 |
| Dahlia Cafe au Lait |
Miten ratkaisette puutarhan hoidon te, jotka teette kesällä eri pituisia reissuja? Minulta upposi kolme viikkoa kadonneen hoitokissan etsimiseen monenlaisine oheistoimineen. Kaikki se aika on poissa puutarhan hoidolta ja nyt nurkat suorastaan huutavat apua ja kohennusta. Toki jo jonkin aikaa vallalla ollut kuivuuskin lisää räjähtäneisyyttä penkkien ulkoasuun. Taitaa tästäkin kesästä päällimmäiseksi puutarhamuistoksi jäädä kasteleminen, kasteleminen ja vielä kolmannenkin kerran kasteleminen.
 |
| Punatähkät ovat tänä vuonna korkeita hujoppeja. |
Minulta ei oikein suju "olla möllöttäminen". Joskus nappaan kirjan mukaan pihakeinuun viettääkseni mukavan tuokion lukemisen parissa. Varsin pian huomaan kirjan siirtyneen syliin ja katseen kiertävän ympäri pihaa. Seuraavaksi olenkin sitten nyppimässä, tukemassa, siirtämässä tai vähintään jonkun puskan äärellä suunnittelemassa. Turha taistella luontoaan vastaan. Jos kerran tykkään tekemisestä, miksi en siis tekisi.
 |
| Polku 11.8.2022 |
Vuosi sitten tein Pikkupuutarhaan uusia oikopolkuja. Laajoja istutusalueita on huomattavasti helpompi hoitaa tekemällä jonkinlaiset polut kulkemista varten. Ottaa ihan sydämestä astua jonkun nuppuun ehtineen kukan päälle vain siksi, että sen kohdalta on kätevämpi ja nopeampi päästä johonkin tiettyyn paikkaan.
Polku 29.5.2022
Katoin uudet käytävät paksulla pahvikerroksella ja sen päälle kuorikatetta. Niin vain juhannusruusu tunki juurivesoja pahvin läpi. Myös kevätkaihonkukka ja pikkutalvio jaksoivat kasvaa pahvista ulos, mikä vähän ihmetytti. Oma lukunsa oli kymmenet scillat, jotka kukkivat sinisenä kuorikatteessa. Kippasin kuorikatteen kaupan pussista käytäville. Sieltä scillat eivät todellaan poluille tulleet. Scillan pikkuisia sipuleita minulla on muutenkin pitkin poikin puutarhaa, joten helpostihan ne kuorikatteellekin kulkeutuvat.
 |
| Polku 29.5.2022 |
Jokunen tulppaanikin puski itsensä ilmoille pahvin läpi. Osa reunametalleista on ruostunut, kuten lapussa lukikin. Osa taasen ei. Syy siihen selvisi käydessäni vähän aikaa sitten hakemassa lisää samaisia metallireunuksia. Niitä on kaupan kahdenlaisia; toiset ruostuvaa rautalevyä, toiset taasen ruostumatonta sinkkiä. Vuosi sitten en älynnyt katsoa, kumpaa ostan ja niin olen ostanut sekaisin kumpaakin. No, eipä tuo kovin paljon haittaa. Reunukset näkyvät lähinnä keväällä ja alkukesällä kasvuston ollessa vielä matalaa.
 |
| Polku 11.8.2022 |
Kaavin viime vuotisen kuorikatteen pois. Samoin poistin alla olevat, pehmenneet pahvit. Kaivoin ylös juhannusruusun juurivesoja, pikkutalviota ja kevätkaihonkukkaa. Poistin myös maata aiempaa syvemmältä. Sen jälkeen tasasin maan, peitin sen paikoin kaksinkertaisella juuriestekankaalla. Sen päälle kippasin paksun kerroksen uutta kuorikatetta.
 |
| Polku 11.8.2022 |
Sisäänkäyntiä vastapäätä olevan polun pätkää myös levensin hieman aiemmasta. Tällä osuudella ei ollut metallisia reunuksia. Puuvajassa oli aiemmasta projektista yli jääneitä turveharkkoja, jotka riittivät sopivasti rajamaan polun köynnöstuelle saakka, jossa taasen on metallireunus.
