Vappuihmeitä

Muscari armeniacum - Helmililja 

Vappu oli ihmeitä täynnä. Muitakin kuin harvinaisen kesäinen sää, jonka ansiosta pihatyöt sujuivat t-paidassa ja shortseissa. Ateriatkin syötiin pergolassa ilman vilunväristyksiä. Viime aikojen pohjoistuuli ei enää puhaltanut luihin ja ytimiin. Tuulen pihalle tuivertamat roskatkin on jo siivottu. Mittari näytti toukokuun 1. eli vappupäivänä +21℃ ja lauantaina vähän enemmän eli +22.4℃.

Epimedium x rubrum - Tarhavarjohiippa

 
Joidenkin kasvien heräämistä olen jännittänyt sydän syrjällään. Sain vuosi sitten Sarin satoa -blogin Sarilta jättimäisen tarhavarjohiipan, jonka jaoin kahteen osaan. Meidän tontilla varjopaikat ovat kortilla. Puolivarjoisiakaan paikkoja ei ylenmäärin ole, kun on huomioitava myös kasvien muita vaatimuksia. Istutin toisen varjohiipan puolikkaan Pikkupuutarhan Harkkopenkin kulmaukseen, jossa varjoa antavat pensaat ja pikkupuutarhaa kotitiestä rajaava tuija-aita. Ilta-aurinko penkkiin osuu.

Toisen varjohiipan laitoin alapihan Syyspenkkiin. Siellä varjoa tuovat tuurenpihlaja, jalosyreeni 'Ludwig Späth', ruskaheisiangervo 'Amber Jubilee' ja purppuraheisiangervo 'Fireside'. 

Alapihan varjohiippa näyttää yhä uinuvan talviuntaan, ellei ole peräti kuollut. Sen sijaan pikkupuutarhan tarhavarjohiippa työntää maasta söpöjä karvaisia versoja. Eikä vaan yhtä, vaan monta erikokoista pikkuista puskee kohti uutta taivalta. 
 

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Puutarhurin mieli ja muisti on kummallinen. Jos yksikin kasvi nousee ajoissa, oitis sitä kuvittelee kaikkien muiden tulevan perässä. Jollei näin tapahdu, pelko iskee puseroon "onko se kuollut"? Kuinkahan monta kertaa olen käynyt Pikkupuutarhan Harkkopenkin sinikämmenen oletettua asuinpaikkaa tuijottamassa? Ikäänkuin tulisella tuijotuksella olisi kasvia herättävä vaikutus. Voi sillä ollakin. Nimittäin lauantaina 2.5. huomasin ensimmäisen kämmenkääryleen oikovan itseään. On siellä muitakin, kun tarkemmin katsoin. Helpotuksen huokaus saattoi kuulua puistoalueen toiselle puolelle saakka.
 

Hydrangea arborescens 'NCHA2' Pink Annabelle - Vaaleanpunainen pallohortensia

Sinikämmenen löytöreissulla huomasin eloa myös Pink Ananbellen tyvellä. Kaikenlaisten kasvien nuput ovat aina viehättäneet minua. Esimerkiksi tähtitulppaani 'Persian Pearl'in nuppu on miltei kauneinta koko kasvissa. Sööttejä ovat nuo pallohortensian vauvaversotkin. Taisivat poksautella pallojaan vapun kunniaksi.
 

Rosa Austin 'Emily Brontë' - Austinruusu

Austinruusujani olen tietenkin käynyt ihmettelemässä lukuisia kertoja. Suojasin niiden tyven talvensuojaturpeella. Vasta muutama päivä sitten kävin rapsuttamassa turpeita sivummalle. Vappuna leikkasin Austineilta kuivuneet varret pois. 

'Emily Brontë' näyttää kaikkein virkeimmältä. Se pukkaa ruusunpunaisia lehtiversoja. Pikkupuutarhan 'Lady of Shalott'in varsissa on vihreää alaosassa, mutta silmuja ei näy. Samoin vieressä kasvava 'Carolyn Knight' (joka ei ole Carolyn Knight) on kyllä hengissä, mutta enempää en uskalla näistä kahdesta vielä sanoa.
 

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Vasenrinteessä kasvaa vanhimmat tarhakylmänkukkani. Ensimmäisen pehkon istutin 2014. Se on tänä vuonna kaikkein hitain, sillä se on vasta kukkimisensa alkuvaiheessa. Aika lähelle vanhinta istutin valkoisen tarhakylmänkukan, joka kukkii parhaillaan.

Pulsatilla vulgaris 'Alba'

 
Ilon aihe löytyy näistä vanhuksista ylöspäin, josta löysin kaksi siementainta. En nimittäin ole tuonne tarhakylmänkukkia istuttanut. Monet kertovat tarhakylmänkukkien siementävän tehokkaasti ympärilleen. Jotain olen jättänyt tekemättä tai tehnyt liikaa, sillä siementaimia ei minulle ole aiemmin tullut. Siellä se lila kukka kurkkii varovasti scillojen välistä. Älä suotta ujostele äläkä pelkää. En sinua sieltä mihinkään kitke. Pikkutalviota taidan raivata tieltäsi pois. Samoin tuossa oikeassa alanurkassa näkyvän keltamon.

