Ei pitänyt kutoa mitään

 
Huhtikuun lopussa siivosin käsityökorini todeten, että kenties kevään neuletyöt on tehty. Ei siis pitänyt enää kutoa mitään ennen syksyä. Eipä siinä montaa iltaa mennyt, kun kaivoin puikot ja langat esiin. Tuumasin kuluttavani olemassa olevaa lankavarastoa pienemmäksi, kun kuitenkin syksyn tullen uudet langat taas houkuttelevat kutomaan.

Aivan suunnittelematta homma ei sujunut, jotta saisin saman langan riittämään kahteen sukkapariin. Niinpä näissä kuvan puolisäärisukissa varret syntyivät jämälankanöttösistä. Värilliset langat ovat 7veikkaa, luonnonvalkoinen taas Kotikullan vastaavan vahvuinen lanka.  

Prisman lankahyllystä oli jossain vaiheessa tarttunut mukaan House-kuviolanka, jonka värit miellyttivät. Kyseinen lanka on 7veikka-vahvuista eli käytin 3.5 puikkoja. Tein langasta säärystimet, joissa saisi olla enemmän leveyttä. Ajattelin kutoa jossain välissä näille säärystimille vielä nilkkasukat, jolloin halukas saa myös varpaansa lämpimiksi.

Seuraavaksi otin ohjelmistoon suklaanruskeat matalavarsisukat, koska 100 gramman kerä riittää hyvin molempiin sukkiin. Matalavarsisukkia on kiva kutoa, sillä ne valmistuvat nopeasti. Samalla voi katsoa telkusta vaikka kuinka jännää ohjelmaa. Silmukat pysyvät puikoilla, eikä neuletyö kaipaa silmukoita tarkkailevaa katsetta puoleensa. 
 

Näissä matalavarsisukissa on käytetty 7veikan Nummi-lankaa luonnonvalkoisena. Yritän kutoa hieman reilumman kokoisia sukkia eli nämäkin ovat suunnilleen 39-40 kokoa. Silmukoita on 13 puikkoa kohden. 

Raitaneuletta on siitä kiva kutoa, että se tuntuu valmistuvan yksiväristä nopeammin. Ja vielä nopeammin kuin jokin kuvio- tai pitsineule. Tummansininen lanka ei olisi riittänyt molempien sukkien kärkeen saakka, joten sukat päättyvät farkunsiniseen jämälankakerään.
 

Viimeisimmät valmistuneet ovat kirsikka-valkoiset maalavarsisukat. Näitä tehdessä jännäsin, riittääkö krsikan värinen lanka molempiin sukkiin. Niinpä kudoin kahta sukkaa samanaikaisesti nähdäkseni, miten monta raitaa on vielä varaa tehdä. Vai joudunko kaivamaan jonkun pienen nöttösen saadakseni sukat valmistumaan. Hyvin riitti. Kirsikkaväriä jäi 30 cm.

Lauantaina hain kasvimaalta retiisejä ja kasvihuoneesta kurkkuja. Kurkuista Sherpa ja Beit Alpha ovat hyvin tuottoisia. Myös Gordobassa on useita pitkiä kurkkuja lihomassa, joten seuraavina viikkoina meillä syödään kurkkua kuin karkkia. 

Pihatöihin en ole tahtonut ehtiä siinä määrin, mitä haluaisin. Päivät ovat kuluneet hautajaisjärjestelyissä. Torstaina hyvästelimme isän Hietaniemen kappelissa ja sen jälkeen muistelimme häntä ravintola Perhon kabinetissa. Iloksemme paikalle tuli myös viisi isän työtoveria. Vanhin heistä täytti juuri 90 v. Heillä oli paljon hienoja muistoja työvuosista isän kanssa aina 50-60 luvun taitteesta lähtien. Pääsimme kiinnostavalle ja tunteikkaalle aikamatkalle isän nuoruusvuosiin saakka. 

Uurna lasketaan runsaan kahden viikon kuluttua. Perunkirjoitusprosessin olen jo aloittanut, joten vapaa-ajan ongelmia ei ole. Pihalle aion pyrähtää aina, jos vain sää sen sallii. Pieni sade ei haittaa, mutta lauantai-iltapäivän kaatosade kyllä kasteli ihan kunnolla. Lyhyessäkin ajassa ehtii saada jotain näkyvää aikaan, mikä ilahduttaa.

Papaver orientale 'Prinzessin Victoria Louise' - Tarhaidänunikko

Vaaleanpunainen tarhaidänunikko on ihan omia aikojaan kulkeutunut alapihan raparperipenkkiin. Se kasvaa sopivasti kahden ison raparperikeskittymän välissä, eikä haittaa raparperien elämää tai niiden korjaamista. Saa siis minun puolestani olla kaunistamassa rapskuja.

Näiden prinsessojen myötä toivotan kaikille mukavaa viikonloppua! 

