sunnuntai 26. heinäkuuta 2020

Liljakukoilta säästyneitä

Lilium 'Sweet Surrender'

Monen vaisun liljakukkovuoden jälkeen tänä kesänä punaisia pikkupaholaisia on saanut listiä ahkerasti. Ihan viime päivinäkin olen nähnyt yksittäisiä kukkoja keikkumassa liljojen lehdillä. Kiersin pyyhkimässä limaisia  toukkakeskittymiä liljojen lehtien alapinnoilta, mutta takuuvarmasti osa jäi. On siis tulevinakin kesinä odotettavissa liljakukkojen metsästystä.

Lilium 'Elodie'

Kovin suuria tuhoja liljakukot eivät ole ehtineet vielä tehdä. Enemmän haittaa on ollut kaatosateista ja kotiloista, jotka tykkäävät kasvien tyvessä vallitsevasta kosteudesta. Ferramolia en ole nyt kylvänyt, vaikka se olisi viisasta. Sen sijaan pihatöitä tehdessäni kuskaan mukanani pesuainepurkkia, johon olen lorauttanut pari desiä etikkaa. Purkkiin on näppärää sujauttaa vastaan tulleet kotilot ja laittaa sitten täyttynyt purnukka sekajätteeseen. Näin ei tule kiusausta nakata kotiloita kauemmas, josta ne kuitenkin kömpivät takaisin napostelemaan kasvejani ja tuottamaan satoja uusia kotiloita.

Lilium 'Disco'

Vuosien mittaan olen istuttanut paljonkin erilaisia liljoja. Osa on kadonnut, osa jatkaa eloaan ja jotkut ovat jopa vahvistaneet ja laajentaneet kasvustoaan. Mielestäni olen hankkinut hyvinkin toisistaan poikkeavia liljoja ja kuitenkin vaaleanpunaisen sävyt ovat parhaiten edustettuina. Olenko siis tiedostamatta hankkinut enemmän pinkkisävyisiä liljoja, vai onko vaaleanpunaisen sävyiset liljat erityisen kestäviä? Mix-pussukoita en enää osta, koska niiden sisältö on useimmiten kaikkea muuta kuin kuvien mukaista. 

Lilium 'Rosella's Dream'

Kasvuolosuhteet ovat tänä kesänä olleet suotuista. Sitä ei tarvitse kasveilta kysyä, vaan sen näkee pihalle mennessä. Kaikkialla on todella rehevää ja runsasta. Enpä muista liljojen olleen näin korkeita aiemmin. Kasvavat ja kasvavat, kunnes tulee aika availla nuppuja. Onneksi liljat pysyvät kohtuullisen hyvin pystyssä tuulista ja sateista huolimatta.


Kasvien rehevyys ja korkeus tarkoittaa myös sitä, että useimmilla istutusalueilla on aikamoista tungosta. Vähänkin matalammat ja hitaammin kasvavat kasvit jäävät muiden jalkoihin. Kaatosateiden jälkeen täytyy käydä nostamassa muiden päällä rötköttäviä varsia ja asettaa tukia, jotta ilma edes vähän kiertäisi alaosissakin.

Kuka lieneekään?

Sateiden, noidannuolen ja monen muun asian vuoksi en ole ehtinyt puutarhaan niin usein kuin olisin halunnut. Pikaisia kierroksia olen tehnyt katsastaen samalla mahdollisia työkohteita. Hämmästyttävää, miten nopeasti kasvit valtaavat tilaa ja yleisnäkymä muuttuu hiukan rähjäiseksi. Tiedän, ettei siistiin ilmeeseen tarvita paljon aikaa eikä isoa panostusta. Pelkästään nurmikon leikkaamisella saa jo selkeän parannuksen. Hyvä puoli tässä istutettujen kasvien tungoksessa on se, ettei niiden väleihin paljon rikkaruohoja mahdu. No, löytyy niitäkin, mutta enemmän tietyistä paikoista. Ei tasaisen runsaasti joka nurkasta.

Asiatic Mix -pussista nimetön valkoinen

Monta kertaa olen jo maininnut, kuinka suunnitelmissani on useita siirtoprojekteja. Varpaat ja sormet väpättävät innosta päästä töihin, jotka nyt olosuhteiden vuoksi siirtyvät kerta toisensa jälkeen eteenpäin. Se ei ole pelkästään negatiivinen asia, sillä onpahan tullut mietittyä jokainen siirto tarkkaakin tarkemmin. Kömmähdyksiä saattaa silti tulla, mutta kerrankin vältyn itselleni tyypilliseltä hosumiselta.

