100 vuotta joulua Weisteellä

Helsingin kaupunginmuseon ystävät ry järjesti keskiviikona retken joulukoristeita valmistavan Weisteen tehtaalle Pukinmäkeen. Tai oikeastaan yrityksen putiikkiin Wanhaan Villaan, joka on ollut perustajan Kalle Aimo Weisteen koti vuodesta 1926 lähtien.

Nykyisin tuo vanha 1904 rakennettu, suojeltu hirsihuvila on Weisteen tuotteiden myymälä. Heti ovesta sisään astuessa esille tuli lumoavan kauniilla joulukoristeilla täytetyt pöydät ja hyllyt huone toisensa jälkeen.

Neljännen polven weisteläinen, Johanna Weiste kertoi meille perustajasta, Kalle Weisteestä ja yrityksestä. Kalle Weiste (1881-1963) valmistui Kajaanin seminaarista kansakoulunopettajaksi. Häntä kiinnosti liikeala ja niinpä hän muutti Helsinkiin, perusti paperikaupan, jossa myi muiden tavaroiden ohessa saksalaisia joulukoristeita.

Joulukoristeet kiinnostivat häntä siinä määrin, että hän lähti Saksaan opiskelemaan hopealangan ja muiden joulukoristeiden valmistusta. Hän aloitti joulukoristeiden tekemisen 1924 kotonaan. Pukinmäen hirsirakennukseen Kalle Weiste muutti 1926 ja samana vuonna valmistui ensimmäinen osa tehdasrakennuksesta, joka laajeni viisi vuotta myöhemmin.

Sota-aikana joulukoristeiden valmistus loppui säännöstelyn vuoksi. Silloin tehdas valmisti kunniamerkki- ja kaluunanauhoja puolustusvoimille.

Weiste on Euroopan vanhimpia joulukoristeita valmistavia yrityksiä. Pohjoismaissa se on ainoa. Tuotteita viedään useisiin kymmeniin maihin. Ranska on päämarkkina-alue.

Kilpailu on tänä päivänä kovaa. Aasian halvemman massatuotannon kanssa on vaiikea pärjätä. 

Myös joulukoristeissa on vaihtuvia trendejä. Niin muodoissa kuin väreissäkin. Nyt muodikkain väri on vihreä ja korvalliset pallot ovat myös suosittuja. Weiste valmistaa myös sisustustuotteita.

Myymälässä koristeita on koottu huoneisiin väreittäin. On punaista, vaaleanpunaista, valkoista, kultaa ja hopeaa, lasisia koristeita. Tähdet, enkelit, joulupukit ja -tontut, pallot ja kimallenauhat ovat monille niitä perinteisiä joulukoristeita. Paljon on myös erilaisia poroja, hiiriä, pöllöjä, käpyjä ja sydämiä.

Joka huoneessa on eri tavoin koristeltuja kuusia, joista voi ammentaa ideoita oman kuusen koristeluun.

Myymälässä oli meidän ryhmämme lisäksi paljon muita asiakkaita. Siksi osa esittelystä meni hiukan ohi korvien. Löysin netistä Kaikkien aikojen joulu 1/2020 -lehdessä julkaistun artikkelin, jossa on osin tässä kertomani asiat ja paljon muuta Weisteestä.

Meillä oli mahdollisuus tutustumisen jälkeen tehdä ostoksia myymälässä. Kiersinkin huoneet useaan kertaan pienen ostoskorin kanssa. Teki mieli ostaa jokaisen hypistelemäni pallon ja tontun. Lopuksi päädyin ostamaan kaksi pientä enkeliä ystäville tuliaisiksi. Koristellut pallot ovat todella upeita, mutta yksi pallo ei näytä miltään. Niitä pitäisi olla ainakin kolme tai vielä useampi. Päädyin ahmimaan kimallusta silmilläni, enkä siis ostanut pallon palloa.

