Nyt ne heräsi!

 
Kelloköynnökset heräsivät vihdoin. Kylvin ne la 17.1. Kylvökset viettivät viikon pesuhuoneen lattialämmityksen huomassa. Viikkosiivouksen yhteydessä kiikutin kylvölaatikon takkahuoneeseen ja laitoin niille kasvilampun. Olin jo huolissani, eivätkö meinaa ollenkaan herätä. No joo, jokavuotista hätäilyähän tämä on. Siemeniä multaan piilottaessa sitä erehtyy ajattelemaan, että kaikki on heti innoissaan ja valmiina ravistelemaan mullan yltään. Aika hyvinhän tässä kävi. Alta kaksi viikkoa ja ensimmäiset koukut jo jumppaavat itseään ilmoille.

Samoin 17.1. kylvetyt suippopaprika 'Roter Augsburger'it ovat nousseet terhakkaasti pystyyn. Sen sijaan 'California Wondereista' ei näy vielä milliäkään. Keijunmekkoja en lupauksistani huolimatta ole saanut kylvettyä. Vielä ehtivät.

Maanantaina kipaisin hakemassa rautakaupasta toisenlaista kylvömultaa. Pelkäsin, että kylvämäni siemenet eivät tykkää omasta sekoituksestani. Lisäsin marketin kylvömultaan kaktusmultaa. Kun ei itämistä näkynyt, tuumasin mullassa olevan vikaa. Ei näköjään ole, mutta toki ostamalleni mullalle käyttöä löytyy. Vastahan tässä ollaan kylvökauden alussa. 

Biolanin kompostori on nollilla. Ei pöhise, eikä sinne kohta mahdu edes tuttua viiden litran kanisteria täynnä kuumaa vettä. Kompostori ei suinkaan ole ihan täynnä, mutta massa ei myöskään laskeudu alaspäin kylmyyden vuoksi. Kunhan pakkaset lauhtuvat, alkaa kompostorikin taas pöhistä. Sillä aikaa voimme täyttää anopin vanhaa lämpökompostoria. Se on toiminut jälkikompostorina, mutta nyt se kohotkaan arvojärjestyksessä ensisijaiseksi pöhisijäksi.

Rusakot temmeltävät pihassamme. Untuvankeveä lumi saa kyytiä, kun rusakot käpälöivät hangen alta vihreää syötävää. Tuossa kohtaa kasvaa lähinnä pikkutalviota. Sitä saa ihan vapaasti lyhentää, sillä keväällä se on pian taas entisissä mitoissaan.

Rusakoilla on totutut reittinsä, joita pitkin ne kulkevat. Puiston puolelta kulkee meille käpälillä tallottu uoma. Vasemmalle jää peura-aita, josta rusakot eivät pääse yli eikä ali. Peuranjälkiä ei viime päivinä ole näkynyt pihallamme. Se ei suinkaan tarkoita, etteikö niitä lähellä olisi. Niitä käppäilee kyläteillä hiljaisempina aikoina. Odottakaas, kunhan kevät koittaa ja sipulikukat nousevat. Silloin sorkkajalat käyvät taas napsimassa tulppaanini ja krookukseni.

Sain putsattua pakastimen ja jääkaapin. Keittiöremontin yhteydessä hankittu pakastin on nofrost -mallia eli sitä ei tarvitse sulattaa. Inventaario on silti hyvä suorittaa ja siinä samalla pyyhkiä hyllyt. Jääkaappi vaatikin vähän enemmän aikaa, kun pesin sen kauttaaltaan. Nyt on kiva avata ovi ja ihailla järjestystä ja puhtautta.

Astianpesukoneessa käytän puhdistusohjelman melko usein. Pyykinpesukoneessa en yhtä usein, mutta en myöskään kerran kuukaudessa, kuten iltapäivälehti suositteli. Viikonloppuna pyöritin siinäkin koneenpesuohjelman. Avasin nukkasihdin, jossa oli töhnää vain hyvin vähän. 

Aiemmin olen ostanut apteekista 100 g:n pussin sitruunahappoa pyykinpesukoneen puhdistamiseksi. Se on aika tyyristä. Hyvä vaihtoehto on markettien maustehyllystä ostettu 700 g:n sitruunahappopurkki, jolla pesee koneet monta kertaa huomattavasti edullisemmin.

Runebergin päivään on vielä viikko aikaa. Arvoin itseni kanssa, leivonko laskiaispullia vai runebergintorttuja. Päädyin jälkimmäisiin. Ulkonäkö ei ole paras mahdollinen, mutta maun puolesta niitä kyllä syö. 

