Sateen jälkeen

Tulipa Carnaval de Nice

 

Kiirettä on pitänyt, kuten varmasti teillä muillakin. Sateet ovat lisänneet oman mausteensa pihatöihin. Meillä päin vettä on tullut kaatamalla ja välillä vaakatasossa. Ei siis mitään asiaa puutarhatöiden pariin, jollei halua kastua litimäräksi. Niinpä ahkerointi on pitänyt lomittaa sateiden väleihin, joita onneksi on ollut. Kodin siivoukset ja monet muut arkihommat olen suosiolla siirtänyt joko sadepäiviin tai peräti vielä myöhemmäksi. Kahden aikuisen taloudessa tällaiset järjestelyt ovat mahdollisia.

Tulipa Darwin Pink Impression

Tulppaanikevät ei ole puutarhassani ollut paras mahdollinen. Tosin en kovin paljon tulppuja syksyllä istuttanutkaan. Lähinnä Darwineita, joiden toivon menestyvän vuosia eteenpäin. Sipuleihin saa uppoamaan euron poikineen. Niin ihania kuin erikoiset tulppaanit ovatkin, harmittaa nähdä niiden hiipuvan. Pink Impressionit nousevat varsin uskollisesti ja kauniitahan nekin ovat.

Tulipa Darwin Blushing Apeldoorn

Moni tulppaani jäi tänä vuonna nousematta kokonaan. Moni kasvatti vain lehdet, ei nuppua. Ja joitakin peura kävi järsimässä siten, että nuppu meni sen siliän tien tai aukesi vammautuneena.

Joitakin tulppaaneja on vielä nupulla. Monista vuosien mittaan istutetuista tulpuista nousi yksi tai kaksi. Ehkä niiden nimet pitäisi laittaa syksyä varten talteen. Ovathan ne sitkeydellään osoittaneet, että niitä kannattaa jatkossakin suosia.

Ihastuttava näkymä tummalehtisiin jaloangervoihin ja punaisena kukkiviin esikoihin.

Viikolla järjestyi pitkään suunnitelmissa leijunut käynti Lappalainen etelässä -blogin Nilan kesämökkitontilla. Hänellä on aivan valtavasti kasveja. Hän oli kaivanut jakotaimia ilmoittaen, että ellei minulle kelpaa menevät kompostiin. Tottahan minulle kelpasi. Sekä talven jäljiltä aukkopaikkoja täyttämään että ylipäätään muutenkin. Auton takapaksi pullisteli taimista suunnatessani kotiin.

Sain Nilalta erilaisia esikoita, valkotäpläimikkää, tarhakylmänkukkaa, valkoista pikkusydäntä, maksaruohoa, karpaattienkelloa, muutaman pionin juurakon, sulkaneilikkaa, patjarikkoa (luultavasti), iristä ja muhkean pehkon ruostekukkaa sekä valkoisen pelaguun. Muistinkohan nyt kaikki?

Osan laitoin potteihin odottamaan sijoituspaikkoja. Suurimman osan istutin penkkeihin. Illalla koko kroppa oli jäykkänä ja sänkyyn mennessä selkä vihoitteli. Aamulla oli taas notkeampi olo.

Kukkasista ei vanhan tavan mukaan saa kiittää. Sen sijaan lämpimät kiitokset Nilalle anteliaisuudesta, kierroksesta runsautta uhkuvassa puutarhassa ja kaikkinensa kivasta vierailusta. Tarkoitus oli vain piipahtaa, mutta niin vain kellon viisarit vierähtivät eteenpäin.

Magnolia Susan

Tiiviin taimipäivän päätteeksi kävin suihkussa ja lähdin kiertämään kameran kanssa puutarhaa. Eksyinpä myös naapurin magnoliaa ihailemaan. Pieni puska on kukkinut jo pidempään, mutta ehdinpä vielä. Tämä magnolia kukki viime vuonnakin, mutta nyt usean kauniin kukan voimin. Kenties magnolian takana kasvava koreanpihta antaa sopivasti suojaa.

Vinca minor - Pikkutalvio

Pikkutalviot kukkivat tänä vuonna tavallista runsaammin. Siinä mielessä ihme, sillä talvi on kohdellut kasvia kovakätisesti. Joka kevät osa pikkutalvioista on siipeensä ottaneen näköisiä. Vaan ei koskaan näin pahasti, kuin nyt.

Vinca minor - Pikkutalvio

Paikoitellen kasvustossa on enemmän ruskeaa kuin vihreää. Sateiden myötä uutta versoa työntyy ruskeiden laikkujen seasta. Tarkoitukseni on ollut käydä leikkaamassa pahimmat alueet systemaattisesti "tapille". En vain ole ehtinyt. Harmilliseti rumimmat alueet sijoittuvat sisäänkäynnin lähelle ja ovat siis melkeinpä näyteikkunassa. 

