Puutarhapäivä tavallisimmillaan

Matteuccia struthiopteris - Kotkansiipi

Päätän lähteä alapihalle kitkemään rikkaruohoja ja siistimään kanttausuria. Vaihdan ylleni pihavaatteet. Huomaan oikean käden työhanskan etusormen kuluneen puhki. Ryhdyn etsimään ehjää hanskaa niille varatusta laatikosta. Löydän useita rikkinäisiä hanskoja, jotka heitän roskiin ja etsin ehjät parit. Koko laatikko tulee käytyä läpi ja järjestettyä. 

 
Lopulta saan myös ehjät hanskat hyppysiini. Menen kellariin hakemaan pensassaksia ja muita tarvikkeita. Kellariin kuljen terassin ohi. Terassin kaiteen kesäkukkalaatikoiden petunioissa on kuihtuneita kukkia. Nehän on ilman muuta nypittävä, kun kerran siinä olen. Petunioita on helpompi nyppiä paljain käsin. Siitä tuleekin kädet tahmeiksi, joten takaisin sisälle pesemään käsiä. Palaan takaisin pihalle ja nappaan terassinkulmalta ämpärin, johon pudotin kuihtuneet kukat. 

Petunia

 
Kipaisen tyhjentämässä ämpärin alapihan kompostiin. Kun minulla kerran on sopivasti ämpäri kädessäni, nyhdän matkan varrella sieltä täältä muutaman rikkaruohon ja napsaisen sormillani rinteen maanpeiteruususta kuivuneen oksankärjen pois. Saan sormeeni piikin, jonka yritän poistaa kynsilläni. Kompostiin tyhjennettäväksi menevä ämpäri on laskettava maahan. Palaan sisälle pesemään käteni ja jatkamaan ruusunpiikin poistamista, joka onnistuukin. 

Centifolia Muscosa -ryhmä - Sammalruusu, ehkä 'Vaarala'

 
Hanskat takaisin käteen ja alapihalle ämpäriä hakemaan. Kompostin luona totean, että massaa voisi talikolla hieman pöyhiä. Talikko on alapihan puuvajassa. Sitä noutamaan. Matkalla päätän avata kasvihuoneen oven, jotta tomaatit ja kurkut saavat enemmän raitista ilmaa. Samalla tutkin hyötykasvien tilanteen, nypin tomaateista varkaita ja kohennan kurkkujen tukia. Löydän korjuuvalmiita kurkkuja, jotka laitan koriin. Kori on tietenkin vietävä yläpihalle. Niin sitten kiikutan kurkut terassille odottamaan paluutani sisälle.

Kurkku Sherpa

 
Yläpihalla ollessani ajatus palaa takaisin kasvihuoneeseen ja totean voivani samalla tietenkin täyttää kasvihuoneen vesitynnyrit. Menen kellariin liittämään vesiletkun pumppuun ja käynnistämään pumpun. Paluu alapihalle, jossa laitan letkun vesitynnyriin. Veden solistessa katselen puistossa mekastavia variksia ja tietenkin myös omaa puutarhaani. Nurmikko alkaakin olla aika pitkää. Jospa leikkaankin sen nyt, kun seuraavaksi päiväksi on luvattu sadetta. Tynnyri on täyttynyt, kerin letkun pois ruohonleikkurin tieltä, käyn sammuttamassa pumpun ja mietin, mitä muuta asiaa minulla oli kellariin. Laitankin pensasleikkurin akun latautumaan. Sitä odotellessa käyn postilaatikolla katsomassa, joko OmaPiha-lehti on tullut.

 
Postilaatikolla naapurinrouvat ovat noutamassa omia postejaan. Vaihdamme kuulumisia, juttelemme oravista, peurahavainnoista ja säästä. Odottamani lehtikin on tullut. Lähden viemään postia sisälle. Aika on vierähtänyt reippaasti. On aika laittaa ruoka uuniin ja tehdä salaatti sekä kattaa pöytä. Ruoan valmistumisen ajan voin vaikka selailla saapunutta lehteä sohvalla pötköttäen. Yhtäkkiä tajuan uppoutuneeni lukemiseen liian pitkäksi aikaa. Ruoka ei sentään ole palanut, mutta paras ryhtyä sitä syömään Ukkokullan kanssa.

