Vielä kukkii

Geranium hymalayense 'Baby Blue' - Idänkurjenpolvi

 
Kukkien määrä puutarhassa vähenee vääjäämättä. Pitkään jatkunut leuto sää ja lämpimät yöt ovat hellineet kaikkia sinnittelijöitä ja mattimyöhäisiä. Kurjenpolvien kukinta oli koko kesän puutarhassani tavallista vaisumpaa. Kurjenpolvet ovat yleensä helppohoitoisia ja karummissakin oloissa pärjääviä. Ehkä pitkään jatkunut helle ja kuivuus kuitenkin näännyttivät kurjenpolvien kukkimisinnon.

Idänkurjenpolvi Baby Blue alkoi kukkimaan vasta elokuun lopulla. Se on ihan huomaamatta pörhistänyt kasvustonsa niin Ovaalipenkissä kuin Vasenrinteessäkin.

Geranium pratense 'Splish-Splash' - Kyläkurjenpolvi

Ovaalipenkistä toinen kyläkurjenpolvi Splish-Splash meni kesällä täysin ruskeaksi. Toinenkin on koko kesän ollut huonovointisen näköinen. Kurjenpolvissa ei ole juuri kasvitauteja, joten luultavasti menneen kesän olosuhteet ovat olleet niille ylivoimaiset. 

Yläpihalla kasvava Splish-Splash kukki kesällä lyhyen aikaa. Sen jälkeen siinä on ollut kukka siellä, toinen täällä. Hyvä, että kasvusto on kuitenkin rehevää. Jos Ovaalipenkin kyläkurjenpolvi ei keväällä jaksa herätä, on sentään toisessa paikassa kasvustoa jaettavaksi.

Joitakin vuosia sitten istutin palan peittokurjenpolvea etupihan marjakuusen kupeeseen. Siitä on kasvanut kivan pyöreä pehko, joka kukkii kesäisin kauniisti. Vieressä on myös verikurjenpolvea, jonka kasvutapa on huomattavasti rönsyilevämpi.

Fragaria x roxea 'Pink Panda' - Koristemansikka

Koristemansikka Pink Panda kukkii täyttä päätä. Muiden kasvien valmistautuessa talvilepoon, koristemansikan sinne tänne luikertelevat versot ja pinkit kukat tulevat hyvin esiin. Vielä ehtisi napsia rönsyjä siirrettäväksi ja istutettavaksi muualle. Iät ja ajat minun on pitänyt kerätä rönsyjä, jotta saisin pariin paikkaan oikein tiiviin koristemansikkakasvuston. Miten se aina unohtuukin. Niin taitaa käydä nytkin, ellen vartavasten kirjaa asiaa tehtävälistaan.

Bellis - Kaunokainen

Kaunokaiset kukkivat ja kasvattavat lehtipehkoja Ruusupenkissä. Pikkuinen Bellis on aikamoinen vaeltaja. Olen saanut päätuppaat pysymään penkissä aika hyvin, mutta kummasti uusia taimia ilmaantuu kanttausvakoihin. Pieninä kaunokaisen lehdet muistuttavat hyvin paljon lemmikin lehtiä. Kanttausuria kitkiessä ei voi koskaan olla varma, meneekö kompostiämpäriin kaunokaisia vai lemmikkejä.

Gaillardia aristata 'Kobolt' - Syyssädekukka

Syyssädekukkaan taisin ihastua syvemmin käydessäni naapurin Maritin kanssa Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa joitakin vuosia sitten. Vierailumme osui elokuun lopulle, jolloin syyssädekukat olivat komeimmillaan. Ja Kaisaniemessähän ne olivatkin korkeita ja suurikukkaisia. Perhoset ja pörriäiset liihottelivat kukissa, mikä sai minut kiinnostumaan oranssikeltaisena hehkuvista kukista erityisen paljon.

Omistani ei ole kertaakaan kasvanut kovin korkeita. Siihen saattaa vaikuttaa istutuspaikka ja mullallakin voi olla osuutensa. Ehkä lajikekin on eri, kuin Kaisaniemessä. Uskollisesti nämä kuitenkin syksy toisensa jälkeen nousevat kukkimaan.

