Matteuccia struthiopteris - Kotkansiipi |
Päätän lähteä alapihalle kitkemään rikkaruohoja ja siistimään kanttausuria. Vaihdan ylleni pihavaatteet. Huomaan oikean käden työhanskan etusormen kuluneen puhki. Ryhdyn etsimään ehjää hanskaa niille varatusta laatikosta. Löydän useita rikkinäisiä hanskoja, jotka heitän roskiin ja etsin ehjät parit. Koko laatikko tulee käytyä läpi ja järjestettyä.
Lopulta saan myös ehjät hanskat hyppysiini. Menen kellariin hakemaan pensassaksia ja muita tarvikkeita. Kellariin kuljen terassin ohi. Terassin kaiteen kesäkukkalaatikoiden petunioissa on kuihtuneita kukkia. Nehän on ilman muuta nypittävä, kun kerran siinä olen. Petunioita on helpompi nyppiä paljain käsin. Siitä tuleekin kädet tahmeiksi, joten takaisin sisälle pesemään käsiä. Palaan takaisin pihalle ja nappaan terassinkulmalta ämpärin, johon pudotin kuihtuneet kukat.
Petunia |
Kipaisen tyhjentämässä ämpärin alapihan kompostiin. Kun minulla kerran on sopivasti ämpäri kädessäni, nyhdän matkan varrella sieltä täältä muutaman rikkaruohon ja napsaisen sormillani rinteen maanpeiteruususta kuivuneen oksankärjen pois. Saan sormeeni piikin, jonka yritän poistaa kynsilläni. Kompostiin tyhjennettäväksi menevä ämpäri on laskettava maahan. Palaan sisälle pesemään käteni ja jatkamaan ruusunpiikin poistamista, joka onnistuukin.
Centifolia Muscosa -ryhmä - Sammalruusu, ehkä 'Vaarala' |
Hanskat takaisin käteen ja alapihalle ämpäriä hakemaan. Kompostin luona totean, että massaa voisi talikolla hieman pöyhiä. Talikko on alapihan puuvajassa. Sitä noutamaan. Matkalla päätän avata kasvihuoneen oven, jotta tomaatit ja kurkut saavat enemmän raitista ilmaa. Samalla tutkin hyötykasvien tilanteen, nypin tomaateista varkaita ja kohennan kurkkujen tukia. Löydän korjuuvalmiita kurkkuja, jotka laitan koriin. Kori on tietenkin vietävä yläpihalle. Niin sitten kiikutan kurkut terassille odottamaan paluutani sisälle.
Kurkku Sherpa |
Yläpihalla ollessani ajatus palaa takaisin kasvihuoneeseen ja totean voivani samalla tietenkin täyttää kasvihuoneen vesitynnyrit. Menen kellariin liittämään vesiletkun pumppuun ja käynnistämään pumpun. Paluu alapihalle, jossa laitan letkun vesitynnyriin. Veden solistessa katselen puistossa mekastavia variksia ja tietenkin myös omaa puutarhaani. Nurmikko alkaakin olla aika pitkää. Jospa leikkaankin sen nyt, kun seuraavaksi päiväksi on luvattu sadetta. Tynnyri on täyttynyt, kerin letkun pois ruohonleikkurin tieltä, käyn sammuttamassa pumpun ja mietin, mitä muuta asiaa minulla oli kellariin. Laitankin pensasleikkurin akun latautumaan. Sitä odotellessa käyn postilaatikolla katsomassa, joko OmaPiha-lehti on tullut.
Postilaatikolla naapurinrouvat ovat noutamassa omia postejaan. Vaihdamme kuulumisia, juttelemme oravista, peurahavainnoista ja säästä. Odottamani lehtikin on tullut. Lähden viemään postia sisälle. Aika on vierähtänyt reippaasti. On aika laittaa ruoka uuniin ja tehdä salaatti sekä kattaa pöytä. Ruoan valmistumisen ajan voin vaikka selailla saapunutta lehteä sohvalla pötköttäen. Yhtäkkiä tajuan uppoutuneeni lukemiseen liian pitkäksi aikaa. Ruoka ei sentään ole palanut, mutta paras ryhtyä sitä syömään Ukkokullan kanssa.
