tiistai 10. toukokuuta 2016

Iloa, hämmennystä ja varmaan vähän suruakin


Nyt kasvaa ja kukkii niin vauhdikkaasti, ettei millään perässä ehdi. Ei ainakaan kameran kanssa. Tänään on vielä ollut todella lämmin päivä, mutta huomiseksi on luvattu viilenevää. Ja viikonlopulle sadetta. Ihmisen näkökulmasta jatkuva auringonpaiste on tosi mukavaa, mutta puutarha kaipaisi jo sateen tuomaa virkistystä.

Koiranhammas - Erythronium

Jatkuvasti puutarhasta löytyy uusia ilonaiheita, mutta myös talven viemiä. Vaikka kuinka sormella multaa rapsuttaisi, ei paikoin eloa löydy. Ehdin jo tosissani pelätä menettäneeni syyshortensia Vanille Fraisen, mutta kyllä siitä tuoreita silmuja tänään löytyi. Tiedän syyshortensioiden olevan hitaanlaisia, mutta silti olin huolissani. 

Teresanruusu - Rosa Therese Bugnet

Pensasruusujen talvi lienee ollut rankka. Viime vuonna istutetut Teresanruusu, Omenaruusu, Rosa Hurdal, Rosa Duchesse de Montebello ja Viljaminkeltaruusu ovat selvinneet hyvin. Sen sijaan vanhemmista Sammalruusussa, Ilossa tai Kirjoapteekkarinruusussa ei pahemmin silmuja näy. Ritausmassa on maanrajassa joitakin silmuja, mutta korkemmissa oksissa ei näy mitään eloa. Osan ruusuista siirsin aika loppukesästä uuteen paikkaan ja varauduin siihen, etteivät ne ehkä ehtisi kunnolla juurtua. 

Nettikeskustelujen perusteella en ole yksin menetysteni kanssa, sillä monessa puutarhassa talvi on vienyt sellaisiakin kasveja, jotka perinteisesti ovat hyvin kestäviä. Ruusuista puhumattakaan. Toisaalta ruusujen suhteen kannattaa olla kärsivällinen, sillä ne saattavat olla hitaita näin alkuun.

Kuolanpioni - Paeonia anomala

Jos on menetyksiä jossakin, niin myös ilonaiheita toisaalla. Kivipellon Sailalta viime kesänä saatu Kuolanpioni on yllättäen päättänyt ryhtyä asumaan minun pihassani. Istutin sen blogitapaamisen jälkeen toisaalle pihaani, mutta loppukesästä totesin paikan olevan pionin tulevaisuuden kannalta huono. Niinpä siirsin sen uuteen Pikkupuutarhan Kivipenkkiin, jossa sillä olisi tilaa ja valoa. Ei se kunnolla ehtinyt juurtua ensimmäiseen paikkaan ja näytti, että vielä vähemmän tähän uudempaan penkkiin. 

Olin jo asennoitunut niin, että kuolanpionikaupoille tässä on vielä lähdettävä. Pari viikkoa sitten pionin paikalle nousi rypäs pikkukäenrieskaa ja ajattelin, että ainakin sain Sailalta jotain kaunista muistoksi. Yllätys oli melkoinen, kun muutama päivä sitten huomasin käenrieskojen keskeltä nousevan muutakin ja Kuolanpionihan se siellä. 

Vähän pöljähän minä näiden kasvieni kanssa olen, sillä minua alkoi ihan itkettää pionin löytyminen. On se vaan ihan eri juttu saada kasvi, joka on kasvanut toisen ihmisen hoitamana hänen puutarhassaan ja sieltä tämä ihminen on sen sitten kaivanut jakaakseen kasvin tuottamaan iloa toisille. Kivipellon Sailalla tulee aina olemaan paikka niin puutarhassani kuin sydämessänikin. Kiitos Saila!


Löysin metsänreunasta kaksi pensasta tai pikkupuuta, joita en ole aiemmin huomannut. Terttuselja näkyy olevan. Netin mukaan se luokitellaan haitalliseksi vieraslajiksi ja monet suorastaan vihaavat terttuseljaa. Minun puolestani saa ainakin toistaiseksi kasvaa, jollei se mitenkään holtittomasti päätä ryhtyä tilaa valtaamaan. 


