Aukkoja Bermudassa

Myosotis - Lemmikki

 

Olen ollut konkreettisesti poissa puutarhasta pari päivää. Torstai meni huvittelun merkeissä melkein ulkomailla eli Ahvenanmaan itäkärjessä. Perjantaina taasen vettä on tullut kiitettävän paljon. Johan tässä näppejä kutisee päästä jatkamaan pihahommia sopivasti kasteltuun puutarhaan.

Bermuda

Seuraava työmaa onkin sisäänkäynnin Bermuda. Tällä hetkellä se näyttää lähinnä kampaamattomalta hiuspehkolta. Scillojen ja muiden pikkusipulien lakoontuneet lehdet viherryttävät kolmion muotoisen alueen. Aluetta reunustavat kuunliljatkin ovat jo osin kymmensenttisiä piikkejä, osin avautuvia lehtiä. Jokunen tulppaanikin tuo iloisia väritäpliä alueelle.

Istutusalue Bermuda on saanut nimensä kolmiomaisen muotonsa vuoksi kuulusta Bermudan kolmiosta. 

Bermudan kolmio on Floridan eteläkärjen, Puerto Ricon ja Bermudan rajaama kolmion muotoinen alue, jolla väitetään tapahtuneen huomattavan paljon laivojen ja lentokoneiden katoamisia. Tunnetuin Bermudan kolmiossa tapahtunut katoaminen on viidestä Avenger-pommikoneesta koostuneen lentue 19:n häviäminen 5. joulukuuta 1945.
Bermudan kolmiossa on vaarallisia vesiä: alueen läpi kulkee voimakas Golfvirta, ja siellä esiintyy trooppisia hirmumyrskyjä. Alueella on sekä matalaa että syvää merta, ja alueen eteläosissa tapahtuu maanjäristyksiä.
Bermudan kolmion alueella ei kuitenkaan ole tapahtunut keskimääräistä enempää onnettomuuksia. Lähde: Wikipedia

Lähempää tarkasteltuna alueelta löytyy pari isoa aukkoa. Talvi vei ison joukon syysleimuja, tiikerililja 'Sweet Surrenderit' ja purppurapunalatvat. Varmaan muutakin, jota en ihan tähän hätään muista. Bermuda on vaikea paikka, koska siihen kolataan lumet sisäänkäynnistä. Osittain myös autopaikalta. Ei siis mitään puuvartista, eikä herkkänahkaisia erikoisuuksia. Syysleimut ovat pärjänneet hyvin. Niitä ei tästä kuollut sinä kuuluna tappotalvenakaan, jolloin monet menettivät perintöleimujaan. 

Tavallisesti Bermuda on pitkään keväällä pakkautuneen lumen ja jään vallassa. Tänä keväänä näin ei ollut, mikä ehkä oli shokki koleisiin olosuhteisiin tottuneille kasveilleni.

Astilbe - Jaloangervo

Luulin myös jaloangervojen kuolleen. Niitä on nyt alkanut nousta. Jokusen niistäkin olen saattanut menettää. Aika näyttää.

Koska tekemistä on ollut yllin kyllin ympäri puutarhaa, en ole ehtinyt keskittyä Bermudan tilanteeseen. Toki sen ratkaiseminen on ollut jatkuvasti takaraivossa. Joskus on hyväkin muhituttaa ongelmapaikkoja päiviä tai viikkojakin. Usein ryhdyn liian vikkelästi korjaustoimiin, jolloin niitä ei tule mietittyä kyllin perinpohjaisesti.

Parissa puutarhaliikkeessä kävin jo katsomassa, millaisia syysleimuja on tarjolla. Ei kovin monia, mutta tehtävähän on vasta alussa. Taimien hinnat ovat aika korkeita, minkä vuoksi en toistaiseksi ole tullut taimikassit kahisten kotiin. 

Metsäruusutyömaalta nousi joitakin siirtokelpoisia kasveja. Ne odottavat purkeissa uusia asuinsijoja. Myös muutamia siemenestä kasvattamiani ehdokkaita olisi tarjolla. Taidankin aloittaa Bermudan aukkopaikkojen täyttämisen juuri näillä kasveilla. Tarkastelen tilannetta työmaan etenemisen myötä ja mietin sitten, onko syytä lähteä kasvikauppaan.

