Loppukesällä alkanut puikkomania senkun jatkuu. Tyhjin käsin tuntuu tosi typerältä istua katselemassa telkkua tai ylipäätään istumassa yhtään missään. Puikot ja lanka hakeutuvat väistämättä hyppysiin ja aina jotain valmista myös syntyy. Ideat ovat vähissä, eikä intoa monimutkaisiin malleihin ole vielä löytynyt. Sillä välin, kun toiset toteuttavat upeita villatakkeja ja kauniita huiveja, minä väsään sukkia vanhoja lankavarastoja käyttämällä.
Kuvan raitasukkiin käytin tummanruskeaa ja raitalankaa (sävy 822).
Polvisukat valmistuivat mustasta 7veikasta ja kahdesta erilaisesta punasävyisestä raitalangasta. Aloituksessa on 64 silmukkaa. Resorin jälkeen lisäsin yhden silmukan, koska mallineuleena on 4 o, 1 n. Pohkeen jälkeen kavensin oikeita silmukoita siten, että nilkan resorissa silmukoita on puikkoa kohden 12.
Jämänöttöset eivät millään tahdo loppua. Yksiväriseen mustaan yhdistin näissä nilkkasukissa Novitan Nostalgiaa (sävy 845, joka ei enää ole tuotannossa). Jalkaosan alkuosassa ensimmäiseen sukkaan tuli vahingossa peräkkäin kaksi kerrosta mustaa. Niinpä tein toiseen sukkaan saman virheen. Sittenhän se ei enää olekaan virhe, vaan kutojan suunnittelema yksityiskohta.
Näissäkin sukissa vajaiden kerien tuhoaminen jatkuu. Tällä kertaa yhdistin mustaan vaaleanpuna-lilasävyistä Pohjolaa. Varmistaakseni langan riittävyyden molempiin sukkiin, kudoin kärkeen pätkän mustalla.
Löytyipä laatikostani puolukansävyistä Nostalgia-lankaa (sävy 082, jota ei enää valmisteta). Aioin yhdistää sen yksiväriseen oranssiin, mutta muutinkin mieleni nähdessäni ruokakaupassa hieman taitetumpaa oranssia, hunaja nimeltään. Novitan Wool Rescue sisältää 75 % kierrätettyä villaa ja 25 % kierrätettyä polyamidia.
Mallineuleena käytin kerrosrivinousua siten, että lankanostojen paikka vaihtelee eri riveillä. Kerrosrivinousu kiristää vähän, joten ko. mallineuletta käyttäessä kannattaa lisätä silmukka tai pari puikkoa kohden.
Ystävän nuoremman tyttären vauvalle kudoin vihreästä Venlasta pitsisukat ja perussukat luonnonvalkoisesta Woolly Woodista. En ole aikoihin kutonut vauvakokoisia sukkia. Enkä kutonut nytkään, vaikka tähtäsin puolivuotiaan kokoon. Taisi kummastakin parista tulla sopivammat 1-vuotiaalle, mutta kasvaahan ne jalat pikkuisilla.
Oma pikkuveljeni ei ole enää ollenkaan vauva, vaan ihkaoikea miehenköriläs. Poikaparka sai ehkä ikuisia traumoja, sillä pari ensimmäistä vuotta hänellä oli merkittävä rooli leikeissäni elävänä nukkena.
Pikkuveljen perhe on tykästynyt mustiin villasukkiin. Jotta kukin erottaisi paremmin omansa, kudoin veljen sukkiin mustasävyisestä Polkka-langasta raidat.
Jotta puikkoelämä ei tuntuisi liian yksitoikkoiselta, seuraavaksi vuoroon pääsi siniset sävyt. Jämälankoja on yleensä niin vähän, ettei niistä koko sukkaa tee millään ilveellä. Varteen nöttösistä saa kivasti vaihtelua.