Pilosella aurantiana - Oranssikeltano

Oranssikeltanolla on kauden toinen kukintavaihe menossa. Vaiheiden välissä se näytti kasvattaneen uusia lehtiruusukkeita. Oranssikeltano päätti ottaa ruskan omakseen. Tavallisesti sen kukat ovat selvästi oranssit. Nyt lähestulkoon punaiset. 

Kesäisen kukinnan aikaan oranssikeltano tuppaa jäämään näyttävyydessä muiden jalkoihin. Vaikka sen kukkavarsi nouseekin suorana ja tanakkana 30-senttisenä monien viereisten kasvien yläpuolelle.

Geum coccineum - Tulikellukka

Tulikellukan syyskukinnasta olen maininnut jo aiemminkin. Sitä kelpaa esitellä, kun nuppuja avautui enemmän kuin yksi ainokainen. Tavallisen tulikellukan kaverina kasvaa Nonnaa ja Totally Tangerinea sekä MaiTaita. Muut eivät ole lähteneet tulikellukan tavoin kehittämään itselleen syyskukintaa. Hyvä niin, jos vain jaksavat taas keväällä nousta kasvamaan.

Dasiphora fruticosa - Pensashanhikki

Monien inhokki, pensashanhikki kukkii joka syksy syyspakkasiin saakka. Olisiko pensashanhikki tekemässä uutta nousua, sillä monissa puutarharyhmissä sitä on kovasti kehuttu ja sen pärjäämisestä kysytty. Pensashanhikki on helppohoitoinen ja vaatimaton.

Meillekin pensashanhikkia istutettiin alkuvuosina naapurirajan rinteeseen. Myöhemmin rinne korvattiin tukimuurilla ja hanhikit kaivettiin ylös. Istutin ne pikkupuutarhaan, josta sieltäkin pensaat ovat vähitellen tulleet hävitetyiksi. Itse en kovasti tykkää sen risuisesta olomuodosta ja siitä, että se vihertyy aika myöhään. Viimeisen hanhikin siirsin alapihan toiseen nurkkaukseen, jossa se näyttää viihtyvän. Sinne se sopii hyvin ja saa puolestani kasvaa rauhassa.

Viola odorata - Tuoksuorvokki

Nilalta, Lappalainen etelässä -blogista, sain reilun määrän tuoksuorvokkia. Istutin ne Hedelmätarhaan, punakanelin ympäristöön. Sinne kasvit ovat kotiutuneet hyvin ja kukkivat parhaillaankin runsaana. Pian voin ottaa jo jakotaimiakin näistä Nilan tuomista tuoksuorvokeista istutettavaksi muualle puutarhaan.

Astrantia major -Sunningdale Variegated' - Tähtiputki

Mylläsin Pikkupuutarhan Kivipenkkiä viime vuoden syksyllä jonkin verran. Siinä yhteydessä siirsin mm. tähtiputket taaemmas, jotta ne ei kasvaessaan ja kukkiessaan kaatuisi käytävälle. Keväällä tähtiputki nousi, mutta kukkimaan se ryhtyi vasta näin syksyn loppumetreillä. Kumma kyllä, lehdet ovat nyt yksiväriset. Tavallisesti ne ovat selvästi laikukkaat.

Clematis vit. 'Polish Spirit'

Kärhöjeni kesä ei ollut paras mahdollinen. Rouge Cardinal ja Multi Blue kukkivat runsaina. Lähes kaikki muutkin kyllä kukkivat, mutta mitään suunnatonta värien ilotulitusta kärhöt eivät järjestäneet. Polish Spirit tuntuu olevan takuuvarma kukkija. Aloitettuaan se jatkaa ihan viimeiseen saakka täysillä. Karsin Polish Spiritin takana kasvavia syreenejä siten, että kärhötukeen tulisi enemmän valoa. Keväällä on muistettava auttaa tuoreita versoja alussa paremmin kiipeilemään tuessa. Nyt paljon oksia kiemurtelee maassa ja tuen alaosassa.

Clematis vit. 'Madame Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö

Madame Julia Correvonista saattaa hyvällä tuurilla tulla Polish Spiritille varteenotettava kilpailija. Nuoresta iästään huolimatta se on kukkinut tänä kesänä varsin ahkerasti ja vieläkin muutama kukka sinnittelee näkösällä. Se asuu lähellä Polish Spiritiä ja myös madamelle lisäsin valoa karsimalla syreeniä sen ympäriltä.