Kuvassa näkyvää polkua pitkin pääsee kulkemaan Pikkupuutarhan toiselle puolelle, köynnöstuen takana näkyvälle oikealle kaartavalle osuudelle. Se vaatii hieman notkeutta, sillä köynnöstuen vasemman pylvään takana kasvaa toinen syyshortensia, jota en tietenkään lähde yksittäisen polun vuoksi poikki sahaamaan. Kunnon kumarrus vasemmalle tai reipas polvennosto oikealle. Siinäpä pientä jumppaa muiden puutarhatöiden lomassa.
Muitakin ratkottavia ongelmia puutarhasta on löytynyt ja löytyy varmasti vastedeskin. Olen kertonutkin, että kattomme uusittiin syksyllä. Sen vuoksi talon seinustoille pystytettiin jykevät telineet. Perennoja työmiesten tallominen ja rakennustelineiden jalat eivät pahemmin haitanneet, mutta sekä keittiön että makkarien ikkunoiden edustalla kasvoi myös köynnöshortensiaa. Leikkasin ne matalaksi silläkin uhalla, että ne suuttuisivat. Kyseiset paikat ovat ylipäätään täysin väärät isolle, puuvartiselle köynnökselle. Keittiöpenkistä kaivoin pois myös vuosia siinä kasvaneet kotkansiivet.
Ajatuksena on ollut ja on edelleen, että näitä istutusalueita kavennetaan. Nyt jo seinustan ja penkin välissä on kivituhkakaistale. Kivituhka pitäisi muuttaa karkeammaksi materiaaliksi, sillä naapuruston kissat käyttävät paikkoja vessoinaan. Lisäksi keittiön ikkunan alla on kukkalaatikot, joiden hoitamiseksi minun on tallusteltava penkissä.
Tänä kesänä ei taida löytyä riittävästi aikaa ja energiaa istutusalueen kaventamiseksi. Niinpä ladoin vuorimännyn alle tallettamistani kivistä astelualueen. Keittiön ikkunan edustalla kasvit eivät oikein viihdy. Paikka on kuiva ja varjoinen. Reunassa on ollut jo vuosia joitakin kuunliljoja. Istutin niiden taakse pari valkotäpläimikkää ja sormivaleangervon taimen. Kuvan kotkansiiven kaivan vielä pois. Jotta alue olisi siedettävämmän näköinen, katoin pölisevän mullan kuorikatteella. Näin ostan itselleni aikaa alueen paremmalle kunnostukselle. Taitaa mennä ensi vuoteen.
Keittiöpenkin kaltainen istutusalue jatkuu sisäänkäynnin toisella puolella, makkarien ikkunoiden alla. Sitä odottaa samat toimenpiteet, kuin keittiöpenkkiä. Seinustalla kasvaa piippuköynnös. Sillä on oma tuki, koska sillä ei ole minkäänlaisia tartuntakärhiä. Räystäälle ulottuessaan piippuköynnöksen oksat taipuvat kasvamaan alaspäin. Muutamat versot yrittävät jatkaa kasvua räystäslautojen alle. Ne käyn vetämässä pois.
Köynnöshortensia ei leikkaamisesta kuollut, vaan versoo mullasta ylös innokkaasti. En antanut sen aiemminkaan kasvaa seinälle, enkä anna jatkossakaan. Kasvakoon maata peittämään. Aluksi sitä pitää ohjailla, koska sillä näyttää olevan melkoinen hinku kohti talon seinää. Tuohon on talvella luotava käytävältä lunta, joten mitään järin korkeaa siinä ei mahdu kasvamaan.
Meidän tontilla varjopaikat ovat kortilla. Makkaripenkki on yksi harvoja, eikä sekään paras mahdollinen. Alue on hieman keittiöpenkkiä kosteampi, valoa se saa lähinnä illalla. Muutaman kuunliljan ja köynnöshortensian lisäksi olen istuttanut paikalle varjoyrttiä, varjohiippaa ja rönsytiarellaa. Istutin kesäkuussa myös muutaman valkotäpläimikän, kääpiöjaloangervoa ja sormivaleangervoa. Siirsin talon päädystä myös yhden tarhakalliokielon. Näiden luin menestyvän varjossa.