Suurempi ongelma meidän nurkilla alkaa olla vaahterasta, jonka pieniä taimia olen viimeisen kuukauden aikana nyppinyt jo satamäärin ja lisää löytyy ihan jokainen päivä. Jollei vaahteraa nypi kukkapenkistä pikkuriikkisenä taimena, sitä saakin vähän isompana kiskoa oikein voimalla. Muutama päivä sitten oli vain hentoja sirkkalehtisiä taimia, nyt taimissa on jo kolmas lehtipari tulossa. Hurjaa kasvua kerrassaan. Vaahtera on ihan kaunis puu, mutta tällä menolla meidän tontilla ei muuta kasvakaan. Viisi-kuusi kookasta vaahteraa ja toinen mokoma naapurimetsikössä. Eiköhän se riitä.


Kuunliljoilla ei ole mitään kiirettä. Varjoisammalla puolella taloa näkyy paikoitellen muutaman sentin mittaisia vihreitä kääröjä. Paikoissa, joissa ei oikein vielä kuunliljaa ole näkyvissä, kannattaa sivellä mullan pintaa kämmenellä. Silloin aistii esiin tunkevat lehtien kärjet kädessään.


Samoin jaloangervot ovat hitaansorttisia. Auringonpaisteessa jaloangervoistutukset saavat kukkapenkin näyttämään ruskealta, mutta läheltä katsoessa siellä onkin lukemattomia pikkuruisia käsivarsia valmiina avaamaan kämmenensä.


En juurikaan tunnista eri sammaleita nimeltä. Tällainen kaveri kasvaa metsänreunassa tai pikemminkin nämä pienet vihreät pallukat varsiensa päässä lienevät sammalen kukintoja. Alapihalla näin keväällä näyttää olevan enemmän sammalta kuin nurmikkoa. Kyllä sieltä nurmeakin kesän myötä ilmestyy, mutta isot alueet ovat meillä täysin sammaloituneet. 

Joskus olen kaapinut joiltakin osin kaiken sammaleen pois, tuonut tilalle uutta multaa ja kylvänyt nurmisiementä. Hetkessä tilanne on taas entisellään. Ympäristön puut ovat vuosien myötä kasvaneet ja luovat alapihalle runsaasti sammalta suosivaa varjoa. Antaa olla minun puolestani. Tavoitteenihan on joka tapauksessa vähentää nurmialueen osuutta ja lisätä istutuksia. 

Eräs tuttu kävi muutama viikko sitten visiitillä puutarhassani ja totesi, että japanilaiset tekevät paljon työtä saadakseen sammalta puutarhaansa. Mitäpä sitä sitten turhaan tutkainta vastaan potkimaan. Ollaan vaan onnellisia sammaleesta.


Ukkokulta sai vihdoin tietokoneeni yhteistyökykyiseksi. Kyllä se onkin viime päivinä temppuillut, josta syystä työhuoneen katossa on kohta musta läiskä pääni päällä. Kiukkuinen höyry nousee kohti yläilmoja, kun en pääse tekemään töitäni koneella. 

Mutta nyt, rakkaat puutarhahörhöt, täytyy lähteä katsomaan, mitä uutta Alan saa aikaan brittiläisissä puutarhoissa.
 

40 kommenttia:

  1. Meidänkin ruusutarhassa puolet eli viisi ruusua näyttää vielä kovin elottomilta, toivon kovasti että jotain elonmerkkiä tulisi näkyviin... Samoin keijunkukat taitavat olla mennyttä:(
    Mutta onneksi moni selvisi kuitenkin paukkupakkasista ilman peittoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitetaan nyt toivo ennustetuille vesisateille. Josko se saisi ruusuihin eloa. Keijunkukat ovat meillä elossa ja puskevat uutta lehteä.

      Poista
  2. Minun rosarion saldo on kolme elossa ja kolme kuollutta ruusua. Talvi vei lisäksi kaikki bellikset ja heikolta näyttää lampaankorvakin. Ei näy osaa laukkoja eikä yhtä kuolanpionia. Ja yllätys mitkä eivät nousseet on kotkansiipisaniaiset. Toisaalta monta yllätystäkin on selviämisistä. Ja taas oppi mitkä kestää omassa pihassa ja mitkä ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bellikset näyttävät menneen talven lumilta täälläkin. Laukoista en osaa vielä sanoa, kun en kaikkia vihreitä lehtiä tunnista. Aika paljon viime syksynä istutetuista sipuleista jää myös tulematta. Mutta vielä on toivoa, niin uskon.

