Hyvää Joulua!

 

Lunta, juhlaa ja jouluun valmistautumista

 
Menneen viikon säässä on riittänyt poukkoilua. Alkuviikosta pakkasta oli -7℃, joten autokin piti laittaa vähäksi aikaa liekaan lämpiämään. Auringonnousu kultasi puiston toisen puolen naapurin huurteiset puut. Lunta ei ole kovin paljon, mutta hyvin se vaimentaa ääniä. Tosin meidän naapurustossa ei muutenkaan ole kovin meluista. Tavallisia arjen ääniä.

Alapihallekin pääsee nyt ongelmitta, kun lunta on niin vähän. Jos sitä sataa paljon, on osa kolattava alapihalle johtaville portaille ja päätyjen käytäville. Paksussa hangessa ei kovin usein tule alapihalla käytyä. Eikä ole tarvettakaan. Paitsi välillä on käytävä pudottamassa kasvihuoneen päältä lumet ja ravisteltava puita ja pensaita ylenmääräisestä lumitaakasta.

Lumella on monia olomuotoja. Alkuviikon pakkasessa se vasta kaunista olikin. Lehtikompostorin ilmastointiventtiilin päälle oli muodostunut tupsu, jossa lumikiteet sojottavat sinne tänne.

Ennen kuin raaskin putsata lumia auton katolta, oli kuvattava "luminen karvapeite". Hienoja jääkiteitä, joiden voisi kuvitella kilisevän niitä pois harjatessa. Eivät kilisseet.

Peura-aidankin päällä "luikertelee luminen karvamato". Taisi pysähtyä nauttimaan aamuauringon säteistä.

Joulukortit on kirjoitettu ja viety jo postiinkin. Tänä vuonna uskaltauduin lähettämään kaupasta ostettuja kortteja. Vuosikausia olen askarrellut itse kymmeniä joulukortteja. Nyt ei päässä syttynyt ainuttakaan hyvää ideaa. Saatan saada vastaanottajilta noottia. Tai ainakin ihmetteleviä kysymyksiä, miksi en askarrellut itse? Tekemisessä täytyy olla ilo ja ideat mukana. Joulun pitäisi olla ilon juhla. Ei siis väkisin väsättyjä kortteja.

Minulla taitaa olla jonkinlainen traditioiden rikkomistalkoot menossa. Korttiaskartelun lisäksi jätin joulupiparit leipomatta. Ei ehkä ensimmäinen kerta, mutta joka tapauksessa kovin harvinaista käytöstä minulta. Parina viime vuotena joulupipareita on ollut jäljellä vielä juhannuksenakin. Ei siinä mitään. Hyvältä ne maistuvat vaikka homejuustolla päällystettyinä. Nyt tuumasin, että kaupan piparit kelpaavat oikein hyvin.

Taatelikakkuja leivon muutamille annettavaksi. Ja yhden omaan käyttöön. Ensimmäinen pari on parhaillaan uunissa. Sinapin tein viikko sitten vuosia käytössä olevan reseptin mukaan. Sinappi on valmiiksi purkitettuna viileässä. Myös useita purkkeja omista Zilga-rypäleistä tehtyä hyytelöä annan joulutervehdyksenä muutamille läheisille ja ystäville.

Itsenäisyyspäivä vietettiin kahden Ukkokullan kanssa. Sytytin ulkolyhtyihin kynttilöitä. Isot öljykynttilät palavat useita päiviä peräjälkeen.

Emme katsoneet linnan juhlia. Iltapukuarvostelut ja vieraiden jutut on luettavissa joka ikisestä lehdestä heti seuraavana aamuna. Sen sijaan innostuimme katsomaan erään 8-osaisen sarjan putkena, kun saimme vihdoin Yle Areenan toimimaan.

Vanha televisio hajosi juuri sopivasti ennen HD-järjestelmään siirtymistä. (Siirtymä tapahtuu keväästä 2025 lähtien. Ylen SD-lähetykset loppuvat 31.3.2025 ja kaupallisten kanavien 30.6.2025.) Saimme kaikki kanavat näkymään hyvin hankkimassamme uudessa telkussa. Yle Areenan kanssa oli sen sijaan tekemistä. Ihmettelimme, miksi luomamme tunnukset eivät kelvanneet Areenan. Lopulta Ukkokulta keksi, että televisio vaatii asetusten muuttamista. Sen jälkeen Areenakin on toiminut hyvin.

