Hölmö helmikuu

 
Harmaan ja lumettoman maiseman vastapainoksi ostin kaupasta kerrotun tulilatvan. Kukat ovat kuin pikkuisia ruusuja. Netissä kerrotaan, että tulilatvoja myydään lyhyen aikaa säilytettävänä ruukkukukkana. En ole saanut aiempia tulilatvoja kovin pitkään menestymään. Silti joka kerran vakaa aikomukseni on nauttia kasvista pitkään ja saada se jopa kukkimaan uudelleen. Jo ajatuskin lyhyen aikaa säilytettävästä ruukkukukasta ei tunnu kovin mukavalta.

Ensimmäiset kelloköynnökset on koulittu. Kylvin 16.1. viime vuotisista kelloköynnöksistä ottamiani siemeniä ja muutaman kaupan siemenen. Yhteensä 16 siementä. 13 on koulittu. Yksi on vielä niin pieni, että koulin sen myöhemmin. Kaksi ei ole itänyt - ainakaan vielä. Aika hyvä tulos.

Myös paprikoista koulin 2 Zazua, 4 punaista California Wonderia ja 3 keltaista California Wonderia. Muutama paprika saa vielä hiukan kasvaa ennen koulimista. Zazut harmittavat, sillä kylvin kaksi pussillista eli 8 siementä. Niistä vain kaksi on itänyt ja koulittu. Saapa nähdä, tuleeko lopuista kuudesta mitään. Muutama paprika on tarkoitus antaa pojalle.

Toin koulitut taimet takkahuoneeseen, jossa ne saavat jatkaa kasvua kasvilampun alla. Samassa paikassa ovat kylvökset jatkamassa heräämistään. Maaliskuussa kylvöt lisääntyvät. Silloin "avaan" kellarikasvattamon tehokkaine kasvivalaisimineen.

Kevätkurjenmiekat Kurgaanissa

Piippoja on sitten edellisen kuvauskierroksen (31.1.) noussut lisää. Kurgaanissa kurkkii muutama kevätkurjenmiekka. Todennäköisesti nämä ovat Katharine Hodgkineja, mutta myös muita olen tuohon paikkaan istuttanut. Laitoin näille verkon.

Vapaapenkissä on joukko kultasahrami Romanceja. Näillekin laitoin verkon, koska jänisten reitti kulkee tästä yli. Peurakin oli kiertänyt pihaa tiistai-aamuna, jolloin maassa oli yön aikana satanut hento lumipeite. Seurasin jälkiä nähdäkseni, mistä peura oli pihallemme tullut. Uskokaa pois. Se oli ryöminyt verkkoviritelmäni ali. Laitoin verkkoa alemmas, vaikka nyt vaarana on, että peurat loikkaavat yli. 

 
Kiersin suihkuttamassa TricoGardenia tuijiin ja myös verkkoihin. Jospa haju saisi sorkkajalat kääntymään takaisin puiston puolelle.

Ostin loppukesästä kunnon paineruiskun nimenomaan TricoGardenia varten. Pieniin sumutinpulloihin mahtuu nestettä vähän ja toimivatkin usein aika satunnaisesti.

Istutin toissa kesänä Huvitus-omenan alle Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatuja esikoita. Siellä ne pukkaavat maailmaan uusia lehtiä. Menkäähän nyt takaisin nukkumaan! Ei vielä ole soipiva aika herätä.

Jouluruusujen nuput eivät yllätä, mutta ilahduttavat sitäkin enemmän. Oikeassa yläkulmassa näkyvä tummapunainen pötkylä lienee jouluruusu 'Anna's Red'in ilmoille pyrkivä lehtikäärö. Tuollaisia se teki viime keväänäkin.

Nämä ovat minun talventörröttäjiäni. Ovat lumien, sateiden ja pakkasten maahan vaivuttamia komeamaksaruohoja. Yleensä leikkaan komeamaksaruohot syksyllä lyhyeksi. Nyt jäi tekemättä.

Lähempi tarkastelu osoittaa, että tyvestä on nousemassa pieniä suukkosuita. Tällaiset löydöt saavat puutarhaihmisen sydämen lepattamaan näkemisen ilosta. Pakko komentaa itseään rauhoittumaan. Niin kivoja kuin nämä heräämiset ovatkin, saattavat ne koitua pikkuisten hengenmenoksi. Kasvattajana komennan suukkosuut malttamaan, etteivät jäädy helmikuisiin pakkasiin.

