, puiden leikkaamiseen perehtyneen henkilön opastaneen, että "jollet ole varma oikeasta leikkaustavasta, älä leikkaa ollenkaan". Voisin sisäistää ajatuksen ainakin siihen saakka, kunnes opin kullekin kasville oikean leikkaustavan.

Pahoittelen tämän jouluruusukuvan epämääräisyyttä. Kirkkaassa auringonpaisteessa oli vaikea saada hyvää kuvaa kaunottaresta. Varsinkin, kun istutuspaikan vuoksi kasvia ei oikein pääse muusta suunnasta edes kuvaamaan. Voinette kuvitella, miten upeasti kukan viininpunainen väri näkyy yli scillameren. Vielä illan hämäryydessäkin väri erottuu niin selvästi, että saatan käydä sitä tuijottamassa makkarin ikkunasta.

Tänä keväänä jouluruusuni, varsinkin Double Ellenit, ovat kukkineet kauniisti ja runsaasti. Ne ovat lumonneet minut, vieneet sydämeni aivan kokonaan. Uskon, että ihmiset, jotka ovat hurahtaneet puutarhaan, ymmärtävät tällaisen tunteen, jopa kykenevät samaistumaan siihen. Yksi ainoa kukka voi palkita vuoden uurastuksen ja pyyhkiä pois kaikki pettymykset ja kadonneet kasvit. Jouluruusuni äärelle kyykistyessäni koen itseni onnelliseksi ja rikkaaksi ihmiseksi.

Matteuccia struthiopteris - Kotkansiipi

Heleää helatorstaita kaikille!

Vielä mennään keväässä

"Heja Sverige!" -näkymä eli scillat kera keltaisen narsissin

 
Nopeatempoisen ihmisen ajantajun tällainen hitaus, miltei pysähtyneisyys, saa sekaisin. Ikäänkuin olisi päivästä toiseen lähtöviivalla odottamassa starttipistoolin laukaisua, eikä sitten tapahdukaan mitään. Olo on kärsimätön ja vähän huijatun tuntuinen. 

Luontoäidille sallittakoon vaihteleva rytminsä. Niinhän se on, ettei ihmisen sovi ruveta luontoa määräilemään. On ollut ilahduttavaa huomata, miten moni kasvi on kuitenkin heräämässä. Ja miten moni on selviytynyt hienosti kunnon lumihangen alla.

Ylävasemmalla: Sempervivum Mix ja yläoikealla: Sempervivum calcareum 'Bicolor'
Alavasemmalla: Saxifraga x adrendsii 'Peter Pan' ja alaoikealla: Sedum lydium.

Kiersin lannoittamassa puutarhan kasveja kanan- ja hevonkakalla. Kumpikin loppuivat kesken, joten ruokakaupassa käydessä oli syytä poiketa krääsämarketin puutarhapihalle. Sain tarvitsemani ja vähän ylimääräistäkin, kuten tavallista. En voinut vastustaa mehi/kivikkokasvitarjousta ja niinpä kärryyn sujahtivat kollaasissa kuvatut kasvit.

Ylävasemmalla näkyvä viininpunainen sempervivum ei sisältynyt tarjoukseen, mutta oli vaan niin hienon värinen.

 
Samassa tarjousrytäkässä avasin kesän perennahankintapiikin. Ko. krääsämarketin puutarhapihalta on menneinä vuosina tullut hankittua useampikin "neljä kympillä" -perennapurkkia vaihtelevalla menestyksellä. 

Omassa pihassa kasvaa myskimalvaa, mutta viime kesältä takaraivoon on jäänyt kuva malvoista syysleimujen kaverina. En taas kirveelläkään muista, kenen blogissa tähän ideaan törmäsin, mutta ajattelin kokeilla sitä omassa puutarhassa. Niinpä myskimalvoja nähdessäni tartuin purkkeihin ja samalla muutamiin muihinkin. Tässä siis hankkimani perennat:

Malva moschata: myskimalva 2 kpl
Dianthus deltoides 'Splendens': ketoneilikka 2 kpl
Aubriata 'Cascade Blue': tarharistikki 2 kpl
Phlox subulata 'Candy Stripes' 2 kpl.