Perjantaina juhlistimme Ukkokullan kanssa hääpäivää herkullisen aterian parissa helsinkiläisessä ravintolassa. Jälkiruokana oli uunijäätelöä. Ruoka oli hyvää ja palvelu kiitettävää. Vatsat oli niin täynnä, että kotimatkan olisi voinut kulkea pyörien.

Helsingissä oli surkea sää. Taivaalta satoi räntää ja rakeita. Suunnitelmissa oli ennen ja jälkeen ateriaa kävellä katselemassa jouluisia valoja. Surkea sää ei houkutellut ulkoiluun. Ei myöskään ihmisten paljous. Jouluostokset käsissään kulkijat kohdistivat katseensa maahan välttääkseen rännän osumisen kasvoille. Siitä aiheutui törmäyksiä vastaantulijoihin. Wolt-kuskejakin sompaili paksurenkaisine pyörineen jalankulkijoiden joukossa, joten tarkkana sai olla eteenpäin pyrkiessä.

Alapihan Ruusupenkki su 8.12.

Kaksi kokonaista viikkoa jouluun. Olen järjestänyt itselleni monenlaisia menoja, mutta enköhän siitä huolimatta saa suunnittelemani asiat hoidettua. Joulupöydän antimista osa pilaantumattomista on jo hankittu. Loput on kirjattu listalle eli pois kaikki häly ja hämminki.

Kotitien vastapuolen männyt auringonnousun punaamina 4.12.

 

Vähissä on valoisat tunnit

 
Joulukuu on alkanut ja valoisat hetket vähenevät. Päivän pituus on nyt hiukan yli kuusi tuntia ja vielä vähenee, kunnes 21.12. on talvipäivän seisaus. Sen jälkeen alkaakin matka kohti valoa, vaikka alussa niin hitaasti, ettei eroa helposti huomaa.

Tänä vuonna oli pitkästä aikaa sellainen tunne, ettei taida itse tehdyt joulukortit syntyä. Pää kumisi tyhjyyttään, idealamppu ei syttynyt ja hetken jo selailin kaupasta ostettujen korttien pinoa. Sitten yhtenä yönä uni ei tullut. Sängyssä pyörimiseen tympääntyneenä vedin työhuoneen oven kiinni, jotta en kolinoillani häiritsisi Ukkokullan unta. Inventoin askartelutarpeet ja niitä hyödyntäen valmistuikin riittävä pino kortteja. Ne ovat jo aloittaneet matkansa vastaanottajille.

Kortteja on kiva askarrella. Kun sitä vuosien ajan tekee, ei perinnettä voi noin vain katkaista. Joiltakin ihmisiltä tulee nopeasti kommentteja ja kysymyksiä, että miksi tänä vuonna tuli kaupan kortti? Moni ei lähetä ainuttakaan joulukorttia. Se olkoon jokaisen oma asia. Minusta on kiva saada kortteja, myös joulukortteja. Sen ajatuksen siivittämänä lähetän joulukortteja, kunnes joskus syystä tai toisesta lopetan.

En tiedä, mihin kaikki aikani kuluu. Mielestäni olen kaiken aikaa liikkeessä, mutta silti suunniteltujen töiden lista vain pitenee. En ole vielä leiponut ainuttakaan joulutorttua. Taikinaa on kyllä pakastimessa ja omena-kanelimarmeladia kaapissa. Äkkiähän ne tortut pyöräyttää, kun toimeen ryhdyn.

Sen sijaan tein muutaman purkillisen herkkusinappia. Tykkään sinapista ja vielä enemmän itse tehdystä, jonka maustan konjakilla tai madeiralla. Tällä kertaa oli konjakin vuoro, kun sitä sattui olemaan aukaistu pullo kotona. Jokunen purkki menee tuliaisiksi.

Kylän torilla oli lauantaina perinteiset joulumarkkinat. Ei ollut metrilakua, ei pölypussikauppiasta eikä Pakistanissa valmistettujen vaatteiden rekkijonoa. Sen sijaan kylän ja lähiseudun kädentaitajat ja leipojat olivat saapuneet myymään tuotteitaan. Partiolaiset kiersivät yleisön joukossa kauppaamassa itse valmistamiaan sytykkeitä. Myynnissä oli myös useiden kylällä asuvien kirjailijoiden teoksia. Kartanoteatterin väki lauloi ja laulatti kyläläisiä. 