Tarhakylmänkukista tykkään paljon. Nyt niitä kasvaa vanhimpien lisäksi Vasenrinteen vasemmassa päässä ja kasvimaan laidan Vattupenkissä. Kiitoksen tästä runsaudesta lähetän Lappalainen etelässä -blogin Nilalle, joka on jakanut anteliaasti omiaan. Tulen aina muistamaan Nilaa lämmöllä katsellessani karvaisia kylmänkukkiani.

Liljakukko

Kaikki ihmeet eivät suinkaan ole iloisia. Ainakaan minun ja liljojeni kannalta. Lauantaina löysin neljä liljakukkoa, joista jokaisen nitistin hengiltä. En nyt ihan hirveästi pelkää ötököitä, mutta en myöskään mielelläni niitä paljain sormin koskettele. Paitsi liljakukot litistän sormieni välissä nopeasti ja tehokkaasti. Lauantaina maltoin lähestyä niitä rauhallisesti koura avoinna alasuunnasta, jolloin kukot eivät ehtineet pudottautua selälleen maahan. Silloin niiden mustamahaista olemusta on vaikea erottaa mustasta mullasta.

Fritillaria imp. 'Rubra' - Keisarinpikarililja

En järjestänyt hautajaisia, vaan kipaisin hakemaan kellarista suihkupullon. Olin sekoittanut siihen jo valmiiksi valkosipulinesteen. Kiersin suihkimassa kaikki mahdolliset keisarit, kirjopikarililjat ja marhanliljatkin. Välillä piti vaihtaa suihkupulloa, kun ne tuppaavat lopettamaan toimintansa sopivasti kriittisellä hetkellä. Yksi valkosipulin tuoksuinen marinoitikierros ei välttämättä auta. Niitä on uusittava säännöllisin välein.  

Ihmettelijöille kerron, miksi maustan liljani valkosipulinesteellä. Liljakukot suunnistavat hajun perusteella mielikasviensa luo. Valkosipuli sekoittaa niiden suunnistamista, jolloin liljat jäävät löytymättä. 

Puutarhassa kulkiessa kukilla käy melkoinen vilinä ja pörinä. Kimalaisia on runsaasti. En ole pysähtynyt pohtimaan, kuka niistä on kukakin. Tärkeintä, että niitä on ja että niille riittää ruokaa. Sitruunaperhosia saattaa nähdä lukuisia samanaikaisesti. Kuin ne tanssisivat ilmassa toistensa kanssa. Yhden nokkosperhosenkin taas näin. Edellisen kerran niitä lenteli meillä huhtikuun alkupuolella. 

Vappuaattona iltapäiväkahvia pergolassa nauttiessamme ohitse suhahti suruvaippa. Sen näkemisestä onkin jo useampi vuosi aikaa. 

Näin keväällä äänimaailma ulkona on erityisen hienoa koettavaa. Kauempaa kuuluu joutsenten huutelua, syreeneissä laulavat peipot ja lähimetsässä kyyhkyset huhuilevat. Illemmalla mustarastaiden huilut soivat ympäristön puissa. Kuin konsertissa olisi kuivumassa olleita pyykkejä ennen yötä sisälle hakiessa. 

Corylus maxima purpurea - Veripähkinäpensas

Vappu ja toukokuun ensimmäinen viikonloppu meni rattoisasti pihatöiden merkeissä. En kaivannut kaupungin melkeisiin. Katselin aamun lehtikuvissa Kaivopuiston vapun juhlinnan jätemäärää. Vapun siivous maksaa Helsingin kaupungille 800.000 euroa. Luulisi, että sille rahalle olisi parempiakin kohteita. Jos siis ihmiset kantaisivat roskansa vartavasten paikalle tuotuihin säiliöihin. Mitäpä sitä turhaan jälkiään siivoaa, kun joku muu sen hoitaa... 

Öljysin terassin ja sisäänkäynnin puulattian. Nyt voi pääovesta sisään tullessa pyyhkiä jalat uuteen kynnysmattoon. Kesä mielessä olla pitää, vaikka alaviistoon katsoessa.

Toukokuu alkoi enemmän kuin hienosti. Toivottavasti niin kävi sinullekin. 

Ulkoilmakuntoilua

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka

 

Jos et tiedä mitä tekisit tai millä päiväsi täyttäisit, hanki puutarha. Sen jälkeen ei ole vapaa-ajanongelmia. Aina on jotain tekemistä. Ellei ole, aivan varmasti keksit kohennettavaa, siirrettävää, kitkettävää, tuettavaa. Tekemisen päälle on vielä kierrettävä kaikki penkit ja puskat siltä varalta, että jotain pientä tai isoa olisi ilmestynyt nähtäväksi. 

Luultavasti pitkän aherruksen palkinnoksi olet saanut jäykän selän ja kolottavat lihakset. Ei haittaa pienet säryt. Tiedät tehneesi ainakin osan suunnittelemastasi. Seuraavaksikin päiväksi jäi listalla olevia hommia. Todennäköisesti yön aikana keksit kaksi tai kolme, kenties viisi uuttakin uurastuksen kohdetta.