Seinustan aukkopaikkoihin laitoin niinikään kiviä ja kuorikatetta. Alue ei ole nyt niin ikävän ankea, etteikö sitä jaksaisi katsella kunnes on aikaa paikan kohennukseen.
Käänsin vihdoin myös huoltopihan biokompostorin. Sain kukkuraisen kottikärryllisen hyvää multaa, jonka levitin istutusalueille. Alapihan kompostiyksiköstä purin vanhan kuution kokoisen lautarakenteisen lehtikompostorin pois. Senkin pohjalla oli ihan mukavasti multaa.
Harmaa lehtikomposti on puolillaan mm. kanttausurista sinne kipattuja ruohotuppaita. Kypsyminen on kestänyt hurjan kauan, koska paikka on kompostorille liian lämmin ja valoisa. Ei vain ole muuta sopivaa paikkaa. Kantta pitäisi ilmeisesti pitää enemmän auki, jotta sadevesi kostuttaisi sisältöä. Olen nyt kaapinut harmaasta kompostorista karkeimman aineksen vihreään kompostoriin jatkamaan kypsymistä. Multavamman massan kuskaan ehtiessäni muualle.
Kosmoskukkalaatikko 19.7.2022
Nyt on mietinnässä, siirränkö kompostoreita kuvaajaa kohti paikalle, josta purin lautahäkkyrän pois? Vai siirränkö aitakulmauksesta lavakauluksen (jossa kasvaa nyt kosmoskukkia) tähän kompostorien jatkoksi? Kulmaus on kaikkinensa ahdas paikka vaahteran runkoineen ja juurineen. Se on helpompi pitää siistinä trimmerillä, kun siellä ei ole mitään rakenteita.
Ruostekukka-sydänkäpyseni avaa nuppujaan. Saatan istua iltaisin kasvihuoneen edessä ihastelemassa tätä kaunokaista. Ajattelen, että pienestä ihmisen onni syntyy. Kaupan mukulasta kasvanut kukkavana ilahduttaa monin verroin mittansa ja kokonsa edestä.
Mannaa sielulle on myös tämän ruostekukkapuskan katseleminen. Kukkavanoja on lukuisia ympäri kasvia. Tämä on jossain aiemmassa postauksessa mainitsemani Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatu juurakko, jonka laitoin isoon ruukkuun pergolan eteen. Jos vain onnistun talvettamaan tämän, saan ensi keväänä jakamalla useamman hienon ruostekukan.
Nila kävi viikolla miehensä kanssa tuomassa minulle lisää perennoja. Sain muhkean määrän jaloangervoja. Ne saavat toistaiseksi viettää aikaa laakeissa vadeissa imemässä vettä juuriinsa. Näillä helteillä ei ole mitään mieltä kaivaa uusia kasveja maahan. Hyvä siinäkin mielessä, että päässä syntyy pikkuhiljaa ideoita jaloangervojen uudeksi sijoituspaikaksi. Suurkiitos siis Nilalle ja hänen mukavalle miehelleen!
 |
| Lilium lancifolium - Tiikerililja |
Ehdin jo vähän pelätä, että talvi vei myös tiikerililjani. Näin ei onneksi ole käynyt, vaan tiikerit kukkivat runsaina ja kauniina. Jopa uusia tiikerililjoja on noussut kauemmas niistä, jotka olen istuttanut. Juuri nyt jännitän, ovatko vielä nupulla olevat kerrottuja Flore Pleno -tiikerililjoja. Näin toivon, pian sen näen.
 |
| Echinacea - Punahattu |
Punahatutkin ovat aloittaneet kukkimisensa. Näitä olen kasvattanut siemenestä ja ostanut taimina. En tiedä, kumpiako nyt kukkivat ovat. Sillä ei ole väliä. Pääasia, että ovat hengissä ja kukkivat. Vielä en ole näissä nähnyt perhosia. Toisaalla kyllä muutamia, mutta en ole ehtinyt kuvaamaan. Itse asiassa en ole kovin paljon kuvannut muutenkaan, kun aika vaan tuntuu valuvan milloin mihinkin.
 |
| Rudbeckia hirta var. pulcherrima 'Cherry Brandy' |
Kuvan kesäpäivänhattuja kasvatin vuosi sitten siemenestä. Istutin ne Syyspenkkiin, kääpiöhopeakuusen eteen. Olipa yllätys nähdä kasvin versovan tänäkin keväänä. Kesäpäivänhattuja kasvatetaan kesäkukkina, mutta ne ovat myös kaksivuotisia. Cherry Brandy ei ole kovin korkea, mutta kaunis se on. Kesäpäivähattuja voisi kasvattaa enemmänkin. Samaan tapaan, kuin esimerkiksi Rannanpihassa -blogin Ullalla on postauksessaan.
