Ehdinkö kitkeä ennen sadetta?

Sateenkaari 21.6. 

Sää on siitä helppo aihe, että siitä syntyy puhetta tuntemattomienkin kanssa. Omassa pihassa touhutessani saan enimmäkseen keskustella itseni kanssa. Ellen sitten höpötä kasveille, mitä kyllä sitäkin tulee joskus tehtyä. 

Vesisateista ei ole meidän nurkilla ole ollut puutetta, minkä olen maininnut näissä jutuissanikin luultavasti jo liiankin usein. Puutarha tykkää, kun ei tarvitse kuivuudessa kärvistellä. Tykkään minäkin kasvieni puolesta. Minun onneni, etten ole auringonpalvoja ja rannalla makaaja. Viileämmässä säässä puutarhassakin on mukava tehdä töitä. Yksi sateiden tuoma ongelma syntyy siitä, miten ehtiä saada kaikki ajattelemansa työt tehtyä ennen sadetta tai sateiden välissä. Joskus poutapäivän odottaminen on työlästä, kun tekemättömien töidän lista pääsee jonoutumaan.

Kostea sää suosii myös rikkaruohoja. Voikukkia tai enemminkin niiden lehtiä nousee yhä kuin sieniä sateella. Niitä tulee nyhdettyä ylös ohi kulkiessa ja välillä ihan erikseen tehtävillä voikukkakierroksilla. 

Haavan versoja on tänä kesänä mitä kummallisimmissa paikoissa. Netin mukaan täysikokoisen haavan juuret voivat ulottua jopa 40 metrin päähän rungosta. Haapa ei yleensä elä yli 100-vuotiaaksi, mutta se uusiutuu nopeasti juurivesojensa avulla. Aidan vieressä, kunnan puolella kasvaa kaksikin isohkoa haapaa. Ne ovat nähtävästi päättäneet valloittaa minun puutarhani. Nurmikolta saan pienet vesat helposti poistettua. Mutta annas olla, kun niitä tupsahtaa myös kukkapenkeistä.

Geranium sanguineum - Verikurjenpolvi

Vasenrinteen verikurjenpolvi on nyt valtava jätti. Maanpeiteruusu Fairy kurkistaa varovasti verikurjenpolven alalaidasta. Pitänee jossain välissä avata Fairylle enemmän hengitystilaa karsimalla vähän verikurjenpolvea.

Oletteko huomanneet, kuinka esimerkiksi sammalleimun ja sulkaneilikan keskelle nousee ruohoa/heinää? Ei ensimmäisenä vuotena, eikä välttämättä toisenakaan. Mutta jossain vaiheessa kuitenkin. Onko muuta keinoa päästä heinästä eroon kuin nostaa koko kasvi ja putsata se rikoista? Sama on tehtävä kasvin asuinpaikalle, jotta rikat saa sieltäkin pois ennen kasvin takaisin istuttamista. 

Aloitin kanttausurien ja istutusalueiden siivoamisen kesäkuun toisella viikolla.  Maanantaina 23.6. sain vihdoin kierroksen tehtyä. Siinä välissä siivosin Pikkupuutarhankin. Kitkemistä, kasvien tukemista ja sieltä täältä napsimista.

Metsäruusun poistamisen yhteydessä ylös nostetuille kuunliljoille syntyi toukokuun lopulla uusi penkki. Kuvan oikeassa alakulmassa ne ovat ns. Naapuriaita2:ssa. Siirsin sieltä Ruusuherukan Oikearinteeseen, jossa sillä on lämpimämpi ja valoisampi paikka. 

Kuunliljoja on ainakin kolmea erilaista, jotka istutin penkkiin sekaisin. Kuva on otettu ennen kuin tasoitin norjanangervojen tuoretta kasvua, jotta ne eivät peittäisi kuunliljoja.

Ruusuherukkaa siirtäessäni huomasin siinä ikäänkuin kaksiosaisen juurakon. Jätin pienemmän juurakon tähän penkkiin. Jätetty ja siirretty näyttävät kumpikin voivan hyvin. Vesisateet ovat suosineet tämän alkukesän kasvisiirtoja. Ei anakaan kastelusta ole ollut pulaa.

Ruusupenkki siivottu.