 

Kesäkuu alkoi

Syringa vulgaris - Pihasyreeni

 

Mihin se toukokuu oikein hurahti? Viikonlopun aikana siirryttiin sujuvasti keväästä kesään eli nyt eletään kesäkuuta. Sääkin lämpeni mukavasti öitä myöten. Tiistaiaamuna kasvihuoneen mittari näytti yöllä olleen alimmillaan +10.5, mikä ilahduttaa. Edellisen viikon aikana yölämpötila painui joka yö +5 asteeseen. Kasvariasukkailla on ollut tuplaharsoteltat. Muutaman viime yön aikana ne lämmittivät vain ulkoseinustoilla. Tänään otin harsot kokonaan pois, jotta pitkiksi venyneet tomaatit ja kurkut voisivat ojentaa selkänsä suoriksi. Harsoteltassa ne joutuivat vähän liikaa kumartelemaan.

Phlox subulata 'Candy Stripes'

Pihalla on riittänyt tekemistä. Meillä kasvaa pihasyreenejä neljässä paikassa. Kolmessa niistä oli yksi tai useampi runko kuollut pystyyn. Se ei ole tavatonta, mutta ehkä viime talvi koitteli myös syreenejä enemmän. Kaadoimme Ukkokullan kanssa pois kaikkiaan kuusi runkoa. Nyt ne pitäisi vielä pätkiä ja oksat hakettaa. 

Spiraea chamaedryfolia -  Idänvirpiangervo

Olen laittanut jonkin verran kesäkukkia. Ostettuja ja itse kasvatettuja. Kesäkukkiin saa uppoamaan vinon pinon seteleitä, vaikka niitä ei mielimäärin hankkisikaan. Runsas viikko sitten ajelin Karkkilaan, Sundströmin Puutarhaan, koska halusin tänäkin kesänä mesiherttalehteä. Sitä ei kovin moni puutarha tunnu kasvattavan.

Muuten kesäkukkien kanssa kävi, kuten joka vuosi. Paperille laitetut suunnitelmat haihtuvat puutarhamyymälän ovesta ulos kaikkia ihanuuksia katsellessa. Rusta on selvästi parantanut kesäkukkiensa laatua ja niistä pidetään parempaa huolta. Ainakin minun käymissäni myymälöissä. Naapurikylän Tokmannin paahteisella parkkipaikalla oli rullakko poikineen täynnä amppeleita ja jos jonkinlaisia kesäkukkia. Mahtaako niitä kukaan ehtiä tarpeeksi kastella ja hoitaa?

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Omassa pihassa kaikki kukkii ja rehottaa. Kulkiessa ja katsellessa herää kysymys, jääkö mitään kukkivaa heinä-elokuulle? Varmasti jää, vaikka ankarasta kuivuudesta huolimatta kaikilla kasveilla näyttää olevan hurja hoppu näyttää parastaan juuri nyt. Joo, eipä ole pilvet liikoja sadelasteja antaneet. 27.5. vettä tuli jonkun aikaa oikein kunnolla. Sen ansiosta kolme 220 litran sadevesitynnyriä täyttyivät piripintaan. Yksi niistä on jo tullut ammennettua lähes kokonaan.

Spiraea betulifolia - Koivuangervo

Uusia istutuksia en ole kovin paljon laittanut. Toukokuun alkupuolella istutin Pikkupuutarhaan kaksi syyshortensia Vanille Fraisea. Syyshortensiat ovat minusta kauniita ja helppoja. Hoidettavaa on muutenkin riittävästi, joten parempi panostaa sellaisiin, jotka pärjäävät vähemmällä. Ruusupensaisiin olen jossain määrin tympääntynyt. Ainakin juurivesoja tekeviin. Suviruusu yrittää levittäytyä joka suuntaan. Saman tekee Pikkupuutarhassa asuva Tove Jansson. Ei siis enää ruusupensaita. 

Iloitsen kovasti kolmen Austin-ruusuni selviämisestä. 'Lady of Shalott', 'Emily Brontë' ja 'Carolyn Knight' (joka se ei ole) ovat kaikki mukavasti kasvussa.

Kurkku Beit Alpha

Kohta voin hakea kasvarista ensimmäiset kurkut ruokapöytään. Beit Alphassa on jo monta kurkkua tulossa, samoin Sherpassa. Cordoba tyytyy toistaiseksi kukkimaan. Tomaatteja on kypsymässä Vilmassa, Gardener's Delightissa ja Orange Dreamissa. Ainakin. En ole kovin tarkkaan ehtinyt kasvarin asukkaiden kanssa seurustella.

Raparperista olen tehnyt jo yhden piirakan ja antanut niput Pojalle ja naapurille. Jospa viikonvaihteessa ehtisin kerätä lisää rapskuja jotakin kahvipöydän leivonnaista varten. Kasvimaalla perunat, sipulit, punajuuret, porkkanat, herneet, mangoldi, retiisit, salaatti ja yrtit ovat hyvällä alulla. Tänään laitoin esikasvatetut kurpitsat omaan lavakaulukseensa. Ja kukkiakin kasvimaalla tietysti kasvaa. 

