Näytetään tekstit, joissa on tunniste Helsingin kaupunginmuseon ystävät ry. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Helsingin kaupunginmuseon ystävät ry. Näytä kaikki tekstit

lauantai 14. joulukuuta 2024

100 vuotta joulua Weisteellä

Helsingin kaupunginmuseon ystävät ry järjesti keskiviikona retken joulukoristeita valmistavan Weisteen tehtaalle Pukinmäkeen. Tai oikeastaan yrityksen putiikkiin Wanhaan Villaan, joka on ollut perustajan Kalle Aimo Weisteen koti vuodesta 1926 lähtien.


Nykyisin tuo vanha 1904 rakennettu, suojeltu hirsihuvila on Weisteen tuotteiden myymälä. Heti ovesta sisään astuessa esille tuli lumoavan kauniilla joulukoristeilla täytetyt pöydät ja hyllyt huone toisensa jälkeen.

Neljännen polven weisteläinen, Johanna Weiste kertoi meille perustajasta, Kalle Weisteestä ja yrityksestä. Kalle Weiste (1881-1963) valmistui Kajaanin seminaarista kansakoulunopettajaksi. Häntä kiinnosti liikeala ja niinpä hän muutti Helsinkiin, perusti paperikaupan, jossa myi muiden tavaroiden ohessa saksalaisia joulukoristeita.

Joulukoristeet kiinnostivat häntä siinä määrin, että hän lähti Saksaan opiskelemaan hopealangan ja muiden joulukoristeiden valmistusta. Hän aloitti joulukoristeiden tekemisen 1924 kotonaan. Pukinmäen hirsirakennukseen Kalle Weiste muutti 1926 ja samana vuonna valmistui ensimmäinen osa tehdasrakennuksesta, joka laajeni viisi vuotta myöhemmin.

Sota-aikana joulukoristeiden valmistus loppui säännöstelyn vuoksi. Silloin tehdas valmisti kunniamerkki- ja kaluunanauhoja puolustusvoimille.

Weiste on Euroopan vanhimpia joulukoristeita valmistavia yrityksiä. Pohjoismaissa se on ainoa. Tuotteita viedään useisiin kymmeniin maihin. Ranska on päämarkkina-alue.

Kilpailu on tänä päivänä kovaa. Aasian halvemman massatuotannon kanssa on vaiikea pärjätä. 


Myös joulukoristeissa on vaihtuvia trendejä. Niin muodoissa kuin väreissäkin. Nyt muodikkain väri on vihreä ja korvalliset pallot ovat myös suosittuja. Weiste valmistaa myös sisustustuotteita.

Myymälässä koristeita on koottu huoneisiin väreittäin. On punaista, vaaleanpunaista, valkoista, kultaa ja hopeaa, lasisia koristeita. Tähdet, enkelit, joulupukit ja -tontut, pallot ja kimallenauhat ovat monille niitä perinteisiä joulukoristeita. Paljon on myös erilaisia poroja, hiiriä, pöllöjä, käpyjä ja sydämiä.

Joka huoneessa on eri tavoin koristeltuja kuusia, joista voi ammentaa ideoita oman kuusen koristeluun.

Myymälässä oli meidän ryhmämme lisäksi paljon muita asiakkaita. Siksi osa esittelystä meni hiukan ohi korvien. Löysin netistä Kaikkien aikojen joulu 1/2020 -lehdessä julkaistun artikkelin, jossa on osin tässä kertomani asiat ja paljon muuta Weisteestä.


Meillä oli mahdollisuus tutustumisen jälkeen tehdä ostoksia myymälässä. Kiersinkin huoneet useaan kertaan pienen ostoskorin kanssa. Teki mieli ostaa jokaisen hypistelemäni pallon ja tontun. Lopuksi päädyin ostamaan kaksi pientä enkeliä ystäville tuliaisiksi. Koristellut pallot ovat todella upeita, mutta yksi pallo ei näytä miltään. Niitä pitäisi olla ainakin kolme tai vielä useampi. Päädyin ahmimaan kimallusta silmilläni, enkä siis ostanut pallon palloa.


