Ei yhtään mitään tärkeää asiaa

Auringonnousu ti 10.12.2024

 
Tulin tietokoneelle katsomaan, mitä muut ovat blogeihinsa kirjoittaneet. Se ei käynytkään ihan kädenkäänteessä, sillä lukulistalla oli monien blogien ikivanhoja postauksia. Neljästä vuodesta jopa seitsemän vuotta vanhoja juttuja. Jokunen näistä postauksista blogeilta, jotka ovat aikoja sitten hiljenneet.

Selasin lukulistaa eteenpäin ja löysin kuin löysinkin vanhojen postauksien seasta muutaman tuoreemman. Aina ensin kymmenen vanhaa ja välissä kaksi viime päivinä julkaistua. Aivan uudet postaukset puuttuivat, mutta niihin pääsin käsiksi klikkaamalla parin päivän takaista juttua ja siirtymällä sitten haluamassani blogissa uudempaan päivitykseen. 

Blogger järjestää meille aina kaikenlaisia aivopähkinöitä ratkottavaksi. Kenties tämä vanhojen postausten nostaminen on joku sellainen. Toivottavasti siitä ei tule viikkojen riesaa, vaan se päättyy mitä pikimmin.

Tiistaina aurinko paistoi kerrassaan upeasti. Aamuisten komeiden pilvivärien jälkeen taivas selkeni ja mittarin elohopea lähti kipakkaa tahtia nousemaan. Etelän puolella päästiin +2.7℃ asteeseen, pohjoisen puolella pysyttiin hivenen miinuksella. Ei sentään tarvinnut etelän puolellakaan bikineitä kaivaa esille.

Kiirehdin ennen auringonlaskua kameran kanssa pihalle. Tarkoitus oli ikuistaa hienosti kimaltavat jäiset taideteokset pensaissa. Kuvat eivät valitettavasti kovin hyvin näytä, miten hienosti ne todellisuudessa kimalsivat. Käyttäkääpä mielikuvitusta täydentämään näkymää.

Meidän pihalla seikkailee uusi kissa. Valkoisin tassuin ja kauluksin varustettu musta Golf, joka asuu melko lähellä. Ilmeisesti naapuruston kissojen välillä on tapahtunut reviirien uusjako, koska tuttua viidakkotiikeri Mamista ei nykyisin meidän pihassa näy. Golf on nuoresta iästään huolimatta hyvin rohkea ja utelias. Mamis sen sijaan arka, joten se ei varmaan nyt Golfin vuoksi uskalla tulla pihaamme.

Pari iltaa sitten katsoimme olohuoneen ikkunasta, kuinka Golf oli saalistusretkellä meidän terassillamme. Seinustan rikkumaton valkea lumi oli hetkessä Golfin mylläämä, kun se väsytti nappaamaansa hiirtä. Hiiriä asusteli ennen talvisin leikkimökin alla. Nyt leikkimökkiä ei enää ole, joten hiirillä taitaa olla lepopaikka meidän terassin alla. On siellä asunut niin siilejä kuin ampiaisiakin. Miksei siis hiiriä? Toivon niiden muuttavan kevään tullen muualle. Siinä mielessä Golfin toistuvat vierailut ja iltaiset istuskelut terassilla sopivat meillekin.

Puistoreunan nuori vaahtera oksille kertyneine lumipalloineen herätti mielikuvan keväällä kukkivasta kirsikkapuusta. Voisi se olla myös sadonkorjuuta odottava puuvillapensaskin. Kokonsa puolesta mieluummin kukkiva kirsikkapuu. 

Kuten huomaatte, sormeni suoltavat näppäimistöltä kevyenpuoleisia juttuja. Jospa menisin illalla aikaisemmin nukkumaan, että pää pysyisi selkeämpänä - sormet myös.

 Kiireetöntä joulun odotusta kaikille!

 

Lunta, juhlaa ja jouluun valmistautumista

 
Menneen viikon säässä on riittänyt poukkoilua. Alkuviikosta pakkasta oli -7℃, joten autokin piti laittaa vähäksi aikaa liekaan lämpiämään. Auringonnousu kultasi puiston toisen puolen naapurin huurteiset puut. Lunta ei ole kovin paljon, mutta hyvin se vaimentaa ääniä. Tosin meidän naapurustossa ei muutenkaan ole kovin meluista. Tavallisia arjen ääniä.