Anemone ranunculoides - Keltavuokko

Varmaan useimmat puutarhaihmiset ovat hyörineet ja pyörineet vapun ja sen jälkeisen viikonlopun tekemässä kevättöitä puutarhojensa parissa. Niin minäkin. Laiska töitään luettelee, mutta nyt on ihan pakko ylpeillä kaikista aikaansaannoksistani. 

Kurkut on siirretty isoihin astioihin. Kurpitsat kylvetty. Tsinniat ja samettikukat samoin istutettu isompiin potteihin. Kellarikasvattamon taimet on kasteltu. 

Ulkona työskentelyn on joutunut välillä tauottamaan tai lopettamaan kokonaan, kun vettä on vihmonut taivaalta. Tuulistakin on ollut, mikä ei sinänsä ole haitannut ulkona olemista.

Perjantaina leikkasin tämän kasvukauden ensimmäisen kerran nurmikon. Ukkokulta huolsi ruohonleikkurin. Silti se ei meinaa millään käynnistyä, leikkaa huonosti ja on vähän väliä aikeissa sammua. Työ kuin työ sujuu toimivilla välineillä. Jos työvälineen kanssa joutuu koko ajan kikkailemaan, menee hermo. Ainakin minulta. Ukkokulta tutkii vielä ruohonleikkuria. Jos sitä ei saada kuntoon, on lähdettävä rautakauppaostoksille.

Liljakukko

Vappuaaton pihakierroksilla löysin kuusi liljakukkoa. Kaikki kirjopikarililjoista. Vappupäivänä vain yhden, mutta sekin oli liikaa. Kaikilta lähti odotetusti henki. Minun toimestani.

Tein suihkupulloon valkosipulivettä, jolla kiersin ruiskuttamassa kaikki liljat. Myös kirjopikarililjat ja varjoliljat. Lilja kuin lilja, kelpaavat kaikki liljakukoille. Liljakukot suunnistavat liljoille näille kasveille ominaisen hajun perusteella. Kun liljat suihkutetaan valkosipulin tuoksuisiksi, menee liljakukkojen vaistot sekaisin ja liljat jäävät rauhaan. Tämän vinkin on vahvistanut toimivaksi mm. emeritus ylipuutarhuri Arno Kasvi. 

Valkosipulisuihkutuksen jälkeen tuli kaatosade, joten kierros on uusittava. Lämpimänä päivänä tehty ruiskutus tehoaa parhaiten.

Päivänliljapenkin päähän tuleva portti on vielä vähän kesken. Muutama ruskeaksi sudittu poikkipuu on kellarissa kuivumassa. Viiniköynnös, jonka ohjaan köynnöstukeen/porttiin, pukkaa jo silmuja, mutta uutta kasvua siinä ei vielä ole. Portti ehtii hyvin valmistua ennen kuin viiniköynnös kaipaa tukea.

Kasvihuoneen lattia ja hyllyt on pullollaan purkkeja. Laitoin tuplaharsot molemmille pitkille sivuille, päätyyn ja oviaukkoon, vaikka mitään kovin arkaa kasvarissa ei vielä olekaan. Onpahan harsot sitten valmiina, kun tomaattien on aika muuttaa sinne.

Purkeissa on saksalaisesta Liiteristä ostettuja juurakoita. Lisäksi siellä on monta kasvia, jotka kaivoin Majalispenkistä. Joitakin Majalispenkin kasveja istutin suoraan uusille paikoille, mutta osa vaatii vähän pohdintaa, minne ne laittaisin. Komeamaksaruohoa, päivänliljoja, iriksiä, arovuokkoa, kultapalloa, soihtunauhusta. 

Jo syksyllä siirsin Majalispenkin reunasta kuunliljat lavakaulukseen. Ne ovat talvehtineet hyvin. Siirsin nekin purkkeihin. Niille on jo paikka katsottuna. Paikka, josta on muut siirrettävä toisaalle. Josta taasen on otettava jotakin pois. Eli domino-ilmiö meneillään.

Harvoin on tällaista kevättä, jolloin kaikki isommat purkit on jo taimien käytössä. Kultapallot istutin reikäpohjaiseen ämpäriin, kun muutakaan ei enää olllut.

Majalispenkki

Majalispenkistä katkoin suureksi kasvaneen metsäruusun varret jo syksyllä. Kaivoin myös jonkin verran juurakoita, mutta työ on uskomattoman raskasta. Ruusupensas on vuosikausien aikana kasvattanut vahvat juuret. En kaihda koviakaan töitä, mutta päätin, etten anna metsäruusun haastaa liikaa selkääni. Etenkin, kun tänä päivänä lääkärin pakeille ei ole helppoa eikä halpaa päästä. Metsäruusu lähtee, päivämäärä on vielä hiukan avoin.