Sadepilvet keskiviikkoiltana 1.6.

 
Vettä meidän nurkilla on satanut usein ja paljon. Ilmatieteenlaitoksen 5 vrk:n sadesumma on 40-60 mm. Torstaina 2.6. satoi koko päivän. Olimme Hietaniemen kappelissa ystävän veljen hautajaisissa. Vaati aikamoista taiteilua saada surukimppu autosta kappeliin kastumatta litimäräksi. Posket olivat sadepisaroista märät jo valmiiksi ennen kyyneleitä.

Kirjoitan tätä postausta lauantai-iltapäivällä 3.6. Vein aamulla pyykit narulle kuivumaan. Hetki sitten pilvet avasivat sateisen varastonsa, joten ryntäsin suoraan ruokapöydästä hakemaan viittä vaille kuivia pyykkejä sisälle. Ukkonenkin jyrisee. Eipä tarvitse kiertää kastelukannun kanssa istutettujen kasvien alkuelämää turvaamassa. Luonto hoitaa sen puolestani.

Phlox subulata 'Candy Stripes' - Sammalleimu

Honkkarista toissakeväänä halvalla hankittu sammalleimu Candy Stripes suorastaan kukoistaa. Näitä on kaksikin keskittymää Oikearinteessä. Ilahduttavaa.

Moni kasvi on talven aikana jättänyt jäähyväisensä. Piti oikein listata menetykset:

• arovuokko harventunut
• Balkaninvuokot
• bellikset
• jouluruusuja
• harjaneilikka
• harmaakäenkukka
• kurjenpolvia 
• mantelityräkki
• myskimalva
• pioni Coral Charm, toinen niistä
• rosa Sommerwind 
• rotkolemmikki 
• ruusuherukoista toinen
• salkoruusut 
• syysvuokot - todennäköisesti 
• tarhakylmänkukka punainen 
• tuoksumatara
• varjohiippa
  

Liljoista, iriksistä, punahatuista, syysleimuista tai syysastereista ei voi vielä sanoa mitään varmaa. Osa on noussut. Tilanne tarkentuu ajan kanssa.

Papaver orientale - Idänunikko

Idänunikot ovat lisääntyneet vuosi vuodelta. Niitä onkin nyt tarkkailtava ahkerasti, sillä nuppujen kehitystä on hauska seurata. Punaisten terälehtien pilkottaessa vihreänkarvaisten pallukoiden uumenista alkaa poksahdukset olla käsillä.

Syringa vulgaris - Pihasyreeni

Syreenit kukkivat tänäkin  keväänä runsaana ja kauniina. Kuvaaminen ei ole kovin hyvin onnistunut, kun aina tuulee navakasti. Torstain rankkasateessa osa nuppurykelmistä oli paiskautunut pihalle.

Rosa pimpinellifolia - Juhannusruusu

Ruusuihin en ole ehtinyt kiinnittää isompaa huomiota. Ritausman leikkasin alas, koska sen pitkät varret sojottivat ja oksat haarautuivat vasta varsin ylhäällä. Tarhakurtturuusuna Ritausma kestää alasleikkauksenkin. Aiemmin en ole tätä ruusua näin radikaalisti leikannut.

Hydrangea serrata 'Blue Bird' - Safiirihortensia

Safiirihortensia-silmäteräni on selvinnyt talvesta. Tosin kaikki sen vanhat oksat ovat rutikuivia ja kaipaavat leikkaamista. En ole pitänyt kiirettä, koska viime keväänä lehtiä tuli myös joihinkin kuivilta näyttäviin oksiin. Vanhat oksat tekevät parhaiten kukintoja eli näyttää siltä, etten taida tänä vuonna kukkivaa safiirihortensiaa nähdä. Kunhan on hengissä, riittää minulle. Silloin puska voi kukkia joskus tulevina vuosina. Jos olisi heittänyt henkensä, ei olisi toivoakaan kukinnasta.

Kosmoskukat iltavalossa

Kesäkukkarintamalla kuulumiset ovat vähän sitä sun tätä. Kaipaavat selvästi aurinkoa ja lämpöä. Kosmokset ovat itäneet hyvin, samoin malvikki. Tuntuu, että olen elänyt kevättä jo kuukausikaupalla ja itsellekin maistuisi vaihteeksi kesä. Alussa ollaan kesän suhteen eli ei mitään kiirettä kesäkukillakaan.

Krassit

Krassia kylvin pariin "parvekelaatikkoon". Ajatus on, että krassit vyöryisivät terassin kaidetta peittämään kesän tullen. Kauan niiltä kesti itää, mutta nyt näyttää jo paremmalta. Loput siemenet laitoin isoon muoviruukkuun, jonka sijoitin Ukkokullan viime kesänä tekemään yrttilaatikkoon. Toivon näiden krassien viherryttävän oman asuinalueensa.