Julkisilla liikennevälineillä Weisteelle pääsee jäämällä lähijunasta pois Pukinmäen asemalla ja suuntaamalla kävellen kohti Pukinmäenkaarta. Weisteen osoite on Kalle Weisteen katu 4. Tehdas ja Villa sijaitsevat omakotialueelle noin kilometrin päässä Pukinmäen juna-asemalta. Mikään bussi tai muu julkinen väline ei kulje tehtaalle saakka. Omalla autolla pääsee tietenkin helpoiten.

Villan eteisessä on vitriini, jossa on esillä jonkun verran Weisteen vanhempia joulukoristeita. Huomasin siellä useita omasta lapsuudesta tuttuja koristeita. Joitakin minulla on yhä tallessa. Weisteen tuotteita on näin joulun alla myytävänä tavarataloissa, marketeissa ja monilla muilla jälleenmyyjillä.

Nämä Museon ystävien järjestämät retket ovat kivoja ja mielenkiintoisia. Kohteet saattavat tuntua tutuilta, mutta retkelle osallistuessa huomaa saavansa paljon uutta ja yksityiskohtaisempaa tietoa. Välillä saa mahdollisuuden tutustua paikkoihin, joihin ei muuten ole mahdollisuus edes päästä. Itsekin joskus ryhmätilaisuuksia järjestäneenä tiedän, ettei ole ihan helppoa organisoida vaikkapa 20 hengen ryhmälle tutustumisretkeä kulttuurikohteeseen, yritykseen tai näyttelyyn.

Seuraava retki onkin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraan tammikuussa. Odotan sitä innolla.

Ei yhtään mitään tärkeää asiaa

Auringonnousu ti 10.12.2024

 
Tulin tietokoneelle katsomaan, mitä muut ovat blogeihinsa kirjoittaneet. Se ei käynytkään ihan kädenkäänteessä, sillä lukulistalla oli monien blogien ikivanhoja postauksia. Neljästä vuodesta jopa seitsemän vuotta vanhoja juttuja. Jokunen näistä postauksista blogeilta, jotka ovat aikoja sitten hiljenneet.

Selasin lukulistaa eteenpäin ja löysin kuin löysinkin vanhojen postauksien seasta muutaman tuoreemman. Aina ensin kymmenen vanhaa ja välissä kaksi viime päivinä julkaistua. Aivan uudet postaukset puuttuivat, mutta niihin pääsin käsiksi klikkaamalla parin päivän takaista juttua ja siirtymällä sitten haluamassani blogissa uudempaan päivitykseen. 

Blogger järjestää meille aina kaikenlaisia aivopähkinöitä ratkottavaksi. Kenties tämä vanhojen postausten nostaminen on joku sellainen. Toivottavasti siitä ei tule viikkojen riesaa, vaan se päättyy mitä pikimmin.

Tiistaina aurinko paistoi kerrassaan upeasti. Aamuisten komeiden pilvivärien jälkeen taivas selkeni ja mittarin elohopea lähti kipakkaa tahtia nousemaan. Etelän puolella päästiin +2.7℃ asteeseen, pohjoisen puolella pysyttiin hivenen miinuksella. Ei sentään tarvinnut etelän puolellakaan bikineitä kaivaa esille.

Kiirehdin ennen auringonlaskua kameran kanssa pihalle. Tarkoitus oli ikuistaa hienosti kimaltavat jäiset taideteokset pensaissa. Kuvat eivät valitettavasti kovin hyvin näytä, miten hienosti ne todellisuudessa kimalsivat. Käyttäkääpä mielikuvitusta täydentämään näkymää.

Meidän pihalla seikkailee uusi kissa. Valkoisin tassuin ja kauluksin varustettu musta Golf, joka asuu melko lähellä. Ilmeisesti naapuruston kissojen välillä on tapahtunut reviirien uusjako, koska tuttua viidakkotiikeri Mamista ei nykyisin meidän pihassa näy. Golf on nuoresta iästään huolimatta hyvin rohkea ja utelias. Mamis sen sijaan arka, joten se ei varmaan nyt Golfin vuoksi uskalla tulla pihaamme.