Alapihallekin pääsee nyt ongelmitta, kun lunta on niin vähän. Jos sitä sataa paljon, on osa kolattava alapihalle johtaville portaille ja päätyjen käytäville. Paksussa hangessa ei kovin usein tule alapihalla käytyä. Eikä ole tarvettakaan. Paitsi välillä on käytävä pudottamassa kasvihuoneen päältä lumet ja ravisteltava puita ja pensaita ylenmääräisestä lumitaakasta.

Lumella on monia olomuotoja. Alkuviikon pakkasessa se vasta kaunista olikin. Lehtikompostorin ilmastointiventtiilin päälle oli muodostunut tupsu, jossa lumikiteet sojottavat sinne tänne.

Ennen kuin raaskin putsata lumia auton katolta, oli kuvattava "luminen karvapeite". Hienoja jääkiteitä, joiden voisi kuvitella kilisevän niitä pois harjatessa. Eivät kilisseet.

Peura-aidankin päällä "luikertelee luminen karvamato". Taisi pysähtyä nauttimaan aamuauringon säteistä.

Joulukortit on kirjoitettu ja viety jo postiinkin. Tänä vuonna uskaltauduin lähettämään kaupasta ostettuja kortteja. Vuosikausia olen askarrellut itse kymmeniä joulukortteja. Nyt ei päässä syttynyt ainuttakaan hyvää ideaa. Saatan saada vastaanottajilta noottia. Tai ainakin ihmetteleviä kysymyksiä, miksi en askarrellut itse? Tekemisessä täytyy olla ilo ja ideat mukana. Joulun pitäisi olla ilon juhla. Ei siis väkisin väsättyjä kortteja.

Minulla taitaa olla jonkinlainen traditioiden rikkomistalkoot menossa. Korttiaskartelun lisäksi jätin joulupiparit leipomatta. Ei ehkä ensimmäinen kerta, mutta joka tapauksessa kovin harvinaista käytöstä minulta. Parina viime vuotena joulupipareita on ollut jäljellä vielä juhannuksenakin. Ei siinä mitään. Hyvältä ne maistuvat vaikka homejuustolla päällystettyinä. Nyt tuumasin, että kaupan piparit kelpaavat oikein hyvin.

Taatelikakkuja leivon muutamille annettavaksi. Ja yhden omaan käyttöön. Ensimmäinen pari on parhaillaan uunissa. Sinapin tein viikko sitten vuosia käytössä olevan reseptin mukaan. Sinappi on valmiiksi purkitettuna viileässä. Myös useita purkkeja omista Zilga-rypäleistä tehtyä hyytelöä annan joulutervehdyksenä muutamille läheisille ja ystäville.

Itsenäisyyspäivä vietettiin kahden Ukkokullan kanssa. Sytytin ulkolyhtyihin kynttilöitä. Isot öljykynttilät palavat useita päiviä peräjälkeen.

Emme katsoneet linnan juhlia. Iltapukuarvostelut ja vieraiden jutut on luettavissa joka ikisestä lehdestä heti seuraavana aamuna. Sen sijaan innostuimme katsomaan erään 8-osaisen sarjan putkena, kun saimme vihdoin Yle Areenan toimimaan.

Vanha televisio hajosi juuri sopivasti ennen HD-järjestelmään siirtymistä. (Siirtymä tapahtuu keväästä 2025 lähtien. Ylen SD-lähetykset loppuvat 31.3.2025 ja kaupallisten kanavien 30.6.2025.) Saimme kaikki kanavat näkymään hyvin hankkimassamme uudessa telkussa. Yle Areenan kanssa oli sen sijaan tekemistä. Ihmettelimme, miksi luomamme tunnukset eivät kelvanneet Areenan. Lopulta Ukkokulta keksi, että televisio vaatii asetusten muuttamista. Sen jälkeen Areenakin on toiminut hyvin.