Tulipa Apeldoors Elite

Vähäiset tulppaanini vetelevät viimeisiään. Oranssi Apeldoors Elite on ollut mukava tuttavuus. Se teki itsestään kukintansa lopuksi ripsureunaisen. Nyt sitten jännätään, pudottaaka tulppu terälehtensä ennen idänunikoiden nuppujen avautumista. Tiukalle menee.

Papaver orientale - Idänunikko

Ensimmäiset idänunikot ovat jo valmiina. Näyttääkö tämä peräti kieltään tulpuille ilmoittaen niille, että "Väistykää, nyt on meidän vuoromme!"

Kevät ja alkukesä on aina kiireistä aikaa puutarhassa. Tänä vuonna kiireeseen tuo oman lisänsä isän hautajaiset ja perunkirjoitus. Välillä tuntuu, että pää räjähtää kaikkien muistettavien ja hoidettavien asioiden keskellä. Hautajaiset on ensi viikolla. Uurnanlaskupäiväkin on jo sovittu. 

Sain kuulla, että yksi isän hoivakodin hoitajista vakinaistettiin. Hän oli tehnyt töitä pitkään aina vain määräaikaisena. Minun palautteeni vaikutti myönteisesti tämän hoitajan vakinaistamiseen. 

Olen koko isäni hoivakotiajan antanut palautetta suoraan hoitajille ja heidän esimiehilleen. Muutaman kerran olen laittanut palautetta myös hyvinvointialueen palautelomakkeella. Koen tärkeäksi, että kaikkien negatiivisten uutisten keskellä on kerrottava myös positiivisista asioista. Jokainen tietää, miten hyvältä ja kannustavalta kehut ja kiitokset tuntuvat omassa työssä. Miksi siis emme laittaisi hyvää eteenpäin.

Geum rivale 'Mai Tai' - Tarhakellukka

Tällaista tällä kertaa. Nautitaan kesästä täysin rinnoin.

Tunteikkaita hetkiä

Hatanpään kartano

Viime päivät ovat olleet tunteikkaita hetkiä täynnä. Ajoittain tuntuu, etten enää yhtään enempää surullisia asioita jaksa. Ihmisen tunnemaailma kestää näköjään ratkeamatta yllättävän paljon. Venyy ja venyy, vaan ei ratkea. 

Ystävältäni löydettiin viime kesänä pahanlaatuinen aivokasvain. Se leikattiin, jonka jälkeen seurasi säde- ja sytostaattihoitoja. Joulukuussa hänelle tehtiin uusi aivokuvaus, jossa kasvaimen todettiin kasvaneen hoidoista huolimatta. Mitään ei ollut tehtävissä. Ystävä siirtyi palliatiiviseen hoitoon, missä hän on sinnitellyt yllättävän pitkään.

Hatanpään arboretum 

Jutun alkupään kuvat ovat Hatanpään arboretumista, jossa kävelin hetken ystävän tapaamisen jälkeen mieltäni rauhoittamassa.

Matkasin maanantaina junalla katsomaan ystävääni. Hän on tällä hetkellä Tampereen Hatanpään puistosairaalassa täysin vuoteenomana. Ystävä tunnisti minut ongelmitta. Aika pian keskustellessa huomaa hänen olevan sekava. Istuimme ystävän puolison kanssa sängyn molemmin puolin. Emme kumpikaan ryhtyneet kinaamaan ja oikaisemaan pikkuseikkoja, vaan toisiamme vilkaisten siirryimme sujuvasti aiheesta toiseen. 

Magnolia Vanha Rouva

Tuntui hyvältä halata ystävää ja pitää häntä kädestä kiinni. Aluksi koitin virittää muistoja viimeisen kolmen vuoden aikana tekemistämme ihanista Tampere-retkistä. Ystävä keräsi tietoa rakennuksista, nähtävyyksistä, museoista, kulttuurista. Hän suunnitteli meille mielenkiintoisia kierroksia aluksi Tampereen kaupungin alueella, myöhemmin laajensimme myös naapurikuntiin. Yhteisillä retkillä kahvittelimme, lounastimme ja juttelimme maailman asioista. Muistelimme opiskeluaikoja ja aikoja, jolloin lastasimme itsemme lisäksi neljä lastamme ystävän tipparelluun ja huristimme vaikkapa eväsretkelle espoolaiseen Marketanpuistoon.

Minulle jäi vaikutelma, ettei ystävä enää muistanut viimeisintäkään retkeä, jonka teimme maaliskuussa 2025. Tuntui haikealta ja surulliselta. Olen tavattoman iloinen, että saimme kokea yhdessä nuo pikkulapsivuodet ja viime vuosien kiinnostavat retket. Samalla olen äärettömän surullinen, että se kaikki on ohi. Että ystävä on lipumassa pois, lopullisesti.