Tiesin torilla olevan myös Kranssitaivas.fi:n myyntipiste. Kranssit on käsin tehtyjä. Ne voi ripustaa ulos tai sisälle ja ne ovat kestäviä. Kranssitaivaan nuori yrittäjä Anniina oli itse myymässä tuotteita. Linkistä voit lukea hänestä ja yrityksestä enemmän. 

Kädentaitoni eivät riitä omien kranssien tekemiseen. Havujen ja sammalen hakeminen toisten metsistä ilman lupaa ei kuulu jokamiesoikeuden piiriin, mikä sekin aiheuttaa materiaalipulaa. Niinpä tuen muiden taitoa ja yrittäjyyttä ostamalla heidän tekemiään tuotteita. Tässä tapauksessa kransseja.

Kranssitaivaalla oli markkinoilla erinomainen tarjous, joten ostin kaksi kranssia. Vihreän Metsä-nimisen kranssin ajattelin laittaa ulko-oveen joulun jälkeen. Se käy väritykseltään kesäaikaankin. Punaisen Joulu-kranssin suhteen en ole vielä tehnyt päätöstä. Saattaa olla, että se menee tuliaisena. Pähkäilin värien kanssa, enkä osannut tehdä päätöstä. Sain ostosteni lisäksi 5 euron alekoodin, jos haluan ostaa verkkokaupasta vielä kolmannenkin kranssin.

Erilaiset valosarjat miellyttävät minua. Patteritoimisilla saa kivasti piristystä hämäriin iltoihin. Ostin kuvan metsämaiseman, jossa kolmiulotteisuus tulee hyvin esiin valaistuna. Peurat/kauriit eivät innosta missään muodossa, kun harva se päivä liikenteessä ollessani joudun niitä väistelemään. Viimeksi sunnuntaina parin autonmitan päässä edelläni ajava osui peuraan. Vauhti oli hiljainen, joten kukaan ei loukkaantunut, eikä auto vahingoittunut. Sen sijaan sydän pomppi ylimääräisiä lyöntejä niin minulla kuin varmasti peuraan osuneella.

Energiakriisi lienee syynä, sillä valosarjoja myydään nyt reippailla alennuksilla. Patteritoimiset menevät uutisten mukaan hyvin kaupaksi. Kertakäyttöisistä tavaroista en välitä. Tuo metsämaisema on kaunis päiväaikaan ilman valaistustakin ja eleettömänä valkoisena se on  kaunis muulloinkin kuin jouluaikaan. Hyvin pidettynä siitä on iloa varmasti useiksi vuosiksi.

Täällä etelärannikolla lunta on muutama sentti ja se näyttää aika hyvin pysyvänkin, kun jatkuvasti on pientä pakkasta. Pari kertaa lunta on satanut enemmän, jonka vuoksi olen tehnyt runsaan tunnin lumityöt. Aura käy ne vähäisetkin sentit raapimassa ja lykkäämässä sisäänkäyntiin. Pihallemme on alamäki tieltä, joten ylimääräiset vallit on aina kolattava pois, jotta pihasta on helpompi lähteä liikkeelle.

Olemme jo useamman vuoden ajan noudattaneet käytäntöä, ettei aikuisten kesken osteta joululahjoja. Oma perhe kokoontuu yhteisen pöydän ääreen syömään, juttelemaan ja mahdollisesti illan myötä myös jotain peliä pelaamaan. 

Tänä vuonna tein päätöksen, etten osta lahjoja kenellekään. En aikuisille enkä lapsille. Minun on helpompi tehdä tällainen päätös, kun pikkulapsia ei nyt lähipiirissä montaa ole. Niillä muutamilla asiat ovat hyvin ja he saavat lahjoja tänäkin vuonna varmasti enemmän, kuin jaksavat avata.

Maailmassa on tällä hetkellä lapsia suuressa hädässä. Päätökseni on tukea tyttöjä, sillä heidän kouluttamisessaan on avain muutokseen. Tyttöjen tukemiseen on ainakin pari kansainvälistä kanavaa: Naisten Pankki tai Plan International.

 

Ostin neljä vuotta sitten kultapalmun. Sillä oli jo ostettaessa korkeutta metrin verran. Siirsin palmun kaupan muovipurkista isokokoiseen altakasteluruukkuun. Siinä palmu on viihtynyt oikein hyvin. Vain muutama lehti on ruskettunut, jolloin olen leikannut ne pois. Lehdenkärkien ruskettuminen voi olla merkki kuivuudesta. Pari kertaa olenkin huomannut vesisäiliön olevan typötyhjä.