Lukinliljan olen yleensä istuttanut kellarissa jo huomattavasti tätä vuotta aiemmin. Tänä vuonna laitoin sen esikasvattamatta ulos isoon ruukkuun. Pitkän odotuksen jälkeen mullasta pilkottaa kärkiä. Hyvä niin. Lukinliljan kukinta sijoittuu toivon mukaan tavallista myöhempään.

Dodecatheon meadia - Vuorijumaltenkukka

Talven koitoksiin menehtyneet kasvit harmittavat aikansa, mutta siihen murheeseen on turha jäädä kierimään. Aukkopaikat on nähtävä uusina mahdollisuuksina. Iloisia yllätyksiäkin tulee eteen ihan odottamatta. Vasenrinteen jumaltenkukan huomasin kiertäessäni ystävän kanssa puutarhaa. Löysin myös kärhöraporttini jälkeen eloa viime kesänä istutetusta Ville de Lyonista ja kirjaamatta jääneestä Ruusupenkin Princess Dianasta.

Kirjopikarililjojen kukintaa on riittänyt pitkään.

 
Rikkaruohokierros on edelleen tekemättä. Kasveja kuvatessa eksyn kyllä nyppimään voikukkia ja varsinkin vaahteravauvoja. Jälkimmäisiä on tolkuttoman paljon. Nousevat esiin mullasta heti, kun käännän selkäni. 

Toivoin ankaran talven tekevän selvää kotiloista, mutta turhaksi osoittautui tämä toive. Muhkeita yksilöitä on tullut kerättyä pilvin pimein. Etikkapurkkeja onkin ympäri tonttia, jotta ei tulisi kiusausta nakata kotiloita puiston puolelle. Sieltähän ne vyöryy takaisin. Hyvässä lykyssä ottavat vielä kaverinsakin mukaan. Ferramolia vaan arimpien kasvien ympärille. Ja keräystä, keräystä, keräystä... En kyllä ikinä tykästy kotiloihin, mutta oppii niitä näköjään jollain tasolla sietämään. Kun vaihtoehtoja ei ole.

Tulipa Apricot Parrot

Tänä viikonloppuna juhlitaan koulunsa päättäneitä ja eri tahoilta valmistuneita. Onnea heille kaikille!

Onnea myös omalle Lapselle, tyttärelle, joka viettää tänään syntymäpäiväänsä!

Tiikereitä puutarhassa

Lilium lancifolium 'Flore Pleno' - Tiikerililja

 

Pionien, ruusujen ja muiden kaunotarten kukkimista ihastellessa ihan unohtuu, että loppukesäksikin on odotettavissa monenlaisia hienoja kasveja. Keltaiset ja oranssit kukat ovat monen inhokkeja, mutta osa niistä on hyvinkin kauniita. Lisäksi keltaiset ja oranssit tuovat valoa ja paistetta loppukesän usvaisiin aamuihin ja hämärtyviin iltoihin. Perhosetkin tykkäävät monista alkusyksyn kukkijoista.

Lilium lancifolium - Tiikerililja

 

 

Aloituskuvan kerrotun tiikerililja Flore Plenon istutin syksyllä 2018. Se lähti heti seuraavana keväänä hyvin kasvamaan ja kukkimaan, kuten tekee nytkin. Sopii hienosti  kaveriksi perinteiselle tiikerililjalle, jota minulla on ollut jo pidempään. Se vain on kasvanut ihan oudoissa paikoissa, joista olen sitä yrittänyt huonolla menestyksellä siirtää. Olen myös kerännyt varren itusilmuja ja laittanut niitä mielestäni parempiin paikkoihin. Vihdoin nämä oranssit turbaanihatut näyttävät kotiutuneen Flore Plenon viereen.

Hemerocallis 'Pink Damask'

 

Tämä kesä ei ole ollut paras mahdollinen päivänliljoille. Yleensäkin niiden kukinta on hetkessä ohi. Nyt sekä kovat sateet että helteet ovat osuneet juuri parahiksi päivänliljojen kukinnan kanssa samaan aikaan. Jollei ehdi liljojaan kukkien avautuessa katsomaan ja kuvaamaan, onkin se jo myöhäistä ja tarjolla on ollut lähinnä lakastuvia jämiä. Onneksi nuppuja on useita, joten vähintään yhden kohdalla onni suosii.

Hemerocallis 'Stella d'Oro' - ehkä

 

Tämän keltaisen nimestä en ole varma. Puhuttelen häntä Stella d'Oroksi. Eipä tuo ole pahastunut. Toisinaan mielleyhtymät ovat enemmän tai vähemmän outoja. Minulle tulee jo tämän kukan nupuistakin ja viimeistään avautuneesta kukasta aina mieleen vähän yliaikainen banaani.