Päivä on jo pitkällä, kun ruoka on syöty ja astiat korjattu. Paras palata työn ääreen. Mitä olinkaan tekemässä? Ai niin, pensasleikkurin akku on varmaan jo latautunut. Kuten onkin. Otan pensasleikkurit mukaani palaten alapihalle. Ääh, laitteessa on väärä terä. Takaisin yläpihalle ja kellariin terää vaihtamaan. Lopulta saan leikattua norjanangervoa sen, mitä oli aikomuskin. Maassa on iso läjä leikattuja oksanpätkiä. Ne on tietenkin haravoitava pois. Haen haravan puuvajasta puutarhan toisesta laidasta. Takaisin työmaalle haravan kanssa palattuani älyän, että tarvitsen muitakin välineitä. Kipinkapin puuvajalle, jossa lastaan kottikärryihin pienempiä työvälineitä sekä tyhjän multasäkin haravoidun puutarhajätteen pois kuskaamista varten.
Puuvajarinne, puut vasemmalla kunnan puolella |
Haravoidessani keksin saman tien kaivaa viereisestä kukkapenkistä pari puna-apilaa pois, etteivät leviä entisestään. Lapio ei olekaan kottikärryissä, vaan puuvajassa. Haen lapion ja alan kaivamaan. Puna-apilan juuret ovat luultavasti Kiinassa. Tai ainakin viiden muun puna-apilan kera laajemmalla kuin alun perin olin ajatellut kaivaa. En voi jättää myllättyä penkkiä sellaiseksikaan, joten jaan verikurjenpolven ja istutan sen uudelleen. Siistin puna-apilamylläyksen jälkiä ja päätän reunustaa verikurjenpolvet kaivamisen yhteydessä ylös nousseilla kivillä, kunnes kurjenpolvet ovat paremmin kotiutuneet.
Takaisin haravoimaan oksasilppua. Nyt alkaa jo olla kiire, sillä kello käy ja mustat pilvet seilaavat puutarhan päällä sadetta enteillen. Silppu säkkiin, työvälineet kottikärryihin ja suunta kohti puuvajaa. Ehdin juuri ja juuri puuvajalle, kun taivas aukenee. Vesisade ryöppyää puutarhaan. Laitan työvälineet paikoilleen ja juoksen yläpihalle ja terassille.
Geranium endesii 'Wargrave Pink' - Espanjankurjenpolvi |
Nurmikko on leikkaamatta. Rikkaruohot kitkemättä. Kanttausurat siivoamatta. Kellarin ovikin jäi auki. Kurkkusato sentään odottaa terassilla. Otan työvaatteet pois, käyn pesulla ja mietin seuraavan päivän töitä. Jospa menen alapihalle kitkemään rikkaruohoja ja siistimään kanttausuria.
Iris germanica - Saksankurjenmiekka |
Puutarhapäiväni ovat usein tällaisia. Koen itseni melko tehokkaaksi ja ahkeraksi. Kaikki tulee tehtyä, ennemmin tai myöhemmin. Edestakaiseen kulkemiseen menee aikaa. Portaiden ravaaminen työvälineitä etsien ja hakien on hyötyliikuntaa parhaimmillaan.
Miten sinun puutarhapäiväsi sujuu?