Julkisilla liikennevälineillä Weisteelle pääsee jäämällä lähijunasta pois Pukinmäen asemalla ja suuntaamalla kävellen kohti Pukinmäenkaarta. Weisteen osoite on Kalle Weisteen katu 4. Tehdas ja Villa sijaitsevat omakotialueelle noin kilometrin päässä Pukinmäen juna-asemalta. Mikään bussi tai muu julkinen väline ei kulje tehtaalle saakka. Omalla autolla pääsee tietenkin helpoiten.


Villan eteisessä on vitriini, jossa on esillä jonkun verran Weisteen vanhempia joulukoristeita. Huomasin siellä useita omasta lapsuudesta tuttuja koristeita. Joitakin minulla on yhä tallessa.
Weisteen tuotteita on näin joulun alla myytävänä tavarataloissa, marketeissa ja monilla muilla jälleenmyyjillä.


Nämä Museon ystävien järjestämät retket ovat kivoja ja mielenkiintoisia. Kohteet saattavat tuntua tutuilta, mutta retkelle osallistuessa huomaa saavansa paljon uutta ja yksityiskohtaisempaa tietoa. Välillä saa mahdollisuuden tutustua paikkoihin, joihin ei muuten ole mahdollisuus edes päästä. Itsekin joskus ryhmätilaisuuksia järjestäneenä tiedän, ettei ole ihan helppoa organisoida vaikkapa 20 hengen ryhmälle tutustumisretkeä kulttuurikohteeseen, yritykseen tai näyttelyyn.

Seuraava retki onkin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraan tammikuussa. Odotan sitä innolla.


sunnuntai 26. helmikuuta 2023

Blinien voimalla museoon

Ravintola Lasipalatsista näkymä Mannerheimintielle, Sokokselle ja Postitalolle.
 
Lumityöt ja takan lämmitys sujuu rattoisammin, kun välillä käy tankkaamassa kulttuuria ja hyvää ruokaa. Kuulun Helsingin kaupunginmuseon ystävät ry:een, joka tarjoaa jäsenilleen retkiä mielenkiintoisiin paikkoihin. Sellaisiinkin, joihin muuten saattaa olla vaikea päästä.

Kevättalven retket suuntautuivat Tove Jansson ateljeekotiin ja Päivikki ja Sakari Sohlbergin kotimuseoon. Tove Janssonin retki täyttyi niin nopeasti, etten sinne mahtunut. Sen sijaan Sohlbergin kotimuseoon pääsin.

Museokäynti ajoittui myöhäiseen iltapäivään, joten päätimme veljenvaimon kanssa yhdistää reissuun meneillään olevat bliniviikot. Paikaksi valikoitui 1930-luvulta lähtien samalla paikalla sijainnut funkistyylinen Ravintola Lasipalatsi, joka oli sopivasti matkan varrella. Lasipalatsi on rakennuksena tuttu. Sen ohi ja läpi on tullut käveltyä lukemattomat kerrat. Bio Rexissä olen käynyt katsomassa monen monta leffaa. Myös Amos Rex -museo sijaitsee Lasipalatsissa. Ravintola Lasipalatsissa en ole koskaan käynyt syömässä. Alakerran kahvilassa kyllä monetkin kahvit on tullut juotua. 

Tutustu Lasipalatsin historiaan täällä.

Koska blinejä mentiin syömään, niitä myös tilattiin. Annokseeni kuului blinit kuudella täytteellä. Lautasen reunoille oli koottu muikunmätiä, punasipulia, lohipastramia, punajuuri-omenatartaria, katkarapuja ja tilliä, metsäsienisalaattia ja marinoitua punasipulia, suolakurkkuja, hunajaa, muikunmätiä ja sipulia. Ja luonnollisesti smetanaa. 