Lilium 'Spring Pink

 

Muisti tekee vähän väliä tepposiaan. Itsensä kanssa saa painia, kun ei ole muistanut kirjata kaikkia istutuksiaan ajoissa  kirjoihin ja kansiin. Ihan turha väittää itselleen muistavansa jonkun kasvin nimen ja paikan seuraavana keväänä, kun sitä ei muista enää parin kuukauden päästäkään. Olin täysin vakuuttunut istuttaneeni sisäänkäyntiä vastapäätä keväällä tiikerililja Sweet Surrenderiä. Siitähän tykkään tosi paljon. Niinpä olin niinsanotusti äimänkäkenä, kun liljat avauduttuaan eivät olleetkaan kermanvalkoisia. Potutukseen ei kuitenkaan ole aihetta, sillä Spring Pink on kaunis sekin. Katsokaa, miten hienostunut väri terälehdissä on. Erityisesti tuo ohuen ohuella siveltimellä piirretty viiva terälehtien tyvestä alkaen on upea.

Thalictrum 'Elin' - Jaloängelmä

 

Joku kasvi saa sydämen läikähtämään vahvasti heti ensikohtaamisella. Tällainen on jonkun blogissa näkemäni jaloängelmä Elin. Jostain syystä rakastan palluraisia nuppuja. Sellaisia on esimerkiksi lumikärhössä ja syysvuokossa. Katsokaa, miten ihanat pallurat Elinissä on. Ja miten herkän kaunis kukka siitä palluraisesta nupusta avautuu. Kun Elin vihdoin ja viimein Muhevaisella osui silmiini, oli ostopäätös siinä samassa sinetöity. Onnellisena kannoin Elinin kotipuutarhaan ja istutin sen Ruusupenkkiin. Siellä se huitelee melko korkeana ja vaikeasti kuvattavana. Saadakseni ikuistettua nuput ja avautuvat kukat, piti tallustella vähän aikaa sitten uuitun penkin kasvien välissä puutarhakengilläni, mutta oli se sen arvoista. Eikä onneksi mikään vahingoittunut.

Thalictrum rochebrunianum - Keijuängelmä

 

Jos on ihana Elin, niin yhtään vähemmälle rakkaudelle ei jää eräästä puutarhamyymälästä toukokuussa ostamani keijuängelmätkään. Nämä ovat pikkuisen matalampia, kuin Elin, vaan aika korkeita silti.

Kahden edellisen kesän helteissä kotilot kaivautuivat poteroihinsa, eikä niitä pahemmin näkynyt. Ehdin jo kuvitella päässeeni riesasta eroon. Tämä kesä on yhtä kotiloiden juhlaa. Sopivan lämmintä ja kosteaa, jotta kaikki kasvaa kohisten tarjoten hyviä piiloja ja muhimispaikkoja sekä runsaasti syötävää. Pesuainepurkki poikineen kulkee vakiovarusteena pihatöissä, jotta kaikki eteen osuvat kotilot on helppo pudottaa etikkaan marinoitumaan. 

Luulisi, että käsityöihminen tykkää pitsisomisteisista kasvinlehdistä, vaan eivät ne minua erityisemmin ihastuta. Toisaalta olen jo niin tottunut yhteiseloon kotiloiden kanssa, etten jaksa niistä suurempaa stressiä ottaa. Mitään kasvia ne eivät ole onnistuneet kokonaan hävittämään. Päättymätön kotilotaistelu jatkukoon. Onhan se omanlaisensa murhe, mutta pientä monen muun asian rinnalla.

Pelkäsin menettäväni nämä kaksi viime syksynä istutettua kärhöä sekä mahdolliselle lakastumistaudille että kotiloille. Pikkutalvio kasvoi uhkaavasti kärhöjen tyveen kiinni ja sen kosteissa uumenissa kotilot viihtyivät pulskiksi lihoen. Vasemmanpuoleisen kärhön hyvin kasvanut varsi menehtyi. Pelkäsin kyseessä olevan lakastumistauti, mutta nyt kyllä uumoilen tuhon syynä olleen kotilot. 

Kaivoin ja kitkin pikkutalvion pois kärhöjen ympäriltä. Musta muovireuna ei ole kauneinta katsottavaa, mutta hätätilassa sain sillä rajattua kärhöjen multatilan. Netistä löytämässäni ohjeessa neuvottiin laittamaan kärhöjen tyvelle hiekkaa tai lecasoraa, jotta tyvi ei ole kosketuksessa kosteaan multaan. Minulla sattui olemaan säkki lecasoraa. 

Kumpikin kärhö saa nyt paremmin ilmaa ja kasvavat taas reippaasti. Näillekin kärhöille on uusi tuki tulossa. Kärhöjen ympäristö on hölmön näköinen, mutta se on väliaikainen ongelma. Tuo alue on yksi tämän syksyn kohennuskohteista.