Ukkospilvi 8.8.2022
Kuluva viikko on ollut lämmin, loppua kohden helteinen. Maanantaina 8.8. tienoon yli meni ukkosmyrsky rankkasateineen. Hyvältä tuntui, joskin sateen hyöty jäi aika lyhyeksi. Kesän yksi yleisimmistä toimista jatkuu eli kastellaan, kastellaan...
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Meillä on ollut myös kuivaa. Kastelusta on nyt täytynyt huolehtia uusille istutuksille hyötykasvien lisäksi. Minä hoidan puutarhaa paljon rennommalla otteella, usein kuumalla (vaikka olisin kotona) teen hyvin vähän puutarhassa. Ja joskus muutenkin voi tulla pitkä tauko muuhun kuin kasteluun. Minulla on selvästi vähemmän hoidettua puutarhaa kuin sinulla. Se varmaan auttaa ja sitten paikat ovat ajoittain aika repsottavassakin kunnossa. Sitten kun saan taas inspiraation, saatan lyhentää to-do-listaa saman päivän aikana todella paljon. Mutta osa asioista hautuu jopa pari vuotta ennen toimeen ryhtymistä. Minulla taitaa olla sellainen aika laiska ote puutarhaan.
VastaaPoistaKuivuus surettaa, kun kasvit voivat huonosti. Mielellään kasteluun käytetyn ajan käyttäisi välillä muuhunkin, mutta toki kastelu on normikesänäkin yksi puutarhanhoidon tärkeä elementti.
PoistaLaiska ote puutarhaan ei ole ollenkaan huono asia. Kaltaiseni pilkunviilaaja saa kärsiä itse aiheutetusta stressistä. Vaan kuten tekstissä sanoin, tykkään tekemisestä enemmän kuin paikallaan olosta. Varsinkin puutarhaan liittyvät tehtävät ovat osa harrastusta, jonka parissa viihdyn.
En oikeastaan voisi edes kuvitella pitkiä reissuja kesän aikana. Meillä oli ’vieraita’ yhden viikon aikana, eikä silloin tehnyt oikeastaan mitään puutarhassa ja heti huomasi vaikutuksen 😅. Lisäksi sen viikon perään on koiranpennun kanssa ollut vain pätkätyö -mahdollisuus pennun nukkuessa. Olen samaa heimoa kanssasi, minäkin nautin siitä, että voi päivän mittaan nyppiä ja tehdä yhtä sun toista kierrellessä ja paikkoja katsoessa. Silloin ei tunnu siltä, että kaikki karkaa hoitamattomana käsistä.
VastaaPoistaOn ällistyttävää, että pahvi ja paksu kerros katetta ei pidättele sitkeitä kasveja. Olen huomannut saman arboretumissani, kun yritän näivettää kasvustoa noilla konsteilla. Toisaalta on helpompi kitkeä vihreä tupsu katteen keskeltä kuin tasainen juuririkka-alue. Polkujen alta ei haluaisi kaiken vihreän kasvan, jotta polun molemmin puolin näkyvät ne kasvatettavat kasvit.
Meilläkin on niin kuivaa! Joka viikko on muistettava kastella uudet istutukset, koska sateet ovat meidät kiertäneet. Hyvää viikonloppua!
Päiväreissut ovat kesällä kivoja, kun siinä ajassa puutarha ei ehdi villiintyä. Lasten ollessa pieniä, matkat ajoitettiin kesälomiin. Usein pikkuveli toimi silloin talonmiehenä hoitaen ainakin nurmikonleikkuun.
PoistaNuo "nyppimiskierrokset" ovat myös terapeuttisia. Siinä kasvien tarkkailun ohessa tulee käsiteltyä monia puutarhan ulkopuolisiakin asioita. Puhumattakaan ideoista, joita pulpahtelee omia nurkkia katsellessa.