      Poista
  3. Minäkin pelkään menettäneeni kaikki vanhat maanpeiteruusuni. Tänäänkin kävin tutkimassa, josko yhtään silmua näkyisi, mutta eipä näkynyt.
    Sadetta hieman odottelen, sillä täällä on ollut monta päivää todella lämmin ja piha ja nurmikko kaipaisivat jo kosteutta. Tänään täällä meillä oli virallinen Suomen lämpöennätys +25 astetta varjossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei ole satanut sitten vapun aatonaaton ja hyvin lämmintä on ollut siitä lähtien. Vettä siis saisi jo sataa, kunhan ei sada viikkotolkulla putkeen.

      Poista
  4. Ihanuuksia vaikka miten. Minuakin muutaman ruusun tilanne vähän vielä huolestuttaa. Taitaa olla piha täynnä villiruusuja ensi kesänä, ehkä sekään ei ole huono vaihtoehto...ihana tuo Sailan pioni. Minustakin terttuselja on tosi kaunis, ihastelen metsässä ja joku iloisesti huomautti blogissani, että sitä kutsutaan paskapensaaksi, hih, viehättävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä pitää istuttaa piha täyteen metsäruusua, sillä se ei näytä olevan moksiskaan talvesta. Rehottaa ihan entiseen tapaan.
      Paskapensaaksi huomasin terttuseljaa tosiaankin kutsuttavan. Sen lehtiä sivelemällä tulee kuulemma paha haju, joten olisiko nimi siitä peräisin. En ole vielä kokeillut.

      Poista
  5. Toivottavasti sieltä vielä lisää nousee, ei kannata julistaa kuolleeksi ennen aikojaan. Varsinkin viime vuonna istutetut saattavat pohtia pitkäänkin ennen kuin lähtevät kasvuun. Olen käynyt jo rapsuttamassa kuolleen näköisen taikapähkinän ja rinneakebian kuoria ja kyllä, sieltä löytyi alta ihan vihreää elävää solukkoa. Kyllä harmitti, että piti mennä rikkomaan kuorta ja aiheuttamaan mahdollisia sienihyökkäyksiä kasveille vain omaa uteliaisuuttani. Yhdessä viime syksynä istutetussa ruusussa ei minullakaan näy vielä mitään, ja yksi köynnösruusu on ihan ruskea, mutta saa nähdä.
    Joka päivä nousee joitakin uusia versoja ja lehtiä maan pinnalle, yksitellen kukin vuorollaan ne sieltä tulevat. Toivotaan, että hävikkiä on vähemmän kuin luulet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, olen edelleen odottavalla kannalla ruusujen suhteen. Saattaa olla, että vesisateet muuttavat tilanteen täysin, sillä täällä ei ole satanut tipan tippaa sitten vapun alusen ja maa alkaa olla aika kuivaa. Ruusut ovat hitaita, sen olen jo oppinut, mutta tänä keväänä näköjään erityisen hitaita.

      Mukava kuulla, että muutkin ovat malttamattomia ja käyvät rapsuttelemassa puskia. Välillä tuntuu suorastaan pahalta, kun pitää mennä kuopsuttelemaan istutuksia. Kasvina olisin erittäin närkästynyt, jos joku kävisi minua väkisin herättelemässä.

      Poista
  6. Minulla on Symphytum eli raunioyrtti ongelma, se on yleensä varsin tuuhea, nyt vain muutama alku. Olen surullinen. Tämä on sellainen hieno, ei noita klassisia valkoisia tai violetteja tai edes tarhasellainen.

    Selja on ihan hieno, en koe sitä vieraslajina. Olen vain kateeellinen, että en saa kunnon mustaseljaa. Se menestyy Kaisiksessa, joten sillä ei ole oikeutta olla menestymättä minulla. En ole saanut hyvää kantaa. Jo alkeellisen ruotsalainen kuvakirjakin esittelee sen. Siellä se kasvaa helpommin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terttuselja on Wikipedian mukaan alkanut levitä luontoon suomalaisista puutarhoista 1900-luvun alkupuolella. Ymmärsin, että se saattaa runsastua metsissä, jolloin se valtaa liikaa alaa perinteisiltä suomalaiselta puustolta. Googletin tuon mustaseljan, jonka pitäisi menestyä eteläisessä Suomessa.