Rosa F.J. Grootendorst - Neilikkaruusu

Pensasruusuista neilikkaruusulla ja Sävelellä on meneillään kukkimiskisa. Saapa nähdä, kumpi jaksaa kukkia pidempään. Neilikkaruusussa on useita kuvassa näkyvän kokoisia kukkaryppäitä ja jonkun verran vielä avautumattomia nuppuja. Olen napsinut aika ahkerasti kukkineita kukkia pois neilikkaruususta. Tilalle on nopeasti kasvanut uusia nuppuja. Nyt en enää käy ruusuja leikkelemässä. Kukkikoon, minkä kukkii. Sitten siirtyköön talvilevolle.

Rosa rugosa Sävel

Sävelestä leikkasin elopkuun lopulla pari-kolme isompaa oksaa, jotta pääsin kaivamaan Aljonushka-kärhön sen viereltä pois. Sävel on niin mahdottoman piikkinen ruusu, ettei sen läheisyydessä ilman paksua asua kärsi työskennellä. Myös Sävelestä olen leikannut kuihtuneita kukkia pois. Yhä se kukkii ja kilvoittelee neilikkaruusun kanssa.

Sävelestä aion keväällä leikata muutaman isomman oksan jälleen kokonaan pois. Ehkä leikkaan sitä rajumminkin. Pensas on kasvanut isoksi. Nyt se on ikäänkuin kärjellään seisova A-kirjain eli tyvestä kapea ja kalju, latvuksista laajalle levinnyt pehko. Sointua leikkasin keväällä runsaasti, josta se ei loukkaantunut laisinkaan. Päinvastoin, siitä on tullut kaunismuotoisempi ja kukkiminenkin tuntui parantuneen.

Rosa Sommerwind - Maanpeiteruusu

Vasenrinteen Sommerwind-maanpeiteruusut ovat kukkineet pitkin kesää ahkerasti. Yhä niissä on paljon nuppuja, joista osa ei ehkä ehdi avautumaan. Oikearinteen puolella on viime vuonna istutettua Fairyä, joka on hyvin samanlainen, kuin Sommerwind. Fairy kukkii niinkään edelleen kivasti.

Crocus speciosus - Syyssahrami

Jokin aika sitten mietin, mihin ihmeeseen syyssahramini ovat kadonneet. En sentään ääneen ihmetellyt, mutta mistä lie osasivat hetikohta ilmestyä ilmoille. Istutin pari vuotta sitten syyssahrameita toiseenkin paikkaan, mutta siellä ei näy vielä piipon piippoa. Joko ovat pakanneet kapsäkkinsä ja lähteneet Kiinaan. Tai sitten parhaillaan venyttelevät terälehtiään astuakseen esille mullan sisältä.

Anemone hupehensis - Syysvuokko

 
Syysvuokko on kukkinut jo viikkokaupalla. Muutamia avautumattomia nuppuja vielä löytyy, mutta luopumisen hetki on näköpiirissä syysvuokonkin kohdalla.

Syysvuokko on jouluruusun ohella kasvi, josta jaksan iloita ihan joka kerran sen ohi kulkiessani. Kuinkahan monta syysvuokkoa istutin ja menetin ennen kuin eteen osui yksilö, joka päätti tehdä yhteistyötä kanssani. Tai peräti kaksi kaveria; toinen alapihan Kiemurapenkissä, toinen yläpihan Allaspenkissä. Edelleenkään en tiedä, mikä meni näiden syysvuokkojen kohdalla nappiin: sopiva istutuspaikka, otollinen istutusaika, terve taimi tai jokin muu? 

Jos jotain kasvia haluatte ja uskotte menestymisen olevan sille mahdollista, älkää luovuttako.  Sinnikkyys voi hyvinkin osoittautua palkitsevaksi. Siitä minulla on omakohtaisia kokemuksia.

Colchicum - Syysmyrkkylilja

Aiempina vuosina istutetut syysmyrkkyliljat ovat jo väsähtäneet. Vuosi sitten istutetut nousivat vanhoja myöhemmin ja seisovat vielä hetken aikaa tanakasti pystyssä.