Kävin hakemassa Rustasta kanankakka+merileväsäkillistä, jota siellä ei ollut. Ovensuusta tarttui kuitenkin kaksi lehtoakileijapurkkia. Katsokaapa taimilapusta alkuperämaata. Saska! Jokin uusi eurooppalainen valtio varmaankin.

Clematis Alpina - Alppikärhö

Liljakukko- ja voikukkakierroksia puutarhassa tehdessäni löydän monenlaisia kivoja ja yllättäviä asioita. Pikkupuutarhan köynnöskaaressa kasvava alppikärhö on levinnyt pitkin poikin. Tuossa se nousee pallohortensia 'Pink Annabellen vierestä, puolentoista metrin päässä emokasvistaan. Luultavasti joku alppikärhön versoista on kasvanut maata pitkin ja juurtunut tuohon. Olkoon siinä.

Clematis 'Princess Diana' - Tarhakellokärhö

Alppikärhöt heräävät ensimmäisinä. Siinä ei ole mitään uutta ja outoa. Sen sijaan alapihan Ruusupenkin päässä kasvava tarhakellokärhö 'Princess Diana' on aiemmin ollut reilusti mattimyöhäinen. Nyt se työntää tyvestä versoja.

Samoin Oikearinteen alalaitaan syksyllä purkista siirtämäni 'Hagley Hybrid' on hyvin hereillä. Kuten vanhempi 'Hagley Hybrid' -veljensä yläpihalla. Loistokärhö 'Multi Blue' Päivänliljapenkissä on niin ikään työntänyt ensimmäiset versonsa ilmoille. Vieressä kasvavasta 'Rouge Cardinalista' en vielä löytänyt eloa.

Lonicera periclymenum 'Serotina' - Ruotsinköynnöskuusama

Viime vuonna uuteen Köynnösnurkkaukseen istutetut kaksi ruotsinköynnöskuusama 'Serotinaa' ovat ylenpalttisen innostuneita kasvamaan. Saaripalstan Sailalta saadusta pikkuisesta 'Serotinan' alusta en osaa nyt sanoa juuta enkä jaata. Myöhään syksyllä se oli vielä oikein virkeä.

Asparagus officinalis 'Gijnlim' - Parsa

Kasvimaalla ruohosipuli ja persilja ovat hyvässä kasvussa. Kuin myös kiinansipuli ja talvivalkosipulit. Omaa parsaa saamme vielä hetken odottaa. Lavakaulus numero Kahdeksassa se on jo noussut pintaan kurkkimaan maisemia.

Vaahteravauva

Vaahteravauvojen kitkentä jatkuu, jatkuu, jatkuu... Sateiden jälkeen Kääriäisen vihreät koukut ovat suoristuneet ja kasvattaneet lisää lehtiä. Varsi on muuttunut puisemmaksi ja juuri on matkalla Kiinaan. Nyt tarvitaan jo tiukka ote ja kumea ähkäisy, jotta vaahterantaimi irtoaa maasta.

Taraxacum - Voikukka

Voikukat kukkivat jo kotikadun ojanpientareilla. Pian myös omassa pihassa, sillä puiston puolella niitä kasvaa joka vuosi keltaisenaan. Sieltä tuuli kuljettaa siemeniä minun kitkettäväkseni. Nurmikolla saavat kasvaa, kunnes ruohonleikkuri hoitaa homman. Sen sijaan istutusalueilla ja käytävillä en halua voikukkien kasvavan. Kaksi kunnon voikukkakierrosta olen jo tehnyt. Seuraavat kierrokset ovat jo näköpiirissä.

Voikukkien äiti on kyllä kasvattanut lapsosensa nöyriksi. Isotkin lehtiruusukkeet ovat aivan maanmyötäisiä. Siinä keskellä sitten nuppu jos toinenkin painuu littanaksi odottaen tilaisuutta venyttää kukkavartensa kaikkien näkyville esitelläkseen keltaisen kukkansa. Ja millaiset juuret voikukilla onkaan! Paksut ja pitkät. Parhaassa tai pahimmassa tapauksessa juuret vielä mutkittelevat kiven alla, jotta niitä ei hyvällä tahdollakaan saa kertakiskaisulla ehjinä irti. Voi sitä onnistumisen iloa, kun kerrankin saa 20-senttisen voikukan juuren kokonaisena ylös.

Mahonia

Kaikenlaista kivaa siis puutarhassa tapahtuu. Vasta aloitettiin toukokuu eli paljon on vielä löydettävää, koettavaa ja katseltavaa. 

Tulkaahan mukaan jakamaan kuvia ja juttuja omista puutarhoistanne.

Mitä kevätpäiviä, VAU!

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Yhtään paremmaksi eivät kevätpäivien säät voi enää muuttua. Aurinko helottaa täydeltä taivaalta. Lämpömittari kipuaa +20 asteeseen ja linnut konsertoi kuin maailman kuuluisin sinfoniaorkesteri. Kurkiparvia pyörii taivaalla sopivaa nostetta etsien ja äänekkäästi huudellen. Puutarhaihminen juoksee pihalla pää kolmantena jalkana. Hän ei tiedä, mihin kaikkialle ryntäisi, jotta kaiken nautiskelun ohessa saisi myös jotain tähdellistä aikaan.