Perjantaina juhlistimme Ukkokullan kanssa hääpäivää herkullisen aterian parissa helsinkiläisessä ravintolassa. Jälkiruokana oli uunijäätelöä. Ruoka oli hyvää ja palvelu kiitettävää. Vatsat oli niin täynnä, että kotimatkan olisi voinut kulkea pyörien.

Helsingissä oli surkea sää. Taivaalta satoi räntää ja rakeita. Suunnitelmissa oli ennen ja jälkeen ateriaa kävellä katselemassa jouluisia valoja. Surkea sää ei houkutellut ulkoiluun. Ei myöskään ihmisten paljous. Jouluostokset käsissään kulkijat kohdistivat katseensa maahan välttääkseen rännän osumisen kasvoille. Siitä aiheutui törmäyksiä vastaantulijoihin. Wolt-kuskejakin sompaili paksurenkaisine pyörineen jalankulkijoiden joukossa, joten tarkkana sai olla eteenpäin pyrkiessä.

Alapihan Ruusupenkki su 8.12.

Kaksi kokonaista viikkoa jouluun. Olen järjestänyt itselleni monenlaisia menoja, mutta enköhän siitä huolimatta saa suunnittelemani asiat hoidettua. Joulupöydän antimista osa pilaantumattomista on jo hankittu. Loput on kirjattu listalle eli pois kaikki häly ja hämminki.

Kotitien vastapuolen männyt auringonnousun punaamina 4.12.

 

Taivaanrannan paloa

Olopiha 13.1.2024

Paukkupakkasten postikorttimaisemiin maalaamien akvarellien jälkeen paluu tavalliseen valko-harmaaseen väritykseen ei ole ollut mikään yllätys. Pieni pettymys ehkä, sillä kukapa voisi vastustaa kauneuden tankkaamista. Harvinaisen kaunista talvimaisemaa tuli pysähdyttyä ihan vain katselemaan ikkunan ääreen lukemattomia kertoja, eikä ulkona kävelemiseenkin tarvittu mitään erityisiä syitä.

Auringonnousu la 13.1.2024

 
Lauantaiaamuna satuin aamupalan ja -lehden lomassa vilkaisemaan ikkunasta ulos. Vastapäisen naapurin ikkuna liekehti tulessa. Tämä näky taasen merkitsi sitä, että aurinko oli nousemassa tavallista värikkäämmissä merkeissä. Kiireesti kahvikuppi takaisin pöydälle ja takamus irti tuolista. Nopein askelin talon toiselle puolelle kameran kanssa tähtäilemään ikkunasta avautuvaa taivaanrannan paloa. Aurinkohan sieltä oli nousemassa ja melkoisen komeissa väreissä.

Auringonnousu la 13.1.2024

Värit vaalenivat ja haalevinat nopeasti auringon noustessa yhä ylemmäs. Hetken näytti, että päivästä tulee valoisa. Pilvet purjehtivat nopeassa tahdissa auringon perässä peittäen pian koko taivaankannen. Ehdinpä kuitenkin ihailla voimakkaita sinipunalilan värejä aamuisella taivaalla.

Joka kerran auringonnousuja ja -laskuja, pilvimuodostelmia, taivaanrantaa ja ylipäätään ikkunasta avautuvaa avaruutta katsellessani muistan näistä iloita. Vuodesta 2018 maisema on muuttunut, kun ympärillä oleva sankka ja huonokuntoinen metsikkö poistui alueen kunnallistekniikan ja tieremontin myötä. 

Katri-Helena laulaa "Kesän lapsi kun oon. Villi luonteeni on." (Kesän lapsi, sanat Chrisse Johansson, 1976). Minä puolestani voisin laulaa "Valon lapsi kun oon...". Niin paljon pidän valosta ja avarasta maisemasta. Olen minä kesänkin lapsi, mutta villistä luonteesta en mene takuuseen.

Auringonlasku 10.1.2024

Voimakkaan väriset siveltimenvedot taivaanrannassa eivät ole viime aikoina olleet ainoastaan aamuisia ilmiöitä. Keskiviikkona tulin bussilla kotiin Helsingistä. Mitä lähemmäs kotikuntaa bussi tuli, sitä punaisemmaksi kävi maailma. Kamera oli käsilaukussani, joten odotin innolla hetkeä, jolloin bussista pois jäätyäni voisin tähtäillä taivaanpaloa. 

