tiistai 12. lokakuuta 2021

Vielä kukkii

Geranium hymalayense 'Baby Blue' - Idänkurjenpolvi

 
Kukkien määrä puutarhassa vähenee vääjäämättä. Pitkään jatkunut leuto sää ja lämpimät yöt ovat hellineet kaikkia sinnittelijöitä ja mattimyöhäisiä. Kurjenpolvien kukinta oli koko kesän puutarhassani tavallista vaisumpaa. Kurjenpolvet ovat yleensä helppohoitoisia ja karummissakin oloissa pärjääviä. Ehkä pitkään jatkunut helle ja kuivuus kuitenkin näännyttivät kurjenpolvien kukkimisinnon.

Idänkurjenpolvi Baby Blue alkoi kukkimaan vasta elokuun lopulla. Se on ihan huomaamatta pörhistänyt kasvustonsa niin Ovaalipenkissä kuin Vasenrinteessäkin.

Geranium pratense 'Splish-Splash' - Kyläkurjenpolvi


Ovaalipenkistä toinen kyläkurjenpolvi Splish-Splash meni kesällä täysin ruskeaksi. Toinenkin on koko kesän ollut huonovointisen näköinen. Kurjenpolvissa ei ole juuri kasvitauteja, joten luultavasti menneen kesän olosuhteet ovat olleet niille ylivoimaiset. 

Yläpihalla kasvava Splish-Splash kukki kesällä lyhyen aikaa. Sen jälkeen siinä on ollut kukka siellä, toinen täällä. Hyvä, että kasvusto on kuitenkin rehevää. Jos Ovaalipenkin kyläkurjenpolvi ei keväällä jaksa herätä, on sentään toisessa paikassa kasvustoa jaettavaksi.

Joitakin vuosia sitten istutin palan peittokurjenpolvea etupihan marjakuusen kupeeseen. Siitä on kasvanut kivan pyöreä pehko, joka kukkii kesäisin kauniisti. Vieressä on myös verikurjenpolvea, jonka kasvutapa on huomattavasti rönsyilevämpi.

Fragaria x roxea 'Pink Panda' - Koristemansikka


Koristemansikka Pink Panda kukkii täyttä päätä. Muiden kasvien valmistautuessa talvilepoon, koristemansikan sinne tänne luikertelevat versot ja pinkit kukat tulevat hyvin esiin. Vielä ehtisi napsia rönsyjä siirrettäväksi ja istutettavaksi muualle. Iät ja ajat minun on pitänyt kerätä rönsyjä, jotta saisin pariin paikkaan oikein tiiviin koristemansikkakasvuston. Miten se aina unohtuukin. Niin taitaa käydä nytkin, ellen vartavasten kirjaa asiaa tehtävälistaan.

Bellis - Kaunokainen

Kaunokaiset kukkivat ja kasvattavat lehtipehkoja Ruusupenkissä. Pikkuinen Bellis on aikamoinen vaeltaja. Olen saanut päätuppaat pysymään penkissä aika hyvin, mutta kummasti uusia taimia ilmaantuu kanttausvakoihin. Pieninä kaunokaisen lehdet muistuttavat hyvin paljon lemmikin lehtiä. Kanttausuria kitkiessä ei voi koskaan olla varma, meneekö kompostiämpäriin kaunokaisia vai lemmikkejä.

Gaillardia aristata 'Kobolt' - Syyssädekukka


Syyssädekukkaan taisin ihastua syvemmin käydessäni naapurin Maritin kanssa Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa joitakin vuosia sitten. Vierailumme osui elokuun lopulle, jolloin syyssädekukat olivat komeimmillaan. Ja Kaisaniemessähän ne olivatkin korkeita ja suurikukkaisia. Perhoset ja pörriäiset liihottelivat kukissa, mikä sai minut kiinnostumaan oranssikeltaisena hehkuvista kukista erityisen paljon.

Omistani ei ole kertaakaan kasvanut kovin korkeita. Siihen saattaa vaikuttaa istutuspaikka ja mullallakin voi olla osuutensa. Ehkä lajikekin on eri, kuin Kaisaniemessä. Uskollisesti nämä kuitenkin syksy toisensa jälkeen nousevat kukkimaan.