Puutarha-aiheet vähenevät jokavuotiseen tapaan iltojen pimetessä ja sään kylmetessä. Onpa sitten enemmän aikaa lukemiseen, käsitöihin ja olla möllöttämiseen.

Raikkaita syyspäiviä teille kaikille!

Valo vähenee

Rosa rugosa F.J. Grootendorst - Neilikkaruusu

Tämän postauksen kuvat on otettu kahden edellisen viikon aikana. Luonto muuttuu nyt hurjalla vauhdilla. Värit vähitellen haihtuvat lehtien pudotessa maahan. Kukkaset alkavat olla harvinaista herkkua. Sää vaihtelee ajatusta nopeammin; tunnin sisällä auringonpaisteesta kaatosateeseen.

Neilikkaruusu on kukkinut aloittamisestaan lähtien runsaana. Välillä kävin leikkaamassa kuivuneita kukintoja pois ja pian oli taas nuppurypäs valmiina avautumaan. Viidennentoista päivän yöpakkanen laittoi neilikkaruusunkin kumartumaan kuuran edessä ja kukinta tältä vuodelta alkaa olla ohitse.

Spiraea japonica 'Froebelii' - Ruusuangervo

Ruusuangervo on tontin valoisuuden lisääntymisen myötä alkanut viihtyä ja kaunistua entisestään. Sen syksyinen väritys jaksaa ihastuttaa joka kerran istutuspaikan ohi kulkiessa. Myös kesällä tykkään kovasti tähtimäisistä nupuista, jotka avautuessaan ovat kuin pienien timanttien kokoelma. Kukat toimivat hyvin myös kuivakukkina, kuten joku postauksessaan totesi (pyydän anteeksi, etten muistanut kirjata ylös, kuka näin kirjoitti).

Ajuga reptans - Rönsyakankaali

Rönsyakankaalia sain vuosia sitten nyt jo pois muuttaneelta naapurilta. Sitä kasvaa Vasenrinteen alareunassa. Ja onpa se luikerrellut nurmikollekin, jossa kasvi yrittää kumartua voikukkien lailla mahdollisimman matalaksi välttääkseen ruohonleikkurin terät. Nurmikolta olen kaivanut muutamia taimia ystäville annettavaksi. 

Aiemmin pohtiessani sopivaa kasvia pikkusydämen tilalle Kurgaaniin, sain teiltä yhtenä vinkkinä rönsyakankaalin. Tuota syyspukuun sonnustautunutta akankaalia katsoessani alan vahvasti kallistua sen puoleen. Ensi keväänä siis taas kaivamaan hentoja taimia nurmikolta. Ellei rinteestä riittävästi alkuja Kurgaaniin siirrettäväksi riitä.
 

Silene dioica - Puna-ailakki

Joissakin blogeissa olen nähnyt puna-ailakkia kukkimassa perennojen joukossa. Toin sitä kerran omalle tontille, josta se katosi. Haravoidessani puiston puoleista tontinreunaa, löysin puna-ailakkia raja-alueelta. Siellä se kukkii nokkoskasvuston kupeessa. Ensi keväänä seuraan puna-ailakin virkoamista ja koitan hellästi siirtää ainakin osan siitä Ovaalipenkkiin. Siellä sen ei tarvitsisi tapella nokkosten kanssa.
 

Clematis viticella 'Polish Spirit'

Ennen viikon takaista kuura-aamua Polish Spirit -kärhö kukki vielä iltapäiväauringossa. Muutamia nuppuja köynnöksessä on yhä, mutta eivät ehkä enää avaudu. Polish Spirit on ollut tämän kesän kärhökukkija nro 1. Moni on kehunut viinikärhöjä, eikä suotta.

Lehtikato on tämän kuvan jälkeen vallannut taustan kriikunan.

Aamut valkenevat kahdeksan aikoihin ja iltojen pimeneminen alkaa kuuden maissa. Päivä lyhenee vikkelässä tahdissa. Usein valot joutuu sisällä sytyttämään myös harmaina pilvipäivinä, kun ei vaan luonnonvalo enää riitä. Keittiöstä ulos vilkaistessa syyshortensiat näkyvät hämärämmässäkin valopilkkuina, kunnes kukinnot menevät täysin ruskeiksi.