Loppukesästä palmuun kasvoi pitkä, terävä piikki. Netin mukaan kultapalmu ei yleensä huonekasvina kuki. Mielenkiinnolla seurasin, mitä piikistä syntyy. Arvelin sen olevan uusi lehti, kuten sitten kävikin ilmi. Lehtihän sieltä on kuoriutumassa. Saapa nähdä, koska lehti on kokonaan avoinna.

Taivas on päivä toisensa jälkeen pilvien peittämä. Yhtenä iltana viikolla sentään illansuussa aurinko pilkahti laskeutuessaan. Pilvet värjäytyivät vaaleanpunaisiksi. 

Hyvää Itsenäisyyspäivää ja kynttilänvaloa iltoihinne!

Nuku nuku nuori oksa,
viel on maassa halla.
Kanerva ja koivunoksa
nukkuu lumen alla.

Joulu-alkuisia juttuja

Hellebotus - Jouluruusu

Jonkun blogissa oli muutama päivä sitten kuvia jouluruusun nupuista. Toiveikkaana kiersin oman pihan jouluruusut ja löytyihän niitä nuppuja meiltäkin. Pikkupuutarhan Kivipenkkiin istutin pari vuotta sitten pari halpisjouluruusua ja hyvin ovat viihtyneet. Kesällä saavat liikaakin paistetta osakseen, mutta niin vain porskuttavat hyväkuntoisina elämässään eteenpäin.

Nupuista tulin iloiseksi. Joskin mietin, pitäisikö niitä vähän peitellä puunlehdillä. Sää on selvästi kylmennyt ja yölläkin on taas pakkasta. Kun luntakaan ei ole luvassa, ehkä on parempi suojella nuppuja. Kevään kukintaan on vielä pitkä aika. Ylipäätään puutarhassa kulkeminen ja kasvien tarkkaileminen tuo oudon tunnelman. Mistään ei ole oikeastaan mitään odotettavaa, vaan pikemminkin on varauduttava vähäisempienkin ilonpilkahdusten talviuneen.

Tapani mukaan olen aloittanut joulukorttien askartelemisen. Tehtävä etenee hyvin hidasta vauhtia, sillä en ole laisinkaan varma, kannattaako kortteja tänä vuonna laittaa postiin. Ehkä parempi idea olisi samantien muuttaa kortit ystävänpäiväversioiksi, sillä jouluksi kortit tuskin perille pääsevät. Osan voin tietenkin pudottaa postilaatikoihin. Voinhan myös ajatella, että kerrankin olen todella ajoissa. Jospa kortit lähtevätkin liikenteeseen seuraavan joulun alla.

Monet vuodet olen valmistanut sinappia annettavaksi läheisten joulupöytään. Samalla reseptillä sinapin teen joka vuosi, mutta hiukan säädän sinappijauheen määrää ja viimeisenä lisäämääni alkoholia. Tässä ohje, jonka alkuperästä ei enää ole harmainta aavistusta. Mitä enemmän lisäät sinappijauhetta, sen kipakampi on lopputulos.Kerma-annoksen korvaan aina kermalla ja mustalla kahvilla.

HERKKUSINAPPI

1 ½ dl sinappijauhetta (Colmans tai vastaava)

1 ½ dl sokeria

2 dl kermaa (tai 1 dl kermaa ja 1 dl mustaa kahvia)

4 munaa

1 tl maissijauhoja

1 rkl ruokaöljyä

1 tl etikkaa

madeiraa, sherryä tai konjakkia maun mukaan

Ainekset sekoitetaan huolellisesti keskenään. Seos kaadetaan laakeapohjaiseen kattilaan ja kiehautetaan nopeasti koko ajan hämmentäen (palaa helposti pohjaan, joten muista hämmentäminen). Jäähdytä nopeasti ja purkita. Säilyy hyvin – maku vain paranee. Jos haluat voimakkaampaa sinappia, lisää vain jauhemäärää.

Kuten ohjeessa mainitaan, sinappiseos palaa helposti ja nopeasti pohjaan. Siksi sitä kannattaa hämmentää ja valvoa koko ajan. Teen yleensä tupla-annoksen, jolloin seoksen kuumeneminen kestää hetken. Saostuminen alkaa yhtäkkiä ja se jatkuu jonkin verran vielä senkin jälkeen, kun astian on ottanut hellalta. Parhaaksi valmistusastiaksi olen todennut wokkipannun. Se on riittävän laakea ja pyöreäpohjainen. Siinä seosta on helppo hämmentää ja kuumeneminen tapahtuu tasaisesti.

