perjantai 26. syyskuuta 2014

Pölinää pihasta ja pihalla

Kaikenlaiset työt ja velvollisuudet ovat häirinneet puutarha- ja blogielämää. Ja huvitukset myös. Viikko sitten olin ystäväni kanssa risteilyllä Tukholmassa. Sää oli niin tyyni, ettei laivassa käsittänyt merellä olevansakaan. Tukholmassa aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja kaduilla saattoi käyskennellä paitahihasillaan. Sen verran kiirettä piti, että yhden ainokaisen kuvan otin matkan aikana. Sekin on vielä purkamatta kamerasta.


Täällä kotona olen avustanut Ukkokultaa ikkunoiden tiivisteiden vaihtamisessa. Minun rooliini on kuulunut jeesata ikkunoiden kantamisessa keittiön pöydälle, jossa Ukkokulta on sitten rapsinut pois vanhat tiivisteet ja laittanut uudet tilalle. Tuntuuko vain, mutta ihan kuin autojen äänet kuuluisivat nyt hiljaisemmilta. Ja seuraavan ikkunan kantamista odotellessani olen pessyt jo valmiiksi työstettyjä ikkunoita. Aika urakka, mutta onneksi tiivisteitä ei sentään joka vuosi vaihdeta. Eikä kyllä joka toinenkaan.


Ennen talvea, joka tuli ja meni, saimme vihdoin pystyyn keväästä saakka pihan perällä muhineen betoniteräsverkon. Aikamoinen toteemipaalu siitä tuli, mutta en raaskinut alkaa pätkimään verkkoa. Kyllä tuo laikkuköynnös sen aikanaan valloittaa ja jollei, istutan muuta lisäksi. Ajatuksena oli työstää puuosat tummanruskeiksi, mutta se taitaa jäädä kevääksi.

 
Mittasuhteet näissä kuvissa on hiukan väärät, sillä tämä kärhöpenkiksi nimetty istutusalue on selvästi isompi, mitä kuvassa näyttää. Tai siis pidempi. Toteemipaalu tuli kärhöpenkin päähän hiukan viistosti, jotta se samalla muodostaisi jonkinlaisen portin hedelmäpuiden alle ja marjapensaiden luo. Tämä penkki syntyi viime syksynä kaivaessamme kasvihuoneen pohjaa. Meinasin kärrätä maa-aineksen kompostin viereen odottamaan myöhempiä ideoita, mutta sitten kasasinkin sen tuohon nurmelle, peitin sanomalehdillä, oksahakkeella ja vielä pressulla. Siellä penkki muhi, kunnes nyt loppukesästä kaivoin sen esiin ja siirsin siihen jaetut päivänliljat. Etualalla ollut kärhö-ruusuympyrä oli jo aiemmin. Näin sain taas napsittua nurmikkoa vähemmäksi.

 
Vihdoin on myös kaikki istutusalueet kantattu. Kanttaukset teen lapiolla. Kun sen on muutaman kerran tehnyt, ei kanttausten huolto jatkossa ole kovinkaan työlästä. Uudemmissa penkeissä käytän sanomalehtiä ja oksahaketta estämään ruohon ja rikkaruohojen kasvamista, mutta vanhemmilla alueilla siihen ei ole enää tarvetta. Ainoastaan rönsyleinikki on sellainen epeli, että se työntää lonkeronsa varsin äkkiä penkkiin kuin penkkiin ja sitä joutuu toisinaan kaivamaan kunnolla, jotta saa kaikki uudet "ruusukkeet" pois.


Tuossa hortensiapenkin päässä näkyy sanomalehden ja oksahakkeen käyttö ja se näkyy nimenomaan sen vuoksi, että oksahake loppui tyystin kesken. Nyttemmin olen lisännyt haketta. Tuohon penkin päähän istutin Vim's Redin vasta loppukesästä ja näin ollen jouduin jatkamaan hortensiapenkkiä. Vanhempi osuus alkaa olla aika hyvin rikkaruohotonta. 