Pahvin läpi tunkevia kasveja katsellessa tuli mieleen hullu ajatus, että ne ovat päättäneet kimpassa näyttää minulle, kuka puutarhaa hallitsee. Usein törmään siihen, että asiat kannattaa heti alkuun tehdä kunnolla viimeisen päälle. Kaikenlainen oikominen kostautuu myöhemmin tehtävinä korjauksina.
Eikä kuivuus näytä hellittävän. 10 päivän ennuste on tätä samaa paistetta ja sateettomuutta. Mukavaa, että kesä jatkuu. Kunpa kasvit selviäisivät taas tästäkin.
Sinulle myös mukavaa viikonloppua!
Olen nyt kokeillut pahvia ja minusta sen läpi kasvaa helpommin kun paksun sanomalehtikatteen alta. Ehkä pahvi maatuu helpommin kun paksu sanomalehtikerros. kaksinkertainen kangas pidättelee hyvin.
VastaaPoistaEipä tässä reissuja tehdä mutta en niitä kaipaakaan, olen koti-ihminen ja hyvin omassa puutarhassa viihtyvä. Ja tekijä kuten sinäkin, minäkin rentoudun nyppimällä ja ihan vain kottikärryen kanssa liikkuessa.
Nilkkani takia olen yrittänyt kävellä paljon ja askelmittarin mukaan tänä vuonna askeleita onkin kertynyt paljon enemmän kuin vuosi sitten.
Sateet ovat tehokkaasti kiertäneet meidänkin seudut, eilen lorottelin pensasmustikoille runsaasti vettä kun huomasin yhden pensaan lähteneen kuivattamaan mustikoita.
Sama huomio pahvista ja sanomalehdestä. Jouduin viime vuonna käyttämään pahvia, kun enää ei ole riittävästi sanomalehtiä. Meille ei enää tule paperisia lehtiä, eikä ilmaisjakelulehdistä kerry isoa pinoa. Toivotaan, että tuplakangas pitää juurivesat kurissa. Betonia en sentään ryhdy puutarhapoluille valamaan.
PoistaSiinäpä se onkin, että minäkin viihdyn hyvin kotinurkissa. Puutarhassa raskaatkaan työt eivät ole vastenmielisiä. Välillä pitää vähän tarmokkaammin itseään psyykata jonkun isomman projektin käyntiin lähtemiseksi. Mutta sitäkin hienompaa on sitten katsella valmista työtä.
Askelmittaria olen monen monta kertaa miettinyt ihan puutarhatöissä otettujen askelten seuraamiseksi. Olisi mielenkiintoista nähdä, millaisia matkoja tulee tavallistenkin hommien yhteydessä tehtyä. Toivottavasti saat nilkkasi kuntoon.
Aivan viime kesäisen kuivaa ei nyt ole, mutta hyväksi kakkoseksi tämä kesä taitaa näissä sateettomuusjutuissa päästä.
Pihas riittää koko kesäksi toimintaa, joten reissuja en pahemmin kaipaa. Ennen kiärrettihin kunkkariis ja oltihin joka kesä pari yätä pois kotua. Palates oli aina nii kiirus puutarhaa kiärtämähän, että jäi auton ovi auki. Eron huamas muutaman päivän poisolon jäläkehen het. Vois sitä ny yhyren yän reissun teherä :D
VastaaPoistaVettä ei onneksi tartte kantaa ku purkkikukille ja seinänviärustojen kärhöölle. Sateeta on piisannu liianki kans. Vuasi sitte tilanne oli toine.
Puutarhas riittää tekemistä ihan kaiken aikaa, vaikka ny on puutarha "kunnos" avoomien tähäre, nii seuraavat kunnostuskohteet oon jo kattonu. Sitähän se, ainaasta kiarrosta. Hianosti sulla kuitenki kukkii, kuivuuresta hualimata.
Maalasit silmieni eteen hauskan kuvasarjan siitä, kuinka ryntäät suoraan autosta hara ja sekatöörit käsissäsi puutarhaan. Sinne jää ukkosi hölmönä istumaan auton ratin taakse - ja hevoset traileriinsa.