Purkitan sinapin lastenruokapurkkeihin. Niitä on yleensä aina jollakin naapurilla tai lähipiirissä ylimääräisiä. Lastenruokapurkki on sopivan kokoinenkin. Leikkasin purkeille kahviservetistä harkkosaksilla sopivan kokoiset myssyt, jotka sidoin punaisella narulla. Vielä on tarkoitus tehdä purkkeihin pienet etiketit.

Ei joulunalusta ilman amaryllistä. Kotikylän marketeissa ei vielä ollut ainuttakaan. Sen sijaan kukkakaupastamme löytyi kolmivanainen, valkoinen rimssumekko. Kukka on kasvatettu naapurikunnan puutarhalla, joten siinä lisäsyy kantaa kaunotar kotiin. Ensimmäinen kukka on nyt avautunut. Sijoitin amaryllisen paikkaan, jossa näen sen sohvalla istuessani. Aion ihastella rimssumekkoritariani (eikös tasa-arvoa tavoittelevassa maailmassa tule olla naispuolisiakin ritareita?) koko rahan edestä.
 

Leppoisia välipäiviä kaikille!

Akvarellivärejä työhuoneen ikkunanäkymässä.

Lämmin kiitos kaikille mieltä ilahduttavista ja selvästi ajatuksella tehdyistä ja valituista joulukorteista, joita tänäkin jouluna olen saanut vastaanottaa.

Kiitos myös lukuisille antoisista joulukalenteripostauksista, joiden kuvia, runoja ja tarinoita ilolla seurasin. Olette olleet ahkeria. Toivottavasti joulupukki muisti teitä aattoiltana.

 

Joululoma on erinomaista aikaa loikoilla kirjan ja suklaarasian kanssa sohvalla. 

Joulu on myös sopiva syy lepuuttaa kommenttisormia ja somesilmiä.

Nautiskelkaa rakkaat ystävät. 

Niin ajattelin minäkin tehdä.

Keikutaan täällä langoilla taas pyhien jälkeen.

Joulujuttuja hommaillessa

Helsingin Esplanadin jouluvalaistusta Svenska Teaternin edustalla

Meille on tullut talvi - ainakin vähäksi aikaa. Huomiseksi nimittäin on luvattu jälleen plusasteita ja mahdollisesti silkkaa vesisadetta. Viikonvaihteen ajan on kuitenkin ollut oikein kaunista, koska maata peittää kevyt lumikerros ja lämpömittari on pysynyt kiltisti pakkasen puolella. Tänään ihan kunnolla, sillä joku aika sitten mittaria vilkaistessani se näytti -9 astetta. Toissa yönä sataneen lumen ehdin vasta tänään kolaamaan pihassa siistiin malliin. Pääsihän sitä ihan hyvin pihalla kävelemään, mutta kolattuna on siistimmän näköistä.

Minna Parikan kenkämyymälän joulusomistus

Elämä näyttää nyt olevan niin joulua, niin joulua. Lauantaina kävin ystäväni kanssa Helsingin Kansallisteatterissa katsomassa Neljäs tie -esitystä, joka oli aika puhutteleva ja ajatuksia herättävä kertomus suomalaisesta päätöksenteosta ja siitä, mihin se on johtanut ja saattaa johtaa tulevaisuudessa. Teatterikäyntiin toi erityisyyttä meille tarjoutunut mahdollisuus opastettuun kierrokseen teatterin taustatiloissa. Aikamoinen koneisto tarvitaan jopa yksittäisen esityksen aikaansaamiseksi ja yleisölle esitettäväksi.

Sirkka Kannusmäen Huovutettu kukkakauppa

Ennen teatterikokemusta kävimme kuitenkin Senaatintorilla katsastamassa Tuomaanmarkkinat. Mitään en sieltä ostanut, koska mikään ei herättänyt kovin suurta kiinnostusta. Huovutetut hatut, tukuttain villasukkia, lasikoruja, taontatöitä, silakkaa jos jonkinlaisessa liemessä, leivonnaisia ja ihan kaikkea, mitä yleensäkin joulumyyjäisissä on tarjolla. Yhdessä kojussa sentään oli jotain hiukan erilaista, siihen nähden, mitä yleensä on ollut tarjolla. Sirkka Kannusmäen huovutetut kukat olivat minusta aivan ihania. Hyvällä maulla suunniteltuja ja taidolla tehtyjä. Mielessäni jo pohdin, milloin ja kenelle kävisin huovutetun kukka-asetelman hankkimassa.