Niinikään Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatu pystykiurunkannus 'Craigton Blue' on Vattupenkissä terhakkaana. Vesipisarat kimaltavat timantteina sen hennoilla lehdillä. Tosi kiva, että ovat hengissä. Jaksakaa, jaksakaa ja kukkikaa sinisinä kevään tullen.

Lilakukkainen tarhakylmänkukka Vasenrinteen alareunassa on sekin ymmärtänyt leudot talvipäivät ihan väärin kurkkiessaan kuivien varsien välistä. Aikooko se olla nimensä veroinen eli kylmänkukka ihan sanan varsinaisessa merkityksessä? Onhan se toki kevään ensimmäisiä kukkijoita. Ei siis mikään arkajalka.

Tuurenpihlajakin on  kasvattanut isot lehtikääröt. Saattaa olla, että se tekee niin joka vuosi. En ole tullut sitä aiempina vuosina tähän aikaan tarkkaileeksi. Alapihalla on yleensä lunta vähintäänkin sen verran, että kuomat hörpäävät lunta helposti.

Tuumasin, että kun maa on kerran paljaana, voi hyvinkin tehdä jotain hyödyllistä puutarhan eteen. Hain kellarista tammikuussa huolletut kunnon oksasakset ja ryhdyin metsäruusun juurakoita pilkkomaan. Turhaa äheltämistä. Muutamat yöpakkaset ovat jähmettäneet sateiden kastaman mullan, eivätkä juurakot liikahtaneet mihinkään. Pari juurenpätkää laitoin säkkiin ja lopetin urakan siihen. Jatkukoon myöhemmin keväällä.

Alapihan iso vaahtera on karistanut lukuisia käpyjä maahan. Onko sillä menossa lajinvaihdos? Vaahterasta yhdistetyksi kuuseksi ja männyksi? Ei tietenkään. Veikkaan tikan kuskanneen puuhun käpyjä nokittavaksi. Vaahterassahan se koputtelee harva se päivä. 

Käpyjä on ympäriinsä puun alla. Hetken jo mietin, hakisinko haravan ja siivoaisin kalutut kävyt pois. Mitäpä sitä helmikuussa maata rapsuttelemaan. Todennäköisesti haravan heiluttaminen ei olisi jäänyt tähän kohtaan. Itseni tuntien olisi kohta kiertänyt koko alapihan tuulen sinne tänne riepottelemia oksia ja roskia siivoillen.

 
Tikkoja näkee meidän pihan talipötköissä päivittäin. Pihalle mennessä niitä näkee nakuttelemassa myös tontin puistorajan isoissa puissa. Tammikuun viimeisen viikonlopun BirdLifen pihapongauksessa näin tunnin aikana peräti neljä käpytikkaa. Harmaapäätikka vierailee silloin tällöin, eikä pikkutikkakaan harvinainen vieras meillä ole.

Valtaosa tämän postauksen kuvista on otettu perjantaina, jolloin päivällä oli edelleen plussaa. Sen jälkeen onkin sitten siirrytty muutaman asteen miinuskauteen. 

Tuosta puiston puolella olevasta koppuraisesta lumikasasta hain rautalapiolla ämpärillisen lunta. Sitä hienonsin käsissä ja ripottelin kasvihuoneeseen siirtämieni talvikylvösten päälle, etteivät kuivu. Siitä ei taida olla pelkoa, kun aurinko pysyy jatkuvasti pilvien takana.

Ensimmäiset lumikellot kurkkivat Huvitus-omenan alla. Nekin saivat verkon suojakseen, kun jänikset loikkivat jatkuvasti puun alla syötävää etsimässä. 

Runeberginpäivä on jo ohi, mutta mikään laki ei kiellä syömästä torttuja vaikka koko viikon. Ainakaan vielä. Vaan eihän sitä tiedä, mitä yksi tötteröhuuli valtameren toisella puolella päänmenoksemme keksii. 

Viettäkäähän mukava viikonloppu.

Koulimista ja niistämistä

Aronia heräämässä?