IHANA tarina! Niin hauskasti ja jännittävästi kerrot polkusi. Jännite säilyi koko tarinan ajan, samaistuin lukiessani siihen kitkettävään kukkapenkkiin ja odotin koko ajan milloin tulet. Tarinassa hienosti sitten ympyrä sulkeutui lopussa. Jos kulkemisistasi olisi piirtynyt pihakarttaan punainen viiva, niin olisi tainnut tulla aika sykerö. Hienointa oli se, että annoit puutarhan viedä, teit juuri sitä mitä sillä hetkellä tuli mieleen ja huvitti. Minusta se on nautinnollisin tapa touhuta pihalla.
VastaaPoistaKiitos Anna! Varmasti edestakaisin ja sinne tänne kulkemisesta olisi syntynyt jännittävän näköinen kuvio. Alapihalla kulkiessa mutkia riittää, enkä edes koe optimaalisen reitin etsimistä tarpeelliseksi. Olen välillä harkinnut askelmittarin käyttöönottoa nähdäkseni, kuinka paljon tulee puutarhapäivän aikana kuljettua. Varmaan paljon, mutta ei se ole lainkaan tärkeää.
PoistaTouhuni pihalla muuttuvat ja venyvät suunnitelluista. Joskus on oltava tiukka itselleen, jotta saa vaikkapa nurmikon leikattua päättämänään ajankohtana. Valokuvauskierroksetkin tuppaavat johtamaan ihan muihin asioihin. Niin sitten kuvaamisen sijaan nypin rikkaruohoja ja kastelen kasvarissa kurkkuja kamera kaulassa heiluen. Sitten onkin mietittävä, mihin sen kameran laitan turvaan, jotta se olisi helposti käsillä eikä kuitenkaan auringon paisteessa tai sateen kasteltavana.
Veikkaan, että aika moni muu käyttäytyy samoin. Kyllä, nautinnollista hulluutta tämä puutarhahulluus!
Ah, hymyilytti koko ajan. Niin tuttua ja koettua. Minäkin tuijotin eilen tuimasti oikean hanskan reikäistä etusormea. Aina sama juttu, kun hanskoja on jonkun aikaa käyttänyt. Niin tavallista on harhautua erilaisiin puuhiin, jotka osuvat silmiin kesken matkan, mutta hyvähän nekin on saada tehtyä.
VastaaPoistaHauskasti kuvattu ja kirjoitettu!
Kiitos Päivi! Kaikkien hommien on syytä tulla tehdyiksi. Yleensä tuleekin. En ole vieläkään oppinut, että esimerkiksi vierailulle lähtiessä ei parane paremmissa vaatteissa mennä tekemään viime hetken puutarhakierroksia. Joutuu vielä pesulle ja vaatteiden vaihtoon. Näinkin on joskus käynyt.
PoistaOikeakätisellä se oikean käden etusormi tuppaa kulumaan puhki. Kokeilin kerran laittaa vasemman käden hanskaa oikeaan käteen. Ei toimi. Vasenkätisiä puutarhaihmisiä taitaa olla vähemmän. Heidän kanssaan voisi järjestää hanskavaihtarit, ettei tarvitse roskiin laittaa parittomia hanskoja.
Ps. Joskus hätätilanteessa hanskan voi kääntää nurinpäin jolloin siitä tulee toisen käden hanska. Toimii joissain hanskoissa, joissain ei mutta tämä onkin hätätilanteen ratkaisu ☺️
PoistaOlipa mukava lukea kertomustasi, niin hauskasti kerrottu. Tuohon on niin hyvä samaistua, sillä tuollaistahan se juuri on. Yksi asia johtaa toiseen, toinen kolmanteen, neljänteen jne ja lopuksi tulee ilta, aika loppuu ja alkuperäinen suunnitelma siirtyy seuraavalle päivälle, jos ei ole muita suunnitelmia. Yritän keksiä ratkaisuja tämmöiseen, esim joskus olen tehnyt päivän työlistan josta EN SAA poiketa. Se on ikäänkuin itsensä haastamista. Olen myös miettinyt voisiko olla niin suuri puutarhaessu johon mahtuisi kaikki työvälineet ettei niitä tarvitsisi hakea mistään. Silloin ei varmasti jaksaisi astua askeltakaan se yllä eikä varmaan pystyisi edes kumartelemaan. Kiitos mukavasta kertomuksesta ja mukavaa sunnuntaita sateesta huolimatta.