Pulsatilla vulgaris 'Alba' - Tarhakylmänkukka valkoinen

Ensimmäinen lilakukkainen tarhakylmänkukka avasi nuppunsa. Seuraavana perässä ehtinee Vasenrinteessä vähän alempana kasvava valkoinen tarhakylmänkukka. Muut tulevat perässä kukin omaan tahtiinsa.

Punaiset 'Woodstock' -hyasintit. Vaaleat saattavat olla 'Pink Surprisea'

Syksyllä istutetut hyasintit aikovat nekin juhlistaa pääsiäistä täydessä kukassa. Hienosti nousevat kaikki. Niin aiemmin istutetut kuin viime vuotisetkin.

 

Tosi kuivaa on joka paikassa. Tavallisesti rinteet ja istutusalueet ovat jo tässä vaiheessa tasaista vihreää, jonka lomasta nousee sitten monenlaista korkeammalle tähyävää kasvia. Nyt näin ei ole, koska kunnon sadetta ei ole tullut viikkoihin. Pöly vaan nousee, jos rikkaruohon jostain nyhtäisee. Käytännössä koko tienoo on harmaan pölyn peitossa. Kunta aloitti vihdoin katujen kevätsiivouksen. 

Ruokakaupassa käynti on välillä vaarallista. Piimän ja leivän ohessa ostoskoriin putoaa silmänruokaa. Saksalaisesta Liiteristä mukaan lähti ensimmäisellä käynnillä oranssiset gladiolukset ja syyshohdekukka sekä pinkki saksankurjenmiekka.

Toisella käynnillä päädyin ostamaan kaverit syyshohdekukalle ja gladiolukselle. Jälkimmäinen sai Jessica-nimisen, vähän voimakkaamman oranssisen kaverin.

Myös 'Rose Clair' -kurjenpolvi ja 'Double Decker' -punahattu tuli hankittua.

Ei kahta ilman kolmatta. Tänään Liiterissä oli jäljellä vielä jokunen pussukka, jotka oli pakko käydä läpi. Tarhavarjohiippaa ja jaloängelmää en voinut vastustaa. Lisäksi daalia 'Arabian Night' saa luvan korvata talven aikana kuivettuneen kaimansa.

Viritin kasvihuoneen molemmille pitkille sivuille tuplaharsoteltat, joihin tomaatit, kurkut ja paprikat aikanaan pääsevät aloittamaan ulkoelämäänsä. 

Takana olevassa hyllyssä näkyy kaksi mustaa kukkalaatikkoa. Toiseen kylvin retiisi 'Cherry Belleä' ja toiseen vaaleanpunaista pioniunikko 'Lilac Pompomia'. Aion toki kylvää pioniunikoita myös suoraan maahan. Viime vuonna sain upean kukinnan esikasvattamalla kasvarissa muutamia pioniunikoita. Turhaa työtä kenties jonkun mielestä. Niin turhaa tai hullua ei taida ollakaan, mitä näiden kasvien kanssa ei kokeilisi.

Kylvin tuoksuherneet Cecilia Wingårdin ohjeiden mukaan 22.3. Kellarissa ne ehtivät kasvaa reilusti. Tiedän niiden kestävän jonkin verran pakkasta, mutta enpä saanut kuskattua niitä kasvariin. Ajattelin laittaa harsot ensin paikoilleen ja kantaa talven ajan kasvarissa olleita tavaroita ulos ennen tuoksuherneiden saapumista. Nyt tuoksuherneet ovat olleet sunnuntaista saakka kasvarissa.

Eilen laitoin myös lukinliljan sipulit ruukkuun, jonka vein kasvihuoneeseen.

Valkosipulit 11.4.

Valkosipulit ovat nousseet pintaan. Viime viikon perjantaina laatikossa oli lumipeite. Nyt valkkareita pitäisi kastella, jotta jaksaisivat kasvaa. Kannoin 200 litran tynnyrin kasvihuoneen viereen ja täytin sen kaivovedellä. Aurinko on lämmittänyt jääkylmän kaivoveden tynnyrissä, joten nyt on sopiva hetki antaa valkkareille juotavaa.

Crocus crysanthus 'Romance' - Kultasahrami

Monien krookusten kukinta on jo hiipumassa. Pisimään ja runsaimmin tänä keväänä on kukkinut kultasahrami 'Romance'. Se aloitti kukinnan 23.3. Aurinkoisessa paikassa sen olisi luullut kuihtuvan nopeamminkin, mutta vasta nyt se on selvästi hiipumassa.

Clematis 'Hagley Hyrbrid'

Jokainen puutarhaihminen tietää, kuinka innostavaa on keväällä kiertää puutarhaa etsimässä ja katsomassa kaikkea kaunista. Toisinaan tulee sormella vähän liikuteltua multaa, jotta paremmin näkisi sieltä ylös ponnistavan kasvin. 

