Projektilistan lyhentämistä

Dahlia Cafe au Lait

Miten ratkaisette puutarhan hoidon te, jotka teette kesällä eri pituisia reissuja? Minulta upposi kolme viikkoa kadonneen hoitokissan etsimiseen monenlaisine oheistoimineen. Kaikki se aika on poissa puutarhan hoidolta ja nyt nurkat suorastaan huutavat apua ja kohennusta. Toki jo jonkin aikaa vallalla ollut kuivuuskin lisää räjähtäneisyyttä penkkien ulkoasuun. Taitaa tästäkin kesästä päällimmäiseksi puutarhamuistoksi jäädä kasteleminen, kasteleminen ja vielä kolmannenkin kerran kasteleminen.

Punatähkät ovat tänä vuonna korkeita hujoppeja.

Minulta ei oikein suju "olla möllöttäminen". Joskus nappaan kirjan mukaan pihakeinuun viettääkseni mukavan tuokion lukemisen parissa. Varsin pian huomaan kirjan siirtyneen syliin ja katseen kiertävän ympäri pihaa. Seuraavaksi olenkin sitten nyppimässä, tukemassa, siirtämässä tai vähintään jonkun puskan äärellä suunnittelemassa. Turha taistella luontoaan vastaan. Jos kerran tykkään tekemisestä, miksi en siis tekisi.

Polku 11.8.2022

Vuosi sitten tein Pikkupuutarhaan uusia oikopolkuja. Laajoja istutusalueita on huomattavasti helpompi hoitaa tekemällä jonkinlaiset polut kulkemista varten. Ottaa ihan sydämestä astua jonkun nuppuun ehtineen kukan päälle vain siksi, että sen kohdalta on kätevämpi ja nopeampi päästä johonkin tiettyyn paikkaan.

Polku 29.5.2022

 
Katoin uudet käytävät paksulla pahvikerroksella ja sen päälle kuorikatetta. Niin vain juhannusruusu tunki juurivesoja pahvin läpi. Myös kevätkaihonkukka ja pikkutalvio jaksoivat kasvaa pahvista ulos, mikä vähän ihmetytti. Oma lukunsa oli kymmenet scillat, jotka kukkivat sinisenä kuorikatteessa. Kippasin kuorikatteen kaupan pussista käytäville. Sieltä scillat eivät todellaan poluille tulleet. Scillan pikkuisia sipuleita minulla on muutenkin pitkin poikin puutarhaa, joten helpostihan ne kuorikatteellekin kulkeutuvat.

Polku 29.5.2022

Jokunen tulppaanikin puski itsensä ilmoille pahvin läpi. Osa reunametalleista on ruostunut, kuten lapussa lukikin. Osa taasen ei. Syy siihen selvisi käydessäni vähän aikaa sitten hakemassa lisää samaisia metallireunuksia. Niitä on kaupan kahdenlaisia; toiset ruostuvaa rautalevyä, toiset taasen ruostumatonta sinkkiä. Vuosi sitten en älynnyt katsoa, kumpaa ostan ja niin olen ostanut sekaisin kumpaakin. No, eipä tuo kovin paljon haittaa. Reunukset näkyvät lähinnä keväällä ja alkukesällä kasvuston ollessa vielä matalaa.

Polku 11.8.2022

Kaavin viime vuotisen kuorikatteen pois. Samoin poistin alla olevat, pehmenneet pahvit. Kaivoin ylös juhannusruusun juurivesoja, pikkutalviota ja kevätkaihonkukkaa. Poistin myös maata aiempaa syvemmältä. Sen jälkeen tasasin maan, peitin sen paikoin kaksinkertaisella juuriestekankaalla. Sen päälle kippasin paksun kerroksen uutta kuorikatetta.

Polku 11.8.2022

Sisäänkäyntiä vastapäätä olevan polun pätkää myös levensin hieman aiemmasta. Tällä osuudella ei ollut metallisia reunuksia. Puuvajassa oli aiemmasta projektista yli jääneitä turveharkkoja, jotka riittivät sopivasti rajamaan polun köynnöstuelle saakka, jossa taasen on metallireunus.