      Poista
  7. Terttuselja kun asuu talon liki, se tuo onnea! Terttuselja tulee lehteen ensimmäiseksi ja on keväällä kaunis. Loppusuvesta ei enää kaunotar, mutta silloin muu kasvillisuus sen peittää. Meillä on nyt yksi pikkuelja talon pohjoisseinässä kiinni ja en pysty ottamaan sitä pois.

    Kaikkia Suomessa vihatataan, muukalaisia, muualta tulleita. Minä aloitin kuuputarhankin valkoisella lupiinilla ja pensasruusuista ihanin on kurtturuusu hansa!

    Tänään karsittiin osa pensasruusuista ja sitten paljon kompostimultaa eli ravinnetta. Istutan joukkoon vähän uutta kurtturuusua, nyt valkoista punaisen joukkoon.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hansaruusua minullakin on, ja itse asiassa ihan tavallista kurttulehtiruusuakin vähän. Ei ole minulta levinnyt mihinkään, mutta ymmärrän, että siitä on tullut varsinkin merenrantahietikoiden ongelma. Sitä ei tiedä, mistä kasvista tulee huomisen ongelma. Aikanaanhan kurttulehtiruusukin on ollut erittäin arvostettu puutarhapensas.

      Kiva tietää, että terttuselja tuo taloon onnea. Mukavia tuollaiset vanhat sanonnat ja tarinat.

      Poista
  8. Meillä on onneksi paksu lumipeite suojana, mutta myyrätuhot oli valtaisat ainakin nurmikolla. Vielä odottelen onko ihanassa pionissani eloa. Se kyllä kukkikin viime kesänä kuin viimeistä päivää (toivottavasti ei)..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli meilläkin runsaasti lunta, mutta tammi-helmikuussa melkoinen osa siitä suli ja hetken aikaa oli lähinnä jääkenttää kaikialla. Myyrätuhot ovat kurjia. Niille kun ei oikein mitään voi.

      Poista
  9. Talven tuhoja huomaan päivittäin.Osa tuhoista harmittaa, mutta kasvejahan ne vain ovat. Täällä on satanut koko päivän ja sen huomaa vihreyden lisääntymisessä. Minäkin olen manaillut vaahteran alkujen paljoutta. Olikohan viime kesä hyvä vaahteroiden lisääntymiselle. Joka paikasta nousee uusia pikkuvaahteroita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvejahan ne vain on, mutta hetken aikaa harmittaa. Varsinkin, kun on saanut jonkin kasvin mielestään hyvin menestymään ja sitten se yhtenä keväänä ei enää ilmestykään.

      Sadetta saisi jo tulla täälläkin ja onhan sitä luvattukin. Aika kuivaa on ja selvästi luonto jo kaipaa kostutusta.

      Yleensäkin meillä vaahteravauvoja löytyy joka kevät, mutta nyt niitä on aivan hurjan paljon. Ilmeisesti vaahteralla oli menestyksekäs vuosi.

      Poista
  10. Mikään ei ole sen iloisempi yllätys, kun lahjaksi saatu perenna menestyy omalla pihalla. Pionit ovat yllättävän sinnikkäitä kasveja, varsinkin jos ne siirtää uuteen paikkaan vasta syksyllä lakastumisen jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksyllä minä kolme uusinta pionia siirsin. Olivat sen verran surkean näköisiä, että ajattelin niiden menehtyneen jo istuttaessani. Valtaosa pioneistani on asunut samoilla sijoilla vuosikausia, joten en ole laisinkaan perehtynyt niiden siirtämiseen. Oli siis hyvä tieto, että mahdollista siirtoa suunnitellessa kannattaa odottaa syksyä ja lakastumista.

      Poista
  11. Samoja pelkoja on minullakin paljon on viellä nousematta kasveissa ja pensaissa ei näy silmuja Mustilanhortensissa ei viellä näy mitään eloa
    ja Mahonia on aivan eloton kaikki lehdet on pudottanut pois:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahoniasi saattaa sittenkin olla elossa. Tutkin eilen omaani ja siihen on selvästi tulossa uusia lehtiä. Ehkä se pelästyi, kun sanoin leikkaavani sen tapille.

      Poista
  12. Minullakin on syysleimuissa hyvin vähän eloa näkyvissä. Ja mantsuriankärhö ei vielä ole herännyt... Kauniit kuvat, tuo terttuseljakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, niin mantsuriankärhö...ei ole minunkaan mantsussani eloa, eikä kyllä useimmissa muissakaan kärhöissä. Sen sijaan aljonuskassa huomasin pientä pirteää alkua nousemassa. Kärhöjen suhteen en ole vielä luovuttanut toivoani, koska minusta ne ovat aina olleet hitaita.