Pari iltaa sitten katsoimme olohuoneen ikkunasta, kuinka Golf oli saalistusretkellä meidän terassillamme. Seinustan rikkumaton valkea lumi oli hetkessä Golfin mylläämä, kun se väsytti nappaamaansa hiirtä. Hiiriä asusteli ennen talvisin leikkimökin alla. Nyt leikkimökkiä ei enää ole, joten hiirillä taitaa olla lepopaikka meidän terassin alla. On siellä asunut niin siilejä kuin ampiaisiakin. Miksei siis hiiriä? Toivon niiden muuttavan kevään tullen muualle. Siinä mielessä Golfin toistuvat vierailut ja iltaiset istuskelut terassilla sopivat meillekin.

Puistoreunan nuori vaahtera oksille kertyneine lumipalloineen herätti mielikuvan keväällä kukkivasta kirsikkapuusta. Voisi se olla myös sadonkorjuuta odottava puuvillapensaskin. Kokonsa puolesta mieluummin kukkiva kirsikkapuu. 

Kuten huomaatte, sormeni suoltavat näppäimistöltä kevyenpuoleisia juttuja. Jospa menisin illalla aikaisemmin nukkumaan, että pää pysyisi selkeämpänä - sormet myös.

 Kiireetöntä joulun odotusta kaikille!

 

Lunta, juhlaa ja jouluun valmistautumista

 
Menneen viikon säässä on riittänyt poukkoilua. Alkuviikosta pakkasta oli -7℃, joten autokin piti laittaa vähäksi aikaa liekaan lämpiämään. Auringonnousu kultasi puiston toisen puolen naapurin huurteiset puut. Lunta ei ole kovin paljon, mutta hyvin se vaimentaa ääniä. Tosin meidän naapurustossa ei muutenkaan ole kovin meluista. Tavallisia arjen ääniä.

Alapihallekin pääsee nyt ongelmitta, kun lunta on niin vähän. Jos sitä sataa paljon, on osa kolattava alapihalle johtaville portaille ja päätyjen käytäville. Paksussa hangessa ei kovin usein tule alapihalla käytyä. Eikä ole tarvettakaan. Paitsi välillä on käytävä pudottamassa kasvihuoneen päältä lumet ja ravisteltava puita ja pensaita ylenmääräisestä lumitaakasta.

Lumella on monia olomuotoja. Alkuviikon pakkasessa se vasta kaunista olikin. Lehtikompostorin ilmastointiventtiilin päälle oli muodostunut tupsu, jossa lumikiteet sojottavat sinne tänne.

Ennen kuin raaskin putsata lumia auton katolta, oli kuvattava "luminen karvapeite". Hienoja jääkiteitä, joiden voisi kuvitella kilisevän niitä pois harjatessa. Eivät kilisseet.

Peura-aidankin päällä "luikertelee luminen karvamato". Taisi pysähtyä nauttimaan aamuauringon säteistä.

Joulukortit on kirjoitettu ja viety jo postiinkin. Tänä vuonna uskaltauduin lähettämään kaupasta ostettuja kortteja. Vuosikausia olen askarrellut itse kymmeniä joulukortteja. Nyt ei päässä syttynyt ainuttakaan hyvää ideaa. Saatan saada vastaanottajilta noottia. Tai ainakin ihmetteleviä kysymyksiä, miksi en askarrellut itse? Tekemisessä täytyy olla ilo ja ideat mukana. Joulun pitäisi olla ilon juhla. Ei siis väkisin väsättyjä kortteja.

Minulla taitaa olla jonkinlainen traditioiden rikkomistalkoot menossa. Korttiaskartelun lisäksi jätin joulupiparit leipomatta. Ei ehkä ensimmäinen kerta, mutta joka tapauksessa kovin harvinaista käytöstä minulta. Parina viime vuotena joulupipareita on ollut jäljellä vielä juhannuksenakin. Ei siinä mitään. Hyvältä ne maistuvat vaikka homejuustolla päällystettyinä. Nyt tuumasin, että kaupan piparit kelpaavat oikein hyvin.

Taatelikakkuja leivon muutamille annettavaksi. Ja yhden omaan käyttöön. Ensimmäinen pari on parhaillaan uunissa. Sinapin tein viikko sitten vuosia käytössä olevan reseptin mukaan. Sinappi on valmiiksi purkitettuna viileässä. Myös useita purkkeja omista Zilga-rypäleistä tehtyä hyytelöä annan joulutervehdyksenä muutamille läheisille ja ystäville.