Kuvassa näkyvää polkua pitkin pääsee kulkemaan Pikkupuutarhan toiselle puolelle, köynnöstuen takana näkyvälle oikealle kaartavalle osuudelle. Se vaatii hieman notkeutta, sillä köynnöstuen vasemman pylvään takana kasvaa toinen syyshortensia, jota en tietenkään lähde yksittäisen polun vuoksi poikki sahaamaan. Kunnon kumarrus vasemmalle tai reipas polvennosto oikealle. Siinäpä pientä jumppaa muiden puutarhatöiden lomassa.

Muitakin ratkottavia ongelmia puutarhasta on löytynyt ja löytyy varmasti vastedeskin. Olen kertonutkin, että kattomme uusittiin syksyllä. Sen vuoksi talon seinustoille pystytettiin jykevät telineet. Perennoja työmiesten tallominen ja rakennustelineiden jalat eivät pahemmin haitanneet, mutta sekä keittiön että makkarien ikkunoiden edustalla kasvoi myös köynnöshortensiaa. Leikkasin ne matalaksi silläkin uhalla, että ne suuttuisivat. Kyseiset paikat ovat ylipäätään täysin väärät isolle, puuvartiselle köynnökselle. Keittiöpenkistä kaivoin pois myös vuosia siinä kasvaneet kotkansiivet.

Ajatuksena on ollut ja on edelleen, että näitä istutusalueita kavennetaan. Nyt jo seinustan ja penkin välissä on kivituhkakaistale. Kivituhka pitäisi muuttaa karkeammaksi materiaaliksi, sillä naapuruston kissat käyttävät paikkoja vessoinaan. Lisäksi keittiön ikkunan alla on kukkalaatikot, joiden hoitamiseksi minun on tallusteltava penkissä.

Tänä kesänä ei taida löytyä riittävästi aikaa ja energiaa istutusalueen kaventamiseksi. Niinpä ladoin vuorimännyn alle tallettamistani kivistä astelualueen. Keittiön ikkunan edustalla kasvit eivät oikein viihdy. Paikka on kuiva ja varjoinen. Reunassa on ollut jo vuosia joitakin kuunliljoja. Istutin niiden taakse pari valkotäpläimikkää ja sormivaleangervon taimen. Kuvan kotkansiiven kaivan vielä pois. Jotta alue olisi siedettävämmän näköinen, katoin pölisevän mullan kuorikatteella. Näin ostan itselleni aikaa alueen paremmalle kunnostukselle. Taitaa mennä ensi vuoteen.

Keittiöpenkin kaltainen istutusalue jatkuu sisäänkäynnin toisella puolella, makkarien ikkunoiden alla. Sitä odottaa samat toimenpiteet, kuin keittiöpenkkiä. Seinustalla kasvaa piippuköynnös. Sillä on oma tuki, koska sillä ei ole minkäänlaisia tartuntakärhiä. Räystäälle ulottuessaan piippuköynnöksen oksat taipuvat kasvamaan alaspäin. Muutamat versot yrittävät jatkaa kasvua räystäslautojen alle. Ne käyn vetämässä pois.

Köynnöshortensia ei leikkaamisesta kuollut, vaan versoo mullasta ylös innokkaasti. En antanut sen aiemminkaan kasvaa seinälle, enkä anna jatkossakaan. Kasvakoon maata peittämään. Aluksi sitä pitää ohjailla, koska sillä näyttää olevan melkoinen hinku kohti talon seinää. Tuohon on talvella luotava käytävältä lunta, joten mitään järin korkeaa siinä ei mahdu kasvamaan.

Meidän tontilla varjopaikat ovat kortilla. Makkaripenkki on yksi harvoja, eikä sekään paras mahdollinen. Alue on hieman keittiöpenkkiä kosteampi, valoa se saa lähinnä illalla. Muutaman kuunliljan ja köynnöshortensian lisäksi olen istuttanut paikalle varjoyrttiä, varjohiippaa ja rönsytiarellaa. Istutin kesäkuussa myös muutaman valkotäpläimikän, kääpiöjaloangervoa ja sormivaleangervoa. Siirsin talon päädystä myös yhden tarhakalliokielon. Näiden luin menestyvän varjossa.

Seinustan aukkopaikkoihin laitoin niinikään kiviä ja kuorikatetta. Alue ei ole nyt niin ikävän ankea, etteikö sitä jaksaisi katsella kunnes on aikaa paikan kohennukseen.