      Poista
  13. Täällä on ihan samanlaisia fiiliksiä.
    Olen hämmästyksissäni kaikesta kevään etenemisestä ja ihan hihkun onnesta nähdessäni jotain uutta.
    Mutta menetyksiä talvelle on eniten kuin koskaan. Pikkutalviota on kuollut laajoja alueita, ne ovat kasvaneet rinteessä lumettomissa kohdissa. Ne ovat yli 10 vuotta olleet samoilla paikoilla ja villintyneet vaan vuosi vuodelta. Nyt lumettomuus oli niille varmasti liikaa.
    Mun kirjoapteekkarin ruusu taitaa olla melkein mennyttä. Eilen leikkelin oksia, kun mitään eloa ei niihin tullut. Katsotaan puskeeko jotain juuristostaan.
    Myös ruusuherukan maan päälliset osat ovat aivan mustia. Mutta onneksi maanrajasta puskee vihreää.
    Menetyksiä ovat myös japaninvaahtera, kolme jouluruusua, sinikataja.
    Kaikki ovat kasvaneet täällä jo monta vuotta.
    Taidan tehdä vielä synkän postauksen kaikista menetyksistä....
    Mutta onneksi iloakin on ollut niin paljon, ettei menetykset ole tuntuneet ylitsepääsemättömiltä. Sailan kuolanpioni ilahduttaa täälläkin. Se on täysissä voimissaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkutalviota meillä on monessa paikassa ja se on minullakin karmeassa kunnossa. Parin päivän kuluessa ruskeanharmaasta massasta on kuitenkin noussut uusia versoja. Luulin niitä ensin vaahterantaimiksi, mutta talvio sieltä selvästi esiin punnertaa. Mietin, pitäisikö pian käydä parturoimassa ruskeat varret pois, sillä laajempien kasvustojen ulkonäkö ei kyllä ihan heti kauniiksi viherrykseksi muutu,vaikka kuinka uutta kasvaisi.

      Hyvä idea koota pettymykset yhdeksi postaukseksi. Siitä voisi olla apua monille muillekin. Mietin tuota samaa varsinkin niiden kasvien osalta, joista sittenkin löytyy eloa. Voisi olla hyvä, että ihmiset näkisivät kuvia kasveista surkeassa kunnossa ja sitten niihin ilmestyvistä elonmerkeistä. Ettei kukaan turhan aikaisin murehdi ja ryhdy kaivamaan jotain ylös. Nettikeskustelujen mukaan menetyksiä on todella paljon, mutta myöskin selvästi ihmisillä on poikkeuksellisen lämpöjakson vuoksi unohtunut, että ollaan vasta toukokuun alkupuolella.

      Leikkasin eilen omia ruusujani nähdäkseni, löytyykö niistä eloa. Osasta sai kyllä pätkiä melkoisesti elävää vartta löytääkseen. Ritausmaa en ehtinyt leikata, mutta iltakierroksella löysin siitäkin uutta eloa. Eli ei näköjään kannata vielä hermoilla. Ainakin kannattaa katsoa, vaikuttaako tulevat sateet jotenkin.

      Poista
  14. Suloista on ollut luonnon herääminen. Ehkä vähän liiankin vauhdikasta. Haluaisin nauttia tästä vuoden ajasta pidempään. Sadetta tosiaan kaivataan. Kaikkialla on rutikuivaa. Toimimaton tietokone, välillä meinaa hermot mennä. Onneksi mies on taitava tietokoneen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään juuri katselin kotiin tullessani, miten tavattoman kaunista luonnossa alkaa olla. Niin hentoa viherrystä, jollaista on vain kevään tässä vaiheessa.

      Onneksi meilläkin mies hallitsee tietokoneet. Muuten olisin aivan pulassa.

      Poista
  15. Minä olen odotellut Vanilla Fraisen henkiin heräämistä. Saas nähä miten käy!

    Rakkaudesta puutarhaan on ihan ohjelma, pidän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilen oli taas niin ihana Alan sateisessa puutarhassa.