Papaver orientale- Idänunikko

Idänunikoihin ilmestyi palluranuput ihan ykskaks yllättäen. Unikot ovat lisääntyneet Syreenipenkissä valtavasti. Joukossa voi olla myös vaaleanpunaista 'Pricess Victoria Louisea' ja valkoista 'Royal Weddingiä'. Niiden siemeniä olen ripotellut penkkiin.

Pikkuisen hirvittää unikoiden kukkimisen jälkeinen aika, jolloin lehdet kuivuvat keltaisenruskeiksi. En kiehdo ajatus tuijottaa puoli kesää kellastunutta kasvustoa. Näin tuskin käy, sillä pionit nousevat vauhdilla unikoiden keskeltä. Samoin jalopähkämöä ja muutakin nostaa päätään, kunhan kerkiävät. 

Prunus padus - Tuomi

Tuomet karistavat jo terälehtiään. Kohta talon päädyssä kasvavat rhodot ovat kuin lumisateen valkaisemia.

Syringa vulgaris Andenken an 'Ludwig Späth' - Jalosyreeni

Yksi kun lopettaa, seuraava on jo valmiina astumassa esiin. Syreeneissä nuput ovat jo näkyvissä. Myös jalosyreeni 'Ludwig Späthissä'.

Saxifraga × arendsi -Patjarikko

 

Kaikkialla kasvaa ja kukkii sellaisella vauhdilla, että nippanappa perässä pysyy. Puhumattakaan, että kaikesta ehtisi raportoida. Tämä on tuttua kaikille puutarhaihmisille. 

Nautitaan. Hyvää viikonloppua kaikille!

Taimien tunnistus -haaste

Tulipa Sun Lover

 

Puutarhaeloa -blogin Riitta haastoi valokuvaamaan pieniä taimenalkuja ja nimeämään kuvat. Taimet voivat olla joko jo istutettuina puutarhaan tai tulossa olevia pikkutaimia kylvöastioissa. Ne voivat olla joko perennojen tai kesäkukkien taimia.

Tarkoitukseni oli toteuttaa haaste jo aiemmin, mutta arkinen elämä ja kasaantuvat puutarhatyöt ovat pitäneet minut poissa tietokoneen ääreltä. Myös kuvauskierrokset ovat jääneet luvattoman vähäisiksi, kun ei vaan ehdi. 

Helteiset aurinkopäivät ovat laittaneet kasveihin vauhtia. Osa näistä kuvista on jo selvästi vanhentuneita, sillä monet kasvavat korkeutta ja leveyttä näillä lämmöillä nopeasti. Toisaalta äärimmäinen kuivuus hidastaa jonkin verran kasvua.

Geranium pratense 'Splish-Splash' - Kyläkurjenpolvi

Autotallipäädyn käytävän varrella kasvaa sinivalkokukkaista kyläkurjenpolvea. En äkkipäätä löytänyt varmaa tietoa, mutta muistikuvani mukaan olen saanut kasvin OmaPiha-lehden tilaajalahjana (ehkä v. 2014). Aluksi istutin kasvin alapihan Ovaalipenkkiin. 

Moni kasvi harrastaa pihallani kiertämistä. Näin kävi kyläkurjenpolvellekin. Jaoin sitä pikkupuutarhaan ja tuonne käytävän reunaan ihan vain kokeillakseni, kasvaisiko se ongelmalliseksi kokemassani paikassa. Kasvaahan se, vaikka paikka on varjoisa ja talvisena lumenvarastointipaikkana vähän ankea.

Ihmettelen joka kevät, miten sinnikkäästi kyläkurjenpolvi nousee lumikolalla runnellusta maasta. Käytävältä loskan mukana kasvin ympärille levinneen kivituhkan keskeltä. Vastasyntyneenä se näyttää hiukan nokkoselta. Nopeasti vilkaistuna sitä saattaa pienenä luulla jopa vuohenputkeksi. Tästä kuvasta kestää vielä tovi kyläkurjenpolven kukkimiseen. Kukka on hauskasti kokonaan valkoinen tai terälehdissä on sinisiä viiruja.