Haikeutta ja surua oli yhdelle päivällä tässäkin aivan riittävästi. Jo edellisenä iltana hoitaja soitti isän hoivakodista, että isä voi huonosti. Enteitä on ollut jo jonkin aikaa, joten yllätys tämä puhelu ei ollut. Hoitaja sanoi, ettei akuuttia hätää ole. Kerroin olevani puhelimella tavoitettavissa. 

Tampereella ollessani hoitaja soitti isästä. Hänen vointinsa oli huonontunut entisestään. Hän ei syö, ei juo, ei suostu ottamaan lääkkeitä. Lääkäriin oltiin yhteydessä. Lääkäri totesi, että koska isällä on elvytyskielto, häntä ei ryhdytä väkisin hoitamaan. Pyritään tekemään isän olo mahdollisimman kivuttomaksi ja levolliseksi. 

Tampereen Tallipiha

Paluujunalle lähtöä odotellessani menin Tampereen keskustan Tallipihan kahvilaan kahville. Olen käynyt Tallipihalla aiemminkin. Silloin siellä on aina ollut paljon muitakin kävijöitä, eikä pienissä puodeissa ole välttämättä ollut tilaa katsella myytäviä tuottaita. Nyt Tallipihalla oli mukavan rauhallista. Pihan hauskoja asetelmia saattoi katsella ja kuvata ilman muiden käsiä, kasseja ja poninhäntiä omien valokuvien kulmissa.

Soitin paluumatkalla junasta isän hoitajalle. Tilanne ei ollut parantunut. Sovimme, että menen heti aamulla isän luo. Ellei yön aikana tilanne muutu. Huonosti nukutun yön jälkeen lähdin aamulla hoivakotiin. Pikkuveli tuli myös. Isä oli nukkunut yön kohtuullisen rauhallisesti, mutta aamulla hän oli jälleen todella levoton ja tuskainen. 

Lääkäri teki saattohoitopäätöksen. Sillä tavoin saimme isälle paremmat mahdollisuudet kunnon kipu- ja rauhoittavaan lääkitykseen. Kotisairaala tuli hoivakotiin laittamaan isälle kanyylin olkavarteen. Se teipattiin tuhdisti, jotta isä ei repisi sitä pois. Kanyylin kautta sairaanhoitaja antoi heti aluksi rauhoittavan lääkkeen ja perään morfiinia kipulääkkeeksi. Vartin päästä isä alkoi selvästi rauhoittua. Hänen hengityksensä muuttui tasaisemmaksi, eikä hän rimpuillut itseään sängyn laitoihin.  

Iltapäivällä lähdin kotiin syömään ja lepäämään. Hoitaja olisi tuonut minullekin ruokaa, mutta eipä maistunut. Isän luona olisi voinut yöpyäkin. Ajattelin, että muut sisarukset ja läheiset voivat vierailla vuorostaan isän luona, kuten ilmeisesti tapahtuukin. Menen taas aamulla katsomaan, mikä on tilanne. Ellei minua sitä ennen hälytetä paikalle.

Isä täytti kaksi kuukautta sitten 98 vuotta. Alkuvuodesta tehdyssä vuositarkastuksessa lääkäri totesi isän olevan fyysisesti varsin hyväkuntoinen. Glaukooma on vienyt isän näkökyvyn. Kuulo on hyvin heikko ja muistisairaus edennyt. Runsas vuosi sitten isään sai vielä paremman keskusteluyhteyden. Silloin hän tunnisti minutkin helposti ilman, että moneen kertaan huusin nimeäni hänen paremmin kuulevaan korvaansa. Silloin hän sanoi eläneensä jo riittävän pitkän elämän, sanoi olevansa valmis lähtemään. 

Saattohoitopäätös ei tarkoita sitä, että isän kuolema olisi lukkoonlyöty. Se on kuitenkin askel kohti hyvästien jättämistä. Tavallaan olen hyvästellyt isää jo pitkään. Poissa on ollut jo useamman vuoden kaikesta kiinnostunut, mielellään keskusteleva ja väittelyjäkin kaihtamaton mies. Vielä isä ei ole kokonaan poissa, mutta sisälleni on astunut tyhjyys, jonka tällä hetkellä täyttää valtava huoli ja murhe. Aikanaan huoli ja murhe muuttuu muistoiksi isästä. 

Tiistain sade on piristänyt luontoa ja puutarhaa. Vesisadetta on luvassa lisääkin, minkä toivotan tervetulleeksi. Viikonlopuksi luvataan kesäisiä lämpötiloja. Olisiko pian aika muuttaa tomaatit ja kurkut kellarista kasvariin? Mielen kapasiteetti ei nyt oikein riitä puutarha-asioihin. Aikansa kutakin.