Käänsin vihdoin myös huoltopihan biokompostorin. Sain kukkuraisen kottikärryllisen hyvää multaa, jonka levitin istutusalueille. Alapihan kompostiyksiköstä purin vanhan kuution kokoisen lautarakenteisen lehtikompostorin pois. Senkin pohjalla oli ihan mukavasti multaa.

Harmaa lehtikomposti on puolillaan mm. kanttausurista sinne kipattuja ruohotuppaita. Kypsyminen on kestänyt hurjan kauan, koska paikka on kompostorille liian lämmin ja valoisa. Ei vain ole muuta sopivaa paikkaa. Kantta pitäisi ilmeisesti pitää enemmän auki, jotta sadevesi kostuttaisi sisältöä. Olen nyt kaapinut harmaasta kompostorista karkeimman aineksen vihreään kompostoriin jatkamaan kypsymistä. Multavamman massan kuskaan ehtiessäni muualle. 

Kosmoskukkalaatikko 19.7.2022

 
Nyt on mietinnässä, siirränkö kompostoreita kuvaajaa kohti paikalle, josta purin lautahäkkyrän pois? Vai siirränkö aitakulmauksesta lavakauluksen (jossa kasvaa nyt kosmoskukkia) tähän kompostorien jatkoksi? Kulmaus on kaikkinensa ahdas paikka vaahteran runkoineen ja  juurineen. Se on helpompi pitää siistinä trimmerillä, kun siellä ei ole mitään rakenteita.

Ruostekukka-sydänkäpyseni avaa nuppujaan. Saatan istua iltaisin kasvihuoneen edessä ihastelemassa tätä kaunokaista. Ajattelen, että pienestä ihmisen onni syntyy. Kaupan mukulasta kasvanut kukkavana ilahduttaa monin verroin mittansa ja kokonsa edestä.

Mannaa sielulle on myös tämän ruostekukkapuskan katseleminen. Kukkavanoja on lukuisia ympäri kasvia. Tämä on jossain aiemmassa postauksessa mainitsemani Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatu juurakko, jonka laitoin isoon ruukkuun pergolan eteen. Jos vain onnistun talvettamaan tämän, saan ensi keväänä jakamalla useamman hienon ruostekukan.

Nila kävi viikolla miehensä kanssa tuomassa minulle lisää perennoja. Sain muhkean määrän jaloangervoja. Ne saavat toistaiseksi viettää aikaa laakeissa vadeissa imemässä vettä juuriinsa. Näillä helteillä ei ole mitään mieltä kaivaa uusia kasveja maahan. Hyvä siinäkin mielessä, että päässä syntyy pikkuhiljaa ideoita jaloangervojen uudeksi sijoituspaikaksi. Suurkiitos siis Nilalle ja hänen mukavalle miehelleen!

Lilium lancifolium - Tiikerililja

Ehdin jo vähän pelätä, että talvi vei myös tiikerililjani. Näin ei onneksi ole käynyt, vaan tiikerit kukkivat runsaina ja kauniina. Jopa uusia tiikerililjoja on noussut kauemmas niistä, jotka olen istuttanut. Juuri nyt jännitän, ovatko vielä nupulla olevat kerrottuja Flore Pleno -tiikerililjoja. Näin toivon, pian sen näen.

Echinacea - Punahattu

Punahatutkin ovat aloittaneet kukkimisensa. Näitä olen kasvattanut siemenestä ja ostanut taimina. En tiedä, kumpiako nyt kukkivat ovat. Sillä ei ole väliä. Pääasia, että ovat hengissä ja kukkivat. Vielä en ole näissä nähnyt perhosia. Toisaalla kyllä muutamia, mutta en ole ehtinyt kuvaamaan. Itse asiassa en ole kovin paljon kuvannut muutenkaan, kun aika vaan tuntuu valuvan milloin mihinkin.

Rudbeckia hirta var. pulcherrima 'Cherry Brandy'

Kuvan kesäpäivänhattuja kasvatin vuosi sitten siemenestä. Istutin ne Syyspenkkiin, kääpiöhopeakuusen eteen. Olipa yllätys nähdä kasvin versovan tänäkin keväänä. Kesäpäivänhattuja kasvatetaan kesäkukkina, mutta ne ovat myös kaksivuotisia. Cherry Brandy ei ole  kovin korkea, mutta kaunis se on. Kesäpäivähattuja voisi kasvattaa enemmänkin. Samaan tapaan, kuin esimerkiksi Rannanpihassa -blogin Ullalla on postauksessaan.