Rakennan noita kohopenkkejä nurmikolle yleensä kääntämällä olemassa olevan nurmikon. Sitten lisään siihen kompostia ja tarvittaessa myös uutta multaa. Kasvin istutuskuoppaan laitan yleensä aina uutta multaa, sillä etenkin alapihalla maa on liiankin tiivistynyttä ja joissain paikoin myös vähän savista. Nurmikkoa kääntäessäni nypin näkyvimmät rikkaruohot ja isommat ruohotuppaat pois. Pääosin jätän kuitenkin käännetyn nurmen, koska mullaksi se kaikki näyttää muuttuvan. Kun katan istutetun kasvin ympäriinsä märällä sanomalehdellä ja oksahakkeella sekä joskus myös ulkonäön siistimiseksi tuoreella mullalla, ei rikkaruohoista ole kovin paljon ongelmaa. Se, mikä penkin ulkopintaan ilmestyy, on helppo kitkeä pois.


En ole kertaakaan ostanut kaupan koristekatteita tai hakkeita. Meidän puutarhassa syntyy sen verran paljon haketettavaa, että se uppoaa mainiosti omille istutusalueille. Ei se kaikkein kauneinta ole, koska materiaali tuppaa jäämään melko karkeaksi. Ehkä pidemmät oksat ja risut voisi syöttää hakettimeen toisenkin kerran, mutta enpä jaksa seisoa Ukkokullan vieressä häntä komentamassa. Etenkin tuoreemmat oksat jäävät helposti kiinni hakettimeen ja niitä saa tonkia koneen sisuksista pois. Kummasti vähän karkeampikin hake on vähitellen kadonnut ja muuttunut mullaksi. 

Usein näkee ihmisten pihoissa laajoja hienolla hakkeella katettuja pintoja, joissa seisoo havu siellä toinen täällä - ja pisteenä iin päälle lukuisa joukko kaikenmaailman rikkaruohoa, jota kukaan ei ole käynyt kitkemässä pois. Ihmisillä näyttää olevan sellainen käsitys, että hakkeella kattaminen on jotain tekoja suurempaa. Kyllä siinäkin itää kaikki ilmojen halki siementävä, kun vaan aikansa saavat rauhassa muhia. Oikotietä onneen ei ole, ei myöskään rikkaruohottomaan puutarhaan. Kitkemistä, kitkemistä, sillä niistä pääsee. Tai sitten pitää vetää kunnon asfaltti päälle.


Tämä minun vasenrinteeni on erinomainen esimerkki siitä, miten toimiva yhdistelmä sanomalehti-hake -systeemi parhaimmillaan on. Lisättynä aktiivisella rikkaruohokyttäyksellä. Kesällä 2012 kaivoin rinteestä kaikki kasvit pois. Siellä rehottivat voikukka, puna-apila ja elokuunasterit, jotka olivat peittäneet rinteeseen aiempina vuosina istutetut sammalleimut ja maksaruohot, valloittaneet tilan ja tunkeneet juurensa kaikkialle. Apilan juuria oli kyllä mahdoton kaikkia lapiovoimin pois kaivaa, mutta parhaani yritin. Lopuksi istutin puhdistettuja sammalleimun, maksaruohojen ja sulkaneilikan taimia sekä vuorenkilpiä. Välit peitin sanomalehdellä ja oksahakkeella. Upotinpa rinteeseen yhden vanhan olohuoneen matonkin. 

Myöhemmin olen istuttanut sinne mm. hopeatäpläpeippiä ja kaksi lamohietakirsikkaa. Nyt rinne on runsas ja kasvit rehevöityneet. Kohta kai joudun kaivamaan sieltä pois liiaksi levinneitä kasveja. Rikkaruohoja ei juurikaan ole. Jokunen suolaheinä siellä välillä yrittää saada jalansijaa, mutta eivätpä ole onnistuneet pitkää eloa paikalla saamaan.


Tonttimme alapäässä on ns. Gazan-kaistale eli alue, joka rajoittuu kunnan maahan. Vuosia sitten istutin pajuangervoa raja-aidaksi. Miksi pajuangervoa? Siksi, koska sain sitä ison satsin ihan ilmaiseksi. Kun sitten saimme kuulla, että kunnan maalle on lähivuosina tulossa (rakentamisen piti alkaa jo tänä vuonna, mutta kunnalta loppuivat rahat kesken) korttelikenttä, päätimme kasvattaa kuusiaidan, koska siitä tulisi oiva näköeste ja toimisi myös tuulensuojana puutarhallemme. Tosin nuo kuusentaimet ovat niin hidaskasvuisia, että ennen kunnon aitaa istuksimme pilven päällä katselemassa ihan uusia puutarhureita hääräämässä nykyisessä pihassamme. 