Näin loppukesästä iristen lehdet retkottavat pitkin pituuttaan muiden päällä ja kaatuvat myös käytäville. Aamukasteessa ja sateen jälkeen niiden vieritse on tylsä kulkea, kun märät lehdet  lätsähtävät paljaille jaloille tai kastelevat housunlahkeet. Vuosia sitten näin netissä jonkun liittäneen iristen lehdet lyhdenipuiksi, jota ideaa olen sen jälkeen tyytyväisenä käyttänyt. Sitomiseen käytän muovitettua sidontalankaa, jonka voi käyttää kerta toisensa jälkeen uudelleen.

Dianthus amurensis - Amurinneilikka

 

Amurinneilikkani on vielä aika harvakasvuinen. Sen pitäisi houkutella perhosia. Yksi neitoperho tätä neilikkaa kuvatessani liihotteli lähistöllä, mutta se ei ollut kiinnostunut mallin roolista. Odotellaan siis perhosia puutarhoihimme ja nautitaan siinä ohessa näistä elokuun päivistä.

Liljakukoilta säästyneitä

Lilium 'Sweet Surrender'

Monen vaisun liljakukkovuoden jälkeen tänä kesänä punaisia pikkupaholaisia on saanut listiä ahkerasti. Ihan viime päivinäkin olen nähnyt yksittäisiä kukkoja keikkumassa liljojen lehdillä. Kiersin pyyhkimässä limaisia  toukkakeskittymiä liljojen lehtien alapinnoilta, mutta takuuvarmasti osa jäi. On siis tulevinakin kesinä odotettavissa liljakukkojen metsästystä.

Lilium 'Elodie'

Kovin suuria tuhoja liljakukot eivät ole ehtineet vielä tehdä. Enemmän haittaa on ollut kaatosateista ja kotiloista, jotka tykkäävät kasvien tyvessä vallitsevasta kosteudesta. Ferramolia en ole nyt kylvänyt, vaikka se olisi viisasta. Sen sijaan pihatöitä tehdessäni kuskaan mukanani pesuainepurkkia, johon olen lorauttanut pari desiä etikkaa. Purkkiin on näppärää sujauttaa vastaan tulleet kotilot ja laittaa sitten täyttynyt purnukka sekajätteeseen. Näin ei tule kiusausta nakata kotiloita kauemmas, josta ne kuitenkin kömpivät takaisin napostelemaan kasvejani ja tuottamaan satoja uusia kotiloita.

Lilium 'Disco'

Vuosien mittaan olen istuttanut paljonkin erilaisia liljoja. Osa on kadonnut, osa jatkaa eloaan ja jotkut ovat jopa vahvistaneet ja laajentaneet kasvustoaan. Mielestäni olen hankkinut hyvinkin toisistaan poikkeavia liljoja ja kuitenkin vaaleanpunaisen sävyt ovat parhaiten edustettuina. Olenko siis tiedostamatta hankkinut enemmän pinkkisävyisiä liljoja, vai onko vaaleanpunaisen sävyiset liljat erityisen kestäviä? Mix-pussukoita en enää osta, koska niiden sisältö on useimmiten kaikkea muuta kuin kuvien mukaista. 

Lilium 'Rosella's Dream'

Kasvuolosuhteet ovat tänä kesänä olleet suotuista. Sitä ei tarvitse kasveilta kysyä, vaan sen näkee pihalle mennessä. Kaikkialla on todella rehevää ja runsasta. Enpä muista liljojen olleen näin korkeita aiemmin. Kasvavat ja kasvavat, kunnes tulee aika availla nuppuja. Onneksi liljat pysyvät kohtuullisen hyvin pystyssä tuulista ja sateista huolimatta.

Kasvien rehevyys ja korkeus tarkoittaa myös sitä, että useimmilla istutusalueilla on aikamoista tungosta. Vähänkin matalammat ja hitaammin kasvavat kasvit jäävät muiden jalkoihin. Kaatosateiden jälkeen täytyy käydä nostamassa muiden päällä rötköttäviä varsia ja asettaa tukia, jotta ilma edes vähän kiertäisi alaosissakin.

Kuka lieneekään?

Sateiden, noidannuolen ja monen muun asian vuoksi en ole ehtinyt puutarhaan niin usein kuin olisin halunnut. Pikaisia kierroksia olen tehnyt katsastaen samalla mahdollisia työkohteita. Hämmästyttävää, miten nopeasti kasvit valtaavat tilaa ja yleisnäkymä muuttuu hiukan rähjäiseksi. Tiedän, ettei siistiin ilmeeseen tarvita paljon aikaa eikä isoa panostusta. Pelkästään nurmikon leikkaamisella saa jo selkeän parannuksen. Hyvä puoli tässä istutettujen kasvien tungoksessa on se, ettei niiden väleihin paljon rikkaruohoja mahdu. No, löytyy niitäkin, mutta enemmän tietyistä paikoista. Ei tasaisen runsaasti joka nurkasta.