 
Päivä on jo pitkällä, kun ruoka on syöty ja astiat korjattu. Paras palata työn ääreen. Mitä olinkaan tekemässä? Ai niin, pensasleikkurin akku on varmaan jo latautunut. Kuten onkin. Otan pensasleikkurit mukaani palaten alapihalle. Ääh, laitteessa on väärä terä. Takaisin yläpihalle ja kellariin terää vaihtamaan. Lopulta saan leikattua norjanangervoa sen, mitä oli aikomuskin. Maassa on iso läjä leikattuja oksanpätkiä. Ne on tietenkin haravoitava pois. Haen haravan puuvajasta puutarhan toisesta laidasta. Takaisin työmaalle haravan kanssa palattuani älyän, että tarvitsen muitakin välineitä. Kipinkapin puuvajalle, jossa lastaan kottikärryihin pienempiä työvälineitä sekä tyhjän multasäkin haravoidun puutarhajätteen pois kuskaamista varten.

Puuvajarinne, puut vasemmalla kunnan puolella

 
Haravoidessani keksin saman tien kaivaa viereisestä kukkapenkistä pari puna-apilaa pois, etteivät leviä entisestään. Lapio ei olekaan kottikärryissä, vaan puuvajassa. Haen lapion ja alan kaivamaan. Puna-apilan juuret ovat luultavasti Kiinassa. Tai ainakin viiden muun puna-apilan kera laajemmalla kuin alun perin olin ajatellut kaivaa. En voi jättää myllättyä penkkiä sellaiseksikaan, joten jaan verikurjenpolven ja istutan sen uudelleen. Siistin puna-apilamylläyksen jälkiä ja päätän reunustaa verikurjenpolvet kaivamisen yhteydessä ylös nousseilla kivillä, kunnes kurjenpolvet ovat paremmin kotiutuneet.

 
Takaisin haravoimaan oksasilppua. Nyt alkaa jo olla kiire, sillä kello käy ja mustat pilvet seilaavat puutarhan päällä sadetta enteillen. Silppu säkkiin, työvälineet kottikärryihin ja suunta kohti puuvajaa. Ehdin juuri ja juuri puuvajalle, kun taivas aukenee. Vesisade ryöppyää puutarhaan. Laitan työvälineet paikoilleen ja juoksen yläpihalle ja terassille.

Geranium endesii 'Wargrave Pink' - Espanjankurjenpolvi

 
Nurmikko on leikkaamatta. Rikkaruohot kitkemättä. Kanttausurat siivoamatta. Kellarin ovikin jäi auki. Kurkkusato sentään odottaa terassilla. Otan työvaatteet pois, käyn pesulla ja mietin seuraavan päivän töitä. Jospa menen alapihalle kitkemään rikkaruohoja ja siistimään kanttausuria.

Iris germanica - Saksankurjenmiekka

Puutarhapäiväni ovat usein tällaisia. Koen itseni melko tehokkaaksi ja ahkeraksi. Kaikki tulee tehtyä, ennemmin tai myöhemmin. Edestakaiseen kulkemiseen menee aikaa. Portaiden ravaaminen työvälineitä etsien ja hakien on hyötyliikuntaa parhaimmillaan.

Miten sinun puutarhapäiväsi sujuu? 

 

Puutarhatyöt hyötyliikuntaa?

On tuo aurinko päivälläkin vielä aika alhaalla.

Kävin muutama päivä sitten terveydenhoitajan luona vuositarkastuksessa. Terkkari oli nuori ja innokkaan tuntuinen nainen, jonka kanssa käytiin läpi myös ravintoasiat ja liikuntamuodot. Kerroin liikuntani kesäaikaan käsittävän lähinnä puutarhailua. Toki myös kesällä tulee tehtyä kävelylenkkejä, mutta valtaosa liikunnasta syntyy erilaisten puutarhatouhujen parissa.

Joku saapuu illaksi kotiin

Terveydenhoitaja totesi, etteivät ne puutarhatyöt kyllä mitenkään riitä. Hänen mielestään minun tulisi ryhtyä harrastamaan kesälläkin jotain sykettä nostavaa ja hien pintaan synnyttävää liikuntaa. Jotain, joka vahvistaa lihaksia ja pitää nivelet tulevaisuudessakin liikkuvina. Mielellään siis jonkinlaista kuntosaliharjoittelua.

