Ehdinkö kitkeä ennen sadetta?

Sateenkaari 21.6. 

Sää on siitä helppo aihe, että siitä syntyy puhetta tuntemattomienkin kanssa. Omassa pihassa touhutessani saan enimmäkseen keskustella itseni kanssa. Ellen sitten höpötä kasveille, mitä kyllä sitäkin tulee joskus tehtyä. 

Vesisateista ei ole meidän nurkilla ole ollut puutetta, minkä olen maininnut näissä jutuissanikin luultavasti jo liiankin usein. Puutarha tykkää, kun ei tarvitse kuivuudessa kärvistellä. Tykkään minäkin kasvieni puolesta. Minun onneni, etten ole auringonpalvoja ja rannalla makaaja. Viileämmässä säässä puutarhassakin on mukava tehdä töitä. Yksi sateiden tuoma ongelma syntyy siitä, miten ehtiä saada kaikki ajattelemansa työt tehtyä ennen sadetta tai sateiden välissä. Joskus poutapäivän odottaminen on työlästä, kun tekemättömien töidän lista pääsee jonoutumaan.

Kostea sää suosii myös rikkaruohoja. Voikukkia tai enemminkin niiden lehtiä nousee yhä kuin sieniä sateella. Niitä tulee nyhdettyä ylös ohi kulkiessa ja välillä ihan erikseen tehtävillä voikukkakierroksilla. 

Haavan versoja on tänä kesänä mitä kummallisimmissa paikoissa. Netin mukaan täysikokoisen haavan juuret voivat ulottua jopa 40 metrin päähän rungosta. Haapa ei yleensä elä yli 100-vuotiaaksi, mutta se uusiutuu nopeasti juurivesojensa avulla. Aidan vieressä, kunnan puolella kasvaa kaksikin isohkoa haapaa. Ne ovat nähtävästi päättäneet valloittaa minun puutarhani. Nurmikolta saan pienet vesat helposti poistettua. Mutta annas olla, kun niitä tupsahtaa myös kukkapenkeistä.

Geranium sanguineum - Verikurjenpolvi

Vasenrinteen verikurjenpolvi on nyt valtava jätti. Maanpeiteruusu Fairy kurkistaa varovasti verikurjenpolven alalaidasta. Pitänee jossain välissä avata Fairylle enemmän hengitystilaa karsimalla vähän verikurjenpolvea.

Oletteko huomanneet, kuinka esimerkiksi sammalleimun ja sulkaneilikan keskelle nousee ruohoa/heinää? Ei ensimmäisenä vuotena, eikä välttämättä toisenakaan. Mutta jossain vaiheessa kuitenkin. Onko muuta keinoa päästä heinästä eroon kuin nostaa koko kasvi ja putsata se rikoista? Sama on tehtävä kasvin asuinpaikalle, jotta rikat saa sieltäkin pois ennen kasvin takaisin istuttamista. 

Aloitin kanttausurien ja istutusalueiden siivoamisen kesäkuun toisella viikolla.  Maanantaina 23.6. sain vihdoin kierroksen tehtyä. Siinä välissä siivosin Pikkupuutarhankin. Kitkemistä, kasvien tukemista ja sieltä täältä napsimista.

Metsäruusun poistamisen yhteydessä ylös nostetuille kuunliljoille syntyi toukokuun lopulla uusi penkki. Kuvan oikeassa alakulmassa ne ovat ns. Naapuriaita2:ssa. Siirsin sieltä Ruusuherukan Oikearinteeseen, jossa sillä on lämpimämpi ja valoisampi paikka. 

Kuunliljoja on ainakin kolmea erilaista, jotka istutin penkkiin sekaisin. Kuva on otettu ennen kuin tasoitin norjanangervojen tuoretta kasvua, jotta ne eivät peittäisi kuunliljoja.

Ruusuherukkaa siirtäessäni huomasin siinä ikäänkuin kaksiosaisen juurakon. Jätin pienemmän juurakon tähän penkkiin. Jätetty ja siirretty näyttävät kumpikin voivan hyvin. Vesisateet ovat suosineet tämän alkukesän kasvisiirtoja. Ei anakaan kastelusta ole ollut pulaa.

Ruusupenkki siivottu.

Ruusupenkki oli ennen siivousta varsinainen sekametelisoppa, kun runsaana kasvaneet ja kukkineet lemmikit alkoivat kuihtuessaan rehottaa vähän joka suuntaan. Penkin ulkoasu parani kertaheitolla lemmikkien poistuttua. Sormustinkukkia on ilmestynyt niitäkin ympäriinsä. Aina ne eivät kasva parhaassa mahdollisessa paikassa, mutta se heille sallittakoon. Korkeaksi venyneinä voisivat hipsiä hiukan taaemmas, mutta tässäkin penkissä niiden pitää olla edessä tai jonkun kasviryhmän keskellä. Haluavat olla hyvin näkyvillä.