Pilosella aurantiana - Oranssikeltano

Oranssikeltanolla on kauden toinen kukintavaihe menossa. Vaiheiden välissä se näytti kasvattaneen uusia lehtiruusukkeita. Oranssikeltano päätti ottaa ruskan omakseen. Tavallisesti sen kukat ovat selvästi oranssit. Nyt lähestulkoon punaiset. 

Kesäisen kukinnan aikaan oranssikeltano tuppaa jäämään näyttävyydessä muiden jalkoihin. Vaikka sen kukkavarsi nouseekin suorana ja tanakkana 30-senttisenä monien viereisten kasvien yläpuolelle.

Geum coccineum - Tulikellukka


Tulikellukan syyskukinnasta olen maininnut jo aiemminkin. Sitä kelpaa esitellä, kun nuppuja avautui enemmän kuin yksi ainokainen. Tavallisen tulikellukan kaverina kasvaa Nonnaa ja Totally Tangerinea sekä MaiTaita. Muut eivät ole lähteneet tulikellukan tavoin kehittämään itselleen syyskukintaa. Hyvä niin, jos vain jaksavat taas keväällä nousta kasvamaan.

Dasiphora fruticosa - Pensashanhikki


Monien inhokki, pensashanhikki kukkii joka syksy syyspakkasiin saakka. Olisiko pensashanhikki tekemässä uutta nousua, sillä monissa puutarharyhmissä sitä on kovasti kehuttu ja sen pärjäämisestä kysytty. Pensashanhikki on helppohoitoinen ja vaatimaton.

Meillekin pensashanhikkia istutettiin alkuvuosina naapurirajan rinteeseen. Myöhemmin rinne korvattiin tukimuurilla ja hanhikit kaivettiin ylös. Istutin ne pikkupuutarhaan, josta sieltäkin pensaat ovat vähitellen tulleet hävitetyiksi. Itse en kovasti tykkää sen risuisesta olomuodosta ja siitä, että se vihertyy aika myöhään. Viimeisen hanhikin siirsin alapihan toiseen nurkkaukseen, jossa se näyttää viihtyvän. Sinne se sopii hyvin ja saa puolestani kasvaa rauhassa.

Viola odorata - Tuoksuorvokki


Nilalta, Lappalainen etelässä -blogista, sain reilun määrän tuoksuorvokkia. Istutin ne Hedelmätarhaan, punakanelin ympäristöön. Sinne kasvit ovat kotiutuneet hyvin ja kukkivat parhaillaankin runsaana. Pian voin ottaa jo jakotaimiakin näistä Nilan tuomista tuoksuorvokeista istutettavaksi muualle puutarhaan.

Astrantia major -Sunningdale Variegated' - Tähtiputki

Mylläsin Pikkupuutarhan Kivipenkkiä viime vuoden syksyllä jonkin verran. Siinä yhteydessä siirsin mm. tähtiputket taaemmas, jotta ne ei kasvaessaan ja kukkiessaan kaatuisi käytävälle. Keväällä tähtiputki nousi, mutta kukkimaan se ryhtyi vasta näin syksyn loppumetreillä. Kumma kyllä, lehdet ovat nyt yksiväriset. Tavallisesti ne ovat selvästi laikukkaat.

Clematis vit. 'Polish Spirit'


Kärhöjeni kesä ei ollut paras mahdollinen. Rouge Cardinal ja Multi Blue kukkivat runsaina. Lähes kaikki muutkin kyllä kukkivat, mutta mitään suunnatonta värien ilotulitusta kärhöt eivät järjestäneet. Polish Spirit tuntuu olevan takuuvarma kukkija. Aloitettuaan se jatkaa ihan viimeiseen saakka täysillä. Karsin Polish Spiritin takana kasvavia syreenejä siten, että kärhötukeen tulisi enemmän valoa. Keväällä on muistettava auttaa tuoreita versoja alussa paremmin kiipeilemään tuessa. Nyt paljon oksia kiemurtelee maassa ja tuen alaosassa.

Clematis vit. 'Madame Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö


Madame Julia Correvonista saattaa hyvällä tuurilla tulla Polish Spiritille varteenotettava kilpailija. Nuoresta iästään huolimatta se on kukkinut tänä kesänä varsin ahkerasti ja vieläkin muutama kukka sinnittelee näkösällä. Se asuu lähellä Polish Spiritiä ja myös madamelle lisäsin valoa karsimalla syreeniä sen ympäriltä.