Ruusupenkki oli ennen siivousta varsinainen sekametelisoppa, kun runsaana kasvaneet ja kukkineet lemmikit alkoivat kuihtuessaan rehottaa vähän joka suuntaan. Penkin ulkoasu parani kertaheitolla lemmikkien poistuttua. Sormustinkukkia on ilmestynyt niitäkin ympäriinsä. Aina ne eivät kasva parhaassa mahdollisessa paikassa, mutta se heille sallittakoon. Korkeaksi venyneinä voisivat hipsiä hiukan taaemmas, mutta tässäkin penkissä niiden pitää olla edessä tai jonkun kasviryhmän keskellä. Haluavat olla hyvin näkyvillä.

Thalictrum aquilegiifolium - Lehtoängelmä

Pikkupuutarhan Kivipenkissä kasvaa lehtoängelmää, jonka erheellisesti nimesin jaloängelmä 'Hewitt's Doubleksi'. Saaripalstan Sailalta sain korjauksen, joten nyt tämäkin Ruusupenkin ängelmä on muutettu listoihini lehtoängelmäksi. Olen kyllä istuttanut myös 'Hewitt's Doublea', mutta se ei näytä menestyneen.

Rosa rugosa 'Sävel'

'Sävel' -ruusu on alkanut avaamaan nuppujaan, joita on paljon. Aiemmin marmatin itselleni, kun en suunnitelmien mukaan leikannut Säveltä keväällä alas. Niin vain unohtui. Puska on sentään kohtuullisen lehtevä alaosiaan myöten. Kiitos edellisvuoden leikkauksen. Voimakaskasvuisena se tuppaa kasvattamaan pitkiä oksia, jotka kukista painavina roikkuvat maata myöten. Vähän tätä piti taas tukea. 

Vieressä 'Sointu' ja neilikkaruusu ovat myös jo kukassa. 

Raparperisatoa olisi voinut korjata jo pidemmän aikaa. Vasta yhden kerran ehdin rapskua poimimaan. Keitin varsista hilloketta, jotta saisin sadon pienempään tilaan. Lisää raparperia on tarkoitus poimia piakkoin. Piirakkakin maistuisi, kunhan ehtisi leipomaan.

Physocarpus opulifolius 'UMNHarpell' Fireside' - Purppuraheisiangervo

Tykkään valtavasti näistä physocarpuksistani - siis heisiangervoista. Tämä tummahipiäinen purppuraheisiangervo 'UMNHarpell' Fireside🅡 säilyttää värinsä koko kasvukauden. Ostin pensaan vierailulla Puutarha Tahvosilla. Taisi olla kesä 2019.

Physocarpus opulifolius 'Amber Jubilee' - Ruskaheisiangervo

Ruskaheisiangervo 'Amber Jubilee' taasen värittyy keltaoranssiksi ja myöhemmin syksyllä purppuranpunaiseksi. Molemmat heisiangervot asuvat Vapaapenkissä Tuurenpihlajan vieressä. Väriä siis riittää alkukesästä upeaan syysruskaan saakka.

Nurmikko kasvaa vauhdilla. Kerta viikossa ei aina riitä pitämään sitä siistinä, mutta sateiden vuoksi aina ei pääse nurmikkoa leikkaamaan haluamanaan ajankohtana. Leikkurimme ei edelleenkään toimi kunnolla. Kun sen saa käynnistymään, ei parane antaa laitteen sammua. Sitten saa taas kiskoa kylki kipeänä leikkuria käyntiin. Lisäksi moottori ei millään jaksa käydä, jos nurmikko on vähänkin pidempää. 

Toistaiseksi olen pärjännyt temppuilevan ruohonleikkurin kanssa. En osaa päättää, siirrynkö akkukäyttöiseen. Ainakin leikkuuleveyden tulee olla 46-50 cm. Mielellään ruohonleikkurilla pitäisi myös päästä lähelle nurmikon reunaa, ettei tarvitsisi erikseen kulkea trimmaamassa reunatupsuja pois.  

Polemonium caeruleum 'Alba' - Lehtosinilatva

Jos haluat helposti lisääntyvän kukan, istuta valkokukkainen lehtosinilatva. Pieniä taimia nousee pilvin pimein omenapuiden alle. Muutamia olen siirtänyt jo toisaallekin. Voisin siirtää enemmänkin. Nätti kasvi ja kohtuullisen korkeaksi  kasvaessaan naamioi aidan näkymättömiin. Ei sitä ole tarvittaessa vaikea kitkeäkään. Leviääkö sinikukkainen lehtosinilatva samalla tavoin? Minulla ei ole kokemusta.