Tätä samaa keskustelua olen joutunut käymään kerran pari aiemminkin. Ja aion käydä vastedeskin, sillä olen lujasti sitä mieltä, että puutarhatöissä voi hyötyliikunnan muodossa saada sykkeen nousemaan, hien pintaan ja niveliä tukevat lihaksetkin tulee siinä ohessa laitettua töihin. 

Epäilen, että monilla on englantilaisten kartanopuutarhasarjojen luoma utuinen mielikuva puutarhatöistä. Sellainen, jossa hento aatelisneitokainen kulkee valkoiseen pitsipukuun sonnustautuneena puutarhassaan käsivarrellaan kori, johon hän sieltä täältä leikkaa ihastuttavan ruusun nuuhkaistuaan sitä hetken ennen koriin laittamista. Sen jälkeen matka jatkuu pitsistä päivänvarjoa pään päällä pitäen kohti kartanon avoinna olevia lasiovia, joiden takana näkyy palvelijoiden juuri kattama iltapäivätee pienine leivoksineen. Palvelija ottaa ruusukorin vastaan mennäkseen keittiöön asettelemaan kukat hopeamaljaan. Neito ravistaa pitsipuvulleen pudonneen ruusunlehden pois ja istahtaa pikkurilli ojossa nauttimaan hyvin ansaittua teetään. Päivän puutarhatyöt on tehty.

Minun puutarhatyöni ovat aivan jotain muuta, kuin valkeassa pitsipuvussa ruusupensaiden lomassa käyskentelyä. Nurmikonleikkuu alkaa yleensä toukokuussa ja kesästä riippuen sitä saa tehdä vähintäänkin lokakuulle saakka. Tykkään, että nurmi on hyvin hoidetun näköinen, joten parhaimmillaan nurmikko on leikattava kaksi kertaa viikossa. Pyrin tekemään yhden homman kerrallaan alusta loppuun, jos se suinkin on mahdollista. Niinpä nurmikonleikkuu merkitsee tunnin tasaista ja reipasta askellusta, jonka päätteeksi leikkuri on vielä putsattava pahimmista ruohosilpuista. Säästä riippuen tässäkin hommassa saa kunnon hien ihonpintaan.

Vaikka en yhtä ainutta uutta kukkapenkkiä rakentaisi tai vanhaa uudistaisi, lapioimista, kanttaamista ja kärräämistä riittää. Milloin on menossa multaa, kivituhkaa tai taimia, tulossa rikkaruohoja ja työvälineitä. Koska alapihallemme ei pääse autolla tai traktorilla, on tilattavat mullat ja muut maa-ainekset kipattava yläpihalle ja rahdattava lihasvoimalla alapihalle. Multa ei suinkaan ole sitä painavinta tavaraa, mutta sitäkin kärrätessä kädet venyvät viistämään maata kuin apinalla ja pohkeissa ylä-alamäkikärrääminen tuntuu vähintäänkin illalla.

Syksyllä haravoitavaa riittää ja on sitä yleensä keväälläkin. Hiekkakäytäviä täytyy harata ja haravoida pitkin kesää. Muuten rikkaruohot saavat niskaotteen ja tulevaisuudessa siintää entistä enemmän kitkettävää. Eikä se homma siihen jää, että syyslehdet haravoi kasaan. Ne on myös siirrettävä pois ja tavalla tai toisella sijoitettava jonnekin. Kaikki tämä merkitsee runsaasti kävelemistä, kumartelua, kyykistymistä, venymistä ja monenlaisia erilaisia liikkeitä.

Minun kesäni merkitsee puutarhatöiden kannalta usein jopa yhdeksän kuukauden aktiivista liikuntakautta. Elämä siirtyy ulos raittiiseen ilmaan ja lähes kaikkeen tekemiseen liittyy enemmän tai vähemmän jotain liikuntaa. Sääkään ei yleensä ole este, sillä ainoastaan kaatosade tai äärimmäinen helle saavat tahdin hidastumaan. 