PoistaYhden yön reissut tai päiväreissut ovat kivoja. Siinä ajassa puutarha ei ehdi ränsistyä. Tosin ennen ja jälkeen tulisi aherrettua entistä suuremmalla tarmolla.
Tänä vuonna sateet ovat selvästi kasaantuneet joillekin alueille toisten taas pysyessä rutikuivina. Jospa ensi kesä olisi tasapuolisempi.
Siihen nähden, että puutarhanhoito on loputonta kiertämistä, jopa samojen asioiden parissa, se vaan jaksaa kiinnostaa ja viehättää. Muuten kai asuisin kerrostalossa tai pihassa olisi huomattavan suuri osa asfalttia...
Jos jokin on mukavaa, miksi sitä ei sitten tekisi. Talvella ehtii taas lukea ja neuloa ja suunnitella uusia kuvioita.
VastaaPoistaNäin juuri. Minä tykkään puutarhani hoitamisesta, joten siihen käytän aikani. Tykkään kyllä monesta muustakin asiasta, mutta kullakin on vuoronsa.
PoistaVoi että, onko Roope löytynyt? Sanamuodostasi alussa arvelen niin, yritin katsoa aiempia postauksiasi, mutta ei löytynyt tietoa. Kuten voit arvata, olen myötäelänyt huolessa mukana, päivittäin olette mielessä. Tsemppiä, jos etsintä vielä jatkuu <3
VastaaPoistaTämä juttu on niin täynnä hyviä huomioita puutarhan hoitotoimenpiteistä ja kaiken toimivuudesta, että jokaisen aloittavan puutarhaharrastajan pitäisi lukea tämä siinä vaiheessa, kun alkaa suunnitella ja toteuttaa omaa puutarhaansa. Onneksi olkoon ruostekukasta, se on niin ihana! Talvi vei omani, olivat kaikki avomaalla. Täytyy vain hommata uusia.
Kiitos Saila, etsintä jatkuu edelleen! Ei ole Roope löytynyt, ei palannut. Kolme viikkoa tuli torstaina täyteen. Ei ainuttakaan näköhavaintoa koko kylältä. Vähitellen alkaa olla sellainen tuntu, että kissalle on sattunut jotain lopullista. Kysyin etsijäkoiraa avuksi, mutta niitä ei ole tarjolla, eikä jälkiäkään näin pitkän ajan kuluttua enää ole löydettävissä. Roope on kaiken aikaa mielessä. Sen katoamisesta on muodostunut painava möykky niin rintaan kuin vatsanpohjaan. Eilen istuimme pergolassa myöhäiseen, jonka jälkeen vielä luin sängyssä. Sammutin valon ja olin jo nukahtamassa kun havahduin kissan naukumiseen. Olin vakuuttunut, että Roope on palannut avoimesta ovesta pihalla olomme aikana. Ei ollut kissaa sisällä ja ikkunatkin olivat kiinni. Toivo Roopen palaamisesta on niin voimakas, että kuulen näköjään jo naukumisääniä.
PoistaOlisikin fiksua aloittavalta puutarhaharrastajalta hankkia vertaiskokemuksia sellaisilta puutarhaihmisiltä, jotka ovat jo vuosia rakentaneet omaa pihaansa. Välttyisi monilta sellaisilta mokilta, joita minäkin olen kokenut ja joiden jälkiä vuosi toisensa jälkeen korjaillaan. Toki mieli ja tarpeet muuttuvat, jolloin seuraa myllerryksiä.
Hauskaa, miten jonkun kasvin toistuva menetys ei suinkaan lannista, vaan päinvastoin innostaa kokeilemaan yhä uudelleen. Uskon, että jossain vaiheessa kokeilu tavalla tai toisella palkitaan. Ruostekukan osalta minä sain palkintoni peräti tuplana.
Olen lukenut näitä postauksiasi suurella viiveellä. Olen sydän syrjällä lukenut Roopesta ja minäkin Sailan lailla toivoin, että karkulainen olisi vihdoin löytynyt. Toivon sydämeni pohjasta, että Roope vielä löytyy. <3 Kovasti toivotan jaksamista!