Rosa F.J. Grootendorst - Neilikkaruusu


Pensasruusuista neilikkaruusulla ja Sävelellä on meneillään kukkimiskisa. Saapa nähdä, kumpi jaksaa kukkia pidempään. Neilikkaruusussa on useita kuvassa näkyvän kokoisia kukkaryppäitä ja jonkun verran vielä avautumattomia nuppuja. Olen napsinut aika ahkerasti kukkineita kukkia pois neilikkaruususta. Tilalle on nopeasti kasvanut uusia nuppuja. Nyt en enää käy ruusuja leikkelemässä. Kukkikoon, minkä kukkii. Sitten siirtyköön talvilevolle.

Rosa rugosa Sävel


Sävelestä leikkasin elopkuun lopulla pari-kolme isompaa oksaa, jotta pääsin kaivamaan Aljonushka-kärhön sen viereltä pois. Sävel on niin mahdottoman piikkinen ruusu, ettei sen läheisyydessä ilman paksua asua kärsi työskennellä. Myös Sävelestä olen leikannut kuihtuneita kukkia pois. Yhä se kukkii ja kilvoittelee neilikkaruusun kanssa.

Sävelestä aion keväällä leikata muutaman isomman oksan jälleen kokonaan pois. Ehkä leikkaan sitä rajumminkin. Pensas on kasvanut isoksi. Nyt se on ikäänkuin kärjellään seisova A-kirjain eli tyvestä kapea ja kalju, latvuksista laajalle levinnyt pehko. Sointua leikkasin keväällä runsaasti, josta se ei loukkaantunut laisinkaan. Päinvastoin, siitä on tullut kaunismuotoisempi ja kukkiminenkin tuntui parantuneen.

Rosa Sommerwind - Maanpeiteruusu

Vasenrinteen Sommerwind-maanpeiteruusut ovat kukkineet pitkin kesää ahkerasti. Yhä niissä on paljon nuppuja, joista osa ei ehkä ehdi avautumaan. Oikearinteen puolella on viime vuonna istutettua Fairyä, joka on hyvin samanlainen, kuin Sommerwind. Fairy kukkii niinkään edelleen kivasti.

Crocus speciosus - Syyssahrami


Jokin aika sitten mietin, mihin ihmeeseen syyssahramini ovat kadonneet. En sentään ääneen ihmetellyt, mutta mistä lie osasivat hetikohta ilmestyä ilmoille. Istutin pari vuotta sitten syyssahrameita toiseenkin paikkaan, mutta siellä ei näy vielä piipon piippoa. Joko ovat pakanneet kapsäkkinsä ja lähteneet Kiinaan. Tai sitten parhaillaan venyttelevät terälehtiään astuakseen esille mullan sisältä.

Anemone hupehensis - Syysvuokko

 
Syysvuokko on kukkinut jo viikkokaupalla. Muutamia avautumattomia nuppuja vielä löytyy, mutta luopumisen hetki on näköpiirissä syysvuokonkin kohdalla.

Syysvuokko on jouluruusun ohella kasvi, josta jaksan iloita ihan joka kerran sen ohi kulkiessani. Kuinkahan monta syysvuokkoa istutin ja menetin ennen kuin eteen osui yksilö, joka päätti tehdä yhteistyötä kanssani. Tai peräti kaksi kaveria; toinen alapihan Kiemurapenkissä, toinen yläpihan Allaspenkissä. Edelleenkään en tiedä, mikä meni näiden syysvuokkojen kohdalla nappiin: sopiva istutuspaikka, otollinen istutusaika, terve taimi tai jokin muu? 

Jos jotain kasvia haluatte ja uskotte menestymisen olevan sille mahdollista, älkää luovuttako.  Sinnikkyys voi hyvinkin osoittautua palkitsevaksi. Siitä minulla on omakohtaisia kokemuksia.

Colchicum - Syysmyrkkylilja

Aiempina vuosina istutetut syysmyrkkyliljat ovat jo väsähtäneet. Vuosi sitten istutetut nousivat vanhoja myöhemmin ja seisovat vielä hetken aikaa tanakasti pystyssä.