 

Sääherra on keikuttanut ilmoja sinne tänne. Enimmäkseen meidän nurkilla on oltu plussan molemmin puolin. Välillä vettä, välillä räntää ja viimeisen vuorokauden aikana myös lunta. Viikolla tuuli niin kovaa, että pelkäsin puiden lähtevän lentoon. Lämpötilat täällä etelässä ovat olleet monta astetta normiajankohdan yläpuolella.  

Heti auringon ilmestyessä näkyviin, alkavat tintit laulaa ja räystäät tippua. Melkein tekisi itsekin mieli laulaa. Niin hyvältä auringonpaiste tuntuu.

Kelloköynnös

Lauantaina ryhdyin vihdoin koulimaan ikkunalaudalla kasvussa olevia taimia. Osan kelloköynnöksistä koulin jo viikko sitten. Nyt koulin kaksi muiden jälkeen itänyttä kelloköynnöstä ja laitoin kaikkien ruukkuihin tukikepit valmiiksi. Parissa kelloköynnöksessä on jo ensimmäiset kärhet tulossa. 

Paprikoita ja chilejä on ilmeisesti taas tulossa yli oman tarpeen. Aina on huomioitava mahdolliset menetykset, joten mieluummin liikaa kuin liian vähän.

Zazua ja California Wonderia koulin 7 kpl, Lompardoa 5 ja pojalta saatuja chilejä 8. Lupasin pojalle viime vuotiseen tapaan paprikoita, tomaattia ja kurkkua. Hän kasvattaa niitä lasitetulla parvekkeella. 

Koulitut taimet jatkavat kasvuaan kellarissa tehokkaan kasvihuonelampun valossa ja lämmössä.Tällä hetkellä siellä on tilaa yllin kyllin. Huhtikuussa alkaa jo yleensä olla ruuhkaa, kun mukaan ovat liittyneet niin tomaatit kuin monet muutkin esikasvatettavat. Huoneessa ei ole minkäänlaista lämmitystä. Mittari näytti +12 ℃ ennen kasvihuonelampun sytyttämistä. Se nostaa lämpötilaa, vaikka ajastimella ohjattuna valaiseekin vain osan vuorokaudesta. Ulkolämpötilojen noustessa myös kellarissa lämpiää. Kokemus on osoittanut, että taimet pärjäävät hyvin vähän viileämmässä ja hitaasti kasvamalla niistä tulee tanakoita. 

Hortensia

Syyssäiden kylmentyessä siirsin joitakin kasveja talvetettavaksi ensin lämmittämättömään autotalliin ja pakkassäiden myötä kellariin. Autotallissa muistin kasveja tarkkailla, mutta kellariin vietyäni unohdin ne tyystin. Ihan säikähdin yhtenä iltana tajutessani, etten ole käynyt kellarin perähuoneessa kertaakaan. Seuraavana päivänä annoin vähän vettä talvetettavilla.

En ole kovin montaa kertaa edes koittanut talvettaa ruukkuhortensioita. Pari sellaista olen kaivanut syksyn tullen maahan. Nousevat monena keväänä, mutta eivät ole koskaan kukkineet. Viime vuonna sain pikkuveljeltä komean ruukkuhortensian, joka on nyt muiden ruukkujen joukossa kellarissa. Yllätyksekseni löysin siinä reipasta eloa, jopa varsista puskevia lehtiä. Muutamasta rungosta leikkasin pienen palan nähdäkseni, ovatko ne ihan kuolleita. Eivät olleet, kyllä niissä henki pihisee. En ole leikannut varsia, koska saamieni tietojen mukaan kukkanuput syntyvät vanhoihin varsiin.

Verililjapuut

Sisääntulon isoissa ruukuissa kasvoi kesällä verililjapuut. Koska painavia ruukkuja ei millään ilveellä siirretä sisätiloihin kasvien talvettamiseksi, kaivoin verililjapuut ylös ja laitoin ne omiin ruukkuihinsa. Autotallijaksolla kastelin niitä harvakseen, mutta kellarissa ne ovat olleet vedettöminä jo yli kaksi kuukautta. Elossa ovat nämäkin.