Vuosi alkoi viileästi

Hydrangea paniculata 'Vims Red' - Syyshortensia

 

Vuosi 2026 alkoi viileissä merkeissä. Täällä etelässä lunta ei vielä paljoa ole (kirjoitan tätä loppiaisena 6.1.). Vain muutama sentti maassa. Pakkasta sen sijaan on ollut ihan kunnolla. Parina aamuna -20℃, eikä päivälläkään lämpötila ole montaa astetta kohonnut. Aurinko on näyttäytynyt tähän mennessä useammin kuin koko syksynä yhteensä. Tai ainakin siltä tuntuu kaiken sen vetisen harmauden jälkeen, jota me kaikki harmittelimme.

Omenapuun oksa

Puutarhatyöt ovat luonnollisesti vähissä näin talvikaudella. Kun lumitöitäkään ei ole ollut, olemme tehneet Ukkokullan kanssa muutamia pitkiä lenkkejä ja välillä vähän lyhyempiä. Ihan vain mielenvirkistykseksi ja raitista ilmaa saadakseni olen pukenut lämmintä päälle ja mennyt pihalle touhuamaan. Ohuttakin lumikerrosta voi käytäviltä hieman keventää nakkaamalla lunta istutusalueille. Lisäpeite kasveille ei ole lainkaan pahasta.

Koristeomena Musta Rudolf

Linnuille siemenet ja talipötköt ovat maistuneet. Siitä päätellen, miten usein automaatteja saa täyttää. Aloitin lintujen ruokinnan tavallista myöhemmin, koska maa oli sulaa ja sää lämmintä. Vasta marraskuun puolivälissä ripustin ensimmäiset talipötköt metallitelineisiinsä. Siemeniä ryhdyin laittamaan pari viikkoa myöhemmin. Tällä menolla tulee konkurssi, kun kuorittuja auringonkukansiemeniä saa alituiseen hakea kaupasta lisää.

Rosa Austin 'Lady of Shalott'

Enimmäkseen siemeniä ja talipötköjä käyvät verottamassa tali-, sini- ja kuusitiaiset. Pikkuvarpusia on vähemmän, samoin viherpeippoja. Punatulkkuja näkyy harvoin, harmaapäätikka vasta kahdesti. Sen sijaan käpytikkoja on välillä kaksin kappalein samaa pötköä naputtamassa. Pyrstötiaisia on ollut ilahduttavan usein. Jos niitä havaitsee jossain yhden, voi olla varma useamman olevan jossain lähellä. 

Mustarastaita hyppii maassa lukuisia. Ne yrittävät saada automaatista siemenen ripustautumalla kynsiensä varassa automaatin reunaan ja pyörittämällä toista siipeään vinhasti pysyäkseen kiinni siemenen nappaamisen ajan. Tavallisimmin mustarastaat luottavat muiden pikkulintujen apuun näiden heitellessä satunnaisia siemeniä maahan.

Mustarastaat ovat pelmuuttaneet lumettomia kohtia tehokkaasti. Kuivia lehtiä ja kariketta on pitkin poikin pihamaata. Kuvittelevatko ne löytävänsä toukkia karikkeen joukosta? Vai ottavatko mustarastaat kuivakylpyjä? 

Närhiä käy kyttäämässä putoavia siemeniä useamman linnun porukalla. Kolme on melko tavanomainen näky syreenien alla. Harakoitakin pyrähtelee pikkulintujen touhuja sekoittamassa. Juuri äsken kolme varista ihmetteli, missä muut tintit. Varikset ja naakat ovat nyt pysyneet poissa pihasta. Parempi niin, koska ne saavat melkoisen metakan aikaan.

Kylän Smarket otti loppuvuodesta käyttöönsä robotit. Vuoden viimeisenä lauantaina kauppaan kävellessäni vastaan tuli tämä robotti. On ne aika symbaattisen näköisiä vekottimia. Illan pimeydessä näen välillä sohvalla istuen, kuinka roborin punainen viiri vilkkuu puiston laidan kevyen liikenteen väylällä. Sunnuntaina alkuillasta autolla kotiin tullessani näin robotin jumittavan pienessä lumivallissa. Jäljistä päätellen se oli jo jonkin aikaa siinä suhannut, mutta hetken tilannetta seurattuani pääsi jatkamaan taas matkaansa.

Muutama päivä sitten lehdessä oli juttu eniten roboteilla tilattavista tuotteista. Hampurilaiset ja sipsit olivat kärjessä. Robottiin mahtuu kaivamieni tietojen mukaan kaksi muovikassillista tavaraa eli noin 9 kg. Aika paljon. Yllättävän suosittuja nuo vekottimet näyttävät meidän kylällä olevan. 

Me käymme ruokaostoksilla pääsääntöisesti kerran viikossa. Silloin tuodaan kaupasta kaikki mahdollinen pesuaineista kuivahiivaan. Tuoretavaraa täytyy välillä hakea. Silloin laitan mielelläni repun selkään ja kävelen kolmen kilometrin päässä sijaitseviin kyläkauppoihin. Ellei ole erityistä kiirettä tai muuta syytä käyttää autoa. 

Lumen myötä pihalle avautui moottoritie jäniksille. Taisi valtaväylä olla paikallaan jo ennen luntakin, mutta nyt jäljet näkyvät hyvin. 