Matkaan tuli kuitenkin mutkia, sillä liikenne moottoritiellä pysähtyi noin kilometriä ennen kotikylän liittymää. Liikennetiedotteen mukaan kauempana paloi auto, jonka sammuttamiseksi liikenne oli pysäytetty kokonaan. Siksi päättymätön jono punaisia jarruvaloja loisti bussi etuikkunaan. 

Etenimme kävelyvauhtia kohti kotipysäkkiä auringon laskiessa samanaikaisesti yhä alemmas metsän taakse. Puolen tunnin kärsimättömän köröttelyn jälkeen saavuin omalle pysäkille, josta päätin samantien kipaista kotiin. Aurinko oli jo niin alhaalla, etten korkeiden puiden vuoksi saanut taivasta tähtäimeeni. Kotipihalla näkyvyyttä on enemmän ja niin sain taltioitua viimeiset hetket huikean hienosta värimaailmasta.

Olopiha 13.1.2024

Auringonnousujen ja -laskujen väreistä meidän on nauttiminen, kunnes noiden valkoisten hankien alla nukkuvat kasvit kaikkine väreineen heräävät jälleen sulostuttamaan näkymiä. Asian varmistamiseksi siemenpussit on inventoitu, lisää jokunen pussukka ostettu ja muutama myös postissa tulossa. Lähipäivinä ensimmäiset siemenet uppoavat multaan.

Kosmoskukka 28.7.2023

 Valoa ja värejä viikkoonne!

 

Kasvaa ja kehittyy

 
Talvi ei irroita otettaan. Pakkanen paukkuu nurkissa, etenkin öisin. Tiistaiaamuna mittari näytti -18.4℃, mikä taitaa olla meidän tienoon kylmin lukema tälle talvelle. Aurinko tosin lämmitti päivän aikana ja mittarilukemakin nousi muutamaan pakkasasteeseen.

Alcea rosea 'Champagne' - Salkoruusu 4.3.

Viikko sitten kylvetyt siemenet itävät vauhdilla. Salkoruusuista parhaiten on noussut Champagne, kakkoseksi kiri Chaters Double. Carnival antaa odottaa itseään.

Alcea rosea 'Champagne' - Salkoruusu 7.3.

Vauhdikkaan itämisen lisäksi salkoruusut myös näyttävät kasvavan nopeasti. Pian nämäkin pitäisi saada koulittua.

Tomaatit ottivat salkoruusuista mallia ja itivät nopeasti nekin. Laitoin kylvökset pesuhuoneen lattialämpöön, enkä sitten muistanut niitä muutamaan päivään edes vilkaista. Pikkuiset taimet ehtivät venyä laiheliinihujopeiksi. Onneksi tomaatin voi istuttaa syvempään, jolloin se kasvattaa juuria varteen. 

Näin tomaattien kylvöaikaan on syytä olla tarkkana, millaisia siemeniä multaan laittaa. Tomaatti ja paprika ovat ruskokurttuviruksen isäntäkasveja. Virus leviää hedelmien ja siementen välityksellä. Kylvä siis vain tarkastettuja siemeniä, sillä ruskokurttuviruksen leviämisellä on vakavat seuraukset. Virusta on löytynyt niinkin läheltä kuin Virosta. 

Viruksen torjuminen vaatii kovia hygieniatoimia. Viruksen löytyessä, kasvustot on hävitettävä ja kasvihuoneet desinfioitava. 

Ruokavirasto suosittelee meitä harrastajiakin hankkimaan siemenet siemenkaupasta, sillä ulkomaisista tomaatin, chilin ja paprikan hedelmistä otettuihin siemeniin liittyy todellisia virusriskejä. 

Siementen hinnat ovat nousseet, jolloin saattaa syntyä houkutus hyödyntää ostotomaattien siemenet. Hetkellinen säästäminen voi kuitenkin aiheuttaa huomattavan vakavat seuraukset ja isot kustannukset. Kannattaa siis miettiä toisenkin kerran, mistä siemenet otat.