Asiatic Mix -pussista nimetön valkoinen

Monta kertaa olen jo maininnut, kuinka suunnitelmissani on useita siirtoprojekteja. Varpaat ja sormet väpättävät innosta päästä töihin, jotka nyt olosuhteiden vuoksi siirtyvät kerta toisensa jälkeen eteenpäin. Se ei ole pelkästään negatiivinen asia, sillä onpahan tullut mietittyä jokainen siirto tarkkaakin tarkemmin. Kömmähdyksiä saattaa silti tulla, mutta kerrankin vältyn itselleni tyypilliseltä hosumiselta.

Lilium 'Mapira'

Kipeän selän vuoksi ei ole järkevää vielä tehdä raskaita hommia. Siitä huolimatta en voinut vastustaa kiusausta ja niinpä lauantaiaamun sateen tauottua hain lapion päästäkseni edes pikkuisen työnteon makuun. Kaivoin Allaspenkistä ylös syyskimikin, joka oli vaarassa jäädä verikurjenpolven, siperiankurjenmiekkojen ja korkeaksi venähtäneiden tiikerinliljojen alle. 20 sentin siirto lähemmäs penkin reunaa takaa syyskimikille enemmän valoa ja muutenkin ilmavamman paikan. Samalla tuli muutenkin siistittyä Allaspenkkiä, leikattua myskimalvasta kuihtuneita kukkia ja tuettua nuokkuluppioita.

Black&White Mix -pussista ilmeisesti se Black

Haravoin olopihan hiekkakäytävältä tuulen ja sateen lennättämiä roskia. Kastelin ruukkukukkia ja nojasin terassin kaiteeseen ihmettelemään mustien pilvien vyöryä yli taivaan. Pikkuisen sadekuuron yksi isompi tumma pilvi heitti kylämme ylle, mutta lopulta sininen taivas sai voiton ja aurinko paistoi loppupäivän lämpimänä.

Lilium 'Peach Dwarf'

Viikolla katselin keittiön ikkunasta Bermudankolmiossa kasvavia matalia, persikanvärisiä liljoja. Monta kertaa suunnittelin meneväni ne kuvaamaan, mutta ajatus yläviistosta otetuista kuvista ei innostanut. Kumartuminen tai kyykkyyn meneminen ei ole houkutellut, kun ei tiedä, pääseekö ilman apua ylös. Pelkäsin, etten ehtisi saada liljoista kuvaa ennen niiden kuihtumista. Sinänsä hölmöä, sillä samaisista liljoista löytyy kuva jo monelta kesältä. Mikähän idea on kuvata samat puskat, pensaat ja kukat joka ikinen kesä? Miksi se edelliskesäinen tai sitäkin vanhempi ei kelpaa? Ei tietenkään kelpaa. Jokaisessa kasvissa on olemuksessaan juuri tämä kesä, juuri tämä kasvukausi. Kaikkine erilaisuuksineen ja samanlaisuuksineen.

Lilium 'Peach Dwarf'

Peach Dwarfista olen tykännyt alusta lähtien. Se on muutaman vuoden takainen OmaPiha-lehden lukijalahja. Se on matala ja sen persikkainen sävy vähän vaihtelee vaaleammasta tummempaan. Ylemmässä kuvassa liljat ovat vaaleampia kuin tässä alemmassa kuvassa. Kasvavat kuitenkin kaikki rinnakkain lähellä sisäänkäynnin marjakuusta, keskellä kukintansa jo lopettaneen tuoksukurjenpolven vihreitä lehtiä.

Lilium 'Sweet Surrender'

Päivän postauksen voi hyvin lopettaa mieluisimpaan liljaan eli tiikerinlilja Sweet Surrenderiin. Sen ensimmäiset kukat aukeavat aina alimpana, joten hyvän kuvan saadakseen pitäisi nöyränä polvistua. Myöhemmin kaikkien nuppujen avauduttua voi tätä kaunotarta kuvata jo omakin selkä suorana. Toivottavasti Sweet Surrender on yhtä iloinen tästä jälleennäkemisestä kuin minä olen joka vuoksi. Pidän hänestä hyvää huolta, joten emmeköhän tuota iloa toinen toisillemme.

Kesäntuoksuista sunnuntaita ja heinäkuun viimeisen viikon alkua kaikille!

Heinäkuussa ollaan

Kultakuoriainen on ihastunut Sarahiin

Kuten olen aiemmin kertonut, en ole vielä tänä kesänä istuttanut ainuttakaan monivuotista  kasvia. Monia suunnitelmia talven aikana syntyi, mutta yhtä monia esteitä niiden toteuttamiselle tuli. Se ei ole kovin vaarallista, koska hyvin ehtii syksyllä, tai seuraavana kesänä. Joskus on ihan hyväkin ottaa etäisyyttä ja tarkastella omia ideoitaan pidempään. Jos ja kun näin on tapahtunut, siitä on ollut useita hyviä seurauksia; kasvit ja suunnitellut paikat ovat vaihtuneet, mutta yleensä toteutuma on ollut alkuideaa parempi.