      Poista
  16. Sitä helposti unohaa,että jotkut kasvit ovat vain hitaampaa sorttia keväällä, kun toiset saattavat jo lopettaa kukintansa. Arvaapa vain, kuinka monta itkua olen tirauttanut kasvieni vuoksi syystä tai toisesta. Tällaista tämä on, puutarhurin elämää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, harva taitaa edes ymmärtää, millaisia tunneskaaloja puutarhassa touhuaminen synnyttää. Voisiko hienommin tunteitaan purkaa, kuin mitä puskien lomassa tulee tehtyä. Sinne jää surut ja onneksi ilot tulee mukaan sisälle.

      Poista
  17. Samaa mieltä, että puutarha haluaa jo vettä... Onneksi puutarhassa on enemmistönä ne selvinneet ja myöhään kasvuunlähtevät, ja niitä lopullisesti kadonneita on vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei oikeastaan ole tässä vaiheessa edes järkevää niin hirveästi murehtia, sillä vielä ollaan toukokuun alussa. Vuodet ovat hyvin erilaisia ja niin on kasvien käyttäytyminenkin. Odotellaan rauhassa.

      Poista
  18. Ruusuja en ole uskaltanut viekä tarkistaa lähemmin. Ne näyttävät niin pahasti elottomilta.
    Viime talvena satoi niin paljon, että meillä ainakin nurmikko muuttui sammaleeksi suurilta osin. Noita isoja puitakin on paljon. Sekin vaikuttaa, mutta en sure. Pidän sammaleesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, minäkin olen alkanut pitää sammalesta. Miksi väkisin yrittää ylläpitää nurmikkoa paikassa, jossa se ei viihdy. Hieno nurmikko on itse asiassa kallis ja isotöinen osa puutarhaa. Mieluummin käytän voimavarani johonkin muuhun puutarhatouhuun.

      Minusta tuntuu, että mahdollisilla sateillakin voi olla virkistävä ja eloa tuova vaikutus puutarhan kasveihin. Odotellaan ja annetaan myöhäisille herääjille mahdollisuus.

      Poista
  19. Talvi oli tosiaan monelle kasville liian rankka kokemus ja tuhoja löytyy. Minulla täällä kaupunkikodissa talvi vei kaikki pikkutalviot ja näky on tosi totaalisen surkea.
    Tuo terttuseljan vähemmän kaunis nimitys voi myös johtua siitä, että sitä on suositeltu kasvatettavan ulkohuusin edessä, siis näkösuojana. Näin ainakin kuusikymmenluvulla opaskirja kertoi siitä mitä puita suositellaan kotipihan puiksi. Silloin maalla pihapiirin nurkkauksessa lähes poikkeuksetta oli ulkokäymälä ja sen verhoksi suositeltiin juuri terttseljaa tai jotain peittävää tuuheaa pensasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkutalvion kärsimyksistä näyttääkin tulevan kertomuksia vähän joka puolelta. On se aivan ruskea meilläkin useimmissa paikoissa. Huomasin kuitenkin, että uutta kasvua on alkanut puskea, joten juuret ovat ilmeisesti elossa jossain mullan syövereissä.

      Nämä vanhat jutut ja tarinat ovat mielenkiintoisia ja kasveihin liittyviä näyttää olevan valtavasti. Monet aiemmin arvostetut puutarhakasvit ovatkin nykytiedon valossa muuttuneet haitallisiksi vieraslajeiksi. Välillä googletan jonkun kasvin ja eksyn erilaisille keskustelupalstoilla, jossa on ajoittain varsin hulvatonta juttua milloin mistäkin kasvista. Jännä nähdä myös, miten vähän loppujen lopuksi ihmisten totuutena jakama tieto pohjautuu mihinkään todelliseen ja tutkittuun tietoon.

      Poista
  20. Minä menetin useita kasveja talvelle, mutta yritän ajatella, että vaikka luonto välillä ottaakin, se myös antaa todella paljon. Ymmärrän kuitenkin, että ne kasvimeneteykset, joihin liittyy jokin tärkeä ihminen tai muisto, korventavat sydänalaa. Ihanaa, että kuolanpionisi selvisi ja on noin loistavassa kasvussa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joka kevät tuo oman jännityksensä, kun kiertää puutarhassa katsomassa, mikä on selvinnyt ja mikä ei. Viime talvi lienee ollut kasveille poikkeuksellisen rankka, joten enemmän taitaa olla kuitenkin niitä ilon hetkiä. Vähän aikaa sitä jaksaa jotain tiettyä kasvia murehtia, mutta harva niistä on totaalisen korvaamaton.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!