Tutustu aiheeseen Ruokaviraston blogissa: Ajattele ennen kuin kylvät.

Värinokkoset eli isokirjopeipit

Värinokkosetkin itivät muutamassa päivässä. Niiden siemenet olivat niin pieniä, että ne menivät kylväessä väkisinkin liian lähekkäin. Täytyy olla erityisen varovainen pieniä taimia kouliessa, etten vahingoita niiden juuria.

Kylvin kolmea eri väristä isokirjopeippiä:

Plectranthus scutellarioides 'Fairway Mosaic'
Plectranthus scutellaroides 'Premium Sun ruby Heart'
Plectranthus scutellaroides 'Superfine Rainbow Festive Dance'

Lehtiselleriä suunnittelin kesällä kasvattavani, mutta olin unohtanut katsella kaupasta sen siemeniä. Parissakin blogissa törmäsin jo itäneisiin lehtisellereihin, joten kauppareissulla kipinkapin siemenhyllyn ääreen, josta löysin etsimäni. Lehtisellerin siemenet pääsivät multaan vasta maanantaina 6.3., joten vielä ei luonnollisesti mitään vihreää ole näkyvissä.

Somerolainen ystäväni ilahduttaa minua tämän tästä kivoilla paketeilla. Nyt hän lähetti Satu Hovin Yrttikirjan, jota olen selannut innoissani. Haluaisin lisätä yrttien käyttöä ja niiden kasvattamista. Tähän saakka olen kasvattanut ruohosipulin, tillin ja persiljan lisäksi lähinnä minttua, korianteria, timjamia, sitruunamelissaa ja salviaa. 

Kirjassa on runsaasti tietoa useista yrteistä. Esiteltävänä on 99 yrttiä, joista osa on monen puutarhasta löytyviä perennoja ja kesäkukkia. Lukuisten yrttien käyttöön liittyvien ruokaohjeiden lisäksi kirjassa on tietoa yrttien käyttötavoista, säilömisestä ja vaikutuksista. Löytyypä kirjasta myös luettelo myrkyllisistä puutarhakasveista kuvineen.

Ennen kirjan saamista kylvin basilikaa, timjamia ja salviaa, joista salvia ei ole ainakaan vielä itänyt. Aion tutustua kirjan antiin löytääkseni muita käyttööni soveltuvia yrttejä.

Toinenkin ystävä ilahdutti kivalla kirjalla. Sain häneltä Maija Paavilaisen Kukkanainen -kirjan. Maija Paavilainen on tehnyt vuosikymmenien ajan kuva-aforismeja. Vuodesta 1971 hän on tehnyt Kotimaa-lehteen kuva-aforismin viikossa. Kukkanainen -kirjan eleettömin kuvin varustetut aforismit ovat kuin omia kasvattamiseen ja puutarhassa touhuamiseen liittyviä ajatuksia.

Olen jo viikkotolkulla pähkäillyt, menenkö tänä vuonna puutarhamessuille vai en? Mieli tekee, ilman muuta. Korona-aika taisi kylvää minuun lähtemisen vaikeuden, josta poisoppiminen vaatii ylimääräisiä ponnisteluja. Tiedän olevani tyytyväinen ja iloinen, kun olen saanut itseni liikkeelle. Tiedän, että "elän" viikkoja yhdelläkin tavallisesta arjesta poikkeavalla tapahtumalla. 

Sain kuin sainkin aktivointipotkun takamukselleni naapurin Maritilta. Hän toi minulle pojaltaan saamansa lipun Helsingin Kevätmessuille. Kiitos Marit, kiitos Visa! Pähkäily loppui tähän. Kevätmessut on lisätty kalenteriini.

Kevätauringon sisälle tunkeutuvat säteet innostavat tavanomaisuudesta poikkeaviin siivousprojekteihin. Vuoden takaisessa keittiörempassa kaapeista lähti pois yhtä sun toista tarpeetonta. Mausteet kävin toki läpi nekin, mutta niiden säilytysjärjestelmä on ollut hakusessa. Löysin tarvitsemani purnukat ruotsalaisesta huonekalujätistä. 