Ukkospilvi 8.8.2022

 
Kuluva viikko on ollut lämmin, loppua kohden helteinen. Maanantaina 8.8. tienoon yli meni ukkosmyrsky rankkasateineen. Hyvältä tuntui, joskin sateen hyöty jäi aika lyhyeksi. Kesän yksi yleisimmistä toimista jatkuu eli kastellaan, kastellaan...

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Siistimistä sateiden välissä

Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'

 

Ulkona oleminen on viime aikoina jäänyt vähiin. Täällä Uudellamaalla vettä on tullut yli oman tarpeen. Tulee taivaan täydeltä parhaillaankin (torstai-iltapäivällä). Säätiedotukset ovat pitäneet kutinsa. Luvattiin jopa 50 mm yhden päivän aikana ja se on toteutunut maksimaalisesti. Olen tyhjentänyt reunoja myöten lainehtivan 40 mm:n sademittarin päivittäin.

Daucus carota 'Dara' - Villiporkkana

Jättiverbenan kanssa minulla kasvoi samassa ruukussa villiporkkana Daraa. Ne siirsin maahan. Huomasin, että keväällä yhteen viljelylaatikkoon kylvämäni Dara on aloittanut kukintansa. Sillekin täytyy keksiä pysyvämpi asuinsija jossain päin puutarhaa.

Sedum-risteymä - Komeamaksaruoho 'Carl'

Istutin toukokuussa alapihan Ovaalipenkkiin komeamaksaruoho Carlia. Jostain syystä nimenomaan tuossa paikassa kasvit kärsivät kuivuudesta erityisen paljon. Niin myös Carl, joka on jäänyt melko matalaksi. Kukatkin ovat pienet ja hailakat, vaikka niiden pitäisi olla tumman aniliininpunaiset. Varretkaan eivät ole luvatun punaiset. Joko hän ei kykene näyttämään parastaan tai on jälleen "viljami vaihdokas". Annan hänelle aikaa ja rauhaa kotiutua. Tsekataan tilanne uudelleen ensi kesänä.

Mehitähti

Mehitähtiin olen tykästynyt. Ostin niitäkin useamman uuden toukokuussa. Viettivät kesän ruukuissa ja siirsin ne vasta elokuun alussa Oikearinteeseen. Kaupoissa mehitähdistä puuttuu usein tarkat nimet. Saattaa olla vain lappu Sempervivum, vaikka monenlaista löytyy kattomehitähdistä parta- ja marmorimehitähtiin.

Oikearinne

Olen koonnut mehitähtiä Oikearinteeseen. Tänä vuonna ne kukkivat aika hienosti, eikä mikään mehitähti kuollut kukinnan jälkeen. Kukkavanan kellahtaessa kumoon otin sen varovasti pois ja itse kasvi jatkoi elämäänsä hyvin tyytyväisen näköisenä.

Oikearinne on hiekkapohjainen paahdepaikka. Mehitähtien välissä olevat kivet toimivat jalansijoina, kun välillä täytyy käydä nyhtämässä pois ylhäältä maanvaltausta yrittäviä ahomansikoita. Ei minulla ole mitään ahomansikoita vastaan, mutta en halua niiden kietovan mehitähtiä pauloihinsa.

Nuokkuluppio ja ruusumalva Allaspenkissä

Joka kesä jotkut kasvit vievät huomion näyttävällä kasvulla ja kukinnalla. Toisina kesinä samaiset kasvit saattavat olla vaatimattomia taka-alan eläjiä. Nuokkuluppiota minulla on alapihan Kiemurapenkissä ja olopihan Allaspenkissä. Eipä ole ollut niille suotuisa kesä. Kummassakin paikassa lehdistö rönöttää pitkin pituuttaan muiden kasvien kiusana. Pitkäksi venähtäneiden varsien päähän ilmestyneet nuput ovat auenneet ja muuttuneet ruskeiksi salamavauhtia. Suttuisen rentoilun vuoksi Kiemurapenkin nuokkuluppio on saanut häätöilmoituksen, kunhan ehdin lapion varteen tarttua. Sen jälkeen onkin keksittävä joku ryhdikkäämpi kasvi tilalle.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Kelloköynnöksen kukinta on ollut edelliskesiä vaatimattomampaa. Nuppuja on kyllä runsaasti. Aika näyttää, ehtivätkö avautumaan. Osaako joku sanoa, miksi kelloköynnös tekee useimmat kukkansa yläilmoihin? Niitä on ihailtava niska kenossa ja kuvaaminenkin sujuisi helpommin tikkaiden avulla.