Sammalleimuja, patjarikkoja ja sulkaneilikoita on pöyhittu pohjia myöten. Jänisten suu lienee peltipäällysteinen, kun kuiva ja tikkuinen eines kelpaa niille hyvin. Luultavasti yksi syy on tuoreen tarjonnan vähyys. Toivottavasti olen muistanut verkottaa herkimmät kasvini. Kuoren järsiminen puusta ja pensaasta voi hyvinkin olla kyseisen kasvin tuho.

Rhododenron

Espoolaisessa hoivakodissa asuva isäni täyttää maaliskuun puolivälissä 98 v. Hänen kanssaan kommunikointi on jo pidemmän aikaa ollut vaikeaa, koska isä kuulee huonosti eikä glaukooman vuoksi näe enää mitään. Hänellä on verisuoniperäinen muistisairaus, mutta isä ei ole muistisairaiden yksikössä. Hänen katsottiin pärjäävän hyvin muiden vanhusten parissa jäätyään äidin kuoleman jälkeen yksin runsas 4 vuotta sitten.

Uskon, että isä olisi paljon paremmassa kunnossa, mikäli hän näkisi ympäristönsä ja ihmiset. Kun hänen kuulonsakin on todella huono, hän elää kuin johonkin yksinäisyyteen tuomitussa kapselissa. 

Isän päivärytmi on ollut jo pidemmän aikaa sekaisin. Hän istuu päivisin salin keinutuolissa, jotta hän olisi toisten parissa vähäisillä aisteillaan aistimassa muiden läsnäoloa ja heidän aiheuttamiaan ääniä. Silti isä ilmeisesti torkkuu istuallaan, jolloin unta ei riitä koko yöksi. Isä on öisin touhukas, köpöttelee pitkin salia ja käytäviä, konttaakin lattioilla reittejä tunnustellessaan. 

Lattiassa on liiketunnistin, joka hälyttää yöhoitajan paikalle isän noustessa sängystään. Aina hoitaja ei ehdi riittävän ajoissa isän luo, sillä kerroksessa on 30 tarvitsevaa asukasta yhtä yöhoitajaa kohden. Yöhoitaja on välillä kuskannut isää pyörätuolilla mukanaan pitkin kerrosta.  Isälle pyydettiin lääkäriltä hygieniahaalarilupa (haalari, jossa vetoketju selän puolella), jotta hän ei ehtisi vessaa etsiessään pissata nurkkiin ennen yöhoitajan saapumista. Lupa saatiin kokeeksi kolmen kuukauden ajaksi. Haalarista on ollut apua.

Valvominen ja touhuaminen on kuitenkin vaaraksi vanhuksen sydämelle. Samoin on haahuilu pitkin huonetta ja yhteisiä tiloja, joita isä ei ole koskaan nähnyt omilla silmillään. Haparoiva kävely ja tuntemattomat nurkat aiheuttavat vakavan kaatumis- ja loukkaantumisvaaran. Yksi ratkaisu ongelmaan olisi useampi yöhoitaja kerrosta kohden. Liian kallista kuulemma.

Opiskeluaikainen ystäväni sairastui kesällä vakavasti. Häneltä löydettiin pahanlaatuinen aivokasvain eli glioblastooma gradus IV. Kasvain leikattiin heinäkuun alussa, jolloin aivoihin saatiin tilaa ja näin lisää aikaa. Leikkauksen jälkeen aloitettiin säde- ja solusalpaajahoidot. Joulukuun alussa tehdyissä kuvauksissa todettiin kasvaimen kasvaneen, eikä mitään ole enää tehtävissä. Ystäväni pääsi palliatiiviseen hoitoon erikoistuneeseen hoitokotiin. Kävin häntä ennen uudenvuoden aatonaattona katsomassa. Kodikas paikka, jossa on myös paljon vapaaehtoisia helpottamassa ja viihdyttämässä potilaita.

Olen aina tykännyt Tampereesta. Pitkäaikaisin ja tärkein ystäväni perheineen asui ja työskenteli Tampereella useamman vuoden. Samoin Ukkokullan äiti asui kahdessakin eri paikassa Tampereella ennen takaisin muuttoaan Espooseen. Kävimme sekä ystävän että anopin luona vierailuilla. 

 

Intensiivisemmin tutustuin Tampereeseen nyt sairastuneen ystäväni muuttaessa sinne neljä vuotta sitten. Meillä oli monta tapaamista kulttuurin ja nähtävyyksien kokemisen merkeissä. Ystäväni laati tapaamisiamme varten päiväohjelmia, jotka sisälsivät antoisia kävelyreittejä, museokäyntejä ja kiinnostavia arkkitehtuurikohteita. Välillä istahdimme nauttimaan hyvästä ruoasta, kahvittelimme ja toisinaan vain istuimme ihailemassa maisemia. Vaihdoimme ajatuksia maailmanmenosta, muistelimme yhteisiä retkiä lapsiemme ollessa pieniä ja ylipäätään juttelimme elämästä ennen, nyt ja tulevaisuudessa.