Istutimme kuusiaidan sen verran reippaasti omalle tontille, että sitä pääsee aikanaan hyvin hoitamaan myös toiselta puolen ja ne ovat isompinakin taatusti meidän puolella. Mutta vasta tänä kesänä keksin, että pajuangervoakin voi leikata ja muotoilla siinä kun muitakin pensasaitoja. Sehän kasvaa aivan vimmatusti, eikä näytä olevan moksiskaan saksimisesta. Syynä tuohon keksintöön oli kyllä osittain hyvät pensassakset, joita lähdin kokeilemaan. 


Kesällä tuli väsättyä kaikenlaista betonista. Etupäässä rapskulehtilaattoja. Viimeistä satsia levitellessäni loppuivat rapskulehdet ja piti keksiä muotti jäännösbetonille. Löysin kellarista lasten vanhan pallon, johon tein viillon ja sulloin massan sisään. Massas kuitenkin läsähti pallon alapintaan tasaiseksi laataksi ja mietin, miten saisin betonin kuivumaan pallomaiseksi. Laitoin möykyn kuivumaan astiaan, mutta näköjään ajatus jäi hieman puolitiehen, kun pallosta ei sitten tullutkaan ihan palloa. Olkoon siis Barbababa. Tai ehkä Barbamama.


Taas on perjantai ja iltakin jo. Jos vain sää suosii, täytyy viedä loputkin pelaguut autotalliin. Tuo kuva porttiruukun pelaguista on parin viikon takaa. Sen jälkeen oli yksi oikein kylmä yö ja aamu. Sellainen aamu, että auton ikkunat joutui skrapaamaan jäästä täällä etelärannikollakin. Ja keittiön ikkunan alla kukkineet ahkeraliisat muuttuivat mustanpuhuviksi ja limaisiksi. Pelaguuni eivät sentään paleltuneet, mutta kukinta kyllä hiipui. Nyt on jälleen kohtalaisen lämmintä ja sellaista on luvassa eteenpäinkin. Ensi viikolla siirrytään kuitenkin jo lokakuuhun, joten kylmien säiden lisääntyminen ei ole suinkaan pelkkää oletusta vaan selvää faktaa. 

Mukavaa viikonvaihdetta kaikille! Puuhatkaa pihoilla ja puutarhoissa!

PS. Blogien lukeminen sohvannurkassa tabletilta on kyllä mukavaa, mutta yhteys pätkii ajoittain sen verran raivostuttavasti, että kommentoiminen on jäänyt vähemmälle. Taidan taas siirtyä istuksimaan pöytäkoneen äärelle. 

32 kommenttia:

  1. Mahtavaa tekemisen makua blogissasi - ja kaunista jälkeä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään touhuta pihalla vapaa-aikoina. Siellä kroppa saa liikuntaa ja sielu lepoa.

      Poista
  2. Kylläpäs olet taas touhuillut puutarhassa, huh hei!!! Hiki tuli jo lukiessa!! :D Ja kylläpäs sielä penkkiä riittää. Määkin tein nyt uudella tapaa penkkejä, mut jäi kirjottamatta ne tuohon postaukseen. Sillai juurikin kun täältä olen saanut lukea. :) Lumet saa tosiaan kyytiä nyt meilläki, sataa vettä ja tuulee kovasti. Aamullaei maha olla enää lunta. Lämmintä syksyn jatkoa lupaavat. Saapi nähä. Täälä suurinosa,.mekin, on vaihtaneet talvirattaat. Tarpeen olivat sohjossa. Nyt pitäneet kesätassut vaihtaa takas.. Joo, täälä on ihan sama ongelma tuon netin pätkimisen kans. Niiin niin raivostuttavaa!!! Puhelimella lueskelen sohvannurkassa iltaisin. Mistä se pätkiminen johtuu kun on kerta yleistä, mä vaan oon luullu että johtuu juurikin tuosta nettimutikasta mikä ei sekään oo mahottomuus..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on tabletissa oma nettiyhteys, joka ei ole kovin nopea. Siksi se tuppaa pätkimään. Onneksi pöytäkoneessa on hyvä yhteys.
      Vettä on tullut täälläkin, mutta tänään on ollut kaunista ja lämmintä. Pihalla puuhailu on minulle harrastus ja ajankulu sekä tapa kuntoilla. Tuskin olen mitenkään erityisen ahkera.