Suosiolla jätin kaupan yläkerran kiertämättä ja suunnistin suoraan alakerran tilpehööriosastolle. Kulku kassoille ja ulos käy kuitenkin viherkasvien ohi. Mukaan tarttui kolme minikokoista kultapalmua (vai ovatko niitä?). En tiedä, kasvaako noista koskaan isokokoisia kasveja. Ehkä ovat luonnostaankin lilliputtimittaisia? Keittiön pöydän ääressä tulee istuttua aamuin illoin, joten ikkunalauta sopii somistaa vihreällä silmänilolla.

Auringonnousut ja -laskut ovat viime päivinä olleet mieltä ylentävää katsottavaa. Valoisalla päivälläkin on jo kivasti pituutta.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Upean värikäs syksy

Parthenocissus 'Engelmannii' - Imukärhivilliviini

 

Että voikin olla upea ruska tänä syksynä. Viikonlopun aikana tuuli on tuivertanut ajoittain kovalla voimalla, mikä on saanut puunlehdet lentämään ilmassa vaakasuorassa. Yhä useampi puu ja pensas joutuu hissukseen luopumaan komeista väreistään. Yllättävän pitkään olemme kuitenkaan saaneet värikkäästä luonnosta nauttia.

Asparagus officinalis 'Gijnlim' - Parsa

 
Minusta tuntuu, kuin kesä olisi sujahtanut nopeutetulla vauhdilla ohitse. Pitkään jatkuneella sateettomuudella ja kuivuudella on siihen varmaan osansa, sillä moni homma jäi helteellä tekemättä. Aika kului sadetta odotellessa, "sitku-elämää" eläessä. Kun sitten syksy saapui, tulikin kiire saada työt ajan tasalle. Taidan olla jäljessä edelleen. Moni ajatuksissa muhinut suunnitelma on haihtunut kokonaan pois. Monen kohdalla olen huomannut, etteivät ne niin kovin tekemättöminäkään haittaa.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Kesäkukista suurin osa on kuskattu kompostiin. Sisäänkäynnin porttiruukuissa on edelleen miljoonakelloa, murattia ja verililjapuut. En vain raaski ottaa niitä pois, kun ovat edelleen hyväkuntoisia. Muissa ruukuissa kesän kasvaneet muratit kaivoin tyhjenneeseen lavakaulukseen. Jospa talvehtisivat siellä. Maljaköynnös, inkaliljat, yksi iso pelaguu, hortensia ja begonia ovat autotallissa. Ison ruostekukkaruukun rahtasin kellariin. Siemenestä kasvattamani pelaguut on työhuoneen ikkunalla, daaliajuurakot ja lukinliljan sipulit sekä oxalikset kellarissa. Värinokkosista otin pistokkaita, jotka jo jatkavat eloaan multaan juurtuneina viherkasveina.

Rhododendron x  'Ruususen uni'

Joitakin perennoja olen leikannut pois. Osa kuunliljoista on mennyt lötköiksi massoiksi. Särkynytsydän on jo pitkään kaivannut kompostielämää. Nurmikolle leijuneita lehtiä olen silpunnut ruohonleikkurilla kahdesti. Alapihan iso vaahtera alkaa olla jo paljas. Sen lehdet leijailevat kasvimaalle, josta haravoin ne nurmikolle pariin litteään kasaan ja ajan yli siksakkia nurmikonleikkurilla. Massaa syntyy näinkin aika paksulti, joten haravoin ylimmät kompostiin tai pensaiden alle.

Gillenia trifoliata - Perhoangervo

Ruukut ja kukkalaatikot on pesty ja suurin osa viety kellariin. Suurimmat ruukut ovat jokavuotiseen tapaan tyhjinä terassilla. Puutarhakalusteista valtaosa on jo kellarissa. Pöytä pitäisi vielä kiikuttaa muiden seuraan. Terassilta, patiolta ja pergolasta on helpompi putsata lumia pois, kun ei ole kalusteita tiellä. Pysyvätpä puutarhakalusteetkin pidempään käyttökelpoisina, kun ovat rospuuttoajan suojassa.