Mielessä väikkyy edelleen Revontuli-huivi, johon en edelleenkään ole löytänyt mieleisiä lankoja. Kovin intensiivisesti en tosin ole etsinytkään. Kesällä Rustassa käydessä silmiin osui 200 g:n kerä lankaa hintaan 2 euroa. Harvemmin ostan akryylilankoja, mutta nyt sellaiseen sorruin. Vieläpä kahteen kerään, kun halvalla sain.
Harmaasävyisestä kudoin kaksi pipoa. Toisessa mallineuleena on 4 o, 1 n siten, että nurjan paikka siirtyy kahden kerroksen välein. Toisessa pipossa mallineuleena on kaksi kerrosta 2 o, 2 n ja seuraavat kaksi kerrosta 2 n, 2 o.
Punasävyisestä langasta tein pipot samoilla mallineuleilla. Kummassakin käytin puikkoja nro 5 ja 60 cm:n pyöröpuikkoa nro 5. Silmukoita pipoissa on 80.
Kolmatta pipoa samasta langasta en enää viitsinyt tehdä, vaan lopusta punasävyisestä kudoin 40 silmukan huivin. Se olisi voinut olla kapeampi, jolloin pituutta olisi tullut enemmän. Toisaalta tiedän jo henkilön, joka kietoo kaulaansa mieluummin vähän lyhyemmän huivin. Hän tulee saamaan huivin ja malliin sopivan punasävyisen pipon.
Elämän siirtyessä enenevässä määrin sisätiloihin, katsoin aiheelliseksi hankkia keittiön pöydälle uuden pöytäliinan. Ihastuin Pentikin Fantasia-kankaaseen, jossa on sopivasti samoja sävyjä, joita puutarhan ruska on tarjonnut.
Tunnetusti kangasliina houkuttelee magneetin lailla kahvikuppia kaatumaan heti ensimmäisellä käyttökerralla. Niin kävi nytkin. Pöytäliina pääsi oitis pesukoneeseen, jossa läiskä lähti. Ehkä seuraavan pöytäliinan kohdalla palaan pinnoitettuun materiaalin, jota voi koneessa pesemisen lisäksi myös pyyhkiä.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTavalliset sukat ovat kauniita, helppoja ja kaikille kelpaavia. Kun tekee epätavallisia sukkia, saajan mielitekoja pitää miettiä, silmät menevät sikkuraan mallikertaa tavatessa ja telkkariohjelmista tipahtaa pihalle ;)
PoistaOlen aikoja sitten luopunut kangaspöytäliinoista, koska meillä kahvimuki- magneetti toimii nopeutettuna ja suuriläikkäisenä ;)
Näin se on. Perussukkia on mukava tehdä, kun ei todellakaan tarvitse ohjetta katsella, meneillään olevaa työtäkin vain satunnaisesti. Tykkään kyllä perustöiden ohessa haastaa itseäni tarttumalla pitsimalleihin. Telkkarista tulee enimmäkseen ohjelmaa, joka ei kovin paljon huomiota tarvitse.
PoistaLasten ollessa pienempiä, kangasliina oli toivoton tapaus. Nyttemmin koitan "kouluttaa" Ukkokultaa olemaan varovaisempi. Vaan sattuu niitä kahviläikähdyksiä itsellekin.
Ihania sukkia! Kauniita raitamalleja.
VastaaPoistaIhana on uusi pöytäliinakin! Onneksi kahvitahra lähti. Kuviollinen kangas on tosin onneksi armelias tahrojen suhteen, mutta ei sitä silti halua upouuteen liinaan läikkää. Vanhassa liinassa punaviinitahrat vain muistuttavat mukavasti menneistä hetkistä.
Perussukkien jälkeen on tarkoitus tarttua siihen pitsimalliin, jonka sinäkin olit toteuttanut. Tai ainakin heti, kun saan hankittua sopivan langan. Menitalle olisi tarkoitus mennä seuraavalla Hesa-reissulla. Jonossa ovat myös sukat, jotka lupasin naapureille kiitokseksi heidän minulle keräämistä sienistä.