      Poista
  3. Touhua riittää puutarhassa syksylläkin aivan riittämiin. Hyvää viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään juuri mietin, että taitaa touhua olla näin syksyllä jopa enemmän kuin keväällä. Vai tuntuuko se vaan siltä, kun tämä on enemmän sellaista siivoamista talven varalle.

      Poista
  4. Siisti piha sinulla :). Hyvä vinkki, sanomalehti + kate! Kiitos, aionkin kokeilla sitä. Olen nimittäin laittamassa kuorikatetta juuri perustamaani penkkiin. Sitä pitäisi kai olla aikamoinen kerros, jotta se estäisi rikkaruohoja nousemasta, mutta sanomalehden kera sitä riittäisi vähempikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanomalehti todellakin vähentää kuorikatteen käyttötarvetta, koska kate ei niin helposti sekoitu multaan. Muista kastella sanomalehdet, jotta ne muototuvat paremmin penkkiin ja myös maatuvat sinne.

      Poista
  5. Hyvän yleisskuvan saa puutarhastasi tästä postauksesta. Ilolla sen luin ja ehkä hieman itsestäni tuntui masentavalta, voi kun saisin oman puutarhani edes jotenkin näin täsmälliseen kuntoon.
    Hyvää viikonloppua sinne teille....... ja eräälle Juusolle siellä rapsutuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä suotta masennus. Täytyy myöntää, että tämän kesän aikana olen puurtanut aika lailla runsaasti tuon alapihan suhteen. Se on vaan niin innostavaa. Lisäksi olen vähän turhankin perfektionistinen ja se sitten kostautuu ylenmääräisenä väsymyksenä.

      Poista
  6. Upean näköistä. Kiva kun kerroit kukkapenkkien perustamisesta ja hoitamisesta. Itsekin käytän sanomalehteä ja katan myös mansikkakankaalla kun tarvitsee hävittää rikkaruohikkoa isommilta alueilta. Kitkemisessä pääsee paljon vähemmällä kun pitää silmänsä auki ja nappaa ei toivotut heti pois ja kitkee järjestellmällisesti pari kertaa vuodessa. Minua naurattaa esimerkiksi televisio-ohjelmissa esitetyt toiveet puutarhan suunnittelijalle: Pitäisi saada sellainen puutarha, jota ei tarvitse hoitaa. Se on juurikin se asfaltti ja senkin siistinä pitämisessä on vähän puuhaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä kanssasi Cheri. Kunnon rikkaruohotalkoot muutaman kerran vuodessa ja yllätysten nappaaminen ohikulkiessa palkitsee. Kokonaan rikkaruohoista tuskin pääsee koskaan, sillä niitähän tulee myös ilmateitse. Eikä rikkaruohojen kitkeminen edes ole kovin epämiellyttävää eikä epätoivoista, kun se ottaa osana puutarhan hoitamista. Niitä ilman hoitoa pärjääviä puutarhoja ei ole olemassakaan. Ei edes asfalttipintaisia. Naapurin pihassa nimittäin on asfaltti ja sitä pitää alituiseen harjata. Lisäksi pihan isot männyt ovat laittaneet muutamassa vuodessa asfaltin isoille kupruille juurillaan. Ei ole kaunista sekään.

      Poista
  7. Sepä harmillista, ettei kommentointi sohvannurkasta onnistu, blogiini jättämän kommentin mukaan elosi kuorsaavan Juuson vieressä sohvalla kuulosti niin perin mukavalta perjantaitouhulta!
    Voi onneksi ruotsinreissullanne ei ole tämä keli mitä nyt! Tuulee niin, että tapetit seinässä kupruilee. Ulkona ei hirveästi uskalla liikkua, siinä pelossa että joku puu tai kattopelti rysähtää niskaan.
    Sun ajatukset katteesta ja rikkaruohoista on niin just eikä melkein. Kirjoitit niin hyvin, että voisin allekirjoittaa tuon sataprosenttisesti enkä osaisi itse paremmin sanoa. Kyllä harmittaa, kun puutarhasuunnittelijana joskus kohtaa ihmisiä, jotka haluaisivat sellaisen pihan, jossa ei tarvitse tehdä mitään. Voi masennus.
    Sehän on sitten se asfalttipiha, heh.
    Ja se rönsyleinikki - juu. Kuulostaa että aika samantapaisella maalajilla tarhuroidaan. Samat ajatukset, samat rikkaruohot :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilen onnistuin muutamaan blogiin saamaan kommentit, kunnes tabletti jotenkin väsähti (tai se nettiyhteys). Mm. sinulle ehdin kommentoida siinä Juuson vieressä köllöttäessäni.
      Joskus ajattelin, että rönsyleinikki on ihan kaunis ja sen voisi vaikkapa antaa olla maanpeitekasvina. Onhan se nätti, mutta onneksi tuo ajatus tuli ja meni, sillä varsinainen maanvaiva koko rönsyilijä on ryömiessään ihan joka paikkaan. Myös sinne, minne sitä vähiten kaipaisi. No, ainakin meillä on tallaamisen kestävä nurmikko - tai siis rönsyleinikko.