Lilium martagon 'Russian Red' - Päivölän ruusuretkeltä kesällä 2016

Kun on ollut aikaa kierrellä puutarhassa kaikessa rauhassa ilman, että oitis tarttuisi lapioon tai kottikärryihin, on tullut syvennyttyä kasvien tarkkailuun ja niiden yksityiskohtiin intensiivisesti. Saman kasvin kehitysvaiheet ovat tulleet tutuksi. Nuppujen pullistuminenkin on tallentunut verkkokalvolle kuin videolle konsanaan.

Varjolilja - Lilium martagon

Vuosien puutarhailun jälkeenkin olen välillä täysin ulalla, miksi jokin kasvi menestyy tai jokin toinen ei menesty laisinkaan. Kasvien kanssa on huomioitava monen monta muuttujaa; kasvuvyöhyke, valo-olosuhteet, istutusmaan koostumus, ravinteet, tuulisuus, lumisuus tai lumettomuus. Vaikka kaikki valitun paikan olosuhteet suosisivat siihen istutettua kasvia, voi jokin silti mennä pieleen, eikä kasvi menesty. Ja päinvastoin eli tyrkkäät kasvin kiireissäsi ensimmäiseen vapaaseen paikkaan epäillen jo istutusvaiheessa, ettei se ehkä ole paras mahdollinen. Silti kasvi kiittää sinua rehottamalla vuosi toisensa perään yltympäriinsä. 

Puutarhassa käyskennellessä olisi kiva jutella ja vaihtaa kuulumisia kasvien kanssa. Kunpa ne kuiskisivat iltatuulen lomassa, mikä on niiden kohdalla mennyt erityisen hyvin ja kertoisivat siinä samalla, miksi se vieruskaveri otti ja lähti sanomatta edes heippaa istuttajalleen.

Nuokkuluppio - Sanguisorba obtusa

Ennätyspitkä sateettomuus kuivasi meidän puutarhan totaalisesti. Kuivuuden vaikutusta ovat tehostaneet jatkuvat tuulet, jotka metsän kaatumisen vuoksi osuvat tontillemme entistä täsmällisemmin. Samoin suojaavien puiden poistuminen muutti puutarhamme valo-olosuhteita niin merkittävästi, että aivan varmasti sekin vaikuttaa. Viime kesän runsas kosteus ja vähäiset helteet eivät laittaneet kasvejani koville ja ne selvisivät hyvin. Tänä vuonna alkukesän helteet ja sateettomuus yhdistettynä merkittävästi muuttuneisiin olosuhteisiin laittoi kasvit koville ja se tulee näkymään tulevaisuudessakin. 

Nukkapähkämö - Stachys byzantina

  
Ensi kesä tulee olemaan monin tavoin mielenkiintoinen. Kuinka kitukasvuiset ja juuri ja juuri hengissä pysyneet kasvit selviytyvät talvesta? Entä ne, jotka eivät ole laisinkaan nousseet? Piileekö niiden mullan sisässä olevassa juuristossa yhtään voimaa, vai ovatko ne täysin menetettyjä? Paras varautua siihen, että tämän kesän aukkopaikat laajenevat. Asian voi tietenkin ottaa positiivisella mielellä ja ryhtyä miettimään, mitä kivaa ensi kesänä niihin aukkopaikkoihin istuttaisi.

Ketoneilikka - Dianthus deltoides

Lämmin ja aurinkoinen toukokuu sai kasvit kasvamaan ja kukkimaan ennätysaikaisin. Siitä muodostui puutarhurillekin harhaluulo, että aikakin olisi harpannut yli yhden kuukauden. Tavallisesti pionini kukkivat heinäkuun puolivälin tienoilla. Nyt ne ehtivät siihen mennessä jo lopettaa. Ajoittain mielen valtaa huoli, riittääkö loppukesäksi kukkijoita laisinkaan, mutta ihan varmasti riittää. Miten sitä tuleekin tuijotettua isoja ja näyttäviä kasviryhmiä, kuten ruusuja, pioneja ja vaikkapa kärhöjä. Intohimoisilla puutarhaihmisillä riittää valikoimaa ja huomionarvoisia kukkijoita tavallisten ja suosittujen lisäksi ja sijasta.