Astilbe arendsii 'Brautschleier' - Jaloangervo

Tämän punertavan pikkuisen karvakaverin moni varmaan tunnistaa jaloangervoksi. Ensin mullasta nousee yksi, pian toinen ja kohta niitä on kokonainen joukkue. Pituuden lisääntymisen myötä pikkuisen latvus jakaantuu lehdiksi ja varren karvaisuus häviää. Muutaman sentin kokoisena varret punertavat. Mitä tummemman punaiset lehdet, sitä purppuraisempi kukka. Tämä yksilö on mielestäni valkoinen Brautschleier.

Jaloangervot ovat kauniita ja minusta myös helppoja. Enpä ole tavannut niissä tauteja tai tuholaisia. Jaloangervot menestyvät parhaiten puolivarjossa, mutta myös aurinkoisella paikalla. Meillä monet jaloangervot kasvavat aurinkoisessa paikassa, jossa viime vuosina on ollut yhä kuivempaa. Niinpä jaloangervot eivät kasva kovin reheviksi.

Rodgersia podophylla - Liuskavaleangervo

Tunnistatko tämän ruskean mörököllin? Vasta mullasta nousseena sitä ei helposti edes havaitse, koska ruskeana se maastoutuu tehokkaasti multaan. Tämä pieni otus on liuskavaleangervo, joka venyy nopeasti korkeaksi ja isolehtiseksi kasviksi. Keväällä herätessään pikkuinen on ruskea, mutta isona väri vaihtelee valosta riippuen vihreästä punaruskeaan.

Ostin yhden ainokaisen taimen ja istutin sen tontin puistoreunassa kasvavien tuijien ja rhodojen väliin. Ehkä jopa liian lähelle rhodoja, mutta hyvin nuo ovat yhdessä eläneet. Liuskavaleangervoni on viihtynyt niin hyvin, että se on lisääntynyt alueellaan aika kivasti. Vuosi sitten kaivoin muutaman taimen, jotka istutin Makkaripenkkiin. Liuskavaleangervo kukkii kermanvalkoisena. Omani eivät ole kukkineet vielä kertaakaan. 

Actaea sipl. 'White pearl' - Syyskimikki

Syyskimikin kanssa minulla ei ole ollut suurtakaan menestystä. Jos kukintaa ajatellaan. Tämä valkokukkainen syyskimikki tekee joinakin syksyinä kukkavanan, joka ei yleensä kuitenkaan ehdi avautua. Olen joskus miettinyt kasvin siirtämistä, joka ei ole kuitenkaan toteutunut. Tuossa se viihtyy ja nousee uskollisesti kevät toisensa perään. Olkoon kukkimatta, jollei kerran halua.

Clematis mantsurica - Mantsuriankärhö

Toisten kauniita ja hyvävointisia kasvikuvia katsellessa tulee mieleen, onko muilla lainkaan epäonnea kasvien kanssa? Välillä tuntuu, että joidenkin kasvien kanssa elo on silkkaa taistelua ja toistuvia istutusyrityksiä. 

Mantsuriankärhö on meidän pihalla hyvä esimerkki muutaman vuoden omituisesta taistelutoveruudesta. Tai huikentelevaisesta päättämättömyydestäni, kun aina innostun hankkimaan jonkun kasvin tietämättä ollenkaan, mihin sen istuttaisin. Sitten harhailen pitkin tonttia tainipurkki ja lapio kädessäni etsimässä sopivaa paikkaa. 

Mantsuriankärhö on asunut jo kolmessa paikassa. Jokaisessa paikassa se on keväisin noussut ja kasvanut vähän, mutta missään siitä ei ole tullut kunnon kärhöä. Syksyllä siirsin sen neljännen kerran sillä ajatuksella, että tuli mitä tuli. Toivottavasti hyvä maanpeitekasvi Kurgaaniin, mutta varauduin myös menetykseen. Niin vain nousi tänäkin keväänä pikkusydänten ympäröimänä. Moisesta sinnikkyydestä tämä kärhö pitäisi palkita. Pian meillä on jo niin mielenkiintoinen yhteinen taival, ettei kohta osata edes erota.

Mantsuriankärhön pitäisi olla talvenkestävä, eikä se ole kovin vaativainen kasvualustan suhteen.