Itsenäisyyspäivä vietettiin kahden Ukkokullan kanssa. Sytytin ulkolyhtyihin kynttilöitä. Isot öljykynttilät palavat useita päiviä peräjälkeen.

Emme katsoneet linnan juhlia. Iltapukuarvostelut ja vieraiden jutut on luettavissa joka ikisestä lehdestä heti seuraavana aamuna. Sen sijaan innostuimme katsomaan erään 8-osaisen sarjan putkena, kun saimme vihdoin Yle Areenan toimimaan.

Vanha televisio hajosi juuri sopivasti ennen HD-järjestelmään siirtymistä. (Siirtymä tapahtuu keväästä 2025 lähtien. Ylen SD-lähetykset loppuvat 31.3.2025 ja kaupallisten kanavien 30.6.2025.) Saimme kaikki kanavat näkymään hyvin hankkimassamme uudessa telkussa. Yle Areenan kanssa oli sen sijaan tekemistä. Ihmettelimme, miksi luomamme tunnukset eivät kelvanneet Areenan. Lopulta Ukkokulta keksi, että televisio vaatii asetusten muuttamista. Sen jälkeen Areenakin on toiminut hyvin.

Perjantaina juhlistimme Ukkokullan kanssa hääpäivää herkullisen aterian parissa helsinkiläisessä ravintolassa. Jälkiruokana oli uunijäätelöä. Ruoka oli hyvää ja palvelu kiitettävää. Vatsat oli niin täynnä, että kotimatkan olisi voinut kulkea pyörien.

Helsingissä oli surkea sää. Taivaalta satoi räntää ja rakeita. Suunnitelmissa oli ennen ja jälkeen ateriaa kävellä katselemassa jouluisia valoja. Surkea sää ei houkutellut ulkoiluun. Ei myöskään ihmisten paljous. Jouluostokset käsissään kulkijat kohdistivat katseensa maahan välttääkseen rännän osumisen kasvoille. Siitä aiheutui törmäyksiä vastaantulijoihin. Wolt-kuskejakin sompaili paksurenkaisine pyörineen jalankulkijoiden joukossa, joten tarkkana sai olla eteenpäin pyrkiessä.

Alapihan Ruusupenkki su 8.12.

Kaksi kokonaista viikkoa jouluun. Olen järjestänyt itselleni monenlaisia menoja, mutta enköhän siitä huolimatta saa suunnittelemani asiat hoidettua. Joulupöydän antimista osa pilaantumattomista on jo hankittu. Loput on kirjattu listalle eli pois kaikki häly ja hämminki.

Kotitien vastapuolen männyt auringonnousun punaamina 4.12.

 

Onnea Pihakalenterin voittajalle!

Pihakalenterin arvontaan osallistui 11 henkilöä. Tein jokaiselle oman lapun, jonka pudotin Aallon maljakkoon. Pikkuinen huovutettu lettipäätyttö sai vartioida lappusia, kunnes klo 16.00 alkoi arvonta.

Onnettarena toimiva Ukkokulta nosti ensimmäisen punaisen lapun, jossa luki...

...Enkulin käsityöt. Onnea! Hän siis voittaa tässä arvonnassa Pihakalenterin 2025. Postitan sen hänelle heti, kun saan osoitetiedot. Toivottavasti pian.

Joskus arvonnassa käy niin, että ensimmäiseksi tullut ei syystä tai toisesta vastaanota palkintoaan. Siltä varalta arvoimme myös toisen henkilön, joka on Sussi. Luulenpa, että Enkulin käsityöt ottaa palkintonsa vastaan iloisena. Älä siis Sussi vaivu murheeseen. Olet varmasti onnetarten suosikki jossain toisessa tilanteessa.

Onnea vielä kerran Enkulin käsityöt:lle. Kiitos kaikille osallistujille. Kiitos myös Pihakalenterin työryhmälle vuosittaisesta aherruksesta hienon kalenterin aikaansaamiseksi.