PoistaTänä kesänä meni sateet ja paisteet hyvin epätasaisesti. Meillä on satanut melkein koko kesän joka päivä. Nyt olen nauttinut suuresti, kun on ollut hieman yli viikon verran poutaa. Tosin yhtenä päivänä viime viikolla tihuutti vettä tunnin ajan mutta sekään ei kastellut maata kovin paljoa, joten lasken sen poudaksi. Tänä kesänä on selvästi kriteerejä madallettu! Enää eivät polvet kastu kukkapenkissä kontatessa eikä tarvitse vaihtaa kolmesti päivän aikana kuivia puutarhahanskoja. Maa on kuitenkin sen verran märkää, ettei edes kasvimaalla ole tarvinnut kastella vielä lainkaan. Mielelläni olisin jaellut sadekuuroja vähän sinne sun tänne mutta ei noille säille näyttänyt mitään mahtavan.
VastaaPoistaKasveilla on ihmeellinen voima puskea vaikka minkälaisten esteiden läpi. Erityisesti kevätkukkijat ovat tässä lajissa aivan oma lukunsa. Löysin eilen kompostimullan seasta jonkun pikkusipulin, jonka päätin lykätä tätä tietoa hyödyntäen hakekerroksella katetun marjapensaan alle. Sieltä se varmasti keväällä puskee läpi ja alkaa vallata aluetta. Onneksi osa kasveista antaa periksi helpommin, ettei tarvitse ihan joka kohtaan tehdä massiivisia maansiirtoja ja panssariesteitä.
Tein avoimia varten niin perusteellisen kitkentäkierroksen, että luulin viettäväni koko loppukesän löhöasennossa. Kuinka ollakaan, huomasin jo parin päivän päästä nyppiväni muutaman rikkaruohon ja toissapäivänä aloitin uuden kaivuuprojektin. Seuraava projektikin on jo hyvin muhimassa päässä. Ei sitä vain osaa olla toimettomana, kun tästä puuhasta nauttii niin paljon.
Toivottavasti Roope vielä löytyy. Täällä ruudun toisella puolella pidetään koko ajan peukkuja pystyssä ja sormia ristissä.
Kaiholle luen teidän alueen sateista. Parhaillaan mittari näyttää varjossa +28 ja sama näyttää jatkuvan ainakin viikonvaihteeseen. Surettaa katsella kuivina lotkottavia kasveja ja pöllyävää multaa. Millään ei ehdi eikä jaksa niin paljon vettä puutarhaan kantaa, mitä kaikki tarvitsisi.
PoistaLoppujen lopuksi pienet kevätkukkijat ovat innokkaasta leviämisestä huolimatta helppoja kitkettäviä ja kauniita kukkiessaan. Ne eivät ärsytä lainkaan samalla tavoin kuin vaikkapa voikukka tai ratamo.
En ole sinua tavannut, mutta blogiasi seuratessa on käynyt selväksi, ettet sinä jaksaisi kauaa missään löhöillä. Kun puutarhakärpänen tai mikä lie öttiäinen on joskus purrut, vaikutus taitaa olla elinikäinen. Parasta ovatkin ne päässä muhivat projektit, joiden ääreen on välillä tulenpalava kiire.
Roopesta ei näy vilaustakaan. Alamme asennoitua niin, että sen katoaminen jää mysteeriksi. Ikävä juttu, mutta eteenpäin on mentävä.
Mukavia puutarhahetkiä sinulle!
Kuivoo on meilläkin ja kasteltu on. Puutarhassa riittää puuhoo ja siun puutarhasta näkköö, jotta oot ahkeroinu. Meillä on nyt pehkomarjojen keruu ja säilöminen, viikonlopulla tullaan käymään kullanmurun synttäreillä. Muuten ei kesällä reissuja yleensä tehä.
VastaaPoistaPehkomarja on outo sana minulle. En löytänyt googlettamallakaan sille selitystä, mutta varmaan tarkoitit puutarhamarjoja (herukat, karviaiset yms.)?
PoistaMeillä kuivuus senkun lisääntyy. Lämpötila on +30, eikä kyllä paljon mitään jaksa tehdä. Kastelun lisäksi.
Pikkuisten synttäreille on ehdottomasti matkattava kesälläkin. Mukavia synttäreitä sinulle ja pikkuisille!