Lilium 'Mapira'

Kipeän selän vuoksi ei ole järkevää vielä tehdä raskaita hommia. Siitä huolimatta en voinut vastustaa kiusausta ja niinpä lauantaiaamun sateen tauottua hain lapion päästäkseni edes pikkuisen työnteon makuun. Kaivoin Allaspenkistä ylös syyskimikin, joka oli vaarassa jäädä verikurjenpolven, siperiankurjenmiekkojen ja korkeaksi venähtäneiden tiikerinliljojen alle. 20 sentin siirto lähemmäs penkin reunaa takaa syyskimikille enemmän valoa ja muutenkin ilmavamman paikan. Samalla tuli muutenkin siistittyä Allaspenkkiä, leikattua myskimalvasta kuihtuneita kukkia ja tuettua nuokkuluppioita.

Black&White Mix -pussista ilmeisesti se Black

Haravoin olopihan hiekkakäytävältä tuulen ja sateen lennättämiä roskia. Kastelin ruukkukukkia ja nojasin terassin kaiteeseen ihmettelemään mustien pilvien vyöryä yli taivaan. Pikkuisen sadekuuron yksi isompi tumma pilvi heitti kylämme ylle, mutta lopulta sininen taivas sai voiton ja aurinko paistoi loppupäivän lämpimänä.

Lilium 'Peach Dwarf'

Viikolla katselin keittiön ikkunasta Bermudankolmiossa kasvavia matalia, persikanvärisiä liljoja. Monta kertaa suunnittelin meneväni ne kuvaamaan, mutta ajatus yläviistosta otetuista kuvista ei innostanut. Kumartuminen tai kyykkyyn meneminen ei ole houkutellut, kun ei tiedä, pääseekö ilman apua ylös. Pelkäsin, etten ehtisi saada liljoista kuvaa ennen niiden kuihtumista. Sinänsä hölmöä, sillä samaisista liljoista löytyy kuva jo monelta kesältä. Mikähän idea on kuvata samat puskat, pensaat ja kukat joka ikinen kesä? Miksi se edelliskesäinen tai sitäkin vanhempi ei kelpaa? Ei tietenkään kelpaa. Jokaisessa kasvissa on olemuksessaan juuri tämä kesä, juuri tämä kasvukausi. Kaikkine erilaisuuksineen ja samanlaisuuksineen.

Lilium 'Peach Dwarf'

Peach Dwarfista olen tykännyt alusta lähtien. Se on muutaman vuoden takainen OmaPiha-lehden lukijalahja. Se on matala ja sen persikkainen sävy vähän vaihtelee vaaleammasta tummempaan. Ylemmässä kuvassa liljat ovat vaaleampia kuin tässä alemmassa kuvassa. Kasvavat kuitenkin kaikki rinnakkain lähellä sisäänkäynnin marjakuusta, keskellä kukintansa jo lopettaneen tuoksukurjenpolven vihreitä lehtiä.

Lilium 'Sweet Surrender'

Päivän postauksen voi hyvin lopettaa mieluisimpaan liljaan eli tiikerinlilja Sweet Surrenderiin. Sen ensimmäiset kukat aukeavat aina alimpana, joten hyvän kuvan saadakseen pitäisi nöyränä polvistua. Myöhemmin kaikkien nuppujen avauduttua voi tätä kaunotarta kuvata jo omakin selkä suorana. Toivottavasti Sweet Surrender on yhtä iloinen tästä jälleennäkemisestä kuin minä olen joka vuoksi. Pidän hänestä hyvää huolta, joten emmeköhän tuota iloa toinen toisillemme.

Kesäntuoksuista sunnuntaita ja heinäkuun viimeisen viikon alkua kaikille!


28 kommenttia:

  1. Onpa hieno tuo tumma lilja! Minulla pari liljaa, mutta ei onneksi noita kukkoja. Harkintaa olisi hyvä käyttää siirtohommissa! Itse olen melko nopea liikkeissäni ja saanut todeta, että välillä liiankin nopea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuosia sitten oli edellinen liljakukkojen hyökkäys. Sen jälkeen niitä on näkynyt yksittäisiä silloin tällöin. Nyt niitä kukkoja pitkästä aikaa on ollut runsaasti. Ehkä tuholaisillakin on omat syklinsä, jolloin niitä esiintyy enemmän ja sitten taas vähemmän.
      Harkinta ja suunnittelu kyllä kannattaa, eikä meikäläisen alituinen hosuminen.