Corylus maxima purpurea - Veripähkinäpensas

Haastan seuraavat blogit:

Kivipellon Saila
Navettapiian puuhamaa

Haasteen säännöt:

Haasta seuraavat blogit esittelemään omia alkuun lähteneitä taimiaan. Saa osallistua vaikkei olisi saanut haastetta ja saa osallistua useaan kertaan, sillä kasvit lähtevät kasvuun pitkällä aikavälillä. Saa vertailla kuvin ja sanoin, ja saa myös kysellä jos itse ei tunnista taimiaan. 

Jos ja kun osallistut haasteeseen, käy jättämässä postauksesi linkki tämän haasteen kommentteihin. Kerään haasteeseen osallistuneet postaukset listaksi, jossa ne ovat myöhemminkin kootusti tarjolla. 

Angervoista jaloin

Matalakasvuinen, punainen jaloangervo

Navettapiika postasi elokuussa jaloangervoista niitä kehuen ja täysin ansaitusti. Jaloangervot ovat helppoja ja kestäviä, kuten Navettapiika mainitsikin. Minullakin on jaloangervoja useampaa sorttia, vaan en edes ole laittanut lajikenimiä talteen. Miksiköhän?

Ainoastaan sisäänkäynnin sivulla on isompi kasvusto valkoista jaloangervoa. Ne on istutettu sinne jo 20 vuotta sitten ja ovat saaneet olla paikallaan jakamatta ja sen kummempia niiden eloon ja oloon puuttumatta.

Muualle olen istuttanut jaloangervoja lähinnä yhden tai kaksi kerrallaan. Jaloangervot runsastuvat sen verran hitaasti, että näyttävän istutuksen saadakseen kannattaa kerralla laittaa useampi kappale.

Sinänsä on outoa, etten ole innostunut enemmänkin jaloangervoja istuttamaan, koska kuitenkin pidän kovasti niiden kukista. Sisäänkäyntiä vastapäätä muutama vuosi sitten istuttamani lilanpunaiset jaloangervot keräävät lähes yhtä paljon pörriäisiä, kuin niiden takana korkeiksi kasvavat purppurapunalatvat. 

Jo nuppuisiakin jaloangervoja kaikenmaailman lentäväiset kävivät halailemassa ja huojuttelemassa. Suosio vain kiivastui nuppujen avauduttua.

Lupaan parantaa jaloangervojen kohtelua. Mielessä muhii vähintään yksi kohde, jota voisin kohentaa nimenomaan jaloangervoita käyttämällä. Kiitos siitä ideanpoikasesta kuuluu kyllä Navettapiialle ja hänen oivalliselle jaloangervopostaukselleen.

Ei huolta

Jaloangervo - ihan vauva vielä

Ystävät, puutarha vetää nyt niin tehokkaasti puoleensa, että postaukset ja kommentit jäävät väkisinkin vähemmälle. Parissakin blogissa on jo esiintynyt anteeksipyyntöjä blogielämän unohtumisesta. Puutarhahommat menevät ihan ehdottomasti ykköseksi heti, kun vähänkin sää sallii ja aikaa liikenee. Ei siis huolta, eikä anteeksipyyntöjä. Kyllä taas kylmien ilmojen koittaessa ja viimeistään talven kolkutellessa ovelle aikaa blogien päivittämiseen ja lukemiseen riittää.

Tuomi 5.5.

Luvassa on ilmeisesti vähän viileämpi viikko, joten kenties ehtii tehdä edellisten päivien rästihommat. Ja jollei taivaalta ihan sentään jääkalikoita sada, paras vain laittaa enemmän vaatetta ja tehdä niitä pihahommia, joita vain voi ja kykenee.

Kevät etenee omaan tahtiinsa. Iloa, eloa ja positiivista mieltä viikkoonne, oli sää millainen tahansa. Mitäpä sitä murehtia asioita, joille kukaan ei mitään voi.
 

Viikonloppu aluillaan

Clematis Ville de Lyon

Sinnikäs kaveri tuo kärhö Ville de Lyon. Kesti urheasti kaksi pakkasyötä ja jatkaa edelleen  nuppujensa avaamista, kuin mitään syksyä ei puutarhassa olisikaan. Miten kauniita voivatkaan olla kärhön nuput. Näitä jaksan ihastella kerta toisensa jälkeen.