Ulkotöiden vähetessä voi taas suunnata katseensa sisätiloihin. Jospa vaihtaisi tyynynpäälliset ja kaivaisi lämpimämmät tamineet esille.

RUNO ITTEL

Aurink lämmittä mustrasta rinna

ja see nosta nokkas valo kohre.

Ei varo

ei sirist

ei kysy mitä maksa.

An mun olla samanlaine.

Käännä uus leht ko vanh on katottu.

An muista laulupuun paik

an lakat murhettumast

an otta valo vasta.

Heli Laaksosen kirjasta "Aurinko. Porkkana. Vesi."

 

Suojaverkkoja ja viimeisiä kukkijoita

Kosmoskukka

Viimeinenkin kesäkukkaruukku on tyhjennetty ja kumolleen terassin nurkkaan laitettu odottamaan uutta kevättä. Kosmoskukat kukkivat yhä kasvimaalaatikossa, joten niitä en edelleenkään hennonnut katkaista.

Harjaneilikka

Samaisessa laatikossa harjaneilikat ovat kasvattaneet vankat lehtitupsut ja ne pitäisi vielä ennen maan jäätymistä siirtää paremmille kasvupaikoille Pihalle mennessä tuntuu, että teen nyt vielä tuon ja tuon ja sitten alkaa olla valmista. Silti niitä hommia löytyy aina uusia ja monet muistuu mieleen vasta sisälle palattua.

Hedelmä- ja koristeomenapuut sekä kirsikkapuu on verkotettu. Samoin mustikat. Kriikunoille ei riittänyt verkkoja, joten kaupoille on lähipäivinä mentävä. Syksyllä verkot tuntuvat aina niin korkeilta, mutta kunhan sitä lunta taas tulee, saa ahkeraan käydä polkemassa hangen pintaa, etteivät rusakot ylety alimpiin oksiin.

Neilikkaruusu – Rosa 'F. J. Grootendorst'

Neilikkaruusussa on vielä muutamia avoimia nuppuja ja avautuneekin säilyvät tuoreina pitkään. Josko tuleva talvi olisi ruusupuskille edellistä hellempi, niin toivon.

Peittoruusu - Rosa 'Sommerwind'

Myös rinteessä kasvavat maanpeiteruusu Sommerwindit ovat vielä täynnä nuppuja ja näyttävät ne jaksavan auetakin. 

Nuokkuluppio - Sanguisorba obtusa

Nuokkuluppiokin avasi viimeiset nuppunsa, vaikka vähän sitä epäilin. Aurinko on paistanut ahkerasti, mutta päivä toisensa jälkeen on tullut kovaa ja kylmästi. Ehkä se ei ole nuokkuluppiota haitannut.

Tupastiarella - Tiarella wherryi

Tupastiarella kukkii pääasiassa kesäkuussa, mutta tämä minun yksilöni on kukkinut oikeastaan koko kesän. Nytkin siinä on taas muutama kukkavana. Istutin sen edellisenä kesänä ja hyvin on puska lähtenyt tukevoitumaan. Pikkupuutarhan kiven ja Viljaminkeltaruusun vierellä sillä ei ehkä ole paras mahdollinen paikka, mutta ehkä keksin ensi kesänä paremman. Silloin tämä tiarella on muutenkin jo sen verran vankkaa tekoa, että jaettuna siitä riittää isommalle alalle.

Tähtiputki - Astrantia

Eikä viileys näytä haittaavan liiemmin tähtiputkeakaan. Se kukkii ja kukkii. Minulla on vain tämä yksi ainokainen tähtiputki, eikä sen lähistölle ole vielä ilmestynyt siementaimia. Muistan jostain kuulleeni, että tähtiputki olisi kovinkin altis leviämään. Sen verran saisi tämä ainokainen levitä, että voisin sen taimia siirtää pariin muuhunkin paikkaan.

Reunuspäivänkakkara - Tanacetum parthenium

Sen sijaan reunuspäivänkakkara jatkaa valloitusmatkaansa pikkupuutarhassa. Loppukesästä kaivoin sen taimia ylös Pikkupuutarhan käytävältä ja siirsin reunustamaan Kiemurapenkkiä. Sinne ne kotiutuivat heti ja kukkivat vieläkin pienin valkoisin nappimaisin kukin. Kuvan reunuspäivänkakkara on ilmestynyt Viljaminkeltaruusun kainaloon. Ensi kesänä näitä löytyy varmaan sieltä toisestakin kainalosta.