Koekäyttöön pääsivät myös uudet Marimekon Oiva Unikko -lautaseni. Mukit ostin jo toista vuotta sitten. Lautaset jäivät kaihertamaan mieleen, joten tarjoukseen törmätessäni törsäsin kuuteen lautaseen. Marimekkokin vaihtelee värejä siten, ettei jonkun kuosin saatavuus myöhemmin ole taattu. Toki eri kuosit sopivat toisiinsa. Jos jotain tiettyä kuosia haluaa, ei kokemukseni mukaan kannata pitkään odottaa.

Kevät tuo joka vuosi mukanaan jännitystä, miten kasvit ovat selvinneet talvesta. Tänä vuonna keväässä on ylimääräisiä kiemuroita kuluvan talven vuoksi. YLE haastatteli Oulun yliopiston kasvitieteellisen ylipuutarhuri Tuomas Kauppilaa, joka sanoo kasvien olevan kovilla vuodenvaihteen jälkeen alkaneen pakkasjakson ja sitä edeltävien vesisateiden ja plusasteiden vuoksi. Tällaisia talvia on ollut aiemminkin. Moni ehkä muistaa kevään 2016, jolloin kasvituhoja oli runsaasti. Siirsin ja istutin paljon uusia kasveja viime kesänä. Ne eivät ole ehtineet kotiutua ja kasvattaa riittävän suurta juuristoa. Paras siis varautua menetyksiin.

Toinen mielenkiintoinen uutinen oli tiistaina 27.1. YLE uutisissa. Hämeenlinnan Ahveniston hautausmaalta löytyi misteli, mikä on harvinaista maassamme ja erityisesti sisämaassa, kuten Hämeenlinnassa. Misteli löytyi koivusta, mikä on erikoista sekin. Misteliä on aiemmin löydetty  lähinnä Turun seudulta. 

Talvi näyttää jatkuvan varsin kylmänä tulevinakin päivinä. Pysykäähän lämpiminä.

Mukavaa lähestyvää viikonloppua ja pian alkavaa helmikuuta kaikille!

Lumikellot kilkattaa

Galanthus - Lumikello, luultavasti 'Flore Pleno'

 

Lumikellot kilkattavat omenapuun alla kaikkein ahkerimmin. Nuput eivät ole vielä kunnolla avautuneet. Ilahduttavaa nähdä, miten kukkien määrä on lisääntynyt.

Kauempaa katsoen Huvituksen alla ei vielä paljon väriä ole. Palautin verkot lumikellojen päälle kuvaamisen jälkeen. Pari esikkoakin siellä jo versoilee. Jänikset ovat käyneet tasaamassa kaikki helmililjojen versot. Onneksi niiden kukkanuput ovat vielä mullan alla turvassa. Harvemmin jänikset ovat kukkivia ehtineet typistää.

Galanthus nivalis - Lumikello

En muistanut vahtia Pikkupuutarhan piippojen heräämistä. Niinpä oli sitäkin suurempi ilonaihe huomata lumikelloja nousseen myös Harkkopenkkiin. Nämä olen istuttanut syksyllä 2022.

Muistaisinkohan tänä keväänä laatia listan paikoista, joihin lumikelloja ja muitakin sipulikukkia kannattaa syksyllä istuttaa? Tosin tämän kevään sää on poikkeuksellinen verrattavaksi mihinkään muuhun. Harvoin tähän aikaan on lumetonta lähes koko pihalla. Vain muutamassa paikassa on edelleen lumikasoja. Lähinnä siksi, että lunta on noille alueille kolattu.

Torstaina mittari kipusi yli +10 asteen. Aurinko ei ole täydeltä taivaalta paistanut, mutta moinen lukema tuntuu jo ajankohtaan nähden lämpimältä. Muina päivinä lämpö ei ole kohonnut aivan yhtä paljon. Ilmeisesti maa hohkaa edelleen kylmää, koska viisikin astetta tuntuu tuulen osuessa aika kolealta.

Eranthis cilicica - Turkintalventähti

Ensimmäiset talventähdet nostavat keltaisia päitään Valkeakuulaan alla. Muissa paikoissa en niitä vielä nähnyt. 

Metsätulppaanien kärkiä on noussut runsaasti. Se on aikainen tulppaani, mutta en silti odottanut tapaavani sitä vielä tässä vaiheessa. Lisäsin sille verkkosuojausta, koska vuosi sitten jänis kävi napsimassa useamman kitusiinsa. Kukintaa saan odottaa, mikä ei haittaa. Piippojen löytäminen on jo iloitsemisen aihetta sekin. 