      Poista
  2. Hieno valikoima on siulla liljoista! Kauniita. Meillä ei oo liljakukkoja vielä näkyny, toivottavasti ei tulekkaan. Kuatosateita on ollu meilläkin runsaasti, ja kukat lakovaa pitkälleen. Enempi vielä nuo satteet marjareissuja mehtään haittovaa, luonnon vatut karisoo herkästi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Märässä metsässä marjastaminen on monin tavoin hankalaa. Vaikka kuinka varustautuisi sadevaattein, tuppaa marjastaja kastumaa siinä, missä marjatkin. Tänä kesänä näyttävät puutarhavatutkin karisevan herkästi. Toivottavasti sateista huolimatta saat riittävästi marjoja kerättyä.

      Poista
  3. Hieno liljakattaus. Tuon 'Sweet Surrender' tiikerililjan hankin keväällä, nupuilla on mutta ei kuki ihan vielä, nousi todella hitaasti ja ehdin jo pelätä sen puolesta. Nyt jännään onko sitä mitä piti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitoin keväällä lisää Sweet Surrenderia paikkaan, jossa sitä ei ole entuudestaan. Nousi vanhempia hitaammin ja matalampana, eikä ole vielä avannut nuppujaan. En enää muista, käyttäytyivätkö edellisen samoin. Saattaa olla. SS on kyllä osoittautunut kestäväksi, terveeksi ja kivasti runsastuvaksi liljaksi. Kauneuden lisäksi. Toivottavasti sinun Sweet Surrenderisi virkistyvät ja jäävät vuosiksi sinua ilahduttamaan.

      Poista
  4. Onneksi täällä ei ole liljakukkoja näkynyt ja liljojakaan minulla ei nyt ole kukassa kuin kolmea sorttia. Tiikerinlilja olisi suosikkini ja ehkä sille löytyy paikka jos ja kun vihdoin tuo autokatosten kattoremppa joskus tulisi valmiiksi. Sitten vasta voisin ihan tosissani oman pienen kukkapenkkiprojektini aloittaa.
    Kotilot ovat täällä ihan riesaksi asti, niitä keräilen kannelliseen astiaan jossa on pohjalla karkeata suolaa ja lopuksi ne joutuvat astiassa sekajätteeseen. Alkukevään ennätys oli noin 100 kpl yhtenä iltana ja se kyllä näkyi kotilokannassa ja tietysti myös kuumat hellepäivät verottivat kotiloyhdyskuntaa.
    Tässä naapurustossa on muutama omakotitalo ja iäkkäät asukkaat tuskin edes näkevät pitkässä heinikossa kotiloita, saati keräävät.
    Sanotaan, että kotilot eivät mielellään ylitä kuparista estettä ja meillä täällä on neljä melko pitkää kupariputkea ja ne olen laittanut tontin rajalle pensasaidan juurelle. Samoin olen kylvänyt Ferramolia joidenkin kukkaruukkujen ympärille.
    Tietysti nurmikko lyhyenä olisi parasta ja siksi tänä kesänä jätin apilamättäitä vähemmälle, toisaalta se on taas pörriäisille pahasta.
    Sinne teille hyvä heinäkuista sunnuntaita....täältä ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmettelin keväällä, mihin kotilot ovat joutuneet. Niitä kyllä mönki esiin, mutta odotettua vähemmän. Hellekaudella hykertelin käsiäni, kun kotiloita ei näkynyt. Turhaan innostuin liian aikaisin. Sateiden aikana kotilot ovat aktivoituneet ja niitä löytyy vähän joka kasvista. Lihavia ja hyvinvoivia. Inhottaa ja ärsyttää, mutta en aio hermojani niiden vuoksi menettää. Luultavasti kotiloriesasta ei eroon pääse, joten täytynee opetella elämään sen kanssa.
      Olen kuullut tuon saman väitteen kuparin estovaikutuksesta. Ostin toissakesänä alesta kuparinauhaa, jonka voi laittaa esimerkiksi viljelylaatikon reunaan estämään kotiloita. Laatikoissa ei ole ollut kotiloita, joten enpä ole nauhaakaan laittanut. Ehkä laatikoiden ympärillä oleva tasainen kivituhkapinta ei houkuttele kotiloita - tai ainakin toivon niin.
      Kiitos Molley! Toivottavasti teillä on yhtä hieno ja lämmin kesäsunnuntai kuin täällä meillä.