Reunuspäivänkakkara - Tanacetum parthenium

Vaikka reunuspäivänkakkara onkin kova tekemään siementaimia, en koe sitä rasittavaksi - ainakaan vielä - sillä taimi lähtee helposti maasta irti ja yhtä helppo se on saada juurtumaan uuteen istutuspaikkaansa.

Tulikellukka - Geum coccineum

Auring*n ihanat -blogin Inkalta saatu tulikellukka on aloittanut uuden kukkimisvaiheen. On sillä hiukan yksinäistä, kun Kiemurapenkin muista kukista ei enää sille seuraa löydy.

Norjanangervo – Spiraea 'Grefsheim'

Elokuun loppupuolella leikatut norjanangervot ovat kaikki kasvattaneet uusia versoja. Yhtään ei harmita, vaikka aika lailla paljasta talon päädyssä nyt onkin. Keväällä ei ole tiedossa valkoista kukkapilveä, mutta kesällä sen sijaan tuoretta vihreyttä koko varren mitalla.

Sunnuntaiaamuna satoi sen verran vettä, että sitä saattoi sateeksi kutsua. Muuten täällä etelässä on ollut aurinkoinen ja kuiva syksy. Viime päivinä on tuullut kovaa ja kylmästi. Sateettomuutta ei näin omassa pihassa välttämättä huomaa, mutta kävellessäni viikonloppuna kylän keskustaan, saatoin todeta järveltä toiselle laskevan puron olevan vain pieni liru kivien lomassa. Keväällä ja runsassateisina aikoina sitä voisi veden määrän perusteella kutsua vaikka joeksi.

Hiukan tuntuu taas haikealta, kun tekeminen puutarhassakin vähenee oleellisesti. Vielä siellä riittää haravoitavaa useammaksikin kerraksi, kun vaahterat vähitellen tyhjenevät. Mutta äkkiäkös pihakäytävät on lehdistä putsattu ja sitten hyötyliikunta onkin lähinnä tontin ympäri tepastelua. Pitänee siis aloittaa kävelyretket kylille, kun oma piha ei enää tarjoa riittävästi liikuntaa.

 

Sade saa tulla

Viime syksynä purkista maahan siirretty jalohortensia on nyt avautunut kokonaan. En ole sitä laisinkaan kastellut ja kuivuudesta huolimatta lehdet ovat jänteviä ja kasvi mukavan elinvoimaisen näköinen.

Siirsin maahan tämän kesän purkeissa viettäneet punaiset jalohortensiat. Ensin piti kaivaa mullasta kaikki pikkutalviot. Tulipa samalla noukittua melkoinen määrä mullan sisään kesäpäiviä viettämään kaivautuneita kotiloita. Rajasin puhtaaksi kaivamani alueen muovinauhalla, sillä koko penkin putsaamiseen ei nyt aikaa ja puhtia riittänyt. Hortensiat ovat aika raaskun näköiset, mutta kyllä ne tuosta vielä virkistyvät. Yleensä niin on käynyt.

Purkista maahan pääsi myös ystävän tuoma hortensia, joka on ihan eri näköinen, kuin nuo omat ressukkani. Nuppujakin on aika runsaasti, joten hyvällä tuurilla hortensia vielä kukkii.

Neilikkaruusu - Rosa F.J. Grootendorst

Leikkasin kuihtuneita kukanvarsia pois ja kierrosta puutarhassa tehdessäni huomasin, että neilikkaruusu alkaa kukkimaan uudelleen. Kaikki uuteen penkkiin siirtämäni ruusut ovat juurtuneet ja kasvattavat jo uusia oksia ja lehtiä. Tuskin muut enää tänä kesänä kukkivat. Nyt täytyykin vihdoin antaa kasveille rauha kotiutua ja ryhtyä kasvamaan. Tämä kesä on mennyt varsinaiden mylläyksen parissa ja kaikkialla on enemmän tai vähemmän vaiheessa olevia penkkejä.

Punahattu - Echinacea purpurea

Punahatut ovat vihdoin avautuneet ja niistä iloitsen todella paljon. Näytti jo, ettei niihin tule nuppuja laisinkaan, kun jokin ötökkä oli järsinyt punahattujen varsia. Aika hitaita nämä punahatut ovat, joten niiden suhteen ei kannata hosua.