Primula elatior - Etelänkevätesikko

Pikkupuutarhan Harkkopenkin etelänkevätesikko tunkee tuoreita lehtikääröjä ilmoille vauhdikkaasti. Viime keväänä etelänkevätesikko oli yksi "Koska kukkii" -haasteeseen valitsemistani kasveista. Ennustin sen kukkivan 17.4. ja se todellakin kukki 17.4. Tänä vuonna en arvuuttele tämän kukinta-aikaa ollenkaan. Kevät on aikainen, mutta myös niin aikainen, että ehtii jonkun takatalvimyräkän vielä kehittää. Toivottavasti näin ei käy.

Helleborus spp. 'Anna's Red' - Jouluruusu kirjavalehtinen

Kirjavalehtisen jouluruusu 'Anna's Redin' punainen lehtikäärö on ollut näkyvissä jo pidemmän aikaa. Viime päivinä se on selvästi kasvanut ja käärö alkanut avautua. Olen antanut kuivuneiden lehtien olla paikoillaan. Mahdollisen kylmyyden yllättäessä suojaavat osaltaan ainakin viereisiä kasveja, elleivät itseään.

Geum - Kellukka

Alapihan Ruusupenkissäkin on jo monenlaista elämää näkyvissä. Siellä kasvaa useampaa kellukkaa, joista ainakin osa on aloittanut heräämisen. Raikkaan vihreät lehdet työntävät tieltään kuivuneita varsia ja lehtiä. En ole aloittanut istutusalueiden siivoamista, kun on vielä aika märkää. Tässäkin tapauksessa vanhat lehdet saavat olla suojana. Myöhemmin poistan suurimpia roskia ja ripottelen tuoretta multaa kasvien väleihin. Multa siistii näkymät ja auttaa vanhan materiaalin kompostoitumista.

Eryngium planum - Sinipiikkiputki

Sinipiikkiputki on ihan itsestään siementänyt marjapensaiden väliin. Tai sen siemeniä on joutunut sinne multahommien myötä. Viime kesänä kaivoin useamman sinipiikkiputken pois marjapenkistä, kun se alkoi vallata turhankin paljon tilaa. Lisäksi sinipiikkiputken korkeaksi venähtäneet versot rötköttivät pitkin pituuttaan. Sinipiikkiputki oli kasvattanut melkoiset juuret. Luultavasti joku juurenpätkä on jäänyt multaan. Tai en ole huomannut kaivaa kaikkia siementaimia. Nyt uudet lehdet nousevat koristemansikan keskeltä. Kasvakoon nyt aikansa, kunnes päätän siirtää tämänkin pois.

Maanantaina 3.3. kylvin tomaatteja ja samettikukkia. Laatikot ovat olleet pesuhuoneen lattialämmössä itämässä. Torstaina huomasin versoja niin useissa tomaateissa kuin sammareissakin. 

Ei sentään heti tarvitse ryhtyä koulimishommiin, mutta näköpiirissä sekin touhu jo häämöttää. Tällä hetkellä takkahuoneen ikkunalla on kelloköynnöksiä, paprikoita ja keijunmekkoja. Kunhan on aika koulia sammarit ja tomaatit, siirtyy taimikasvattamo kellariin.

Biolanin kompostorin lämpötila tipahti nollaan. Arvelin alaluukun olevan taas täynnä. Kuten olikin. Kompostori on pöhissyt tänä talvena ongelmitta. Joulun jälkeen olen jo kertaalleen tyhjentänyt alaluukun. Massa on jo melko valmista. Olen kuitenkin siirtänyt sen oikeanpuoleiseen, anopilta perittyyn lämpökompostoriin jälkikypsymään. Ja odottamaan sijoituspaikkaa. 

Nyt tyhjensin Biolanin alaluukun toistamiseen. En edelleenkään levittänyt massaa istutusalueille, vaan se päätyi viereiseen pönttöön. Kunhan kevät tästä etenee, pääsen tutkimaan ja kunnostamaan istutusalueita. Silloin on aika siirtää kompostimulta kasvien ravinteeksi.

Alaluukun tyhjennys alkoi heti vaikuttamaan pöntön lämpötilaan. Mittari suuntasi kulkunsa jälleen isompiin lukuihin.

Kiva sää houkuttelee ulos ja pihamaalle. Illatkin ovat jo pidempään valoisat, joten lyhyessäkin ajassa ehtii saada jotain aikaan. Lähinnä olen haravoinut kivituhkakäytäviä. Saa siinäkin aikaa kulumaan, kun yrittää haravoiduista kasoista erottaa mahdollisimman paljon vaahteraneniä kivituhkasta. Kivituhkaa ei viitsisi kompostiin laittaa tai kaatopaikan puutarhajätteeseen kuskata. Vaahteranenät taasen ansaitsevat tulla putsatuksi. Istutusalueilla on varmasti itämässä miljoona pientä kasvattivaahteraa. Eli kitkettävää tiedossa. 