Pidän puutarhatöistä, pidän ulkona olemisesta, ja viihdyn kesäaikaan erittäin hyvin omissa nurkissa ja kotipihassa. Osaan toki laiskotella, mutta kaikenlainen tekeminen on minusta mukavaa ja minulle sopiva olomuoto. Aina parempi, jos saan yhdistettyä huvin ja hyödyn eli jotain konkreettista valmistuu puutarhassa ja kroppa saa annoksen kuntoilua. 

Tulevana kesänä olen ajatellut ottaa vähintäänkin askelmittarin mukaani pihahommiin. Olisi hauska nähdä, miten paljon sitä tuleekaan kunnon puutarhapäivänä käveltyä. Pitäisikö kenties ryhtyä pitämään päiväkirjaa siitä, millaisia liikkeitä kunkin työrupeaman aikana on tehnyt, miten pitkään kutakin liikettä on harjoittanut ja mihin lihaksiin nuo liikkeet kohdistuvat? Siten olisi jotain konkreettista esitettävää, kun taas seuraavan kerran menee terkkariin keskustelemaan eri liikuntamuotojen hyödyllisyydestä.

Jokainen saa onneksi harrastaa itselleen mieluisinta liikuntaa ja kuntoilua. Toistaiseksi en ihan heti ole vaihtamassa puutarhakuntoilua mihinkään muuhun harrastukseen. Mikä sen ihanampi tunne, kun on kesäpäivän ahertanut omassa puutarhassa, työn päätteeksi käynyt suihkussa pesemässä mullat ja hiet pois ja puhtaat vaatteet puettuaan istahtaa katselemaan päivän aikaansaannoksia auringon vielä luodessa kesäillan lämpöisiä säteitään. Lihaksissa ja nvelissä tuntuu edelleen rankan päivän rasitukset, mutta mieli liitelee korkeuksissa.

Suojaverkkoja ja viimeisiä kukkijoita

Kosmoskukka

Viimeinenkin kesäkukkaruukku on tyhjennetty ja kumolleen terassin nurkkaan laitettu odottamaan uutta kevättä. Kosmoskukat kukkivat yhä kasvimaalaatikossa, joten niitä en edelleenkään hennonnut katkaista.

Harjaneilikka

Samaisessa laatikossa harjaneilikat ovat kasvattaneet vankat lehtitupsut ja ne pitäisi vielä ennen maan jäätymistä siirtää paremmille kasvupaikoille Pihalle mennessä tuntuu, että teen nyt vielä tuon ja tuon ja sitten alkaa olla valmista. Silti niitä hommia löytyy aina uusia ja monet muistuu mieleen vasta sisälle palattua.

Hedelmä- ja koristeomenapuut sekä kirsikkapuu on verkotettu. Samoin mustikat. Kriikunoille ei riittänyt verkkoja, joten kaupoille on lähipäivinä mentävä. Syksyllä verkot tuntuvat aina niin korkeilta, mutta kunhan sitä lunta taas tulee, saa ahkeraan käydä polkemassa hangen pintaa, etteivät rusakot ylety alimpiin oksiin.

Neilikkaruusu – Rosa 'F. J. Grootendorst'

Neilikkaruusussa on vielä muutamia avoimia nuppuja ja avautuneekin säilyvät tuoreina pitkään. Josko tuleva talvi olisi ruusupuskille edellistä hellempi, niin toivon.

Peittoruusu - Rosa 'Sommerwind'

Myös rinteessä kasvavat maanpeiteruusu Sommerwindit ovat vielä täynnä nuppuja ja näyttävät ne jaksavan auetakin. 

Nuokkuluppio - Sanguisorba obtusa

Nuokkuluppiokin avasi viimeiset nuppunsa, vaikka vähän sitä epäilin. Aurinko on paistanut ahkerasti, mutta päivä toisensa jälkeen on tullut kovaa ja kylmästi. Ehkä se ei ole nuokkuluppiota haitannut.

Tupastiarella - Tiarella wherryi

Tupastiarella kukkii pääasiassa kesäkuussa, mutta tämä minun yksilöni on kukkinut oikeastaan koko kesän. Nytkin siinä on taas muutama kukkavana. Istutin sen edellisenä kesänä ja hyvin on puska lähtenyt tukevoitumaan. Pikkupuutarhan kiven ja Viljaminkeltaruusun vierellä sillä ei ehkä ole paras mahdollinen paikka, mutta ehkä keksin ensi kesänä paremman. Silloin tämä tiarella on muutenkin jo sen verran vankkaa tekoa, että jaettuna siitä riittää isommalle alalle.