Rhodo Cunningham´s White

Rhodo Cunningham´s White tekee tänä kesänä samat tepposet kuin viime vuonna eli päättää kukkia näin loppukesästä. Eipä sitten kuki keväällä, tuskin ehtii kasvattaa uusia nuppuaihioita. Viime kesänä se kukki kahden nupun voimin ja keväällä sitten aukesi yksi nuppu. Jospa nyt kävisi toisin päin. Tämä rhodo on vielä aika pieni, joten kovin montaa nuppua siihen ei voi tullakaan.

Syyshortensia on täynnä kukkia. Niin tämä isompi, kuin pienempikin. Pienemmän söi muutama vuosi sitten myyrä tai jänöjussi aivan tapille ja luulin se siihen kuolevan. Vaan sieltä se versoi uusia oksia ja kasvaa jälleen hurjaa vauhtia. Leikkaan keväisin kaikki edellisen vuoden kuihtuneet kukinnot pois ja muutenkin typistän heikompia oksia. Luin jostakin, että näin parannetaan kukintaa. Espoon Tapiolassa on käytetty istutuksissa paljon syyshortensiaa ja siellä aikoinaan asuessamme seurasin, kuinka niitä hoidettiin leikkaamalla melko voimakkaastikin.

Lilja Henryi

Messuilta ostettu Lilja Henryi on vihdoin avannut kukkansa. Istutin sipulit isoon piharuukkuun, jossa lilja kasvatti huikean pitkän varren ja sen latvaan muutaman aika onnettoman kokoisen nupun. Kyllästyin siihen, että tuennasta huolimatta lilja on kaiken aikaa ollut kallellaan milloin mihinkin suuntaan ja jymäytin koko valtavan multapaakun kukkapenkkiin kaivamaani kuoppaan. Siellä Henkka nyt on avannut nuppunsa. Miten kuvittelin, että tämä lilja olisi valkoinen, mutta oranssihan tuo.

Myös perinteinen mummonmökkien oranssi tiikerinlilja on avannut nuppunsa. Tämä oranssi tiikeri nyt yksinkertaisesti kuuluu syyspuutarhaan.

Lilja Tiber

Viimeinen vielä nupulla olevista puutarhani liljoista eli Tiber alkaa sekin vihdoin avautua. Sen jälkeen liljat ovat kukkineet tältä kesältä.

Vielä on tälle kesälle joitakin siirtoprojekteja. Ehkä pitäisi siirtyä kokonaan istuttamaan kaikki kasvit syksyisin. Silloin ainakin olisi helpompi nähdä, millaiseen ympäristöön ne joutuvat. Keväällä ja vielä alkukesästäkin kasvusto on matalaa ja avaraa. Kasvien koko ja rehevyys näkyy vasta myöhemmin ja ainakin minulle valkenee parhaiten näin loppukesästä, millaisiin pöpelikköihin jotkut kasvini olen istuttanut. 

Mantsuriankärhön laitoin ison vuorimäntykeskittymän viereen ajatuksella, että se näyttäisi nätiltä kukkiessaan valkoisena vihreän havupuun oksistossa. Idea on edelleen hyvä, mutta sijoituspuoli väärä. Siirrän kärhön siten, että se tukeutuu havuun sivusuunnasta. Tällöin myös puutarhurilla on mahdollisuus nähdä kärhönsä, eikä tarvitse kurkkia aroniapensaiden taakse, kuten nyt.

Pitkä sateeton kausi alkaa näkyä puutarhan kasveissa. Syysleimutkin seisovat, kuin surulliset hattivatit kukkapenkissä. Sääkartan mukaan aamuyöstä pitäisi tulla sade tänne meidänkin nurkille ja sitä riittää huomiselle päivällekin. 

Vanilla Fraisessa pientä punerrusta

Nurmikko ei näillä helteillä ole kasvanut yhtä nopeasti, kuin aiemmin kesällä. Kerrankin ehdin ennen sadetta, kun äsken huristelin leikkurilla nurmikon lyhyemmäksi. Tulkoon siis sade. Olemme valmiita - minä ja puutarhani.