Thalictrum aquilegiifolium - Lehtoängelmä

Pikkupuutarhan Kivipenkissä kasvaa lehtoängelmää, jonka erheellisesti nimesin jaloängelmä 'Hewitt's Doubleksi'. Saaripalstan Sailalta sain korjauksen, joten nyt tämäkin Ruusupenkin ängelmä on muutettu listoihini lehtoängelmäksi. Olen kyllä istuttanut myös 'Hewitt's Doublea', mutta se ei näytä menestyneen.

Rosa rugosa 'Sävel'

'Sävel' -ruusu on alkanut avaamaan nuppujaan, joita on paljon. Aiemmin marmatin itselleni, kun en suunnitelmien mukaan leikannut Säveltä keväällä alas. Niin vain unohtui. Puska on sentään kohtuullisen lehtevä alaosiaan myöten. Kiitos edellisvuoden leikkauksen. Voimakaskasvuisena se tuppaa kasvattamaan pitkiä oksia, jotka kukista painavina roikkuvat maata myöten. Vähän tätä piti taas tukea. 

Vieressä 'Sointu' ja neilikkaruusu ovat myös jo kukassa. 

Raparperisatoa olisi voinut korjata jo pidemmän aikaa. Vasta yhden kerran ehdin rapskua poimimaan. Keitin varsista hilloketta, jotta saisin sadon pienempään tilaan. Lisää raparperia on tarkoitus poimia piakkoin. Piirakkakin maistuisi, kunhan ehtisi leipomaan.

Physocarpus opulifolius 'UMNHarpell' Fireside' - Purppuraheisiangervo

Tykkään valtavasti näistä physocarpuksistani - siis heisiangervoista. Tämä tummahipiäinen purppuraheisiangervo 'UMNHarpell' Fireside🅡 säilyttää värinsä koko kasvukauden. Ostin pensaan vierailulla Puutarha Tahvosilla. Taisi olla kesä 2019.

Physocarpus opulifolius 'Amber Jubilee' - Ruskaheisiangervo

Ruskaheisiangervo 'Amber Jubilee' taasen värittyy keltaoranssiksi ja myöhemmin syksyllä purppuranpunaiseksi. Molemmat heisiangervot asuvat Vapaapenkissä Tuurenpihlajan vieressä. Väriä siis riittää alkukesästä upeaan syysruskaan saakka.

Nurmikko kasvaa vauhdilla. Kerta viikossa ei aina riitä pitämään sitä siistinä, mutta sateiden vuoksi aina ei pääse nurmikkoa leikkaamaan haluamanaan ajankohtana. Leikkurimme ei edelleenkään toimi kunnolla. Kun sen saa käynnistymään, ei parane antaa laitteen sammua. Sitten saa taas kiskoa kylki kipeänä leikkuria käyntiin. Lisäksi moottori ei millään jaksa käydä, jos nurmikko on vähänkin pidempää. 

Toistaiseksi olen pärjännyt temppuilevan ruohonleikkurin kanssa. En osaa päättää, siirrynkö akkukäyttöiseen. Ainakin leikkuuleveyden tulee olla 46-50 cm. Mielellään ruohonleikkurilla pitäisi myös päästä lähelle nurmikon reunaa, ettei tarvitsisi erikseen kulkea trimmaamassa reunatupsuja pois.  

Polemonium caeruleum 'Alba' - Lehtosinilatva

Jos haluat helposti lisääntyvän kukan, istuta valkokukkainen lehtosinilatva. Pieniä taimia nousee pilvin pimein omenapuiden alle. Muutamia olen siirtänyt jo toisaallekin. Voisin siirtää enemmänkin. Nätti kasvi ja kohtuullisen korkeaksi  kasvaessaan naamioi aidan näkymättömiin. Ei sitä ole tarvittaessa vaikea kitkeäkään. Leviääkö sinikukkainen lehtosinilatva samalla tavoin? Minulla ei ole kokemusta.