Maanantaina olin ehtinyt kitkennässä marjapensaiden kohdalle, kun taivaalta alkoi tulla pieniä pisaroita. Pilvistä päätellen niitä oli lisääkin luvassa. Miten vaikeaa onkaan jättää pitkälle edistynyt työmaa kesken. En vain malttanut, vaan jatkoin urheasti sateen kiihtyessä. Mielessä siinsi ajatus siitä, kuinka mukavaa onkaan suihkun jälkeen huokaista helpotuksesta ja tiirailla valmista työtä. Kiristin tahtia. Valmista tuli, vaikka loppumetreillä tulikin jo hosuttua. Ehkä joku pikkuinen voikukan alku jäi kasvamaan ja odottamaan uusintakierrosta.

Iris germanica

Olen ilolla ja nautinnolla katsellut monessa blogissa julkaistuja upeita kurjenmiekkakuvia. Hienoja värejä ja runsaita kasvustoja. Minulla kukkii tänä vuonna lähinnä tämä nimetön valkoinen ja se tavallinen lila-valkoinen. Siirsin viime vuonna kurjenmiekkoja mielestäni parempiin paikkoihin. Eivät kuki, mutta hengissä sentään ovat. 

Digitalis

Kuten mainitsin, sormustinkukkia kasvaa nyt siellä sun täällä. Näissä herukkapensaiden vieressä kasvavissa on valtavasti mustia kirvoja. Tai mitä lienevätkään? Somen puutarharyhmissä tämän päivän eniten käytetty kysymys tuntuu olevan: "Mikä tämä ötökkä on?". Suurin osa kysyjistä toivoo pätevää ja kätevää keinoa päästä eroon kuvaamistaan ötököistä. 

En tietenkään halua puutarhaani tuholaisia, enkä kenenkään popsivan kasvejani. En vain jaksa murehtia näitä ötököitä, joita on joka kesä jos jonkinlaisia. Toistaiseksi sormustinkukkakin näyttää voivan hyvin ja avaavan vähitellen nuppujaan. Kun se ei välitä kirvoista, miksi välittäisin minäkään. 

Harakankellot peltikissan kaverina

Tamperelainen ystäväni sairastui vakavasti. Häneltä löytyi pahalaatuinen aivokasvain. Hänet leikataan 7.7. Kävimme häntä sairaalassa katsomassa, halaamassa häntä. Koskaan ei tiedä, mikä päivä on viimeinen terve päivä. Koskaan ei tiedä, mikä päivä on ylipäätään oman elämän viimeinen. Unohdetaan kirvat ja iloitaan kauniista kukistamme.

Allium schoenoprasum - Ruohosipuli

Kahdensorttisia löytöjä

 

Sain naapurilta vuodenvaihteessa jouluruusun, jota olen yrittänyt vaalia huolella siinä toivossa, että saisin sen pidettyä hengissä kevääseen saakka. Jouluruusu ei selvästikään pidä lämpimästä huoneilmasta, mutta meiltä ei parhaalla tahdollakaan löydy sopivan viileää sijoituspaikkaa. Alkuun jouluruusuni avasi nupullaan olevia kukkia, mutta nyttemmin ne ovat kuolleet avautumatta. Tänään satuin katsomaan kukkaa vähän tarkemmin ja huomasin nupun pinnalla lukuisia vihreitä kirvoja. Suihkutin kasvia mäntysuopaliuoksella. Nyt täytyy seurata kukan tilannetta ja uusia käsittely tarvittaessa. Josko se tuosta taas virkistyisi.

 

Kirvoista en niin kovin ihastunut, mutta piristystä löytyikin sitten toisaalta. Nimittäin, viikko sitten maanantaina kylvämäni pelaguiden siemenet ovat tulleet taimelle. Näiden kevään ensimmäisten taimien ilmaantuminen on kuin suurempikin perhetapahtuma. Ehkä en sentään kakkukahvia ryhdy keittämään, enkä edes tasajalkaa hyppimään, mutta pieni juhlallisuuden tunne sydänalassa hyväksyttäneen.