Alapihalla en ole aloittanut haravointia. Enkä vielä aloitakaan. Siellä on edelleen varsin märkää, vaikka hetkeen ei ole edes satanut. Litinä vaan kuuluu saappaiden alla nurmikolla kävellessä. Kovasti houkuttelee tarttua haravaan. Enköhän keksi muutakin tekemistä. Siellä ne koivunoksat ja muu sälä odottaa.

Toin muutamia kriikunanoksia sisälle maljakkoon. Parissa päivässä oksiin alkoi ilmestyä valkoisia palleroita, kukkanuppuja. Kukat eivät sisällä oksissa kauaa kestä, vaan terälehdet varisevat pöydälle. Kamera olkoon laukausivalmiina.

Taas mennään

Joulu ja uusivuosi on juhlittu. Vuoden viimeisenä päivänä tulikin juhlittua tavallista enemmän, koska ystäväni täytti pyöreitä vuosia. Perhe oli järjestänyt hänelle yllätysjuhlat välipäivänä Helsingissä, Majakkalaiva Relandersgrundissa. Koolla oli ystävän perhe, sukulaisia, ystäviä ja tuttuja vuosien varrelta. Tarjolla oli hyvää ruokaa ja juomaa, puheita, muistelua ja juttelua.

Uudenvuodenaattona kokoonnuimme synttäreitä viettävän ystävän kotiin pienemmällä porukalla. Ystävä oli loihtunut herkullisen aterian, jota nautimme pitkän kaavan mukaan. Uusi vuosi otettiin vastaan pihalla raketteja katsellen ja pauketta kuunnellen. Vanha vuosi päättyi komeasti, joten pikkutunneilla oli kiva ajella omaan kotiin rauhoittumaan ja nukkumaan. 

Uusi vuosi toikin jälleen valkoisen maiseman. Jonkin verran on jouduttu kolaamaan. Pakkaslumi on kuitenkin kevyttä työnnellä sivuun. Olen lapioinut käytäviltä lunta suojaaviksi kasoiksi arempien kasvien päälle, koska mittari on vajonnut parin päivän aikana -10 asteeseen.

Oma siemenvarasto on inventoitu. Impectalla oli vuoden vaihteessa tarjous, jossa tilauksesta ei veloiteta toimituskuluja. Joka tapauksessa löysin sieltä muutamia vihanneksia, joita minulta puuttuu. Tilasin mm:

• kasvihuonekurkku F1 'Cordoba'
•  kasvihuonekurkku F1 'Sherpa' 
• paprika 'Yellow California Wonder'
•  kirsikkatomaatti F1 'Sungold'
•  kirsikkatomaatti F1 'Vilma'

Vilmasta muuten käytetään useita eri nimiä: kirsikkatomaatti, pensastomaatti, runkotomaatti. Onko Vilmaa erilaisena? Vai onko rakkaalla lapsella useita nimiä? Nimihaulla saa kuitenkin tismalleen samanlaisen siemenpussin kuvan.

Eihän ne ostokset pelkkiin vihanneksiin jääneet. Viime kesänä kasvatin ensimmäisen kerran tsinnioita. Tykästyin niihin kovasti. Erityisesti siksi, että pysyivät hyvin pystyssä ja kukkivat kauan, sateesta välittämättä. En ole ehtinyt kerätä itselleni mitään tiettyä lempitsinniaa, joten summanmutikassa napsautin ostoskoriin tsinniaa (vasen kuva) ja isotsinnia 'Purple Princeä' (oikea ylälaita).

Ooppiumunikko 'Crimson Feathers' osui myös silmään, joten pussi sitäkin (oikea alakulma).

Tuoksuherneitäkin pitää olla. Niitä löytyy varmaan kauppojen siementelineistäkin, mutta kuka nyt jaksaa niiden saapumista odottaa? Vaihtoehtoja Impectalla oli lukuisia. Seuraavat kollaasin hajuherneet napsautin ostoskoriin:

• 'Spencer Beaujolais' (ylävasen)
  
• 'Franciscus Cupani' (yläoikea)
  
• 'Cupid Pink' (alavasen)
  
• 'Royal Maroon' (alaoikea)

Omista tuoksuherneistä otin viime kesänä siemeniä, vaan en hölmöyksissäni lajitellut niitä nimen mukaan. Ovat siis iloisesti sekaisin. Ei ole kovin suuri haitta, kunhan itävät ja kukkivat.

Omassa varastossa on mukavasti niin vihannesten- kuin kukkienkin siemeniä. Todennäköisesti jotain on hankittava ja vielä todennäköisemmin hankin, vaikka ei suurta tarvetta olisikaan.