Pergolan sisäänkäynnin molemmin puolin kasvaa ruukuissa kelloköynnökset. Ne kiipeilevät jo valokatteen alla. Kasvu on selvästi hillitympää, kuin esimerkiksi viime kesänä. Talon seinustalla, riipputuolin takana näkyvä kelloköynnös on jäänyt kavereitaan matalammaksi, eikä siinä ole ainuttakaan nuppua. Jatkossa en sinne kelloköynnöstä laita lainkaan. Sisäänkäynnissä kelloköynnökset ovat kiva viherryskeino kesäksi.

Minua on jo pitkään häirinnyt Pikkupuutarhan ison kiven taakse levittäytyvä lumimarja. En halua sen peittävän kauniisti sammaloitunutta kiveä. Tämän kesän oikopolkumaniassani kaivoin kiven takareunasta lumimarjan juuret pois niin hyvin, kuin vain sain. Siirsin parhaan multakerroksen muille kasveille, laitoin maan päälle paksun kerroksen pahvia ja pinnaksi kuorikatetta. Näin kivi on paremmin näkyvissä ja sen takaa pääsee oikaisemaan. Toisella reunalla kasvaa pieni rhodo Moeheim (josta ei isoa kasvakaan) ja toisella reunalla ainakin toistaiseksi kasa kiviä.

Tässä kuvassa näkyy, kuinka uuden oikopolun oikealla puolella on lumimarjapensaat. Leikkaan ne säännöllisesti muotoon, jotta ne pysyisivät jossain kuosissa. Tarkoitus on myös, että kuvan oikean reunan tuija-aitaa pääsee helposti leikkaamaan.

Lumimarjasta (Symphoricarpos albus) sen verran, että se on kaunis ja helppo pensas. Se myös leviää juuriversoilla varsin kärkkäästi, joten kannattaa tarkasti miettiä, mihin ja miten sitä istuttaa. Lumimarjan ja tuija-aidan välisen tilan siistin maasta nousevista juurivesoista muutaman kerran kesässä isommalla trimmerillä. 

Ruusu vai kärhö, kärhö vai ruusu?

Tarhakellokärhö Aljonushkan siirto on ollut "tapetilla" jo pidemmän aikaa. Se kasvoi pensasruusu Sävelen takana, jolloin sen kukinta oli enemmän naapurien ilona. Aljonushka on joka vuosi kukkinut pitkään ja runsaana. Mielelläni ilahdutan naapureita, mutta joka kerran ohi kulkiessa harmitti nähdä Sävelen lehtiimassaan kätkeytyvät kärhökukat. Lapion kanssa siis töihin. Muuten ei harmittelu loppuisi.

Clematis Aljonushka - Tarhakellokärhö

Kärhö oli luonnollisesti leikattava matalaksi, sillä ehjänä sitä ei millään olisi saanut kaivettua ylös ja siirrettyä muutaman metrin toiseen suuntaan. Se oli kasvattanut melkoisen juurakon, jonka mielestäni sain aika hyvin kaivettua. Uusi istutuskuoppa oli jo valmiina. Kärhö sinne, perään vettä ja uutta multaa. Sitten vielä lisää multaa, kuopan taputtelu ja tuet ympärille kevättä odottamaan.

Rosa Sävel - Tarhakurtturuusu, taustalla naapurin marjapuskat ja tramppa.

Kärhön saaminen ylös entiseltä paikaltaan vaati myös Sävel-ruusun karsimista. Joka tuntee Sävelen, tietää sen olevan tosi piikkinen. Sen läheisyydessä ei kevyissä vaatteissa työskennellä. Nyt Sävel on toispuoleinen resupekka, mutta saa ollakin sellaisena kevääseen saakka. Silloin on sille parempi leikkausaika. Sävel kukkii sekä vanhoilla että uusilla versoilla, joten leikkaaminen ei vie kaikkia kukkia, vaikka jonkun verran kukintaa vähentääkin. Sävel kestää myös täydellisen alasleikkuun, mitä ehkä harkitsen. Tämä pensasruusu on osoittautunut nopea- ja reheväkasvuiseksi.