VastaaPoistaMainiosti ja kiinnostavasti kuvattu puutarhapäivä. Myös niin tuttua minulle itselleni. Suunnitellessani puutarhassa seuraavaksi tehtävän työn tulee tilalle matkan varrella taatusti kymmenen muuta. Pitäähän ne tietenkin tehdä siinä samalla, jos vaikka muuten sattuisivat unohtumaan. Minulta myös löytyy useita oikean käden paripuoli hanskoja. Minulla kun yleensä ne vasemman käden hanskat kuluvat sormenpäistä puhki. En henno kutenkaan heittää ehjäksi jääneitä
VastaaPoistaoikean käden hanskoja roskiin, vaan käsipesun jälkee ne kuivuttuaan löytävät tiensä hanskalaatikkoon. Mieheni usein päivitteleekin moista hommaa.
Eilen tuli puutarhassa 18 566 askelta vaikka mielestäni olin paljon paikoillani. Hyvin samanlainen oli päiväni, ohikulkiessa työmäärä kasvaa ja aina löytyy uusi tekemätön tehtävä joka on paras hoitaa heti ja alkuperäinen suunnitelma on saanut jäädä.
VastaaPoistaMinun on ollut aivan mahdotonta kanttailal penkkejä kun on niin märkää. Toivottavasti Avoimiin puutarhohin saisin edes jotain tehtyä. Kitkeä on sitten voinutkin sen edestä. Tuulikin vinkki oli hyvä, en ole ajatellutkaan, että hanskan voisi kääntää ympäri. Minulla kuluu aina ekana oikean käden etusormi puhki.
Kuulostaa melko tutulta. Onneksi puutarhani on pieni!
VastaaPoistaOnpa kaunis petunia!
VastaaPoistaHymyilytti samaistuttava kertomuksesi peruspuutarhapäivästä😄Ihmeellistä haahuilua se täälläkin päässä pitää sisällään ja usein se homma, mitä lähti alunperin tekemään, unohtuu sitten kokonaan. Onneksi ei itsellä ole yhtään isompi puutarha. Muuten pyörisin siellä keskellä ympyrää hulluna osaamatta tehdä mitään😂Joskus tosin teen niinkin, että kuskaan jotain rikkaruohoa yksittäin kompostiin vain saadakseni jalotella kitkemisen lomassa. Mutta siinä onkin sitten juurikin se vaaransa huomata matkalla jotain muuta tehtävää ja jäädä sille tielleen😄
Mainio juttu! Aika katkonaista työtä, mutta kun koko ajan jotain teet, saat myös aikaan, vaikka se ei olisikaan se homma, mitä alun perin lähdit tekemään :-D
VastaaPoistaKuulostaa niin tutulta etenkin tuo, että pitää hakea vielä sekin väline ja tuo. Lapion etsimiseen kuluu joskus aikaa, sillä jätän sen siihen, missä viimeksi käytin, sitä kun taidan käyttää eniten. Viimeksi yritin löytää kitkentätyökalua ja sitten sen löysin, kun kippasin kottikärryllisen kitkentäjätettä kumoon. Olin sitä jo kärryistä yrittänyt etsiä, mutta työkalu oli luiskahtanut pohjalle. Tein taas kerran hyvän päätöksen olla laittamatta sitä enää koskaan kottikärryyn.
Sinulla on tuo lisähaaste, kun ukkokulta täytyy ruokkia. Jos olisit yksin, eläisit varmaan kuten minä, suunnilleen monenlaisilla voileivillä. Niihinkin saa kyllä kaikki ruokaympyrän ainekset päälle ;-D