      Poista
  8. Sepä harmillista, ettei kommentointi sohvannurkasta onnistu, blogiini jättämän kommentin mukaan elosi kuorsaavan Juuson vieressä sohvalla kuulosti niin perin mukavalta perjantaitouhulta!
    Voi onneksi ruotsinreissullanne ei ole tämä keli mitä nyt! Tuulee niin, että tapetit seinässä kupruilee. Ulkona ei hirveästi uskalla liikkua, siinä pelossa että joku puu tai kattopelti rysähtää niskaan.
    Sun ajatukset katteesta ja rikkaruohoista on niin just eikä melkein. Kirjoitit niin hyvin, että voisin allekirjoittaa tuon sataprosenttisesti enkä osaisi itse paremmin sanoa. Kyllä harmittaa, kun puutarhasuunnittelijana joskus kohtaa ihmisiä, jotka haluaisivat sellaisen pihan, jossa ei tarvitse tehdä mitään. Voi masennus.
    Sehän on sitten se asfalttipiha, heh.
    Ja se rönsyleinikki - juu. Kuulostaa että aika samantapaisella maalajilla tarhuroidaan. Samat ajatukset, samat rikkaruohot :-D

    VastaaPoista
  9. Sepä harmillista, ettei kommentointi sohvannurkasta onnistu, blogiini jättämän kommentin mukaan elosi kuorsaavan Juuson vieressä sohvalla kuulosti niin perin mukavalta perjantaitouhulta!
    Voi onneksi ruotsinreissullanne ei ole tämä keli mitä nyt! Tuulee niin, että tapetit seinässä kupruilee. Ulkona ei hirveästi uskalla liikkua, siinä pelossa että joku puu tai kattopelti rysähtää niskaan.
    Sun ajatukset katteesta ja rikkaruohoista on niin just eikä melkein. Kirjoitit niin hyvin, että voisin allekirjoittaa tuon sataprosenttisesti enkä osaisi itse paremmin sanoa. Kyllä harmittaa, kun puutarhasuunnittelijana joskus kohtaa ihmisiä, jotka haluaisivat sellaisen pihan, jossa ei tarvitse tehdä mitään. Voi masennus.
    Sehän on sitten se asfalttipiha, heh.
    Ja se rönsyleinikki - juu. Kuulostaa että aika samantapaisella maalajilla tarhuroidaan. Samat ajatukset, samat rikkaruohot :-D

    VastaaPoista
  10. Ou - netti pätkii täälläkin myrskyn silmässä, sori! Ensin ei meinannut mennä millään läpi, sitten kolmeen kertaan. Äh. Anteeksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä nettimaailma on välillä niin merkillinen, ettei taida kohta mikään sen suhteen yllättää. Parempi kolme samaa postausta kuin ei ainuttakaan perille tullutta.

      Poista
    2. Olipa hyvin sanottu between!! Parempi kolme kuin ei yhtään. :)

      Poista
  11. Ihana postaus puutarha töistäsi minä luvin innolla sitä Siisti kaunis on pihasi Kiitos
    Hyvää syysviikon loppua

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irma! Kaikki vapaa-aikahan tuolla pihalla kuluu, mutta se on ihan oma valinta.