Puutarha-aiheet vähenevät jokavuotiseen tapaan iltojen pimetessä ja sään kylmetessä. Onpa sitten enemmän aikaa lukemiseen, käsitöihin ja olla möllöttämiseen.

Raikkaita syyspäiviä teille kaikille!


10 kommenttia:

  1. Kukkiihan vielä sentään jotakin ja kauniisti kukkiikin, kuten neilikkaruusun mahtava kukkarypäs ja iloisen värinen syyssädekukka! Itse hurahdin syysädekukkaan vasta viime syksynä, kun etsiskelin sopivia syysvärejä puutarhaan. Vasta tänä vuonna ostin ensimmäiset taimet, jotka jo lopettivat kukintansa. Samoin oranssikeltano on pirtsakka kukkija, sitä en ole vielä omaan puutarhaani löytänyt. Onko se yhtä vauhdikas leviäjä kuin tavallinen keltano tuntuu olevan? Kyllä tämä kolea ja tihkusateinen syksy alkaa houkutella puutarhurinkin yhä varmemmin sisäeläjäksi. Vaihdetaan vaan harrastuksia, niin niillä sitä taas jakselee tulevat kuukaudet:) Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukkien kato etenee nyt vauhdilla, vaikka nuo ruusut ne vain jaksavat kukkia. Ja bellikset.
      Oranssikeltano kuuluu asterikasveihin, kun taas keltamo on unikkokasveihin kuuluva ruohokasvi. Minulla oranssikeltano ei ole levinnyt kovinkaan kummoisesti, vaikka se on ollut puutarhassani jo yli 10 vuotta. Muistelen, että Päivänpesän elämää -blogin Katja olisi sanonut oranssikeltanon valtaavan liikaa alaa. Kaipa se riippuu myös istutuspaikasta ja muista olosuhteista.
      Meille on luvattu sadetta monena päivänä, mutta eipä ole satanut. Pimeys tulee yhä aikaisemmin, joten sisäharratuksiin tässä ollaan siirtymässä.
      Sinulle myös mukavaa lokakuun puoliväliä!

      Poista
  2. Tuntui lukiessa, että siellä on kukkia vaikka millä mitalla! Syyssädekukat ja tulikellukat sointuvat kerrassaan erinomaisesti ruskasävyihin. Aina yhtä ihania ovat syysvuokot, mutta minulla ne paleltuivat kovimman pakkasyön seurauksena, onneksi ehtivät sitä ennen kukkia hyvän tovin.
    Ensimmäisen vuoden kokemuksena totesin Mme Julia Correvonin kukkivan valtavan pitkään, vaikka kovin tuuhea ei minulla kasvusto vielä ole. Hyvin lupaava tuleville vuosille joka tapauksessa.
    Nuo samat ruusut kukkivat täälläkin ja olen ihmetellyt, milloin ne aikovat siirtyä talviunille.
    Tänään sataa täälläkin, eikä sää houkuttele lainkaan puutarhaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että kuvasin tämän postauksen kukat, sillä muutaman päivän takainen rankkasadepäivä kaatoi kasvin jos toisenkin talvilepomatkalle. Eipä ole tullut aiemmin sanottua, mutta syysvuokon hyviin ominaisuuksiin kuuluu myös erinomainen pystyssä pysyminen. Harmi, että pakkanen lyhensi syysvuokkojesi kukintaa, mutta onni, että pääsit siitä edes jonkin verran nauttimaan.
      Eipä minunkaan Mme Julia Correvon vielä kovin tuuhea ole. Elän toivossa, että se vielä sellaiseksi tulee.
      Ruusut heräävät keväällä niin myöhään, että jaksavat sitten syksyllä kukkia muiden jo vaipuessa lepoon.

      Poista
  3. Uskomaton määrä kukintaa vieläkin! En ole koskaan tajunnut, että pellikset voisivat kukkia syksylläkin. Tosin meillä ne ovat nurmikolla, eli ei ehkä otollisin paikkakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime yönä oli pakkasta, vielä aamullakin melkein -1. Taitaa olla hyvästijätön aika kesän kukkasille.
      Bellikset tykkäävät nurmikosta. Meillä ne karkaavat jatkuvasti nurmikon puolelle. Siellä niiden kukintaa ei samalla tavalla huomaa. Varsinkin, jos leikkaa nurmikon säännöllisesti. Aika myöhäiseen ne joka vuosi kukkivat.