Iloinen olen myös ollut jaloangervon lehtien väristä tänä syksynä. Tämä kuva on otettu paria päivää ennen pakkasöitä. Auringonpaisteessa lehdet näyttivät suorastaan loistavan valoa.

Kahden edellisen yön pakkanen vei kultaisen loisteen jaloangervoista ja tämän päivän pilvisessä harmaudessa ne ovat pikemminkin kuparinhohteisia. Seuraavaksi lehdet karisevat kokonaan pois, mutta se olkoon sitten jonkun toisen päivän juttu.

Komeamaksaruohot kukkivat punaisina pakkasöistä ja navakasta tuulentuiverruksesta huolimatta. Minulla on näitä monessa eri paikassa. Ainoastaan Päivänliljapenkissä komeamaksaruohot eivät tänäkään syksynä ole kunnolla avautuneet. Niinpä kävin hetki sitten leikkaamassa muutaman oksan maljakkoon. Josko sisällä aukeaisivat.

Mukavaa viikonloppua kaikille!
 

Hortensioiden aika alkaa

Syyshortensia - Hydrangea paniculata 'Vim´s Red'

Syyshortensiani kärsivät viime talvesta ja jouduin leikkaamaan niitä rankalla kädellä. Kuolleita oksia näytti olevan enemmän, kuin eläviä. Vanille Fraisen istutin 2013 ja Vim's Redin 2014. Vanillen leikkasin miltei tapille, josta se ei ole ollut moksiskaan, vaan uusi kasvusto on jo liki entisen mittaista. Nuppuja ei ole näkyvissä laisinkaan, joten kukinnan ehkä menetin.

Vim's Red

Vim's Redkään tuskin viime vuotiseen kukintaan yltää, mutta kiitettävästi se kukintoja on jaksanut kehittää. Hetki sitten kävin alapihalla ja Vim's Redin kukinnoilla pörräsi niin paljon kaikenlaisia ötököitä, että vaaleat kukat näyttivät suorastaan tummanpuhuvilta.

Vim's Redin kukinto on tässä vaiheessa valkoinen, mutta vähitellen se alkaa punastumaan ja siitä tulee tummempi, kuin Vanille Fraisesta. Ihastuttava kerrassaan.

Syyshortensioiden kupeeseen olen istuttanut saamiani ruukkuhortensioita. Yksi niistä kukkikin viime kesänä, mutta nyt nuppuja ei ole ainakaan vielä näkyvissä. Yllä oleva kuva on heinäkuun alusta, jonka jälkeen tämäkin yksilö on pörhistynyt melkoisesti. Toki ne kukat olisivat ihan kivoja ja kauniita, mutta tykkään kovasti näistä lehtikasveinakin. Pysyvät tanakasti pystyssä ja lehdetkin ovat terveitä ja ehjiä. Muualla puutarhassa tänä kesänä runsaina mellastavat etanat eivät ole näihin ainakaan vielä mieltyneet.

Jaloangervo - Astilbe Arendsii

Tämä kesä on selvästi jaloangervojen loiston aikaa. Töyhtöangervot kukkivat aivan upeasti ja nyt jaloangervot jatkavat samalla tyylillä. Ylipäätään jaloangervo on hyvin helppo ja huoleton kasvi. Navettapiian puuhamaa -blogissa oli aivan ihastuttavaa pinkkiä jaloangervoa, jonka väri korostui upeana vihreitä tuijia vasten. Se näky siivitti uusia suunnitelmia, jotka nivovat yhteen pitkään päässäni hajallaan olleet ajatukset. Hienoa, miten jonkun postaus sysää liikkeelle konkreettisiin toimiin johtavan tapahtumaketjun. No, toki se toteutus vielä uupuu, mutta hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty.

Kunnan maalla horsmat ovat kukkineet ja vuorossa on ihastuttava hattarapilvi. Horsma on kyllä varsin koristeellinen kasvi. Keväällä maasta ponnistaessaan se on kuin parhainta parsaa, sitten pinkit kukat, jota seuraa nuo valkoiset pumpulinkevyet pilvet. Ja lopuksi pitkälle talveen jo kaatumaan valmiiden varsien latvusten kiehkurat.
 