      Poista
  5. Kauniita liljoja sinulla! Kuulostaa siltä, että selkäkipu on hellittänyt, toivottavasti häviää kokonaan.
    Sweet Surrender on ihana, menin istuttamaan sen kovin paahteiseen paikkaan ja nyt se on näivettynyt kokonaan, nyyh. Uusi yritys syksyllä. Liljat eivät kai siedä sitä, että sipuli korventuu kuumassa maassa, täysin päinvastoin kuin vaikkapa tulppaanien mieltymys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selkäkipu on jo paljon vaimeampi, mutta edelleen täytyy välttää äkkinäisiä liikkeitä. Astuessani toisella jalalla maton päälle, selkää vihlaisi niin vietävästi. Kivusta huolimatta huvitti ajatus, että tasapainoni on kiinni muutamasta sentistä. Lääkärin mukaan noidannuoli paranee 4-6 viikossa. Ei se kyllä viimeksi niin pitkään kestänyt, joten elän siinä toivossa nytkin.
      Hyvä tietää, ettei liljojen sipuleita kannata laittaa kovin paahteiseen paikkaan. Kuvittelin joka paikan olevan litimärkää. Vaan ei. Kaivoin tänään ison sulkaneilikkatuppaan - en kysynyt selältä lupaa - ja huomasin maan olevan syvemmältä ihan kuiva. Lukuisista kokonaisia päiviä kestäneistä kaatosateista huolimatta.
      Kai merkkasit Sweet Surrenderin paikan tulppaaneja varten.

      Poista
  6. Voi miten ihania liljoja sinulla on! Oranssit ovat varsinkin kerrassaan hurmaavia.

    Kasvun rehevyys on tullut huomattua täälläkin, joka paikasta kasvaa jotain. Harvinaisen lämmin alkukesä on kaiketi tämän takana. Hyvä niin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa virkistävää kuulla, kuinka joku kehuu oranssia väriä. Yleensä se on keltaisen ohella monen inhokki. Ei oranssi minunkaan lempivärini ole, mutta erityisesti kukkien suhteen olen aika kaikkivärinen.
      Varmaan lämmin alkukesä ja myös edellinen vuosi lienee ollut kasvien kannalta suotuisa. Niin tai näin, mutta hyvin kasvaa.

      Poista
  7. Meillä ei ole kotiloita ja toivottavasti myös pysyvät poissa kuten peuratkin. Jänöt ovat ymmärtäneet vieraillaan vain talvella verkkojen aikaan. Mutta liljakukkoja oli noin 20 vuotta sitten niin paljon, että hävitin lopulta kaikki laajat liljaistutukseni pois. Sen jälkeen en ole juuri hankkinut liljoja, niin kauniita kun ne olisivatkin. Saa nähdä, joko uskaltaisi kokeilla uudelleen, jos nyt olisi paremmin aikaa seurata mahdollista tuholaisten saapumista.
    Olevan varovainen selkäsi kanssa, ennen kuin enemmän ryhdyt urakoimaan puutarhassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotilot harvoin syövät mitään kasvia ihan kokonaan. Paitsi samettikukat ne napsivat aivan lehdettömäksi ja nuputtomaksi. Silti luopuisin kotiloista surutta.
      Liljakukkojen esiintymisessä näyttää olevan jonkinlainen sykli. Vuosiin niitä ei ollut juuri lainkaan ja nyt sitten ihan liikaa. Katsotaan, sainko lehdenalusia putsaamalla yhtään helpotusta tulevien kesien tilanteeseen.
      Tosi vaikea olla varovainen, kun olisi niin paljon kaikenlaista tekemistä. Selkä kyllä varoittaa ikävällä kivulla, joten unohtumaan se ei pääse.

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Taidan olla kasvien suhteen aikamoinen yllytyshullu. Mitä muilla, sitä pitää hommata itsellekin. Koskee näköjään myös liljoja...