Blinit olivat isoja ja paksuja. Ensimmäistä bliniä syödessäni maistelin täytteitä maltillisesti ja niinpä niitä jäi lautasen reunalle. Otin siis toisenkin blinin, ettei täytteitä tarvitse sellaisenaan syödä. Olisi kyllä kannattanut, sillä toinen blini alkoi jo olla liikaa.

Jälkkäriksi söin mustaherukkajäädykettä ja valkosuklaakreemiä. Hyvä, että näissä fine dining -ravintoloissa annokset ovat pieniä. Yhtään enempää en olisi jaksanut syödä. Hyvää oli.

Ravintolaan suositeltiin varattavan pöytä etukäteen. Näin tein, mikä oli fiksua. Ravintola oli aivan täynnä. Ilman pöytävarausta olisimme saaneet odottaa pitkään vapautuvaa pöytää.Tai vaihtoehtoisesti lähteä etsimään toista ruokapaikkaa.

Ruoka oli tavattoman hyvää, palvelu myös. Lasipalatsin keskeinen sijainti on iso plussa ja rakennuksen sekä ravintolan historian havina kiinnostavaa.

Kalasataman korkeat talot näkyvät hyvin Kanavakadun alkuun.


Vatsat täynnä suunnistimme kohti Katajanokan Kauppiaankatua. Keskiviikko oli viikon kylmin päivä. Vaikka pakkanen oli pudonnut alle -10 asteen. Mereltä puhaltava tuuli oli varsin hyytävää. Jalkakäytäville paakkuuntuneiden lumien päällä käveleminen oli väsyttävää liukkaalla lasilla tasapainottelua. Tulikin enimmäkseen raahattua jalkoja pitkin maata, jotta pysyisi paremmin pystyssä. 

 Saavuimme Katajanokalle ehjin nahoin.


Päivikki ja Sakari Sohlbergin kotimuseossa ei saanut kuvata. Saimme kaikki museosta kertovan esitteen. Lisää tietoa museosta, sen perustajista ja asukkaista saat täältä

Oy G.W. Sohlberg Ab on 1876 perustettu metalli- ja muoviteollisuuden suomalainen perheyhtiö. Moni peltipurkki ja kylpyhuoneen peilikaappi on Sohlbergin valmistama. Vuorineuvos Sakari Sohlberg (1907-2000) oli Sohlberg-suvun vesa, joka avioitui Päivikki Tulenheimon (2013-2001) kanssa 1951.

Lapsettomaksi jääneen pariskunnan toivomuksesta heidän asunnostaan on muodostettu kotimuseo. Yli 300-neliöinen jugendtalon ylimmän kerroksen huoneisto on täynnä arvokkaita ja mielenkiintoisia esineitä ja maalauksia. Samalla se on edustava esimerkki 1900-luvun porvariskodista. Kodin neljä komeaa kaakeliuunia, lukuisat itämaiset matot ja yksityiskohtien runsaus niihin liittyvine tarinoineen oli kiehtovaa katseltavaa ja kuunneltavaa.

Miellyttävän ja asiantuntevan oppaan johtama kierros kesti puolitoista tuntia. Saimme paljon tietoa kivoilla anekdooteilla maustettuna. Kierroksen päätyttyä oli sellainen olo, että vielä voisi palata monien taulujen ja esineiden äärelle uudelleen. Saattaa olla, että tutustun tähän kotimuseoon uudemman kerran. 

Kotimuseon sivuilla on tieto, milloin museoon on mahdollista tutustua.

Uspenskin katedraali

Kamera oli mukana, mutta aika vähän sitä tuli laukusta kuvaamista varten kaivettua. Iltaseitsemältä kohti Kamppia kävellessä näimme sinisellä taivaalla kuusirpin kaverina Jupiterin ja Venuksen. Tosin tiedon näiden taivaankappaleiden yhtaikaisesta näkymisestä sain vasta kotona uutisia katsoessani. Olisi kannattanut kuvata, kun olosuhteetkin olivat mitä mainioimmat.

Tulppaanien loppusuora meneillään

Kauan on nukkunut pajunkissa
oksalla suomun alla,
huomenna varmaan talitintti
sen herättää tiukuttamalla.