Crocosmia - Ruostekukka

Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatu ruostekukkapöheikkö on myös kellarissa. Kannoin ne sisälle siinä ruukussa, missä ne kesän viettivät. Ajatus on, että kevään myötä kaivan mukulat ylös jakaakseni ne, sillä ruukku on pullollaan mukuloita. Ihme veijareita nämäkin, sillä kuivien korsien välistä sojottaa lukuisa joukko kalpeita versoja. Siellä ne ovat pilkkopimeässä ilman vesipisaaraakaan päättäneet ryhtyä uuteen kasvuun. Kasvivalon syttymisen myötä kasvu varmaan saa vauhtia, joten jakaminen lienee syytä tehdä lähiaikoina.

Lumitilanne vaihtelee sellaisella vauhdilla, ettei jänisten luomat moottoritiet pysy näkyvissä. Havut saavat olla omenapuun alla vielä pitkään suojaamassa nousevia piippoja talttahampaiden puraisuilta.

Kierrän säännöllisesti pihalla sekä ilman kameraa että kameran kanssa. Kuvauskohteet tuntuvat olevan vähissä, kun ei vaan jaksa kerta toisensa jälkeen ikuistaa samoja lumisia tai vetisiä maisemia. Pienet pakkaset sentään kuvioivat jäätyvästä vedestä somia muotoja. Jänisverkot eivät sinänsä ole kauneimpia pihakoristeita, mutta lumi ja jää tekee parhaansa koristelemisessa.

Ehdin jo lähipiirille mainostaa, kuinka minuun ei ole moneen vuoteen iskenyt minkäänlainen flunssa, ei koronakaan. Ei olisi pitänyt rehennellä moisilla lausunnoilla, sillä niin vain iski räkätauti minuunkin. Ei onneksi kovin pahana, eikä ilmeisesti erityisen pitkänäkään. Se vain ihmetytti, mistä kummasta ihmisen päässä riittää räkää? Vastauskin ihmettelylleni löytyi tästä uutisesta: Yle-uutiset 27.9.2010: "Räkä ei lopu niistämällä".

Paketti nenäliinoja ja rulla talouspaperia on nyt käytetty. Saiko Ukkokulta tartunnan, se jää nähtäväksi. Vielä ei merkkejä näy. Isot ja pienet vaivat sotkevat aina arkipäivän järjestyksen, mikä lisää ärsyyntymistä. Eikä se taas helpota toipumista laisinkaan. Ilokseni pääsen yleensä nopeasti takaisin normirytmiin. Pieniähän nämä meikäläisen flunssavaivat ovat verrattuna Turkin ja Syyrian maanjäristysuhrien tilanteeseen. Luonnonkatastrofien kannalta elämme aika turvallisissa olosuhteissa täällä kotomaassamme.

Keväisten tulppaanien myötä mukavia helmikuun päiviä kaikille!

 

PS.
Pieni Bloggeriin liittyvä asia, jonka huomasin. Olen lisännyt uusia seurattavia blogeja lukuluettelooni, jonka seurauksena saan ongelmitta ilmoitukset kyseisten blogien tuoreista postauksista. Sen sijaan blogini oikean sivubannerin "Seuraamani blogit" -osioon noiden uusien blogien nimet eivät pelkästään lukuluetteloon lisäämällä tule. Ne on käytävä erikseen lisäämässä "Ulkoasut" -osiossa (seuraamani blogit). 

Jossain vaiheessa homma hoitui pelkästään Ulkoasun kautta, mutta bloggerin muutosten myötä tuokin toimenpide on muuttunut. Jokaisella on omanlaisensa mallipohja, eikä kaikilla seurattujen blogien luettelo edes näy lukijoille. Tämäkin asia voi siis olla erilainen riippuen oman blogin mallista ja asetuksista.

Edellisestä johtuen sivubannerini "Seuraamani blogit" -luettelo ei kaiketi ole aivan ajan tasalla. Korjaan asian sopivassa välissä.

 

Itää ne sittenkin...

 
Ulkona on oikea talven ihmemaa. Vaahteroista on tullut taivaan puuvillapeltoja. Kunhan lämpö lisääntyy ja tuuli sopivasti osuu, varisevat höyhenen kevyet lumipuuvillat puiden oksilta alas.