      Poista
  12. Sanomalehti + hake on munkin juttu;) mää en esim. Rippipenkkiä tehdessäni edes kääntänyt maata, vaan laitoin sanomalehder suoraan nurmikolle ja haketta päälle. Ja hyvin on toiminut:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pioni, samoin olen joissakin kohdissa laittanut sanomalehden suoraan nurmikon päälle. Sinne se maatuu ilman ongelmia. Isompia kasveja varten on täytynyt saada syvyyttä kohopenkkeihinkin ja silloin olen kääntänyt nurmikkoa.

      Poista
  13. Kaunis piha ja iso! Täällä Espoossa ei noin isoja pihoja enää juuri näe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Espoo on kaavoitettu tehokkaasti ja toisaalta siellä tontit ovat hurjan hintaisia, joten jokainen vanhakin tontti rakennetaan tupaten täyteen. Sama alkaa olla täällä Kirkkonummella, vaikka maata täällä luulisi vielä olevan yllin kyllin. Aikanaan tätä tonttia ostaessamme kävimme katsomassa samankokoista Kauklahdessa. Se oli kuitenkin sellainen montussa sijaitseva kirvesvarsitontti, jota ympäröi yhdeltä sivulta korkea kallio, yhdellä tontin myyjän oma talo ja kahdella tontit, jotka rakennettiin myöhemmin täyteen. Siellä nyt istuttaisiin kuin näyteikkunassa, jos aikanaan olisimme sen paikan ostaneet. Onneksi emme.

      Poista
  14. Onpas kaunista ja niin siistin näköistä! Kanttaukset niin kohdillaan, ja tosi ihanan näköinen on tuo vaaleanpunainen hortensia, nam:) Pajuangervosta tulee kyllä ihan hyvä leikattava pensasaita, vanhemmillani on sellainen ollut jo vuosikymmeniä. Samantyyppisellä sanomalehtitekniikalla olen minäkin tehnyt istutusalueita. Mukavaa viikonloppua myös sinulle!

    VastaaPoista
  15. Mä oon kans ton kohopenkki, sanomalehti ja katepenkkejen kannattaja. Joskus laitan Pionin tavoin sanomalehdet suoraan maahan ja siihen sitten oksasilppua, syksyn lehtiä, kompostia ja multaa. Ja näyttää siltä että näissä sanomalehtitekniikalla perustetuissa penkeissä kasvit viihtyy parhaiten eikä kuivuuskaan näytä haittaavan.

    Allekirjoitan myös ton jutun kuorikate ja yleensä tuija pihoista ja niiden omistajista. Mullekin on puutarhurina tullut eräskin kauhistunut soitto, kun rikkakasveja on ilmestynyt pihaan. Ihmiset haluaisivat heti valmiin pihan, jolle ei koskaan tarvitse tehdä mitään. Mutta sellaista pihaa ei olekaan, ei vaikka laittaisi koko pihaan asfaltin. Iloiset voikukat siementävät jopa asfaltin rakoon ja kukkivat siellä sitkeästi.
    Teidän pihassa näyttää kauniilta ja kanttauksesi tuovat ryhtiä ja näyttävät siisteiltä.
    Mukavaa viikonlopun jatkoa! :)

    VastaaPoista
  16. Raudoitusverkko taipuu todella moneen tarkoitukseen. Sun kukkapenkit on muhkeita ja olet onnistunut tekemään ne melko helposti: nurmikon kääntäminen ja kate toimivat. Lämmintä päivää pihapuuhiin!

    VastaaPoista
  17. Olet tehnyt valtavan työn rinteessä. Ja se on todella siisti. Olen samaa mieltä noiden rikkaruohojen suhteen: ei ne täysin kitkemättä lähde. Katteista on apua.

    VastaaPoista
  18. Piti niin järkeviä kommentoida, mutta kaikki katosi mielestä kuvia katsoessa. Upeeta. Mun betonityöt jäi suunnittelunasteelle, palloa myös mieleni tekevi muun muassa.

    VastaaPoista
  19. Voi että kun sinulla on hieno piha, ja vaikka mitä kukkivaista vielä! tuollaisen toteemipaalun haluan itsekin ensikesänä! Loistava idea!

    VastaaPoista
  20. Teidän piha näyttää kyllä siistiltä ja hyvin hoidetulta. Meillä tulee melko paljon muutoksia tässä kevään ja kesän mittaan meidän puutarhaan. Karsimista sekä uudelleen istutuksia myöskin. Muutamia uusia puskia ja puita varmasti tulee, sekä koristekiviä ja haketta.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!