Kompostori 1.1.2025

Kompostori on käyttäytynyt esimerkillisesti. Tavallisesti mittari painuu lähelle nollaa tässä vaiheessa talvea. Etenkin, jos ulkona paukkuu pakkanen. Nyt sen mittari kutittelee +40 ja avatessa massa hönkii mukavasti lämpöä. Olen kyllä syöttänyt kompostoria viime aikoina ahkerasti mm. juuresten kuorilla. Uunijuurekset maistuvat meille usein. Helppoa ja hyvää. Seuraksi tuoreita vihanneksia, niin muuta ei tarvita.

Kompostorin kansi jäätyi toistuvasti kiinni jokin aika sitten. Syynä oli varmasti vaihtelevat säät eli välillä silkkaa vesisadetta, välillä yöpakkasia. En hennonnut kiskoa kantta väkisin auki, ettei kumitiiviste rikkoontuisi. Niin sitten laitoin biojätteet viereiseen, vanhaan lämpökompostoriin. Onneksi se säilytettiin. Löysin netin syövereistä vinkin, jossa kehotettiin voitelemaan kompostorin kannen kumitiiviste ruokaöljyllä. Näin tehtiin ja nyt kansi aukeaa pakkasellakin vaivatta. Eikä tarvinnut käyttää edes kalleinta Extra Virgin -oliiviöljyä. Ihan tavallinen rypsiöljy käy hyvin.

 Ulkoilu on jäänyt tavallista vähemmälle, kun lumitöitäkään ei ole riittänyt useiksi päiviksi. Jouluvalmistelut vaativat osansa hellan äärellä, eikä jäätiköille tai vesisateeseen ole tehnyt mieli mennä luita särkemään tai itseään kastelemaan. Uuden vuoden luminen maisema ja -10 asteen pakkanen houkutteli kävelemään. Ei tuntunut ollenkaan kylmältä. Oli kiva katsella ympärilleen samalla kun laitoin töppöstä toisen eteen.

Tykkään kyllä kävellä yksinkin, mutta seurassa pidempikin matka taittuu huomaamatta. Nyt kohteena oli kirjasto, joten oma seura sai kelvata. Lainasin ennen joulua Heikki Silvennoisen elämänkerran. Sain luettua yli 600-sivuisen järkäleen, joten päätin palauttaa sen ajoissa. Tiesin kirjalla olevan useita varauksia, miksi pitäisin sitä hyllyssä turhan panttina. Olen monta kertaa itsekin odottanut ilmoitusta varaamani kirjan saapumisesta. Nyt joku samassa tilanteessa oleva pääsee aloittamaan oman lukumatkansa odottamansa kirjan parissa.

Kotona on edelliseltä kirjastoreissulta vielä kolme lukematonta kirjaa. Ei siis pitänyt mitään uutta lainata. Kävi kuten tavallista. Kirjastotätien esille laittamien uutuuksien edessä houkutus oli liian suuri. Kolme kirjaa hyppäsi taas reppuun.

 
Paluumatkan kävelin toista reittiä. En ole aikoihin käynyt tarkastamassa kylän järvien jäätilannetta. Nyt sekin asia on lähimmän järven osalta hoidettu. Jäässä on, mutta minä en ihan vielä tuonne menisi tallustelemaan.

Matkalla kotipihaan, mutta ei vielä aivan lähellä, näin naakkojen torkkuvan erään pihan puussa. Jaha, vai siellä ne keräävät voimia tullakseen meidän pihalle riitelemään siemenistä ja hyppimään maasta kohti talipötkylää. Välillä naakkoja on iso parvi ja niistä lähtee hurja meteli. Talipötkylä on pian kaluttu ohuen ohueksi rimpulaksi, eikä pikkulinnuille jää mitään.

Punatulkut 31.12.2024 ikkunasta kuvattuina

Olen monen monta kertaa valittanut, kun meillä ei näy punatulkkuja. Valitukseni ovat kaikuneet kuuleville korville. Viime viikkoina punatulkkuja on ollut lukuisia. Niin ukkoja kuin akkojakin. Ne näyttävät viihtyvän syreeneissä ja popsivan ilmeisesti kuivuneisiin kukintoihin jääneitä siemeniä. Luulisin. Siemenautomaatilla ne eivät jostain syystä syö. Ehkä eivät halua tunkea itseään tiaisten, viherpeippojen ja pikkuvarpusten väliin. Maasta ne syövät muiden lintujen pudottamia siemeniä. On ne söpöjä palleroisia.