Sisällä ei kasva puuvilla, ei luminen eikä tavallinen. Sen sijaan kelloköynnökset ovat aloittaneet voimallisen kasvunsa kohti kesää. 

Perfektionistiselle listaihmisellekin sattuu vahinkoja ja niinpä sekoitin kylvöjä kirjatessani paprikat ja kelloköynnökset. Aloin kyllä ihmetellä "paprikoiden" pukatessa vartta ja lehtiä, olenko mukamas noin monta paprikaa kylvänyt. En ollut. Kelloköynnöksiä ovat.

Koulin hyvin kasvuun lähteneet taimet ja laitoin ne kellarin kasvivalaisimen alle. 

Lauantaina sain vihdoin kellarin kasvatustilan tarvittavaan järjestykseen. Kellarissa on kaksi tehokasta kasvivalaisinta; toinen ns. romuhuoneessa ja toinen kellarin yleistilassa. Kellarissa ei ole varsinaista lämmitysjärjestelmää. Ison tilan toisessa päässä on PorinMatti, jota lämmitetään kovimmilla pakkasilla. Kellari on suurimmaksi osaksi maan alla ja lämpötila pysyy ilman lämmitystäkin +14 asteessa. 

Romuhuoneen oven ollessa kiinni lämpötila nousee siellä noin +18 asteeseen, mihin vaikuttaa myös kasvivalaisimen tuottama lämpö. Isossa tilassa on hieman viileämpää, mutta huhtikuussa sielläkin lämpötila on jo +18. Sopii hyvin tomaateille ja kurkuille, jotta eivät aivan hillittömästi kasva ennen kasvihuoneeseen siirtoa.

Turhaan luulin ikkunattoman kellarin olevan mahdoton taimikasvatukseen. Ajastimella toimiva tehokas kasvivalaisin on se olennaisin asia. Sopivan viileässä tilassa taimista kasvaa tanakoita ja terveitä kasveja.

Kylvölistan pohja on osin viime vuodelta. Tyhjiä rivejä riittää, eikä kunnon kylvösuunnitelma ole muutenkaan vielä kirkastunut. Olkapäillä on vielä tammikuun alun ajatus, ettei tässä mitään kiirettä. Ei toki kiirettä olekaan, mutta maaliskuuta silmällä pitäen olisi jo syytä kirjata yksityiskohtaisempia lajinimiä paperille.

Tokmannilla käydessäni löysin muovisia taimikylttejä euron pakettihintaan. Suunnittelin tekeväni niistä pitkäikäisempiä taimikylttejä eritoten esikasvatettavia varten. Olen jo naputellut muutamia tomaatti- ja kurkkukylttejä. Valitettavasti dymonauhan liima on kovin "ilmavaa", jonka vuoksi niminauhat irtoavat omia aikojaan kylteistä. Alunperin ajattelin, että dymolla tehdyt nimet olisi mukava tarvittaessa voida vaihtaa. Ei sentään ajatuksen voimalla, kuten ne nyt näyttävät tekevän.

Taimikylttejä varten ostin ensimmäisen löytämäni dymolaitteen nauhoineen. Hiukan huterasti kirjaimet kaivertuvat nauhaan. Pitkät nimet on leikattava kahtia, jotta mahtuvat kylttiin. Ei haittaa. Ja kyllä minä läheltä lukiessani erotan teksteistä eet ja iit, vaikka kauempaa katsoen ne näyttävät liukenevan erottamattomiksi.

Sain tyttäreltä mieluisan joululahjan. Hänen kotinsa läheisyydessä on hevostila, jossa tyttärenkin ravihevonen ennen myyntiä oli. Hevostilan isäntä tekee Raalan Paja -toiminimellä käytetyistä hevosenkengistä käyttö- ja sisustustuotteita. Kuvan pallon halkaisija on 500 mm. Palloa valmistetaan myös 300 ja 1000 millisinä. Tämä pallo ylennetään puutarhakoristeeksi. Katsotaan, mihin sen sijoitan.

Paukkupakkasetkin ovat lauhtuneet inhimmillisiin lukemiin. Sunnuntailenkillä kierrettiin katsomassa lähijärvien jäätilanne. Jätimme jäällä kävelemisen toiseen kertaan, jotta emme sotkisi vaivalla tehtyjä latuja.