      Poista
  9. Todella kauniisti kukkivia liljoja. Liljakukkoja on ollut tänä kesänä meilläkin runsaasti. Jouduin käymään ennen kukintaa liljat lähes päivittäin läpi ja koetin hävittää niin aikuiset liljakukot, kuin mustan ulosteen alla lymyävät toukatkin. Onnistuin mielestäni hävitystyössä melko hyvin. Nähtäväksi jää millainen tilanne mahtaa sitten olla ensi kesänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin minä kiersin ahkerasti liljojen lehtiä tutkimassa ja putsaamassa. Toivottavasti työmme kantaa hedelmää, eikä ensi kesänä liljakukot rehvastele puutarhoissamme.

      Poista
  10. Sweet Surrender on todella sydänkäpynen ja se persikan värinen myös sekä nimetön. Olen vilkuillut liljojani, mutta en ole nähnyt liljakukkoja, onneksi. Vain kerran meillä on niitä ollut. Täytyy vissiin huomenissa pitää tarkempi syynäyshetki, kaiken varalta. Todella kaunista kukintaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liljakukot ovat tosi ovelia, mutta niiden metsästäminen kannattaa. Samoin toukkien putsaaminen pois lehdiltä.
      Sweet Surrender on kyllä oikea sydänkäpynen, kuten sanoit. Peach Dwarfista olen myös tykännyt. Sen hento persikkainen oranssi on kaunis.

      Poista
  11. Voi valtava mikä liljakattaus! Erityisesti kiinnitin huomiota kauniisiin pehmeän keltaisiin liljoihisi, hienoja sävyjä.

    Minun liljapenkkini on muuttunut syysleimupenkiksi liljojen taannuttua ja syysleimujen vallattua tilaa. Viimeisissä liljoissani on ollut nyt kahtena kesänä inhottavia liljakukkoja ja ankeutin niiden elostelua kaatamalla niskaan valkosipulivettä. Kerkesivät silti reijittämään monet lehdet todella rumiksi. Inhottavat otukset.

    Onneksi ne eivät viihdy päivänliljoissa, niiden kukinta alkaa olla täällä parhaimmillaan.

    Eikä tietenkään voi esitellä edellisvuosien kukinnoista kuvia, eihän se ole ollenkaan sama asia kuin tämän vuoden juuri käsillä oleva kukinta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syysleimut eivät ole laisinkaan hullumpi vaihtoehto liljoille. Minulla syysasterit ahdistelevat parissa paikassa liljoja sen verran ankarati, että liljat ovat jo merkittävästi alakynnessä.
      Valkosipulivesi on hyvä kikka, samoin nokkosuute, jota minulla on kannellissa pikkusaavissa odottamassa siilausta ja purkitusta. Haju on kammottava, ainakin ihmisen nenään.
      Päivänliljoissa olet selvästi edellä. Meillä vasta pukkaavat nuppuja.

      Poista
  12. Meille jäi hoidettavaksi nyt jo edesmenneen ukin liljapenkki. Nitistin sieltä aikamoisen määrän liljakukkoja kerralla, olin niin tyytyväinen ja luulin että nyt ne loppuivat. Seuraavalla kerralla, siellä oli monta paria kuhertelemassa ja monen monta sen jälkeenkin. Liljat ovat vähän kuin kuninkaallisia.
    Varoitinkin täällä varmasti aikaisemmin, että liljat ovat kissalle myrkyllisiä. Tyttären kissa oli syönyt sisällä maljakossa olleita kukan osia, emme tarkemmin tiedä mitä. Ja menehtyi seuraavan vuorokauden aikana siihen, että sisäelimiä tuhoutui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, en tiennytkään liljan olevan kissalle myrkyllistä. Tyttäresi kissalla oli surullinen kohtalo. Meidän Juuso ei eläessään ollut kovin innokas järsimään kasveja. Lähinnä ulkona se söi heinää. Varovainen kissanomistajan silti pitää olla.
      Täytyykin ensi kesänä valmistautua heti liljakukkojen metsästämiseen. Tuskin sain kaikkia nitistetyksi ja toukkia siivotuksi.

      Poista
  13. Liljakukot ovat niin ovelia. Varsinkin, kun ne näkee usein vasta, kun tuhoja alkaa jo tulla. Kauniita liljoja sinulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovat myös hankalia metsästettäviä, kun osaavat pudota maahan selälleen. Koitapa siinä etsiä mustasta mullasta mustamahaista kaveria.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!