Ystäväni elämä kulkee vääjäämättä kohti loppua. En osaa surra suunnitteluasteelle jääviä Tampere-retkiämme. Päinvastoin. Olen onnellinen, että vietimme nuo antoisat hetket yhdessä iloiten ja monenlaista kiinnostavaa kokien. En varmaan ole vielä täysin sisäistänyt vauhdilla lähestyvää ystävän menettämistä. Sen aika tulee kyllä.

Aamurusko 1.1.2026

Kässäkerhomme eli kolmen kässälikan kokoontumiset alkavat loppiaisen jälkeen. Sain jo valmiiksi yhdet sukat, joita voimme hiplata joulukuulumisia jakaessamme. Mitähän seuraavaksi laittaisin aluksi puikoille?

Pyhät on nyt käytännössä juhlittu. Jääkaapistaakaan ei enää jouluruokia löydy. Suunnatkaamme katseemme kohti keväisiä askareita. Sieltä se tulee, vaikka välillä saattaa vähän keikuttaa. 

Takatalvellista maaliskuuta

Päivälenkin tarkastuspisteenä lähijärven ranta

 
Turha kieltää, etteikö viikon ajan kestänyt takatalvi hiukan madalla mieltä. Edellisen viikonlopun uskomattoman lämpimäksi heittäytynyt sää tuntui aivan ihanalta. Auringonpaiste ja runsas +10 astetta mittarissa sai hymyn huulille ja naisen pihalle. Ehdin jo harjoittaa pientä pihasiivousta ja pesin etelänpuolen ikkunoiden ulkopinnat. Sisälle tultuani ilo ei päässyt täysillä kuplimaan, sillä ikkunoiden sisäpinnat vasta harmaat ovatkin. Mitäpä tuota murehtimaan. Työt eivät tekemällä lopu. 

Tienpiennar

Lauantaipäivän ratoksi kävelin kylän torille markkinoille. Ei siellä sentään metrilakua tällä kertaa myyty. Kojuja oli kuitenkin tosi vähän. Käsintehtyjä puukkoja, saippuaa, sukkakauppias ja yhden puolueen vaaliteltta sekä muutama muu vähemmän kiinnostava koju. Helsinkiläiseltä leipomoyrittäjältä ostin mustikkapiirakkaa, kun oli niin herkullisen näköistä. Olin kyllä leiponut perjantai-iltana itsekin. Korvapuusteistani tuli ruman näköisiä, mutta hyvältä ne maistuvat.

Toria kohti kävellessä tarkkailin tietenkin ympärillä olevaa luontoa. Nappasin kuvan tienpientareesta, jolla kohdin keväisin näen ensimmäisiä sinivuokkoja. Eipä vielä näkynyt. En edes odottanut näkeväni. Viime öinä on ollut reiluja pakkasia, eikä päivätkään lämmöllä ole leveilleet.

Pikkutalviot saivat untuvapeiton.

Lunta tuprutteli alkuviikosta muutaman sentin verran peittäen maan jälleen valkoiseksi. Toivottavasti se vähä on suojannut lukuisia ylös nousseita piippoja ja heräämisen merkkejä osoittavia muita kasveja. Lauantaina tuuli on tuivertanut voimalla aamusta alkaen. Piha on tämän jälkeen varmasti jälleen täynnä koivusta ja muista puista lentäneitä oksia. Ehdin ennen lumia niitä yhden säkillisen verran jo pois kerätä.

Pupujussitkin ovat ehkä siirtyneet metsiin, kun alapihalla ei niiden jälkiä näy. Minä siellä olen kameran kanssa kiertänyt. Ei vain jaksa jatkuvasti ikuistaa samoja lumen peittämiä alueita, vaikka aina jälkikäteen harmittelen, ettei tullut otettu enemmän kuvia. 

Mitähän nämäkin tulppaanit miettivät saatuaan niskaansa uutta lunta? Onneksi satanut lumi on kevyttä ja ilmavaa. Se ei paina herkkiä varsia maahan makaamaan. Ennen lumisadetta ruiskutin näiden piippojen ympärille TricoGardenia, etteivät peurat tapansa mukaan napsi tulppuja ylös. Ihan jokaista kevätkasvia ei millään pysty verkoilla suojaamaan. Helpompaa olisi aidata koko tontti, mikä taasen ei ole mahdollista.

Nämä eivät ole Austin-ruusuja, vaan reilun kaupan kimppu.

Maaliskuu on ollut monin tavoin vilkasta iltoja myöten. Edellisellä viikolla kävin Helsingissä kuuntelemassa Ruususeuran järjestämää luentoa, jossa meille monille tuttu Saaripalstan Saila oli kertomassa Austin-ruusuista. Sain tietoa ja hyviä vinkkejä niin Sailan esitelmästä kuin yleisön kysymyksistä. Bussimatka kotiin sujui huomaamatta, kun pohdin uusille Austineille mahdollisia istutuspaikkoja pihassani. Hyvä, että otollista istutusaikaa joutuu vielä hetken odottamaan. Ehtii joku tolkku tulla näihin ruusu-unelmiin. Ehkä.