Kurkistus marraskuun viimeiseen viikkoon

 
Olen aina puutarhanäkymissäni jäljessä kulloisestakin tilanteesta. Eipä kai se niin tarkkaa ole, miten ja milloin kasviensa elämästä raportoin. Sääennusteita katsoessani ajattelin laittaa kuvat viime aikojen harmaudesta. Ennen kuin maisema muuttuu jälleen valkoiseksi. Tai ehkä ensin loskaiseksi.

Marraskuun viimeinen viikko oli pimeä, kostea ja tuulinen. Torstaina 28.11. sumu ei hälvennyt koko päivänä. Teki hirveästi mieli mennä haravoimaan, mutta mitäpä sitä märkää nurmikkoa rapsuttamaan. Tai jatkamaan metsäruusun kaivamista (multainen alue oikealla). Eikä siihen olisi ollut aikaakaan.

Kärhöpolku 28.11.24

Edellisellä viikolla sataneesta lumesta on jäljellä vain pieniä kasoja paikoissa, joihin lunta on kolattu. Ja ojissa tiiviisti pakattuja möykkyjä auran jäljiltä.

Verkkoja kuvissani saattaa näkyä siellä täällä. Olen virittänyt niitä sekä jänisten että peurojen kiusaksi. Kaariportin molemmin puolin kasvaa alppikärhöjä, joiden tyveltä jänikset järsivät versot kokonaan poikki vuosi sitten. Nyt tyvet on suojattu verkoilla.

Puiston puoleisen päädyn käytävä 24.11.2024

Tässä kuvassa näkyy, kuinka olen laittanut verkkoa käytävän yli. Peurat kyllä pystyvät hyppäämään 150-senttisen verkon yli, mutta tällaisia esteitä laittamalla toivon niiden hiljaisina aikoina tyytyvän vaihtamaan suuntaa. Näin on toistaiseksi tapahtunutkin. Peurat kulkevat kuvan oikealta puolelta suoraan puistoalueelle. Naapuruston kissat livahtavat verkon ja seinän välistä käytävälle, kuten jäljistä näkyy. 

Verkko ei ole seinässä kiinni, vaan nojaa seinään ja köynnöshortensiaan. Verkko on saatava helposti pois lumen kolaamista varten. Toisinaan meidän on tästä kuljettavakin, vaikka näin talviaikaan menemme kellariin enimmäkseen toista kautta.

Kukkia ei puutarhastani enää löydy. Paitsi joitakin jo aikoja sitten terälehtensä avanneita koristemansikoita, jotka ovat jo melko lätsähtäneitä.

Kirjavalehtinen pikkutalvio - Vinca minor 'Illumination'  näkyy paljaassa maassa oikein hyvin. Se ei leviä lainkaan samalla tavoin kuin sinikukkainen pikkutalvio, jota minulla on riesaksi asti. Tätä Illuminationia olen saanut Auring*n ihanat -blogin Inkalta kesällä 2015. Silloin istutin sen Päivänliljapenkkiin, jossa se yhä asustaa. Pari kertaa olen siirtänyt emokasvista versoja, kuten kuvan Hortensiapenkin yksilö.

Tavallisen pikkutalvion kanssa on syytä olla huolellinen. Sen on jo huomattu levinneen luontoon pääasiassa pihoilta ja puutarhoista. Usein ihmisten viedessä puutarhajätettä yleisille alueille. 

Asarum europaeum - Taponlehti

Taponlehti on ikivihreä maanpeiteperenna. Se viihtyy paremmin varjossa. En ole saanut sitä missään viihtymään laajalla alueella. Pieniä lämpäreitä sen sijaan on siellä täällä. Jotkut suorastaan kummallisissa paikoissa. Turha menettää hermojaan yksittäisen kasvin vuoksi. Paras iloita pienistä esiintymistä. Kenties tasapaino puutarhassa säilyy näin, kun joku pyrkii valoittamaan tilaa muidenkin edestä ja joku toinen sinnittelee siinä sivussa vatsaa kohti selkärankaa vetäen.