Harakat ja rastaat ovat silpunneet Kriikunapolun turveharkkoja turhankin ahkerasti. Lehahdus vain käy niiden pyrähtäessä lentoon lähestyessäni polkua. Jotain toukkia ne ilmeisesti löytävät harkoista, sillä tuskin ne nyt pesätarpeitakaan keräävät. 

Pyjamalude alppipiikkiputkella.

Ötököiden kesä senkun jatkuu. Yhtenä päivänä huomasin useamman pyjamaluteen alppipiikkiputkissa. Omakotiasujana on jo tottunut monijalkaisiin vipeltäjiin niin ulkona kuin sisälläkin.Vaaksiaiset ovat tuttu näky huonetiloissa ilmojen viiletessä. Pesuhuoneessakin tepasteli keskiviikkona tarantellan kokoinen hämähäkki - tai ainakin melkein. Käskin sen ottaa kaikki koivet alleen, ettei joutuisi viikonloppuna imurin kiduksiin.

Kriikunapolku rastasvierailun jälkeen siistittynä.

Kiitos kuivan helleputken ja lähes koko elokuun jatkuneiden sateiden, en ole hankkinut montaakaan syysistutettavaa. Puutarhaliikkeen ohi en voinut kulkea ja niinpä sieltä tarttui mukaan kaksi Rozanne-kurjenpolvea ja yksi rotkolemmikki. Jollekin vähän matalammalle oli paikka katsottuna Pikkupuutarhasta ja sinne ostokset ovat jo päässeet taivaallisesta kastelusta nauttimaan.

Keijunmekkoja ei tarvitse vielä kompostiin kantaa.

 
Lähestyvä katto- ja ränniremppa tarkoittaa sitä, että joudumme rakennustelineitä varten leikkaamaan osan talon läheisyydessä olevista kasveista maan tasalle. Myös terassilla olevista kesäkukista valtaosa saa mennä työmaan tieltä. Ei sureta, koska sade on hakannut petuniat ja muut ikävän näköiseksi massaksi. Kasvien kannalta on ylipäätään hyvä, että remppa osuu alkusyksyyn. Siivota pitäisi pian muutenkin, eikä nyt tarvitse niin paljon murehtia tallottuja ja vahingoittuneita kasveja.

Viiniköynnös Zilga

Sovittiin hankittavaksi osaan uusista syöksytorvista rännirosvot. Jatkossa saamme kerättyä sadevettä kastelua varten. Kuulin jopa sellaisen väitteen (oululaisen suusta), että sadevedellä kannattaa pestä ikkunat. Sadevedessä kun ei ole kalkkia. Sadevedestä on siis moneksi, joten koitetaan löytää ne hyvät puolet kuivemmista puutarhahommista unelmoidessamme.

Rosa Theresa

Maanantaina makailin, makailin, makailin.
Tiistaina jo harkitsin, harkitsin, harkitsin.
Keskiviikko viikon taittoi,
torstai toiset töihin laittoi.
Perjantaina palkan sain,
lauantai toi sunnuntain.

 

Mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille!

Onnea, voitit lotossa!

Vaahteranlehdet puussa...

Sunnuntaina sähköpostissa oli niskavillat pystyyn nostattava viesti: "Onnea, olet voittanut lotossa!". Tärisevin käsin avasin viestin, jossa kuitenkin toistettiin otsikon sanat ja kehotettiin kirjautumaan omiin veikkaustietoihin. Mielessäni jo törsäsin euron panoksella voitettua jättipottia. Viittä vaille, etten pirauttanut piharakennusfirmaan, tilannut keittiö- ja kylpyhuoneremonttia ja marssinut autokauppaan.