Iloa, hämmennystä ja varmaan vähän suruakin

Nyt kasvaa ja kukkii niin vauhdikkaasti, ettei millään perässä ehdi. Ei ainakaan kameran kanssa. Tänään on vielä ollut todella lämmin päivä, mutta huomiseksi on luvattu viilenevää. Ja viikonlopulle sadetta. Ihmisen näkökulmasta jatkuva auringonpaiste on tosi mukavaa, mutta puutarha kaipaisi jo sateen tuomaa virkistystä.

Koiranhammas - Erythronium

Jatkuvasti puutarhasta löytyy uusia ilonaiheita, mutta myös talven viemiä. Vaikka kuinka sormella multaa rapsuttaisi, ei paikoin eloa löydy. Ehdin jo tosissani pelätä menettäneeni syyshortensia Vanille Fraisen, mutta kyllä siitä tuoreita silmuja tänään löytyi. Tiedän syyshortensioiden olevan hitaanlaisia, mutta silti olin huolissani. 

Teresanruusu - Rosa Therese Bugnet

Pensasruusujen talvi lienee ollut rankka. Viime vuonna istutetut Teresanruusu, Omenaruusu, Rosa Hurdal, Rosa Duchesse de Montebello ja Viljaminkeltaruusu ovat selvinneet hyvin. Sen sijaan vanhemmista Sammalruusussa, Ilossa tai Kirjoapteekkarinruusussa ei pahemmin silmuja näy. Ritausmassa on maanrajassa joitakin silmuja, mutta korkemmissa oksissa ei näy mitään eloa. Osan ruusuista siirsin aika loppukesästä uuteen paikkaan ja varauduin siihen, etteivät ne ehkä ehtisi kunnolla juurtua. 

Nettikeskustelujen perusteella en ole yksin menetysteni kanssa, sillä monessa puutarhassa talvi on vienyt sellaisiakin kasveja, jotka perinteisesti ovat hyvin kestäviä. Ruusuista puhumattakaan. Toisaalta ruusujen suhteen kannattaa olla kärsivällinen, sillä ne saattavat olla hitaita näin alkuun.

Kuolanpioni - Paeonia anomala

Jos on menetyksiä jossakin, niin myös ilonaiheita toisaalla. Kivipellon Sailalta viime kesänä saatu Kuolanpioni on yllättäen päättänyt ryhtyä asumaan minun pihassani. Istutin sen blogitapaamisen jälkeen toisaalle pihaani, mutta loppukesästä totesin paikan olevan pionin tulevaisuuden kannalta huono. Niinpä siirsin sen uuteen Pikkupuutarhan Kivipenkkiin, jossa sillä olisi tilaa ja valoa. Ei se kunnolla ehtinyt juurtua ensimmäiseen paikkaan ja näytti, että vielä vähemmän tähän uudempaan penkkiin. 

Olin jo asennoitunut niin, että kuolanpionikaupoille tässä on vielä lähdettävä. Pari viikkoa sitten pionin paikalle nousi rypäs pikkukäenrieskaa ja ajattelin, että ainakin sain Sailalta jotain kaunista muistoksi. Yllätys oli melkoinen, kun muutama päivä sitten huomasin käenrieskojen keskeltä nousevan muutakin ja Kuolanpionihan se siellä. 

Vähän pöljähän minä näiden kasvieni kanssa olen, sillä minua alkoi ihan itkettää pionin löytyminen. On se vaan ihan eri juttu saada kasvi, joka on kasvanut toisen ihmisen hoitamana hänen puutarhassaan ja sieltä tämä ihminen on sen sitten kaivanut jakaakseen kasvin tuottamaan iloa toisille. Kivipellon Sailalla tulee aina olemaan paikka niin puutarhassani kuin sydämessänikin. Kiitos Saila!

Löysin metsänreunasta kaksi pensasta tai pikkupuuta, joita en ole aiemmin huomannut. Terttuselja näkyy olevan. Netin mukaan se luokitellaan haitalliseksi vieraslajiksi ja monet suorastaan vihaavat terttuseljaa. Minun puolestani saa ainakin toistaiseksi kasvaa, jollei se mitenkään holtittomasti päätä ryhtyä tilaa valtaamaan. 