Ehkä Sirkan tuotteet miellyttivät minua siitäkin syystä, että väreinä oli lähinnä vihreää ja valkoista, mutta varmasti myös siksi, että tuotteet saivat ajatukset siintämään kesään ja puutarhaan. Kojussa esillä olevat huovutetut liljat ja pionit lämmittivät mieltä ja ihastuttivat silmää. Huolimatta mereltä puhaltavasta kylmästä tuulesta ja kaikkialla ympärillä olevasta punasävyisestä tavaramäärästä tupsahdin hetkeksi kokonaan pois lähestyvästä joulusta. Sirkalla on hyvät kotisivut, joihin laitoin linkin tuonne ylemmäksi. Sirkan tuotteita on parhaillaan myös Tampereen joulutorilla.

Sen sijaan, että olisin juossut kaupoissa pää kolmantena etsimässä sopivia joululahjoja, olen touhunnut lähinnä hellan ääressä. Tai paremminkin uunin. Pipareita ja kakkuja on tullut leivottua. Aion tänä vuonna antaa joillekin ihmisille omin käsin tehtyjä leivonnaisia. Tein myös muutaman purkin sinappia sekä omien pensaiden mehusta punaherukkahyytelöä, joka on herkullista esimerkiksi puuron lisukkeena. En tiedä, mitä leivonnaispaketin saajat siitä tuumaavat, mutta ainakin itse olisin iloinen saadessani sellaisen lahjan. Yhden paketin sain hetki sitten postitusta vaille valmiiksi. Paketteihin on tietenkin pitänyt tehdä kortteja, joista yksi ylemmässä kuvassa.

Sukulais- ja tuttavapiirissä ei tällä hetkellä ole pieniä lapsia. En siis voi ostaa ainuttakaan nukkea tai nallea tahi legopakettia. 10- ja 11-vuotiaat tytöt sentään lähipiiristä löytyvät ja heille kirjoitin joulukirjeet. Tämän enempää ei sitten pidäkään paljastaa, koska ainakin toinen heistä käy joskus lukemassa blogiani. Kirjeiden kuoret ovat kuvassa hiukan vielä puolivalmiina.

Jänöjussi on käynyt loikkimassa pihamaan lumessa. Ilmankos Juuso niin innokkaasti istuu ikkunalaudalla pimeään tuijottamassa. Loikkiva jänö kun saa liiketunnistimella varustetun pihavalon syttymään sopivalla etäisyydellä kulkiessaan. 

Mukavaa joulunalusaikaa kaikille!

Puutarhan ruskaa

Aronia

Vielä jokunen päivä sitten murehdin syysruskan puuttumista, mutta nyt se on saapunut. Eilisessä auringonpaisteessa luonto hehkui upeissa väreissä. Hienoja sävyjä katsellessa ajattelin, että pihan ja puutarhan istutuksia suunniteltaessa on tärkeää huomioida myös sellaiset kasvit, jotka tuovat syysruskallaan väriä juuri tähän vuodenaikaan. 

Vaikka tänään on ollut lähes koko ajan taivas pilvessä, keltaisiin lehtiin sonnustautuneet puut saavat näkymän kuitenkin hehkumaan. Kaunista on ja saa mielen virkistymään.

Herttavuorenkilvet

Eilen oli ihan pakko mennä ulos aurinkoisesta sunnuntaista nauttimaan. Vaikka vielä onkin aika turhaa lehtiä haravoida, tulin sitä kuitenkin tehneeksi. Talon läheisyydessä on runsaasti kaiken kokoisia vaahteroita, joten vankka lehtisato on joka vuosi taattu. Haravoiminen on kivaa puuhaa, ainakin silloin, kun sitä voi tehdä täysin omaan tahtiinsa, ilman kiirettä ja paineita. Kunpa nyt muistaisin jättää kukkapenkit rapsuttamatta ja lisätä vain keväällä tuoretta multaa peittääkseni mätänevät lehdet ja parantaakseni kukkapenkkien ulkonäköä. Näin menettelin viime keväänä ja koin sen erinomaiseksi keinoksi lisätä kukkapenkkien ravintorikasta maamassaa. Hyvin kaikki kukat penkeistä nousivat.