PoistaKahvitahra on sieltä hankalimmasta päästä, mutta nyt nopeus oli valttia. Tuo uusi pöytäliinakangas on todellakin sopivan kirjava. Ei ihan joka tahra pomppaa silmille. Fantasia-kangas lienee suunniteltu punaviinitahroja varten, kunhan muistaa laskea lasin oikeasävyisen kukan päälle.
Kyllä tuo kutomisen helppous näkyy töissäsi ja tuotosten määrässä! Minulla menossa syksyn ensimmäinen sukkapari... toki puolustukseksi itselleni, en juurikaan ehdi viikolla istumaan kutimen äärellä :D Sinun lähimmäisesi ovat onnellista kansaa, kun on kutoja tuttavana <3
VastaaPoistaKoulussa väkipakolla kudottujen sukkien jälkeen ajattelin, etten vapaaehtoisesti kutimiin tartu. Tartuinpa kuitenkin ja viimein jopa sukankutimiin. Perussukkia on kiva ja nopea kutoa. Yksi pidempi sarja tai leffa, niin sukat ovat pitkällä.
PoistaÄiti piti eläessään perheen sukissa. En kehdannut omiani muille tarjota, vaikka loppua kohden äidin voimat alkoivatkin olla liian vähäiset sukkien kutomiseen. Ehkä perheen vanhimpana naisena on nyt minun vuoroni astua sukkarooliin.
Olet ollut jälleen tosi tuottelias ja jämälangoista on syntynyt paljon kivaa ja kaunista!
VastaaPoistaMahtaisinko saada sukkia lainkaan valmiiksi, jos minulla olisi arboretum rakennettavana? Kutominen on kivaa ajankulua niihin hetkiin, kun puutarhahommat vähenevät ja illat pimenevät.
PoistaVoi mikä määrä kauniita sukkia on taas valmistunut kätevien käsiesi ansiosta.
VastaaPoistaMinä pidän kangasliinoista. Vaikka ne eivät olekaan käytössä yhtä käteviä kuin vahakankaiset, ovat ne kuitenkin mielestäni jotenkin juhlavammat ja kauniimmat.
Minä olen potenut viikon verran flunssaa, jonka onnistuin saamaan pikkuiselta vierailijalta ja nyt viikko on kulunut täysin vain levätessä.
Minustakin kangasliinat ovat kauniita ja erityisesti juhlissa niiden merkitys on oleellinen. Ainakin Pentikin ja Marimekon vahakankaat ovat kangasmaisia ja siksi ne ovat arkikäytössä hyviä. Sellaista vanhanajan vahakangasta/kerniä en enää pöydälleni laita.
PoistaUutisten mukaan tulossa on kunnon flunssatalvi. Toivottavasti olet jo tervehtymässä.
Puikot ovat suihkineet täälläkin kun olkapää vihdoinkin sallii neulomisen, sukkia syntyy, tosin en tiedä kenelle mutta onpahan varastoa kun tarvitaan lahjoja. Kiva pöytäliina, oikein sopiva puutarhaihmiselle :)
VastaaPoistaKiva kuulla, ettei olkapääsi nyt vihottele. Yleensä syksyisin haravointi aktivoi oman olkapääni kipeäksi, joten varovainen pitää olla.
PoistaVillasukkia on hyvä olla varastossa. Niitä voi viedä tuliaisina, jollei ehdi kukkakauppaan. Tai kimpun kerakin ovat monelle tervetulleita.
Kas, kukkaisaa pitää olla puutarhaihmisen pöydälläkin.
Huomaa kyllä, että puutarhasta vapautunut aika purkautuu ainakin osin tänne. Huikean ahkera olet ollut!
VastaaPoistaNyt eletään aikoja, jolloin pitää vähän arpoa, mennäkö pihalle rapsuttamaan vai ottaako kutimet esiin. Sää pitkälti ratkaisee. Iltaisin on jo niin pimeää, ettei ulkohommat houkuttele.