Maanantaina olin ehtinyt kitkennässä marjapensaiden kohdalle, kun taivaalta alkoi tulla pieniä pisaroita. Pilvistä päätellen niitä oli lisääkin luvassa. Miten vaikeaa onkaan jättää pitkälle edistynyt työmaa kesken. En vain malttanut, vaan jatkoin urheasti sateen kiihtyessä. Mielessä siinsi ajatus siitä, kuinka mukavaa onkaan suihkun jälkeen huokaista helpotuksesta ja tiirailla valmista työtä. Kiristin tahtia. Valmista tuli, vaikka loppumetreillä tulikin jo hosuttua. Ehkä joku pikkuinen voikukan alku jäi kasvamaan ja odottamaan uusintakierrosta.

Iris germanica

Olen ilolla ja nautinnolla katsellut monessa blogissa julkaistuja upeita kurjenmiekkakuvia. Hienoja värejä ja runsaita kasvustoja. Minulla kukkii tänä vuonna lähinnä tämä nimetön valkoinen ja se tavallinen lila-valkoinen. Siirsin viime vuonna kurjenmiekkoja mielestäni parempiin paikkoihin. Eivät kuki, mutta hengissä sentään ovat. 

Digitalis

Kuten mainitsin, sormustinkukkia kasvaa nyt siellä sun täällä. Näissä herukkapensaiden vieressä kasvavissa on valtavasti mustia kirvoja. Tai mitä lienevätkään? Somen puutarharyhmissä tämän päivän eniten käytetty kysymys tuntuu olevan: "Mikä tämä ötökkä on?". Suurin osa kysyjistä toivoo pätevää ja kätevää keinoa päästä eroon kuvaamistaan ötököistä. 

En tietenkään halua puutarhaani tuholaisia, enkä kenenkään popsivan kasvejani. En vain jaksa murehtia näitä ötököitä, joita on joka kesä jos jonkinlaisia. Toistaiseksi sormustinkukkakin näyttää voivan hyvin ja avaavan vähitellen nuppujaan. Kun se ei välitä kirvoista, miksi välittäisin minäkään. 

Harakankellot peltikissan kaverina

Tamperelainen ystäväni sairastui vakavasti. Häneltä löytyi pahalaatuinen aivokasvain. Hänet leikataan 7.7. Kävimme häntä sairaalassa katsomassa, halaamassa häntä. Koskaan ei tiedä, mikä päivä on viimeinen terve päivä. Koskaan ei tiedä, mikä päivä on ylipäätään oman elämän viimeinen. Unohdetaan kirvat ja iloitaan kauniista kukistamme.

Allium schoenoprasum - Ruohosipuli

Uusia asukkaita puutarhaan tulossa

Pel. Estrelle Appleblossom

 

Saksalaisesta liiteristä ostamieni juurakoiden lisäksi puutarhaani on jonottamassa muitakin uusia asukkaita. Ihastelin pitkään Viherpeukaloiden kuvastossa jouluruusu 'Anna's Rediä'. Lopulta tein tilauspäätöksen. Muutamassa blogissa on jo ollut tämän kevään kuvia Anna's Redin avoimista kukista. Olen tyytyväinen ostokseeni, jonka kaivan maahan heti säiden parannuttua.

Kasvikuvat Viherpeukaloiden nettisivulta.

Samaan pakettiin otin 'Constant Wattez' -saksankurjenmiekkaa (3 juurakkoa) ja 'Peaches and Dreams' -tarhasalkoruusua (5 juurakkoa). Paketti saapuikin viikolla. Jouluruusun taimi on isokokoinen ja hyväkuntoinen. Salkoruusut ja saksankurjenmiekka olivat juurakoina, jotka laitoin ruukkuihin kasvattamaan juuria.

Kuva Puutarhanikkareiden nettisivulta.

Austin-ruusujen kauneuteen on vaikea olla ihastumatta. Yksi Pilgrim minulla jo oli, mutta se otti ja kuoli. Todennäköisesti valitsin sille väärän paikan. Kevätmessuilla ihastelin Puutarhanikkareiden Austin-ruusupurkkeja, vaan en silloin vielä tehnyt ostopäätöstä. 

Tässä yhtenä päivänä kävin moikkaamassa isää hoivakodissa. Kotimatkalla eksyin Puutarhanikkareiden Lommilan myymälään, jossa Austin-ruusujen ohi ei vaan voi kulkea. Vaihtoehtoja oli useita. Hetken pyörittelyn jälkeen päädyin oranssikukkaiseen Lady of Shalottiin. Istutuspaikkaa en ole vielä sataprosenttisesti lyönyt lukkoon. Katsotaan, kumpaan ehdokkaasta päädyn.

Kuva Viherpeukaloiden nettisivulta.