Suurempi ongelma meidän nurkilla alkaa olla vaahterasta, jonka pieniä taimia olen viimeisen kuukauden aikana nyppinyt jo satamäärin ja lisää löytyy ihan jokainen päivä. Jollei vaahteraa nypi kukkapenkistä pikkuriikkisenä taimena, sitä saakin vähän isompana kiskoa oikein voimalla. Muutama päivä sitten oli vain hentoja sirkkalehtisiä taimia, nyt taimissa on jo kolmas lehtipari tulossa. Hurjaa kasvua kerrassaan. Vaahtera on ihan kaunis puu, mutta tällä menolla meidän tontilla ei muuta kasvakaan. Viisi-kuusi kookasta vaahteraa ja toinen mokoma naapurimetsikössä. Eiköhän se riitä.

Kuunliljoilla ei ole mitään kiirettä. Varjoisammalla puolella taloa näkyy paikoitellen muutaman sentin mittaisia vihreitä kääröjä. Paikoissa, joissa ei oikein vielä kuunliljaa ole näkyvissä, kannattaa sivellä mullan pintaa kämmenellä. Silloin aistii esiin tunkevat lehtien kärjet kädessään.

Samoin jaloangervot ovat hitaansorttisia. Auringonpaisteessa jaloangervoistutukset saavat kukkapenkin näyttämään ruskealta, mutta läheltä katsoessa siellä onkin lukemattomia pikkuruisia käsivarsia valmiina avaamaan kämmenensä.

En juurikaan tunnista eri sammaleita nimeltä. Tällainen kaveri kasvaa metsänreunassa tai pikemminkin nämä pienet vihreät pallukat varsiensa päässä lienevät sammalen kukintoja. Alapihalla näin keväällä näyttää olevan enemmän sammalta kuin nurmikkoa. Kyllä sieltä nurmeakin kesän myötä ilmestyy, mutta isot alueet ovat meillä täysin sammaloituneet. 

Joskus olen kaapinut joiltakin osin kaiken sammaleen pois, tuonut tilalle uutta multaa ja kylvänyt nurmisiementä. Hetkessä tilanne on taas entisellään. Ympäristön puut ovat vuosien myötä kasvaneet ja luovat alapihalle runsaasti sammalta suosivaa varjoa. Antaa olla minun puolestani. Tavoitteenihan on joka tapauksessa vähentää nurmialueen osuutta ja lisätä istutuksia. 

Eräs tuttu kävi muutama viikko sitten visiitillä puutarhassani ja totesi, että japanilaiset tekevät paljon työtä saadakseen sammalta puutarhaansa. Mitäpä sitä sitten turhaan tutkainta vastaan potkimaan. Ollaan vaan onnellisia sammaleesta.

Ukkokulta sai vihdoin tietokoneeni yhteistyökykyiseksi. Kyllä se onkin viime päivinä temppuillut, josta syystä työhuoneen katossa on kohta musta läiskä pääni päällä. Kiukkuinen höyry nousee kohti yläilmoja, kun en pääse tekemään töitäni koneella. 

Mutta nyt, rakkaat puutarhahörhöt, täytyy lähteä katsomaan, mitä uutta Alan saa aikaan brittiläisissä puutarhoissa.
 

Alkuja siellä ja täällä

Kuluvan vuoden ruohonleikkuukausi on nyt sitten avattu. Omenapuiden alla on enemmän sammalta kuin nurmikkoa, joten sinne en mennyt edes lähelle. Ja joitakin ihania valkovuokkoesiintymiä oli ihan pakko kiertää. Kuka nyt tuollaisia upeita mättäitä raaskisi mennä tuhoamaan.

Tähkäesikko - Primula vialii

Lauantaina kävin Plantsussa hakemassa äitienpäiväkukat äidille ja anopille ja tietenkin sieltä lähti mukaan pari esikkoa omaan pihaan. Katsokaa tuossa yläkuvassa olevaa Tähkäesikon kukkaa. Aivan mielettömän suuri ja erikoisen mallinen. Kuin jokin eskimojätski tai mikä lie. Alla kuva samassa pehkossa olleesta tavallisesta kukinnosta.