Kärhöjen suhteen monet meistä ovat oppineet olemaan kärsivällisiä. Kärhöillä kun on oma tahtinsa ja oikkunsa. Alppi- ja tarha-alppikärhöistä olen jo löytänyt elämää. Sen sijaan Hagley Hybridin herääminen yllätti minut täysin. Koskaan aiemmin siinä ei ole ollut vielä tässä vaiheessa silmuja. Yleensä olen saanut leikata kaikki maanpäälliset osat kuivuneina pois. Tyveltä on sitten kasvanut uutta versoa. Tuoreet versot ovat nyt viime vuotisissa varsissa. Jospa tyvestä nousisi vielä uusiakin.

Corydalis solida 'Beth Evans'

Olen jo aiemmin kertonut, kuinka peura ja metsäkauris kävivät napostelemassa pihastani monen monta kaunotarta. Myös yksi hartaimmin odottamistani eli pystykiurunkannus 'Beth Evans' syötiin laajalti. Onneksi lörppähuulet hamusivat kiurunkannuksista lähinnä maanpäällisen osan. Joitakin varsia jäi penkkeihin. Ilmeisesti siellä tyvellä on ollut myös nuppuja, joita on nyt noussut muutama sinne tänne kukkimaan. Pörriäinenkin nauttii Bethin tarjoamasta herkusta.

Ribes sanquineum - Ruusuherukka

Nähtyäni jokunen vuosi sitten ruusuherukan kukkivana, olin myyty. Hankin sellaisen. Enkä vain yhtä vaan kaksi. Toisen istutin Oikearinteen yläosaan. Toisen taas alapihan rajanaapurin puoleiseen päätyyn. Kumpikin pukkaa jo lehtiä, mutta suureksi ilokseni Oikearinteen puskassa on myös kukkanuppuja. Eikä yhtä vaan aika monta. 

Nuppuja katsellessani heräsi kysymys, asuuko kukkimaton ruusuherukka epäsuosiollisessa paikassa. Sen sanotaan menestyvän aurinkoisen paikan lisäksi myös puolivarjossa. Puolivarjoinen tuo toinen paikka varmaan on. Toisaalta se on myös suojaisa. No, seuraan puskan vointia samalla kun iloitsen kaimansa kukinnasta.

Liljakukko

Liljakukkojen metsästys on syytä aloittaa samalla kun ensimmäiset liljat ilmestyvät mullan pinnalle. Tämä tarkoittaa myös kirjopikarililjoja, joita muutamia on nyt kasvussa. Yhdessä jopa nuppuja. Pikkupuutarhassa silmäni osuivat kirkkaanpunaiseen liljakukkoon, joka oli kiivennyt metsätulppaanin lehdelle tähyilemään sopivia ruokailupaikkoja. Ötököiden suhteen olen hiukan herkkähipiäinen, mutta liljakukon elämä päättyi nopeasti etusormeni ja peukaloni väliin liiskautuen. Ei sureta.

Lempeä puutarhavierailijamme Mamis on kokonaan kadonnut näkyvistä. Toisesta naapurista nuori Golf-uros on vallannut meidänkin pihapiirimme, eikä se salli Mamiksen enää tänne saapua. Golf arastelee ihmisiä, vaikka se muuten on äärimmäisen utelias. Harvinaista, että sain Golfin näinkin kokonaisena kuvattua. Golf on melkoinen riiviö. Hiukan hirvittää, miten saamme pidettyä Golfin aisoissa ovien ollessa kesäaikaan auki. Merkit viittaavat siihen, että joudumme vahtimaan ruokapöytää ja sohvia tavallista enemmän.

Helleborus 'Double Ellen'

Voi tavaton, miten paljon ja nopeasti juuri nyt ulkona tapahtuu. Kaikkea ei ehdi kirjaamaan, eikä myöskään blogissa selostamaan. Välillä kun on tehtävä muutakin, kuin taivastella kukkien ihanuutta ja lintujen laulua.

Tiedän, että teillä kaikilla on parhaillaan samat ajatukset. Iloitaan ja nautitaan, yksin ja yhdessä!

Joka päivä palkitaan

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka Kevätsuudelma

Kevään koleus alkaa vähitellen muuttua lämmöksi. Edelleen moni kasvi on huomattavasti edelliskeväisiin verrattuna hitaammassa tahdissa, jos on herännyt vielä ollenkaan. Puutarhaa kiertäessäni huomaan lukuisia aukkopaikkoja, joiden toivon täyttyvän. Tässä vaiheessa ei voi vielä tehdä paikkaussuunnitelmia. On annettava hitaammille mahdollisuus herätä. Joidenkin kasvien osalta odotus näyttää jo palkittavan.

Erythronium Pagoda - Koiranhammas

 
Eräässä puutarharyhmässä esiteltiin kukkivia koiranhampaita. Tekstistä ei käynyt ilmi kasvupaikkaa. Onhan silläkin merkitystä, millaisissa olosuhteissa kukin kasvaa. Ehdin jo säikähtää, ovatko oman puutarhan koiranhampaat jääneet puhkeamatta. Eivät ole. Kaikki vanhat ovat hereillä. Yksi jo pukkaa nuppujakin. Löysinpä yhden sellaisenkin, jota en muista viime keväänä nähneeni. Jonka olen istutustietojen mukaan laittanut multaan syksyllä 2020.