      Poista
  4. ENsimmäinen kasvi, minkä ostin tälle tontille, oli neilikkaruusu. Puutarhuri kannusti, että kyllä se pärjää, kun hyvin peittelet. No, ei pärjännyt =(. Kaunokaisetkin ovat muuttaneet kaunokaisten taivaaseen. Monta muutakin ihanuutta on mennyt menojaan, mutta minähän en luovuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on hyvä asenne. Ei kannata luovuttaa. Meidän asuinvyöhykkeellä kasveilla on hyvät mahdollisuudet selvitä niin talvesta kuin monesta muustakin. Osaamattomuuttani olen menettänyt monen monta kasvia, mutta sitkeä opetteleminen ja yrittäminen on tuonut hyviä tuloksia.

      Poista
  5. Teillähän kukkii vielä vaikka mitä! Taitaa olla peräti ihan joka värissäkin edustajansa. Vaisumpaahan tämä syyskukinta on, mutta sitä suurempi ilo jokaisesta yksittäisestä kukasta sitten on.
    Belliksen taimet näyttävät myös aivan samalta kuin voikukat pieninä. Minulla jää aina bellisten sekaan voikukkia kun en vain erota niiden lehtiä kaunokaisista. Vasta sitten kun voikukkien lehdet kurottelevat bellisten yläpuolelle, löydän ne. Varmaan ensi kesänä saan vertailla kaunokaisten ja lemmikkien pikkutaimia keskenään, sillä siirsin syyskuussa aika paljon belliksiä takapihalle penkkiin, joka on alkukesällä täysin lemmikkien vallassa.
    Tarhaviinikärhöjen sanotaan olevan innokkaita kukkijoita. Minulla on nyt myös nuo samat 'Polish Spirit' ja 'Madame Julia C.' mutta kumpikaan ei vielä tänä kesänä kukkinut. Toivottavasti keskittyivät levittämään juurensa mahdollisimman laajalle alueelle ja kukkivat sitten ensi kesänä komeasti.
    Voi miten suloisia nuo syysvuokkojen kukat ovat altapäin! Yhden syysvuokon olen menettänyt enkä ole uskaltanut uusia hankkia. Siemenkylvöistä ei lähtenyt yhtään tainta kasvuun, mutta siemeniä on vielä yllin kyllin jäljellä, joten uutta kylvöstä vaan tulemaan.
    Mukavaa ja toivottavasti myös poutaista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksittäisiä kukkia on vielä siellä täällä, mutta yhä kylmemmäksi käyvä sää vie ne pian mennessään. Komeamaksaruohoa jaksan ihailla ja ihmetellä harva se päivä. Siinä on syyskukkija parhaimmillaan.

      Minusta tuntuu, että voikukka osaa naamioitua minkä tahansa kasvin joukkoon, kunnes se on kasvattanut porkkanan kokoisen juuren. Minulla on lemmikkiä nykyisin ihan joka paikassa. Alkuvuosina en raaskinut kitkeä sen ruskeiksi menneitä varsia. Sittemmin tajusin, että lemmikin siemeniä riittää kitki tai ei.

      Muistelen oman Polish Spiritin olleen pari ensimmäistä vuotta vaisu, kunnes sitten yltyi kasvamaan ja kukkimaan. Sen on ehdottomasti runsaskukkaisin kärhöistäni. Toivon Mme Julia C:n olevan samanlainen, kunhan on kotiutunut kunnolla. Polish Spiritin osalta uskallan yhtyä tarhaviinikärhöjen kehujiin.

      Toivottavasti saat syysvuokkosi itämään. Sitkeys senkin kanssa varmasti palkitaan. Syysvuokko on yksi mielikasvejani, mikä ehkä osittain johtuu pitkästä taistelusta saadakseni sen kotiutumaan. Ja on se ehdottomasti myös kaunis ja kuvauksellinen.

      Kiitos, viikonloppu tuli ja meni. Sää käy päivä päivältä kylmemmäksi. Koitahan pärjätä syyskylmässä!

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!