Viikko sitten pähkäilin ihan ääneen täällä blogistaniassakin uuden puun tai parin hankkimista. Turha asioita on oman päänsä sisälle säilöä. Puuasian kirjaaminen "mustana valkoiselle" toi runsaasti uusia näkökulmia ja ideoita. Sain teiltä lukijoilta hyviä kommentteja, joista jo yksi lähti toteutukseen. Tilasin Viherpeukaloilta punalehtisen isopähkinäpensaan. Puu se ei ole, mutta sopii hyvin ajattelemaani tarkoitukseen kasvaessaan 3-5 -metriseksi.

Iris reticulata 'Harmony'

Pari viikkoa sitten kipaisin naapurikunnan rautakaupassa ostamassa purkin Trico Gardenia, jolla yritän torjua peurojen ruokailuintoa puutarhassani. Pihamyymälään minulla ei ollut minkäänlaista asiaa, mutta oven läpi näin siellä olevan jo joitakin perennoja. Pakkohan ne oli käydä katsomassa. Hyvä niin, sillä pottien joukossa oli kaipaamiani tuoksumataraa ja japaninakileijaa. 

Tuoksumataraa sain vuosia sitten aivan ihanassa bloggarien kesätapaamisessa (13.6.2015)  Elämää Paratiisinpalasessa -blogin Lauralta. Kasvi viihtyi ja rehevöityi, mutta ei sitten tykännytkään alueemme uudistuksen myötä muuttuneista olosuhteista. Netistä luin, että tuoksumatara on silmälläpidettävä laji. Tämä tarkoittaa, että lajin elinympäristöt ovat uhattuina tai vähentyneet. 

Japaninakileijaa taasen olen ihaillut Hiidenkiven puutarhassa -blogissa. Aina välillä olen sekä tuoksumataraa että japaninakileijaa puutarhamyymälöissä etsinyt, joskaan en kovin aktiivisesti. Nyt sitten osuivat eteen molemmat samalla kertaa.

Siemenestä kasvattamani salkoruusu menehtyi talvella 2021.

 
Kylvin helmikuun lopulla kolmea erilaista salkoruusua: Champagnea, Chaters Doublea ja Carnivalia, joista viimeinen ei itänyt. Neljä Champagnea ja kaksi Chaters Doublea odottaa istutusta vankkoina taimina kasvarissa. Salkoruusut saattaisivat jo selvitä maahan istutettuinakin. Onhan parissa penkissä vuosi sitten istutetut salkoruusutkin heränneet. Odotan kuitenkin, että muutkin perennat nousevat nähdäkseni paremmin uusille sopivat istutuspaikat.

Mantelityräkki 1.6.2020 - Siirron jälkeen menehtynyt

Mantelityräkinkin sain tilattua menehtyneen tilalle. Vielä en tiedä, koska kasvi tulee. Hyvää kannattaa kuitenkin odottaa.

Herukkaperhonen? Vai joku muu?

 
Tällainen perhonen lennähti muutama päivä sitten alapihan portaalle. Selasin "Amiraali ja neitoperho" -kirjaa löytääkseni perhoselle nimen. Herukkaperhonen osuu mielestäni lähimmäksi. Sen siivet ovat normaalistikin hiukan repaleiset. Tämä yksilö näytti ylipäätään vähän huonokuntoiselta.

Edellisvuoden tete-narsissit kukkivat naapurin aidan edessä.

Kylvin kurpitsat ja kesäkurpitsat esikasvatukseen vappupäivänä. Vuosi sitten kevät oli pitkään kolea. Toukokuun puolivälin jälkeen saattoi jo kylvää lavakauluksiin harsojen alle kesäkukkia itämään. Kurpitsantaimien istuttaminen lavakaulukseen meni touko-kesäkuun vaihteeseen.

Nyt jännätään, koska tämän vuoden hyötykasvit voivat muuttaa kasvihuoneeseen ja koska pääsemme tekemään suorakylvöjä kasvimaalle.

 
Viime öinä kasvihuoneessa on ollut pakkasta alimmillaan -3.4℃. Yölämpötilat vaihtelevat pilvisyydestä riippuen. Pakkasöitä luvataan jatkossakin. Aurinkoa ja lämpöä meistä jokainen tietenkin toivoo. Eikä pelkästään itsemme vaan myös kasviemme vuoksi.

Kotilotkin ovat jo hereillä, joten niitä kannattaa nyt kerätä ahkerasti. Samoin liljakukot ovat liikenteessä. Kolme sellaista olen löytänyt kirjopikarililjoista. Kohtasivat tiensä pään sormieni välissä.

Fritillaria meleagris - Kirjopikarililja

Lämpimämpiä päiviä ja kivoja kohtaamisia puutarhoissanne toivottaen!