...ja vaahteranlehdet maassa

Tiedänhän minä, että lottovoittoja jaetaan vain saduissa ja elokuvissa. Joskus myös meikäläisen unelmissa. Veikkauksen sivuille kirjauduttuani saatoin todeta voittaneeni 7,70 €. En siis ryhtynyt remonttifirmoihin soittelemaan, enkä vaihtanut vaatteitani lähteäkseni autokauppaan. Tai vaihdoinpa sentään vaatteet, nimittäin pihakuteet päälle ja puutarhaan jatkamaan syyssiivousta. Haravanvarressa on mukava unelmoida, millaisen kiveyksen laittaisi pihaan ja miten toteuttaisi lasisen jatkeen talolle kasvukauden venyttämiseksi niin keväällä kuin syksylläkin.

Kasvaripolku elokuussa.

Kuten tavallista, pihalle mennessä alkaa tapahtumaan paljon sellaistakin, mitä ei ole lainkaan suunnitellut. Ehkä ne tekemiset pulppuavat jostain takaraivoon kätkeytyneestä ideapankista tai tekemättömien töiden loputtomasta listasta. Joka tapauksessa ei ollut laisinkaan tarkoitus ryhtyä rakennustöihin, mutta jonkin yllättävän aivoituksen tuloksena siitä touhusta itseni löysin.

Kasvihuone pystytettiin aikanaan alapihalle Kiemurapenkin taakse. Pian huomasin, että yläpihalta kasvihuoneelle kulkiessa houkutus istutusten yli loikkimiseen oli liian suuri ja tein heti oikopolun Kiemurapenkin kapeimpaan kohtaan. Pitkään pyöreät betonipyörylät hoitivat tehtävänsä askellaattoina, mutta silti silmää häiritsi vinksin vonksin keikkuvat laatat ja niiden välistä tunkevat ruohosipulit ja maahumala.

Kasvaripolku uusittuna

Kannoin alapihalle talon kulmalla pinossa odottavia pihakiviä ja sommittelin niistä uuden oikopolun. Ensin piti kaivaa alta maata pois, laittaa pohjalle maanrakennuskangas ja sen päälle kivituhkaa. Koska polku kaartuu voimakkaasti, en saanut kivistä sommiteltua yhtenäistä polkua. Olisi pitänyt pilkkoa niitä pienemmäksi kaarretta varten. Niinpä keskelle tuli yksinäinen betonipyörylä. Ihan hyvä tuli ja tarvittaessa polkua voi fiksata fiinimmäksi. Luultavasti jossain vaiheessa upotan pienempiä luonnonkiviä kivituhka-alueille.

Kelloköynnös on kukkinut aivan viime päiviin saakka. Odotin sen muuttavan värinsä syksyn myötä ja senhän köynnös tekikin. Pari pakkasyötä kuritti köynnöksen kukkia niin, että ne putosivat pahimman huurteen niistä sulettua. Maanantaivastaisena yönä pakkasta oli ilmeisesti enemmänkin, sillä vielä aamukahdeksalta mittari näytti -2.7 astetta. Köynnöksen lauantainen puna oli mennyttä ja tilalle tuli päivän mittaan vettynyt ja surkea olemus. Kelloköynnös pääsi kompostiin. Niin paljon iloa kelloköynnöksestä on koko kesän ollut, että ehdottomasti sitä on kylvettävä ensi vuonna.

Alapihan vaahterassa ei enää paljon lehtiä ole. Yläpihalla on kaksi isoa vaahteraa, joista autotallin kulmalla oleva on vielä tuuheana lehdistä. Puiston reunassa, tonttimme rajalla on monta nuorempaa vaahteraa. Onneksi osa niiden lehdistä putoaa kunnan tekemälle uudelle nurmialueelle. Sinne saavat maatua. Omassa pihassa riittää haravoitavaa muutenkin.

Valamonruusu ma 8.10.

Kesäkausi on peruuttamattomasti päättynyt, eikä ulkona enää tarkene huvin vuoksi istuskella. Tekemistä kyllä riittää ja puutarhan syyssiivousta tehdessä aika kuluu huomaamatta. Haravoimisen ja putsaamisen ohessa on hyvä katsella puutarhaa sillä silmällä, millaista kohennusta paikat kaipaavat ja mitä uudistuksia voisi ajatella. Kesän runsauden jälkeen yhä paljaammaksi käyvä puutarha näyttäytyy alastomuudessaan aivan eri tavoin. 

Neilikkaruusu - Rosa F.J.Grootendorst

Mukavia syyspäiviä ja raittiita haravointihetkiä!