 

Rosa spinosissima 'Plena' - Juhannusruusu

Myös sadevesitynnyrit on tyhjennetty, pesty ja viety kellariin. Sateet saavat nyt vapaasti kastella mitä haluavat. Ei ole tarvetta kerätä kesäkukille vettä vähään aikaan.

 

Muutama päivä sitten kaadoimme Ukkokullan kanssa Pikkupuutarhan kriikunan. Valmistelin puuta tulevaan kaatoon jo vuosi sitten kuorimalla sitä ympäriinsä. Toimenpiteen tarkoitus oli auttaa puuta keräämään voimansa runkoon, jotta se ei tekisi kaadon jälkeen niin paljon juurivesoja. Toivottavasti auttaa. Kuorimisen jälkeen uusia juurivesoja ei ole löytynyt. 

 

Syy kriikunan kaatamiseen on nimenomaan turhan runsaassa juurivesatuotannossa. Alapihalla on kaksi kriikunaa, jotka myös tekevät juurivesoja. Ne on helppo nujertaa ruohonleikkurilla. Pikkupuutarhassa sen sijaan ei ole nurmikkoa, vaan istutuksia. Ei ole erityisen kiva lapioida juurivesoja vaikkapa jaloangervojen tai syysleimujen keskeltä.

 

Kriikunasta jäi kolmihaarainen kanto, jonka pintaan on tarkoitus porata reikiä. Siten kanto lahoaa nopeammin. Kriikuna osoittautui yllättävän kovaksi puuksi. Moottorisahamme ei ehkä ole niitä tehokkaimpia, mutta on sillä isompiakin puita kaadettu vähemmällä ähellyksellä.

Populus tremula - Haapa

Puiston pari haapaa tonttimme rajalla muuttuivat reissuni aikana täysin keltaisiksi. Ilta-auringon paisteessa puu on ollut kuin kultaa. Viikonlopun tuuli on kyllä harventanut lehtiä melkoisesti.

Perjantaina lakaisin kahdesti patiolle lentäneet lehdet käytävälle, josta haravoin ne syreenien tyvelle. Saatuani urakan valmiiksi, olikin sama homma edessä. Päätin, että lentäköön loputkin haavan ja koivunlehdet maahan ennen seuraavaa siivouskeikkaa. Puistopäädyn isot vaahterat ovat vielä täynnänsä lehtiä. Kohta käytävällä saa kahlata nilkkoihin ulottuvissa vaahteranlehtikasoissa. 

 

Viime vuonna ajoin paksuimman massan vähän pienemmäksi ruohonleikkurilla. Sitten haravoin leikkuujätteen rajakuusten tyvelle. Sinne se katoaa. Käytävän kivituhkapinta ei niin kovin tykkää silputuista vaahteranlehdistä, mutta enpä voi niitä lehtiä istutusalueellakaan ruohonleikkurilla yli ajaa. Jos taas jätän jättimäisen määrän vaahteranlehtiä kokonaisiksi, niiden maatuminen kestää ikuisuuden. Ja kevättuuli vielä levittää haravoituja kasoja iloisesti ympäri pihaa.

Parthenocissus vitacea - Säleikkövilliviini

Helsingissä käydessäni näin monen talon seinustalla palavanpunaisia villiviinikasvustoja. Yksi hienoimmista näkymistä osui silmiini bussin ikkunasta kotimatkalla. Tukholmankadulla, Meilahden sairaalarakennuksia (mm. Biomedicum ym.) reunustaa aita runsaine köynnöksineen. Vuorotellen on ainakin villiviiniä, köynnöshortensiaa, ehkä kelasköynnöstä ja alppikärhöjä. Keltaista, punaista, vihreää, oranssia. Kerrassaan upea ruskavärien kimara. Omat villiviinit talon seinustalla ja pergolan pylväässä ovat vain kalpea aavistus moisesta värien ilotulituksesta.

Colchicum Waterlily

Ehdin jo ihmetellä, eikö ainutkaan syysmyrkkyliljani kuki tänä vuonna. Ilmestyivät hissukseen kuin tyhjjästä sen suurempaa meteliä pitämättä. Syreenipenkin Waterlily on kukkinut jo pidempään.