Kevään kylvösuunnitelma ei ole vielä aivan valmis. Siemeninventaariota tehdessäni löysin omia jättiverbenan siemeniä. Olen kahdesti saanut jättiverbenan siemenet itämään. Tuplasti useamman kerran olen epäonnistunut. Taidanpa haastaa itseni ja koittaa vaihteeksi saada jättiverbenan itämään ja kukkimaan.

Joulunpyhät ovat laittaneet päiväjärjestykseni totaalisesti sekaisin. Aamulla herätessä pitää oikein miettimällä miettiä, onko kyseessä arki vaiko pyhä? Jos arki, niin mikä ihmeen viikonpäivä?

Oli päivä mikä tahansa, taas mennään, kohti kevättä. Tulkaa mukaan!

Hyvää viikonloppua kaikille!

 

Aikaansaannoksia

Acer - Vaahtera

 

Mediassa kirjoitellaan syyhystä, norosta ja jos jonkinlaisista ihmisiä vaivaavista viruksista. Minä olen muuten terve, mutta epätavallinen velttous ja aikaansaamattomuus häiritsee liiaksi. Auringonpaisteella on ihmeellisen piristävä vaikutus, joten toivon sitä tulevinakin päivinä entistä enemmän. Jospa into alkaa sisälläni pullistella samaan tapaan, kuin ulkona vaahteroiden silmut.

Kylvin tomaattien siemenet. Tarkoitus oli siirtää niiden kylvöä vähän myöhemmäksi, jotta eivät joutuisi venymään kellarikasvattamossani liian pitkään. Koskaan kun ei tiedä, miten kolea ja yöpakkasvoittoinen kevät tulee. Aluksi päätin kylvää vain kaksi kutakin lajia. Vaan kukapa ei täyttäisi tyhjiä lokeroita muullakin kuin mullalla? En minä ainakaan. Niin sitten tuli kylvettyä niitä tavanomaisia varasiemeniä. Ylimääräisille taimille on kyllä ottajia.

Kylvämäni tomaatit ovat: Gardener's Delight, Golden Sunrise, Bumble Bee, Sungold, Supersweet, Yellow Pearshaped ja Hundreds&Thousands. Uusina lajikkeina kokeilen laajasti kehuttua Vilmaa ja Kivipellon Sailan lähettämää Jip and Jannekea. Lämmin kiitos Sailalle siemenistä.

Multatuntuman sormiini saatuani laitoin samantien kasvun tielle myös samettikukkia seuraavasti: Jolly Jester, Panther, Strawberry Blond, Fireball, Favourite Red ja Honeycomb.

Viimeisistä talvikylvöistäni on aiikaa enemmän kuin iäisyys. Puutarhalehden artikkeli houkutteli minua jälleen kokeilemaan. Ohjeessa kehotettiin harjoittelemaan persiljalla. Valitsin kuitenkin unikoita ja sormustinkukkaa.

Laitoin kylvöpotit muoviseen laatikkoon pergolan yrttilaatikon alahyllylle. En halunnut rei'ittää hyväkuntoisen laatikon kantta, joten sujautin metallisen koukun kannen ja laatikon väliin mahdollistaakseni ilman kiertämisen ja estääkseni liian korkean lämpötilan. Ripottelin mullan pintaan hieman lunta. Jätin puutarhalapion laatikkoon, jotta muistan jatkossakin käydä säännöllisesti huolehtimassa kastelusta.

Edellisessä postauksessa riemuitsin pitkään jäässä olleen lämpökompostorin heräämisestä. Avasin alaluukun ja kas, massa ei enää ollut jäässä sielläkään. Laitoin pressun kompostorin eteen ja vedin muutaman lapiollisen massaa pois. Pääosin massa oli jo aika kypsää, mutta joukossa oli edelleen jatkokypsymistä tarvitsevaa materiaalia. Sitäpaitsi näin lumiseen aikaan valmista massaa ei vielä voi puutarhaan levittää. Pressun avulla massa oli helppo siirtää viereiseen kompostoriin jatkamaan kypsymistään.

Yläosa oli vielä runsas viikko sitten tupaten täynnä. Nyt pinta on vajonnut mukavasti ja kannen avatessa kompostori suorastaan höyryää eli multatehtaani on täydessä työn tuoksinassa.

Vielä ei pääse puutarhamyymälöihin hypistelemään. On siis tyydyttävä nettikauppoihin. Lähinnä olen etsinyt pensaita ja pieniä koristepuita. Onhan niitä vaikka mitä, kunhan vain osaisin päättää. Kaikkia kun ei voi omaan pihaan istuttaa.