Clematis 'Paul Farges' - Lumikärhö

Kertokaapa ihmiset, mitä teette lumikärhölle keväisin? Vai teettekö mitään? Aiempina keväinä olen leikannut vain kaikkein kuivuneimmat oksat ja nekin siinä vaiheessa, kun ne tuoreista versoista helposti kuolleiksi erottaa. Viime keväänä leikkaaminen jäi minimaaliseksi huomattuani kärhön pukkaavan silmuja vähän joka oksanhaarasta. Nyt en ole löytänyt elonmerkkejä lumikärhöstä. Jonkun verran siitä jo leikkasin tuen sivuille ja yli sojottavia kuivia oksia, sillä kärhö on kasvanut hurjasti ja vyöryy tuestaan joka suuntaan.

Netistä löysin Pentti Alangon ohjeen, jonka mukaan lumikärhöä ei tarvitse leikata ollenkaan. Jos tämän kärhön haluaa kasvavan tiheämmäksi, se leikataan keväällä metrin korkeudelta. Olen siis Alangon ohjeen mukaan tältä keväältä jo myöhässä.

Daucus carota - Villiporkkana

Vuosi sitten esikasvatin muutaman villiporkkanan ja loput siemenet kylvin suoraan maahan. Esikasvatetut siirsin myöhemmin suorakylvettyjen seuraksi. Kukkivat kaikki kohtalaisen samaan aikaan myöhemmin kesällä. Viime vuotisia nousee mullasta mukavasti. Kellarissa on esikasvatuksessa Daraa. Ajattelin toimia sen kanssa viime vuotiseen tapaan eli loput Darat kylvän suoraan maahan. Esikasvatetuista osan laitan ehkä ruukkuun, jos suinkin kaksi itänyttä suklaakosmosta jaksaa kasvaa Daralle kaveriksi.

Rosa Lumo hengissä ja herää

Muistatte ehkä, kuinka viime kesänä kaivoin ylös ja siirsin pensasruusuja toiseen paikkaan. Siinä hommassa otin riskin menettää yhden tai kaikki ruusut. Nyt näyttää, että riski kannatti. Jokainen on hengissä ja herännyt. Rosa Mundi sai hiukan siipeensä mäntyä kaataneen metsurin saappaasta, mutta Ilo-ruusun lailla se on päättänyt jatkaa yhteiseloa kanssani.

Lumon suhteen olin pitkään epävarma, kuinka se selviytyy. Siirron yhteydessä leikkasin pensaita rajusti, jotta latvusto olisi edes jonkinlaisessa tasapainossa suhteessa väkisinkin toimenpiteessä vaurioituneisiin juuriin. Muutama elinvoimainen silmu on jo ilmestynyt Lumon mataliin varsiin ja tyvestä nousee uutta elämää.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Punakolmilehden olen istuttanut rhodon siipien suojaan. Ehkä turhankin lähelle, koska joka kevät joudun nostelemaan rhodon oksia löytääkseni kolmilehden. Siellä se taas availee lehtirulliaan. Nyt pitää olla tarkkana, että ehdin myös kukan nähdä. Suojaisassa ja katseilta piilossa punakolmilehti osaa aina yllättää nupuillaan.

Olen välillä miettinyt, pitäisikö kasvi siirtää paikkaan, jossa se olisi enemmän näkösällä ja helpommin huomattavissa. Ei ole tullut siirrettyä. Ehkä annan tämän yksilön jatkaa elämäänsä paikassa, jossa se tuntuu hyvin viihtyvän. Ja ostan toisen, kunhan keksin sen näkyvämmän paikan.

Loisteliaista tulppaaninäkymistä luovuin siinä vaiheessa, kun peurat kävivät maasta nousevia sipulikukkiani urakalla popsimassa. Ilokseni olen löytänyt useammasta tulppaanista nupun, joka on ilmeisesti peurojen vierailun aikaan ollut vielä turvassa mullassa. Joissain tulppaaneissa nuppu on mennyttä ja joissain pahoin vaurioitunut.