Loppupäivän voikin sitten viettää korttiaskartelun parissa. Tulossa on lukuisia syntymä- ja muita merkkipäiviä sekä tietenkin ensi perjantain ystävänpäivä.

Leppoisaa pyhäpäivää ihan kaikille!

 

Etana, etana, näytä sarves...

Sunnuntai-iltana satuin vain vilkaisemaan kasvimaalla ollessani sivulle ja mitä näinkään: kotiloita, etanoita, joka ikisella lehdellä ja korrella. Kyllä meni kylmät väreet selkäpiitä pitkin, kun ajattelin niiden olevan vain parin metrin päässä tontistamme. Siis kunnan puolella, mutta kuinka paljon niitä jo vaeltaakaan minun puskissani. Toki olen huomannut, että tänä vuonna etanoita on runsaasti - niin kuin kaikkia muitakin ötököitä. Jostain olen lukenut lyhyeksi leikatun nurmikon vaikuttavan estävästi tai ainakin hidastavasti etanoiden liikkumiseen. Ehkä sen vuoksi nuo limanuljaskat eivät vielä ole valloittaneet näkyvästi kukkamaitani. Pitäisikö mennä niittämään tuota kunnan pusikkoa; nokkosia, horsmia ja mitä lie heiniä? Tai ei sittenkään, jos pitkä heinikko pitää etanat ja kotilot varmemmin poissa minun maaltani.

Ja jollei etanoista synny riittävästi epämukavia väristyksiä, tässä joitakin kirvoja lisäksi. 
Oi, aurinko, kuinka kaipaankaan kuivattavaa vaikutustasi!

Aurinkoinen ja lämmin viikko takana

No, niin. Terassit ja patiot on vihdoin öljytty. Kerrankin löytyi sopiva ajankohta kaikenlaisen ilmassa lentävän siitepölyn ja siementulvan välissä. Navakka tuuli ja lähes helteisen lämmin auringonpaiste edistivät terassien kuivumista ja lopputulokseen voi olla tyytyväinen. Polvien alle sijoitetusta pehmusteesta huolimatta onnistuin hankkimaan kolhun polveeni kuin myös rystysiini. Suihkussa ollessani hinkkasin polvia ja ihmettelin, kun ei öljytahra millään lähde. Eipä tietenkään, kun tuo tahra oli pyöreä alue, josta nahka oli hiertynyt kokonaan pois. Nyt on polvi kuin pikkutyttönä ikään, polkupyörällä kaatumisen jälkeen ruvella.

Arvaapa kuinka iloinen oisin
jos pionin lehdellä asua voisin!
Vaaleanpunaiset pionipilvet
soutaisi kattoni yllä,
saisin taivaan tuoksua hengittää,
tuntisin, miten leviää
suojaksi pionin kukka.
Arvaa nauttisinko? -Kyllä!

- Lena Anderson - (suomentanut Hannele Huovi)

Puutarhureilta ei ole voinut jäädä huomaamatta, että Pionit ovat avanneet nuppunsa.  Nuo valtavan kokoiset ja painavat kukat avautuvat toinen toisensa jälkeen ihastuttamaan katselijoitaan. Ruusua kutsutaan usein puutarhan kuningattareksi, mutta pioni on kyllä hyvä kakkonen – kruununprinsessa kenties. Pitkään ajattelin, että pioni on jotenkin vaikea kasvi. Etäinen, saavuttamaton tavalliselle pihanrakentajalle. Sitä se ei kuitenkaan ole. Siirtämisestä pioni ei pidä ja sitä olen omieni kohdalla välttänyt. Hyvin nuo ovat kasvaneet ja kukkineet jo yli 20 vuotta. Korkean vartensa ja painavan kukkansa vuoksi pionit vaativat tukemista. Jostain kumman syystä pionien kukinnan aikaan tuppaa tulemaan kaatosateita - ainakin meidän pihalla -  jotka helposti hakkaavat painavat kukinnot maahan, varsinkin, jollei niitä ole tuettu. Pionin nuput ja kukinnotkin keräävät muurahaisia, mutta niistä ei kasville ole haittaa. Elävät sulassa sovussa kiusaamatta toisiaan. Alkuvuosina en raaskinut taittaa ainuttakaan pioninkukkaa maljakkoon, mutta nyttemmin kerään niitä myös sisälle silmieni iloksi. Kukkia on sen verran paljon, ettei muutaman katoamista millään huomaa. Pioni on hyvä poimia maljakkoon hiukan nuppuisena, jolloin se kestää leikkokukkana paremmin. 