Oravankesäpesä -blogissa ihailin syksyllä hurmesilkkiheinää (Imperata cylindrica 'Red Baron') ja Saaripalstan Sailan blogissa taasen tyräkki Ascot Rainbowia'. Molempiin törmäsin selatessani Viherepeukaloiden tarjontaa. Niin vain tupsahtivat ostoskoriin. Kellukoitakin on vaikea vastustaa, joten samaan syssyyn tilasin kellukka Pink Fluffya. 

Perennatilauksia aletaan toimittaa vasta huhtikuussa. Niinpä saan vielä hetkisen odottaa päästäkseni uusia kasveja ihmettelemään ja istuttamaan. Onpa tässä hyvää aikaa miettiä, mihin ne istutan. Siihen kun en tilatessani vielä kovin paljon aikaa käyttänyt.

Vielä ei näy lumikelloja omenapuun alla.

Kahlasin jälleen kerran alapihan omenapuun viereen katsomaan, josko lumikellojen piippoja näkyisi. Ei näy. Sormustinkukkien ruusukkeissa sen sijaan on jo selvästi eloa. Omenapuun alta lumi on sulanut reippaassa tahdissa. Muualla sitä riittää niin paljon, että haisaappaat hörppäsivät rakeisen kylmää tavaraa ylenmäärin.

Dianthus barbatus - Harjaneilikka

Puutarhaihmisen vihreän nälkä helpottaa hieman alapihan Kotikiven tyvessä kasvavia harjaneilikoita katsellessa. Nämä ovat reippaita kavereita. Noita lehtiruusukkeita oli runsaasti jo syksyllä siellä täällä. Aikanaan lumi peitti ne ja nyt ne ravistelevat lumen pois päältään päästäkseen paremmin nauttimaan valosta ja auringonsäteistä.

Pihan hiekkakäytävät ovat edelleen pääosin lumen ja jään alla. Etelän puolella aurinko lämmittää jään pintaa niin hyvin, että petkeleellä sitä saa kivasti pilkottua. Varjoisella puolella sulamista ei tapahdu samalla tavoin. Ei etenkään nyt, kun yöt ovat jälleen reippaasti pakkasella. Yhtään ei enää huvittaisi nakella hiekoitussoraa käytäville, mutta pakko se kai on, ellei halua liukastella luita murtaen.

On se vaan nautinto lohkoa ja lennättää jääkimpaleita pois käytävältä. Joka vuotista kevään edistämistä, joka jonkun mielestä on hullun hommaa. Sulaahan se ennen pitkää joka tapauksessa. Sulaa, sulaa, mutta kenties avustettuna vähän nopeammin...

PS.
Suosittelen tarkastamaan välillä kommenttienne roskapostikansion. Viime keväänä kommentteja meni roskapostien joukkoon isoja määriä. Tilanne on sittemmin rauhoittunut, mutta muutama kommentti löytyy edelleen roskapostin joukosta. Siksi käyn säännöllisesti tarkastamassa tilanteen ja palauttamassa kommentit julkaistaviksi. On siellä välillä ihan oikeaakin roskapostia eli kaikenmaailman netticasino- ym. juttuja.

Tapaan käydä lukemassa, mitä blogin pitäjä on vastannut laittamaani kommenttiin. Yllättäen kommenttiani ei toisinaan näy ollenkaan. En oikein usko, että blogin pitäjä on minuun niin suuttunut, että poistaa yksittäisiä kommentteja. Toki sekin on mahdollista.

Varjomörköjen aika

Hydrangea petiolaris - Köynnöshortensia

 

Talon seinustalla kasvava köynnöshortensia on ollut jo pitkään toinen jalka kevätoven välissä. Sen silmut pullistelevat lupaavasti, eivätkä onneksi säikähdä pakkasiakaan. 

Lämpötila on jo useiden päivien ajan pysynyt lähes kokonaan plussan puolella. Ennusteiden mukaan sama meno jatkuu seuraavallakin viikolla, joskin öisin mittari painuu reippaasti pakkaselle. Luvassa on -10 asteen öitä.

Kotitie on ollut kumpareista, mössön lomittamaa jäätikköä. Perjantaiaamuna tielle ilmestyi kaksikin isompaa auraa, jotka höyläsivät ja siirsivät jään ja mössön tien sivuun. Unirippeet karisivat näppärästi silmistä, kun kolasin paakkuja pois sisäänkäynnistä. Aika hyvin nuo auran puistoalueen reunaan lykkäämät isommatkin kokkareet ovat alkaneet sulaa.

Pihalle ilmestyi tälle ajankohdalle tyypillisiä varjomörköjä. Runkotuijilla ja kartiovalkokuusilla on jo sen verran paljon ikää, että uskoisin niiden juurten olevan riittävän syvällä. Silti laitan niille varjostusverkot varmuuden vuoksi. En haluaisi niistä yhtäkään menettää.