Fritillaria imp. Rubra - Keisarinpikarililja

Keisarinpikarililjojen ahkeraa jumppaa olen seurannut suurella kunnioituksella. Yöpakkasten jäljiltä yhä korkeammiksi venyvät varret ovat aamuisin täysin kumarassa. Niin vain auringon lämmittäessä ja plusasteiden lisääntyessä liljat vähitellen suoristavat selkänsä seisoen taas tanakasti pystyssä iltaan saakka. Missähän mahtaa kulkea niiden jumppaamiskeston kipuraja? Toivottavasti niin kovaa pakkasta ei tänä keväänä tulekaan, että nämä keisarilliset liljat väsyisivät aamujumppaansa.

Hedelmätarha

Vaikka aurinkoiset säät hivelevät silmiäni ja sieluani, toivon reipasta annosta sadetta. Maa on todella kuivaa. Olen suosiolla jättänyt nurmikon rapsuttamisen, sillä ensimmäisen leikkuun yhteydessä kuivuneet lehdet ja muu sälä muuttuu nurmikon ruoaksi. Nurmikko on jo selvästi hereillä ja kasvaa siinä, missä kaikki sinne eksyneet rikatkin. Ihan vielä ei pääse ruohonleikkuria käynnistämään. Kanttauksia sen sijaan voisi jo siistiä.

Pionipolku

Moni kevättyö on tehty ja toinen mokoma tekemättä. Kärräsin lehtikomposteista ruusuille ja muille perennoille kypsyneen aineksen ja loput käänsin takaisin muhimaan. Odotan vielä hetken aikaa, josko tulisi sade kastelemaan maata. Sen jälkeen ryhdyn istuttamaan hankittuja perennoja.

Päätin myös kiskoa alapihan Kriikunapolkua reunustavat kiemuraiset muovinauhat pois ja korvata ne turveharkoilla. Projektin aloittamista häiritsee vähän pohdinta, ostanko turveharkkoja vai keksinkö niille jonkun toisen vaihtoehdon. Turpeennosto on vahingollista suoluonnolle ja turpeen energiakäyttö kiihdyttää ilmastomuutosta. Turpeen käyttö viljelyssä ja puutarhoissa tulee sekin kyseenalaiseksi, koska se nostetaan suosta energiaturpeen tavoin. Eipä ole fiksua käyttää muoviakaan. Elämme jatkuvien muutosten maailmassa. Pohtimista ja valintojen tekemistä riittää.

Scilla bifolia - Pikkusinililja

 Omistaa vähän maata, rapsuttaa sitä kuokalla,
kylvää siemeniä ja katsella niitten heräämistä eloon -
siinä ihmisen yksinkertaisin ilo,
miellyttävintä mitä hän voi tehdä.

-Charles Dudley Warner-
(amerikk. esseisti ja Mark Twainin ystävä)

 

Kirsikkainen kevätsuudelma

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka Kevätsuudelma

4-vuotias koristekirsikka Kevätsuudelmani kaunistaa puutarhaani vihdoin useamman kukan voimalla. Muutama kukka on avautunut ja monta on vielä nupulla. Ryhdyin laskemaan löytämiäni nuppuja, mutta lopetin 20:een päästyäni. Vaaleanpunaista kukkapilveä pääni ylle ei sentään vielä ole tiedossa, mutta olen ylen onnellinen jokaisesta tämän toukokuun suloisesta kevätsuudelmasta.

Prunus sargentii - Rusokirsikka

Vaaleanpunaisesta kukkapilvestä en jää paitsi. Kylän keskustassa kukkii parhaillaan kaksi isoa rusokirsikkaa. Kahdesti olen jo käynyt puiden alla kameraa pyörittämässä. Näiden kaunottarien ikää en muista, mutta aika pitkään ne ovat kyläläisiä ihastuttaneet.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Punakolmilehden vahtiminen kannatti ja olen päässyt sen kukintaan hyvin mukaan. Nuppuvaiheesta täysin avautuneeseen kukkaan ei pitkään mennyt. Kukka kumartaa aina maata kohti, joten sen nähdäkseen täytyy laittaa nakkisormet avuksi.

Myosotis - Lemmikki

Lemmikit putkahtivat mullasta ihan huomaamatta, samoin niihin nuput. Ensimmäiset kukatkin ovat avautuneet. Pian lemmikkejä on taas kaikkialla. 