Koiranhampaiden metsästyksestä juontui mieleeni tehdä sipulilista lajeittain. Tähän saakka olen listannut istuttamani syyssipulit paikoittain. Jotain yksittäistä lajia etsiessäni joudun käymään koko listan läpi, jollen etsi sitä tietystä istutuspaikasta. Syyssipulit penkeittäin -listassani on 9 sivua. Ei sen selaaminen tuntitolkulla kestä, mutta miksi en tekisi asiaa helpommaksi.

Lilium Sweet Surrender

Valkoinen tiikerililja Sweet Surrender on erityinen mielitiettyni. Niidenkin kasvupaikkaa kävin jo monena päivänä tuijottamassa intensiivisesti. Ehkä kyllästyivät asuinmultansa kuumottavaan pällistelyyn ja huolestuneeseen mutinaan ja päättivät lähteä nousuun. Nämä yksilöt kuuluvat kyseisen penkin vanhimpiin asukkaisiin. Samaista lajia pitäisi nousta muualtakin, mutta tämä paikka on niitä ensimmäisiä lumesta sulaneita. Liljojen välissä näkyvän pikkusipulin tungin takaisin multaan. Saattaa olla lintujen tai roudan nostama, tai peuran huulilta pudonnut. Sitäkin on tapahtunut.

Liljakukkojen keväthuumaa - jonka lopetin väkivaltaisesti.

 
Liljakukot ovat jo heränneet lemmiskelemään lehdillä ja varsilla. Liljakukkoja nähdessäni näen punaista niin kuvainnollisesti kuin kirjaimellisestikin. Nämä otukset listin kylmäverisesti paljaiden sormieni välissä. Jos liljakukkoja nähdessäni ryhtyisin puutarhahanskoja etsimään, ne ehtisivät pudottautua multaan. Sieltä niitä on vaikea löytää, kun kellahtava musta vatsa ylöspäin.

Kruunuvuokko antoi eräässä blogikommentissaan vinkin liuottaa valkosipulia veteen ja ruiskuttaa sillä liljoja. Liljakukkojen suunnitusmeganismi menee valkosipulista sekaisin. On meillä kokonaisiakin valkosipuleja, mutta ostin kokeeksi jauhetta. Kun nyt ehtisin tekemään liuoksen ja suihkuttamaan sitä liljoille. Varjoliljat, keisarinpikarililjat ja kirjopikarililjat ovat jo sopivan isokokoisia liljakukkojen kohteiksi.

Sanguisorba obtuse - Nuokkuluppio

Kiemurapenkin äärellä olen kykkinyt uteliaana kerta toisensa jälkeen, koska siellä on muutama kaivattu kasvi. Eniten odotan syysvuokon ensiesiintymistä, jota ei vielä ole näkyvissä. Nuokkuluppio on selättänyt talven. Yläpihan Allaspenkissä lumi ja jää viipyy vuosittain paljon pidempään, joten siellä asuvaa nuokkuluppiota odotan herääväksi myöhemmin.

Dicentra spectabilis - Särkynytsydän

Särkynytsydän kuuluu kevään varhaisiin herääjiin. Tänä vuonna se käytti enemmän aikaa miettimiseen "jaksanko nousta ja milloin?" Jaksoihan se. Myös yläpihan kahdessa muussa paikassa.

Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefeld' - Valkotäpläimikkä

 
Valkotäpläimikästä olen höpöttänyt jo aiemminkin tänä keväänä. Niitä minulla kasvaa toistaiseksi vain kaksi ja sen toisen epäilin kadonneen. Ilahduin huomatessani Syreenipenkissä joukon täplikkäitä lehtiä. Sieltä se nousee. Pikkupuutarhan valkotäpläimikkä teki jo aikaisin nuppuja, joista osan peura kävi napsimassa. Tämän kakkosen kanssa pääsen toivon mukaan seuraamaan nuppujen kehitystä ja kukkimista alusta lähtien. 

Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefeld' - Valkotäpläimikkä

 
Pikkupuutarhan valkotäpläimikkään jäi peuran jäljiltä sentään osa nupuista, jotka nyt avautuvat. Jos vain osaa valita katsomissuunnan niin, ettei näe pelkästään tulppaanien lehtiä. Tulppaanien, joista peura vei nuput.