Colchicum Giant

Olen vuosien mittaan istuttanut joka syksy yhden tai useamman syysmyrkkyliljan eri paikkoihin. Tänä vuonna vain harva on toistaiseksi noussut. Jospa ne vielä nousevat, toivon.

Auringonnousu 5.10. työhuoneen ikkunasta

Sää on pysynyt ihmeellisen lämpimänä. Öisinkin mittari on himpun verran alle +10 tai ylikin (paitsi sunnuntaivastainen yö taisi mennä nollanpintaan). Päivisin lämpötila on parhaimmillaan noussut +14 asteeseen. Iltaisin olen ihastellut sohvalta käsin auringonlaskun kultaamia pilviä. Keskiviikkoaamuna luin keittiössä aamupalan ohessa lehtiä. Vilkaisin ikkunasta ja ihmettelin naapurin talon punaisuutta. Kiiruhdin takkahuoneen ikkunaan, josta näen auringonnousun. Koko maailma oli aivan punainen. Ukkokulta oli vielä nukkumassa, joten en raaskinut kolistella ovia ja ikkunoita auki. Tyydyin tähtäilemään kamerani kanssa ikkunan läpi. 

Auringonnousu 5.10. terassilta katsoen.

Toki alapihan tuurenpihlaja, villiviinit ja perhoangervo ovat punaisia ruskaväreissään, mutta ei sentään näin punaisia.

 

Auringonnousu 5.10. sateenkaarineen.

 

Taivaalle syntyi sateenkaarikin. Koko punainen hetki kesti noin 10-15 minuuttia. Sitten aurinko nousi korkeammalle ja maailma näytti jälleen tavalliselta arkiaamulta. Maaginen hetki oli ohi.

 

Punaista aamuhetkeä oli ihailtu laajemminkin. Mediassa ilmiön syntyä oli selitetty, mutta en löytänyt sitä jälkikäteen.

 

Sunnuntaina sain vihdoin laitettua jänisverkot kriittisille kasveille. Osa verkoista on vanhoja ja vääränlaisia, mutta näin syksyllä kaupoissa myydään pelkkää eioota. Pitää muistaa keväällä ennakoida syksyn verkotustarve ja hankkia samantien useampi rulla säilöön.

Keväällä jänikset nakersivat myös alppikärhöt tapille tyvestä. Sen verran harmitti kukinnan menettäminen, että nyt on näiden kärhöjen tyvet suojattu. Oli pakko laittaa korkeat verkot, kun ei matalampia enää ollut. Enkä toisaalta halunnut ryhtyä puolittamaan muuten hyvää verkkoa.

Tyhjiin multasäkkeihin koottu puutarhajäte odottaa pressun alla kaatopaikkakuljetusta.

Mainioksi osoittautunut oksasilppuri teki lakon. Harmilliseen aikaan, sillä silputtavaa olisi ollut kasapäin. Ukkokulta aikoo tutkia silppuria lähemmin,  kunhan kerkeää. Aiomme kuskata puutarhajätteet kaatopaikalle, missä niistä tehdään multaa. Omat kompostit eivät millään riitä sille määrälle, mitä viimeisen kuukauden aikana massaa on kertynyt. Enkä halua kasapäin mustia säkkejä vähintään vuodeksi johonkin puutarhanurkkaan.

Sedum spectabile 'Brilliant' - Syysmaksaruoho

Ikkunat odottavat pesua. Viime päivien sateet ovat tehneet ulkopinnoista harmaatäpläisiä. Matalalta paistava aurinko tuo likapilkut liiankin hyvin esille. Kunhan tulee sopiva rako ja pilvinen päivä, hoidan asian.

Syksyn työt ovat hyvällä mallilla. Käytävien haravointia, lehtien silppuamista ja pientä säätöä löytyy, mutta onpahan syy lähteä pihalle hyötyliikunnan ja raittiin ilman pariin.

 

Vaahtera pitää kiinni viimeisistä lehdistään.

 

 Valoisia syyspäiviä kaikille!