Pitsilehtimallinen salkoruusu - Alcea rosea

Löysin nuppuja nuokkuluppioista ja salkoruusustakin, vaikka yllä olevassa kuvassa salkoruusun lehdet ovat hienompaa pitsiä, kuin monen nuoren neidon hääpuku. En tiedä, ovatko lehdillä käyneet ruokailemassa kotilot vaiko muut ötökät, joita tälle kesälle riittää. Yllättäen salkoruusu on kasvattanut pitsimäisiksi syötyjen lehtien yläpuolelle uudenuutukaisia ja vielä syömättömiä lehtiä. Parasta, että niiden lehtien lomassa keikkuu mukavasti nuppurykelmiä. Salkoruusun olen siemenestä kasvattanut ja viime kesänä se kukki kauniisti ja pitkään. Olen kovasti ilahtunut, ettei sen enempää talvi kuin kuivuuskaan nujertanut kasvatukseni tulosta.

Viime kesänä keräsin ahkerasti kotiloita ja ruokin niitä Ferramolilla. Asetin heti kevään tullen talon joka nurkalle ja alapihallekin pariin paikkaan etikkaliemellä varustetun pesuainepurkin. Kokemuksesta tiedän, että pihalla kulkiessa on houkutus suuri nakata näkyvillä olevat kotilot pois silmistä. Se vain saattaa johtaa siihen, että kotilot nauraa kihertäen tekevät pensaiden alla sata uutta kotiloa. Kun etikkapurnukka on helposti saatavilla, sinne ne kotilot sujahtavat viimeiselle matkalleen ja ehkä yksi tai kaksi kasvinlehteä säilyy hetken ehjänä.

Alkukesästä kotiloita ei kovin montaa vastaan tullut. Mielessäni jo kehittelin ajatusta, että kylmä talvi ja kuiva kevät ovat tappaneet kaikki. Hui, hai, turha luulo. Lehtiartikkelin mukaan kotilot kaivautuvat niin kylmässä kuin kuumassakin mullan sisään sulkien kuoriaukkonsa kalvolla. Sopivan kosteuden saavuttua ne kömpivät esiin. Tämä tuli juhannussateiden myötä todeksi huomattua. Kotiloita oli kymmenittäin hiekkakäytävillä ja puskien alla. Luulivat varmaan minun tarjoavan niille juhannusillallisen. No, omanlaisensa tarjosinkin. Pudotin ensinäkemältä löytämäni kaverit etikkaliemeen ja lopuille tarjosin Ferramolia.

Viinilaukka - Allium atropurpureum

Juhannuksena meillä tuli mielestäni vettä ihan riittävästi. Kesäkuun viimeisellä viikolla olen kokeeksi tutkinut mullan koostumusta ja kosteutta ja totisesti se on yhä kuivaa. Kosteutta ei löytynyt yhtään syvemmältäkään. Multa ei edes tunnu mullalta, vaan se on jotain pölisevää ja hienojakoista harmaata ainesta. Tutkimukseni oli siinä mielessä hyödyllistä, että tajusin, miten paljon maa tarvitsee vettä kastuakseen kunnolla. Pitkän kuivuuden jälkeen siihen ei riitä yhden tai kahden päivän sade. Jos taivaalta tuleva sadekaan ei hevillä kastele puutarhaa, miten valtavan määrän vettä sinne pitäisi keinokastelemalla syytää? Onneksemme näin pitkään jatkuvia kuivia jaksoja on harvoin. Median mukaan edellinen vastaava kausi olisi ollut v. 1984. Ilmastomuutoksen sanotaan lisäävän äärimmäisiä sääilmiöitä. Siis myös kuivuutta. Ei kuulosta mukavalta.

Sinilaukka - Allium caeruleum - nojaa värililjaan.

Kun taas ryhdyin puutarhaan liittyviä asioita pohdiskelemaan, mennään nyt loppuun saakka samalla linjalla. Toki olen vuosien ajan syyssipuleita hankkiessani istuttanut myös laukkoja. Enimmäkseen kuitenkin lehto-, pallero- ja ukkolaukkaa. Viime syksynä laajensin valikoimaani ja istutin myös muutaman viinilaukan ja yhden pussillisen sinilaukkaa. Viinilaukka jo lopettelee kukintaansa, mutta sinilaukka vasta aloittaa. 

Mukavaa, että laukkojen kukintaa riittää pidemmälle kesään, eikä kaikki sipulikukat marssi estradille toukokuussa. Tämä huomio laitettakoon näin julkisesti korvan taakse syksyä varten muistiin. Enemmän ja monipuolisemmin myös laukkoja syysmultiin, lupaan.

Kuunlilja - Hosta 'Frances Williams'

Tämä postaus on kirjoitettu kesäkuun viimeisellä viikolla (ja ajastettu julkaistavaksi heinäkuun puolella). Päivänä, jolloin aurinko porottaa lämpimästi. Iltapäivälehtien lööpit ja uutisten meteorologit kuitenkin lupaavat viikonlopulle massiivisia vesisateita. Niinpä tämän (ja usein monen muunkin) postauksen tiedoissa saattaa olla puutteita. Ettehän naulaa minua häpeäpenkkiin siitä syystä.

Mukavia heinäkuun hetkiä kaikille!