Rosa Polyantha-ryhmä "The Fairy'

Talvi oli ankara ruusuillekin. Pensasruusuistani kaikki ovat jotakuinkin hengissä ja kohtalaisen hyväkuntoisiakin. Sen sijaan rinteessä kasvavat maanpeiteruusut Sommerwindit ja Fairyt ovat huolestuttavan surkeita. Useimmat leikkasin lähes tapille, sillä mustuneissa varsissa ei ollut minkäänlaista eloa. Ihan olivat kuivan kuolleita ydintä myöten. Ainakin kahteen on viikonlopun aikana tullut silmuja tyveen. Seuraan tilannetta. Hyvä jos, elpyvät. Elleivät elvy, keksin jotain muuta tilalle. Tällaistahan tämä puutarhaihmisen elämä on. Menetyksiä tulee, eikä niille aina ole edes selkeää syytä.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Nämä kuvassa näkyvät ryppyiset mykeröt saivat minut henkäisemään syvään kerran jos toisenkin. Onnellinen jälleennäkeminen, ei muuta voi sanoa. Siirsin sinikämmenet vuosi sitten rhodojen kupeesta Pikkupuutarhan Harkkokäytävän varteen. Ostin sinikämmenen kesällä 2016 Vakka-Taimesta ja tapani mukaan tyrkkäsin sen silloin mielestäni hyvään paikkaan. Joka aika pian osoittautui ihan tyhmäksi, sillä rhodot levittäytyivät sinikämmenten ylle peittäen kukinnan tehokkaasti. 

Glaucidium palmatum - Sinikämmen 21.5.2021

 

Vuosi toisensa perään päätin, että kukinnan jälkeen siirrän kasvit parempaan paikkaan. Vuosi toisensa perään unohdin päätökseni. Viime keväänä vihdoin olin siinä asiassa ajan hermoilla ja lapioin sinikämmenen sen vielä kukkiessa Pikkupuutarhan puolelle. Reunustaessani Pikkupuutarhan käytävät turveharkoilla, sinne syntyi uusia istutuspaikkoja. Sinne siis sinikämmen muutti. Ja sitten tuli puutarhaelämäni kuivin ja kuumin kesä. Kastelin sinikämmentä ahkerasti, mutta varauduin sen menettämiseen. En menettänyt. Hurraa, hän elää!!!

Syringa vulgaris Andenken an 'Ludwig Späth' - Jalosyreeni

Kesällä 2019 Syyspenkkiin istuttamani Ludwig Späth aikoo kukkia ensimmäisen kerran. Kenties se olisi kukkinut viime vuonnakin, mutta peura söi pienen puun latvat. Ei siis kukkia, mutta puu jatkoi uhmakkaasti kasvuaan. Tänä talvena suojasin rungon lisäksi tämän jalosyreenin latvat, joihin on nyt kehittynyt nuput. Lilakukkaisia pihasyreeneitä minulla on lukuisia ja nekin näyttävät kukkivan runsaana tänä keväänä. Ludwig Späthin lila on syvempää ja tummempaa. Hauskaa nähdä pienen puun kukkivan ensimmäistä kertaa omassa pihassa.

Magnolia stellata 'Susan'

Vuosi sitten istuttamani magnolia Susan ei taida vielä kukkia. Se teki yhden nupun pian istuttamisen jälkeen, mutta myöhästyin sen kuvaamisessa. En aio olla magnolian suhteen liian vaativainen. Toki toivon sen joskus kukkivan, mutta tässä vaiheessa olen todella tyytyväinen, että se on ylipäätään elossa. Magnolian kaltaisia herkkiä kasveja, jotka tuntuvat äkkiä myös kukkarossa, ei joka vuosi hankita.

Tete-narsissit

Puutarharyhmissä on ihmetelty narsissien hidasta nousua tai katoamista. Yhdyn ihmettelyyn, sillä kovin vähän omia narskuja on noussut. Ehkä osalle niistä talvi oli liian ankara. Ehkä jokunen nousee myöhemmin. Pääsiäiskaunistukseksi hankkimiani tetejä olen kaivanut sinne tänne puutarhaan. Parissa paikassa niistä ei toistaiseksi näy versoakaan. Sen sijaan alapihan Ruusupenkissä huomasin tetejä jo kukkimassa. Kärjistä päätellen lisää on tulossa. Hyvä niin, sillä tämänvuotiset etsivät vielä paikkaa. Tiedänpä, etten ainakaan entisten päälle niitä yritä istuttaa.

Hyasinthus Delf Blue

Viime syksynä istutin vain muutaman hyasintin. Taisin ajatella, että onhan noita jo ennestään. No, ne entiset ovat tainneet ottaa hatkat. Vatukkalaatikon ainokainen on surullistakin surullisempi näky. Peura naukkaisi hyasinttia niin pahasti, että mielessäni sanoin sille jo hyvästit. Tämän hyasintin sitkeydelle ja selviytymiselle on annettava aplodit. Syksyllä istutan sen seuraksi joukon uusia hyasintteja.

Tulipa Persian Pearl

Joka päivä mullasta nousee vanhoja ja joitakin uusia tuttavuuksia. Niiden kasvua ja kehitystä ei jaksa lakata ihmettelemästä ja ihailemasta. Arkistot pullistelevat kuvia, jotka asiaan vihkiytymättömän mielestä olisivat samoja vuodesta toiseen. Eivät ole. Sama kasvi on joka kevät aivan uudesti syntynyt ja ainutlaatuisen lumoava. Puutarhaharrastukseen käytetty aika ja työ palkitaan näillä näkymillä joka päivä.

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka Kevätsuudelma

 Palkitsevia puutarhapäiviä teille kaikille!