Tai ehkä tämä kukka on hieman normaalia pienempi. Olihan tuo taimikin varsin muhkea ja hetken jo mietin, jakaisinko sen kahtia ennen istutusta. En sitten kuitenkaan jakanut. Jossain puutarhaohjelmassa kerran ohjeistettiin, että isot ostotaimet voi jakaa ennen istutusta ja näin saa helposti useamman taimen samaan hintaan.

Kuunlilja - Hosta

Pihakierroksella piti käydä myös tarkastamassa, mitä mullasta missäkin nousee. Kuunliljat ovat jo paikoin kasvunsa alussa. Varjoisimmilla alueilla tosin hyvin maltillisesti.

Jaloangervo - Astilbe

Samoin jaloangervot ovat hissukseen kerimässä itseään avoimiksi ja joissain lehdissä näkyi jo aavistus vihreästä.

Syysleimu - Phlox paniculata

Syysleimuissakin on reipasta kasvua.

Keltavuokko - Anemone ranunculoides

Keltavuokkokin on selvinnyt talvesta useamman kukan voimin ja nyt vain toive, että se jonain päivänä kasvaisi isoina mättäinä pihassani.

Hämyvuokko - Anemone nemorosa Robinsoniana

Myös hämyvuokko on selvinnyt talvesta ja alkaa vihdoin kukkimaan. Vieressä keltainen mukulaleinikki. Hämyvuokkoja jouduin sihtailemaan kameralla melko kaukaa ja silloin tuli mieleen, että pitäisikö istutustilanteessa ottaa huomioon myös mahdolliset kuvaussessiot. Joko merkata paikat, joihin on turvallista astua survaisematta saappaallaan jotain tärkeää kasvia tai sitten ripotella sopivia astinkiviä kukkapenkkeihin. No, tämä oli ehkä puolittain vitsi, mutta välillä kyllä saa kykkiä kieli keskellä suuta kukkiensa joukossa, ettei niitä kuvatessaan tallo kaikkea muuta ympärillä kasvavaa.

Mukulabegonia - Begonia Tuberhybrida

Takkahuoneen ikkunalla marketista ostetut mukulabegoniat ja Karjalanneidot ovat karistaneet mullat niskastaan ja kasvavat hurjaa vauhtia. Nuppujakin on jo näkyvissä. Näiden begonioiden pitäisi olla amppelityyppisiä, joten aikanaan laitan ne sisäänkäyntiterassille roikkumaan. Se on varjoinen paikka, mutta riippabegoniat ovat siellä viihtyneet aina hyvin. Viime vuonna kylän omalla taimitarhalla ei ollut laisinkaan riippabegonioita, enkä niitä muualtakaan löytänyt. Tämä on ensimmäinen kerta, kun kokeilen kasvattaa niitä itse.

Pihalla pyöriessä löysin taas useita kotiloita. Laiska ihminen keksii elämäänsä helpotusta mistä vain ja hain tyhjäksi jääneen d-vitamiinipurkin, jonne sujautin löytämiäni kotiloita matkan varrelta ja purkki takaisin taskuun. Kun sitten reitti osui etikkaliemipurkin lähistölle, kävin tyhjentämässä kotilot taskupurkistani. Hetken kyllä kävi mielessäni, että jospa purkin kansi jää auki ja kotilot ryömivät taskuuni. Ja sitten työnnän paljaan käteni kotiloiden joukkoon. Iiiihhhh. En minä nyt kovin säikky ihminen ole, mutta ajatus taskussa ja sormissa vyöryvästä kotiloarmeijasta ei tunnu oikein mukavalta. 

Aamupäivän taivas oli pilvessä, mutta iltapäivän aikana taivas on seljinnyt ja aurinko alkanut paistaa. Seuraaville päiville on luvassa sadetta ja loppuviikoksi koleaakin, joten hissukseen kevät etenee. Viime yönä maan tasolla oli ollut pientä pakkastakin.

Kasvimaan vartija

Juuso teki oman tarkastuskierroksensa ja jäi miettimään syntyjä syviä kasvimaalaatikon viereen. Ehkä sitä kiinnostaa, kun metsikön takana tehdään tasakattotaloon uutta aumakattoa.