Lähinnä eilen tuli haravoitua pihan hiekkakäytäviä. Kuivuneissa lehdissä kahlaaminen on toki ihan hauskaa, mutta sisälle kengissä kulkeutuessaan rapisevat lehdet lisäävät imurointivastaavan hampaiden kiristelyä. Hetken ajan pihalla oli ihan siistin näköistä, mutta tänään maahan leijailleita lehtiä oli ihan yhtä paljon kuin eilen ennen haravoinnin aloittamista, ellei sitten enemmänkin.

Kukkien iloittelu lienee tältä vuodelta jälleen ohi, mutta joitakin myöhäisiä sentään puutarhastani vielä löysin. Viktoria-ruusu on kukkinut kesän ajan reippaasti, mutta nämä nuput saattavat jäädä avautumatta, mikäli ensi viikoksi luvattu viileneminen toteutuu. Samoin käynee tuolle toiselle jaloruusulle, jonka nimeä en enää muista (aina pitäisi laittaa laput talteen tai kirjata nimi jonnekin varmaan paikkaan - tarkoittaa siis sellaista paikkaa, josta ne itsekin löytää). Kurtturuusu on availlut nuppujaan tasaiseen tahtiin..

Maurinmalvassakin on vielä runsaasti nuppuja, mutta avautuessaan kukat ovat jo vähän vaisumpia. Hopeatäpläpeippi on alkukesän runsaan kukintansa jälkeen tehnyt tasaiseen tahtiin muutamia yksittäisiä kukkia ja kurjenpolvi muistuttaa olemassa olostaan kirjomalla vihreän lehdistömassan liloilla kukilla.

Lämpöiset päivät ovat saaneet monet kasvit kukkimaan uudelleen. Meidänkin pihalla koivuangervossa on joitakin uusia valkoisia kukintoja, syysleimuun ja syyshortensiaan on ilmestynyt uusia kukintoja. Maksaruohot eivät ole vielä lopettaneetkaan, puhumattakaan pikkupuutarhan pensashanhikista.

  
Punaherukoista tuli jälleen kesällä hyvä sato. Keräsin kaikki marjoina pakkaseen, koska mehua meillä menee aika vähän. Herukoita laitamme aamupuuroon ja toisinaan teen niistä vispipuuroa tai käytän leivontaan. Mitenkään emme silti koko satoa ehdi talven aikana käyttämään sellaisenaan, joten tänään höyrystin osan pakkaseen säilötystä sadosta mehuksi ja valmistin siitä punaherukkahyytelöä hillosokerin avulla. Noita hyytelöpurkkeja on kiva antaa vaikka joululahjaksi, sillä hyytelö sopii vaikka lihan höysteeksi, leipäjuuston seuraksi tai puurosilmäksi. 

Ja kun tuo sana joulukin jo tuli mainituksi, niin kerronpa sitten saman tien, että joulukorttiaskartelukin on lähtenyt käyntiin. Ihan tarkka formaatti ei ole vielä selkeytynyt, ristipistoja on kuitenkin tullut pisteltyä monena iltana ja kartonkivarastoja inventoitua. Tästä se taas lähtee. 

Hurjaa vauhtia nämä päivät ja viikot ja kuukaudet kuluvat. Vasta tovi sitten oli sunnuntai-ilta ja nyt alkaa maanantaikin kaartua iltapäivään. Auringon laskeuduttua pimeys on kovin mustaa ja sitä valaisemaan olen alkanut sytytellä kynttilöitä sisäänkäynnin terassille. Tapaan käyttää näin alkusyksystä ensin vanhat pöytäkynttilöiden jämät, joiden alustaksi laitan lyhtyyn pienen alumiinivuoan. Nopeastihan ne lyhdyssä palavat, mutta näin saan tilaa jouluisemmille kynttilöille ja öljykynttilöille, jotka palavat pitkään ulkona myös pakkassäällä. Olopihan puolella en öisin palavia kynttilöitä polta, sillä niiden loimotus saa Juuson loikkimaan levottomasti pitkin yötä ja herättämään minutkin varhain aamuyöstä. Rauhalliset yöunet - niin minun kuin Juusonkin - menevät tässä asiassa ohi tunnelmallisuuden.

Mukavaa alkanutta viikkoa teille kaikille!



.