PoistaSiellä on kyllä heiluteltu puikkoja jo tosi ahkerasti! Minä olen tehnyt pannan ja kesällä aloitetun villapaidan loppuun. Nyt puikoilla on kaulaliina.
VastaaPoistaVau, villapaita valmiina. Neulepannat ovat kivoja ja nopeita tehdä. Neulelehteä selatessani tuli mieleen, saisiko sellaisen aikaiseksi. Innostusta odotellessa tikutellaan sukkia.
PoistaMahtavasti puikot ovat suihkineet siellä. Niin ihania ja läheisiä lämmittäviä tuotoksia.
VastaaPoistaJa itsekin tykkään valtavasti erilaisista kankaisista pöytäliinoista, mutta ne ovat hieman hankalia. Ei voi syyttää pikkulapsia tai muita sotkioita, kun itse aina kaadan ja sottaan kaikki pöytäliinat. Meillä on aika neutraalin väristä sisustuksessa, siksi pöytäliinoilla ja tyynynpäällisillä on kiva leikitellä, eikä tule kuitenkaan liian kirjavaa. Tuo Pentikin kangas on tosi kaunis. Ihastelin sitä jo heidän liikkeessään.
Aika vikkelästi minultakin kahvikuppi pöytäliinalle kaatuu eli en voi yksinään muita siitä moittia. Minustakin pöytäliinalla ja sohvatyynyillä saa kivasti väriä ja vaihtelua muuten neutraaliin sisustukseen.
PoistaTykästyin tähän Pentikin kankaaseen. Hetken jouduin miettimään, otanko valkoisella vai mustalla pohjalla. Kumpikin oli hieno. Päädyin sitten tuohon valkoiseen.
Mahtava määrä sukkia ja pipoja ja vielä huiviin. Ahkerat kädet ovat heiluneet😊
VastaaPoistaMinä en edes yritä mitään erikoista, perussukat saavat kelvata.
Perussukkia tarvitaan aina eniten, joten älä suotta vähättele. Välillä on kuitenkin kiva kokeilla omia ulottuvuuksiaan. Silloin jokin pitsineule on hyvä laittaa alulle.
PoistaEtpä ole toimettomana istunut. Lämpimiä sukkia ja kauniita pipoja.
VastaaPoistaEn oikein osaa olla toimettomana. Aina on oltava joku tilanteeseen sopiva tekeminen meneillään. Kutimet sopivat hyvin sohvaseuraksi, Ukkokullan lisäksi.
PoistaIlman neuletta istuskelu on todella turhauttavaa. Toisaalta pelkkä neulominenkin on rasittavaa. Pitää olla telkkua, vierailua, keskustelua, mitä tahansa samaan aikaan.
VastaaPoistaValitsisin ylimmät sukat, joissa kiva raidoitusväritys, sitten ottaisin tuon ylimmän, vasemmanpuoleisen pipon.
Ja sitten ottaisin tuon upean pöytäliinan! :)
Minä tykkään kutomisesta myös ilman mitään oheistoimintaa. Usein telkkua katsoessani havahdun siihen, että olen kutoessani uppoutunut ajatuksiini ja telkun seuraaminen on jäänyt kokonaan. Musiikin kuuntelu on mukavaa kutomisen ohessa.
PoistaOnneksi minun ei tarvitse luopua pöytäliinastani, vaan voit käydä ostamassa sellaisen itsellesi Pentikistä. Saa myös tummapohjaisena.
Tilasin talveksi tummat Fantasia-kuosi tyynynpäälliset sohvaa koristamaan. :)
VastaaPoistaKauniita sukkia!
Fantasia-kuosi on kaunis ja sopii hyvin syksyyn. Pitkään pähkäilin kaupassa, otanko tummalla vai vaalealla pohjalla. Keittiömme on talon pimeämmällä puolella, joten vaalea pohja tuntui paremmalta ratkaisulta.
Poista