Tähtiputki - Astrantia

Eikä viileys näytä haittaavan liiemmin tähtiputkeakaan. Se kukkii ja kukkii. Minulla on vain tämä yksi ainokainen tähtiputki, eikä sen lähistölle ole vielä ilmestynyt siementaimia. Muistan jostain kuulleeni, että tähtiputki olisi kovinkin altis leviämään. Sen verran saisi tämä ainokainen levitä, että voisin sen taimia siirtää pariin muuhunkin paikkaan.

Reunuspäivänkakkara - Tanacetum parthenium

Sen sijaan reunuspäivänkakkara jatkaa valloitusmatkaansa pikkupuutarhassa. Loppukesästä kaivoin sen taimia ylös Pikkupuutarhan käytävältä ja siirsin reunustamaan Kiemurapenkkiä. Sinne ne kotiutuivat heti ja kukkivat vieläkin pienin valkoisin nappimaisin kukin. Kuvan reunuspäivänkakkara on ilmestynyt Viljaminkeltaruusun kainaloon. Ensi kesänä näitä löytyy varmaan sieltä toisestakin kainalosta.

Reunuspäivänkakkara - Tanacetum parthenium

Vaikka reunuspäivänkakkara onkin kova tekemään siementaimia, en koe sitä rasittavaksi - ainakaan vielä - sillä taimi lähtee helposti maasta irti ja yhtä helppo se on saada juurtumaan uuteen istutuspaikkaansa.

Tulikellukka - Geum coccineum

Auring*n ihanat -blogin Inkalta saatu tulikellukka on aloittanut uuden kukkimisvaiheen. On sillä hiukan yksinäistä, kun Kiemurapenkin muista kukista ei enää sille seuraa löydy.

Norjanangervo – Spiraea 'Grefsheim'

Elokuun loppupuolella leikatut norjanangervot ovat kaikki kasvattaneet uusia versoja. Yhtään ei harmita, vaikka aika lailla paljasta talon päädyssä nyt onkin. Keväällä ei ole tiedossa valkoista kukkapilveä, mutta kesällä sen sijaan tuoretta vihreyttä koko varren mitalla.

Sunnuntaiaamuna satoi sen verran vettä, että sitä saattoi sateeksi kutsua. Muuten täällä etelässä on ollut aurinkoinen ja kuiva syksy. Viime päivinä on tuullut kovaa ja kylmästi. Sateettomuutta ei näin omassa pihassa välttämättä huomaa, mutta kävellessäni viikonloppuna kylän keskustaan, saatoin todeta järveltä toiselle laskevan puron olevan vain pieni liru kivien lomassa. Keväällä ja runsassateisina aikoina sitä voisi veden määrän perusteella kutsua vaikka joeksi.

Hiukan tuntuu taas haikealta, kun tekeminen puutarhassakin vähenee oleellisesti. Vielä siellä riittää haravoitavaa useammaksikin kerraksi, kun vaahterat vähitellen tyhjenevät. Mutta äkkiäkös pihakäytävät on lehdistä putsattu ja sitten hyötyliikunta onkin lähinnä tontin ympäri tepastelua. Pitänee siis aloittaa kävelyretket kylille, kun oma piha ei enää tarjoa riittävästi liikuntaa.

 

Eilen paistoi, tänään sataa

Ajoin nurmikonleikkuu-urakan päätteeksi koivun pudottamat syyslehdet silpuksi.

Tänään ei sitten mennä puutarhaan, sillä vettä tulee kovaa, kovempaa ja kaatamalla. Onneksi eilen oli upea, aurinkoinen syyspäivä. Ukkokulta sai vihdoin ruohonleikkurin kuntoon. Syynä lakkoiluun oli etanolia sisältävä bensa. Nyt vehkeeseen on vaihdettu tulppa, teroitettu terä ja se käy pienkonebensalla, joka on hurjan kallista. Mutta kone leikkaa nurmea kuin unelma. Tosin nurmikko oli kasvanut parissa viikossa järkyttävän pitkäksi. Käytännössä jouduin leikkaamaan jokaisen kohdan kahdesti saadakseni jäljestä siistiä. Lisäksi alapihan koivu on pudottanut lehtiään niin paljon, että oli oma projektinsa ajella leikkurilla ne silpuksi. Vielä en aio ryhtyä haravoimaan.