Runkotuijat 17.5.2023

 
Yläpihan rhodot ja mahoniat ovat vielä osittain hangen uumeniin painuneita. Näkyvät osat suojasin verkoilla. Nyt on muistettava seurata lumen sulamista, jotta voin tarvittaessa lisätä verkkoja. Kiitin itseäni kaukonäköisyydestä, kun olin jo syksyllä laittanut rhodojen ja mahonioiden ympärille metallisia köynnöstukia. Niihin on helppo kiinnittää varjosverkot pyykkipojilla.

Lumi on alkanut sulaa hyvin Huvituksen alta. Eipä minulla ollut suurennuslasia mukana kahlatessani alapihan hangessa, mutta ilman sitäkin saatoin todeta, ettei piipon piippoa ole vielä näkyvissä. Siellä ne lumikellot ja kirjopikarililjat uinuvat mullan sisällä. 

Lumikellot Huvituksen alla 18.3.2023

Säistä riippuen kahden viikon päästä saattaa tilanne olla toisin, kuten vuoden takainen kuva osoittaa. Koko ajan ollaan menossa kohti parempia aikoja. Taatusti lunta tulee vielä lisääkin ja pakkasetkin paukkuu nurkissa. Kaikki se on vain suomalaisen sään venkoilua, jossa kevät vihdoin nujertaa talven.

Kompostorikin heräsi vihdoin viikkojen kauneusunien jälkeen. Mittari kohoaa hitaasti mutta varmasti. Sään lämpenemisellä on varmasti oma osuutensa heräämisessä. Olen myös ripotellut kompostiheräterakeita massan päälle. Tiedän alaosan olevan täynnä. Joskus kuukausi sitten sain alaluukun auki, mutta silloin massa oli umpijäässä. Kunhan kerkeän, tutkin tämän hetken tilaneen ja tarvittaessa tyhjennän alaosasta massaa viereiseen jälkikompostoriin.

Euphorbia amygdaloides - Mantelityräkki Ruusupenkissä 1.3.2023

Nyt on hyvä aika tehdä kaikenlaisia puutarhasuunnitelmia. Hissukseen alkaa hahmottua tulevan kauden suuntaviivat. Tietokone vain sauhuaa, kun selaan netissä kasvien kuvia ja tietoja. Mielelläni kulkisin puutarhamyymälän käytävillä tutkimassa tarjontaa, mutta se ei nyt vielä onnistu.

Aikansa kun ideoita pyörittää päässään ja välillä myös paperilla, ne kolahtavat paikoilleen. Makkarikäytävän peuran syömälle tuijallekin avautui ratkaisu. Rumilus lähtee kokonaan pois.

Kuva: Muhevainen: Lonicera periclymenum 'Serotina' - Ruotsinköynnöskuusama

 

Tuohon paikkaan ei välttämättä tarvitse mitään istuttaa, mutta minäpä ajattelin laittaa siihen köynnöstelineen ja telineeseen ruotsinköynnöskuusaman. Aurinko paistaa Makkaripenkkiin vasta myöhään iltapäivällä tai illalla. Siksipä se on niitä harvoja varjoisempia paikkoja tontillamme. Tuija on siivilöinyt suurimmat auringonsäteet, mutta jättää poistuessaan turhan suuren aukon. Köynnös toivon mukaan korvaa tuijan tehtävän.

Kävin viikolla tutustumassa Helsingin Desingmuseon ja Arkkitehtuurimuseon yhteisnäyttelyyn Garden Futures. Näyttely on katsottavissa 31.3.2024 saakka. Suosittelen. 

Kannattaa varata runsaasti aikaa. Kierrettäviä saleja ei ole kovin paljon, mutta esineet ja kuvat avautuvat paljon paremmin, jos jaksaa syventyä teksteihin. Minullekin iski jossain vaiheessa väsymys, jonka seurauksena joidenkin kuvaamieni esineiden ja teosten tekijät jäivät selvittämättä. 

Piristyin nopeasti katsellessani Designmuseon sisäkattoja, portaikkoja ja valaisimia. Gustaf Nyströmin vuonna 1894 alunperin kouluksi (vuoteen 1977 saakka rakennuksessa toimi yksityinen ruotsinkielinen oppikoulu) suunnittelema rakennus on komea ulkoa ja kaunis sisältä.

Metsäpuutarha 23.5.2023

Maaliskuu on alkanut ja sen myötä kevät. Edessä on siis kevään ensimmäinen viikonloppu. Ehkä aurinkonkin näyttäytyy. 

Hyvää viikonloppua kaikille!