Nämä lehdet kuuluvat malvakasville. Olen istuttanut sekä ruusu- että myskimalvaa. Harmaamalvikkia sen sijaan en, mutta kaivamieni tietojen perusteella (mm. Sarin puutarhat) nämä lehdet nimen omaan kuuluvat harmaamalvikille. Vaaleanpunaisena kukkiva, korkeahko kasvi tästä kesäisin nousee. Yleensä se myös kaatuu eli kaipaa joka kesä tukemista.

Etupihan Bermudassa vihertää - pikkutalvion lisäksi - koristeporkkanat ja malvat. Niiden seurassa harmaakäenkukat näyttävät, että tässä me asuttiin kesällä ja tässä me meinataan asua ensi kesänäkin. Toivottavasti pysyvät lupauksessaan.

Pikkuisen piti näyttää Bermudalle haravaa, kun viikon takaisen lumenkolaamisen yhteydessä istutusalueelle siirtyi myös kivituhkaa käytäviltä. En sitä suinkaan pois haravoinut. Levittelin vaan vähemmän näkyväksi.

Joka päivä ei satanut, mutta kosteus tiivistyi pisaroiksi kasvien lehdille ja oksille. Ohitin puiden oksia muutaman kerran liian läheltä sillä seurauksella, että sain pisarat niskaani. Hauskemman näköisiä ne ovat oksilla.

Harmaassa säässä sammaleen vihreys on todella kaunista. Luonnossa liikkuessa katse kiinnittyy sammaleen peittämiin kiviin ja maassa lahoaviin runkoihin. Omassa pihassa on kaksi suurta kiveä, jotka ovat peittyneet sammaleella. Puuvajan huopakatolle on myös muodostunut sammalta. Katsokaa! Kuin pienien tähtien torikokous tuo vihreä sammal.

Lonicera heckrottii - Koreaköynnöskuusama

Köynnöskuusama pitää kiinni vihreydestä viimeiseen saakka. Vuosi sitten ajattelin, että varmaan se pukkaa keväällä uudet lehdet vanhojen kaveriksi. No, niin ei tapahtunut. Lumituiskut ja pakkaset laittoivat ruskeiksi muuttuneet lehdet leijailemaan maahan hyvissä ajoin ennen kevään hiirenkorva-aikaa.

Mehitähtikin yrittää näyttää keijunkukalle vihreyden voimaa. Ei auta Palace Purplen selitykset, että hänen värinsä on kesälläkin vihreän sijasta purppurainen.

Tiistaina mittari näytti aamukuudelta +5℃. Kahdeksalta lukema oli pudonnut jo +0.5℃ -asteeseen jatkaen reipasta vauhtia miinuksen puolelle. Aluksi taivaalta leijaili lumihiutaleita. Hetkeä myöhemmin tuli jo valkoisia jalkarättejä niin tiheästi, ettei naapurin taloa näkynyt. Maisema muuttui valkoiseksi ja valoisammaksi. Lumisadekin lakkasi iltapäivällä.

Postilaatikossa oli tiistaina kiva yllätys. Osallistuin Puikoillanikin -blogin pikkujoulukalenterin kirjankansien tunnistushaasteeseen. Haaste ei ollut ihan helppo, mutta sitäkin koukuttavampi. Jollei aamulla kyennyt löytämään oikeaa nimeä, oli koko päivän kiire päästä takaisin tietokoneen äärelle jatkamaan etsintöjä.

En voittanut, enkä tullut edes kakkoseksi. Puikoillanikin jakoi palkintoja parhaan tuloksen lisäksi myös ahkeruudesta. Fazerin suklaa maistuu aina. Enkä ole vielä tuota makuvaihtoehtoa edes maistanut. Heijastimet tulivat myös akuuttiin tarpeeseen. Mieluisin heijastin tarttui narustaan kaupan porraskaiteeseen ja se on nyt entinen heijastin. Kiitos Puikoillanikin kivasta haasteesta ja palkintoyllätyksestä!

 

 

Huomasitko, että edellisessä postauksessa on Pihakalenterin arvonta?

Arvonta päättyy su 8.12. klo 16.

Käy kokeilemassa onneasi. Vielä ehdit!