Clematis Alpina - Alppikärhö

Alppikärhö on aina kerkeäväinen. Niin nytkin. Yhtenä päivänä siinä ei ollut nupuista vilaustakaan ja sitten niitä vain tupsahti ilmoille lukuisia. Sen verran on aurinkoisista säistä huolimatta viileää, että kukkien avautumiseen voi mennä tovi. Tai sitten ei.

Clmeatis atragene 'Columnella'

Samoin alppikärhöä vastapäätä, köynnöskaaren toisella puolella kasvava Columnella pukkaa nuppuja. Mielestäni olen kiertänyt Pikkupuutarhan kaikki kasvit usein, mutta aina ne osaavat yllättää - ja ilahduttaa.

Hydrangea serrata ´Blue Bird´ - Safiirihortensia

Viime kesänä istutetun Safiirihortensian heräämistä tai heräämättä jäämistä olen jännänyt. En leikannut sen vanhoja varsia, kun en tienyt, tuleeko niihin lehtiä. Nähtävästi ei tule, vaan kasvi aloittaa kasvunsa kokonaan alusta.

Liljakukko

Vahtikaa liljojanne. Olen listinyt liljakukkoja jo muutaman. Pari on päässyt livahtamaan karkuun. Ovat ne vikkeliä ja taitavia ötököitä. Eivät kyllä koskaan putoa multaan punainen puoli päällepäin, vaan aina selälleen. Sen jälkeen niiden löytäminen onkin työn takana.

Puutarha on viime aikoina ollut varsinainen työleiri. Lähden tekemään jotain pientä ja pian huomaan uurastavani tuntien urakkaa. Olen istuttanut joitakin uusia kasveja pallokentän puoleisen aidan eteen. Aiemmin nurmikko on ollut aitaan saakka, mikä on vaikeuttanut nurmikon siistimistä aidan tyvessä. Ruohonleikkurilla ei riittävän lähelle pääse ja trimmeristä lentää terät pitkin puskia. Itse asiassa nurmikko ei edes aidan tyvessä kunnolla kasva, vaan enimmäkseen kaikenlaista rikkaa, joka vyöryy istutusalueille. Niinpä kaivoin nurmikon pois tyvialueelta sekä pallokentän vastaiselta sivulta että puistosivulta. Hiukan oli hommaa, mutta nyt se on tehty. Jatkossa on helpompaa pitää alue mullalla - tai hiekalla, mitä suuri osa tyvestä on.

"Adopitokissa Mamis"

"Adoptiokissa" Mamis vierailee säännöllisesti meidän Pikkupuutarhassa. Se tykkää köllötellä pienellä mullosalueella. Ilmeisesti multa on auringossa sopivan lämmintä ja paikasta on hyvä tiirailla niin meille kuin tiellekin. Lyhyen matkan päässä asuva Mamis on vähän arka, joten kuvasin sitä ikkunasta. Mamis on nätti puutarhatiikeri, joka toivottavasti hoitaa meidän pihan hiiret ja myyrät.

Phlox subulata - Sammalleimu

Olen taas rohmunnut uusia kasveja ja istutettavaa riittää. Perennoista osan olen saanut maahan, mutta osa saa odottaa olemassa olevien perennojen kasvua, jotta näen kunnolla aukkopaikat. Muutaman tiikerinliljan sipulin jo kaivoin multaan ja samalla olin vähällä vahingoittaa loppukesällä Bermudankolmioon istutettuja kasveja. Olisi ehkä kannattanut merkitä niiden paikat tarkemmin. Ei näköjään riitä kirjata listaan esimerkiksi "40 cm kiveyksestä vasemmalle". Parempi olisi vaikkapa laittaa selkeät tikut rajoiksi.

Mahonia

Mahonia avaa nuppurykelmiään, joita on molemmissa pikkupensaissa lukuisia. Uutta ilmestyy puutarhaan joka päivä niin vikkelästi, ettei perässä pysy. On se vaan kumma, ettei raskaatkaan puutarhatyöt harmita. Vähän on illalla olo jäykkää, mutta se unohtuu samantien pihalle mennessä. Voiko keväästä olla tykkäämättä? En minä ainakaan. Kerrassaan hurmaavaa aikaa.

Aurinkoista viikonloppua kaikille ja erityisesti ihanaa Äitienpäivää äideille!