Päiviin on sisältynyt myös viimeisiä hyvästejä. Laila-ystäväni menehtyi tammikuun lopussa. Hän sai sairaskohtauksen toukokuussa 2023 lomaillessaan miehensä kanssa Tukholmassa. Sairaskohtauksesta Laila ei enää hoidoista ja kuntoutuksesta huolimatta toipunut. 

Koristemansikka nuppuilee 9.3.2025

Kahvipullan aiheitakin on maaliskuuhun sisältynyt. Isäni täytti 97 v. Hän oli vähän vaisu juhlija flunssan vuoksi. Yskivä ja nuhainen pappa vietti synttäriään omassa huoneessaan, ettei tartuttaisi muita asukkaita. Eikä hän ollut ainut eristetty, sillä monenlaista virusta on hoivakodissakin liikkeellä. Isän virustestit onneksi näyttivät negatiivista.

Vein asukkaille ja hoitajille kahvin kanssa tarjottavaa. Talon puolesta sattui poikkeuksellisesti olemaan tarjolla kuivakakun pala. Sovimme, että minun tuomani tarjotaan seuraavana päivänä. 

Kahvitarpeet osastolle tuonut emäntä kertoi hyvinvointialueen kilpailuttaneen hoivakodin ruoat. Aiemmin ruoka tehtiin talon omassa keittiössä. Nyt ruoka tuotetaan yrityksessä, joka toimittaa aterioita satoihin kouluihin, päiväkoteihin ja hoivakoteihin. Taustalla on ulkomainen terveysjätti. Ihmetystä aiheuttaa mm. se, että rahkaa/jugurttia on vanhuksille tarjolla aamulla, iltapäivällä ja illalla. Iäkkäät vanhukset eivät välitä rahkasta tai jugurtista. Eivät ainakaan kolme kertaa päivässä. Tämän seurauksena hävikki on kasvanut valtavasti. Hoitajat ovat laittaneet yritykseen palautetta, että rahkaa/jugurttia olisi vähemmän/harvemmin. Kahdeksan-yhdeksänkymppiset eivät enää tarvitse dieettiä eivätkä rajoituksia. He ovat ansainneet kahvipullansa.

Käytän aika paljon keittiöpyyhkeitä, milloin mihinkin. Nyt vanhimmat ovat kuluneet liiankin ohuiksi. Kaupoissa käydessäni vilkuilin kivan näköisiä pyyhkeitä. Väriskaala oli monessa paikassa ankea. Harmaata, beigeä, himmeää ruutua tai raitaa. Monessa tapauksessa keittiöpyyhkeen kokokin on pienentynyt. Perinteisesti 50 cm x 70 cm on ollut keittiöpyyhkeen koko. 

Netistä löysin muutaman kauniin keittiöpyyhkeen. Hintaa toki oli vähän enemmän. Ei kuitenkaan niin mittavasti, ettenkö raaskinut kolmea pyyhettä tilata. Yhdessä tilaamassani pyyhkeessä on pionin kuva. Toisessa taasen puutarhurin kalenteri, kuten tuossa kollaasissa näkyy.

Kolmannessa pyyhkeessä on erilaisia kissoja, joista yksi kääntyy keskellä pyyhettä "hymyilemään". Kissapyyhkeitä oli muitakin erilaisia. Ehkä seuraavalla kerralla tilaan niitä. Näiden materiaali on 100 % puuvillaa.

Kellarin taimikasvattamo on nyt avattu. Toistaiseksi siellä ei ole potteja pilvin pimein. Aion vielä tämän maaliskuun aikana kylvää mm. tuoksuherneet, yrttejä ja muutakin. Kunhan nyt ehdin saada pussukat taas järjestykseen. Huhtikuussa on kylväminen kiihtyy entisestään.

Ostin taimikasvattamon pöydälle uuden kernin (halvalla), jotta vanha keittiönpöytä ei suotta menisi pilalle. Enpä usko meillä olevan pöydälle käyttöä, mutta kerni on mustaa muovia nätimpi ja siitä on helppo pyyhkiä multaiset läiskät pois. Täytyy vielä pudottaa valaisinta vähän alemmas. 

Lumi sulaa näköjään tuulenkin voimalla.

 

Toisaalta on hyvä, että kevään tulo keikkuu sinne tänne. Kylminä päivinä saa edistettyä koti- ym. töitä. Ja raaskii käydä muuallakin niin tuttuja tapaamassa kuin muissa riennoissa. Aurinkoiset ja lämpimät kevätpäivät saapuessaan houkuttelevat pihaan ja puutarhaan voimalla, jota on mahdoton vastustaa. Eiköhän ne päivät ole pian edessä.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!