Kivien takana kesän ruukussa asustanut Timanttituija, joka on saanut tehtäväkseen kasvaa joulukuuseksi. Kiviröykkiö ei suinkaan ole niin mahtava kuin kuvassa näyttää. Kuvakulma valehtelee.

Leikkasin myös talon seinustalla kasvavaa villiviiniä, sillä se pimentää sisätiloja ikkunan eteen ryöpytessään. Olen kyllä sitonut versoja, mutta hetken päästä uusia on taas kasvanut ikkunoiden eteen. Lisäksi ukkokulta asensi uuden liiketunnistimella varustetun lampun keväällä rikkoutuneen tilalle. Lampun edestä oli villiviini karsittava, jotta lamppu syttyisi. On tietenkin tyhmää pitää isoksi kasvavaa kasvia, jota joutuu jatkuvasti leikkaamaan. Aikanaan meillä ei ollut terassia ja silloin villiviini istutettiin niihin olosuhteisiin sopivaksi. Terassin rakentamisen myötä kasvi jäi omaan soppeensa, enkä sitä ole ajatellut poiskaan kaivaa. Riivin pitkistä oksista lehdet pois ja nyt nuo rangat odottavat pihamaalla, josko askartelisin niistä jotain. Vaikkapa kranssin oveen.

Näistä villiviinin varsista ajattelin väsätä vaikkapa kranssin.

Yllättäen kurkkupehkosta löytyi ämpärillinen kurkkuja; osa minikokoisia ja yksi jo liiankin suureksi kasvanut. Sato olisi varmaan ollut parempi, jos siemenet olisi esikasvatettu. Nyt ne laitettiin maahan kesäkuun alussa. Vaan mukava on saada satoa. Etenkin, kun sitä ei laisinkaan odotettu. Vielä maassa ovat sipulit ja punajuuret. Ukkokulta on odottanut, että kasvimaa hiukan kuivuisi näiden kaatosateiden jälkeen. Myös kurpitsa kasvattaa edelleen liaanejaan, mutta se tuskin ehtii saada vauvakokoisia hedelmiään yhtään isommiksi. Edelleen kasvimaalla on kypsymässä lyhtykoisot, joista osassa on jo muutama oranssi lyhty, osa vielä ihan vihreänä. Mahtaisivatko ne värittyä sisälle poimittuina?

Sateet ovat kurittaneet kesäkukkia kovasti ja aioinkin heittää pois työhuoneen ikkunalla olleet petuniat. Niissä oli kuitenkin vielä melkoisesti hyviäkin kukkia, joten jätin laatikon terassille toistaiseksi ilahduttamaan mieltä. Laitoin alkukesästä keittiön ikkunalle murattia ja guinean liisaa. Liisat ovat kukkineet hyvin niukasti, mutta niissä on kerrassaan upea lehdistö. Tanakat ja tuuheat. Yhden yksilön laitoin talon aurinkoisemmalle puolelle, eikä sekään ole mitenkään ahkera ollut tuon kukinnans suhteen. Lannoitusta ovat saaneet siinä, kuin muutkin kesäkukkani. Ehkä en enää ensi vuonna niitä osta, oli lehdet sitten miten hienoja tahansa. Muistaisinkohan ensi keväänä jokavuotisen aikomukseni kokeilla uusia kesäkukkia. Aina päädyn samoihin petunioihin, ahkeraliisoihin ja pelargonioihin.

Guinean liisa puski pari kukkaa syyssateiden kunniaksi.

Tälle viikolle on luvattu huonoja säitä, joten varmaankin puutarhahommat jäävät vähemmälle. Enhän minä tietysti sokerista ole, joten sateisellakin ilmalla toki ulkona voin olla. Mukavampi kuitenkin hyvällä säällä. Silloin puuhastelee mielellään raittiissa ilmassa. Työstä tulee hyötyliikuntaa ja mielikin siinä sivussa virkistyy.