Tuuli ja pioni

Tuuli tukisti ruusupuuta,
ravisti raivoisasti.
Puhalsi terälehtiä
pionin poimuille asti.
Raskas punainen kukka
kumartui kohti maata.
Miettien eikö tuuli,
edes hieman hiljetä saata.
Kauan ei jaksaisi enää
pitää pioni puoliaan.
Taittuisi hauras varsi,
poikki menisi kokonaan.

Tuuli tukisti ruusupuuta,
ravisti raivoisasti.
Puhalsi terälehtiä
pionin poimuille asti.
Vielä viimeinen henkäys,
sitten hellitti huokaisten.
Pioni kohotti kasvojaan,
ylös varjosta vilkaisten.
Näki auringon korkealla
pilven lomasta hymyilevän.
Sitä kohti hehkuvin poskin,
nosti kukkansa verevän.

- Seija Silvennoinen -

Säätiedotukset ovat hehkuttaneet tulevaa ukkosilmaa, joka voi olla rajukin. Ainakin vettä on luvassa runsaasti. Täytyy siis tallentaa kirjoitelma, ettei se katoa sinne kuuluisaan bittiavaruuteen. Tapani on kyllä myös sulkea tietokone ja nettiyhteys. Tämän päivän tekniikka on herkkä ukkoselle. Samoin ukkonen on kerran rikkonut lattialämmitystermostaatit, joten nekin lienee paras sulkea. Näin lämpöisellä ei todellakaan lämmitystä tarvita. Pilvet peittävät taivaan ja tuulenvire keinuttaa puita, mutta siitä huolimatta mittarissa on reilusti yli 20 astetta, eikä todellakaan paljaita jalkoja palele. 

Pienen pientä ötökkää Humalan lehdellä.

Kyllä on puutarhassa kaikensorttisia lehtiä ja kokonaisia kasveja vioittavia kirvoja ja muita ötököitä vaikka toisille jakaa. On etanoita ja kuoriaisia ja ties mitä, joiden nimiä en ole ehtinyt etsiä. Daalian lehdet on joku kaveri napostellut suihin parempiin ja kriikunassakin on useita paljaita lehtiruotoja, lehtivihreä on kelvannut lounaaksi jos toiseksikin. Harvinaisen paljon tänä kesänä on tuholaisten aikaansaamia vaurioita. Viikko sitten laitoin nokkosia hautumaan kannelliseen astiaan. Tulollaan on siis sekä lannoitetta että myrkytyslientä. Viikon saa vielä muhia kannen alla ja sitten haisevaa tuotosta laimentamaan ja kasveille jakelemaan. Toivottavasti siitä on jotain iloa.

Puutarhaportti heinäkuun alussa

Portissa kasvavaa Humalaa olisi pitänyt käydä ohjaamassa, jotta se ei alkaisi haittamaan portista alapihalle kulkemista. Vaan en ole ehtinyt. 

Pikkuhomma, mutta kun pitäisi hakea kellarista portaat avuksi. 

Ei ole iso homma tuo portaiden nouto kellarista, mutta kun ne pitäisi kiikuttaa sinne takaisinkin. 

Eikä sekään iso homma ole, mutta kun pitäisi laittaa jotkut läpyskät jalkaan. 

Eipä vaikea tehtävä tuo jalkineiden laittaminen, mutta kun läpyskät on etuovella.

Eihän niiden läpysköiden noutamiseen kauaa mene, mutta kun matkalla osuu vettä kaipaava kukkanen silmään.

Äkkiähän tuon kukan kastelee, kunhan ensin haen kastelukannun.

Mikäs on kastelukannun hakemisessa, mutta kun siellä ei ole vettä.

Piankos kastelukannun täyttää, kunhan ensin käyn avaamassa kaivopumpun.

Eikä sen pumpun avaamisessa mitään vaivaa ole, kunhan ensin laitan läpyskät jalkaan.

Ja ne läpyskäthän oli siellä etuovella eli näin se menee. Yksi tehtävä johtaa toiseen ja kolmanteen ja lopulta se ensimmäinen jää tekemättä.